Astro Foorumi

Kaikki täällä kuulumme ainakin yhteen suureen, eikä hassumpaan ryhmään, nimeltä astro-foorum.

Monet kuuluvat ehkä poliittisiin ryhmiin, toiset yhdistyksiin, tai ainakin johonkin ammattiliikkeeseen tai työryhmään. Ja jotkut epävirallisiin ryhmiin, jengeihin, kaveriryhmittymiin.

Minkälaisiin ja miten ne ovat syntyneet, mille tarkoitukselle?

Itse olen vuosia kuulunut esim. erääseen tanssiyhdistykseen ja siinäkin ryhmään 'me vanhat', johon sen tiiviydestä ja historiasta johtuen on ollut muiden vaikea tulla mukaan. Se on ollut suuri kasvupaikka varmaan meille jokaiselle ja tulee näköjään vieläkin olemaan. Olin siitä 'vuorotteluvapaalla' vuoden ja nyt olen menossa takaisin. Kaipaan sitä tanssillista naisenergiaa!

Mutta muitakin ryhmittymiä on ympärilläni jotenkin ihmeen kautta rakentunut koskien ehkä tätä henkistä polkua.

Kertokaa tekin!

Ardthin kuvasta tulee mieleen tuo 'yksinäinen susi'.

Kauniisti kuvasit ryhmiäsi! Ja omaa polkua.

Minua on joskus 'haukuttu' laiskaksi ja välinpitämättömäksi, kun olen myös kulkenut omia polkujani. En ole kaivannut koskaan kuulua mihinkään uskontokuntaan, poliittisiin ryhmittymiin tai mihinkään kapinallisiin jengeihin. Olen katsonut silmät pyöreänä haukkujaa ja ajatellut, että noinkin päin sen voi nähdä. Eikä mitään ole mennyt toisen päähän, kun olen yrittänyt sanoa, että ei minulle löydy sellaista piiriä, jonka hyväksyisin, joka olisi ihan minun.

Harrastusten ja työn lomassa on sitten tullut liittyneeksi johonkin, mutta usein olen huomannut, että niidenkin sisällä olen oma yksinäinen kulkijani. Vain osan itsestä antaa sille piirille.

Joskus kadehdin noita tiiviitä sukuryhmiä. Eronneen lapsena en niihinkään kuulunut. Tai isoja perheitä. Tai jopa jengejä. Sitten yhtä lailla löysin ison riemun kulkiessani yksin ja vapaana.

Mutta tulee aikoja, että ryhmiä tarvitsee. Tai niitä ryhmiä syntyy tarpeen ja kasvun mukaan.

 Itselleni tuota reikiporukkaa on jonkun verran kertynyt ja erilaiset tapaamiset ovat avanneet uusia ystävyyksiä ja vanhojen tuttujen tapaamisia :smitten:. Jos nyt johonkin ryhmään kuulun niin kai se sitten tuo reikifoorumi.
 Tahtoisin elää tiiviimmin ihmisten kanssa, kaikki asuvat niin kaukana  :-\. Yhteisöllisyyttä rakentaessa...

 
  :smitten:

Kuulun energiahoitaja ryhmään,jossa eri hoitomuodoilla työskennellään yhdessä.
Sitten on pienempi reikiryhmä,sellainen sisäpiiri,jota kutsutaan nimellä "vispilät".
Siinä olevat ovat kaikki reikihoitajia ja kokoonnumme yleensä minun luonani.

Ja rakkaat ystävät ryhmään. :smitten:
Ei kovin monta,mutta jokainen kultaakin kalliimpi! :smitten:

Minusta olisi mukavaa kuulua johonkin ryhmään, mutten ole oikein osannut kiinnittyä mihinkään  ???  Ehkä olen myöskin sitten yksinäinen susi, en tiedä. Myönnän arvostavani tietynlaista vapautta ja itsenäisyyttä ihmissuhteissani ( :aurinko: :vesimies:,  :askendentti: :kuu: :kaksoset:). Mutta kun oikein mietin... niin, löytyyhän jotakin.

Perheeseeni kuuluu mies ja koira (=ryhmä), samoin mieheni vanhemmat ovat minullekin läheisiä. Kun kävin entisellä työpaikallani, tunsin yllättäen suunnatonta yhteenkuuluvuutta ja surua siitä, etten enää ollut siellä töissä. Ihmiset kyselivät, milloin tulen takaisin... Se kosketti  :-*   Ehkäpä sekin on siis ryhmä! En vain osannut ajatella sitä sellaisena silloin, koska työni oli pääsääntöisesti hyvin itsenäistä.

Ystäväpiirini on siinä mielessä hajanainen, että ihmiset eivät tunne toisiaan ja asuvat eri paikkakunnilla. Taidankin olla siis enemmän jonkinlainen parisielu...?  ::)  Minulla on aina ollut tiiviitä kahdenkeskisiä ihmissuhteita niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin, mutta ryhmittyminen on jäänyt vähemmälle.
Tuollainen henkinen ryhmä reikin tai vaikkapa astrologian tiimoilta olisi kyllä ihana  :smitten:

Aika on kovasti muuttunut.

Näitä tällaisia ryhmiä ei taatusti ollut vielä 30 vuotta sitten. Nyt lapset ja nuoret syntyvät ja  kasvavat tällaisen olemassaoloon.

Joskus näitä ryhmiä syttyy aivan ihmeesti itsestään. Ympärilleni kerran kertyi vuosia sitten filosofinen ystäväjoukko, meitä oli sopivasti neljä. Tapasimme parin vuoden ajan, ehkä kolmenkin ja ne hetket olivat tosiaan kullanarvoisia. Itseämmehän me peilasimme suuriin filosofisiin kysymyksiin. Mutta...olimme liian etäällä toisistamme ja varmaan kaikki kyllästyimme yrittää järjestää kokoontumisia niin että ne kaikille sopivat. Ja se sammui siihen, vaikka jäimmekin jotakin kaipaamaan.

Mutta uskon, että ryhmät syntyvät samoille energioille värähteleville ihmisille, ehkä elävät hetken jokaisen tarpeeseen, sammuvat, jättävät kaunista kasvualustaa ja sitten siihen syttyy jotain uutta.  :smitten:

Minerva, uskonpa, että kun sinussa leimahtaa uusi innostus johonkin uuteen asiaan, niin ryhmä syntyy aivan itsestään. Olet itsenäinen, voimakaskin, ei se ryhmä synnykään ilman tarvetta.

Tai se tulee myös sitten kun on avuton, ei tiedä tietä ja huomaamatta 'pyytää jotakin tai joitakin auttamaan'. Sillä tavalla minä eksyin erääseen vaihtoehtohoitajien suloiseen ryhmään, mutta tapaan heitä vain kerran vuodessa yhtenä viikonloppuna. Sitäkin voimallisempi on se tapaaminen.

Tuli mieleen, että onhan Tampereen astromiitti-porukkakin ollut eräänlainen henkinen ryhmä  :smitten:  Olo on ollut todella hyvä ja energinen tapaamistemme jälkeen. Ehkä nähdään vielä...  ;)

Ryhmä, jaa-a..

Olen aina vähän vältellyt ryhmään kuulumista.

Tykkään olla yksin tai kaksin tai sitten tosi suuressa joukossa.

Mutta onhan minulla ryhmäni, meidän perhe, joka koostuu epäsosiaalisista yksinäisitä susista jotka epäsosialisoivat keskenään oikein sujuvasti.  :2funny: (tarkoitan, huvittaa joskus kun minä ja kaksi siskoani olemme yhtä aikaa lapsuudenkodissa äitiä katsomassa, niin hetken aikaa istumme ja höpöttelemme, mutta sitten kaikki sulkeutuvat omiin huoneisiinsa tekemään omiaan... ::) ) Emme ole koskaan ollut perhe joka matkustelisi yhdessä tai kokoontuisi syömään yhtä aikaa... Jos joku yhdistää niin se on TV.  :D

Ennen kaikkea inhoan kaikkia sukutapaamisia, koska en tunne mitään sukurakkautta tai halua olla mikään yhteisö. Juu, ihan kivoja ihmisiä, mutta ei niitä kaikkia kerralla, kiitos!  ;D

Ja sama juttu kuin Minerwalla, ei minulla mitän ystäväpiiriäkään ole, ystävistäni monetkaan eivät tunne toisiaan.. He ovat yksittäisiä tyyppejä siellä täällä.

Mutta nythän keksin..
On minulla yksi ryhmä, jossa olen erittäin aktiivinen jäsen:
kahvi- ja teetupa-ryhmä!  ;D

hmmm... kyllä ja aikas moneenkin  ::)
Kaikissa olen jollakin tapaa "keskellä", vaikka en ehkä johdossa  ??? Joskus jopa toivoisin pystyväni olemaan hieman syrjässä, koska vastuu ja näkyvyys tuo myös paineita, velvollisuuksia ja monia murheita tullessaan... aina ei jaksa olla vahva.

Niin... vai onko se todellista vahvuutta, kun osaa myöntää ettei enään jaksa/osaa? ...off topic...

On se vahvuutta, kun USKALTAA sanoa ettei jaksa.

Tuo onkin mielenkiintoista todeta, miten niihin ryhmiin sijoittuu. Tanssiryhmän jäsenet ovat kaikki kamalan itsenäisiä ja vahvoja naisia tavalla tai toisella. Olemme vuorottain toimineet veturina. Ja jokaisella on omatapainen rooli siinä.

Mutta usein löydän itseni niistä aika keskeisenä, joskin viihdyn mainiosti myös sivummalla.

Jos se alkaa liikaa pyöriä niin että olen keskipisteenä, hämmennyn ja alan epäröimään.

 
Totta turiset Esmiralda. :)
Ryhmä syntyy kun siihen on tarvetta ja kestää aikansa.Kun keskinäiset energiat muuttuvat,on ryhmä tehnyt tehtävänsä ja hiipuu hiljaa.

En myöskään tykkää olla mikään vetäjä tai organisoija.En ollut paikalla tämän isomman ryhmänkään synnyssä ja tutkailen onko se minua varten kun lähtee käyntiin.
Menen kyllä sitten mukaan ja tykkään tehdä hoitoja ja ihanaa on,kun energiaa ladataan monen ihmisen voimin itselle. :smitten:
Pienryhmä kokoontuu minun luonani vain siksi,että olen ainoa,joka asuu yksin ja näin ollen ei ole häiriötekijöitä.Muilla mies tai lapset.
Se onkin hyvin vapaamuotoinen,eikä mitään vetäjää ole.

Asiakkaat otan mieluiten kotiin,vaikka tilat saimmekin.Täällä on kaikki se materiaali mitä tarvitsen,eikä taatusti muista tiloita kuulu häiritseviä ääniä.

Ja ensi viikonloppuna menen sinne Selkkis leirille. :D
Ties mitä se tuo tullessaan.
Olen oikeastaan aina kuulunut johonkin ryhmään. ???
Mutta siitä saa tukea ja samanlaisten ihmisten on helppo puhua vaikeistakin asioita,kun ei tarvitse vääntää rautalangasta.
Ryhmistä saa aivan hirmuisesti voimaa ja iloa! :smitten:

Ja mikä jännittävintä, on mennä jonnekin leirille, jossa onkin aivan uusia ihmisiä. Minäkin lähden jollekin sellaiselle hengelliselle jonnekin Seinäjoen likelle, vaan en yhtäkkiä muista yhtään mikä se oli. Se on vasta lokakuussa. Hm. Jos en nyt päivä kerrallaan elä, niin ainakin kuukausi kerrallaan.

Olen kokenut sellaisiakin ryhmiä, joihin olen pakosta joutunut ja jossa olen saanut vain mahanpuruja. Tai uteliaisuudesta mennyt ja 'kylmää' tuntenut. Ilmapiiri kyllä kertoo heti, onko ryhmä minulle oikea ja että onko siellä negatiivisia värähtelyitä. Periaatteesta tai pakosta ei missään ryhmässä saisi olla, turhaa energiaa vain vie.

Minullakin on juuri tuo - herkät tuntosarvet, jotka aistivat heti, jos en ole tervetullut johonkin ryhmään tai jos jokin ryhmän energiassa on poikkiteloin omani kanssa. Muutaman kerran olen ovelta kääntynyt takaisin, kun en tunne viihtyväni. Pitäisi ehkä olla pitkäjänteisempi, sillä tiedän, että alku saattaa olla hankalaa. Jostain syystä tulee kuitenkin hirmu helposti tarve vetäytyä; ei tämä ollutkaan minua varten... En taida pohjimmiltani olla mikään ryhmäihminen  ::) ;)

Tuollaisista tapahtumista tykkään kyllä. On mielenkiintoista mennä mukaan johonkin ihan uuteen juttuun, vaikkapa yksinkin, sillä silloin tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Hetken sieluntoveruuskin voi merkitä enemmän kuin pitkä tuttavuus, jossa ajatukset eivät koskaan löydä yhteistä säveltä. Molemmista on kokemusta.

Kyllä luotan siihen,että ne tuntosarvet ovat oikeassa ja vetäydyn mieluummin takavasemmalle minäkin,kun alan väkisin mihinkään änkemään.

Tuo leiri tosiaan kiehtoo. :D
Tuntuu että siellä on jotain,miksi lupauduin mukaan.En tunne kuin toisen valvojan ja hän on se diakoniystäväni.Itse olenkin epävirallinen valvoja. ;D
Ja tytön joka on jo pitkään ollut kuivilla.Mutta hänet olen viimeksi tavannut vuosia sitten ja oli vielä pahasti koukussa silloin.
Mielenkiintoista kuitenkin tutustua hänen uuteen minäänsä ja kaikkiin muihin,joita en ole enää nähnyt.Sekä tietysti nähin lapsukaisiin. :smitten:
Lähtö on perjantaina klo:16.30. :D

Olet varmaan siellä oikealla paikalla, Chandra! Kerää voimavarat yhteen.

Joskus ryhmissä ollessa minulla on hassu tunne noista energioista. Vaistoan, missä niitä lymyää, ja jokin minussa alkaa toimimaan. Kokeilen ensin siihen vahvimpaan kyselevästi. Usein se ei reagoi, mutta kun kokeilen sitä lymyävää, niin siellä alkaa tapahtumaan. Sellaisen ujon ihmisen voima odottaa aina että joku tarttuisi siihen, herättäisi sen. Sitten otan kuin suitsia käteeni ja laitan ne somasti yhteen. Ja sitten alkaa tapahtumaan. Koskaan ei saa näyttää että itse siinä toimii, vaan niin että jokainen luulee itse toimivansa.

Tästä nyt varmaan ei ymmärtänyt kukaan mitään, kun nämä on niitä asioita, joille ei löydy kieltä.  ;D

Esmiralda  :smitten:

Nuo tuntosarvet ovat tässä päässäkin, mutta jokin jäärä ei aina kuuntele niitä  ;)
Ihmisissä on voimaa, sellaista energiaa jota yhdenkään yksinäisen on mahdoton saavuttaa... paitsi jos on onnistunut syntymään diktaattoriksi  ???

Siinä missä ryhmän energiat voivat olla tuhoavatkin  :( joskaan aina toki ei puhuta tuhoamisvoiman negatiivisesta puolesta. Joskus näin vaan on, jotta jotakin uutta pääsee kasvamaan tilalle  :angel: Mutta valitettavan usein kokee/näkee kuinka ryhmä käyttää voimaansa pahaan... katsoo vaan uutiset  :'(

 :)

Voi Esmiralda kun puhut viisaita ja toimit myös rakkaudella ja lämmöllä.Huomioit ne hiljaiset ja etsit keinot saada heidät löytämään voimansa. :angel:
Tuo on harvinaista,sillä varsin usein joku haluaa vain johtaa ja olla äänessä ja jättääkin ne hiljaiset mielellään syrjään. :'(
Miettikääs niitä fiiliksiä,joita tällaisella ihmisellä on,kun lähtee ryhmästä kotia kohti. :-\
Ei varmaan tee mieli uudestaan,ellei sitten ole luonteeltaan kuuntelija tyyppi,joka ei haluakaan keskustella.
En yleensä käy kuin kerran uusissa jutuissa.Jos liian monta johtavaa hahmoa,tai yksi "guru",jota kaikki seuraavat kuin lammaslauma miettimaättä gurunsa motiiveja,niin ei ole minua varten.
Viisas johtava hahmo toimii Esmiraldan lailla ja ne ryhmät yleensä säilyvät kauemmin.
Myös jatkuvat,vaikka johtava lähtisi,mikäli seuraavaksi tuon roolin ottava on samanlainen.

Voi ystävät kalliit!

Ei ole olemassa 'viisasta'!

Kerron esimerkin ihan itsestäni. Tuo ryhmä josta nyt puhun, on tosiaan toiminut yli kymmenen vuotta ja ei aina suinkaan ole ollut harmooninen, vaan hyvin 'elävä', oikeastaan negatiivisuuksineenkin dynaaminen. Hyvässä ryhmässä ei kenenkään oikeastaan saa nousta yläpuolelle hallitsevaksi (joskin ryhmän asioita voi joku pyöritellä), kuten Chandra tuossa puhui. Eräs meistä yritti. Aloimme kaikki huomaamaan miten tämä yksi alkoi hallita jopa määräillä tekemisiä (vähän sellaista narsistimaista jota hän ei itse ymmärrä itsestään).

Silloin minä tein tempun, suorastaan vastustin häntä hyvin näyttävällä tavalla, joskaan siinä ei mitään väärää ollut. Mutta hänen mielestään oli! Hän purkautui kuin pommi keskuuteemme saaden erään toisen itseensä tyytymättömän mukaan. Tuon pommin piti osua minuun, mutta kun huomasi, että minulla oli liian monta suojelijaa (tai asian ymmärtäjää), se putosikin hänen omaan päähänsä.

Minä olisin voinut toimia viisaammin, kadun sitä melkein. Mutta kuinka se puhdisti. Kuinka monet meistä alkoivat purkamaan turhaumiaan ja loukkauksia joita olivat saaneet osakseen. Tuo pomminpuottaja kaverinsa kanssa siirtyi syrjään. Häipyi ryhmästä pariksi vuodeksi...nyt hiipien häntä koipien välissä takaisin.
Minä pyysin anteeksi kaikkien kuullen, jos olin loukannut. He eivät pyytäneet.

Arvaa vain voi mitä kaikki olemme toisistamme ja tapauksesta peilanneet! Mikään ei ole turhaa!

Mutta kyllä dynamiikkaa ryhmässä pitää ennenkaikkea olla. Ei ryhmä saa olla silittävä ja suojeleva. Sen pitää voida kasvattaa. Joka pelkää, astuu syrjään. Joka haluaa kasvaa, käy läpi kriisejä.

Nämä taitaa olla aika monimutkaisia asioita.  ??? Mutta nyt olen jutellut sellaisesta ryhmästä, mikä keskipisteenä on fyysinen toiminta.

Sitten on ryhmiä, joiden merkitys on henkisessä toiminnassa. Kuten varmaan reikissä on paljon kyse. Mutta onko siinä eroa?

Pakko vielä sanoa, kun äkkäsin.

Tuosta ryhmän dynamiikasta. Ei sitä tapahdu viisaudessa, ei varovaisuudessa, ei suvaitsevaisuudessa, ei turhan lällyttelyssä, ei mukailulla, ei joustolla.

Vaan just niillä negatiivisilla ilmiöillä, tunteilla, mitä me ihmiset kannamme aina mukanamme.

Kide (kuinka kaunis on nimesi!), tuot esiin juuri sen keskeisen ryhmässä. Valon ja pimeyden voimat!

Minä uskon sen valon voimaan. Jos katsoo nytkin noita 'pimeitä' ryhmiä, ei se heillä onnistu hyvin pitkään.
On kaunan kantavia ryhmiä, on sairaaseen suuntaan kulkevia uskonnollisia ryhmiä, on pedofiiliryhmiä jne. Mutta heidän pimeys ei pelaa enää. Heidän toimintaansa puututaan. He eivät pysy piilossa (tai näin voi vain toivoa), koska ihmiset eivät enää pelkää niin paljon.

Se sanonta, että kun avaa pimeän huoneen ovea valoisaan huoneeseen, ei se pimeys mene sinne, vaan valo menee pimeään huoneeseen, on minusta niin kaunis huomio. :smitten:

Myönnän, olen idealisti.

Kiitos Esmiralda  :angel: *punastelee hän täällä nyt*  :smitten:
Kuinka osuvasti kirjoitit tuosta oven avaamisesta  :smitten: Taidampa tallettaa sen sydämen ilmotustaululle  ;)