Astro Foorumi

Tässä erään kaverin kanssa heräsi keskustelu mielenterveysongelmista. Käsittääkseni Suomi on varsin kärjessä kun puhutaan mielenterveysongelmista ja niiden parissa taistelevista.

Mistähän tämä johtuu? Psyykkiset / fyysiset syyt? Jokohan kaikki lähtee jo äidin ruokavaliosta raskausaikana? Vaiko syntymän jälkeen, jos vauva / lapsi saa vääränlaista ruokaa? Jokin ravintoaine puuttuu? Tai lapsi saa esim. aspartaamia tai muita lisäaineita? Tai jää vaille äidinrakkautta? Kokee jonkin pahan takaiskun muuten?

Vai onko niin että lapsuus voi olla normaali mutta aikuisiässä tulee jotain eteen, joka rikkoo mielen?  Miksi mieli rikkoontuu niin monella Suomessa?

Kaikki kommentit ovat tervetulleita.

Vain ja ainoa syy ongelmiin on tämän päivän ruoka ja suola suositukset.
Esimerkiksi vekaanit vain agresoituvat. Alhainen kolestrooli taso aiheuttaa agresiivisuutta
Äidit jotka luulevat syöttävänsä lapsilleen terveellistä ruokaa, aiheuttavat lapsilleen karhunpalveluksen,
kun heistä kasvaa seksuaalisesti poikkeavia (30%kasvu viimeisen 20 vuoden aikana) yhdessä ruuassa olevien kemikaalien kanssa.
Pahimpia myrkkyjä mitä ihminen nykyisin suuhunsa pistää on nykyiset maitotuotteet, pois lukien täysmaito.

Hmmm... Kauriina tietenkin mieleen tulee työ ja se, että suomalaiset ovat työorientoitunutta kansaa. Myös Japanissa työ on hyvin keskeisellä sijalla ihmisten elämässä ja siellä itsemurhaluvut ovat maailman huippua.  ???
Suomessa voisi ehkä vaikuttaa se, että miehet ja naiset käyvät töissä yhtälailla ja työtahdin muuttuessa koko ajan nopeammaksi ja vaativammaksi porukka väsyy. Tämä väsymys vaikuttaa kotiin ja koko perheeseen. Uskoisin, että jonkin verran mielenterveysongelmia saattaisi olla vähemmän, jos oppisimme terveen itsekkyyden ja myös laiskottelun jalon taidon.   ::)

Kiitos Sekhmet, sinulta toivoinkin kommenttia.

Tarkoitatko siis että se, mitä nykyaikana toitotetaan eli "suola on vaarallista" on pötyä? Näin ymmärsin.

Itse oletan, että suola on todella tarpeellista ihmiselle ja on ihan ihmeellistä pyytää siitä luopumaan. Itsekin huomaan kun joskun treenit on kovana ja suola minimissa niin krampit iskee...

Miksi maitotuotteet ovat huonoja? Turhaa tärkkelystä?

Minä en käytä maitotuotteita ollenkaan, juuri terveydellisistä syistä.

Olen ymmärtänyt niin, että Suomessa käytetään hyvin paljon, itse asiassa eniten
heti USA:n kanssa kemikaaleja ja säilöntäaineita ruuassa
ja sillä olisi iso vaikutus aivojen toimintaan.
Esim. ADHD-lapset, epilepsia-potilaat, depressiiviset ja paniikkihäiriöiset rauhaantuvat, voivat paremmin täysin luonnonmukaisella,
lisä-aineettomalla ja kemikaalittomalla ruokavaliolla.

Tuon tajusin ja huomasin itsessäni hyvin nopeasti
muutettuani Itävaltaan, jossa on erittäin tiukka suhtautuminen
lisä-aineisiin ja kemikaaleihin ruoassa.

