Astro Foorumi

Hei Rakkaat... :angel: :angel:

Nyt tarvitsen apuanne...
 ??? :( :-\
On mennyt todella lujaa, miehiä ja viinaa on mennyt ennätysmäärät kahdessa viikossa. Luulin vain pitäväni hauskaa, mutta ilmeisesti kyse on todellisuuden pakenemisesta - ei pysty kohtaamaan itseään ja sitä mikä siellä on rikki.

Kolmen vuoden suhde päättyi kuukausi sitten ja siitä lähtien olen pitänyt sekä itseni, että exäni järjissään. Hän ei ota itsestään mitään vastuuta, kaataa kaikki paskat fiilikset minulle ja minä kilttinä tyttönä silitän päätä ja sanon että kyllä se siitä. Itse en ole vielä edes itkenyt. :'(

Olen huomannut tulleeni kauhean epäsosiaaliseksi, vaikka hakeudunkin nykyisin entistä enemmän muiden ihmisten seuraan (jotta en jäisi itseni kanssa selvittämään näitä asioita). Nyt lintsaan toista päivää peräkkäin koulusta.

Siinä siis pohjustus, mutta tässä se, mikä pelottaa:

Kolmena päivänä on huimannut ihan kauheasti. En ole vielä kertaakaan pyörtynyt, mutta silmissä on pimentynyt ja lähtenyt jo vähän kaatumaan. Aina kun kallistaa pään oikealle, alkaa kaatumaan vasemmalle. Huimaus on ns. kiertohuimausta. Sängyssä maatessa tuntuu koko ajan joko siltä, että olen tippumassa sängyn läpi, tai sitten että leijun ilmassa.

Unet ovat olleet outoja. Niissäkin minua on huimannut koko ajan ja ollut hyvin korkea kuume. Kuitenkin kaikista oudoimmat/ahdistavimmat kokemukset liittyvät nukahtamiseen/heräämiseen. Jään aina jumiin johonkin välitilaan, olen melkein hereillä, mutta kuitenkin irti ruumiistani, enkä pääse siihen takaisin. Iskee paniikki, kun on ihan tietoisessa tilassa, mutta ei pysty liikkumaan. Olen yrittänyt huutaa apua, mutta mitenkäs se onnistuu kun ei ole kehossaan kiinni, aika toivotonta. :-\

Taitaa olla meikäläisen henkiset, fyysiset ja psyykkiset energiat tällä hetkellä aika mullinmallin, :uglystupid2: kellään mitään hyviä vinkkejä, miten saisin vähän maadoitettua itseäni? Mistähän huimaus johtuu?

Lämpimät kiitokset vastaajille. :smitten:

Ensiksikin jätät sen hurjan juhlimisen (alkoholi ei tee koskaan hyvää ihmiselle henkisesti! Sitä voi kyllä käyttää kohtuullisia määriä, mutta senkin jälkeen olisi hyvä puhdistaa aura, jotta energia palaa nopeammin takaisin omiin huomiinsa).

Toisekseen lakkaat olemasta exäsi tukipilari. Meidän ei tarvise kantaa toistemme asioita harteillamme. Välittää voi ja saakin ja pitääkin, mutta jos se tapahtuu oman terveyden kustannuksella välittämisen muodossa on vikaa. Uskoisin, että mies myös pääsee jaloilleen paremmin, kun hän ei voikaan enää rypeä itsesäälissä, jossa sinä häntä lohduttelet. Tavallaan palkitset hänet läsnäolollasi ja kosketuksellasi aina, kun hän on masentunut ja surkuttelee itseään sinulle. Sitähän hän haluua - olla kanssasi, yrittää vielä vaikka ero tuli. Kuka ei ajattelisi noin eron jälkeen, varsinkin jos on tullut jätetyksi?

Kolmanneksi jätä myös ne uudet miessuhteet nyt ihan kokonaan pois, korkeintaan ystävyysasteelle. Ne vain sotkevat jo sekaisin olevaa auraasi alkoholin lisäksi entistä enemmän, joten en ihmettele yhtään, jos olosi on niin huono, että se tulee fyysisestikin esiin. Jätämme kaikenlaisesta kanssakäymisestä jälkemme toisen auraan, eli myös meidän auramme imaisee toisten ihmisten energioita kanssakäymisissä. Seksi taitaa olla se kaikkein vahvin tapa yhdistää auralliset energiat toisiinsa, yhdistytäänhän siinä fyysisestikin ja kuten se vanha sananto menee: Niin ylhäällä (henkisellä tasolla) kuin alhaallakin (fyysisellä tasolla). Sama myös toiste päin.

Tärkeää olisi nyt myös olla ihan yksin ja kohdata kaikki se, jota pakenet. Mitä pidempään pakenet, sen vaikeampaa asioiden kohtaaminen tulee olemaan myöhemmin. Kissa pöydälle, oman itsesi kanssa. Lisäksi jos ero surettaa (kuten varmasti tekeekin), myönnä se ihmeessä sen sijaan, että ajattelisit, että eihän tässä mitään. Negatiiviset tunteet tulee käsitellä pois, muuten ne alkavat vain vaivata entistä enemmän.

Rauhoitu ja keskity itseesi. Loppujen lopuksi kukaan ei voi auttaa meitä kohtaamaan omia haamujamme, vaan teemme sen yksin. Sama koskee myös miestäsi. Et voi auttaa häntä kohtaamaan haamujaan tai voittamaan ne, jokainen kohtaa Itsensä ja voittaa itsensä omillaan.

VOIMIA! ^_^

Hei valonkantaja  :)

Nuo huimaukset kannattaa hetimiten tarkistuttaa, voisit ensimmäiseksi käydä ihan terveyskeskuskessa mittaamassa tuon verenpaineesi ja pyytää että tekevät ihan perustarkistuksen.

Itse en ole sairaanhoitaja tmv  ;) ja en lähde arvailemaan mistä johtuu mutta pari ajatusta:

Jos on mahdollista, käy energiahoidossa tai pyydä kaukolähetystä, itse en aina onnistu niin hyvin omin neúvoin maadoituksessa.

Kädet multaan, tanssi/liikunta/luonto ja maanläheiset värit, etenkin sukat voivat auttaa.

