Astro Foorumi

Olemmehan me eläimistä paljon paljon puhuneet!

Mutta yritän esittää topikkia vähän eri kantilta. Eli miten eläimet hoitavat ihmisiä? Mitä merkkejä he lähettävät?

Kissasta luin että kun se kehrää, se lähettää vaaleanpunaisia rauhoittavia energiapilviä koko ajan huoneeseen.
Kaunista.

Tänään naulasin lautoja vähän huonossa asennossa. Sitten nostin raskasta puupinoa. Ja selkäni sai 'noidannuolen'. Jossakin revähti.

Menin heti huoneeseen matolle lepäämään ja yritin venytellä ja painella pisteitä. Laitoin myös tiikerivoidetta kipeään kohtaan. Kissani tuli siihen viereeni. Kiersi minut ja haisteli, tuli sitten siihen vasemmalle puolelle, missä minulla on kipeä kohta. Tuli ja puski sitä. Minulla oli kädet pitkällään venytettynä taakse. Hän siirtyi käsiini, pakotti vasemman käteni päällään auki ja alkoi sitä nuolla. Se nuoli perusteellisesti kämmenpohjani ja sormeni ja sitten tuli kylkeni viereen kehräämään.

Mitähän ihmettä hommaa se oli. Vähän poikkeavaa käytöstä.

Mutta kun nousin siitä, oli selkäni paljon parempi! Ja luulen että se kuntoutuu tuota pikaa.

Mitä teki kissa?  :o

Vautsi!  :o Enpä ole ennen tuollaisesta kuullut! Hieno kissa sinulla  :smitten:

Eläimillähän on meitä ihmisiä tarkemmat aistit, joilla ne aistivat mm. mielialoja. Edesmennyt koirani osasi lohduttaa, vaikken edes näyttänyt olevani surullinen tai masentunut. Se tuli heiluttamaan häntää ja tönimään kuonollaan enkä voinut olla enää surullinen. Kun mä itkin niin se tuli sängyn viereen, laittoi tassun sängynlaidalle ja nuoli mun kättä. Siitä kun mä nousin ja katsoin sitä, niin se katsoi syvälle, syvälle mun silmiin, eikä tehnyt elettäkään ennenkuin hymyilin ja otin sen syliini. Se sen katse ei ollut mikä tahansa katse, vaan siinä oli jotain syvemmän ymmärtävyyden ja rakkauden energiaa, jota se koira halusi mulle antaa lohduttaakseen. Sitä ei voi sanoin kuvailla.

Koira myös heijastelee omistajansa tunteita. Se ottaa osaa niin iloon kuin suruunkin. Sen takia mielestäni koira onkin ihmisen paras ystävä.  :)

Kyllä eläimet tosiaan antavat hyvää energiaa. Tällä hetkellä, kun ei ole enään koiraa ja hevosetkin muualla hoidossa, niin olen huomannut, kuinka jotain puuttuu. Olenkin käynyt enkelienergiahoidossa, mutta ei sekään ole sama asia. Ja vaikka lapsetkin antavat energiaa, niin kyllä sujuvasti sitä ottavatkin.
Hevoseni oli aivan uskomattoman ihana, kun minulla oli raskas vaihe elämässäni. Kun touhuilin ulkona niiden aitauksessa, kun ruokin ne ja tallia siivosin ym. niin tuli luokseni ja laittoin turvan olkapäälleni ja jäi hetkeksi seisomaan ja antoi vaikka halatakin. Hevoset näkivät heti, kun raskas vaihe alkoi elämässäni. Katsoivat pitkään ja vähän ihmeissään. Ehkä ne tosiaan näkevät aurat. Hevosista tulee sellaista voimakasta seesteistä rauhoittavaa lämmintä energiaa.
Ja sekin heppani on oikein junttura suomenhevonen, joten se ele merkitsi minulle tosi paljon.
Kissan energia tosiaan on jotenkin parantavaa. Ja koira sellainen tunteissa mukana eläjä. Ihania kaikki omalla tavallaan!