Olin noin viikossa jo virkeämpi ja energisempi, sitten hävisi tummat silmänaluset
ja ihoni parantui käsittämättömästä yliherkkyydestä.
En ole tuon muuttoni jälkeen vaipunut "synkkyyskausiin" kuin vielä Suomessa
asuessani, mutta voihan selityksiä olla paitsi ruokavaliossa, niin myös auringon
määrällä ja yleisesti vain laadukkaammalla elämän laadulla,
mutta tokihan tuo elämän laatu koostuu juuri henkisestä ja kehollisesta
jaksamisesta ja hyvinvoinnista. :)

Juuh, mutta uskon että tämä ei ole kiinni meistä vaan päättäjistä. Luin juuri semmoisen uutisen, että muualla Euroopassa pienten lasten äidit saavat automaattisesti tehdä lyhyempää päivää jotta lapselle jäisi  aikaa.

Ja se taas vaikutttaisi siihen, että aikaa jäisi myös itsensä hoitamiselle ja laiskottelulle, jota tarvitaan aina...

Siinä asiaa seuraavalle ehdokkaalle! Harmi kun en itse ehdi kunnalisvaaleihin...

Ainakin masennusta aiheuttaa pimeä ja suht pitkä talvi. Näin olen kuullut puhuttavan, omalla kohalla tosin täysin paikkaansapitämätön väite.

Tuo ruoka-juttu oli ihan vierasta mulle  ???

Hieno pointti, WS!

Onnellisuus, ilo. Se on meille jäyhälle katajaisalle kansalle varsin vierasta.

" Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa
jonka tuhansiin järviin juosta saa
katajainen kansa jonka itsesäälin määrää
ei mittaa kärki eikä järki määrää
jonka lauluissa hukkuvat elämän valttikortit
ja kiinni pysyvät taivaan portit
einari epätoivosta ne kertovat"

Eppuja lainaten...

Hmmm... olisiko tuo työkeskeisyys kuitenkin enemmän suorituskeskeisyyttä..?  ???
Nimittäin täällä ihmiset työskentelevät normaalisti 10-12 tuntia,
suomalaisten prikun tarkan 8 h sijasta, eivätkä he kamppaile mielenterveysongelmien kanssa. ???

Itse asiassa työ on hauskaa täällä. :) Sellainen mukava elämäntapa. :)
Tosin, meidän ei tarvitse olla se 8:45 töissä,
kun työ alkaa klo 9:00, vaan 9:30 on aivan ok ja työt tulevat tehtyä
hyvin ja laadulla. :)

Suomessa työskennellessäni minulla oli tunne, että työpaikalla oltiin vain koska oli
pakko ja hommat hoidettiin koska oli pakko, mutta varsin säästeliäästi
ja vastenmielisesti ja kun klo oli sen 16 tai 17, niin lähdettiin helpottuneena
ja vikkelään kotiin.
Ja sitten taas aamulla vastenmielisesti tuijottamaan työpaikan kelloa
ja hoitamaan asiat pienimmällä mahdollisemmalla teholla,
vain siis sen pakollisen kuvion.

Yhtä asiaa en ole myöskään tajunnut suomalaisessa työkulttuurissa;
jos teet jonkun homman vasemmalla kädellä puolihuolimattomasti,
niin ei se mitään, mutta olepa 3 min. myöhässä aamulla,
niin prkle on tulen rapinat, varoitus ja uhka potkuista. :knuppel2:

  ???

 Tämän päivän työ ja epäsäännöllinen ruokailu, on yksi suuri tekijä.

 Nykyään tehdään paljon etätyötä, ja työkännykkä on aina mukana ja se jo "velvoittaa" olla aina
 tavoitettavissa.

 Ensin tulee työuupumus ja pelko jatkosta, sitten seuraa jo mielenterveysongelmia.

 Jokaisen pitäisi pitää rohkeasti kiinni työajoistaan, uskon, että työnantajakin arvostaa loppupeleissä
 sellaista työntekijää joka pitää itsestään huolta.

Aivan. Koulussakin painoitettu tätä työnteon tehokkuutta. Tehokkuus siis meinaa säälimättömiä deadlineja sun muuta..

Ja tuo pakko.. jep. Töihin mennään koska on pakko ja odotetaan vaan sitä kellonlyömää kun on aika sulkea konttori. Sitten himaan liikenneruuhkassa, joka tekee rauhallisemmastakin ihmisestä hermoraunion ja tämä ahdistus puretaan vaikkapa perheeseen tai mihin milloinkin. :(

Burnoutteja pelätään ja kun pomo kysyy että "tarviikko saikkua?" niin vastataan kieltävästi ettei vaan tilalle löytyisi tällä välin pätevämpää/tehokkaampaa suorittajaa..

