Astro Foorumi

Meidän tapauksemme on aika erikoinen, joten en viitsi/uskalla/halua sitä kovasti tässä ruotia.
Vähän jos valotan asiaa, niin olemme tunteneet reilun vuoden ja olleet yhdessä epäsäännöllisen säännöllisesti.
Tapaamisemme oli melkoisen erikoinen. Haluaisimme olla yhdessä, mutta käytännön syistä emme tällä hetkellä voi. On välimatkaa ja on kaikkea muutakin vaikeata.
Molemmat toivomme, että tulee päivä, jolloin saamme ja voimme olla yhdessä ja jakaa elämämme toistemme kanssa.
Viimeyö meni rakkautta tunnustaessa ja tulevaisuudesta haaveillen.
Ja taas välimatka erottaa meidät, kunnes joskus tapaamme...se voi olla pian tai se voi olla kaukana syksyllä, talvella..ennen tapasimme viikottain, nyt on mennyt pahimmillaan 3,5kk ettemme ole nähneet, tapaamisemme ovat aina täynnä tunteita, mutta iloisia ja hauskoja. Olemme niin samanlaiset, nauramme samoille asioille, joskus ei tarvitse sanoa mitään, pelkkä vilkaisu riittää.
Molemmat olemme miettineet sitä, kuinka tutulta tunnuimme heti ensi silmäyksestä. Aivan kuin olisimme heti loksahtaneet yhteen. Tämä ihminen tuntuu syvällä sydämessä niin tutulta, että se tunne, jonka tunnen ajatellessani häntä, katsoessani ja koskettaessa, se on jotain mitä en voi sanoilla sanoa.
Rakastan häntä kovasti ja rakastan loppuelämäni, olimme sitten yhdessä tai emme.
Kiitos, kun sain kertoa meistä  :smitten: :angel: sydämeni on juuri nyt niin täynnä rakkautta häntä kohtaan, että se oli jaettava.
Tässä ohessa synastriakarttamme ja tapaamisemme kartta, jos joku haluaa sanoa jotain niistä, koska olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksia.
Haleja tunteiden pieksemältä naiselta, jonka rakas läks äsken matkan päähän  :-*

Nuo 'tuttuuden' tunteet ovat minullekin tuttuja monissa kohtaamisissa ja olen todennut, että vanhoista elämistä tuttuja ovat myös, esim. mieheni.

Sanotaan myös (Olli Kalajoki), että sukulaissielut värähtelevät samalla tasolla, tunnistavat toisensa silmistä ja jopa tuoksuvat samoin. Siksi heidän vetovoimansa toisiinsa on heti valmis! Kohtaavat, kun tarvitsevat jollakin kasvun tasolla toisiansa tai vain tukeakseen toisiaan.

Tiedän tämän ilon ja ..

Olen iloinen puolestasi!  :smitten:

Meikä täällä ihan itse palailee tähän aiheeseeni  :D
Tulee vähän tilitystä, helpottaa tämä avautuminen...

Olen yrittänyt rakennella jotakin suhteenpoikasta täällä päässä, kun tuo rakas ihminen on siellä toisaalla..tai itseasiassa olen tässä reilu vuoden aikana yrittänyt paria kolmeakin miestä tapailla ja onhan se ollut ihan piristävää ja "kivaa", mutta tuntuu, että tää on jotain kohtalonivaa tms. kun mistään ei tule mitään.
Tälläkin hetkellä tapailen "ihan mukavaa" miestä, mutta omalta puoleltani luottamus on häneenpäin nolla ja pidän häntä pelkkänä seksisuhteena  :-[ anteeks mutta mä olen oinas ja tarviin säännöllistä hyvää seksiä  ;) ! Enkä usko, että hänkään mitään muuta haluaa, vaikka toisin sanoikin asiaa kysyessäni tai ehdotin hänelle, että jos tapailtas vain seksin merkeissä...
Tosin tuntuu, että me jotenkin ihmeellisesti ymmärretään toisiamme...hän on  :aurinko: :vesimies: ja ite kun oon  :kuu: :vesimies: että ollaan välillä vähän etäisiä molemmat eikä haluta mitään liian sitovaa..

