Astro Foorumi

-

Rakkauden valo  ;D tässä vastailee omalla tekstillään, jonka olen itse kirjoittanut omille kotisivuilleni. Eli todellisessa rakkaudessa ei ole mitään pelättävää, väärää ynnä muuta ns. "pahaa":

RAKKAUS ON TÄRKEINTÄ

Tätä olen kuullut ja lukenut kaikenmaailman kirjoista ja henkisistä opuksista niin kauan kuin tietoisesti henkistä polkuani olen kulkenut. Henkisyys on ollut aina osana elämääni, mutta tietoisesti lähdin henkiselle polulleni vuonna 1988. Jos tuota lausetta: rakkaus on tärkeintä ei kuitenkaan todella sisäistä ja ota osaksi omaa elämäänsä, se jää vain tyhjäksi lauseeksi pelkäksi "sanahelinäksi" sekä kirjaviisaudeksi.

Mitä rakkaus sitten on? Rakkaus... Sitä on niin moni yrittänyt määritellä ja pukea sanoiksi. Tuntuu silti, että mikään selitys ja määritelmä ei riitä täysin kuvaamaan sitä mitä se on. Todellinen,  pyyteetön rakkaus on jotain niin valtaisaa, ylimaallista ja kaiken kattavaa, että sanat ovat yksinkertaisesti riittämättömiä. Rakkaus on, se on kaikkialla kaikessa ja kaikissa. Se on energiaa, se on valoa ja ilman sitä emme eläisi, ei olisi elämää.

Kun omaan rakkauteensa, rakkauden valoonsa on saanut kosketuksen sitä voi oppia ”kanavoimaan”, lähettämään kaikkialle ja se toimii aina kaikkien parhaimmaksi, juuri niin kuin on kulloisessakin tilanteessa tarkoitettu. Kun siihen on saanut kosketuksen, sen vain tietää. Se on portti ja avain ikiaikaiseen viisauteen ja totuuteen. Sen löytämiseen ja siihen kosketuksen saamiseen ei ole poppaskonsteja, mutta sitä voi sydämessään pyytää ja se kyllä tapahtuu itse kullekin juuri silloin kun on aika. Se on jatkuvaa ja loppumatonta energiaa joka virtaa kaikkialla.

Rakkaus on kuin ehtymätön kirkas lähde josta voit juoda aina janoosi. Se on valonpilkahdus sysimustassa pimeässä. Rakkaus on kuin majakka joka myrskyn raivotessa ohjaa oikeaan suuntaan. Rakkaus on kuin kantava syli, silloin kun olet loukannut jalkasi, etkä voi kävellä. Se on kuin käsi joka tarttuu käteesi silloin kun olet yksin, peloissasi ja kaipaat toista lähellesi.

Rakkaus ohjaa, parantaa, suojelee ja antaa toivoa. Rakkaus rakastaa ja hyväksyy kaikki sellaisenaan. Rakkaus on kaikkialla ja kaikissa. Rakkaus on se ylimaallinen, selittämätön ja suuri rakkauden, ilon ja tietynlaisen yhteyden tunne syvällä sisimmässäsi. Se on miljoona kertaa se tunne jonka tunnet rakastuessasi johonkin, rakastaessasi jotain toista. Silti se on juuri sitäkin ja vielä paljon enemmän.

Rakkaus on se ”Jumala”, kaiken Luoja josta sinä olet lähtöisin. Kaikki olemme pohjimmiltamme rakkautta, sen valoa ja energiaa. Ja jotain vielä enemmänkin se on, jotain jota ei voi ikinä selittää. Jotain joka jää mysteeriksi. Se on se elämänkipinä sinussa ja minussa. Se pitää tuntea. Sanat ovat lopulta vailinaisia sitä kuvaamaan...

Kun sinä elät täysin rakkaudessa, sen valossa, kun ilmennät sitä todella elämässäsi niin sinä rakastat, todella rakastat ihan kaikkia sydämesi pohjasta, vaikket heitä tuntisikaan. Silloin sinulla ei ole enää ketään jota vihaisit, joka olisi vihamiehesi. Silloin sinulla ei ole myöskään pelkoa.

Toki hetkittäisiä vihan tai pikemminkin suuttumuksen ja pelon, tai paremmin sanottuna epävarmuuden tunteita saattaa joissain tilanteissa edelleen esiintyä, mutta ne eivät enää ikinä jää niinsanotusti ”päälle” pitkäksi aikaa, vaan lipuvat pois. Ja pystyt jälleen rakastamaan, pysymään siinä muuttumattomassa rakkauden "keskuksessasi", lähettämään hänellekin vilpitöntä rakkauden valoa jolle hetki sitten suutahdit.  Tämäkin kaikki täytyy itse kokea, tuntea konkreettisesti omassa elämässään. Nähdä kuinka ihmeellisesti ja voimallisesti rakkauden valo todellakin toimii jotta sen täysin ymmärtäisi.

Tuota rakkauden energiaa voi tosiaan kukin elämässään ilmentää rakkaudellisina tekoina. Niihin tekoihin voimme vielä palata joskus myöhemmin...