ööö... tuli vaan mieleen, jotta jos sulta meni selästä jotakin (lantion tietämiltä) siellä silloin oireilevat lihakset kiinnittyvät osittain olkaverren yläpäähän ja pelkästään käsien pieniä (mutta vahvoja) lihaksia hieromallakin saadaan joskus selän oireita helpotettua. Luulen, jotta jos "vamma" olisi tullut alemmas ihan lantioon tai peffan päälle, kissa ehkä olisi hoitanut jalkaasi  :angel: :smitten:

Koirien energiat ovat milestäni jotenkin tukevia, vahvistavia  :smitten: Oma koirani seikkailee aina unimaailmassani, silloin kun on vaikea paikka henkisesti (symbolisesti -tiedän silloin unieni käsittelevän minulle arkoja asioita valvetilassa)  ::)

Kissojen energiat ovat minulle vieraat ja fyysisesti pidän ne kaukana, vaikka minulla kissoja onkin  :smitten: Kehrääminen on kyllä jotenkin meditatiivista ja rakkauden täyteistä... olisi ihanaa pystyä rapsuttelemaan kehräävää kissaa monta hetkeä ja unohtaa aika/paikka  :smitten:

Linnuissa koen rauhan, vaikka ne ovatkin aika tempperamenttisia välillä tuolla ruokintalaudalla keikkuessaan  :D Ne vaan ovat minulle hypnoottisia  otuksia ja kadehdin lentokykyä niiltä  ::)

Kuule kun tuohon viittasit, niin otinkin vasemman käteni ja sieltä löytyi kauhean kipeä kohta.  :o
Hieronpa sitä kun sanoit. Innostuin liikaa touhuamaan, kun kipu meni päivällä ohi. Ei olisi pitänyt, sillä selkä on väsynyt ja kankea. Mutta kiitos vinkistä!

Erittäin mielenkiintoinen aihe!  :)

Onko kissat jotenkin sitten "parantavampia" kuin koirat? Onkohan muuten pennuilla jotenkin erilainen energia kuin aikuisilla koirilla/kissoilla? Minulla on 4 koiran pentua tuolla...  :smitten:

Tuli tästä mieleen, kun joskus aikaa sitten katsoin yhtä televisio-ohjelmaa, jossa eläimet olivat pelastaneet omistajansa hengen. Jollain naisella oli joku pienen pieni patti kasvanut jalkaan, jota omistaja ei ollut edes huomannut. Koira rupesi nuolemaan sitä. Silloin omistajakin huomasi sen mutta ajatteli ettei se mitään vakavaa voi olla. Koira nuoli ja nuoli sitä. Ja nuoli. Omistaja päätti mennä sitten lääkäriin näyttämään sitä. Sieltä löytyi muistaakseni joku kasvain. Jos se olisi päässyt vielä vähän aikaa kasvamaan, tältä ihmiseltä olisi henki mennyt. Ihmeellistä?

Samassa ohjelmassa tehtiin koirille testejä, että voivatko he tosiaan haistaa epänormaalin solun tms. (syöpäsolu jne.) hajun. Koirat pystyi huimiin tuloksiin. Ihmisten lääketiede ei tietysti usko siihen, mutta minuun ja varmaan moneen muuhunkin katsojaan tämä ohjelma, ja nimen omaan mihin kaikkeen koira pystyy, teki vaikutuksen.

Ja onhan sitä kaikkia muitakin tarinoita mitä kaikkea koirat ovat tehneet. Kissoista en juurikaan tiedä, kun ei ole vielä koskaan ollut onni kissaa omistaa. :)

Meni ehkä vähän ohi aiheen? En tiedä.

Tuo onkin hurjan mielenkiintoista!!! Laittaa koirat tutkimaan osaksi diagnoosia! Ei tämä mene ohi topikin.  ;)

Onhan kärpäsetkin hoitamassa tulehtuneita haavoja!

Joten kaiken luonnossa pitäisi toimia yhteistoiminnassa.

Koiralla on, uskon, vaisto ja suojeluhalu niin suuri, että se pystyy mihin vain, kun sitä kunnioitetaan ja rakastetaan ja osoitetaan sen tarpeellisuus.

Kissalla toimii jokin värähtely. Hän on jollakin energisellä tasolla taas se toimija, uskoisin. Ehkä vuorovaikutuksessa toimii tuo eetterikeho!?

En tiedä, mutta ei minulla 'noidannuoli' ole koskaan tällä tavalla, näin äkkiä parantunut. Yleensä viikko tai jopa kuukausi siinä menee vinosti kulkiessa. Siis kissani koki minun kivun värähtelyt jotenkin. Hän puhdisti tai avasi tai energisoi minun kämmeneni nuolessaan sitä, kuten tuolla alussa selitin. Ja siitä avautui chakrojen päät...tai jotakin. Energiahoitajat sen ymmärtäisivät paremmin.