Niin ja tän jutun pointti on se, että musta tuntuu siltä, etten voi enkä uskalla antaa itseni rakastua kehenkään muuhun kuin tuohon kaukaiseen rakkaaseeni. Ihastun täällä vain miehiin, jotka ovat jotenkin ongelmaisia...sitoutumiskammoisia, juuri eronneita tai muuten sellaisia, jotka eivät haluakaan oikeaa suhdetta. Ja jos kohtaankin sellaisen, joka haluaa, niin kehitän itse hänessä jonkin sellaisen asian, joka ei sovi minulle ja laitan suhteen poikki, koska kurkkuani alkaa kuristaa muuten.
Ja kun olin kolmisen kuukautta alkuvuodesta suhteessa, tapailin tuota kaukaista rakastani kuitenkin muutaman kerran (ja tietenkin olimme puhelinyhteydessä kokoajan), hän jopa lähti kanssani matkalle EIKÄ se tuntunut pettämiseltä, koska sellaista en oikeassa suhteessa hyväksy enkä tee itsekään. Mutta hänen kanssaan ei se tunnu pettämiseltä..??

Nyt olen päättänyt lopettaa kaiken suhdehölmäilyn. Olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse parisuhdetta... ::) Olen onnellinen ihan näin, koska sisimmässäni asuu kuitenkin onnellisuus ja usko ja minulla on lasten kanssa hyvä, ihana elämä. Olen opetellut elämään tätä hetkeä enkä murehtimaan huomista ja olen onnellisempi sisimmässäni kuin pitkiin aikoihin, vaikka ulkopuolinen elämä on sekavaa ja tapahtumarikasta niin kuitenkin onni ja rauha on luonani, minussa itsessäni. Jokainen on itse vastuussa omasta hyvästä olostaan.
Ja korostan vielä, että kaksi lastani eivät ole tavanneet muita miehiä kuin tämän "oikean rakkauteni" sieltä kaukaa...hän on meille kuin kaukainen perheenjäsen, joka käy silloin tällöin ja soittelee usein :)
No...ehkä sitten kuitenkin jatkan tätä "seksisuhdettani"  ;D ainakin hetken...

Adele purki nyt ajatuksiaan ulos :smitten:

Onkohan tuo kaukainen rakkaus vähän helpompaa, kun se ei tule konkreettiselle tasolle?  Ei tarvitse pelätä että arki rikkoo jotakin... ::) Mutta kuulostaa kauniille.

Mutta sinulla on ajatuksia pettämisestä.Otapa osaa tuonne pettämis-topikille. Siellä kovasti keskustellaan.

Esmiralda: Juu kyllä saattaa ollakin..kaukainen rakkaus ja arki ei pääse meidän suhteeseemme  :) muttamutta toisaalta meillä on kokemusta siitä arjestakin yhdessä jonkin verran ja kyllä se tuntui hyvältä.. Olemme myös riidelleet useita kertoja  ;D ja sekin tuntui hyvältä!

Hän tietää näistä minun deittailuistani täällä, mutta tuohon pettämiseen liittyen..ikävintä on henkinen pettäminen. Ei minuakaan haittaa, että jos hän harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, mutta se, että jos hän olisi valehdellut minulle rakkautensa, tunteensa..se tuntuisi pahalta. Hän tietää, että vaikka minä tapailen muita miehiä täällä, kukaan ei voi saada sydämessäni aikaiseksi sitä täydellisyyden tunnetta kuin hän  :smitten: se on uskomaton tunne...ei tavallisen rakkauden vaan jokin hmmm...noh niinkuin sanoin täydellinen lämmin, kaiken kattava tunne sydämessä, joka on valmis antamaan anteeksi toiselle kaiken ja vaikka mitä tapahtuisi voisin rakastaa häntä siltikin. Ja se, että rakastan häntä niin paljon, etten edes välttämättä tarvitse "omakseni"  :angel: olen niin kiitollinen universumille tai jollekin, että me kohtasimme tässä elämässä. Haluan hänen olevan onnellinen. Kuulostaa varmaan oudolta, mutta otsikkohan on outo ihana rakkaus... Ja hei en ole koskaan koskaan tuntenut ketään kohtaan näin (jos ei omia lapsia huomioida)...

Mutta uskon, että kyse ei olekaan normaalista miehen ja naisen välisestä "rakkaudesta"  ::)

Kaksi kypsää sielua on kohdannut!  :smitten:

Mulla on meneillään kaukosuhde, tai ainakin tuttavuus sellainen, sillä en tiedä minne tieni johtaa, onko se sitten lopulta se rakkaudenpolku...

Rakkaus on outo ja ihana asia yhtäaikaa. Rakkaus on siksi niin mystinenkin asia, koska rakkaudessa on uskallettava otettaa riskejä. Joskus on vain uskallettava hypätä tuntemattomaan, vai mitäs ajattelette?

