Astro Foorumi

Siis niin että vauva-hauvakuume..! ::) :P

Olen jo pitkän aikaa miettinyt, että elämässäni ei ole paljonkaan vaivaa ja harmia,
että jos sitten ottaisi pienen hauvelin täyttämään tätä aukkoa elämässäni. ::) :P ;D

Koiruuksia minulla on ollut lähes koko ikäni,
paitsi nyt viimeiset 10 vuotta, jotka olen reissannut maailmalla.

Kaupungissa kun asun ja elämän rytmini ja tyylini tietäen,
niin ainoastaan pienen pieni koira tulee kysymykseen
ja olen miettinyt lujasti kahden eri rodun väliltä;

Chihuahua(miel. pitkäkarvainen, mutta myös oikein söpö lyhyt karvainen) tai Yorkshire Terrier
ja tässä olisi pari vaihtoehtoa, jotka ovat tarjolla myyntiin,
jotka aiomme käydä katsastamassa Vaa'an kanssa ensi viikolla. :)
Kuvat ovat tosi hellyttäviä ja tykkään tuosta värityksestä. :smitten:

Chihuahua ja Yorkiet liitetiedostona, joita aiomme käydä katsomassa. :)

Antakaas vinkkejä muista koira vaihtoehdoista tai vain kommenttia esim. kokemuksistanne. :)
Minun koirani pitää siis olla syliin (tai käsilaukkuun..! ;D) mahtuva ja olla helppo matkustaa
ja liikkua paikasta toiseen ja helppo ottaa töihin mukaan.
Iso/keskikokoinen rotu; ei kiitos siis. :)

Itselläni kokemukset pienistä koirista ovat sen verran negatiivisia, etten oikeastaan voi sietää niitä ollenkaan. Pienellä koiralla on usein liian iso ego. (Toisaalta, ehkä parempi niin. Kuvitella nyt eräänkin terrierin luonne jollain rotikalla..) Ne leimautuvat vain omistajaansa ja räksyttävät muille ihmisille.

Koirat ovat tietysti YKSILÖITÄ. Mä vaan oon sattunu törmäämään näihin omistajiensa pikku prinsseihin/prinsessoihin, jotka purevat lapsia ja hyppivät silmille, kusevat pitkin kämppää ja ovat täysin riippuvaisia omistajastaan.

Chihut, joita tiedän ovat kaikki täysin.. noh, niin. Noista kahdesta jos pitäisi valita niin Yorkien ottaisin.  :) Vaatii tietty päivittäistä turkin hoitoa, mutta eihän se kauaa vie.

Mutjoo. Ainut mitä halusin oikeastaan sanoa on, että totuta se piski sitten lapsiin.  :)

Ja puhuin tässä sitten vain ja ainoastaan omasta puolestani. Pienet koirat ei oo mun alaa  ::)

Lapsiin tuleva hauveli kyllä tottuu, Vaa'alla kun on niitä kaksi. ;)

Hmm.. itselläni on kokemusta pienistä ja isoista koirista,
eikä ne ole räksyttänyt, kun on kouluttanut sen pois.
Tosin tuo kyllä saisi räksyttää liikaa lähestyville vieraille, kuulen ainakin sitten,
jos joku yrittää pölliä sen maitokaupan koiraparkista. :P

En muutenkaan tykkää kaikista vieraista ihmisistä, jotka tulee "tekosyyllä"
söpöä koiraa silittelemään ja sitten niistä tulee joku... öh.. :P :buck2:
Olen sen verran tarkka aurastani. ::) :P

Jos ottaisin koiravaavin, niin se olisi joko
http://fi.wikipedia.org/wiki/Coton_de_tul%C3%A9ar
tai
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bichon_frise
 :D

Onnea Sasha etsintään  :smitten:

Aivan sama onko sulla lehmän puolikas vai rotan kokoinen koira narun jatkeena, niiden ongelmat ovat pääsääntöisesti siellä hihnan ei-koirapäässä  :o Pienistä koirista vaan tulee herkemmin sellaisia hellanterttuja, kun ei niin voi komentaa  :P Isot koirat on pakko pitää hieman eritavalla jo alusta asti... mun mielipiteeni...

Kuhan muistat SE ON KOIRA. Inhimillistäminen on ensi virhe ja pahin  :police: Toinen melkein yhtä paha on epäloogisuus vaatimuksissa em.käytöksen suhteen  :police: AINA SAMAT SÄÄNNÖT JA KAIKKIEN KANSSA!

