Astro Foorumi

Aloin miettimään kuinka paljon on perää eräässä jaossa, jossa merkit jaetaan esim. ylläoleviin.

Oinas, härkä, kaksonen ja rapu nimetään nk. henkilökohtaisiin merkkeihin.

Kielteisinä huomioina niissä voi näkyä subjektiivisuus eli itsekeskeisyys, itseriittoisuus, itse-, itse-,...jne.
Ja siihen rinnastaen he ovat herkkiä esim. arvostelulle ja jäävät vuosiksi märehtimään heihin kohdistuvia loukkauksia.

Oletteko huomanneet tällaista itsessä tai lähipiirissä?

Toisaalta taas nämä merkit ovat kirkastamassa yksilöä, muistuttamassa 'minän' tärkeydestä positiivisella tavalla. Heillä on siis oma työmaansa merkkien joukossa.

Vai onko?

Hehheh, tässä yksi märehtijä, joka pitkästi muistaa negatiivisesti kolahtaneet asiat. Joskus on sanottu että  rapu, ehkä juuri sen vesitunteen vuoksi, on herkimmin loukkaantuvia ja itsekeskeisimpiä merkkejä.

Onko? Tohditteko piiskata itseänne tai läheisiänne? Tai laittaa heikkouksia juuri merkkien piikkiin!  ;)

Itse en uskalla laittaa mitään jonkin merkin piikkiin. Olen rapu ja myönnän tietyn herkkyyden ja asioiden vatvomisen. Suorasta puheesta ja älykkäästä naljailusta (sellaisesta sanallisesta kisailusta) en loukkaannu, mutta valehtelusta, luottavaisen mielenlaatuni hyväksikäytöstä yms. kyllä. Mut en ole pitkävihainen. Itsekeskeinen, hmm, ehkä siinä mielessä, että noita omia tuntemuksia tulee mietittyä välillä liikaakin joka kantilta. Mutta aika usein tulee mietittyä ensin, miten toiselle saa tuotettua hyvää mieltä. Ja vaikea sanoa pyyntöihin ei. Härkiä tunnen monta eikä heistä yksikään ole minäkeskeinen sellaisella negatiivisella tavalla. Oinaita ja kaksosia tunnen tosi vähän, joten en osaa sanoa. Itse asiassa päivä päivältä huomaan "uskovani" vähemmän näihin horoskooppimerkkivaikutuksiin.

Oikeaa puhetta!

Nämä jaottelut ovat aika raakaa sellaista, paljolti tuolla henkisellä ja jopa esoteerillä tasolla. Mutta mielenkiintoisia näkökulmia. Tosin aurinkomerkki on vain yksi puoli koko syntymäkartasta.

Toisaalta astrologian suurimpia merkityksiä tässä varmaan on tuo itsetutkiskelu ja heikkouksien huomioiminen (jotta niitä voisi korjailla tai ainakin mietiskellä).
Siksikin nämä raa'at näkökulmat voivat joskus kolahtaa. :buck2:

Kielteisinä huomioina niissä voi näkyä subjektiivisuus eli itsekeskeisyys, itseriittoisuus, itse-, itse-,...jne.
Ja siihen rinnastaen he ovat herkkiä esim. arvostelulle ja jäävät vuosiksi märehtimään heihin kohdistuvia loukkauksia.

Oletteko huomanneet tällaista itsessä tai lähipiirissä?

Toisaalta taas nämä merkit ovat kirkastamassa yksilöä, muistuttamassa 'minän' tärkeydestä positiivisella tavalla. Heillä on siis oma työmaansa merkkien joukossa.

Vai onko?

Hehheh, tässä yksi märehtijä, joka pitkästi muistaa negatiivisesti kolahtaneet asiat. Joskus on sanottu että  rapu, ehkä juuri sen vesitunteen vuoksi, on herkimmin loukkaantuvia ja itsekeskeisimpiä merkkejä.

Onko? Tohditteko piiskata itseänne tai läheisiänne? Tai laittaa heikkouksia juuri merkkien piikkiin! 

Tohdin piiskata itseäni että läheisiäni. Itse saatan nokkautua joskus aika tulisesti, jos joku (esim leijonamies) heitti herjaa yhdest mua koskevasta asiasta; jälkeen päin ajattelin, et hei, eihän mun ois tarttenut suuttua siitä huulenheitosta ollenkaan. Eli olen herkän ärhekkä. ;D Kyllä tuota Minä- keskeisyyttäkin löytyy, tyyliin; Minähän sanoin, eikun MINÄ! ;)

Minä, minä, minä, minä, minä... ::)
..ja sinä, sinä, sinä, sinä... :D :2funny:

Kaksonen ja miksei myös muut mainitut merkit, eivät voi olla minä-keskeisiä ja itseriittoisia ilman
muita ihmisiä. He~me tarvitsemme muita ja heidän seuraansa todetaksemme tämän,
mutta kolikon kääntöpuoli on myöskin, että itseriittoisina viihdymme hyvin yksiksemmekin,
koska oma itse on maailman parasta seuraa itselle(-ni). ::) ;)

Kyllä näin Kaksosena allekirjoitan tuon minä-keskeisyyden ja itseriittoisuuden,
mutta en ymmärrä, mitä pahaa~huonoa siinä oikein loppujen lopuksi on
-en minä ole vastuussa muiden tunnemaailmasta,
jos minun oma uskomukseni omasta erinomaisuudestani ärsyttää. :P

Minulla on vapaus uskoa itsestäni mitä haluan, ja se henkilökohtainen syvin uskomuksemme itsestämme
on se, joka vie meitä elämässä erilaisiin suuntiin.  ;)

Kyllähän se niin on, että täälläkin oleva rapu on tietoinen kokonaisvaltaisesti tästä herkästi nokkaantuvuudesta. Minä olen aina ollut herkkähipiäinen, harmi. Se kyllä on vähän kouliintunut iän myötä miedommaksi.
Tuota itseriittoisuutta taas minuun on liimaantunut vasta aikuisena. Se on muutes jossain asioissa ihan hyväkin kun sen osaa kääntää positiiviseksi.
Itse.....itse ja itse taas pienenä ollessa on varmaan näkynyt siinä että olen ollut innokas aina tekemään kaiken itse. Kokemaan ja kokeilemaan itse. Ei apua muilta ja minä ensin, sekin minulla on ollut joskus nuoruudessani oireena.
Minä olen siis oikein tavallinen itsekeskeinen kakkiainen mutta oppinut sellainen ;D :2funny:

Merkin piikkiin en koskaan ole piiskannut ketään, omiin nimiini olen aina paheet osannu ottaa :knuppel2: Oliskohan minun kannattanu aina sittenkin sanoa, että tuo  :rapu: minussa vaan kiukkuaa  ;)

"itsekeskeinen kakkiainen"  ;D

Minullekin tuttuja sanoja pikkusiskoni hampaista hänen suuttuessaan, vaikka hän oikeasti rakastaakin minua!

Kyllä minulle ainakin on ollut elämän matkani varrella huomioida ja tutkiskella noita negatiivisuuksia ja sitä miten voisi tehdä, että näkisi maailmaa enemmän oman navan ympärillä.

Ja tarvitaanhan meitä! Olemme noiden maailmaa syleilevien kosmisten merkkien vastakohtia, peilaamassa heitä.
Ja yksilö on tärkeä!  ;)

On jänskä huomata muuten, sillä heidän kosmisuushan näkynee jo tuossa, että he eivät välitä paneutua tällaisiin asioihin. Heidän topiikkinsa on tyhjä, kun me taas märehditään sitäkin enemmän näitä suupaloja!  ;) :D ::)

Täälä on sitten toinen itsekeskeinen kakkiainen, tai en ehkä tuijota niin omaan napaan, mutta joittenkin asioitten suhteen tuijotan ;)

Mutta kukapa muu takoo nyrkkiä pöytään kuin oikeen ottaa pattiin, tai kun kokee, et toinen ihminen on ollut inhottava, niin nostaa syyttävän sormen pystyyn? Minä ainakin teen noin! ;D Hyvä ettei liekit leimahda samalla suusta ;)

Huhhuh!

Onkin sinulla tuota oinasta! Minä en osaa suuttua, käperryn kuoreeni, kartallani kun ei ole oinasta, ei härkää, ei kaksostakaan. Tai laskeva kuunsolmu on härässä. Onneksi on sentään Leijonaa, joten useinkaan en tarvitse suuttua, lähetän katseeni...

 Tuuli-Hiuksissa toimii ympäristöön nähden myös paljon neitsyt-merkin kautta.

Esmiralda, ei minua tarvitse pelätä. ;) Olen vain inhottava ihminen jos nään sille tarvetta. Heikompiosaisia olen miltei suunapäänä auttamassa. Eli empaattisuuttakin minusta löytyy. :)

En pelkää!   ;)

Mutta joskus ihailen näitä ulospäin suuttujia. Ajattelen että voi, heillä varmaan vatsalaukku yms. on terve ja voimakas. Rapu kun huutaa ja haavoittaa sisäelimiään, tunnetusti vatsa heikko... :-\

Esmiralda; olen saanut sellaisen elämänohjeen; Älä turhaan nöyrry toisten edessä. Tai paremminkin vois sanoa, että ei pidä kenenkään edessä nöyrtyä. Eli pitää uskaltaa seistä sanojensa takana! 8)

Tuo mitä sanoit Ravun tavasta tuntea sisällään, on aivan totta. Se että pitää miltei kaiken kiukunkin sisällään, se synnyttää vaikka mahahaavan.

Minun on hirveän vaikea ollut ottaa osaa näihin keskusteluihin, koska en oikeastaan tiedä minkälainen olen.. :idiot2: Onhan minussa paljon  :kaksoset: ja venus  :oinas:, mutta sit myös jouskaria, kaurista, vesimiestä, skorpparia...

Olen minäkin minäminäminä, mutta enemmän pääni sisälläni tunnen olevani joku kosminen universaali olento joka on yhteydessä kaikkeen.. :uglystupid2:

Töissä otan kaikki huomioon ja olen joskun puhunut parannusehdotuksista asiohin..

Tykkään viedä asioita eteenpäin, mutta ennen kaikkea sopusoinnussa ( :keskitaivas: :vaaka:,  :pluto: :skorpioni: 10 huoneessa)

Useimmiten olen sivustaseuraaja, joka ei tee itsestään numeroa. Kuuntelen kun muut väittelee ja useimmiten en sano siihen juuta enkä jaata, ellei kyse ole oikeasti tärkeästä asiasta. Mutta jos minulla on jokin näkemys, sanon sen ja silloin minua kyllä kuunnellaan. Ovat ainakin koulussa oppineet että en puhu turhaan. Suuremmissa porukoissa minä kyllä hukun massaan ja se ei minua itseäni haittaa.