Rakkautta kun on tullut mietittyä sillai syvällisemmin, kuten mulla on tapana pohtia asioita, niin rakkaus voi tuoda myöskin ahdistuksen tunteen. Etenkin itsenikaltaiselle pässinpäälle, kun välillä tuntuu, että oih, mitenkä sitä haluaa rakastua ihan sydämmen kyllyydestä, kun taas seuraavana ajattelen, että onkohan minusta sittenkään perisuhteen pauloihin.

Jotenkin myös pelottaa se, että entäs jos menettää rakkaan ihmisen ennenaikojaan. Pelkään, että sydämmeni ei kestä yhtään menetystä enää, siis mikä liittyy rakkauteen. Siksipä se yhdessäolo ihmisen kanssa jota voisi rakastaa niin, että tuntuu kuin taivas repeää ja sydän lyö tulta, nostattaa silmiin monia kyyneliä.

Minulla o pikkasen samanlainen tämä juttu kuin Adelella. Arvot ja asenteet on ihan toiset kuin teinivuosina, jotenka en tulenpalavan helposti antaudu rakkauden vietäväksi. Onneksi minulla on tämä rautaisen luja ja voimakas omatahto, että mielellään olenkin hieman niin, että toinen joutuu ikäänkuin pitämään kissa-hiiri leikkiä yllänsä. Ei saa saada liian helposti, eikä myöskään olla liian helposti saatavilla. Minulle kun tuntuu vain sopivan, että on tätä välimatkaa...

No sinun kohdalla se sitten on outo ihana "rakkaus(ko)" ;)

ei oikeastaan.. olisin teoriassa voinut rakastaa jotakuta henkisesti, mutta kun hän/he ei, miksi minäkään.. se on lähinnä Itsen rakkaus ja sukurakkaus, melkeinpä. äiti ja lapsi on tärkeämpiä kuin miehet! ja ehkä joku henkinen viisas (minulla nekin tällä hetkellä naispuolisia)-

ehkä ympyrä on lähestulkoon sulkeutunut? 

vaikea selittää miten vapautunut olo tulee siitä, kun ei koko ajan tarvitse katsoa ympärilleen (tai siis flirttailla) että törmäisi johonkuhun tärkeään. jos ne on niin kovin tärkeitä, voisivat toimia toisin! tai sitten eivät ole. tämä kaikki on sinänsä hassua kun olen edelleen kaunis/ hot peileissä, jos haluan, mutta miehet? 

Olkoon ihminen miten hot pelistä katsottuna, mutta arvot, asenteet ja sisäinen minuus on se ratkaisevin tekijä parisuhteen pauloissa. Toki hyvät geenitkin vaikuttaa asiaan myös, mutta siis kokonaisuus. Ja se mitä siellä päänsisällä on.

heh, hauska kommentti, väittäisin että on tota henkistä pääomaa ollut liikaa miehiin nähden.. no mutta viis "parisuhteista".

tarvitaanko miestä siihen että nauttii ihanista kylvyistä, auringosta, matkoista ja ystävistä? ei varsinaisesti..

kohta lankean siihen joka on 4v piirittänyt, hullu mies.  :2funny: 

Mitäs hauskaa kommentissani muka oli? Nainen voi olla myös parisuhteessa niin itsenäinen, että suhde toimii vaikkei asuta yhdessä ollenkaan. Yleensä nainen tarvitsee miestä, kun haluaa perheen. Itse en ole koskaan mennyt minkään tietyn kaavan mukaan; en halua perhettä.

no se että miksi hot ja kaunis nainen ei voisi omata henkistä pääomaa ja ajatuksia..

tai miksi henkistä pääomaa omaava tyyppi ei olisi kaunis. miten päin vaan.

vain selvänäkökyky puuttuu, muuten tietäisin tai olisin tiennyt mitä tapahtuu kesään mennessä eri asioissa. 

älä ihmeessä muutakaan yhteen jos se ei ole olennaista,  :smitten: 

En viitannut ollenkaan kommentissani, että hot ja kaunis nainen ei voi omata henkistä pääomaa.

Hmmmmm....mukavaa, että aiheesta on virinnyt keskustelua  :)
Omalta osaltani fiilikset on tämän asian tiimioilta samat. Tämän miehen kanssa emme ole vähään aikaan tavanneet (välimatkan vuoksi) mutta puhelimessa olemme tietty puhuneet, mut ens viikolla näemme  :smitten: iiiiiiihanaaaaaah...
Ja totta, että nykyisin ainakin itse suhtaudun kovin eritavalla rakkauteen ja ihastuksiin kuin teinivuosina. Musta on ihana ihastua, ihastunkin usein, mutta rakkaus oioi se onkin ihan eri juttu se  :)
Ja kuten aiemmin sanoin, rakastan tätä miestä, mutta jos emme koskaan tule olemaan parisuhteessa, se on okei, koska rakastan häntä ja sitä että tiedän, että hän on olemassa ja olen kiitollinen, että olemme tavanneet.