Kiitos Sasha, tässä olikin yksi pointti noille kemikaaleille.

Jos ajatellaan elämää PIITKÄÄN ennen meitä,  niin ihmiset elivät sillä mitä pystivät metsästämään. Ilman lisäaineita.

Juu, olen kuullut saman homman.

Missäpä muualla talvet / pimeys on pitkään? Suomi  & Ruotsi ?

Eräät henkilöt ovat täysin vakuuttuneita siitä että pimeys on syy, mistä masennus johtuu. He kehittivät lämpolampun, joka on valohoitoa.

Terve D, tämän voisi liittää myös edellä manitsemaani Eppujen biisiin "Tuhansien murheellisten laulujen maa"  vähän mukaellen...  Tosin biisissä korostuu suomalaisten murheellisuus ja epätoivo, mutta jospa sen ymmärtäisimme niin ehkä se masennuskin jäisi pois...

Noh, kiire ja stressi onkin asia erikseen.

Valon puute, kilpailuyhteiskunta ja periytyvä masentuneisuus tulevat ainakin mieleen.  :) :)

Esim. Jätä viikko  lomasta marras-joulukuulle ja käy hakemassa D-vitamiinia etelästä. Jaksat kummasti
tehdä töitä taas vähän aikaa.

Kilpailuyhteiskunnassa pärjääminen voi aiheuttaa itsetunto-ongelmia.  Miksi meillä täytyy aina olla asiat paremmin kuin naapurilla ?

Edellä mainitusta johtuen voivat lapset voida huonosti imiessään tuota kilpailuyhteiskunnan luomaa painetta vanhemmistaan itseensä ja kierre on valmis. Lapsuus pitäisi olla lasten.  :) :)

Ruuan vaikutus on ilmiselvää niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiin.

Terve, Liekku, kiva kuulla Sinustakin!

Sepäs tässä onkin... tietoyhteiskunta... aina pitää olla tavoitettavissa...

Niimpä.

Jatkan listaa  :knuppel2:

Luterilainen työmoraali sopi hyvin aikaan, jolloin tosiaan TEIMME TÖITÄ selviytyäksemme hengissä.
Nyt kun olemme elintasossa maailman huipulla, kiivas tahti on jäänyt luihin ja ytimiin.

Vaikka onkin parannusta tapahtunut, katsotaan että taiteilijat, huuhaaihmiset ja haaveilijat ovat hölyn pölyä. Heidät syyllistetään. Nuoriso joka yrittää tehdä toisin, syyllistetään. Tai sitten lapsia kasvatetaan pumpulissa, jossa ei ole pahaa maailmaa. Ei opita vastuuta eikä velvollisuudentunnetta. Sitten kun tulee seinä vastaan, ei löydy ulospääsyä. Ja... 'Hoida omasi, älä katso mitä naapurissa tapahtuu' ... eristäytyminen.

Ei saa olla ihminen!

Kiire. Ei kävellä enää rauhallisesti pitkiä matkoja, tai istuta reessä, tai ei edes nukuta öitä.  :(

Tätä aihetta on tutkittu varmasti paljon ja yritetään löytää vastauksia ongelmiin.

Jotenkin tuntuu siltä että puhumattomuus on myös yksi avaintekijöistä, koska psykoterapialla on todettu saatavan hyviä tuloksia ainakin masennuksen hoidossa. Niinkuin eräs hyvä ystäväni aikoinaan, vaikeina aikoinaan sanoi 'puhuin vaikka lyhtypylväälle, kunhan sain jollekin puhua'.  :) :)