Mutta ihania juttuja on paljon siitä, kuinka vanhukset virkoavat ja innostuvat, kun tuodaan eläimiä hoitopaikkoihin. Monet kennelit harrastavat tätä ja siitä on hyviä tuloksia. Äsken luin, etttä jopa lampaat olivat olleet hyvin suuri ilonaihe jossakin hoitolassa.

Ehkä eläimet parhaimmillaan ovat 'sillanrakentajina' äitimaan ja ihmisen välillä.  :smitten:

Koirilla on uskomaton hajuaisti ja kerran katselinkin dokumentin tästä. Näkikö kukaan muu?
Siinä haasteteltiin mm.peruskoiranomistajaa, jonka koira oli eräänä aamuna vain alkanut kiinnittämään huomiota omistajan jalassa olevaan luomeen. Päivä päivältä koiran kiinnostus luomea kohtaan kasvoi ja lopulta se jopa yritti "kirputtaa" sitä irti isolla vimmalla. Omistaja päätti siinä vaiheessa käydä lääkärissä luomea näyttämässä.
Siihen oli kehittynyt pahan laatuinen melanooma  ???
Poiston jälkeen koira ei ollut edes vilkaissut aluetta  :angel:

Annan oman koiran nuuskuttaa rauhassa (paitsi peffa osiot  :2funny:) ja kyllä se aina joskus jotakin haavaa jää pidemmäksi aikaa "tutkiin"  :angel:

Luulen, että koirilla ominaisuudet ovat hyvinkin fyysisiä ja kissoilla taas energeettisiä... vastaparit, ymmärrättekö?  ::) ...mies ja nainen, päivä ja yö...

Jaspis mielenkiintoista!!!

Tänään tuli yhdestä lehdestä vastaan sitaatti "Eikö olekin kummallista, kuinka koirat ja kissat tuntevat ihmisen sisimmän paremmin kuin toiset ihmiset?" - Eleanor H.Porter

On se tosiaan jotain aivan kummallista...  :angel:

Esmiraldalla vielä, kiitos selvennöksestä. :) Se on totta, että nykyään on monia yhdistyksiä (esim. Haliberni-toiminta) tms. Mitkä kiertää näitä eri hoitolaitoksia ja hoitajat ovat sanoneet että tämä vierailu jää "potilaiden" muistiin pitkäksi aikaa. On hienoa että nykyaikana on tälläistä toimintaa vanhusten, vammaisten yms. arjen piristämiseksi! Siitä on tosiaan hyviä tuloksia, jotkut rupeaa muistelemaan omaa aikaansa kun hänellä oli sellainen koira ja kertoo millainen se oli jne. Koiristakin kun juttua riittää.  :)

Mukava aihe!
 :smitten:

Viikko sitten kotiimme muutti kimpsuineen ja kampsuineen kaksi 3kk tyttökisulia ja he ovat laittaneet minut laittamaan kotini aivan uuteen uskoon  :laugh: KAIKKI huonekalut ja tavarat ovat nyt niin ilmavasti, etteivät pääse hyppimään luvattoman korkealle ja pudottelemaan esineitä rikki ...  :police:

Että hommaa ON, mutta voi mahdotonta miten osaavat olla SULOISIA ja IHANIA ja VIISAITA ja UTELIAITA ja todella tuntuu siltä kuin olisivat jollain mystisellä hienommalla värähtelylla varustettuja kuin myö tavan immeiset  :smitten:

Tätä topicia tulen seuraamaan mielenkiinnolla, kiitos sen aloituksesta Esmiralda  :-* :angel: :smitten:
Hyvää kesää koko foorumin poppoolle toivotellen,
Ippuska
 :smitten:

Voi ippuska, miten ihanaa!  :smitten: :smitten: :smitten:

Kiitos Kaylee  :smitten: Niin on  :D

Kiitos tästä aiheesta Esmiralda  :smitten:

Suuren eläinten ystävänä ja kolme heiluhäntää omistavana voisin kertoa paljon tarinoita koirien viisaudesta.