Rakkaus on jotain joka on"koodattu" sisimpäämme. Sen kaikki sisimmässään tietävät ja tunnistavat. Se on sieltä löydettävissä. Hyvin usein monet käsittävät sanan rakkaus kovin kapeakatseisesti ja maallisesti. He käsittävät sen joksikin joka on ihmissuhteista riippuvainen, vain harvoihin ja valittuihin kohdistunut tunne. Pyyteetön, kaikkialla oleva TODELLINEN rakkaus on kuitenkin riippumaton ihmissuhteista ja kaikesta elämän myllerryksestä. Toki se liittyy elämään kaikkinensa, mutta ei ole mistään tilanteesta tai olosuhteesta riippuvainen ja siihen sidottu.
Kaikkea ja kaikkia voi rakastaa. Eikä todellinen rakkaus ei lopu koskaan.

Toki on edelleen ihmisiä ja asioita jotka pysyvät ns. lähimpänä sydäntäsi, mutta tuo rakkauden tunne on kuitenkin jotain hyvin universaalia ja mittaamatonta. Sitä voit kokea, tuntea missä ja milloin tahansa, katsoessasi vaikka jotain kaunista kukkaa tai mitä tahansa. Tai vaikka vain istumalla bussissa, koska silloin näet, koet ja tunnistat rakkauden kaikkialla. Niin itsessäsi, toisissa, kuin ympärilläsi missä ikinä kuljetkaan. Silloin olet ns. "kotona" siinä perusytimessäsi, siinä todellisessa hengessäsi, todellisessa itsessäsi joka sinä olet. Olethan itsekin rakkautta, rakkaus.

Silloin kun opit sisäistämään ja todella pysymään tuossa sisimmässäsi tai "keskuksessasi", sen jälkeen elämäsi ei tule ikinä jäämään ennalleen. Kaikki tuntuu järkeenkäyvemmältä, mielekkäämmältä sekä selkeämmältä kaikin puolin. Osaat suhtautua elämään lapsenkaltaisen iloisesti, innostuneesti ja positiivisesti. Sinun arkinen elämäsi tulee sujumaan entistä helpommin, asiat järjestyvät ja loksahtavat kohdalleen joskus jopa ihmeellisestikin. Toki kohtaat edelleen vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, mutta ne eivät enää tunnu niin vaikeilta ja musertavilta ja tiedät pääseväsi niiden yli. Sinulla on suurin voima ja "ase"  hallussasi mitä ikinä voi olla nimeltänsä RAKKAUS. Sen  avulla jaksat jatkaa kaikkien karikoiden yli.

Tämän kaiken sisäistäminen vaatii kuitenkin yleensä paljon opiskelua tässä elämänkoulussa jota käymme. Se miten löydät sen sisimmästäsi ja opit sitä kautta sisäistämään ja kattamaan sen koko elämääsi on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. Kirjoista et sitä löydä, vaikka ne voivat apua tuodakin. Vilpitön ja harras pyyntö "korkeuksiin" voi sinua eteenpäin auttaa, se on se ensiaskel... Tämä kaiken sisäistäminen vaatii kuitenkin suurta kärsivällisyyttä. Eikä siihen löydy mitään selkeätä ja kaikille täysin samanlailla toimivaa kavaa, mantraa, meditaatiota tms. Sillä vain sinulla on avaimet sisimpääsi. Löydä omat väyläsi tuohon kaikkialliseen rakkauden kokemiseen, rakkauden tilaan. Se on aina läsnä tässä ja nyt,  sinun ulottuvillasi, joka hetki, juuri nyt. Luottamalla ja uskomalla itseesi voit auttaa itseäsi eteenpäin. Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen juuri sellaisena kuin on on myös avain toisten rakastamiseen ja hyväksymiseen sellaisenaan. Kaikki kirjoituksessani mainittu kuuluu rakkauteen ja paljon muutakin, jotain jolle ei ikinä löydy sanoja...

M A H T A V A   A I H E ! ! !

Rakkaus on pelottavaa just sen takia, että se voi olla mitä vaan, ilmentyä miten missäkin ja aivan kenen/minkä tahansa toimesta. Se voi tuoda hyvää tai pahaa, sitä voi käyttää puolesta tai vastaan. Sillä voi satuttaa tai parantaa, rikkoa tai korjata.
  Rakkautta on niin monenlaista. Ja senkin lisäksi niitä erilaisia rakkauden ilmentymiä eri ihmiset ilmaisevat ja hyödyntävät erilailla. Koska rakkaus on niin määrittelemätön käsite, niin sillä ei ole rajoja. Siksipä onkin vaikeaa määrittää termi "todellinen rakkaus", koska sitä ei pystytä kunnolla erottelemaan vihasta, ystävyydestä, pinnallisuudesta, pahasta.. Eli se on kai niitä kaikkia?
  Toinen asia on rakkauden käyttäminen vallan tavoin. Sen nimissä voidaan hyväksyä asioita, joita muuten ehkä paheksuttaisiin. Kyllähän isä saa antaa lapselleen pienen selkäsaunan kun lapsi on käynyt taiteilemassa naapurin seinään pari tikku-ukkoa, mutta jos isä läpsäyttäisi äitiä kun tämä on taas ylittänyt luottorajan shoppailureissullaan niin sehän on väärin (HUOM! En ole itse minkäänlaisen ruumiillisen kurittamisen puolestapuhuja, päinvastoin. Tämä oli vaan esimerkki vaikkakin huono sellainen. Oli mulla joku pointti). Toinen asia on kun nainen sanoo miesystävälleen että "Jos sä rakastat mua niin sä lopetat tupakoinnin". Rakkauden varjolla alistetaan, luodaan rajoja, kahlitaan ja käytetään joskus jopa hyväksi.