Jossain määrin olen siis virallinen ja diplomaattinen ja otan melko vakavasti kaikki yhteiset asiat.

Mutta minä-minuus tulee minussa esiin kun olen kotona tai kun olen jonkun rakkaani kanssa.

Ollakseni minä, tarvitsen siihen toisen, jonkun tärkeän ihmisen.
Tykkään saada huomiota ja puhua itsestäni ja asioistani PALJON.
Mutta tykkään myös vastavuoroisuudesta.

Olen hyvin seurallinen ja tykkään olla KAKSIN.
Kaksistaan on aina hauskinta.

Entä kaksosen itsekkyys? En tiedä minkälaista itsekkyyttä tarkoitetaan, mutta minulla on tapana mennä ja tulla niin kuin haluan. En voi toimia kuin fiiliksen mukaan. Jos en viihdy jossain, lähden pois. Jos haluan nähdä kaverin, saatan matkalta soittaa että muuten, olen tulossa käymään, jos vaan sopii? Mutta olen kyllä ihan just pihassa.. ;D

Enimmäkseen olen ihmisissä huomannut heitä eniten ärsyttävän minussa sen, että he eivät koskaan voi olla varmoja olenko tulossa vai enkö, koska en ikinä lupaa tulla jos vähänkin epäröin...

Kukaan ei pysty määräilemään tai kontrolloimaan minua. En oikeastaan koskaan ole totellut ketään joka on yrittänyt määrätä minua. Olen mukava niin kauan kuin minun annetaan päättää itse asioistani...

Mutta ravuista haluan sanoa sen verran että rapujen lämpö ja empaattisuus on suurinta mitä olen kokenut..
Mutta hetken päästä sama ihminen voi olla maailman v-ttuimaisin, välinpitämättömin, kovin, itsekkäin.

En tiedä miksi rapu tekee niin ihmiselle, joka on ensimmäinen ketä hän on ikinä edes rakastanut.

En ymmärrä mistä se kaikki uho, oikkuilu ja itsekkyys kumpuaa.
Se että pitää valita kaikki tekemisensä juuri niin että vaikeuttaa mahdollisimman paljon toisen elämää ja aiheuttaa pahaa mieltä. Sen jälkeen saattaa katsoa tyhjääkin tyhjemmällä katseella, täysin tunteeton ilme naamalla, että mitäs siinä itket. Jos nyt sattuu katsomaan päin, omilta tekemisiltään kuten TV:n katselulta tai tietokonepeliltä..

Kuulostan ehkä katkeralta. En halua olla katkera, mutta kieltämättä tuo aika elämästä satutti minua hyvin paljon ja vei voimia. Ja parisuhteessa minä loukkaannun herkästi. Otan kaiken henkilökohtaisesti. Koska minusta se on täysillä suhteessa olemista, olla toiselle koko ajan jotakin, kaikki eri viestinnän muodot rekisteröin tarkkaan ja analysoin ne; mitä tuo tuolla tarkoitti.

Niin... kai tuo on ihan tyypillistä Kaksosta, että siltä löytyy kaikki nuo puolet.  ???
Sitä paitsi Kaksonen on universaali sanansaattaja, joten pakostakin se on
yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin ja niitä ideoita on jo tuosta syystä
keskivertoa enemmän kuin muilla. :)


Kaksonen on kaksonen ja tarvitsee toista (puolta)
myös ihmissuhteissa. :)


Amen!  ;)
Joo! Toisia ihmisiä ärsyttää tosi paljon se, että ne ei saa otetta
Kaksosesta, kun se liitelee taivaalla vapaana.
Kaksosta on hyvin vaikea laittaa kontrolliin ja muihin henkisiin
ihmissuhde vankiloihin, ja I agree, jos joku yrittää, niin sitten saakin
maistaa Kaksosen ei niin mukavaa puolta..
-toki Kaksonen tekee senkin viehättävän ovelasti hymyillen. ;)

Tigris! Eipä voi muuta sanoa, kuin että olet suorastaan esimerkillinen astroilija siinä suhteessa missä astrologia on juuri itsensä tutkailua ja oppimista! Se on upeaa! Rohkeaa ja avointa! En tiedä miten koet, avartuuko minä-kuva vai tekeekö mieli käpertyä ja unohtaa tämä kaikki.

Rapu-ihmisenä ja tuntien monia rapu-ystäviä, olen todennut, että he (me) todella saattavat olla oikukkaita ja arvaamattomia. Se johtunee siitä, että he pelästyvät ja vetäytyvät kuoreensa. Lukkiutuvat suorastaan.
Minulla on myös ollut hyvin vaikea suhde toisen ravun kanssa ja kipiään se kävi.  :'(  Ja kun olemme niin herkkiä loukkaantumaan. Toivon, että joskus löydät ymmärrystä ja pääset katkeruudesta.

Mutta sekin rapu on vain pieni osa jotakin... Se taustalla on vain helpompi sanoa jotakin.  ::)

Oikein veikeän ja viehättävän kaksospojan äitinä nuo Sashan sanat tuntuvat tutulta.

Ja Kaksonen ON suuri sanansaattaja! Oi kuinka paljon kaksospoikani on jo minua opettanut, laajentanut tietomäärääni ja katsantoani. Erittäin hyvä opettaja!

Ja saamari, että tekee hyvää hänen kanssaan taas kinata, mekastaa ja huutaakin välillä! Voi sitä itsekkyyttä!!
Mutta huom! Tässä katselee äiti poikaansa...ja luulee vielä häntä kasvatettavan.  :D

Kiitos sanoistasi Esmi... :smitten:

Ja jos lapsesi on kaksonen, niin tiedätkö miten pääset helpoimmalla ja miten hän pääsee helpoimmalla?
Älä ikinä puutu, älä ikinä ohjaa, älä kysele.. ;D
Jos kaksonen on koskaan lapsellinen ja suorastaan muuttuu häiriintyneeksi, niin silloin kun omat vanhemmat tai sisarukset alkavat neuvoa tai puuttuvat liikaa. Joskus päässäni naksahtaa jos siskoni kysyy miten koulussa menee ja joko olet tehnyt ja hoitanut sen ja sen asian. Saatan tiuskaista että kuule, jos haluan kertoa asioistani niin sitten kerron! Niistä ei tarvitse kysellä... Ja minä osaan ja muistan! Ei tarvitse muistuttaa!

Kaksonen haluaa kokea että hän osaa itse hoitaa asiansa ja että häneen luotetaan sen verran että joka asiasta ei muistuteta...

Koen suurimmaksi rakkauden osoitukseksi äidiltäni sen, että hän on sanonut minulle että huomaa miten hyvin pärjään, eikä hänellä ole ikinä tarvetta olla huolissaan minusta. Voin kertoa hänelle myös huolistani pelkäämättä että hän antaisi neuvoja niihin. Hän on itse samanlainen, haluaa jakaa huolet muttei vastaanota neuvoja.

Kaksosilla on usein huoleton tyyli elää ja minä olen ainakin sinut sen asian kanssa. Sen takia en halua kertoa elämästäni kellekään sellaiselle ihmiselle, joka saattaisi ajatella kuulemastaan että voivoi, mitenkä tuokin pärjää. Minä elän juuri itselleni parhaimmalla tavalla. Tällä hetkellä olen asunut puoli vuotta lähes ilman mitään kalusteita ja en edes tarvitse mitään. Kaksonen ei kaipaa väkisin tyrkytettyjä ohjeita varsinkaan silloin kun menee huonosti, koska hän haluaa itse koota itsensä, löytää omat voimavaransa ja KEKSIÄ, oivaltaa, sen kaiken ITSE. Silloin "ystävällisetkin" neuvot saattavat haitata elämää... Muiden on joskus vaikea ymmärtää niinkin mielestäni typeriä asioita kuten että miten voin elää ilman TV:tä. Minua suorastaan v-tuttaa selitellä valintojani tai elämäntyyliäni tai superhyvää soputumiskykyäni muille...

Toki on ihmisiä kenen viisauksia haluan kuulla ja heille olen aina avoin. Mutta heitä on melko vähän.  :)

Minulla on kokemusta Kaksosesta joka oli hyvin mustasukkainen ja helposti suuttuva. Hänen kanssaan ei ollut aina helppoa olla ystävä. Mutta kyllä hänessä oli myös empaattisuutta ja huumorintajua. Kuitenkin ne hetket mitkä sain viettää tuon tuntemani Kaksosen kanssa oli ne vuode ja hetket muistorikkaat. :) 

Kaksoset saattavat tosiaan suuttua herkästi, mutta leppyvät melkein saman tien...
oinaat ovat siinä asiassa varmaankin melko samanlaisia.

Mutta mitä tulee härkiin ja rapuihin.. Jos onnistuu loukkaamaan heitä jotenkin, voi mennä todella kauan ennen kuin asia saadaan käsiteltyä. Jonkinlainen uppiniskaisuus ja periksiantamattomuus oikein huokuu loukatusta härästä ja ravusta. Rapu ei oikein halua käsitellä vaikeita asioita ja sulkeutuu. Härkä taas on periaatteesta mököttäjä - hänhän ei anna periksi...

Oinaissa olen ihmetellyt joitakin asioita, ensinnäkin se että en ole ikinä tutustunut kehenkään oinaaseen kovin syvällisesti. Lapsuudessa parhaat ystäväni olivat aina oinaita. He vetivät kaksosen aina mukaan mitä rajumpiin ja vauhdikkaampiin leikkeihin.. Mutta näin aikuisempana, tuntuu että en pääse kosketuksiin oinaiden kanssa. Heidän kanssa voi jutella, mutta he ovat jotenkin niin kaukana... Heissä on melkein jotain samaa kuin kaloissa, ovat omassa maailmassaan, tosin ihan eri tavalla kuin kalat.

Muutama vuosi sitten kävin silloin tällöin kahden tytön kanssa kolmistaan lenkkeilemässä, toinen heistä oli oinas. Hän otti lenkkeilyn lenkkeilynä, käveli meitä koko ajan 5 metriä edellä, ei sen lujempaa kuin me, mutta selvästikin halusi johtaa ja olla erillään. Siinä sitten toisen tytön kanssa juttelimme samalla kun kävelimme, se yksi oli hiljaa.

Hän on koulussa räiskyvä persoona ja puhuu usein koko luokan kuullen rohkeasti asioita ja saa tempperamentillaan muut nauramaan.. Mutta tuntuu että hän haluaa tehdä kaiken yksin.  :idiot2:

Kiitos Tigris!  :smitten: seuraavasta:

Ja jos lapsesi on kaksonen, niin tiedätkö miten pääset helpoimmalla ja miten hän pääsee helpoimmalla?
Älä ikinä puutu, älä ikinä ohjaa, älä kysele..