Visualisointi menetelmät, kuten juuret maahan (pyydä oppaltasi että aukaisevat jalkapohja chakrasi, niin että energiat pääsee vapaammin virtaamaan) tai joku muu joka tuntuu hyvältä.

Tuossa vaiheessa, kun alkaa tuo energianmäärä olla liian voimakas ja chakrat epätasapainossa, en suositteleisi alkoholia tai muita kemiallisia piristeitä ollenkaan.

Kun kehomme käy lävitse tällaisen muutoksen, voi tuo alkoholi vain pahentaa tuota tilannetta ja herkistää muutenkin herkkää energiajärjestelmää.

Alkoholin vaikutus koko kehon energiajärjestelmässä kestää n 7 vrk, ennenkuin on puhdas.

Toivon koko sylintäydeltä sinulle voimia ja rohkeutta kohdata ne kipeät asiat, itse olen aikonaan ollut samantapaisessa pakoon yritys matkalla  :-[

Toivottavasti saat ja löydät apua, ei kannata jäädä liian yksin näiden asioiden kanssa!

Kiitos AthaMaarit, alkoi ihan itkettää kun luin kirjoitustasi. :smitten: :'( :smitten: :'(

Ongelmani on se että tämä exäni asuu luonani vielä tämän viikon jälkeen kaksi viikkoa. En saa tilaa häneltä. En voi itkeä täällä koska en halua että HÄN lohduttaisi minua.

Ja kiitos hopeatähti. :smitten:

Vähän noloa avautua tästä, mutta lauantai-iltana join viruvalkeeta (80% alkoholia) ja aika paljon. Siihen tyyliin miten leijonasta teen drinkkejä. Leijonahan on kuitenkin puolet laimeampaa... Se oli ihan mielettömän tyhmä idea. Erikoisinta on kuitenkin se, että krapulaa minulle ei tullut... Ihan lievä vain. Mutta varmasti tuo ihmeaine pisti kaikki systeemit sekaisin.

Tästä lähtien vain vettä. ;)

Voitko mennä jonnekin muualle itkemään, vaikka ystäväsi luokse? Olisi hyvä saada itku pois jollain tapaa.

Voit tietysti myös sanoa exällesi, että nyt sinua ei saa häiritä. Haluat olla rauhassa ja kuulipa hän mitä tahansa valitusta ja vaikerrusta, hän ei saa tulla huoneeseen jossa olet. Sen jälkeen menet vaikka makuuhuoneeseen (jos sinulla on esimerkiksi kaksio) ja olet siellä rauhassa niin kauan kuin on tarvis. Sano myös, ettet halua hänen lohduttavan.

Onko herralla muuta mahdollista paikkaa minne mennä kuin oleilla sinun luonasi? Esimerkiksi perhettä tai ystävää? Miksi hänen täytyisikään olla juuri sinun luonasi? Yhdessäoleminen vain hidastaa teidän molempien paranemisprosessia ja ahdistaa.

Niinpä.

Valonkantajalle!

Ensinnäkin huono hemoglobiini huippauttaa. Tiedän kun minulla on joskus ollut 75. Sitten maksa-kulta on se, joka yrittää eritellä myrkkysi siinä, mitä nielet, mutta sitten olen oppinut myös, että se käsittelee myös tunteitasi; pelkoja ja suruja ennenkaikkea. Sekään ei jaksa kaikkea ja alkaa oireilemaan. Itse olen kokenut. Pyörrytystä, pahoinvointia, unettomuutta, masennusta ja vatsan ympärillä alkaa tuntua vanne, joka painaa. :buck2:

Hoida kehoasi ensin, että se jaksaa hoitaa tunteitasi! Kehosi on viisaampi sieluasi, sanotaan. Se osaa puhua sinulle. :tickedoff:

Rakkaudella :smitten:

Ja tässä muuten linkki Elämän Ilon aloittamaan ketjuun:

Oletko tunnekoukussa? Kuinka siitä pääsee irti (http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2520.0)

Viina on viisasten juoma, mutta valitettavasti se maistuu ihmisille jotka eivät ole viisaimmillaan. :crazy2:

Ehkä ihan hyvä että ajoin itseni tähän pisteeseen, koska nyt ainakin tosiaan tajuan että
 
                          MUUTOS ON PAIKALLAAN!!!!


Exälläni ei ole muuta paikkaa täällä. Hänellä on koulun harjoittelujakso täällä minun opiskelukaupungissani, koska sovimme siitä ajat sitten. Olimme kauan haaveilleet yhdessäasumisesta edes jonkin aikaa * now being extremely ironic *, silloin ei ollut vielä erosta tietoa. Hän ei saa mitenkään vaihtoa muualle. Hän itse opiskelee kaukana täältä.

Kyllä minulla on omaa aikaa silloin, kun hän tekee iltavuoroja. Mutta nytkin hän tulee kotiin jo 15min päästä. Onhan minulla oma huone. Ihan totta, minulla on oikeus olla yksikseni huoneessa ja itkeä omassa rauhassa.

                       
                              PALJON KIITOKSIA TEILLE! :smitten:

Tänään aloitan henkisen, psyykkisen ja fyysisen puhdistautumisen.



- Juon paljon vettä ja ayervedic-vihreää teetä

- Syön puhdistavaa ja kevyttä kasvisruokaa

- Piilotan tupakat ja suklaan, kahvi pannaan myös

- Käyn rauhallisella kävelyllä viereisessä puistossa, jos olo antaa myöten

- Teen maadoittavan meditaation ja kuuntelen rauhoittavaa musiikkia

- Patistan exän lähtemään salille ja uimahalliin, jotta voin olla yksin

- Annan itkun tulla ja puhdistaa

- Pyydän parantavia enkeleitä luokseni tuomaan minulle tasapainoa


Eiköhän ne asiat ala sitten pikkuhiljaa järjestymään... :smitten: :smitten:

Hienoa!

Pikku hiljaa tuollaisen rääkin jälkeen pitääkin aloittaa, ettei käy niin, että ajaa itsensä piippuun liian yrittämisellä myös puhdistautumisen suhteen.  ;)

Pikkusen pelottaa sinun aika hurja ruokavalion muuttaminen.
Kyllä sinä kahvikupposen voit nauttia maukkaan leivän kera.