Koira tarvitsee loogisen (koiralle loogisen, ei ihmislogiikkaa  ;)) johtajan ja selvät pelisäännöt, jo silloin kun vierotus alkaa emosta. Emo itseasiassa aloittaa tämän...  ::)
Jos johtajuus käsite on hepreää tuolta laumajärjestysmaailmasta, kannattaa hankkia tietoa etukäteen... em.tämä on hyvä, vaikka pennusta vasta puhutaan... opit väistään ongemia;
https://kauppa.showmedia.fi/product_details.php?p=165
Tämä taas on ehdoton jo muidenkin tekijän kirjat mukaan lukien!
https://kauppa.showmedia.fi/product_details.php?p=223
Ja tämä jos haluaa lisätietoa, mutta yksinään tämä ei riitä "avaamaan" koiran sielun elämää  :D
https://kauppa.showmedia.fi/product_details.php?p=17
Ja tässä satumalta löytynyt linkki;
http://www.kumikana.org/koulutus/johtajuus.htm

Pointtina vielä, että koira ei opi "ihmistä", se tulkitsee ja toimii sen mukaan. Ihminen on viisas eläin ja voi oppia "koiraa", jolloin kaikilla on kivempaa  :police:

Onnea hauvavauvan hankintaan... :-*

 :buck2: Äh..! :buck2: 
Mikä teitä oikein vaivaa tänään, huono sää vai joku karhu puraissut perseestä,
kun huumori ei mene jakeluun? ???

Rakkaat Rovatar ja Jaspis,

Kyllä elämäni on ihan hyvää ja laadukasta elettävää ilman koiraakin, -harmiksenne varmastikin,
mutta nyt satun haluamaan antamaan kodin ja koulutuksen yhdelle
ja entä sitten,  :buck2: vaikka valitsen pienen koiran, enkä käy hakemassa eläinsuojelusta
jotain isoa sekarotuista rotjakesta..? :idiot2:
Menikö elämä nyt pilalle? :coolsmiley:

Ja koska minä voin valita elämässäni asiat, mitä haluan, niin silloin teen niin.
Toivottavasti teiltä menee edes yöunet tai vähintään juomat väärään kurkkuun.  :angel:

Iso koira/keski kokoinen koira ei olisi onnellinen näissä kaupunkiolosuhteissa
ja meidän elämän tyylissämme.

Rakkautta sekin on,
valitsee sen lemmikin itselleen ja elämälleen sopivaksi,
eikä ota jotain sellaista rotua/lajia, joka ei kerta kaikkiaan sovi niihin omiin kuvioihin.




Niin, Vaaka sanoi samaa, että terrierit räksyttää tavallista enemmän, vaikka kuinka kouluttaisi
ja olisi enemmän chihun kannalla, kuin myöskin tuon turkin hoidon helppouden vuoksi.
Hänellä on muisto jostain ex-tyttöystävän terrieristä, joka räksytti joka kerta
sängyn vieressä kun yritti rakastella. ;D :2funny:


Tunnen aika monta chihun omistajaa ja useammalla on niitä enemmän kuin 1
ja ainoastaan yhden räksy chihun tiedän, joka ilmeisesti valittaa vain vanhuuden vaivoja. ???
On nimittäin varsin iäkäs yksilö.
Söpöjä ne on,  :smitten: mutta voivat olla tosi arkoja jotkin yksilöt. ???

Naapurillani on noin vuoden ikäinen chihu ja kun se oli vielä ihan lapsi,
niin se "vuorikiipeili" jännästi syliin.  :D
Joka kerta kun näen sen ja alan lirkutella sille, niin se hymyilee ja kiemurtelee ujona
ja tulee paijattavaksi häntä vipattaen. :D
Tosi sydämen murskaaja! :smitten: Sen omistaja sanoi, että chihu varsin helppo koira
kaupungissa.
Hän pukee koiraansa aivan ihaniin pikku vaatteisiin, ettei sille tule kylmä viileällä säällä. :D

Kiitti! :smitten:
Tuo Coton de tuléar on tosi kaunis koira! :smitten:
Entisellä pomollani on Bichon frise ja se kulki töissä mukana. :)
Mukavan luontoinen hauveli oli! :)

Ihania!  :D

Tuota terrierin valintaa taas puoltaisi se, että meillä on Vaa'an kaksi poikaa
ja etenkin pienempi tykkää touhuta eläinten kanssa paljon, että olisiko chihu sitten
liian sylivauva taasen.. :idiot2:

Kyllähän tuo on sen koiran luonteesta kiinni ja katsotaan nyt, mikä koira meidät valitsee
-siksipä tässä nyt aiomme käydä katsomassa useamman. :)