joo oon miettiny ittekki tätä monesti, että miksi suomalaiset on masentuneempia, jotenki synkempiä ja vakavampia. kyllähän se talvi voi olla yks syy ja vähän valoa, joo. mutta mä oon kuitenki tullu siihen lopputulokseen, että täällä on kristinuskolla ollu suuri vaikutus tähän hommaan. varsinkin pohjanmaalla ollaan niin älyttömän uskovaisia, että piiskattiin lapsia vaan jumalan pelosta. kyllä tämä on jättäny jälkensä monien meidän vanhempiin ja jatkaa periytymistä.täytyy tehdä sitä ja tätä, ku raamattu sanoo. kaikki muu on hömpötystä ja siitä ei hyvä seuraa. jestas, jos joku pitää hauskaa tai nauttii elämästään, kyllä kateellisia riittää sanomaan, että itku pitkästä ilosta. sit sanotaan, että ku oli se sota ja piti pärjätä. naisista tuli koviksia ja miehet ryyppäs sota traumoihinsa. vieläkää suomessa ei oikein saa olla naisellinen, avuton. sitte sanotaan, että miehillä ei oo mitää käytöstapoja, ei avaa ovia yms. no ei kai ku naisten täytyy jyrätä siitä ovesta itse ensi. mutta sitä mä en oo tajunnu, että mistä se puhumattomuus tulee. kouluihin täytyis saada joku oppiaine, jossa opeteltais kertomaan omista tunteista rehellisesti. sit on vielä semmonen kun häpeä. voi perse, ku ottaa päähän semmonen, että jonkun toisen epäonnistumiselle nauretaan. tämän pelossa moni rupee toistaan ns. hyväksyttyä käytöstä ja tukahduttaa oman olemuksensa. kyllä se pidemmän päälle sit masentaa, ku ei voi olla oma ittensä, muka. asiakaspalvelu ammatissani seuraan joka päivä ihmisten käyttäytymistä ja olen huomannut, että on semmoisia ihmisiä, jotka eivät koskaan hymyile ja toiset ei koskaan katso päälle. ollaan niinkuin omissa maailmoissa ja jos joku kommentti irtoo, niin se on jotain että ompas kallista tai kyllä markka aikana sai samalla rahalla kax. tai sitte kommentoidaan iltalehden lööppejä, että kyllä silläki luulis olevan rahaa ja onpas toi lihonu...haetaan koko ajan sitä negatiivisuutta jostain ja ollaan kateellisia. kyllä me vain semmosia ollaan. enemmän oikeeta hyväksyntää, rakkautta ja tyytymistä siihen mitä on. opettakaa lapsia puhumaan kaikesta ja puhukaa niille. hyväksykää mitä ootte ja valitkaa puoliso joka oikeasti rakastaa teitä eikä teidän rahoja yms. tehkää asioita joista saatte mielihyvää, vaikka naapuri sanois mitä. hullutelkaa ja leikkikää!

Ainahan syytä yrtetään työntää jonnekin muualle, kuin sinne missä se on.
Onneksi me jotka syömme "wanhanajan" mallin mukaan ruokaa, ei meidän tartte kärsiä noista vaikeuksista.

Tässäpä suuri totuus!  :) Suomalainen kulttuuri on yksin kulkemisen tie. Joskus aikoinaan juttelin tästä enemmän maailmaa kiertäneen kamun kanssa. Hän kertoi, että vain Suomessa ihmiset viettävät aikaa ja liikkuvat paljon yksin. Monessa muussa maassa olisi ennen kuulumatonta esim. lähteä yksin elokuviin tai pubiin kuten suomalaiset usein tekevät. Siispä ympyrä palaa siihen, että hyvä ystävä pitää terapeutin loitolla.  :angel:

Ja varmasti nykyään myös esim tällaiset keskustelupalstat autavat ihmisiä purkamaan tuntojaan.  :) :)

 Niin, ja nimimerkin takaa voi purkaa kipeimpiäkin tuntojaan,- ja varmasti monelle

 yksinäiselle ainut tapa. :smitten:

Samaa mieltä! Lämpimästi!  :smitten:

Juu, tätä Astroa on kehuttu paljon koska täällä on niin lämminhenkisiä ihmisiä nimimerkkien takana. Moni onkin saanut paljon apua ongelmiinsa, sillä kuulijoita ja ymmärtäjiä löytyy.

Toisille meistä kun puhuminen ei ole helppoa vaan on helpompaa ilmaista itseään kirjallisesti, joten tämä Astro on hieno asia.

Ja kun meillä on ollut noita tapaamisia, joissa sitten katsellaan toisiamme silmästä silmään niin siellä olen huomannut että kyllä kaikki ovat juuri sellaisia kuin väittävätkin olevansa, mukavia ihmisiä.