Olen kasvissyöjä, eikä tuota kahvia tule juotua edes kovin paljon. Nyt vaan oikeasti tuntuu siltä, että kaikki hapan pyrkii tulemaan ylös, niin ei tuo kahvi kovin hyvää tee... Että ei tässä mitään niin radikaalia muutosta tule...

Mutta kiva kun tonttu huolehdit. :)

Minä vaan haluan lähettä sulle voimia ja jaksamista Valonkantaja. Omakohtaisesti tiedän tilanteen, jossa olet . Toisaalta tuollainen juhlimisrykäys voi olla hyväkin juttu siinä mielessä, että ainakin itse pääsin sen jälkeen entistä paremmin takaisin "raiteilleni" ja elämäntavat ja ajatukset ja koko henkinen tasapaino muuttuivat ja kehittyivät entistä parempaan suuntaan.

Niinhän se on että aallon pohjan kautta kohti korkeampaa aallon harjaa. Kunhan nyt ei piletysputki totaalisesti jää päälle.

Kyllä se siitä :smitten: :smitten:

Hei Valonkantaja :)

Luulen, että sulla on paniikkikohtauksia, oireesi viittaavat siihen voimakkaasti.
Alkoholi sekottaa jo mieltä niin voimakkaasti, että ei tuo ole ollenkaan outoa.
"Erosi" exästä vaikuttaa asiaan.
Ehdotus:
Mitäpä jos ottaisit aikalisän eroon? Ettet hätiköisi nyt, koska tilanne ahdistaa sinua tavalla,joten ota askel kerrallaan.
Mulla on nyt sellainen MUTU -tunne, että kiirehdit liikaa.
Et varmaankaan vielä ole täysin valmis eroamaan, koska sisäisesti kannat vastuuta exästäsi ja "huolehdit" hänen surustaan, muttet omastasi.
Minusta tässä tapauksessa ei voi puhua erosta niin kauan kun hän on luonasi, niin kauan kun koetat tukea häntä niin ettei hän itse ota omia askeleita.

Somatisoit fyysisellä kehollasi, koska se vaatii että itket tuskat ulos. Onko sulla hyvää frendiä, jolle voisit purkaa mieltäsi? Se on ensiarvoisen tärkeää.
Itku myös puhdistaa.
Anna teille vielä mahdollisuus ja tehkää selväksi haluatteko todella eroon toisitanne, ota aikalisä!
Ystävyydellä
Stareyes ;)

Hui kauhia otan osaa huonoon oloosi valonkantaja, koita kestää sinäkin :-\

Ei oo helppoo elämä tää ihana...


Mun yhellä tutulla on paniikkikohtauksia ja sillä on pikkasen tommosia...

Kiitos "AthaMaarit"

Laitan vielä sivulinkin tähän näkyville.


http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2520.msg25493#msg25493


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Vipassana meditaatio voisi olla ihanteellista.
Tai jonkin sortin myötätuntomeditaatiot

Hei "Puma"

Laita joku esimerkki.   :angel:


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Moi elämänilo miten menee? Miten sun kissa?

Olen aina ollut niin vahva ihminen. Kestänyt kaikki kolhut. Nyt kun en voi tehdä toisen ihmisen pahalle ololle -  jonka minä tavallaan olen aiheuttanut - mitään, en vain tiedä mitä tekisin. Ihan ulapalla. :o

Olen minä valmis eroamaan. Mutta en minä ikinä lakkaa rakastamasta. Minun olisi ehkä helpompi olla jos tekisimme exän kanssa sopimuksen että olisimme vielä kaksi viikkoa yhdessä. Mutta se olisi niin väärin häntä kohtaan. Rapu kun on tuo mokona, takertuu kuin mikäkin takiainen, eikä päästä sitten millään irti, jos antaisin hänen päästä vielä lähelleni. Joutuisin sitten rimpuilemaan uudelleen irti ja siitä vasta rumaa jälkeä tulisikin. :buck2:

Vai että paniikkikohtauksia...  :idiot2: Aina kaikissa paniikkikohtausjutuissa puhutaan kuolemanpelosta. Ei minulla ole mitään kuolemanpelkokauhua. Ehkä jotain elämänpelkokauhua. Sama asia?

Eniten pelkään sitä että
                                     MITEN PÄRJÄÄN??? :-\ :-\

Miten saan luettua 150 sivua ensi keskiviikon tenttiin vaikeaa tekstiä, kun päässä vaan pyörii, eikä muutenkaan pysty keskittymään. Tämä opiskelu on niin tärkeää mulle nyt. En jotenkin kestäisi jos vetäisin sen tärkeän tentin jollakin ykkösellä tai kakkosella läpi...

Ei se välttämättä kuolemanpelkoa ole, yleistä ahdistusta vain..
 Siihen on kait lääkitystä..

Parasta on aika ja uni...

Hei "Valonkantaja"

Mikä ajaa kaksi ihmistä erilleen.

Riitaan tarvitaan kaksi ihmistä.

Kiinnipitämiseen tarvitaan vain yksi - kun toinen päästää irti - hän on vapaa.

Perheneuvolassa on Bruce Fisherin Rakentava Valinta Seminaareja; 3 h / kerta / vk 

:smitten:

- aika tähän löytyy, jos motivaatio on korkealla "Elämänkoulu"
- maksuttomia yleensä
  - mitäs jos ilmoitautuisitte molemmat em. seminaariin -
    - sen jälkeen teillä on paremmat eväät elämänne tiellä
       ja ero tai yhdessä oleminen selkeytyy molemmille -   :smitten:


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Ei ole kyse riidasta. On kyse kahdesta ihmisestä, joilla oli sielunsopimus. Sopimus on nyt täytetty. En usko että tämä suhde kasvattaa meitä kumpaakaan enää. Olemme oppineet toisiltamme sen, mitä pitikin. Nyt vain olemme toistemme kasvun tiellä. Minä näen asian niin.

Kunpa hänkin ymmärtäisi asian samalla tavalla.

Vielä tuosta paniikkihäiriöstä. Oli edessä sitten minkälainen taistelu tahansa itseni kanssa, en halua mitään lääkkeitä. Lääkkeet voivat poistaa oireen, mutta eivä syytä.