Yleensä rakkaudesta nähdään vain se positiivinen puoli, mutta sen varjo on yhtä pimeä kuin sen valoisa puoli loistaa kirkkaana. Näin minä asian näen.

 ;D Loistava idea. Vai pitäisikö meidän vaihtaa "rooleja" ja minun ollakin se varjo ja sinun valo.  :D



Minä näen sen niin, että silloin sitä ei ole ymmärretty ja se todellakin on "tukossa" tai "lukossa".


Rakkaus usein todellakin herättää myös sen "vastavoimat" liikkeelle.  :-\ Ja yksi on juuri tuo kateus...  :(
 


Ihana. ;D nousu  :neitsyt: ja  :aurinko:  :harka:  pystyn itsekin hyvin ymmärtämään ja allekirjoittamaan tämän.  ;D Rakkaus on ja näkyy myös niin hyvin aivan arkisissakin asioissa.  :smitten:

 Minusta rakkaus puhtaana on todella harvinaista herkkua ihmisten kesken ja usein me törmäämme "minä rakastan sinua" sanojen mukana kuiskattuihin vaatimuksiin "et voi mennä koskaan pois, tarvitsen sinua.", "et ole rakkauteni arvoinen jos et muuta itseäsi". Näitä vaateita annamme muille ja näitä meille annetaan.
 Mutta sellainen ei ole puhdasta rakkautta jos siihen on sotkeutunut odotuksia, vaatimuksia ja vääristynyt käsityksemme siitä että rakkaus tulee ansaita ja että sillä on hinta, emmekä kelpaa tällaisina kuin olemme (joten et sinäkään kelpaa ja siksi Sinun pitää muuttua). Ah peili, ihana peili  ;D.
 Eli jos ei kykene rakastamaan itseään niin homma kaatuu helposti.

 Rakkaudella ei minusta itsellään ole varjoa, mutta meillä ihmisillä on ja me luomme rakkaudelle sen varjopuolen juuri kaikenlaisilla tempuilla ja draamankaipuulla. Rakkaudella ei voi satuttaa, mutta kun siihen sotketaan sekaan tarpeeksi kaikkea muuta niin siitä(kin) saa aseen, mutta sitten pitää jo kysyä oliko se edes rakkautta?
 Kun odotukset törmäävät toisiinsa -kahden ihmisen ihannekuvat ihanneihmisistä rakastavassa suhteessa, käyttäytymällä tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa, näyttämällä tietynlaisilta- niin se se on vasta timantinhiontaa  :D.

 Rakkaus on vähän kuin raha. Raha vain On, mutta me olemme tehneet siitä mielikuvillamme joko saatanallisen apuvälineen (ollaan kateellisia niille joilla sitä on ja epäillään heidän hankkineen sitä vähintään rikollisesti) tai Mammonan jota palvotaan pyhästi (eikä varmasti lahjoiteta millekään roskasakille, jokainen vastaa vain itsestään), mutta pointti kuitenkin on että harvalla on siihen neutraalia suhdetta.
 Rakkauskin vain On. Kunnes vedämme sen alas ja koristelemme sen näköiseksemme.

Se miten rakastamme muita kertoo vain siitä miten rakastamme itseämme. 

Maameren tarinat kirjassa asiaa valaistiin silleensä, että kynttilänkin sytyttämisestä lankeaa varjo johonkin kaukaisuuteen... jotta miten sitä sitten suhteuttaa taivaankappaleisiinkin.. 

Jos se varjo olisikin jonniinsortin piiloon menemistä valolta.. jonkin  :aspect_squ: nurkan taakse vaikka?  :idiot2:

Hienon aiheen olet aloittanut, Dawnchild!  :smitten:

Olen juuri lukemassa kirjaa "Ihmeellinen voima" ja juuri kohdassa:
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
 Löytyy myös raamatusta   ;) 1. Kor. 13

Tuossa mua jäi mietittymään se, että kuinka paljon rakkaudelle on kieltoja  :o

Hieno kirjoitus Rakkauden Valo!  :)

Palaan, kun olen aivotoiminnassa.  :crazy2:

On WS  :police:
Rakkaus on laaja ja sen varjoja on joka kulmalla. Ero varjon ja valon on kuin, veteen piirretty viiva. Mutta jos kahlitsee kuiskaamattomallakaan ajatuksella toista tai itseään, ollaan varjon puolla. Ja rajaan tämän määritelmäni kahden aikuisen väliseen rakkauteen. Oma lukunsa on lasten ja vanhempien välinen rakkaus, silloin kun ollaan riipuvaisia. Käyttäisin mielelläni sanaa "symbioosissa"  :smitten: Tällöin voi "kahlitun" tunteita aina välillä tulla, koska aikuinen joutuu tosinaan "luopumaan" jostakin, jota haluaisin... koskee myös valintaa pysyä perheessä, vaikka tuntisi himoa toisaalle. Se tuntuu kahlitsemiselta, vaikka usein on oire jostakin joka vaatisi huomioita itse perheessä. Kuin myös voi olla oire, että on liikaa ollut "saatavilla"  :) Vaikka lapsperheessä ollaan käyttämäni sanan mukaan, symbioosissa... ei koskaan, milloinkaan saa unohtaa tai jättää huomioimatta omaa itseään  :police: Jos et osaa itseäsi rakastaa, kuin tahtoisit muiden sinua rakastavan, osaatko rakastaa muita?
Itse olen pohtinut tätä aihetta myös laajasti lähiaikoina, eli KIITOS aloituksesta mnunkin puolesta  :smitten: Vaikka en osaa ehkä pistää tänne kaikkea mietteitäni ja ehkäpä se turhaakin lie... te olette tuoneet jo nyt lisää "kuvakulmia" pohdintoihini  :-*