No voihan hiiskatti miten söpöjä hauva-vauvoja  :D

Ei ole kokemusta kummastakaan rodusta, mutta terriereistä kylläkin.
Yorkki ei kai ole ihan pahimmasta päästä, mutta noin yleisesti ottaen terrierit ovat aika
paljon kovapäisempiä ja hankalampia luonteita kuin chitsut. Ja kouluttamattomina räksyttävät riippuen rotuominaisuuksista .
Chitsuista mulla on sellainen kuva, että tosiaan ne voivat olla melko arkoja. Kannattaa pentuna sosiaalistaa mahdollisimman paljon. Tosin olen tavannut erään chitsupojan, jolla oli epätavallisen vahva itsetunto. Hän, huom ! hän  :) oli tosi riepas ja rohkea. Tosi mainio tapaus. :smitten:

Mutta muitakin rotuja on vaikka kuinka, mistä valita.  Yksi valtavan ihastuttava rotu on valkoinen ylämaan terrieri, mutta se on jo hiukan isompaa mallia verrattaessa esim. chitsuun.

Onnea hauvelin etsintään  :)

Oih...! :smitten:
 
Jos asuisin maalla, niin ottaisin useamman, mutta mieheni ei taida olla
siitä ajatuksesta innoissaan, vaikka asuttaisiinkin. ;D

Hän pelkää nytkin jo, ettei tämä yhteen koiraan/eläimeen jää,
koska on katsellut kyllä kaikki lapsuuteni ja varhaisaikuisuuteni valokuvia
ja totesi, että olen kotoisin eläintarhasta. ;D

Olemme rakentamassa omaa taloa ja hän tosissaan pelkää,
että kerään kaikki orpolapset ja eläinsuojelutapaukset sinne, :2funny:
kun olen hiukan haaveillut sellaisesta toiminnasta.


 ;D Thx.. ;D
Voit lähettää ne ruokanäytepaketit tänne, jos se pikku koira tulee meille
-se varmaan söisi kauan niitä! :2funny:

Ajattelin itseasiassa käydä näyttelyssä vähän kuukuilemassa,
mutta tuota tuossa olemme miettineet, että tarvitseeko sen koiran
olla jostain mega-hyvästä näyttely-suvusta ja niin, koska kuitenkin
perheeseen se adoptoidaan yhdeksi perheenjäseneksi ensisijaisesti
ja nuo kennellit täällä myy niitä "epäonnistuneita" yksilöitä varsin tylysti pois
ja usein ne ovat juuri niitä söpöimmän näköisiä. :smitten:

Mutta olisihan tuo näyttelyhomma mielenkiintoinen harrastus
ja voihan yksi jäsen meidän perheestä olla se huippumalli. ::) :P

Afhaanivinttari..! :smitten:
Mutta se on meille AIVAN liian ISO, ainakin tällä hetkellä
ja mieheni sanoi, että hänellä on jo yksi hevonen
-ei siis onneksi tarkoittanut minua,  ;D :2funny:
vaan omistamaansa ihka oikeaa ratsua tuolla Wienin laitamalla olevalla maneesilla. :)

Mieheni on myöskin nyt kallellaan tuohon pitkäkarvaiseen Chihuun,
mutta haluaa nähdä useamman ensin ja tunnustella luonnetta ja energioita.

No.. ::) ei meillä ole kiire, muuta kuin minulla, kun jotenkin tämä kuume on
vain yltynyt, kun katselee ja soittelee läpi noita koiruuksia. ;D

Pitää huomen aamulla hakea apteekista jotain tähän kuumeeseen. ::)

 :D Täällä on yksi aivan mielettömän ihana putiikki, jossa on koirille kaikkea kivaa
ja olen hypistellyt niitä pikku vaatteita, rusetteja ja kaulapantoja ja sun muita. :D

Siellä on eräs tosi tyylikäs nahkainen kantokassi koiralle, jonka aion piruuttanikin
ostaa, kun se on niin kaikkea sitä, mitä jokin katkera ihmistyyppi inhoaa yli kaiken! :D ;D

Mutta kuitenkin, totesin sen oivalliseksi matkustaessa, mutta pitää sitä nyt ensin
olla se koira ja sovittaa sitten sitä ja kaikkea muuta. ;D



 :smitten:

 ???

Niin, miekun en nyt osaa päättää...sopiiko valitsemani koiran turkin väri nykyisen imagooni???? :tickedoff:

Että elämä voi olla vaikeaa!!!


Mutta nyt kun lapsetkin on mulla jo isoja, jotain pitäs saada tilalle...


...elämä on liian helppoa...
haasteita hei kehiin!!!! :2funny: :2funny: :2funny:

Mutta Oikeesti...oman elämän täytteeksi ÄLKÄÄ OTTAKO ainakaan Lapsia!!!!

Mie näen joka päivä, mitä se on kun....


 :2funny: :2funny:

Puhumattakaan koirista ja kissoista/muista eläimistä...
joiden kieli on eri kuin meillä...
 :o
Muoks!
Huumorilla!
 ;) Ymmärtää sitten kuka ymmärtää!
 :coolsmiley:

Siis niinkusta, TÄH!?  :o
Luin tekstini, kun reaktio oli jotakin muuta kun osasin edes odottaa...

Todellakin, pienen koiran ottamiselle en näe kohdallasi muuta kuin hyviä puolia. En todellakaan väheksy pieniä, jos en myöskään isoja. Yritin tuoda vain esille kannan, että IHAN SAMA mitä, mutta se pitää oikeasti ymmärtää mihin on itseään tunkemassa. JA tällä EN väheksy sinun arvostelukykyä tai kyvykkyyttä kouluttaa koiraa  :police:
Yritin oikeasti vaan auttaa, vaikka kirjoititkin elämääsi kuuluneen koiria aikaisemmin. Linkit olivat kirjoihin, jotka itselläni toisen koiran kohdalla aukaisivat silmäni näkemään maailman koiran silmin ja nyt minulla on lehmän puolikas, josta voin olla ylpeä  ;)
Sorry... poistun ketjusta...

No problem, luin noita antamiasi linkkejä läpi ja kokeilin googlettaa hiukan lisää
kun nyt olen kuumeessa. :)
Olin vain vähän yllättynyt, kun vaikutti, että lähdit tuolle rovattaren varsin kauniille linjalle. ???
Sorry, jos jokin minulta meni ohi. :)

Minulla ei siis ole (enään) varsinaisia suuria ongelmia (ja kiitos siitä!)
ja energiaa ja aikaa siksi sitä löytyisikin uudelle perheenjäsenelle. :)

Tässä ei olla myöskään täyttämässä mitään tyhjyyttä tai aukkoa elämässä,
muuta kuin sitä pientä koiran mentävää "aukkoa" tietenkin.  ;)

Siksi sitä vitsailinkin, että kun noita huolia ja ongelmia ei ole tarpeeksi,
niin kyllä sitä pitää yksi hauveli ottaa,
-onhan siinä vastuuta ja hommaa ihan sopivasti tähän elämäntilanteeseeni. :)

Niin ja minulle todellakin riittävät nuo mieheni lapset
ja lähitulevaisuudessa tuo nelijalkainen karvainen lapsi. ;)

Emme ole vielä kertoneet muksuille aikeistamme,
koska jos sitten sitä ei jostain syystä (heti) tulekaan, niin he pettyvät ihan kauheasti. :'(

Rovatar on kyllä ihan oikeassa muistutellessasi koiran ottamisesta lähinnä statussymboliksi.  :)

 Sen hankkimiseen kun ei valitettavasti nykyään ole muita kriteereitä kuin raha. Jos joku kasvattaja on vastuuntuntoinen eikä myy henkilöille, jotka vaikuttavat epäkypsiltä ja vatuuntunnottomilta hoitamaan elollista olentoa, niin aina löytyy niitä jotka eivät pahemmin välitä kenelle myyvät.  :) :)

Lemmikkien, varsinkin koirien pito on lisääntynyt ja tapauksia löytyy kaikenlaisia.  Se söpö pentu kun on jotain muutakin kuin vaan söpö ja aikuisena vielä enemmän  ;)
Niinkuin varmaan lastenkin kohdalla, mistä Rovatar mainitsi.

Mutta on ne kivojakin, vaikka joka aamu ulos täytyy lähteäkin.  ::)

Tuolla joku mainitsi westiet.. Sellasta vois kans suositella, pienikokoinen (mutta tietty vähän suurempi kuin vrt. chihu). Luonteeltaan (korjatkaa jos olen väärässä, edelleenkin pikkukoirien tietämys rajoittuu näyttelyihin ja pariin elävään esimerkkiin) yleistettäessä parempi lapsiperheeseen kuin chihu.

Olisiko Kingcharlesinspanieli liian iso? Meinaan vaan edelleen niitä lapsia. Parempi kuin chihu.

Tiedän että tästä saattaa nyt tulla napinaa, mutta minun mielestäni chihut ei vaan yksinkertaisesti sovi lapsien lähelle.
Ehkä off-topic, mutta kirjoitan silti.
Tuttuni ja hänen kolmivuotias chihu-poikansa olivat käymässä. Kyläilemään tuli myös muita sukulaisia ja ystäviä, mukaanlukien meitsin serkut, 7 ja 4-vuotiaat. Koira oli irti pihalla, istuin omistajansa sylissä pihakeinussa. Arka yksilö, ei anna vieraiden koskea, puree ahdistettuna. Istuin siinä vieressä, juttelin koiran omistajan kanssa kun serkkuni (4v) tulee kiskomaan minua kädestä ja pyytää katsomaan jotain. Tyttö oli yli metrin päässä koirasta eikä osoittanut minkäänlaista huomiota koiraan (minä ja omistaja olimme ns. koiran ja tytön välissä, koira vierastaa myös minua -> ei suojelusviettiä, että pitäis puolustaa mua. Eikä rodulla yleensäkään mitään muuta viettiä ole kuin söpöily), koira hyppää omistajansa sylistä ja puree lasta leukaan. Koiraa torutaan vähän ja se viedään autoon.

(JOS kyseessä olis ollu suurempi koira, se olis lopetettu. Tarkoitus ei ole nyt angstata kuinka pienet saa anteeksi helpommin kuin suuret koirat, kunhan ny vaan kirjoitin). Pikkuinen saa anteeksi ja tytöllä on elinikäinen trauma pieniä koiria kohtaan. Onks tässä ny joku väärin vai kuvittelenko vaan?  ???

Koiran voi tottakai totuttaa lapsiin, sosiaaliseksi ja niin pois päin ja uskon että Sasha siihen kyllä pystyt  :) Mä puhun vaan ton näkemäni kannalta, enkä päästäis enää yhtäkään (oli sitten päävikanen tai ei) chihua lasten seuraan.

Ja painotan silti edelleen, että koiratkin on yksilöitä. Mulla vaan jääny tää "EI"-vaihde päälle noitten chihujen kans. Ymmärrätte varmaan.

Toiseksi ihmiset, pitää muistaa: Koira on AINA ihmisen alapuolella. IHMINEN on JOHTAJA, KOIRA on SEURAAJA. Mitkään "paras kaveri" -löpötykset ei tee tähän faktaan juuta eikä jaata, jokainen tietää sen itsekin.  ;)

Tässä viestissä ei hyökätty ketään ihmistä, mielipidettä jnejne vastaan.

Juu, tuo on pienikokoisten arkaluonteisten koirien ongelma. Arkuuttaan, pelokkuuttaan ahdistuvat ja
se ilmenee agressiivisena käyttäytymisenä.  :)

Chitsu täytyy osata todennäköisesti sosiaalistaa hyvin ja sittenkin voi noita yksilöllisiä ongelmia ilmetä.
Toisaalta olen sen yhden tosi reippaan chitsunkin nähnyt. Joten jalostuslinjoissa on eroja, yksilöitä löytyy molemmilta puolilta.  :) :)

OK  :-*

koirista siis voidaan kiihkoilla.. mutta koira tai kissa on kyllä aina otettu ihmisen "mukavuuden" takia, siis seuraksi tai vartiointiin tai metsästykseen, joten en tiedä miksi asia herätti kovasti tunteita. uskon että Sasha koiraansa hoitaisi, voisi vaikka tehdä siitä sellaisen virityksen tupsuineen ja rusetteineen = oikea seurakoira, mitä näyttelyissä näkee. se tosiaan on intohimolaji, kun omistajatkin pukeutuu parhaisiin ja tuomarit tulee eri maista. hassua. hevostelussa olen huomannut samoja piirteitä, jo silloin kun ratsastusta opetin..

kirjoittaja mielestäni sanoi, että hänellä on aina ollut hurttia.. joten osaisi hoitaa.. itse en vaivaudu juuri runsaan matkailun takia.

mutta muista Sasha, jos se kantokassi on liian magee, se vielä napsitaan mukaan. ;)

Kommentoin 15 vuoden koirakokemuksella ja juuri koiranäyttelystä tulleena, että vuh ja hau vaan  ;D
Yorkshirenterrierin turkissa on paljon enemmän tekemistä kuin chihuahuan. Koiranäyttelyissä kannattaa käydä katsomassa eri rotuja, jos vielä epäröi. Ja selata koirakirjoja.

Osoitteessa http://www.hauva.com/  on hauvakone, kannattaa käydä myös siellä testaamassa mikä rotu olisi sopiva sinulle.
Koiraan täytyy myös sitoutua se n.10-15vuotta, ja hommaa pienestä koirasta löytyy siinä missä isostakin. Mutta tietysti seuraa koirasta on ja monenmoista harrastusta voi myös tulla mukaan sen myötä.

[
Juu, tuo koirien kantokassi tarvitaan ja paljon matkustavalle vielä standardin mukainen lentokassi, jos
aikoo lennellä hauvelin kanssa. Lentoyhtiöt edellyttävät tietyn standardin mukaista lenkotassia, mitat
saa lentoyhtiöltä. Hyvin on toiminut ainakin meidän tarpeisiin.  :) :)

Tuo Hauvakone oli hauska  ;D
Nämä tulivat itelle:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Affenpinseri
ja http://fi.wikipedia.org/wiki/Bichon_havanais
 :laugh:

Chihua-hau on kyllä suloinen ja mahtuuhan se jopa taskuun - ainakin olen nähnyt sellaisia kuvia   :)

Asiaa puhut. O0
Ja status-asioista puheen ollen, niin sen mitä olen näyttelyissä käynyt ja ihmisillä nähnyt,
niin juuri näistä seurakoirista pidetään yleensä erityisen hyvää huolta,
koska, onhan se status symboli ja huonovointisen ja epäonnellisen koiran
omistaminen ei nyt ole niin mairittelevaa.  :coolsmiley:

Täällä koiran pitoa valvotaan tosi tehokkaasti valtion puolesta.
Samanlaista systeemiä Suomessa ei ole ja se toimii vähän samalla periaatteella
kuin teidän televisiolupa, mutta sitä valvotaan erittäin tehokkaasti.

Meillä poliisi, :police: joka on jalkautunut kaduille turvaamaan eloamme, tarkistaa
usein pistoina koiran veromerkin ja luvat ja nepitää olla sen kaulassa/sirussa
tai pienellä koiralla omistajalla mukana. (ja EU-passi tietenkin, kun matkustaa)
Tuota näkee joka päivä, kuinka poliisi tarkistaa niitä.
Pistoja tehdään myös koteihin, eikä vain kadulla. :)

Jos niitä ei ole, niin sinulla on pari päivää aikaa käydä näyttämässä se poliisiasemalla
tai muuten ne tulee kotiin ja vie koiran pois, rekisteröi sen uudelleen
ja antaa hoitoon sosiaalitoimiston asiakkaille valvottuun hoitoon.
Sitä valvotaan tosi tarkasti. :police:

Täällä uskotaan, että sosiaalitoimiston asiakkaiden tulee "ansaita" tukensa
ja ajatellaan, että koira opettaa niille vastuun ottoa toisista ja itsestä
ja kuntouttaa niiden mielenterveyttä.

Siksipä täällä eri koiraroduilla ei ole samanlaista statusarvoa kuin Suomessa. ;)
Mutta kyllä minä aion pukea ja tällätä sitä kuin pientä lasta! :smitten:


No näinpä.  :-\ Kasseja saa uusia, mutta jos koira lähtee myös mukaan, niin.... :'(

Täällä on ongelmana tuo koirien varastelu, eikä niinkään laittomien koirien
tuonti maahan, kun sitä valvotaan niin tehokkaasti.
Muuten täällä olisi vakava ongelma Venäläisten, Puolalaisten ja Tsekkitaustaisten koirien kanssa,
-ne kun eivät aina ole niin selviä tapauksia, eikä usein terveitäkään. :-\

Varastetut koirat yleensä päätyvät Tsekkeihin, Puolaan, Venäjälle, Liettuaan, Latviaan ja Viroon
ja sitä kautta myös kai Suomeen, ainakin tämän uutisen perusteella.  :'(

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808238155731_uu.shtml (http://www.iltalehti.fi/uutiset/200808238155731_uu.shtml)


 :D Tuo hauvakone on aivan koistava! :D

Kyllä me ollaan taipumassa tuon Chihun kannalle ja käymme yhdessä lasten kanssa
katsomassa eri vaihtoehtoja, koska on tosi tärkeää, että koira tykkää meidän pienistä pojista
ja meistä tietenkin, muista ihmisistä ei ole nyt niin väliä.. ::) ;D

Olen ajatellut tuota näyttelyharrastusta, koska tykkään tällätä, mutta mietitään nyt
ja katsotaan millainen hauveli sieltä sitten viimein tulee. :)


Millainen koira sinulla on? :)

Joo, tarkoitus on, että koira kulkee kanssamme koko ajan mukana, myös matkoilla. :)
Olen katsellut noita kantokasseja ja parilla hyvin kalliilla statusmerkillä on aivan loistavat
nahkaiset kantokassit, jotka ovat tukevia ja mukavia koiralle ja niissä on taskuja
ja tilaa koiran tarvikkeille matkan ajaksi, mutta ne lisää taas sitä riskiä,
että paitsi kassi lähtee, niin myös koira sen mukana. :'(
Ja onhan niillä ihan hullun paljon hintaa. :crazy2:


Otan sen päivisin töihin ja opiskelemaan kanssani, koska minusta on aivan kauheaa
jättää koira moneksi tunniksi yksin neljän seinän sisälle
ja täällä pienen koiran kanssa ei ole mikään ongelma ottaa se toimistolle, yliopistolle,
kauppoihin ja ravintoloihin ja niin,
joten tarvitsen myös sellaisen kaupunkikassin, johon saa vesipullon, ruokaa ja pienet ruokailu astiat
ja leluja ja jossa sitten pieni voi ottaa vaikka nokosia, kun työskentelen/opiskelen. :)

Minulle tuli tuosta hauvakoneesta seurakoira/kääpiökoirat ja Japanese chin ja Chihuahua. :)

Tässä koneen esittelyä;

Chihu;

Chihuahua on pienestä koostaan huolimatta hyvin terverakenteinen ja vilkas. Luonteeltaan se on eloisa, reipas, peloton, itsevarma, temperamenttinen ja itsepäinen. Chihuahua jaksaa ja pitää pitkistä lenkeistä. Mutta pitää myös muistaa ottaa se huomioon, että kääpiökoirat lihovat isompia koiria herkemmin. Seurallisen luonteensa ansiosta chihuahuat viihtyvät hyvin niin ihmisten kuin koirienkin kanssa, mutta parhaiten ne viihtyvät kuitenkin lajitovereidensa kanssa. Chihuahuat eivät tunne alemmuuskomplekseja muiden koirien seurassa, mutta valikoivat yleensä seuransa tarkkaan.

Japanese chin:

Luonteeltaan japanese chin on lempeä, eloisa ja tottelevainen. Se sopii parhaiten lapsettomiin perheisiin, mutta jos lapset on opetettu käsittelemään näin pientä, hentoa ja herkkää koiraa niin chinit sopeutuvat hyvin yhteiseloon lapsien kanssa. Chineillä ei varsinaisesti ole miellyttämisenhalua, mutta oikealla motivoinnilla, esimerkiksi makupaloilla saat chinin toimimaan hyvin. Ne oppivat nopeasti uusia asioita.

Alempana Euroopassa on mukavaa tuo jutska, että koiriin suhtaudutaan positiivisemmin kuin suomessa yleensä. Esim Edinburghissa koirat juoksentelivat irti yleisellä rannalla ja Milanossa samoin puistoissa. Tällanen Suomen oloihin tottunut koira-ihminen olisi noissa paikoissa kuin paratiisissa. Samoin kaupat ja kuppilat tms. sisätila paikat eivät siellä ole heti potkimassa koiraa ulos.

Kuten myös Lontoossa. Hyde Parkissa, Kensington Gardenissa näkee iloisia koiria juoksentelevan ja leikkivän
vapaasti kuitenkin niin, että tilanteet hallitaan ja koirat tottelevat. On kyllä aivan paratiisi verrattuna
meikäläisiin oloihin.  :)

Tuo status symbolijuttu ei ollut tarkoitettu sidottavaksi sen enempää Itävaltaan kuin Suomeenkaan, vaan
yleensä länsimaiseen kulttuuriin. Raha kun se mittari liian usein, eikä rajoitu yksinomaan tähän koira-asiaan.
Sorry, jos ymmärsit asian väärin.  :) :)  Pointti oli kai herätellä keskustelua monipuolisesti, jotta erilaisia näkökulmia tulisi esille  :)

Ei koira siitä kärsi jos sitä rakastetaan :smitten:, päin vastoin. Mutta sen pitää myös saada olla koira vaistojensa ja viettiensä kanssa.   

Totta. :)
Täällä ihmiset rakastavat koiria ja ne ovat yleisesti ottaen todella hyvin hoidettuja ja kasvatettuja. :)
Koirille kuin koiranomistajille on pelisäännöt. :police:

Koiran täytyy olla tottelevainen ja omistajan velvollisuus on kouluttaa koiransa kunnolla,
muuten saat unohtaa julkiset paikat koiran kanssa -> aina siellä väkijoukossa löytyy joku,
joka kertoo poliisille, että tuo tyyppi ei hallitse~hillitse koiraansa
tai ainakin saa sinut tuntemaan suurta häpeää. :P

Koirakouluja -ja kerhoja ja clubeja löytyy hyvin. :)
Kakat on pakko kerätä tai rapsahtaa 36 Euron sakko heti. Täällä on niin paljon poliiseja
katupartiossa, että ei kannata yrittää livistää. ;D

Koirakuumetta podetaan täälläkin  :) Sydämessä ollu muksusta lähtien parin mopsin kokonen aukko  :smitten:.

Ehkä vielä joku päivä...

Minulla taas kissakuume.  ;D :smitten: Mutta en vielä voi hankkia, tulevaisuudessa sitten kun on kaikki asiat enemmän järjestyksessä.  :)

Mun mielestä toi chihu kuulostaa hyvältä.. Onkos asia edennyt?  ::)
Ne on kyllä sellaisia suloisia nappisilmiä... :)

Mullakin alko koirakuume nouseen taas kun lueskelin noita viestejä! Mulla (perheellä) on ollu kolme koiraa, keskikokosia/isoja, joten pikkukoirista ei kokemusta löydy. Täytyy vain sanoa Westiestä vielä, tapasin kerran aivan ihanan!!! Niin vilkas, kiltti ja sulonen veitikka. Aina tulee se mieleen kun pikukoirista tulee puhe.
Mulle ja perheelleni koira on aina nimenomaan tullut täyttämään aukkoa, koira-aukkoa  :) Kun siihen tottuu, että koira on talossa niin ei voisi kuvitellakaan olevansa ilman.

Olimme katsastamassa parissa eri paikassa Yorkieta ja yhdessä paikassa Chihuja. :)
Kyllä se chihu vain valinnaksi varmistui. :)

Kovasti olivat suloisia piiperöitä, mutta se pentu olisi pitänyt varata heti
ja me haluamme vielä miettiä ainakin kuukauden päivät, koska tässä on muutamia
muutoksia työelämässä tulossa, että kuinka tässä sumplitaan,
koska se hauveli tarvitsee aluksi todella paljon aikaa.
Myöhemminhän se tulee matkaamaan töihin kanssani. :)

So, laitoimme hiukan eteenpäin tuota, että saa sen pisu-vaiheen eli sisäsiistiksi opettelun
mukavasti niin, ettei sitä tarvitse töissä tehdä
-ymmärrettävistä syistä.  ;)

Kivaa, että asia edistyy  :)
Muista opettaa pentusi olemaan myös yksin kotona. Mikään ei ole naapureista rasittavampaa kuin jodlaava pikku chihu, siis jos asut kerrostalossa... Jos kannat pentua koko ajan mukana siitä voi tulla läheisriippuvainen ja yksinolon opettaminen myöhemmin voi olla aika vaikeaa.

No niinpä. ;D Onnekseni mieheni omistaa taloyhtiön, jossa asuntoni on,
joten en tiedä, kuinka paljon naapurit uskaltaa valittaa,
koska mieheni on myynyt ainoastaan muutaman asunnon taloyhtiöstä
ja loput ovat vuokrasopimuksella. ;D

Sain kerran, jo vuosia sitten, eläinsuojelutapauksena 2 vuotiaan kääpiövillakoiran.
Sitä oli pidetty ulkokoirana puolen metrin narun päässä nälkäisenä ilman hoitoa.

Kun se sitten tuli minulle, niin se omi minut niin tiukasti itselleen,
että en voinut edes keskustella kenekään kanssa ilman sen mustasukkaisuus
-ja huomionkipeyskohtauksia! ;D

Jos se jäi hetkeksikään yksin, niin se joutui paniikkiin,
-hätäpissat ja kauhea itku! :'(
Voi naapuriparat!

Sen opettaminen itsenäisemmäksi oli tosi työlästä, koska se jo 2 vuotias
ja kovasti traumatisoitunut. Seurakoiraa ei saisi pitää yksinäisenä ulkokoirana. :(
Se ei koskaan oikein oppinut siihen, mutta mukautui sitten toisen koiran
myötä, koska siitä toisesta oli seuraa ja sen psyyke oli terve
ja se osasi käyttäytyä, vaikka olin poissa.

Se alkoi matkia sitä toista koiraa ja tuli huomattavasti helpommaksi
-kunhan nyt ensin aina selvisi niistä mustasukkaisuuskohtauksista! ;D

Niin, ja kuinka yleistä on ottaa koira vain jonkun ulkoisen seikan perusteella ja unohtaa sen alkuperäinen tarkoitus. Vieteistään kun ei yksikään elukka pääse eroon, vaikka kuinka ihminen jalostaisi  :police:

Itselläni oli aikoinaan vastaava juttu, mutta tanskandoggi ja hieman nuorempana sen sain. Kohdallamme kävi niin, että koira kulki matkassa melkein aina mukana ja aiheutti hilpeitä tilanteita toisinaan... varsinkin silloin, kun oikeasti tuli tilanne ettei koira voinut olla matkassa... piti kysellä koiralle "lapsenvahtia"  :2funny:
Loppujen lopuksi koirani sairastui perinnölliseen autoimmuunitautiin ja lopetimme sen jo ennen 3v.synttäreitä  :'(

 ;D :2funny:
Minulla oli kanssa babysitter tuolle koiralle välillä,
koska tuli jotain sellaisia tilanteita, joita ei vain voinut hoidella niin, että koira olisi
jäänyt pidemmäksi aikaa yksin, mutta ne alkoi aina niin, että koira itki eteisessä
oven edessä jälkeeni jonkin aikaa, kunnes sitten hyväksyi "babysitterinsä"
ja tilanteen, mutta kävi kuitenkin vähän väliä ovella tarkistamassa ja uikuttamassa,
koska tulen. ;D :2funny:

Tuosta se ei koskaan oikein päässyt kokonaan eroon,
vaikka ajan myötä tasaantuikin, etenkin toisen koiran myötä. :)