Hei "Valonkantaja"

Jos ongelmasi jatkuu, hakeudu Klassisen homeopaatin luo. 

Homeopaattinen hoito on kokonaisvaltaista.

Ei tuijoteta pelkkää oiretta, vaan selvitetään sen  alkuperä
- tapauksessa se voi olla; raudanpuute   :-[, suru  :'( , ylirasitus  :buck2:, tmv.
  - siinä sivussa hoituu kaikki muutkin vaivat   :D


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Elämänilo,  :angel:

Olen tutustunut homeopatiaan jonkin verran. Minulla on tällä hetkellä Benedikt comp ja Nux vomica D-30- kuurit meneillään.

Ovat auttaneet hyvin vatsavaivoihin, jotka mitä ilmeisimmin johtuivat liiallisesta hiivasta suolistossa. Pitäisi yrittää vain välttää syömästä liikaa sokeria ja kaikkea missä on hiivaa.

Suosittelen kyllä lämpimästi homeopaattisia lääkkeitä vaivaan kuin vaivaan.



Oloni on nyt parempi.  :) Huimausta tuntuu makuulle mentäessä jonkin verran. Kyse ei ole ainakaan alhaisesta verenpaineesta tai sokerista, sillä muuten ei ole heikotusta. Ensihoitoa opiskeleva exäni teki minulle testejä ja päätyi siihen, että kyseessä on mahdollisesti jonkinlainen sisäkorvan häiriö (aiheuttaa tasapaino-ongelmia).

Yleensä sellaiset ovat väliaikaisia. Katson nyt huomenna, mihin suuntaan ollaan menossa.  Jos ei tapahdu paranemista, menen käymään ihan tavallisella tohtorilla.  :o

Pitää toivoa, että tekemäni maadoitusmeditaatio auttoi. Tein myös sydänchacran avaus-harjoituksia. :smitten: :smitten:

Hei "Valonkantaja"

Käytä varoen saamiasi tuotteita. 
Jos kehosi alkaa puhdistumaan liian nopeasti, maksasi ei ehdi mukaan.
- en tiedä oletko itsehoidossa / valvotussa hoidossa
  - Nux Vomicaa käytetään elimistön vierottamiseen erilaisista myrkyistä ymv.
    - esim. alkoholi, huumeet, tupakka, lääkkeet ymv.
  - tuosta Complex tuoteestasi en sano mitään  (ei kuulu Klassiseen homeopatiaan)

Toivon että saat voimasi takaisin. 

Muista myös syödä hyvin,
mutta EI TIPPAAKAAN SOKERIA,
VALKOISISTA JAUHOISTA TEHTYJÄ TUOTTEITA
EIKÄ HIIVAA SISÄLTÄVIÄ TUOTTEITA.

- E I    T I P P A A K A A N   JOS AIOT HIIVASTASI PÄÄSTÄ EROON -

   - ei vaaleita leipiä, keksejä, pullaa tmv.
   - ei makeisia, mehuja, jogurtteja, olutta, siideriä, viiniä
   
  Tarkkana piilohiivojen ja sokerin kanssa   


 :smitten:Elämänilo  :smitten:

AthaMaarit, kun kirjoitit tuosta että aura tulee puhdistaa, niin miten sen voi tehdä itselleen????? Varmasti moni muukin (?) täällä haluaa tietää tuon.....

Henkiset oireemme siirtyvät yleensä tavalla tai toisella fyysisiksi ajan myötä. Tässä on hyvä esimerkki: olet henkisesti epätasapainossa, jolloin sisäkorvassasi oleva tasapainoelin menee myös epätasapainoon. Tasapaino heittää sekä henkisesti että fyysisesti.

Itse puhdistan auran ihan simppelisti seisomalla jalat tukevasti maassa ja kuvitelemalla, miten jalkapohjistani lähtee valopilari alas maan keskipisteeseen asti. Henkgitän rauhallisesti ja pyyhin auraani käsilläni alhaalta ylös ja kuvittelen kuinka pyyhkimäni moska valuu jalkojani pitkin maahan. Selän puolelta pyydän avukseni enkeliäni, joka puhdistaa auraa kanssani. Puhdistuksen jälkeen kuvittelen aurani valoisaksi ja kirkaaksi.

Tapoja on varmasti monia. Tämä on omani.

Oli aika outoa eilen ilalla. Menin peiton alle makaamaan (huimaus tuntuu vahvimmin juuri makuuasennossa) ja aloin voida hieman pahoin. Nousin sitten istumaan ja päätin, että nyt kyllä itken itseni vapaaksi tästä tuskasta. Pyysin luokseni enkeleitä auttamaan minua itkemään itseni puhtaaksi. Tunsin kyllä enkelit, mutta mitään ei tapahtunut. Yritin ajatella mahdollisimman surullisia asioita, mutta ei. Ei kyyneltäkään.

Tuli jotenkin tunnevammainen olo. Kai minä olen niin turtunut, etten osaa edes itkeä, vaikka antaisin siihen luvan itselleni!

Eihän itku tule käskemällä, mutta oikeasti tilanne oli hyvinkin otollinen; fyysinen pahoinvointikin kaupan päälle...

Haluaisin niin itkeä! :'( :'( :'( :'( :'(

Terve valonkantaja,

kärsit ilmiselvästi hyvänlaatuisesta asentohuimauksesta. En nyt ota kantaa, johtuuko se elämäntilanteestasi vai ei, mutta tässä on ohjeita siihen, miten siitä pääsee eroon. (nimim. itsekin tätä vaivaa potenut).

http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2852/11091

Kiitos Lilli! Alankin tekemään tuota harjoitusta...! :)

Tein itsekin samaisen diagnoosin, opiskelen sairaanhoitoa ja meillä on ollut tänä syksynä lääkärinluennoilla juuri huimauksesta. Sisäkorvan häiriöiden lisäksi niskajäykkyys voi aiheuttaa samanlaista lievää kiertohuimausta ja minulla on kyllä niskakin todella kipeä.