Hmmm, ::)

Kyllä piru voi kokemukseni mukaan pukeutua rakkauden kaapuun.
Kun kk:n seurustelun jälkeen haluaa väen vängällä avioitua,vaikka avioliittoja on viisi takana ja useita avoliittoja sen lisäksi,ei mahdu minun järkeeni,ettei siitä vielä ole mitään oppinut. :buck2:

Itse kahdesti avioliitossa olleena,en näe sitä kovinkaan tärkeänä,enkä ainakaan rakkauden ainoana merkkinä.
Kyllä se on halua omistaa toinen osapuoli ja "merkitä" omakseen.
Tosin kyse oli sairaasta henkilöstä,mutta joka tällaisen kanssa on elänyt,ei hevin uskalla uutta luoda.
Toinen kun elää koko ajan fantasia maailmassa,eikä suostu uskomaan,että arki tulee ja se rakkaus on usein paljon aidompaa ja pysyvämpää.Arjessa se vasta punnitaan.Jokainen kykenee kyllä alkuhuumassa leijumaan,mutta ei sitä loputtomiin voi.

Lapsikin voi kyllä elää satumaailmassa huvipuistossa olessaan,mutta ei siellä asua voi.
Itse olen oppinut arvostamaan juuri niitä suhteita,joissa on koettu ylä-ja alamäet ja vielä ollaan yhdessä.
Oma kertomus nyt johtui kyllä siitä,että kyseinen henkilö ei päästä omaa toista puoltaan esiin,koska sieltä räjähtää pommi.Aina se kuitenkin jokaisen kanssa on silmille lentänyt.

Sääli että näitä ihmisiä on melko paljonkin,sillä nämä kokemukset ovat tosi varoittavia ja nyt kun tunnen muutamia,jotka ovat myös näissä suhteissa olleet,niin kaikki ovat varuillaan.Kukaan ei halua sitä eriskummallista käytöstä enää kokea uudestaan.

Eli pelko se on ainakin minun kohdallani,joka saa olemaan varuillaan,ettei vaan taas,,,
Tosin uskon että yhden narsistisen persoonallisuushäiriöisen kanssa kun on elänyt,ei toiseen enää sorru.
Niin varovaiseksi kyllä tulee ja heidän toimintaansa osaa jo ennakoida.
Tunnen kaksi miestä myös,jotka tällaisessa suhteessa ovat olleet ja molemmat pelkäävät aloittaa enää mitään uudestaan.
Että jos ihmettelette,että mies ei puhu,tai vetäytyy,niin saattaa olla kyse edellisestä kokemuksesta.

Jos jotain meille opettavat,niin ainakin sen,että pysy rehellisenä kaikissa tilanteissa.Sano oma mielipiteesi,vaikka olisikin erilainen kuin toisen.Ja mieti aina,miten haluaisit itseäsi kohdeltavan,ennen kuin satutat toista.Sen itse ainakin opin.
Mutta varuillani olen yhä ja ehkä loppun elämääni.
Kaksi avioeroa saivat minut vielä olemaan luottavaisia,mutta nyt en suostu mihinkään,mikä ei tunnu molemmista hyvältä.
Ja sanon kyllä suoraan,joskin kauniisti. :)

Toivon että mahdollisimman harvat teistä joutuvat tällaisten ihmisten kanssa tiiviimpään kosketukseen,sillä on todella vaikea luottaa enää kehenkään.
Mutta kuka tietää,ehkä olen sopinut estäväni mahdolliset kumppanuudet päättyväksi tällaisen kokemuksen jälkeen.

Silti rakkaus on mielestäni maailman kaunein asia. :smitten:
Rakkautta voi sitten laajentaa muihin kuin parisuhteisiin. :smitten:

Kaikenmaailman diagnoosit vois tunkea kyllä.. Mun mielestä niillä vaan luodaan turhia rajoitteita kun kyseessä oleva ihminen ei itsessään näitä diagnosoituja piirteitä tunnista (eri asia on sairaudet siis syövät sun muut. Ja puhun nyt vain yleisesti). Se, että lekuri kirjoittaa sulle paperit joiden takia et voi tehdä sitä ja sitä, etkä saada sitä ja tätä niin..
  Faija kerto aina juttua sedästään, jolle diagnosoitiin jokin päänsisäinen ongelma, vaikka koko lähipiiri ja mies itse olivat aivan toista mieltä. Tää mies, jolle työ oli koko elämä, joutuikin sen lopettamaan ja tarttui sitten pulloon.

Mutta se siitä, aiheen ohi kun menee taas jälleen kerran  ::) I'm sorry.