On opittu, mutta aina ei muista ja voi tulikekäleet! Kaksospoikani sanoi 12-vuotiaana, kun olin paljon poissa kotao ja opiskelemassa: -Ole hiljaa. Tästä lähtien minä itse kasvatan itseni!

Kyllä. Annoin hänelle 15-vuotiaana lapsilisän, että saa ostaa itse vaatteita, ne Levikset ja vuokrasin asunnon kaupungista. Hah! Mistä oli ilmestynyt hyllylliset Cd-levyjä? Sain paikata vanhoja vaatteita paikan päälle. Ja mitä oli tehnyt? Koulu jäi kesken, vaikka maksettiin ylimääräisiä vuosia. Samperi! Mutta nielin ja ajattelin, että hän käy elämän suurta koulua, opiskelee sitten myöhemmin, kuten on tehnytkin. Pyykit toi kotiin ja kun sanoin, että voisi asuntolassa itse pestä, on kone, niin surkea vetoava katse: -Mihin minä äiti sinua sitten tarvitsisin?

Mutta ollaan vielä aika hyviä kavereita.  :smitten:

Kaurismiehelläni on vaikea käsitellä tuota kaksosmaailmaa, jonka hän vain näkee iloisena ja huolettomana seikkailijana, ja jolla ei lantit pysy kukkarossa. Aina sotajalalla!  ???

No joo... Ehkä tietynlainen suuri itsekkyys,
hällä väliä-asenne ja vastuun sysääminen muille kulminoitui juuri siihen 15v. iän paikkeille..

Olen ollut paska, rasittava ja tosi itsekeskeinen! Mutta mistä se johtui, se johtui siitä että pinnan alta olin hyvin epävarma ja herkkä - en luottanut yhtään siihen että osaisin tehdä mitään, koska minua haukuttiin koko ajan laiskaksi ja saamattomaksi...

Jouduin hoitamaan kotia paljon siskoni kanssa juuri ollessamme murros-teini-iässä, koska isä kävi kotona työnsä puolesta harvoin ja äiti opiskeli vuoden eri kaupungissa käyden kotona vain viikonloppuisin. Vanhin siskomme oli jo muuttanut pois kotoa. Totta kai se sisko kenen kanssa jäin kotiin, yritti jollain tapaa kasvattaa minua. Mutta minusta se oli kamalaa. Käyttäydyin paskasti koska olisin halunnut elää normaalissa perheessä mutten saanut sitä. Silloin aloin myös tupakoimaan ja sairastuin anoreksiaan.

Minun isosiskoni oli :aurinko: :kauris: joka teki kaikki kotityöt ja "kärsi" siitä.. :'( Potki minua persuuksille ja HUUSI... "Leikkaa nurmikko!" "Tyhjää tiskikone!" "Nyt mennään poimimaan mustaherukoita, ala tulla jo!" Ja silloin kun tein jotain, tein sen väärin tai liian huolimattomasti...

Sitten sanottiin että olen typerä.
Ja jos joskus aloin itkemään että tein parhaani,
niin sanottiin että olen typerä, lapsellinen ja liian herkkä.

Olin tuolloin vaan niin sekaisin kaikesta ja hajalla, että kotityöt olivat viimeisin asia mitä jaksoin tehdä..
Minun siskolleni ne kai olivat juuri se asia, joka antoi hänelle järjen elämään silloin...


Olenhan minäkin  :kuu: :kauris: ja hän taas  :kuu: :kaksoset: ... Ajan myötä hän pehmeni eikä ollut enää niin kriittinen itselleenkään ja ajan myötä minä aloin kantamaan vastuuni ja karastuin niille ilkeyksille mitä sieltä päin tuli.. Ja nyt olemme tyyliin parhaita kavereita. Elämä ON hassua.  :D

Ehkä jotkut kaksoset jatkavat vastuuttomuuttaan hieman pidemmälle,
mutta minulta se karisi viimein siinä vaiheessa pois kun sattuneesta syystä jouduin pakon edessä maksamaan itse kaiken hyvin nuoresta lähtien.
Vastuuttomuuteni johtui pitkälti huonosta itsetunnosta ja siitä että en oikeasti tiennyt, miten asiat hoidetaan. Eikä mikään ollut silloin nolompaa kuin pyytää apua, myöntää että en oikein osaa.

Ohhoh, tulipa avautumista...
No, olettehan ennenkin minun tilityksiäni lukeneet.

Kyllä menneisyys selittää paljon nykyisyyttä. Huomaa mitkä asiat ovat muokanneet minua.
Huomaa sen miten eri ihmiset samasta lähtökohdasta voivatkaan kokea eri asiat eri tavalla ja selviytyä niistä eri tavoin....

 :)

Usko pois Esmiralda niin poikasi kypsyy vanhetessaan ja kauris taas nuortuu... Ehkä he kohtaavat vielä joskus toisensa muuallakin kuin taistelukentällä.  ;)

Minun mielestäni tietynlainen itsekeskeisyys pitää pystyä säilyttämään itsessään. Ei saa eikä tarttekkaan alistua tai nöyrtyä kenenkään edessä vastentahtoaan. Mutta voin ymmärtää Tigris sinua hyvin, empatia on puolellasi.

Välillä olen miettinyt itseäni, kun käsken liikaa toisia, tai sanon liian piikikkäästi. Tunnen siitä välillä pahaa mieltä. Haluaisin oppia lisäämään itsehillintääni ja miettimään sanoja enemmän, mitä päästän suustani.

Kiitos!  :smitten:

Ja nyt minun pitää jatkaa... :smitten:

Mietin sitä yhteisöllisyyttä ja kollektiivisuutta... Fyysistä yhteisöllisyyttä en jotenkin hirveästi kaipaa. Mutta nautin siitä ajatuksesta että hengen tasolla olemme kaikki yhtä. Pidän yhteisistä meditaatioista sun muista, niissä on valtava energia ja niissä unohtaa olevansa 'joku' ja kaikki turhat asiat karsiutuvat pois mielestä.

Mutta  :kaksoset: itsellisyydestä, minäkeskeisyydestä se vielä, että minulla on hirveä jano jakaa oma elämäni muille, varsinkin parisuhteessa. Ja silloin kun en ole suhteessa, olen parisuhteessa äitini kanssa, siskoni kanssa, ystävieni kanssa, yksi kerrallaan. Haluan istua pöydän ääreen tai minne vain, vetäytyä pois muusta maailmasta, katsoa toista ihmistä silmästä silmään ja kysyä häneltä miten päiväsi meni ja kertoa itse miten päiväni meni. Halu jakaa intensiivisesti ajatukset ja tuntemukset, pohtia yhdessä elämää kaikkinensa, jakaa ilot ja surut. Eikä aina tarvita puhetta, lämmin ja syvä katse silmiin hyväksyvässä hiljaisuudessa tekee ihmeitä.

Joskus tuntuu, että en tiedä kuka olen, ellen kerro sitä toiselle ihmiselle.
Kommunikointi on jatkuvaa peilaamista.

En enää juuri häpeä avoimuuttani, mutta tällaisessakin yhteisössä jossa puhutaan paljon kollektiivisista asioista ja ilmiöistä toivon, että moni ei ärsyyntyisi siitä, että puhun asioista pääasiassa juuri minun kokemusteni kautta, puhun paljon itsestäni. Sellaisiakin asioita, mitä jotkut eivät kehtaisi kirjoittaa itsestään. Ehkä se on osittain itsekkyyttä, mutta sellainen MINÄ vain olen luonnoltani.

Minun kaksospoikani sanoo, ettei pysty olemaan yksin. On rauhaton olo, jos pitää ilta olla yksin. Siksi hän on aina hakeutunut jonkun kanssa asumaan.

Oletteko huomanneet samaa? Vähän sellaista huomasin Tigrisin rivien välistä.

No toisaalta tykkään asua itseksenikin...

Mutta olen kyllä enemmän yhdessä asuja, kunhan saan olla myös yksin kotona ja tanssia peilin edessä alasti niin ettei kukaan tiedä siitä.  :laugh:

Toisaalta oli ihan parasta aikaa asua solussa yhden itseäni 3v vanhemman  :vaaka: tytön kanssa..
Olimme kuin sisarukset. Kumpaakaan ei haitannut se jos joskus kämppä näytti rajusti eletyltä.
Ja yhdessä sitten otimme itseämme niskoista kiinni siivosimme raivona. Ja opiskelimme samoina päivinä.
 :smitten:

Mutta enää minun ei kannata hankkia solukämppää kun valmistun kohta...

Jos minusta tulisi rauhaton oltuani illan yksin, niin olisin varmaan jo kuollut hermoromahdukseen!
Olen ollut lähes koko kesän yksin, nähnyt kavereita alle 10 kertaa...

En tiedä onko tämä hieman kaukaa haettu, mutta oinaan minäkeskeisyys voi tulla esiin työssä mitä oinas tekee.

Oma lupa, oma tahti ja oma mahti takaavat loistavimmat tulokset tehtävien luonteesta riippuen. Itsenäinen työskentely sopii (ehkä) parhaiten. Itseni kohdalla on ainakin osittain näin.

Olen minäkeskeinen. Elämä on opettanut, ettei kukaan muu tee/tunne/ajattele puolestani-kaikki se on tehtävä itse. Koulu alkaa jo lapsena kun ensimmäisen kerran kuulee "sinun omaksi parhaaksi..." ja jatkuu loppuun saakka  :P.

Aurinko oinaana ja nousu joukkarina tunnen suurta mihinkään kuulumattomuutta, tai siis joskus hetkittäin olen yksi porukasta, useimmiten täysin ulkopuolella. Paikkani on siinä missä olen  :idiot2:

(Jos ajattelee ihmiskuntaa spiraalina, suurin osa oinaista, joiden kanssa olen puhunut tästä, sanovat olevansa aina ulkokehällä..Ulkoapäin-siis spiraalia kohti tuleva voima tuntuu ensin siis ulkokehällä ja sitten vasta sisemmällä, ja sisäpuolen voima taas kuplii ulospäin ja tuntuu viimeisenä taas ulkokehällä-siksi kai tavallaan oinaat on "pakotettu" olemaan ns. "ekoina". Eikä kysymys ole välttämättä vapaasta tahdosta..)