Että en sillä tavalla ole huolissani/peloissani siitä, että minulla olisi jokin vakava tauti, vaan siitä että tämä johtuu jostakin sisäisestä tasapainottomuudesta, enkä aikaisemmin tajunnutkaan olevani näin tasapainoton... :idiot2:

Käys läpi sama rundi kuin minä; energiahoito (reiki, parannus) ja sitten vaikka
menneeseen elämään meneminen (selvitä se sielunsuhde ja katko siteet). Katko vaikka teidän välinen vala. Ja sitten meditaatiota päälle (opettajia tulee kyllä kun tarvis on). Itse tapaan juuri erään aika mittavan henkisen liikkeen pj:n ja ihmettelenkin miten minä maan matonen pääsen näitä tapaamaan. Ilmeisesti Luoja tietää kun on Aika.

Se mun sielunsopimustyyppi oli kutsunut minua pitkälle kaukomatkalle tai oli aikeissa mutta kun tiesi etten todennäk. lähde. Olin siitä yllättynyt, myönteisesti vaikka en luota häneen, ja matkat menee ristiin koska kun hän palaa menen toisaalle mutta mehän kohtaamme kunnes peli on ihan selvä. Onko teidän peli aivan clear?  8)

Mikä teidän sielunsopimus oli? Minun oli todennäk. auttaa tuota kehittymään henkisesti ja sitten oli se maailmanparannusidea.. en tiedä surkastuiko kaikki pelkkiin etelänmatkoihin. heh.

Villaa ylle kaikille.  :2funny:

Meidän sielunsopimuksemme...

No, aloimme seurustelemaan ihan hetken mielijohteesta. En tuntenut koko tyyppiä, mutta yks päivä tekstasin hänelle ihan piruuttani, että mentäiskö huomenna kahville. Niin me sitten mentiin kahville ja seuraavana päivänä kysyin häneltä tosta vain, et oltaisko yhdessä ja hän siihen, et mikäpä siinä. ;)

Siitä alkoi TUTUSTUMINEN! :D

Mutta pointti oli siinä, että kaikki alkoi ihan yllättäen, ei yhtään minun tapaistani. Meni 3 päivää "suhteen aloittamisesta", sitten isäni kuoli. Ilman tätä exääni minulla ei olisi ollut olkapäätä jota vasten itkeä. Varmaan puoli vuotta puhuin hänelle joka päivä isästä. Hän otti tavallaan isän paikan. Siihen minä hänessä ehkä rakastuin. Siihen minä häntä varmaan tarvitsin. Nyt kun olen päässyt yli siitä, että isä on enkeleiden kanssa tuolla toisella puolella, en näe tässä suhteessa enää mitään. Exäni tupsahti elämääni kuin tilauksesta ja nyt hän on tehtävänsä tehnyt.

Exäni kohdalta voisin sanoa, että se mitä hän minulta oppi, oli tunteiden ilmaiseminen. Hän on kovakuorinen Rapu, joka oikkuilee ja oikkuilee. Ennen minua kukaan ei ollut saanut hänen sisäiseen maailmaansa yhteyttä. Minä avasin hänen kuorensa. Ja nyt kun hän on pehmennyt, niin hän on valmis seuraavalle naiselle! Seuraavan naisen ei tarvitse repiä hiuksiaan päästä yrittäessään väkisin ymmärtää kovan kuoren alle piiloitettua herkkyyttä, kun minä olen jo valmiiksi tehnyt kaiken työn... ;)

Näin on ja myös toisinpäin. Eli fyysiset oireet ja epätasapainoisuus vaikuttaa myös henkiseen puoleemme. Kaiken pitäisi olla tasapainossa.


Kutakuinkin tuohon tapaan teen itsekin. Tosin yleensä teen sen suihkussa, rukoillen Luojaa puhdistamaan minut myös henkisesti, samalla kun fyysisestikin puhdistaudun. Rukoilen Luojaa täyttämään minut rakkaudellaan ja valollaan. Pistän tuolloin myös silmäni kiinni ja hengitän oikein syvään ja rauhallisesti vähintään kolme kertaa. Tuon puhdistuksen kun teen, usein sen aikana aika ja paikka menettävät täysin merkityksensä. Puhtaasti vain olen siinä veden "ympäröimänä". Todella puhdistavaa ja virkistävää. Saunakin on usein sellainen paikka jossa sitten taas "meditoin", yksinkertaisesti vain hiljentymällä ja kuuntelemalla "sisintäni".

Omat itsellensä sopivat keinot "puhdistukseen", "maadoitukseen" yms. löytää kyllä jokainen itse, kun kuuntelee sitä sisintään, sydämensä ääntä. Mitään ihmeen suuria kikkoja ja konsteja ei edes tarvitse, eikä mitään opuksia, mutta kukin tavallansa...  :smitten: :angel:

Unihalvaus sopii kuvaan tossa valve/paniikki jutskassa. Ja ihan paras vinkki, oli sinulla mikä tahansa, menepä ulos lenkille. Tiedän itse ihan samasta kokemuksesta, ettei liiallinen nukkuminen ja yleensäkin masennus, hoidu vain muiden ohjeilla pois.

Minä olin viisi vuotta yhdessä yhden äijän kans. Ja siihen nöyryyttämiseen ja muuhun kärmekielihommaan kun lisätään masennus, hormonihäiriöt---> painonnousu---> kilpaurheilun päättyminen---> astman paheneminen ja sitten se eron jälkeinen tuen antaminen. MINÄ TIEDÄN mitä paskaa se on! ja erosta on puolitoista vuotta, ja se äijä yrittää edelleenkin hakea minulta sääliä siihen, kuinka hän on pahoillaan siitä että kohteli minua niin pahasti. Aika kieroutunutta, minusta.... :uglystupid2: Mutta, nyt on masennuslääkitys päällä, hormoneja yritetään toimimaan ja aloitan urheilun vähitellen...Mutta se mitä edelleen joudun itselleni tolkuttamaan, etten jää nukkumaan, kun oikein pahasti masentaa. Se tuo vain huonoman fyysisen ja henkisen olon. ja sitten myös ne pyörryttämiset. Ja unihalvaukset siitä ettei tuossa ny voi juuri levätä vaan jännittää koko ajan...