Mullakin on tapana syyttää itteeni millon mistäkin asiasta. Mutsi kun on mitä on ja nyt kun ymmärrän, ettei se olekaan mulle äiti jollaisen tarvitsisin vaan joku ihminen, jolle mä olen vaan joku pelinappula, niin tunnen jonkinlaista vastuuta veljestäni. Ei siinä mitään, velipoika on mutsin lempilapsi (kyllä, sisaruskateutta löytyy, mutta tämä on todistettu fakta), mutta mua pelottaa broidin henkisen kasvun puolesta. Ei se opi elämään jos mutsi on koko ajan hyysäämässä ja puolustelemassa sitä. Toisaalta en halua, että broidi joutuis samanlaiseen pyöritykseen kuin mä (siis että pitäs pärjätä omillaan ja käyttäytyä just niinku mutsi päässään kuvittelee ettei saa kuonoonsa), mutta jotenkin senkin pitäs oppii elämään ite.

Tässä taas yks rakkauden varjo. Sitä välittää toisista enemmän kuin itestään ja hukkaa energiaansa vaikka tietää, että tehtävä on mahdoton. Pitäs varmaan oppii elämään vaan itelleen ja karkottaa kaikki energiasyöpöt läheltään niin elämä olis parempaa, mutta vaikka sitä näin ajattelenkin niin tiedän, ettei se olis mitään elämää. Sillonhan musta tulis se, joka vie toisten energiaa silkalla välinpitämättömyydellään.

Painavia sanoja heti aamusta, enkä ole vielä edes kunnolla herännyt  :laugh:

Korjaanpa tässä väärinkäsitysten välttämiseksi sen verran,että diagnoosin kirjoitin vain niille,jotka tuosta sairaudesta tietävät.
Ihmiset jotka ovat eläneet tämän kanssa,tietävät että muutosta ei tule,koska sairauteen kuuluu myös se piirre,ettei kykene sitä itse näkemään.
He ovat itsekin sen uhreja.
Vika on kaikissa muissa.Vaimossa,lapsissa,ystävissä,työtovereissa,jopa yliopistossa,johon tätä miestä ei kelpuutettu.
Senkin hän tyttärensä kertomaan onnistui vääntämään niin,ettei sinne olisi halunnutkaan,koska siellä oli tyhmät professorit,jotka eivät kyenneet samalle tasolle kuin hän.
Ja mielen sairaudet ovat sairauksia siinä kuin kehonkin.Ne eivät ole mikään häpeä ja itse olen aikanani ainakin omani hyväksynyt,työstänyt ja terapoinut.
Tähän näillä ei ole valmiuksia,koska he eivät mene terapiaan,kun kerran vika on muissa.

On totta että olemme valinneet nämä kokemukset jo sielutasolla.Niillä on oma tarkoituksensa ja jokaisesta parisuhteesta oppii jotain.On sitten eri asia näkeekö sen opin ytimeen.
Myös lapset ovat valinneet syntyvänsä juuri tähän ympäristöön kokemaan ne opetukset.
He eivät voi valita lähteäkö siitä,ellei toinen vanhemmista tee sitä päätöstä.
Mutta he voivat kyllä oppia uuden käyttäytymismallin,jolla ehkäistä ja katkaista tämäkin karmanpolku.
Näin eivät heidän lapsensa enää joudu opettelemaan miten jutun kanssa elää.

Sori vaan,jos meni vähän ohviksi,mutta kuten opiskellessakin pitää ymmärtää opittu että pääsee jatkamaan,niin sama koskee elämän oppeja.
Joskus ne ovat monimutkaisia ja vaikeita ja työstämisessä menee kauan.Jotkut opit menevät tajuntaan heti.

Mutta näinä aikoina nuo rakkauden varjopuolet nousevat esiin valon lisääntymisen johdosta,kuten nousee kaikki muukin totuudesta poikkeava.
Sieluina me rakastamme heitä ja kiitämme opeista,jotka on yhdessä koettu.Siitä eteenpäin pitää sitten katsoa,mitä taas eteen tuodaan ja päättää ottaako vastaan,vai onko edes tarpeellista ottaa.

Itse olen päättänyt että minun ei tarvitse kokea enää mitään,mistä en pidä.Eikä kenenkään myöskään tarvitse elää minun kanssani,jos vaikealta tuntuu.Sellainen suhde perustuu jollekin ihan muulle kuin rakkaudelle.
Odotetaan vain innolla,mitä uutta se elämä tuo.Voipi se vielä sen trinssinkin eteen leiskauttaa!

Niin siis noin mä vaan ajattelen, käyttäytyminen tuon mukaan on sitten asia erikseen. Puoleni pidän aina, jos sitä niin voisi kuvailla.
  Mä nostan vaistomaisesti jonkinlaiset muurit ympärilleni kun esim. tapaan uuden ihmisen. Yritän olla täysin riippumaton muista, mut eihän se ole mahdollista. Mä voin sanoa, että päästän ystävät lähelle ja ne enemmän kuin ystävät vielä lähemmäs. Jos puhuttaisiin elämästä kuin tarinasta, niin mun elämässä on satoja sivuroolien vetäjiä, mutta päähenkilöitä mun lisäksi vain kolme. Nää kolme ihmistä siksi, että mulla on oltava joku johon luottaa vaikeina aikoina ja joskus kun myönnän, etten selviydy yksin, niin on joku joka auttaa.
  Oon laatinu mielessäni pienet ohjeet elämälle, ja yks niistä kuuluu "Luota vain itseesi". Hyvän itsetunnon omaavana voinkin luottaa itteeni pettymättä. Se on pirunmoinen valtti kun maailma potkii päähän. Näihin kolmeen tosiystävääni luotan samoin kuin itteeni. Niille ei tarvi selitellä mitään ja ne ymmärtää ilman sanoja.
  Koska mä vihaan sitä, kun mua luetaan kuin avointa kirjaa, niin tekeydyn vaikealukuiseksi. Kun mua oppii lukemaan (niiden rivienkin välistä) niin musta saa taatusti luotettavan ja lojaalin ystävän. Mua vaan pelottaa, että jos joskus tulisikin joku, joka hyödyntäisi häikäilemättä tätä mun ystävyyttä saavuttaakseen jotain, jos joutuisin välikappaleeksi johonkin, niin mitä mä tekisin? Sehän sattuis. Mitään muuta en pelkää niin paljon kun satutetuksi tulemista. Tiedän, se kuuluu elämään, mut mä vaan laitan kädet silmille ja kiellän kaiken.