Esim. töissä (tälläkin hetkellä) kuuntelen kun milloin mikä ei toimi/on tehty väärin jne..aikani kuunneltua täytyy vaan pistää tapahtumaan, sillä rehellisesti-en jaksa päivästä toiseen kuunnella kun kaikki marisevat eikä kukaan t e e mitään. Periaatteessa toimin siis "puhetorvena" vain siksi että saisin itse keskittyä työntekoon  :tickedoff: :2funny:..
Mistähän tääkin purkaus tuli.. :-[

oijoi Tigris, en sitten sano ravuista enää mitään; muutenhan tässä kelaa loppuikänsä että miksi ja mitä. syytkin on jo moni muu sanonut,

mutta lähettäkää pliis KEHITTYNYT oinas, jos oinas tulee.. toistaiseksi ne on jees. ja naisravut aika jees. öh, riippuu-

ei se haittaisi jos  :oinas: olisi omissa maailmoissaan joskus kun minäkin olen.

Jos ihminen on KEHITTYNYT täyteen minuuteen, niin mihin ihmisen kehityskelpoisuutta enää tarvittaisiin?

no sanotaan 80% kehittynyt, ettei tarvitse loppuvaiheessa ällistyä siitä, ettei toinen haluakaan kehittyä.. tai halua yhtään mitään (usein jos ei halua seksiä tai rahaa kovasti, haluaa henkisyyttä?)  :coolsmiley: . kylläpä auttoi muistaa vuosi 2006 ja ajatukset tulimerkistä. nousuvaaka taisi siitä toiveesta toteutua?

Oinaan motto (näin luin kerran jostain) MINÄ OLEN!

Äitini on lapsesta saakka sanonut minulle aina että olet niin itsenäinen. MINÄ opin itse lukemaankin, ilman muiden apua ;) MINÄ jouduin olemaan paljon yksin lapsena, ja sitä kautta opin että MINUN on tultava toimeen omillani nyt ja aina. Muiden varaan kuin ITSESI et voi koskaan tukeutua. Ja samalla tavalla se vaan on mennyt. Ei täällä voi muihin nojailla ja odottaa apua :) Oikeasti!

Itse kylläkin annan muiden nojailla minuun ja huono puoleni on että uskon myös itse olevani ainoa joka voi auttaa heitä... ja uskon myös että ilman minua moni asia kaatuisi. Kannan jokaisen huolia harteillani koska MINÄ jaksan ja pystyn ja voin tehdä sen. Olisimpa vähemmän tälläinen. Mutta minkäs teet. Jos omat vanhempasikin ovat tukeutuneet sinuun jo alusta saakka puhumattakaan muista niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla MINÄ-itse ja MINÄ-keskeinen.
Toisaalta olen myös ihan puhtaasti itsekäskin, joissain asioissa enemmän kuin toisissa. Usein minulle myös sanotaan että sinun pitäisi ajatella itseäsi enemmän. Tiedä sitä sitten. Sukulaisteni mielestä olen kuitenkin itsekäs paskiainen koska elän elämää omalla tavallani, enkä kuten he tahtoisivat ;)

Kyllä minä-keskeisyydellä ja tahdolla on aivan yhtä tärkeä tässä olemisessa kuin muillakin merkeillä.
Näistä keskusteluistahan se on tullut ilmi, kuinka yksilö ponnistaa omaansa esiin ja maailmalle. Muutenhan olisimme yhtä samaa puuroa tai pullataikinaa, joka leviää pitkin maanteitä ja linnunratoja.

Eräässä astrologisessa kirjassa on kauniisti näistä merkeistä osuvia lauseita.

Oinas, joka Marsin voimalla jyrää asioita usein veturina liikkeelle: "Korkealle yrittää pitää, kyllä alas aina pääsee"

Härkä, joka hellyyttävällä Venuksen rakkaudella tarttuu asioihin jääräpäisesti, varmasti vaikkakin vähän hitaasti:
" Kellä on maltti, sillä on valtti."

Kaksonen, joka tulee kertomaan Merkuriuksen viisaudella missä mennään ja miten ja miten pitäisi:
"Vierivä kivi ei sammaloidu"

Ja salaperäinen Rapu, Kuumaisen mystinen, joka säteilee luokseen kutsuvasti:
"Pilkka särkee sydämen".

Voi kiitos, Ardith! Olen pärjännyt enkä ole liikoja peitellyt harrastuksiani.

Olen saanut satikutiakin.  Yksi äiti antoi minulle huutia, koska kerron niin karmeita tarinoita, että pojalta meni yöunet!  :o Ja sain yks päivä nöyrästi pyydellä anteeksi, kun oli jokaiselle tullut väärä vihko kotiläksyksi, sekoittanut ne ihanasti!  ;D Ja kaikesta ei tohdi kertookaan... :coolsmiley:

Mutta tarinoita yhä kerron!  ;) Kuten teen täälläkin.

Allekirjoitan oinaan, härän ja ravun itsekeskeisyyden.
Oinaat haluaa kaiken itselle ja vaihtavat heti parempaan jos sellasen jossain näkevät. Ottavat enemmän huomioon omat tunteensa kuin muiden tunteet.

Härät taasen luulevat olevansa kaikkein parhaimpia ja ihanampia, groomaavat itseään kauan peilin edessä. Kaikki tavallisesta perinteisestä tai härän omasta mallista poikkeavia pilkataan.

Ravut taas puhelevat itseensä kohdistuneista vääryyksistä, jotka ovat tapahtuneet joskus päiväkotiaikana, miten ja miksi muut niin tekivät, mitä minussa on vikana(ufff, totta on tämä norsun muisti!).

Jotenkin en miellä kaksosia minäkeskeisiksi, ehkä siksi kun ovat niin puheliaita ja sosiaalisia.

Kaikki myös ihania kun sille päälle sattuvat!

Juu, on hyvä jos ravut puhelevat noista vääryyksistä. Siksi nykypäivinä kannustetaankin omaelämänkertoihin, että voi purkautua. Tulikin mieleen, että mihin astrologiseen ryhmään he kuuluvatkaan.
Eipä silti, kyllä rapu tarttuu ympäristövääryyksiinkin, kuten voimme lukea tuon astrosepon jutuista tuolta blogista.

Toisin on Härän, josta sanotaan, että se vasta kaunaa kantaa. Ei edes puhu, kuin sitten joskus räjähtämällä. Ja silloin on leikki kaukana, siinä sortuu raja-aidat!

Ja tunnen oinaan, joka on 'vihainen, kiukkuinen vääryyksille. Ei varmasti ikinä anna anteeksi! Pukkaa kaikki puolustajat sarvillaan omalta oikeutetulta vihaltaan kukkulalta alas.

Ja Kaksonen peittää loukkaukset kuin ei mitään olisi tapahtunut, naureskelee vain, vaikka sydän vuotaa verta!

Oliskohan myös niin, että kun on 'valittu' juuri tällaiset aurinkomerkit, ollaan oppimassa todella rankkoja asioita. Jospa me kasvamme erityiskovaa vauhtia!  :coolsmiley:

Nyt taitaa mennä puheet yli hilseen.  :idiot2:

Tuo mitä Esmiralda kuvasi viimeisessään viestissä Oinaasta, pitää paikkaansa. Kaksonen kuvauksesta olen erimieltä. Kaksonen kyllä latelee tulemaan kanssa takaisin, ainakin tuntemani Kaksosnaiset.

Minä taas tunnistin itseni tuosta kuvauksesta...

Harvemmin ulospäin näytän suuttumusta tai loukkaantumista ja pyrin nauramaan asialle,
tai ainakin kohautan olkapäitä ja voin sanoa että what ever, vaihdetaankos aihetta.

Sitten kun pääsen omaan rauhaan niin saatan raivota itsekseni tai itkeä...
On jotenkin hirveän vaikea myöntää tulleensa loukatuksi.. :idiot2:

Usein sitäpaitsi menen täysin lukkoon kun joku loukkaa minua.
Jään vain suu auki ja silmät pyöreinä IHMETTELEMÄÄN, en tajua, miksi joku on ilkeä.
En vain ymmärrä sellaista.

Sitten parin päivän päästä kun olen miettinyt asiaa, olen valmis iskemään takaisin, ja sitten tulee 500km painavaa sanaa perusteluineen........ Rauhalliseen äänensävyyn kuitenkin...

Mutta tämä riippuu ihan ihmisestä kenen kanssa on.
Parisuhteessa ollessa asia on toisin,
sanon hyvin suoraan asiat ja uskallan olla heti vihainen ja puolustaa itseäni.
Samoin äidille ja siskoille. Mutta kaikille muille, jopa parhaille ystäville olen erilainen...

Kai se on sitä että en uskalla suuttua siksi, kun he eivät ole tottuneet siihen,
jos olen aina se hymyilevä ja itselleen naurava tyyppi, niin tottakai kestän kaiken,
vaikka välillä leikkimieliset v-tuilutkin tuntuu pahoina päivinä liian raskaalta...

Eikä se ole kaksinaamaisuutta, se on vain sitä että olen mikä olen luonnostaan,
eri ihmisille hyvinkin erilainen...

Minä kyllä näytän tunteeni; niin ilon, surun kuin totaalisen ärtymiseni, yleensä paikasta riippumatta. Mitä sitä nyt tunkemaan tunteitaan sisään. Silloin en olisi minä. Oikeen kihisen raivosta jos joku on esim osoittanut "sairaalloista huumorintajua" asiasta, jonka ois voinut ymmärtää terveellä ajattelutavalla.

Joskus koen, että kiivaudestani on ehkä haittaa, mutta osaan pyytää anteeksi jos nään sille tarvetta.

Poiminpa tuolta tiedoistani vielä eräät kauniit asiat, nimittäin jumalalliset tehtävät eräillä merkeillä.

Härän jumalainen tehtävä on OJENTAA TURVA JA LUODA KAUNEUTTA

Ravun jumalainen tehtävä on olla RAKKAUDEN LÄHETTILÄS...TUNNESOTURI!

Valitettavasti en löydä sitä Oinaalle ja Kaksoselle muistiinpanoistani, mutta arvelen,
että

Oinaan jumalallinen tehtävä on TARTTUA TOIMEEN JA OLLA VETURI

Kaksosten jumalallinen tehtävä on VIESTITTÄJÄ SEKÄ HENKISELLÄ ETTÄ MATERIALLISELLA TASOLLA

Miten koette tuon?

Oinaan jumalallinen tehtävä on TARTTUA TOIMEEN JA OLLA VETURI

- Minusta tuo pitää paikkaansa. Oinaasta on sanottu, että hän on synnynnäinen johtaja ja uudisraivaajahenkinen. Oinaana otan mielellään ohjat omiin käsiin; itsenäinen työskentely, omat päätökset, oma lupa.

Niin, sinulla onkin aika voimakas tuo Oinas. Hellyyttä ja myötätuntoa sitten tuo mukanaan tuo Mars ja Kuu-Kalat!  :smitten:  Ja varmaankin analysoit, käyt järjellä läpi tekemisiä, kun sinulla on nousu-Neitsyt. Eli jarruttaa sopivasti ettei aivan täysillä paahda näkemättä muuta. ;) Siis hyvien tähtien alla olet syntynyt!