Mutta, tsemppiä. tiedän että on vaikeaa, mutta nyt keskity vaan itseesi ja antaa sen äijän olla. siitä se tokenee samalla ku sinäkin. :)

Olen iloinen puolestasi. Ravut ovat hyvin oikukkaita, niinpä. Kenenkään sisään ei kyllä pääse, kuin luvalla.
Hän antaa itsensä avoimena tai sitten ei, kysymys on taas tahdosta.
Puolison ollessa "vanhemman" äidin tai isän roolissa, kertoo siitä, että suhde ei alunalkaenkaan ole tasavertainen, jompi kumpi hallitsee. Tulee hallintadraamoja.

Minä olen kai sitten niin itsellinen?, en ota ketään isäkseni tai äidikseni, minulla on jo isä ja äiti, enkä myöskään ryhdy moiseen, että alkaisin olemaan jollekin äiti. Tyttärelleni olen äiti, mutta en miehelle. Miesten on syytä ottaa vastuu omasta elämästään. Et voi paikata tuon toisen "äitisyndroomaa", eikä hän sinun.

Mutta kaikesta päätellen olet saanut ihmisen sielun avatuksi, kasittele sitä varoen kuitenkin :smitten:
Rakkautta ja iloa sinulle paljon :smitten:

niin joo ja sekin vielä että minunkin exäni oli rapu. hirveää.... ;)

Niin, nyt on kyllä jonkin aikaa ollut asetelma toisin päin. Siinä vaiheessa, kun en tarvinnut häntä enää "isäkseni" ryhdyin minä hänen "äidikseen". Teen hänelle vieläkin aamiaisen vanhasta tottumuksesta, vaikka hänellä alkaisi työharjoittelu jo seitsemältä ja minulla koulu vasta kymmeneltä...

Tajuan että olen tarvinnut vain ihan minkä tahansa kohteen "hoivavietilleni", ja olen hoitanut monien ihmisten fyysisiä, psyykkisiä ja henkisiä puolia... Paitsi itseni.

Kiltin tytön syndrooma roskakoriin.

Aika kääntyä sisäänpäin ja kohdata omat kummitukset. :knuppel2:

Päässä naksuu.  :o :uglystupid2: :crazy2: :buck2:

Olen taas jo pari tuntia yrittänyt itkeä.  :'(

Raivostuttaa kun ei onnistu. :tickedoff:

Kokeile naurua. Nauruterapia!  :D :D :D :D

Minä en yleensä enää kaipaa vanhempieni rooleja esittämään tyyppejä mutta tuonkin kanssa löytyi suvusta vaikka mitä yhteistä, samoin edellisen kanssa. Enkä rupea äidiksi, voin kyllå kuunnella. Kyllä se oli ihan keskinäistä henkisten asioiden opiskelua alussa kunnes meni hänelle liian lujaa. Viime aikoina näyttää kantti kasvaneen varmaan luonnollisesti kun kykyjä tulee ja olen yhä vapaampi mistään katkeruudesta koska näin sen kai piti mennäkin. Saatan jopa ihan ystävällisesti kysyä, oliko meillä muuta tehtävää, onko syytä tapailla jne kun saan ne matkamuistoni. Olemme yleensä alkaneet hevottomasti nauraa lopussa mutta vakavat aiheet on jätetty auki. No olisko nyt aika kun hän on päässyt just kolmella matkalla kaahaamaan niinkuin minäkin loppusyksystä kiidin Pietarit, Tukholmat ja Teneriffat läpi. Hän menee vastaavasti Lähi-Itään, ja muutenkin Välimerelle. Äkkiä en näe sitä uhkana koko tilannetta. Jos hän hieman pehmenisi, voisi kuitenkin tulla kiinnostava tuttavuus jossa käytäis koko palloa läpi kaiken aikaa. Seuraavaksi voin siis kertoa hänelle Etelä.Euroopan eri kolkista.  :-* :-* :-* :-* :-*

Kyllä on seuraavalla kumppanilla tässä päihittämistä! Ja vielä sitoutumishalua peliin!  :buck2: :coolsmiley: :coolsmiley: :coolsmiley:

Oi Jumalainen Valo, täytä minut!!!!



              * heittäytyy teatraalisesti polvilleen lattialle,
                       
                                                               katse kohti taivaita *



                       (being extremely ironic)



Hyvä valonkantaja.

Tuolla asenteella sinä pääsetkin pitkälle.

Mutta kun nyt ei vaan jaksa ottaa enää mitään korkeammalle kehittynyttä - ah maailma on niin ihana, turvallinen ja valoisa paikka, täynnä rakkautta ja kaikki on juuri niin hyvin, kuin sinä itse päätät - asennetta.

Sorry.

 :buck2:

Luuletko, että voisit kokeilla meditoida? Se yleensä tuo tunteet pintaan.

Meditoin eilen ja toissapäivänä.

Ja eiköhän ne tunteet ole nyt aika pinnassa jo. On varmaan ihan hyvä että on vihainen, että eiköhän tää typykkä pillitä pian kuin vuolas vesiputous.

Ei varmaan pidä kirjoitella tänne enää, kun voi tulla muuten aika v-mäistä tekstiä, enkä halua että kukaan ottaa henk.kohtasesti mun epäkypsää sanahelinää...

Nyt jos ois nyrkkeilysäkki niin se sais turpiin ja kunnolla!! :tickedoff:
Tai sitten menen kytikseen pimeelle kujalle ja kun eka viaton ihminen sattuu kohdalle nii.... :knuppel2:


Voi kauheeta, anteeks... :o

Kiitos taas kaikille vastanneille :smitten:

Hei valonkantaja,

haluatko kokeilla kaukoreikiä?  :smitten: Usein kakereiki toimii niin että pääsee itku kun energioita alkaa vapautumaan.  :)

t. Free

Kuulostaa hyvältä.

Ja Freelancer, kyllä se kaukoreiki on ihan tervetullutta.

Olisin kiitollinen.

Täältä tulee Rakkauden virtaa valonkantajalle, universaalia sellaista..  :smitten: :smitten: ..laitan tuossa kohtapuoliin 00:15. Jos haluat ja siltä tuntuu niin voin lähettää useampana päivänä.