Jos kaikki eläis samoin kuin tässä mun päänsisäisessä illuusiossa, niin maailma olis astetta parempi paikka elää.  ::)

 :)
Hieman samoilla linjoilla liikun kuin sinäkin WS.Eli ei kiitos nyt mitään ongelmaisia,joiden sotkuja pitäisi selvitellä.
Niitä on ollut riittämiin.
Jos on valmis elämään ja kohtaamaan toisen sellaisena kuin on ja hän tuntuu silti hyvältä,niin ok.
Mutta tässä oli pieni episodi,joka taas opetti mitä EN halua.
Ihmetystä,miksi tunsin niin suurta surua veljestäni,,,
Juu,tuohon olen törmännyt jo aijemmin.
Minulle perheeni on aina ollut rakas ja saan tuntea ilot ja surut sellaisina kuin vastaan tulevat.
Sen jälkeen mietin,mitä tässä tilanteessa pelkään.En hänen kuolemaansa,sillä hänhän pääsee kotiin.
Mietin vain sitä,miten kestää vaimo,lapset (jotka jo menettäneet veljensä pari vuotta sitten) ja miten kaipaan itsekin häntä.

Ellen saa tuntea tunteitani aidosti,niin minua yritetään taas muuttaa.Elikäs EI!
Ystäväni eivät pitäneet sitä lainkaan kummallisena,vaan aivan luonnollisena reaktiona.En pyytänyt häntä,saati vaatinut hyväksymään tapaani reagoida asiaan,vaan ajattelin että taas yksi,joka kieltää tunteet,joten ei ole minua varten.
Trinssi tulkoon vaikka vanhalla kopukka kaakilla sitten jos on tullakseen,kunhan antaa minun olla tunteva ihminen ja minä hänen ja molemmat tasapainossa itsemme kanssa.

Kyllä se värähtely pysyy itsestään korkealla myötätunnolla ja rakkaudella ja hyväksymällä sekin,että kohtaa uusia ihmisiä,jotka eivät sitten välttämättä ole niitä oikeita.
Yksin saa pitää naamansa miten tahtoo ja tuntea juuri niin kuin tarvis on.
Mutta ehkä näitä tuleekin sen vuoksi niin paljon,että osaamme vihdoin sitten tunnistaa sen oikean rakkauden!
Ja yksin oleminen ei tarkoita yksinäisyyttä,vaikka väkisinhän joskus tulee sellainenkin olo.

Ja DAWNCHILD!Kyllä olet hyvin oikeassa siinä,että meidän aikuisten olisi tärkeää tietää ja KUUNNELLA,miltä tuntuu olla tietyllä tavalla kasvatettu.
Tästä olen nuorimman tyttäreni kanssa paljon puhunut tänä kesänä.

Ote Metatronilta ja WS:n haja-aatoksia..


Minä pyydän täydellistä puhdistusta.
Minä pyydän puhdistamaan, selkeyttämään ja vapauttamaan kaiken, mitä on ilmennyt välillämme menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa.
Mitä tahansa ilmeneekin tästä hetkestä eteenpäin, minä annan sen jumalaisen rakkauden, jumalaisen viisauden ja jumalaisen voiman kolminkertaisen liekin läpi Jumalalle.
 
Sillä Jumalassa me olemme yhtä, ja Jumalan ykseyteen palaamme.
Minä pyydän, että saan nähdä Jumalan sinussa ja sinä minussa.
Minä pyydän, että saan nähdä itseni riittävän arvokkaaksi Jumalalle, olemaan yhtä Jumalan kanssa, ilmentämään Jumalaa, tuntemaan Jumalan, hyväksymään Jumalan, tulemaan Jumalaksi ja elämään ykseydessä Jumalan kanssa rinta rinnan sinun kanssasi.
 
Sillä sinä olet heijastus minusta.
Sinä olet olemukseni ulkoinen ilmentymä.
Se mitä on sinun sisälläsi, on minun sisälläni.
Se mikä kulkee sinun ympärilläsi, kulkee minun ympärilläni.
 
Kun me yhdistymme Ykseydessä, erillisyytemme loppuu.
Ja Ykseys saattaa kaikki erimielisyytemme päätökseen.
Mikään pimeys ei voi tunkeutua välillemme.
Sillä siinä ei ole mitään eroa, missä minä lopun ja missä sinä alat.

***'''

Joo.