Kiitoksia Esmiralda, kauniista sanoista :)

Voin sanoa olevani analysoija. Olen hyvin tiedonjanoinen ja mielellään etsin ja tutkin mielenkiintoisia asioita ja aiheita. Mitään keskeneräistä en ole valmis päästämään käsistäni. Katsoa myös asioiden hyötynäkökohtia. Joka solullani olen mukana niin itseni kuin toisenkin ihmisen kohdalla. :smitten:

Kyllä minä uskoisin, että rapu on ainakin aika haka herättämään tunteita, lähestyä vedoten suoraan tunteisiin.
Mitenkäs muuten?

Joku voi sen ymmärtää flirttailuna ja jopa erehtyy. Joskus kauniista sanoistani mies on tarttunut tositoimiin ja erehtynyt minunkin suhteeni.

Joku voi todella mennä yli! sinulla varmaan Star on tästä kokemuksia.  ;)

rakkauden lähettiläs....tunnesoturi, justiinsa silleen
ajattelen yleensä kaiken rakkaudella ja tunteilen kamalasti- mulla se toimii sitten kai niin....

Kyllä sitä on tullu monen monta kertaa neuvottua toisia rakkausasioissa ja lohduttaa tai seisoa rinnalla.
Sekä tietenkin tunnesoturin puolella tuokin menee muottiin, mutta olen aina ollu sellanen räiskyvä ja kuuluva persoona....näkee naamasta ja kuuluu kauas :D

Sama täällä. Äitini sanoi että kun olin n. 2.v tai jotain, halusin joka aamu valita itse vaatteet ja pukea ne ylleni. Jos kengät meni väärin ja paita nurinperin ja äiti yritti oikoa niin huusin kurkkusuorana MINÄ ITTE.
Äiti myöhästyi joka aamu töistä... ;)

Minä  :oinas: ja serkkuni  :rapu: ei tulla kyllä toimeen, ei sitten millään saralla. Jos se ei ole sitten väkisin olemista. No, siihen en ryhdy. Kummallakin meillä on tietty ylpeys, no sanotaan vaikka ammateistamme, mutta en minä olen ylimielinen kuten hän.

Jännää, itse taas tykkään rapulaisista. Monet läheiseni ovat rapuja. Mutta olenkin itse nousu rapu

Eräs kouluajoiltani oleva :harka: nainen oli niin itsekeskeinen ja omaan napaan tuijottava että en millään voinut sietää sellaista.

Voin vain todeta, että kaikki nämä merkit ovat jollainlailla minäkeskeisiä.

En tiedä mitkä näkemykset teillä muilla on näistä merkeistä.

Kun ainakin  :harka:,  :oinas: ja :kaksoset: kanssakäymiset näitten merkkien kanssa on niin itsepäistä, että ei siityä synny kuin kilpailua ja/tai kahinaa.

Muistan kun eräs :harka: (silloin tyttö vielä) oli aina sellainen, että halua kaiken tehdä ensimmäisenä. Se oli ikään kuin päälläpäsmäri. Häness oli kyllä huomattavissa johtajamaisuutta, mutta kun sitä olen myös minä niin meinas syntyä kunnon soppa.

 :kaksoset: (tyttö myös silloin) oli kanssa sellainen, että suuttui jos ei saanut periksi. Ei tykännyt yhtää jos halusin häntä neuvoa, tyyliin; "annas kun mä näytän sulle"  Kaksonen eikun tupsahti tuosta sanomisestani. Hän oli myös hyvin lapsellinen.

Kyllähän tuo toisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on paljon kiinni ihmisestä itsestäänkin...ja jos näin astrologisesti ajattelee merkkien kautta, koko kartta siinä vaikuttaa, ei yksin  :aurinko:-merkit.
Oinaiden kanssa tulen kyllä toimeen, vaikka eivät parhaita ystäviäni olekkaan, työkaverina yksi Oinas ja ihan mukavasti yksityiselämässä tullaan toimeen, mutta Kauriina en taas arvosta hänen vastuuntunnottomuuttaan.  :( Oma nautinto menee työn edelle!  >:( Se on tämä Kauriin järjestys ja kuri, joka olla pitää! ;)
Härkä on mulla Dc- merkki, enkä tunne kuin yhden...naisen, joka aina iloitsee nähdessään minut...tyyliin: " Ihanaa nähdä joku iloinen ja pirteä ihminen...kuinka olenkaan sinua kaivannut! "  Arvostan hänen järkevyyttään ja asioiden pohtimista monelta kantilta.

Kaksosten kanssa olen aina tullut toimeen, kai siksi kun oma  :kuu: :kaksoset:. meillä heti juttu luistaa ja meno on hulvatonta! :) paljon yhteisiä juttuja, joita ei kerrota muille, etteivät järkyttyisi meidän hulluista jutuista! 8)

Ravut on ihania! :smitten:
niitä minun elämääni mahtuukin! Siis sukulaisissa ja työkavereissa!
Joskus heidän sentimentaalisuus käy hermoon  :-[...mutta hyviä tyyppejä kuitenkin! :smitten:

Elämänkokemus on opettanut minuakin ymmärtämään merkkejä (ihmisiä  :)), joita en ehkä nuorempana hyväksynyt tai ymmärtänyt lainkaan. Kun en itsekkään ole aina täydellinen! ;)

No jos noita merkkejä tuijottaa, niin ehkä oinaalla tosiaan kolahtaa yhteen noiden kanssa, kun on itsekin päällepäsmäri ;)
Monestihan se sama piirre, minkä toisessa katsomme negatiivissävytteisesti, pyrimme tulkitsemaan omalla kohdallamme positiivisesti. Esim. "tuo toinen on kamala jääräpää ja kuvittelee aina olevansa oikeassa" vs. "minulla on hyvä itsetunto ja pidän puoleni". Tai "minä olen terveellä tavalla ylpeä" vs. "tuo toinen on kyllä ylimielinen ja narsisti". Jep, näin kärjistettynä:) Minähän itse en ole kamala vatvoja, vaan ihanan herkkä tunteille ;D

Meillä itsekeskeisillä, suurinapaisilla merkkien omistajilla on mielestäni kuitenkin paljon tärkeitä merkityksiä juuri tuon itsekeskeisyyden syövereissä.

Minäkin nuorena usein kuulin lauseen: Mikä sä luulet olevinasi! (Vanhemmalle sitä ei niinkään enää sanota.)

Olin vain hiljaa (tunteikas rapu, muut olisivat ärähtäneet, eikö) ja sitten olen ajatellut, että tottakai luulen olevani joku. Ihminen yksilönä ennenkaikkea.

Näiden merkkien tehtävä onkin tuoda esille yksilöllispainoitteisuutta 'Minä olen ihminen'-tyyliä. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat yhteisöllisiä ja kosmisia, suurpiirteisiä ja yhteisöön sulautuvia. Pitää olla niitä, jotka nousevat välillä pöydälle ja puhuvat 'itsestä'.

Kun on riemukkaasti vahva yksilö, löytyy varmasti kartalta niitäkin voimamerkkejä, jossa se yksilö yhtä riemukkaasti liittyy yhteisöön ja lentää avaruuden sfääreihin! :smitten: :smitten:

Näinhän se asia on. Koulu-ja opiskeluajoilta kuulin ja sain joskus jopa naurattavan huvittavia katseita EI tulimerkkien omistajilta. On se vaan niin jännää, että kun on luonteeltaan vahva, johtamistahtoinen, näkyvä eleinen- ja oloinen, niin heti on kuin jokin "vihattu".

No liian voimakas sana, mutta kuitenkin niin ettei esim OINAISTA pidetä juuri edellä mainittujen ominaisuuksien takia. ;D ;D ;D

Älä sano, minulla on pomo Oinas ja kun sain hänen karttansa, näin siellä myös sen hänen pehmeyden sitten muualla. Oinas on kuitenkin ihailtava toiminnoissaan, asiat tapahtuvat, niistä ei puhuta vaan tehdään. Ja se alkuvoima sysätä ja tarttua asioihin! :smitten:

Minusta oinaan hankalin puoli on se joustamattomuus, varmaan elämänoppi!
Esim. minun äitipuolenihan ei pitkiä housuja laittanut jalkaan. Ei sitten ikinä! Mutta arvaa kun kerran laittoi, ei sitten pidä hametta. Ja katkerat oinaat, he joiden on vaikea purkaa mennyttä, antaa anteeksi, nähdä asioita monipuolisemmin...

oinas ja härkä.. voi jeesus!! ja rapukin.. kaikki tuttuja tapauksia.. joittenkin minäminä alkaa ottamaan päästä.. vaikka eipä sillä etteikö jousimieskin osais..

Kyllä varmasti on totta. Ei kaikki oinaat ole tympeitä. Itsessäni on myös se pehmeä puoli vaikka olen ihan perusoinas kuten oinaasta on kuvailtu. Voin sanoa, että itselläni on opittavaa enemmän juuri joustamattomuuden lisäämisessä. Olen myös lyhytjännitteinen.

Esmiralda kirjoitti: Näiden merkkien tehtävä onkin tuoda esille yksilöllispainoitteisuutta 'Minä olen ihminen'-tyyliä. Eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki olisivat yhteisöllisiä ja kosmisia, suurpiirteisiä ja yhteisöön sulautuvia. Pitää olla niitä, jotka nousevat välillä pöydälle ja puhuvat 'itsestä'.

- Juuri näin. Tämä oli jäänyt multa ihan huomaamatta. Ja kukas niitä firmoja ja yrityksiä perustaa/johtaa jos ei ole Minä-tyyliä ja tietynlaista Minäkeskeisyyttä! Ja eikös juuri Oinas ja ainakin Härkä ole sellaisiä johtajaluonteita? Mites on Ravun ja Kaksosen laita tässä Minäminä-asiassa??

meijän tiimissä pomoasemassa oinas, härkä ja rapu. plus tietysti yks jousimies. hyvin toimii!