Ah, mutta noinhan se Valonkantaja menee minullakin tuo epätasapainon kaava:

Ensin olen surullinen ja masentunut. Todella epätietoinen. Sen vaiheen mentyä ohitse päälle tulee viha. Vihan jälkeen tulee selkä ymmärrys- ja "kaikki hyvin" vaihe. Sitten yleensä tulee uudestaan suru ja masennus, sitten viha ja taas ymmärrys. Niin monta kertaa kunnes asia on kulunut jo puhki tuolla radalla ja hävinnyt pois.

Eli älä suotta pyydä anteeksi vihanpurkauksiasi. Sehän vain kertoo, että olet ottanut askeleen eteen päin  ;)

Ensin olen surullinen ja masentunut. Todella epätietoinen. Sen vaiheen mentyä ohitse päälle tulee viha. Vihan jälkeen tulee selkä ymmärrys- ja "kaikki hyvin" vaihe. Sitten yleensä tulee uudestaan suru ja masennus, sitten viha ja taas ymmärrys. Niin monta kertaa kunnes asia on kulunut jo puhki tuolla radalla ja hävinnyt pois.

*Lasketaans.. kyllä. 1. Kyllä, 2. viha. Kyllä ymmärrys. Kyllä, ehkä surua tai kostonhalua tai vihansekaista välinpitämättömyyttä kolmosena 3, kunnes tajuaa että vapaa tahto se kaikilla ihmisillä jyllää ja SAMA KYLMYYS kuin toisessa voi olla minussa.

Tai voin VALITA lämmön ja välittämisen säteilyn.

Voisiko exäsi ymmärtää rakkauden ja suhteet ikäänkuin leikkinä?

Minusta tämä exä tarvitsisi selitystä siitä mikä oli sielunsopimus ja mennä vaikka energiahoitoon katkomaan teidän sielunsiteet, aurat ymv irti!  :-*

Exäni ei halua ymmärtää aurojen ja siulunsopimusten päälle...

Olen tutustuttanut häntä kolmen vuoden aikana astrologiaan, numerologiaan, chacroihin, enkeleihin ja Mikaelin käsikirjoihin, ottanut mukaan meditoimaan kanssani yms.

Hän on ollut kiinnostunut, eikä pelkästään kohteliaisuudesta. Hän on sanonut että maailmani on kaunis, voikun kaikki todella OLISIKIN noin. Mutta jos puhun hänelle jostain hänen mielestään yliluonnollisesta asiasta, hän pyrkii selittämään sen jollakin fysiikan lailla ja todistaa, että kyseessä ei ole mikään henkimaailman juttu. Tiedän että hän haluaisi uskoa johonkin, mutta hän pelkää.

Hänen isänsä on lääkäri ja sen takia hänen on ollut erityisen vaikea sulattaa sitä, miten suhtaudun länsimaiseen lääketieteeseen, jossa hoidetaan vaan oiretta tai sairautta, ei ihmistä. Hän ei voi käsittää että kaikki henkiset ja psyykkiset ongelmat hoitamattomina aiheuttavat fyysisiä oireita.

Hän sairastaa psoriaasista - niin ravulle tyypillinen vaiva, mikä johtuu siitä, että hän kätkee tunteensa ja pelkonsa, eikä avaudu kellekään. Hyvin herkkä, mutta yrittää piilottaa sen paksulla kuorellaan. Olen monesti ehdottanut hänelle vyöhyketerapiaa, turvehoitoja, homeopatiaa, ruokavalionvaihdosta - mutta hän ei usko että mikään muu kuin joku kortisonivoide auttaisi. :idiot2:

Tämä meidän maailmankatsomusero on yksi sellainen asia, joka on häirinnyt minua jo pitkään. En ole väkisin tuputtanut hänelle mitään, mutta minuun sattuu kun hän kärsii, eikä hän halua pyytää itselleen apua vaikkapa enkeleiltä. Hän pettyi kristinuskoon (tuli riparilla uskoon ja oli aktiiviuskis pari vuotta, mutta kun tuli joku paha kriisi, hän tunsi Jumalan hylänneen hänet) ja sen jälkeen hänen elämässään ei ole ollut mitään henkistä.

Halusin niin AUTTAA häntä. Saamaan hänet ymmärtämään, että kuolemaa ei tarvitse pelätä. Ja että ajatukset ovat energiaa. :smitten: :smitten:

Oho, tulipa sepustus. No tän jutun pointti oli siinä, että exääni ei saisi mihinkään energiahoitoon kirveelläkään.

Voisin kyllä itse mennä. Pitää ottaa selvää asioista.  :angel:

Varo tuota.. sielunsopimustyypilläni samat syndroomat, se itsekkyys ja ateismi alkoivat tuntua painolastilta..  :D Uskon jumaluuteen vaikka välillä se vaihtaa muotoa lähinnä uskon kai universaaliin jumaluuteen joka ohjaa sielujen kehitystä, äiti Henkeen jne.  ::) Luovutit varmaan ajoissa. Minä todella syydin tuohon ihmiseen paljon ja lopussa hän vain laski mitä materiaalisesti sai minusta nyhdettyä, niinpä niin. Lopulta tuli riita joka tasolla, materiasta, tunteista, uskomisista, jne eli nyt tosiaan olemme tarpeeksi etäiset, niin että kerran voinee tavata mutta siitä on mennyt merkitys. Toivon että pääsette tähän pisteeseen, on aika vapaa olo eikä hae edes uutta tosissaan.  8) Luojan käsissä on juttu, että kannattaako hänen kanssaan tehdä MITÄÄN tai mennä minnekään, on niin ego-ohjautuva tapaus ja se ego vaan paisuu.

Exälläni kesti 9 kk päätös mennä energiahoitoon, ja taas tuli lisää hengen ja egon ristiriitaa, olen kyllästynyt sitä kattelemaan. Onneks ei tarvi, hänellähän on muuta porukkaa ja minulla.  ::)

LOPETA seinään se henkisen auttamisen tarve ja siirrä se Jumalalle jolle se kuuluu. Ihmisen vapaa tahto on se minkä kanssa olen nyt 1 kerran liikaa hakannut päätäni seinään. Oppivat kun oppivat.

