Astro Foorumi

Miten koet eri kukat?

Nyt juuri kun luonto puhkuu kaikkea kukkaa pitkien sateiden jälkeen, niin tuntuu että haluan olla vain siinä kukkaloistoni äärellä. Katse välillä kiertää niiden ihmeellisissä väreissä, lumotussa voimassa, jota jotenkin imen ja nautin.

Ja huomaan, että jokaisella kukallakin on oma väreilynsä.

Kuinka iloisesti nauraa orvokkipelargonia ikkunallani, melkein kuulen sen.

Ja kuinka keijukasmaisen kevein liikkein taipuvat valkoisen akilleijan kruunumaiset kukat pitkän varren päässä.

Tai kuin mahtavin soturi sojottaa lupiinin voimakas kukkavana rohkeana kohti taivasta.

Mikä kukka teitä siellä on puhuttanut paljon?

Oi, mikä ihana aihe! :smitten:

Rakastan kukkia ja olenkin oikea multasormi, tälläkin hetkellä ihan kirjaimellisesti, ainakin kynsien alta! :)

Vaikka pionit ja liljat ovat minusta kauniita ja ylväitä, niin suosikkejani kuitenkin ovat villit, vapaasti leviävät kasvit.
Lemmikki on herkkä ja  suloinen, kuin kesäpäivän taivas. Päivänkakkara iloinen, raikas, pirteä ja villi. Vielä lisäisin kedolleni monivärisiä unikkoja, jotka huojuvat tuulessa, herkkinä, vapaina ja räiskyvinä.
Siinäpä minulle olisi maisemaa katsottavaksi! Nauttisin niiden väreistä ja villeydestä.
Juhannusruusun kukka  on myös todella kaunis, jotenkin kesän kohokohta minulle. Tosin se saa minut jotenkin haikeaksikin....

Perinteiset tummanpunaiset ruusut luovat tunnelmaa aina tilanteessa kuin tilanteessa. Myös orkideat ovat ilo silmille, samoin kuin orvokit. Myös villejä lupiineja tien reunoilla on miellyttävää katsella! Moni kaunis kukka jäi mainitsematta. Kotonani on kuitenkin vain kaktuksia ja tarjouksesta ostamani traakkipuu...  ::)

Minäkin ihailin Jyväskylän tienoilla varsinkin, noita villeja lupiineja ja sittemmin olen lukenut, että niistä voi tulla oikea riesa.

Minulla itsellä on kaksi kaunista suurta ryhmää jalostettuja lupiineja, olen joskus laskenut että niitä on 12-13 eri väriyhdistelmää. Kerran niitä pysähtyi kuvaamaan eräs nainen. Hän sanoi, ettei ole koskaan nähnyt tuollaista ja rakastaa lupiineja. Toivotin hänet tervetulleeksi peremmäs takapihalle, missä niitä on enemmän.

Hän oli aivan ällikällä lyöty! Juttelimme rikkaasti monta tuntia. Hän toimi Kuusamossa tutkijana ja kertoili monenmoista mielenkiintoista.

Kukat voi lähentää ihmisiä. Mutta lupiinillakin on vihaajansa ja rakastajansa. Se on mielestäni hyvin miehekäs kukka!  ;)

Lupiineista tuli mieleen, että biologinen äitini vihaa niitä
ja lapsena kylvin niitä sen vuoksi joka paikkaan salaa. ::) :P
Lupiinit ovat ihania ja rikastuttavat etenkin suomalaista väritöntä ja karua ympäristöä. :smitten:

Rakastan kukkia ja olen erittäin etuoikeutettu asuessani Wienissä,
joka puhkeaa joka kevät uskomattomaan kukkaloistoon hoidetuissa ja runsaissa
istutuksissaan. :)

Itseltäni löytyy rakkaudella hoidettu Orchidea terassilta,
muut sitten ovatkin helppoja viherkasveja. ;D

Kylvit lupiinin siemeniä...  ;D :coolsmiley:

Juu, ihana juttu ja mikäs sen ihanempaa kuin vahingonilo. Suotakoon se kukkien puolesta anteeksi.

Kyllä kaupungit olisivat tylsiä ilman kukkia! Ajatella, että jopa politiikot pystyvät ymmärtämään, että ympäristö kukkineen ON ihmiselle tärkeä! Ei kukaan voi kieltää kukan suomaa kauneudeniloa sydämessään!

Vaikka ei ymmärrä sen energioista haisuakaan.

On siis paljon, mitä tiedostamatta tarvitsemme.

Eikä kaikkea tarvitse ymmärtää.

Ihastuin, kun eräs ihminen otti ilolla vastaan rönsyliljan, jonka hänelle ojensin. Ja sanoi, että tämä kasvi kuulemma vaikuttaa huoneilman puhtauteen. Tieto on levinnyt!

 ::) Jep! :P
Kahmaisin aina taskut täyteen niitä palkoja ja levitin niitä joka paikkaan,
-monena vuotena. ::)
Mutta taisi siinä olla mukana ihanaa iloa kostosta ja kiusanteostakin. :smitten: :angel:

Nykyään biologisen äitini kotona on olemassa tosi kaunis "lupiini-pelto",
jota ne eivät saaneet vuosien aikana nitistettyä. :P
Lupiinithan leviävät... hmmm.. aikas räväkästi. ::)

Hän on jättänyt sen sillensä, koska "nykyisin ne ei niin haittaa siellä enään",
siis se on ihan ok näköinen. ;)  

OT, mutta lupiinien kylväminen Suomeen ei noin kasvillisuuden kannalta ole hyväksi... Lupiinit kasvattavat kasvualustansa typpipitoisuutta ja sen vuoksi se vie kasvutilaa ns. köyhässä maaperässä viihtyviltä kasveilta. En löytänyt faktaa, mutta olen myös käsittänyt etteivät kotoiset mehiläisemme kykenisi hyödyntämään lupiinia toisin kuin esim. juuri maitohorsmaa.

Lissää infoa, http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=136912&lan=fi (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=136912&lan=fi)

Nätti kukka toki.

Eikö myös apilat kasvata typpipitoisuutta ja niitä viljellään juuri sen vuoksi? Tosin on kysymyksessä toisenlainen kasvi muuten, hyvin syötävä kasvi.

Olen seurannut erästä naapuria, kun hän viljelee luomuruista. Joka toinen vuosi hän antaa (ehkä jop kylvää, en tiedä) apilan kasvaa pellollaan, minkä sitten seuraavana syksynä kääntää ja kylvää rukkiille.

Ainakin apila auttoi lehmän maidon kasvussa! En vain koskaan ole tykännyt siitä apilamaidosta. Voikin maistui pitkään apilalta.

Siltikin, apila lempeydellään muistuttaa jotenkin lehmää, pehmeä ja pyöreä, tuoksuva. Olette varmaan kanssani ihailleet reheviä apiloita teiden varsilla!  :smitten:

Mutta...onko muita kukkia jotka jo pelkällä olemisellaan tukevat ja rauhoittavat sinua?