Kyllä on ollut miesrintamalla täällä jos jonkinlaista surua ja murhetta, mutta myös iloa, kiihkoa ja naurua  ;D en ajattele enää niin kuin Tuuli-Hiuksissa sanoi ettei sydämeni kestä enää yhtään sydänsurua...mun sydän kyllä kestää. Kaikella on aikansa ja paikkansa, jokaisella ihmissuhteella ja jokainen antaa minulle ja elämälleni jotain. Oma asenne ratkaisee, miten suhtaudun asioihin. Otan ja haluan ottaa joka kerta sen riskin, että tässä sattuu ja paljon, koska olen "elämänarkomaani" ja haluan tuntea kaikki tunteet aidosti ja elää jokaisen hetken ja tunteen ottaen siitä kaiken irti, suruista ja iloista, ikävästä ja hetken hurmiosta, kaikesta  :angel: no ohhoh kuulostipas hienolta, mutta noin minä aattelen.

Jaa juu ja jos tuohon kauneus+henkinen pääoma asiaan mennään.....niin moni ihminen yllättyy tutustuessaan muhun paremmin, koska kuulemma eivät olisi voineet kuvitellakaan, että olen hyvin henkevä ja syvällinen ihminen, joka meditoi ja harrastaa joogaa ja astrologiaa   ;D koska rakastan laittautua ja näyttää hyvältä ja tykkään kaikenlaisista naisellisista hömpötyksistä...ja tunnen monia muitakin samanlaisia eli mun mielestä ne ei missään nimessä sulje toisiaan pois.

Mä en jaksa kyllä katella ympärilleni enää jatkuvasti, luotan siihen, että se oikea tyyppi tulee kyllä sit kohdalle..ellei ole jo tullut...tämän miehen kanssa juuri tapasimme niin kummallisesti, että hän käytännössä tupsahti syliini keskellä liikennettä..kuin olisi pudonnut taivaasta siihen  :D olemme monasti ihmetelleet, että kuinka sillä tavalla voi kohdata vieraan ihmisen, liikenteessä ja nauraneet, että "pakkohan" sillä joku tarkoitus on olla. No tarkoitusta tässä on jo ihan tarpeeksi, mitä tunteita olemme toisissamme saaneet aikaiseksi ja mitä kokeneet yhdessä.. Kiitollinen olen...kaikesta  :smitten:

itseni toistamisen uhallakin, on ylevää rakastaa niitä joita ei saa, meikällä ne lentää ikkunasta ulos vaikka ne olis saatukin ja hyvä niin. huh, nyt ei vaan jaksaisi tuntea henkisesti eikä tunnetasolla sen kummempia.  ;) ihan muut asiat mielessä eli työ ja hevostapahtumat vaikka.

exä sanoi että osa hänestä rakastaa minua aina (vaikka toinen vaimo) mutta en tiedä mitä tuntea häntä kohtaan.. jos sielu rakastaa, tuntuuko se koko ajan voimakkaasti..

Jospa Tuuli-Hiuksissa, siis minä tarkoitin sydänsuruilla sitä, että toinen lähtee ennenaikojaan pois.

Voisiko joku samantien valaista,että miksi ihastun aina vanhempiin miehiin jotka toimivat opetustehtävissä ja ovat vielä varattuja?

No voin!!!

Se kuuluu oppija-opettajamaailmaa se sellainen ihastus!  :smitten:
Ja antaa motiivia oppimiseen.

Itseasiassa ei anna motivaatiota,koska tyyppi ei opeta meidän kampuksella.Miksi menisin sille mitään ylipäätään sanomaan,kun en tyyppiä tunne?Nolaisin vaan itseni.Kannattaa vaan olla hiljaa.Joku psykologi varmaan sanoisi,että haen isähahmoa vaikka en kyllä omasta mielestäni hae.Voi myös olla,että ehkä minua nuoremmat miehet ovat liian ns.lapsellisia joten tarvitsen sitten kypsempää seuraa.Johonkin vanhaan ketjuun taisin laittaa tästä samasta aiheesta,mutta en enää muista kuka karttaani katsoi ja kommentoi.
No niin onko nyt tarpeeksi lässytetty ja analysoitu?Kuka sai tarpeekseen?Pelastakaa maailma ja muuttakaa Puolaan! :D ;) :uglystupid2:

(p.s ja anteeksi kaikille nuorille miehille ette te kaikki ole lapsellisia...)