Minun miehenpuolikas on myös samanlainen. Hän haluaa uskoa ja sanoo pitävänsä mielensä avoinna kaikelle, mutta jos kerron jostain henkimaailman jutusta hän selittää asian fyysisesti psykologialla, anatomialla, tähtitieteellä, fysiikalla jne. Noh, en kiellä etteivät henkimaailman jutut toimi myös fyysisessä muodossa (esimerkkinä vaikka tuo sairastuminen tunteiden tukahduttamisen takia), mutta tuntuuhan se olo aika typerältä tuollaisen keskustelun jälkeen. Siksi olenkin mieluummin ottamatta asioita esille tai jos otan, muistan painottaa hyvin selvästi, että MINUN mielestä asia on näin (mies kimpaantuu, jos alan ahdistella häntä puheilla "kyllä se vaan nyt on niin")

Muistetaanhan, että jokainen on kehityksessään omalla tasollaan, eikä pysty sisäistämään tietoa, joka on hänen tasonsa yläpuolella. Aivan kuin alasteen opiskelija ei voi ymmärtää yläasteen, lukion ja yliopiston asioita, toisin kuin taas ylemmän tason tiedon omaava ymmärtää alemman tason tietoja. Kukaan ei ole toistaan huonompi tai parempi. Ketään ei myöskään voi pakottaa sisäistämään mitään.
Yleisestihän naiset ovat henkisesti yleensä korkeammalla johtuen siitä, että fyysinen feminiininen energia on lähempänä sitä puhdasta ..öööh... miten sen nyt sanoisi... Alkulähteen energiaa kuin fyysinen maskuliininen energia. Jotenkin noin se menee, en nyt osaa tämän paremmin asiaa selvittää...  ::)

Keho varmaan osaa.

Minä koen itteni aika maskuliiniseksi välillä ja tällä hetkellä on kuin hylkisin koko maskuliinista sukukuntaa, kun en tunne sellaista magneettista vetoa heihin ton viime tapauksen jälkeen. Olen jossain määrin tyytyväinen itsessäni + lapsen kanssa, mutta en vaan tosiaan tiedä mitä suhteista tulee tän jälkeen ja toivon ettei sielunsopimuksia enää. Tosi kumma olo.. keveä, ilmava, yöllä tuli tosiaan visio että kelluin jossain korkealla avaruudessa galaktisessa keskuksessa, kaukana poissa tältä tasolta ja näistä lumimyräköistä, joita täällä erään kierteisgalaksin reunalla koetaan.. hmm..  :2funny:

Myös minun mieheni ei ole kiinostunut näistä henkisyysjutuista, eikä oikein usko juuri mihinkään. Se on välillä aika turhauttavaa, mutta hän kuitenkin hyväksyy ja rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Ottaa minut ja kokemukseni jne. todesta, eikä yritä kumota niitä yms. Siinä mielessä hän on monesti yllättänyt minut "piilohenkisyydellään". :smitten:

Minä vain niin toivon, että joskus löytäisin miehen, joka on kiinnostunut näistä asioista samalla innolla kuin minä...

Ehkä se tulee. Sitten joskus. En minä nyt vielä tarvitse ketään... Ehkä pitäisi nyt vaan opetella elämään ihan itsekseen ja vasta sitten, kun itsetunto ja kaikki kohdallaan, alan katselemaan miestä ihan tosissani..

Eiköhän tässä aikaa ole, kun oon vasta 20-vuotias.. ;)

Tuntuu, että pikkuhiljaa ymmärrän tätä maailmanmenoa muultakin näkökantilta kuin omastani. Jos minun pitäisi olla tässä ajassa yhtäkkiä 20-vuotias (olen siis pikkusen vanhempi), niin jaksaisisinko minä mitään?!!! ??? Miten olisi lie henkisen tasapainon kanssa. :-[ Luojan lykky, että olen saanut kasvaa hitaasti ajan mukana.

Tällä ihmettelen sitä kypsyyttä, minkä kohtaan nuorissa. Kypsyyttä, tietynlaista rohkeutta, rehellisyyttä ja avoimuutta asioihin. Toinen sukupolvi eli toisenlaista aikaa. Tarvittiin erilaisia aseita, mutta oltiin hiljaa sulkeutuneita (joku vähemmän, joku enemmän) ja varautuneita. Ehkä ne 'hyveet', joita tuossa luettelin, katsottiin olevan jotenkin jopa negatiivisia silloin. Oli harmaan hiiren tottelevaista mielipiteetöntä aikaa. Sillä ei pärjäisi tänä aikana.

Näen nuorissa voimaa ja viisautta. Mutta kyllä todella sitä kaikkea tarvitsettekin aikamoisesti. Kunpa me 'vanhemmat' pystyttäisiin oikealla tavalla tukemaan.  :smitten:

Kiitos, että näinkin, Chandra ja monet muut, voimme ja saamme olla rinnalla oppimassa.

Ihanaa kuulla, että joku sanoo jotain myönteistä nykyajan nuorista (joihin lasken kuuluvani vaikka olenki jo 23  ;D ). Useammin kun kuulee vain päivittelyä siitä mihin nykynuoriso on menossa.

Olen huomannut että itseäni muutama vuotta nuoremmat ovat jo 20 perustamassa perhettä ja mielestäni se kertoo kyllä jotain.

Jos ei pysty luottamaan nuorisoon niin sitten on kyllä tulevaisuus todella vaakalaudalla.

Eiköhän jokainen tee parhaansa.  :smitten:  ???

Niinhän se on, että jokainen sukupolvi tuo mukanaan jotain uutta tähän maailmaan... Saas nähdä sitten kun me "nykynuoret" tästä sikiämme, minkälaisia ihmelapsia me saamme.

He taas sitten vuorostaan pitävät meitä "kehittymättöminä muinaismuistoina"... ;) ;)

 :smitten:

Mitä 50 vuotta saakaan aikaan
http://www.astro.fi/index.php?option=com_smf&Itemid=27&topic=2708.0


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Egon pelleilyt  :tickedoff:
Se haluaa niin paljon mutta toisaalta ei ole valmis loukkaamaan ketään ollakseen "vapaa".
Samanaikainen pelko ja hirveä hinku saada se mitä se sokeasti jahtaa, ajaa mut hulluks :buck2:

Kun sen ptäis tajuta olevansa vapaa ja sidottu ihan vapaasta tahdostaan siihen, jonka se esteeks toiminnalleen kokee.