No jaa, enpä usko asuneena ja opiskelleena ja työskelleenä sekä Suomessa,
Saksassa ja nyt Itävallassa, että suomessa moinen vaikuttaisi,
kun se ei vaikuta edes Saksassa ja vielä vähemmän Itävallassa. :)

Ja niin, olen myös asunut UK:ssa ja Belgiassa ja omaan kokemukset
myös niiden "masennus-kulttuurista".

Mielestäni, jonka pohjaan omaan kokemukseeni,
kysymys on hyvin suomalaisesta ilmiöstä,
vaikkakin mielenterveysongelmaisia on joka paikassa,
mutta Suomessa se näkyy enemmän katukuvassa,
koska mielenterveyspotilaat on "unohdettu"
ja hoidon saaminen on varsin hankalaa ja siihen on lytätty
hemmetin paljon häpeää ja ennakkoluuloja.

Ja tuohon maa-vertailuun tässä ketjussa,
luulo ja olettamus ei ole tiedon värtti. :coolsmiley:

Suomalaiset kansana pitäisi jo päästä tuosta alemmuuden tunnosta
eroon, koska se aiheuttaa muiden syyttelemistä ihan niistä omista epäkohdista. :)

Suomi ja suomalaiset ovat kyllä maailmalle näyttäneet kyntensä esim teknologian  edelläkävijänä, joten mitään syytä alemmuuden tunteeseen ei ole.  :) :) Nenä pystyyn vain !!  :)

Aivan ja niihin hyviin ja positiivisiin asioihin kannattaa kiinnittää
huomiota, koska energiana tahtoo lisääntyä... ;)

Itävaltaisilla on hyvä sanonta, jonka suomalaiset
voisivat hyödyntää myöskin itselleen;

-Olemme pieni maa, joten ajattele, unelmoi ja tee isoja-

 ;)

Tämä aihe tuli mieleeni kun ajattelin erästä kaveriani joka sai juuri pahan ahdistuskohtauksen. Hän menetti toimintakykynsä muutamaksi päiväksi kokonaan.

Muutamia faktoja tuosta kaverista: mukavannäköinen, hoikka nuori nainen, joka seurustelee, on hyvin rakastunut poikaystäväänsä ja hänellä on myös muita ystäviä ja hyvä työpaikka. Päällisin puolin kaikki ok, mutta hänen äitinsä teki aikoinaan itsarin.

Tuosta herääkin kysymys, ovatko mielenterveysongelmat aina ulkoisista tekijöistä riippuvaisia (olosuhteet, joko itse luodut tai yhteiskunnan luomat) vai voisiko geeniperimällä olla myös vaikutusta?

Mikähän sen ahdistuskohtauksen on laukaissut ?  :)

Eräs tapahtuma mikä sattui viikko - pari sitten. Lupasin olla kertomatta.

Kyllä kriisi- ja stressitilanteiden hallitsemiseen voi vaikuttaa sekä perimä että opittu, ympäristön vaikutus.
Liittyy ihmisen kehityskaareen.

Aihe on vaan sen verran arka, että en oikein tiedä kuinka tätä foorumin palstoilla syvemmin ruotisi.  :) :)

No joo, tuo syy miksi en voi kertoa mikä laukaisi kohtauksen johtuu vaan siitä että lupasin niin.

Muuten minua kyllä ihmetyttää aiheen arkuus, mielestäni mielenterveysongemissa ei ole mitään hävettävää. Kuka sen määrää, että ihminen saa sairastua fyysisesti muttei mieleltään?

Onhan esim. jenkkilässä monella oma psykiatri, eikä siinä ole mitään hävettävää. Minä ainakin suhtaudun tuohon kaveriin kuin muihinkin mielenterveysongelmista kärsiviin ihan samalla tavalla kuin muihinkin kavereihin.

En tarkoittanutkaan, että mielenterveysongelmat on arka aihe. Siitä pitääkin puhua yleisesti.
Olen itsekin nuorempana kärsinyt masnnuksesta, mistä johtuen osin osaan tai ainakin koitan osata näistä asioista jutella.

Tarkoitin lähinnä tuota ystäväsi äidin poismenoa.  :) :)