No juuri näin. Sekä mieheni että se ystäväni, jonka kanssa minulla on pisin historia (olemme tunteneet melkein koko ikämme) ovat moninkertaisia oinaita. Kummatkin ovat oikein tyypillisiä "ryhtyjiä", saavat asioita tapahtumaan. Moninkertainen vaaka ei voi kuin ihailla tätä ominaisuutta. ;D

Minä tuun kyllä erinomaisesti juttuun  :oinas: ja  :kaksoset: ihmisten kanssa, yleensäottaen ainakin ja ite oon siis  :oinas: . Tykkään sellasesta tekemisen meiningistä, joita näillä yleensä on  :)
Mutta kuten täällä jo todettiin, niin eihän se ole pelkkä  :aurinko: merkki, joka määrää, millainen ihminen on vaan kyllä se on se kokonaisuus. Itsekään en ole ihan mitä tyypillisin  :oinas: vaan mussa on hyvin paljon herkkyyttä, romanttisuutta ja pehmeyttä..kai nämä  :kuu:  :kuunsolmu: kasissa  :vesimies: ja  :aspect_con: toisiinsa sekä  :venus:  :kalat: kympissä yhtymässä MC jollain lailla pehmentää tulista tyttöä  ::)
Mä tykkään myös  :kauris: ihmisistä ja oinaan vastamerkin  :vaaka:  kanssa viihdyn vallan hyvin.

Muuten noista johtajaominaisuuksista, niin oon kuullut että  :rapu: miehet ovat hyviä business-ihmisiä ja sitten  :oinas: naiset ovat taitavia tekemään rahaa..noh omassa tilissä ei kyl tällä hetkellä näy, mut täytyy myöntää, että mulla on paljon ideoita, joilla VOISI  :P tehdä rahaa, mutta en vaan aina jaksa viedä niitä loppuun asti...aloittelen kyllä innoissani  :)

Mun tyttöni on  :harka: ja voi apua se on varsinainen  pomottaja jo nyt 7-vuotiaana.   ;D Ja periksi ei pysty antamaan millään, murjottaa hiljaa vaikka 2 tuntia jos ei saa periksi jotain.   :D

edit: siis vielä haluaisin lisätä, että monet  :oinas: on herkkiä ja romanttisia, mutta ulospäin eivät aina sitä kovin helposti näytä  :)

No ei tietenkään pelkkä :aurinko:- merkki kerro millainen ihminen kokonaisuudessaan.

Itse tulen hyvin juttuun  :oinas: kanssa, mutta välillä voi olla taistelua kun kumpikin saattaa tahtoa haluta sanoa sen viimeisen sanan. Ymmärrys ainakin on molemminpuolista. Oinas kun ei tupsahda takaisin, vaan ehkä nauraa hekottaa takaisin :)

Totta  :2funny:

Adele: Mikä hyvä huomio on ollut meissä oinaissa. Me todellakin ymmärräteen toisiamme kuten oinastopikissa on tullut jo huomatuksi. Oinas kestää piikittelyä koska tekee sitä itsekkin. Ja mikä aivan hulvatonta, niin oinaan huumorintaju. Ainakin seurassani olleet ihmiset ja ystävät tykkäävat kovasti ja nauraa hekottavat. Esimerkiksi eilen  :kauris: ystävän kanssa hekotettiin ja huumorikin on samantapaista. :2funny:

Tämä oinas tunnustaa (nolona?), että nauttii suunnattomasti hyvästä leikkimielisestä v**tuilusta  :-[
Tosin vain muutaman tyypin kanssa tätä tulee harrastettua..Ikinä ei olla isketty vyön alle, eikä piikittely osu arkoihin paikkoihin- tosi vaikea selittää  ;D

Täytyy myöntää, että uteliaana teen erään läheisen työtoverini karttaa; Aurinko-Oinas, nousu-Härkä ja Jousimies-Kuu! Eikä oikeastaan rankka yhdistelmä tuo Oinas-Härkä, koska Härkä on elämän varrella hidastanut Oinaan tulisuutta ja Jousimie-Kuu lisää pohdintaa. Apuna on myös Merkurius-Venus-Mars Kaloissa. Siis aika tunteenomainen pomottelija!

Ja nyt ymmärrän paljon paremmin hänen odottamattomia tempauksia ja tunteenpurkauksiaan! :smitten:

No voi, itse olen aurinko-oinas, kuu-härkä ja nouseva jousimies. Onko tää yhdistelmä odotettavasti jotenkin hankala?

Noh, oinaan pitäisi oppia joustavuutta ja itsehillintää, itsehillintään voi auttaa Härän hitaus.
Härän hitautta taas on vauhdittamassa energinen jousimies!

Joten olet varmasti mukava ihminen. :smitten: aloitteellinen Oinas, turvallinen Härkä ja vähän salaperäinen Jousimies!

Mitäs noloa tuossa on? Itsekkin joskus tulee harrastettua. Eräs :neitsyt: ystäväni ei muuten oikeen kestä jos leikkimielisesti vittuilen hänelle ???

Yksi tuttuni (ei tod. mikään hyvä tuttu) harrastaa ihan samaa, eli v*ttuilee niin tutuille kuin tuntemattomillekin - tosin erona se, ettei v*ttuilu ole mitenkään ystävällismielistä, vaan siinä on pakollinen tarve loukata/nolata v*ttuilun kohde.. :-[  Erityisesti, jos olemme viettämässä iltaa, niin silloin ko. kaveri on pahimmillaan: ravintolan pöydät ovat tyhjentyneet, tappeluita saatu aikaiseksi ja jopa tappouhkauksia.. :o

Tosin ko. heppu harrastaa intohimoisesti salilla käymistä ja ladonoven levyinen kaveri selättää helposti isommankin jätkän, jolle on hetkeä aiemmin aukonut päätänsä..

En siis kerta kaikkiaan ymmärrä, mikä ajaa ko. miehen tämmöiseen.. On kyllä  :aurinko: :merkurius: :skorpioni: ja  :kuu: :oinas: - kaksi äkkipikaista yhdessä, lisukkeena vielä  :merkurius: :skorpioni: :n terävä kieli :P

En veetuile tuntemattomille- paitsi silloin kun se aloite tulee juuri sieltä-mutta silloinkin vain äärimmäisen harvoin.
Nämä henkilöt, joiden kanssa tuota "verbaalisotaa" käydään, voisi melkein luokitella ystäviksi. Niiden kanssa on naurut naurettu ja itkut itketty. Kainaloon saa aina mennä jos tarvetta on.
Ja miehiä kaikki.
Uskomatonta, mutta totta, juuri tuossa porukassa veetuilu on suuri keskinäisen välittämisen ja ystävyyden osoitus.
Me vaan ollaan keskenämme  :idiot2: :uglystupid2: :2funny: :smitten:

Anteeksi Eppana, mulla kävi lukuvirhe :-[  Niin, siis teillä on eri homma kuin tällä tarkoittamallani tutulla. Eli veetuilu on siis ihan sellaista kaverillista höpsöttelyä KAVEREIDEN välillä :)

Vähän sama homma mulla, moninkertaisella jouskarilla, että heitän läppää hyvien kavereideni kanssa. Enemmänkin tosin semmoista vitsikästä läpänheittoa kuin varsinaista (leikkimielistä) piikittelyä. Aika usein mä olen se porukan pelle, jonka kohelluksille muut nauravat ja joka tekee itsestään naurunalaisen ja laskee leikkiä omalla kustannuksellaan - on kiva saada ihmiset nauramaan, sekä näin  :kuu: :leijona: :na rakastan huomion keskipisteessä paistattelua :D

No, tämä ko. jätkä on kyllä myöntänyt olevansa v*ttuilija - ja on oikeasti tosi paha suustansa (kokemuksesta olen huomannut, että  :merkurius: :skorpioni: :t osaavat olla aika teräviä suustansa). Kommentit ovat tätä luokkaa:

Jätkä: "Hei, kato tota jätkää tuolla! Voi v*ttu minkä näkönen daiju!"
Kaveri: "Hei pidä nyt se turpas kii, se kuuli ton.."
Jätkä: "Ihan sama, se kuitenki tajuu ton vasta sit ku me ollaan jo kotona!"

Että näin..

Arvostan kyllä rehellisyyttä ja suoruutta ja odotan läheisiltäni mielummin rumaa totuutta kuin kaunista valhetta. Mutta ehkä jossain menee kuitenkin raja ja kannattaa miettiä mitä sanoo ääneen, minkä pitää sisällään. Esim. ko. jätkä sanoi mulle joskus, että "sä näytät siltä, että kannattais alkaa käymään salilla", viitaten meikäläisen hiukan pyöreään olemukseen. Juu, ymmärsin kyllä, että tarkoitus ja idea oli ihan hyvä ja tottahan se oli, mutta jostain syystä vedin tämän kommentin itseeni.

Olen kieltämättä välillä aika herkkänahkainen, en sulata ihan kaikkea itseeni kohdistuvaa huumoria ja kommenttia, vaikka aika pitkälti kuitenkin..

No, meni taas vähän OT.. :-[

mc82- no worries  ;D
Juuri tuollaista kuvaamaasi käytöstä,missä hyökätään tuntemattomien kimppuun, en ymmärrä  :idiot2: :knuppel2:
Kaveripiirissä on pari juuri tuollaista-suoraan sanottuna säälittävää- tapausta.
Jännää (lue typerää) siinä on se, että kun toinen niistä otti mut maalitaulukseen heti ekalla kerralla ja sai mitä tilasi (eikä pystynyt tilaustaan hoitamaan, vaan vaimonsa piti raahata kaveri pois kun tyyppi huutaa aivan täysillä mulle  ;) ) , pyysi muut mua rauhoittumaan ja selitti että "Sitä pitää ymmärtää kun se on tollanen ja kun sen kanssa on kahdestaan, niin se on ihan hyvä tyyppi.." sontaa..Mutta eihän sille mitään voi jos kaikki muumit ei ole samaan aikaan laaksossa  :D

Voisikohan olla niin, että osa näistä oinaista, häristä, kaksosista ja ravuista olisivat tällä kierroksella oppimassa sitä itsekkyyttä, kun ovat aiemmin hoitaneet toisia ja asettaneet toiset aina etusijalle.

Näin luulen mä, jolla on nousumerkki Neitsyessä, Aurinko Härässä, Kuu Härässä, Merkurius Härässä, Venus Härässä ja Mars Kaksosissa. Kuten näet härkää löytyy ainakin omaksi tarpeeksi.

Löysitpäs kauniin ja varteenotettavan näkökohdan itsekeskeisiin merkkeihin!

Näiden merkkien kautta lyödään myös päätä seinään välillä ja huudetaan isosti että 'minä on olemassa'!  :knuppel2:

Mutta onpas sinulla tukevat Härkä-jalat, millä seisot tämän maan kamaralla!!! Ja luot sitä turvallisuutta ja pesän tyyssijaa varmaan aina siellä missä olet!  :smitten: Kun on vielä tuo Neitsytkin taustalla ojentamassa auttavia käsiä. On ihan hyvä, että saat välillä purkautua sanavalmiina Kaksosena.  :smitten: ;)

Tois härätärin vastaus oli todella hyvä. Mietin tässä itseäni oinaana. Minun itsekkyyttäni varmasti pehmentää nousumerkkini Neitsyt. Olen joissakin asioissa aika itsekäs ja siitä olen saanut kuulla joskus. En kuitenkään ole itsekeskeinen.