Omat koirani aistivat ihimisen pahan mielen, kukin omalla tavallaan. Vanhin koira herkimmin kuin kaksi nuorempaa. Johtunee siitä, että on leimautunut minuun eniten ensimmäisenä koirana ja 'pitää huolta' emännästään. Jos hermoilen jotain tavallista enemmän, tulee koiraa tökkimään kuonollaan ja osoittamaan myötätuntoa. Jos itken, tullaan silmät siivoamaan (kyynelneste aiheuttaa jotain tuoksua, joka pitää siivota pois). Ja jos oikein harmittaa, tullaan 'halimaan'  :smitten: etutassut olkapäille ja siinä sitten yritetään ottaa selvää mikä on hätänä pienien lipaisujen kera(tuon 'halimisen' olen alun perin kyllä opettanut niille).

Ei siinä sitten kauaa harmita, kun lohduttajia riittää.  :smitten:

Se on totta, koirat tukee ja elää mukana omistajan tunteissa  :smitten:
Huomaa jopa joskus, kun ei pidä jostakin ihmisestä kuinka koiralla saattaa olla karvat pystyssä tai jopa murista  :o Ja kun oikein rakastat, halit ja pussailet... HEI! MULLE KANS  :2funny:

Ihanaa vipinää sinulla kotona, Ippuska  :smitten: Ja kiva nähdä sinuakin  :-*

Miulla on taas "vauvakuume"  :o viime kerrasta on taas 3v., kun vauva tuli taloon  :D Kissanpentu ois suloinen ja ihastuttava ilopilleri  :smitten:

Min entinen koira osas tuon halimisen myös, olin opettanu.. Sen kuoleman jälkeen se on käynyt mun unissa haukkumassa jossain taustalla ja kun mä oon huutanu sitä niin se on aina vaan lähteny juoksemaan johonkin.. metsään, niitylle, tietä pitkin.. sillee huolettomasti. Sillon perjantaiyönä se tosin tuli mun uneen ja nukku mun vieressä. Voitte kuvitella millanen tunne olikin herätä yksin.

Nyt sun on hyvä olla ja sä oot vapaa, mamin vaan on niin kova ikävä.. :'(

Voi Lionheart.  :) :)
 
Kirjoituksesi kosketti.  :smitten:

Meidän edesmennyt kissa Kauko osasi halia myös.. Hän teki sen vain niin että hyppäsi keittiön penkille viereen istumaan ja siinä sitten vierekkäin oltiin, kylki kyljessä ja katseltiin päät kallellaan toisiamme silmiin rakastavasti.. Välillä hän oikein puski poskellaan olkavarteen.. Sitten hän tuli syliin jotta pääsi lähemmäs kasvoja, ja katsekontakti pysyi vahvana.. Lopulta hän laittoi tassut rintakehälleni tai olkapäilleni ja kosketteli nenällään kasvojani.. Siinä vaiheessa kyllä hän saattoi tassullakin vähän huitaista kasvoja, joten piti olla varovainen.. :) Mutta en ikinä unohda sitä ikään kuin "ihailevaa ja pyytettömästi hyväksyvää" ilmettä hänen silmissään, jotka tuikkivat vilpittömästi kuin pienet tähdet..

Äitini katseli aina haltioituneena vierestä näitä meidän kontaktejamme ja sanoi että huomaatko nyt miten Kauko ihailee sinua.. ;D Olikohan vähän mustis.. ;D

Kauko oli minun pikkuveljeni, mutta nyt hän on hän joka kehrää enkelten kielellä.  :)

Monet salaisuudet jaoin hänen kanssaan ja hän oli läsnä kaikissa tunteissani..
Minä olin ainoa kenet hän herätti öisin, joskus ihan vain leikkimään tai silitettäväksi.
Kannoin hänet usein keskellä yötä omaan petiinsä, lauloin nukkumattia matalalla ja pehmeällä äänellä ja mitä kauemmin lauloin, hänen kehräyksensä voimistui ja hän lopulta nukahti, vaikka olisi ollut pirteimmillään.  :)

Kiitos samoin Jaspis  :-*

Vipinää riittää ja sitten niitä hyvinansaittuja huilihetkiä  :)

Onpa teillä kaikilla ihania muistoja ja kokemuksia lemmikeistänne  :smitten:

Jestas kun on nättejä kissoja!  :smitten:

Minul oli se kulkukissa tässä sillon kerran vuorokauden yli ja sitten se hävis eikä oo enää näkyny.. Voiskin kissan hommata  ::) Ei oo koskaan omaa ollut.

Minäkin hommaan kissan sitten kun tilanteeni ja asumiseni on vakiintuneempaa sorttia.. Siihen voi mennä vuosi aikaa, mutta on se sen arvoista odottaa.  :)

Yhdyn ihailukuoroon: ihastuttavia otuksia kissasi, ippuska.  :smitten:

Sydämeni kehrää kissoille kyllä aina hyvin lämpimästi.  :)

Voi pieniä Ippuskan kisuja  :)

Hauskaa, kun heillä on seuraa toisistaan.  :) :)

ONHAN NIISSÄ - JA ITSEKIN OLETTE IHANIA  :-* :smitten:

Ja onhan meillä vielä se pikkuruinen kääpiöhamsterikin, Hippu, joka tyynenä elelee omassa turvallisssa pesähäkissään, riittävän korkealla ja tavoittamattomissa  ;D 
Alkaa tosin olla jo vanha ukko, mutta katseensa on voimallinen  :smitten:

Voi, Ihana Ippuska ja Kissasi! En tiennytkään että 'odotit'!

Hienoja energioita virtaa täällä, kun eläimistä kerrotte.

Tuosta HALAAMISESTA. Eemeli-kissa oli pienestä sen oppinut ja minunkin piti välillä mennä lattialle hieromaan päivä ja leualla hankamaan päälakea ja niskaa. Uskomattoman voimakas sellainen pieni pää, kun hän halailee.

Vanhempi kissa Iida oppi sen häneltä ja usein tuli halailemaan myös, varsinkin harjaamista pyytäessään.

Kissan halaukset antoivat aivan ihme hyvän olon!!!

Koirista ja heidän vainusta: Ystäväni herkkä koira alkoi haukkumaan 'ystävällisesti' tuossa miedän ulkoeteisessä ja häntä heilui hurjana. Kukaan ei ovesta tullut, raollaan oli. Ystäväni joka näkee aurat, totesi heti, että tähän eteiseen tuli 'haltija' aika suuri, ehkä tämän talon henkien 'johtaja'. Seisoi tovin kuulemma isona valona siinä koiran edessä. KOIRAKO NÄKEE SELLAISET?!

Sanoi ystäväni, että tuolla 'haltijalla' oli jotain asiaa, jota hänkään ei osaa lukea. Sanoi että nostaa Tarot-kortti. Nostinkin jumalatarkortin: Ilon jumalatar, joka kertoi, että toivoisi enemmän iloa elämääni. Totesin itsekin, että näin ihana paikka haltijoineen ja henkineen ja minulta ilo poissa (sairaudet vievät helposti ilon). Siis hyvä muistutus! :D

Nyt on talo ollut täynnä iloisia ihmisiä, kun suku on kohdannut! Eiköhän hengetkin ole siitä tyytyväisiä!
Eräs sukulaismies rakensi Eemelille aivan upeat tikkaat hänen nukkumapaikalleen työkaluvajan yliselle! Kyllä varmaan kissa ihmettelee, kun ennen oli vaikea kiivetä kohtisuoraan pylvästä myöten.  ::)

Ihana Esmiralda  :smitten:   Aivan, sekin odotus palkittiin  :D :-*

Iida ja Eemeli, onpas suloiset nimet kissoillanne  :D
Olipa jännä koira-kokemus teillä siellä - ja sattuikin olemaan "tietäjä" paikalla, ihanaa johdatusta!
Onhan se ilokin joskus tukkeessa ja padon takana, mutta luonnollisena voimana onneksi osaa padotkin murtaa, aikanaan  :angel: :smitten: :smitten:

SE on niin totta, että sairaudet ilon vievätkin, mutta ei sairaudetkaan ole tuleet jäädäkseen, kyllä elämän parantava ja uutta luova energia sellaisetkin voittaa, aikanaan...  :angel:

Laitan tänne lähipäivinä taas pari kivaa kisu-relax-kuvaa  ;D

MUOKKAUS:

Unettoman yön jälkeen on vain pakko myöntää, että allergiaa tämä ON! :'( Olen ignoroinut nämä vähitellen lisäätyvät oireeni SEN TAKIA KOSKA kävin keväällä allergiatesteissä ( Brick-testissä) ja sen mukaan EN OLE allerginen kissoille mutta viimeyönä meni ihan tukkoon kurkunpääni, siis heti kun olin nukahtanut niin heräsin kutittavaan kuristukseen eikä ilma kulkenut suuntaan sikä toiseen ja sama toistui aina vaivuttuani uneen  :-[ :o Silmät ja nenä kutittavat kamalasti ja keuhkot ovat ihan tukossa, henkeä ahdistaa.

Nyt ON pakko luopua kisuista, ja onneksi lapseni on ymmärtäväinen (hänhän niitä halusikin) ja sanoi, että ottaa kisun kun muuttaa kotoa.
Olisi vain KIIRE saada heille uusi koti oloni takia, niin että jos Tampereella on ehdokas, voi laitta minulle yv:n!
 :'( :'( :'(

Voi Ippuska miten ikävää  :-[

Toivottavasti kisut löytyvät hyvin kodin pian  :) :)

 :smitten:

Voi Ippuska ja enemmän Voi Poikasi!

Mutta älkäähän huoliko! On muita eläimiä. Esim. Kilpikonna on hauska ja sen kautta avartuu maailman kuva tutkimaan vieraimpikin eläimiä. Muistan erään oppilaani, joka oli huisin spatiaalisesti (muoto, tilahahmotus ja yllätys; oppi heti valssin askeleet hyvin onnellisena) älykäs, muuta ei sitten paljoa ollutkaan, ja hän unelmoi jo pari vuotta kilpikonnaa, tutki kaikki tiedot siitä, ja sai sen!!!

Katselkaapa yhdessä eläinpuodissa! Tässä on opinpaikka pojalle alkaa ajattelemaan myös äidin eli lähimmäisensä hyvinvointia.  :smitten:

Näin ne eläimet avartavat, opettavat sitä lajia ymmärrystä, mikä loppujen lopuksi on tie onneen!

 :smitten: :smitten: :smitten:

Varsin ikävää, Ippuska  :'(
Olen korvakuulolla, jos joku mainitsee kisuja kaipaavansa.

Tuosta allergiasta vielä -kissanpentujen hilse saattaa ärsyttää enemmän, kuin aikuisen kissan. Ja kun sinulle on tehty testi, siinä käytetään aikuisen kissankeskiverto allergeeneja. Siinä mielessä harhaanjohtavaa, mutta tuollaiset yleistykset ovat pakko.
Itselläni kissanpennut aiheuttavat pahoja oireita limakalvoille, mutta silti meilläkin on ollut pentuja. Olen syönyt antihistamiinia ja imuroinut imuiroimistani... hyvä etten pentujakin  ;D Kun ns.murrosikä (juoksu tai kolleilla merkkaaminen alkanut -munat pois) on oireeni hävinneet  :idiot2:
Hieman samaa oli koirapennun suhteen, mutta ei paha...  :)

Jaspis, tuohan on uutta tietoa ainakin minulle, kiitos siitä!

Nyt on kisuperheellä jo uusi koti tiedossa ja kaikenlisäksi eräässä tuttavaperheessä jossa on kaksi pientä lasta ja olivat juuri etsimässä kahta kisulia! MUTTA vielä ratkaisu riippuu eräästä seikasta joka selviää muutaman päivän sisällä  :smiley6600: *peukkuylöshymiö*   :angel:

Antihistamiinilla sekä huonerajoituksilla tästä vielä vähän aikaa eteenpäin mennään. En millään uskalla enkä jaksa odottaa, JOS oireeni ehkä lakkaisivatkin/lievenisivät, koska viime yö oli kauhea ja tänään päikkäreillä taas sama henkitukos toistui  ???

Sorry taas OT folks!!

Otin uudelleen esiin vanhan PAKSUN Alice Baileyn kirjan Tutkimus valkoisesta Magiasta. Sehän on kirjoitettu v. 1932, mutta on hyvin paljon ennustava kirja tähän hetkeemme ja paljon vielä tulevaisuuteen.

Otin ihan summassa yhden sivun auki ja KAS! Siinä on tietoa mm. tulevasta energiamuutoksista mm. eläimissä.
Pääotsikko aiheelle oli Sielun valo ja Ruumiin valo. Sivulla olin itse alleviivannut huomion, jossa sanottiin että 'Ihmiskunnan työ on siirtää ja käsitellä voimia'.

Suora lainaus: "Eläinkunnassa vaikutus tulee olemaan tuskan ja kärsimyksen eliminoiminen ja paluu takaisin Eedenin Puutarhan ihanaan olotilaan. Kun ihminen toimii sieluna, hän parantaa, stimuloi ja vitalisoi."  Ymmärrän tekstistä, että myös eläin tulee toimimaan samalla tavoin sieluna.

Kuinkahan kaukana tulevaisuudessa tämä tulee olemaan, vai koemmeko jo osana jotain tällaista?