Minuunkin on ollut ihastunut mm lentokapu! mainostston johtaja ja hyvissä asemissa olevia tyyppejä. Eli ihmisiä voisi napsia sieltä täältä. Tai sitten ne luulee olevansa ihastuneita. Vähän riippuu siitä miten nainen laittaa itseänsä.. Eli mitä yritän sanoa.. anteeksianto, mutta mitä sitten? No tarina ei jatku tietyn henkilön kanssa vaan jonkun toisen, joskus? Ensin tulee varmaan tällainen puhdistuminen, rauha, kuten eräs Eva sanoi minulle, pitää ensin tapahtua tietyt asiat ennen kuin. Tuo ylläoleva teksti kyllä toimii sukulaissuhteisiinkin jne kuka vaan on hankala elämässäsi.

Läheisissä suhteissa toisen voi hyvinkin kokea Itseksi, en tiedä miten hyvin jos on vaikka joku pomo/poliitikko kyseessä. Jos on jo kokenut että on yhtä toisen kanssa, se kai säilyy jollain tasolla. No jos jumaluus toisessa tekee jotain jumaluudelle minussa, silloin jumaluus keskustelee itsensä kanssa ja tietää mitä on tekemässä! 

Näinkin se kyllä on kuten RV sanoi.

Rakkaus on se ylimaallinen, selittämätön ja suuri rakkauden, ilon ja tietynlaisen yhteyden tunne syvällä sisimmässäsi. Se on miljoona kertaa se tunne jonka tunnet rakastuessasi johonkin, rakastaessasi jotain toista. Silti se on juuri sitäkin ja vielä paljon enemmän.

Rakkauden varjo...
olen nyt vähän muhittanut, ja katsellut kotielämääni ja suhteitani rakkauden varjon ja valon kautta.
olen tarkkaillut omaa käyttäytymistäni ja läheisteni ja tuttujeni käyttäytymistä: toimivatko he niin, että rakkaus ohjaa heitä vai toimivatko he niin, että pelko, omistaminen ja toisessa eläminen ohjaavat heitä?
Kävin lomailemassa perheeni ja sukulaisteni luona, ja tämähän oli kiintoisaa. Kun etäännyn siitä, tilanteet ovat ratkiriemukkaita.  ;D
Näin katkeruutta siellä missä ei oltu osattu päästää irti, alistumista siellä missä pelättiin, alistamista siellä missä toisen voima tuntui itseä uhkaavalta, pakenemista siellä missä ei osattu huolehtia omista rajoista,
ja dramaattisia riitoja siellä, missä vanhoja, edellä mainittuja, instituutioiksi muodostuneita tunnekäyttäytymistä rikottiin. Missä missä oli rakkaus? Se oli hyvissä sanoissa, se oli halauksissa ja nauruissa, rakkaus riidan keskellä - nämä ihmiset ovat saatettu yhteen oppimaan, vastaleivotussa leivässä, katsastetussa autossa, yllätyslahjoissa, lasten hoitoavussa, pirpanan naurunkiljahduksessa, luonnon hiljaisuudessa kanootin lipuessa jokea pitkin, siinä että tuntee toisen niin hyvin, ettei tarvitse edes aukaista silmiä, ja kuitenkin toisessa on aina jotain mikä yllättää.  :D

(Katon tässä samalla Rimakauhua ja rakkautta, huu haa, siellä mennään kovvaa... :o )

Rakkaus on todellakin pelottavaa!! Ainakin aluksi ;) Oon kauhea kontrollifriikki  ja haluan olla aina tilanteen herra, mutta sitten ku rakastuu/ihastuu niin se on oksat pois :D Muutun tosi viileäksi ja piikitteleväksi, ihan kuin alitajuisesti yrittäisin karkoittaa tämän rakkauden kohteen elämästäni...Toisaalta, mitä elämä on ilman rakkautta? Eikö kannattaisi kuitenkin ottaa se riski, entä kuin tyytyä siihen "varmaan" vaihtoehtoon...Rakkaushan on varmasti suurin kaikista "voimista" ja se voi pahimmillaan tappaa ihmisen niin fyysisesti kuin henkisestikin, toisaalta se on ihanin ja ihmeellisin asia ja ehkä suurin elämänarvoisin asia mitä maailmassa on :smitten: Mulle rakkaus on myös turvallisuuden tunnetta :kuu: :harka:,  :venus: :harka: ja sitä, että voi luottaa toiseen 100%sesti...Ihaninta aikaa on ehkä noin 1-2vuoden seurustelun jälkeen kun pystyy oikeasti luottamaan ihmiseen, mutta siltikin ensihuuman vallassa :D Nyt sinkkuna oon huomannut kuinka vaikea tuo  :pluto:  :aspect_opp: :venus: aspekti on:

Pluto oppositio Venus

Tunteiden kanssa ei takuulla ole leikkimistä silloin kun lähtee sinun kelkkaasi, sillä sen verran korkealle olet rimasi asettanut. Ehdottomuutesi rakkaudessa juontaa juurensa taipumuksestasi edellisten elämiesi aikana aliarvioida oman tunne-elämäsi merkitystä ja käyttää alkemiallista tietoasi muiden odotusten täyttämiseen. Oletat edelleen voivasi hallita kumppaniasi vastaamalla hänen odotuksiinsa, mutta tässä elämässä se ei tule enää onnistumaan. Ja siksi joudut hakemaan varmuutta suhteenne kestävyydelle sanojen ja konkreettisten näyttöjen kautta, jotka eivät kuitenkaan riitä vakuuttamaan sinua kumppanisi rakkaudesta. Voi sitä raukkaa, joka yrittää vastata sinun odotuksiisi, sillä sellaisen sinä heität tarpeettomana yli laidan. Sinulla on edelleen hallussasi tunteiden alkemiallinen salaisuus etkä tule olemaan tyytyväinen ennen kuin löydät rinnallesi sellaisen ihmisen, joka ei suostu myymään palaakaan itsestään voimakkaan tahtosi edessä. Etsit rakkautta joka on syvää kuin valtameri ja yhtä haastavaa kuin hirmumyrsky. Koska olet menettänyt otteen omiin tunteisiisi, et tahdo uskaltaa luottaa niihin vaan haet niille varmistusta toiselta ihmiseltä. Jokainen varmistus tulee pettämään ja jokainen sinulle vannottu vala tullaan rikkomaan tämän elämäsi aikana, jotta oppisit jälleen elämään omien voimakkaiden tunteittesi kanssa. Tiedosta tämä alkemiallinen tosiasia joka kerta kun huomaat jonkun pettäneen lupauksensa. Syy pettymyksiin on aina sinun mahdottomiksi käyneissä vaatimuksissasi, joita kukaan ei pysty täyttämään. Löydät todellisen rakkauden elämääsi vasta sitten kun luotat omiin tunteisiisi niin paljon ettei sinun tarvitse esittää rakastetullesi ensimmäistäkään kysymystä hänen tunteistaan ennen sänkyyn menoa tai avioliiton solmimista. Ellet uskalla lähteä leikkiin ilman varmistusta, niin parempi kun jätät leikin sikseen, sillä muistathan että jokainen saamasi varmistus tulee pettämään.

Eli mun tulisi siis uskaltaa lähteä leikkiin ilman varmistusta, mutta miten  :kuu: ja  :venus: :harka: pystyy sellaseen!?!? Mulle täytyy tuoda suurin piirtein se kuu taivaalta ennen kuin luotan ihmiseen täysin ;D Sitten toisaalta se liian helppokaan ei kiinnosta=>>eli parempi elää yksin :knuppel2:

Tulipa taas ihania känniavautumisia:D

Kuu taivaalta..  ::) Muistoja muistoja muistoja..
  Yks ilta, kun oli ihan jumalattoman komee täysikuu ja tekstailin jellonan kans (ihan meijän suhteen alkuvaiheessa), niin tää kysyy että mitä mä haluun synttärilahjaks. Istuin pihalla ja kattelin sitä kuuta, joten hyvä vastaus oli tietenki kuun taivaalta. Tää lähettää vaa että venaappa hetki. Noh, menee hetki ja sit saan multimediaviestillä kuvan siitä kuusta..  ::) Se oli söpöä.

EDIT: Soriiii, vähän off-topikkkki. ;D

Lionheart, ihanan romanttista :smitten: :D

 
Kiitos Rakkauden Valo tuosta laulusta,jonka toit tähän ketjuun. :smitten:

Kuuntelin ja katselin eri versioita siitä.Meredith ja Derek  :'(
Kylläpä se sopi hyvin juuri tuohon tunnelmaan kun on todettava että Rakkaus ei aina riitä pitämään tätä juttua yllä.
Noissakin tunnelmissa olleena,on helppo samaistua noihin videoihin ja päästä siihen tunnelmaan.
Kaunista,vaikkakaan ei niin kiva tunne kun sitä läpi käy. :-\

     Your Lovescope - Week of July 28, 2008
Despite your efforts to stay positive and upbeat, there has nonetheless been a dark cloud looming over your romantic sector for the last few weeks. However, the good news is that this difficult period comes to an end this week as shifts in cosmic energy help dispel any lingering clouds. The first major shift happens this Tuesday when the Sun changes sign and reminds you that love should be fun. Love should be enjoyed with childlike innocence and playfulness. For the next four weeks your heart will be pounding with this lighthearted vibration, so feel free to enjoy a sunnier rapport-

*Kai äskeisessä koetin puhua siitä, miten tasapainottelee tunteiden ja tekemisen kanssa, että kun on vaikka jossain aktiviteettitiimissä, onko kyse mistään romanttisesta toisaalta. Ei aina tarvitse ollakaan. Mitä voimakkaammat tunteet, sitä äärimmäisempää voi olla suru tms.

Mutta tämä tässä on oikeassa.. ei romancea, mutta muuta kivaa. Jospa joku kypsempi mies osaisi olla just tolleen viaton ja leikkisä (urheillessaan) olisin aika innostunut sellaisesta seurasta.

Hauskaa kesän jatkoa! Alkaa tuo auringonpistoskin helpottaa. :)

RV, tietenkin tulee.  :) :smitten: Sitä saa mitä tilaa. Hoen nyt tätä lausetta kun Elwyn sen kerran jossain mainitsi hyvin..
Siitähän on se kiva Matin ja Tepon versiokin.... :2funny:

 :smitten: :2funny:

Repimistä ja raatelemista..  ::) Rajua rakkautta..= :leijona: <3  :leijona:

Rakkaus on ruma sana. Totta.

Keksitäänpä uus korvike sanalle "rakkaus" ja aletaan levittämään sitä  :knuppel2:

Oon samaa mieltä tosta R jnejne käyttämisestä. Jotain pehmeempää  :smitten: ;)