Minua kyllä hieman ärsyttää tämä jatkuva puhe Oinaiden itsekkyydestä  :crazy2:. Ketkähän lie niitä jotka aina ovat valmiita auttamaan muita ILMAN vaatimuksia ? Itse ja moni muu tuntemani Oinas kuuluu näihin ! Jos olisin ollut itsekäs elämäni olisi jotain ihan muuta, kuin nyt ! En silti kadu tai ole katkera, päinvastoin jaksan aina olla optimistinen ja ajatella uutta innolla johon moni ei pysty ! Mihin siis tämä jatkuva Oinaan itsekkyydestä hokeminen perustuu ? Siihenkö, että asioista puhutaan mieluusti suorasti ilman sievistelyä vai siihen, että suurin osa muista merkeistä ei tätä suoruutta kestä ?

Napasti sanottu. Kyllä mua on joskus ottanu ihan kunnolla päähän, kun on mulle joku nurissut kuinka sää oot noin itsekäs. Mitäs pahaa on itsekkyydessä!? Jonkun mielestä se on jopa ylimielisen oloista.  :idiot2:  Samaa itsekkin ihmettelen, että miksi oinaan suoruutta ei useinkaan kestätä??

Mulla on kokemusta nuoruusajoilta  :kaksoset: ystävästä, nykyisin ex-ystävä. Hän oli välillä saamarin itsepäinen ja aina halus viimeseen asti sanoa mitä mieltä HÄN ITSE ON ASIASTA. Suuttui myös hyvin helposti, oli siis vaikea ystävä välillä.

^ No mutta sinähän olet Kuu Kauris.  ;D Sehän muuttaa tilannetta todellatodella paljon, eli et olekaan mikään tyypillinen oinas.

Kyllä voimakkaasti oinaspainotteiseen karttaan kuuluu selkeästi voimakas minätahtoisuus ja vähän sellainen, muista välittämättömyys. Se on Oinaan merkin yksi huonoimpia puolia, on sitten muita puolia muilla merkeillä, mitkä ovat hankalia.

Ahaa siis Kuu Kauris tekee minulle sen, että huolehdin aina enemmän muista ja heidän hyvinvoinnistaan, kuin omastani  :crazy2: Varmaan oman lisän tuo myös Kala monessa kohti kartalla ? MC, Merkurius ja Venus ?

Hmm... minulla on  :aurinko:,  :merkurius: ja  :mars: Ravussa sekä  :kuu: ja  :venus: Kaksosissa, ja se tekee minusta todella subjektiivisesti ajattelevan ja tuntevan henkilön. Myönnän myös olevani melkoinen märehtijä, ja ajoittain vajoan itsesääliin, kun koen vastoinkäymisiä, mutta koetan tietoisesti vältellä sellaista tilannetta. Se on ärsyttävää. Mutta kuitenkin, koen maailman tasan oman napani kautta ja ajattelen yleensä aina ensimmäisenä itseäni ja omaa etuani, eikä sitä juuri voi muuttaa. Olen myös melko itsepäinen, itseriittoinen ja määrätietoinen henkilö (ensivaikutelma minusta on usein kuulemma päättäväisyys). Se ei tarkoita sitä, ettenkö olisi lainkaan diplomaattinen tai välittäisi muista ihmisistä, mutta en todellakaan ole mikään ensimmäinen toisten puolesta uhrautuja. Ja kukapa muu omia etujani ajaisi ellen minä itse?

Myönnän reilusti oman terveen itsekkyyteni, mutta olen ollut tähän asti tyytyväinen.  :D

...enkä ole ihan täysi erakko. Siis on olemassa ihmisiä, jotka pitävät minusta tästä huolimatta.  :smitten:

Oletpa ihailtavan rehellinen ja rohkea tutkiessasi itseäsi, Hopealohikäärme! Vaikka Rapu oletkin, et peitä itseäsi kamalalla panssarilla. Hyvin kehityskelpoinen!! ;) ;D  Muistan kun nuorena Rapuna minulle tehtiin käsiala-analyysi ja minut nimettiin aika subjektiivisesti maailmaa kohtaavan, niin närkästyin.  :-[ Kesti vähän aikaa, että myönnyin kohtaamaan itseäni.  ::).  Joillakin kestää aika lailla vanheta, että oppii itseään myöntelemään....

Sekin tie vie itsearvostukseen... ;)

En peitä itseäni kamalalla panssarilla? No, en ehkä foorumeilla, sillä minun on helpompi ilmaista itseäni ja ajatuksiani kirjoittaen kuin puhuen (Kaksosten vaikutusta?). Varsinkin kun ollaan näin anonyymisti. Mutta anna olla, jos tapaan jonkun vieraan ihmisen kasvotusten. Silloin ei tulisi mieleenikään avautua tai puhua omista asioista vapaaehtoisesti - ainakaan ennen kuin on tutustunut kunnolla, jos silloinkaan. Ja ennen suojanani oli vielä paksumpi panssari, nykyään se on hieman keventynyt... ainahan ihminen muuttuu.

...ja itsensä tutkiminen on ollut harrasteeni niin pitkään, että sitä on tottunut myöntämään vähän ikävämpiäkin asioita itsestään...

Oinaana yhdyn näihin kahteen mielipiteeseen. Minullakin on samat kokemukset Oinaista: ovat ensimmäisenä auttamssa muita ja ovat LOJAALEJA viimeiseen pisaraan asti ystävilleen, hulluillakin tavoilla, jopa itselleen vahingollisella tavalla. Miten se on itsekästä? Häntä koipien välissä joutuu Oinas sitten toteamaan tulleensa petetyksi, mutta koska on Oinas, nostaa häntänsä hyvin nopeasti ITSE pystyyn ja aloittaa kaiken alusta uudestaan. Ehkä se, että Oinas toderllakin suoriutuu ITSE tappioistaan, eikä häntä saa nujerrettua lopullisesti koskaan, pännii muita niin että tulkitsevat sen ilkeämielisesti itsekkyydeksi. Jos heittäytyisi heikoksi ja tarvitsevaksi, ei olisi itsekäs?

Jos ei hitusenkaan olisi/ole itsessään itsekkyyttä niin sitä on kyllä helposti toisen kynnysmattona (esim.)

Paskat sitä luimistelemaan häntä koipien välissä ;D

Millä tavoin Kaksoset ovat itsekeskeisiä? Kokemukseni mukaan Kaksoset kyllä puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Sanat virtaavat heidän suustaan ja he "tietävät" sinunkin asiasi yllättävän hyvin - neuvoja ja ohjeita piisaa. Mutta en ole kokenut, että he puhuisivat itsestään - he tietävät kyllä aina muiden asiat ja paneutuvat niihin puheessaan. Miten he siis ovat itsekeskeisiä, kun he keskittyvät sinuun ja sinun asioihisi neuvoen ja ohjaten - olkoonkin että neuvot ovat joskus päin honkia?

Sen siaan härät, neitsyet ja leijonat kääntävät aina puheen itseensä. Työkavereinani on tämän merkkisiä, eikä saa puolta sanaa sanottua kun jo alkaa virrata näiltä tahoilta, kuinka erinomaisia he ovat, kuinka äärettömän ahkeria ja stressaantuneita (härästä ja neitsyestä on hienoa olla stressaantunut työtaakan alla - se on ikään kuin merkki siitä, että he ovat hyviä työntekijöitä) ja kaikin puolin huippuja he ovatkaan. Olin kerran kaljalla töiden jälkeen härkätyökaverin kanssa, enkä sujoraan sanoen kahden tunnin aikana saanut yhtään kokonaista lausetta sanottua loppuun asti, kun hän jo paineli päälle puheellaan itsestään. Hän vetää puolesta lauseestani omituiset johtopäätökset siitä, mitä olin sanomassa, ja käsittää minut aivan väärin, eikä kuuntele kun korjaan asian. Oletan, ettei hän tunne minua siis lainkaan. Olen hänelle jotain aivan muuta kuin oikeasti olen. Vältän kommunikoimasta hänen kanssaan, koska siitä ei tule kerta kaikkiaan mitään. Joskus vielä karjaisen hänelle KUUNTELE!

Ravut ovat hyviä kuuntelijoita. Tyttäreni on Rapu moninkertaisesti, hän kuuntelee sekä ystäviään että minua - eikä avaudu vieraille. Sen sijaan häntä ei kuunnella, vaan helposti ohitetaan se, mitä hänellä on sanottavaa. Tunnen muitakin rapuja, jotka ovat erittäin hyviä kuuntelijoita. Miten heihin siis voi liittää itsekkyyden ominaisuuden? Kai sitä ihmisellä on toisinaan lupa tutkailla itseään ja tuntojaan. En ymmärrä, kuka niin ei tekisi, merkistä riippumatta.

Eräs tuntemani tuplakaksonen on aivan ihastuttava ihminen muutoin, mutta on mielestään aina oikeassa.  :kalat:  :kuu: huomaa kyllä mitä muut ajattelevat, mutta ei kykene/halua varsinkaan parin oluen jälkeen ottaa kenenkään muun mielipiteitä huomioon. Haluaa aina raahata puolisonsa  :vaaka: mukanaan vaikka tämä haluais välillä viettää aikaa muidenkin kanssa.  :idiot2:
Jos mä olen poronkuseman etäisyydellä se on silloin aina mun vika kun mammalla menee myöhään.
Vahva  :oinas: tyyppi taas saattaa puhua omista asioistaan pari tuntia. Mulla on Dc  :oinas: ja haastetta riittää tulla pidemmällä tähtäimellä toimeen. Yks exä oli  :oinas: ja se saattoi häipyä kämpästä vaikka kauppaan ilman että se katsoi aiheelliseks kertoa. Sit siinä ihmettelet missä se ukko on. Joskus olin valmistellut romanttista illallista kahdelle koko päivän, tää oli ylitöissä, ei uskaltanut kysyä pomolta kuin myöhään, ja sitten kun se pääsi, se ei soittanut mulle ja tuli kotiin McDonaldsin kautta. Kertoi että oli niin kova nälkä että oli pakko käydä matkalla syömässä, nyt ei enää jaksa illallista. Mut se toi mullekin cheeseburgerin.  ;D
Suhde ei kestänyt vuottakaan.

Olen puhelias Oinas itse, jos saan tilaisuuden. Sattuu vain olemaan niin, että olen kerännyt ympärilleni suunnattoman puheliaita ihmisiä, enkä saa suunvuoroa ellen keskeytä - mitä olenkin alkanut ihan röyhkeästi tekemään. Saanpahan sanani sitten kuuluville!
Äitini on tolkuttoman puhelias, samoin siskoni. siksi koin nuoruudessani, että on parasta olla hiljaa, muuten tulee liikaa meteliä. Äiti veti tästä sellaiset johtopäätökset, että olen ujo ja hiljainen. Heh heh. Opiskeluaikana sain kuulla olevani vallan muuta. Nyt sitten taas tuntuu siltä, että ympärilläni on varsinaisia suupaltteja merkistä riippumatta. Tyttäreni 16-v puhuu kuin papupata. Työkavereilta ei suunvuoroa saa, ellei pidä puoliaan. Miehet, joita olen tavannut, eivät ole todellakaan edustaneet suomalaista "ei puhu eikä pussaa" -tyyppiä. Ainakin puhuminen on heiltä sujunut, jos pussasuspuoli on jäänyt heikoille.

Muutaman kerran olen kohdannut Oinasmiehen. Olen ihaillut heidän aloitekykyään, mutta jokin menee överiksi. Liika on liikaa. Eipä silti, eivät löysänoloiset Vaa'atkaan ole vedonneet minuun. Itse asiassa en tiedä, kuka vetoaisi. Aina kun tapaan jonkun, hän alkaa vaikuttaa parin päivän kuluttua varsinaiselta kivireeltä vetää perässä. Ehkäpä se kuuluu OInasluonnon itsekkääseen puoleen, ettei halua vetää ketään perässään, vaan toivoo, että toinen juoksisi rinnalla tai vähintääkin pysyisi perässä ihan omin jaloin.

Olen samaa mieltä kanssasi tästä :coolsmiley: Ja en myöskään pidä siitä, että kun toinen on hidas, niin häntä pitää oikeen kunnolla kutsua tyyliin; "Alahan tulla jo sieltä"!

Hih… ;D
ikkunat pitäs pestä ja Ic Oinas täällä ehdottaa kavereilleen :

yhteistyö on voimaa ja porukassa työ maistuu paremmalle…
pestään yhdessä ensin meidän ikkunat ja sen jälkeen kaikki pesee omansa!  :2funny:

Voi luoja kuinka mä vihaan juuri tätä: "Minulle kaikki, sinulle ei mitään" Tuonlainen itsekkyys on niin syvältä ja omassa egossa lillumista, että oksat pois  :knuppel2:

Törmäsin Nummelaa lukiessani hauskoihin väittämiin, kuitenkin AIKA KARRIKOITUIHIN!

Oinas: Tunnussanat: MINÄ olen, MINÄ osaan, MINÄ pystyn, MINÄ, MINÄ JA MINÄ ja sitten muut, jos pystyvät.....äärimmäisen omakohtainen, itsekeskeinen.

Härkä: Tunnussanat: minä OMISTAN paljon tavaraa...omakohtainen, itsekeskeinen

Kaksoset: Tunnussanat: minä AJATTELEN, MINÄ IDEOIN...omakohtainen, itsekeskeinen

Krapu: Tunnussanat: minä TUNNEN ilot ja surut voimakkaasti....omakohtainen, itsekeskeinen

 ;) :D ;) :D

Eikös tuossa siis kaiu; Minää!! Hyvin itsekeskeistä. Usein käyttämäni sanonnat; "Ei kun minä", "annas kun minä", ei kun minä voin tehdä" :)

Hmm, olen aika uus memberi täällä mutta päätin ottaa osaa omalta osalta ihan kiinnostavaan keskusteluun :) Olen siis 16 (kohta 17) v rapu tyttö :) En oo hirveen perillä kaikkien merkkien ominaisuuksista, dc/kuu merkeistä yms, vaikka oman aurinkomerkin tunnen hyvin. Olen omasta mielestä hyvin hyvin perus rapu.. Ja voi kun mulla ois nyt paljon sanottavaa, mutta te hukkuisitte mun sanatulvaan kaikesta mitä nyt täällä on puhuttu :D Sanon nyt sitten vaan perus asiani joka liittyy aiheeseen. Taitaa kyllä silti tulla pitkä posti, että anteeksi..

Eli itse olen viimeaikoina huomannut olevani todella itsekeskeinen. Parin testin mukaan, toinen aika virallinen luonnehäiriö testi, oli erittäin todennäköistä että olisin narsisti :2funny: Huomaan itsekeskeisyyteni siitä kuinka tarkkaan analysoin itseäni, omia arvoja, tekemisiä, ajatuksia, ja kaikkein eniten tunteita. Sen verran uppoudun helposti omaan maailmaani pääni sisään että kaverini ihmettelevät miksen koskaan huomaa yhtään mitään ympärillä tapahtuvista asioista :D En kuitenkaan pidä tät itsekeskeisyyttä huonona puolena, se on vain osa minua. Sitäpaitsi, aikoina kun en kunnolla tunne kuka olen, huomaan olevani masentunut vaikka tiedän että kuuluisi olla onnellinen (minulla on kaikki lähtökodat onnellisuuteen elämässä, mikä saattaa olla hieman epäreilua muita kohtaan :/). Minun on pakko tuntea itseni mahdollisimman tarkkaan pystyäkseni olla todellakin onnellinen. Luonteeltani olen hieman dramaattinen, mutta vain silloin kun tunnen että voin turvallisesti olla dramaattinen ilman että minua tuomitaan liikaa, eli pienissä rymissä tai kaksistaan. Isoissa ryhmissä menen useasti kuoreeni piiloon. Annan yleensä nopeasti anteeksi, mutta jos minua on todella loukattu niin silloin kyllä melkein puoli pakotan itseni pysymään loukkaantuneena, koska minähän en oikeasti huonoa kohtelua siedä :D Loukkaantuneena yleensä sulkeudun, ja dramatisoin sitten lähimmille ystäville miten minua on nytten loukattu.
Lapsena taisin olla joskus todella ärsyttävä :D Loukkaannuin helposti ja olin jääräpäinen. Äiti on sanonut että olin lapsena todella ujo, mutta en voi olla samaa mieltä.. ennemminkin olin hiljaa tilanteissa jossa en tuntenut oloani kotoisaksi/turvalliseksi, tai joskus hakeuduin omaan rauhaan kun muut ihmiset alkoivat tympiä.

Paras ystäväni on Härkä, enkä ole huomannut itsekeskeisyyttä. Mutta se voi johtua siitä että olemme molemmat ehkä yhtä itsekeskeisiä, mutta samalla molemmat kuuntelemme toisiamme kun toinen haluaa puhua. Joten siitä tulee hyvä vuorovaikutus :)

Isoveljeni on kaksonen, ja hänessä todellakin huomaan itsekeskeisyyden :D (kuten myös vähän muutakin mitä täällä on puhuttu). Hän puhuu minulle mielellään asioistaan ja haluaa kuulla mielipiteeni melkein kaikkeen. Hänelle on tärkeää saada avautua asioistaan minulle.

Äitini on rapu, itsekeskeisyydestä en muuten tiedä, mutta hänelle on tärkeää että häntä kuunnellaan ja hän loukkaantuu helposti.

Oinaita en sitten tunnekkaan tietääkseni yhtäkään.

Mukavaa kuultavaa, Angelycon!  :D

Oikeastaan, kun tutustuin ystävääni Rapu-ihmiseen (nainen, harmi kun en ole rapumieheen tutustunut ainakaan läheltä) ja silloin kiinnostuin astrologiaan juuri näissä luonnekuvauksissa, huomasin oikein, mitä itsekeskeisyys voisi olla.

Hän tikotti minua silmiin oikein lujasti ja antoi sanatulvien tulla. Toiseksi siinä jäin, vaikka olen myös rapu. Ja kun en saanut sanottavaani väliin, joskus kirjoitin hänelle. Ei hän niihin useinkaan vastannut, kerran vain sanoi, että ' voi mikä vuodatus sinulla olikaan'. Ja kohta kuulin häneltä samanlaisen. Siis siinä kaksi rapua, jotka suorastaan mittelöivät joskus siitä, ketä pitää huomata, ketä kuunnella ja kuka saa äänensä kuuluviin. Asiaa oli paljon. Paljon sanoja, mutta pohjimmiltaan emme tunne ehkä vieläkään toisiamme.  ;) Siinä kyllä minäkeskeisyys peittosi paljon jotakin. Hassua että viihdyimme toistemme seurassa, ymmärsimme heikkouksiamme kuitenkin.  :smitten:

Mutta jos se maailma sittenkin alkaa siitä navan ympäriltä?

Mutta havahduin siinä, mitä se pahimmillaan/parhaimmillaan voi olla.

Uskon tuon kyllä :D Itse olen tutustunut äitini lisäksi kahteen muuhun rapuun (tyttöjä hekin, en mäkään ole rapumiehiä tietääkseni tavannut). Toisen kanssa juttu luistaa tosi hyvin ja tullaan tosi hyvin toimeen, molemmat kertoo mielellään omista asioista toisillemme. Toisen kanssa taas tullaan ihan hyvin toimeen, mutta jotenkin ollaan keskenään aika hiljasia. Ollaan yleensä kaikesta lähes samaa mieltä, niin ei siinä paljoa keskustelua synny ;D Arvostan kyllä tätäkin rapu ihmistä paljon, jollain tavalla hän muistuttaa minua ja viihdyn hänen seurassaan vaikka paljoa ei puhutakkaan :) Että kyllä niitä erilaisia yksilöitä löytyy joka merkistä, ja kai ne nousevatmerkit yms vaikuttaa aika paljon myös.

Voi MINUA...! ;D :2funny:

 :aurinko: :merkurius: :kaksoset:,  :mars: :oinas:, :venus: :rapu:, IC :harka:

Hm... Minä luulen, että olemme vähintäänkin yhtä ihastuttavia olentoja kuin koirat tai kissatkin, jotka haluavat aidosti tulla huomatuksi ja olla keskipisteenä. ;)

Kunhan olemme vain aitoja omia itsejämme. :knuppel2:

Muistan, kun pikkusiskoni kerran sanoi: - Voi kauhia ku minä tykkään sinusta, vaikka välistä oletkin niin inhottavan itsekeskeinen paskiainen!  ;D ;D

Totta totta :) Yleensähän ihmisitä pidetään juuri silloin kun ne on täysin omia ittejään, ilman mitään esittämistä. Ns "viat" jonkun luonteessa tekee siitä ihmisestä vaan persoonallisen ja juuri senlaisen ihmisen. Jos me kaikki oltaisiin täydellisiä niin tylsäähän se olis ;D

Totta Angelycon! "Viat", kuten usempaa täälläkin oinaan ristiriitainen olemus saattaa ärsyttää, se saaki aiheuttaa ärsytystä. Erottuvuus on kanssa rikkaus! :coolsmiley: