Astro Foorumi

Pitäähän taiteellekin olla oma ketju, kun musiikillekin on. Tänne voi linkittää kiinnostavat taidepläjäykset ja katsoa, herättävätkö ne tunteita, ajatuksia ja keskustelua.


Voi olla uutta tai vanhaa, nykyistä tai mennyttä taidetta, tekniikka määrittelemätön.


Laitan tähän aloitukseksi tämän Vajran esittelemän linkin koska se inspiroi minua taas tähän nykytaiteeseen.


http://www.banksy.co.uk/


Millainen taide kosketti sinua viimeksi tai mikä on sinun ikuinen suosikkisi taiteessa? Teetkö itse taidetta harrastuksena tai ammattilaisesti (tai jotain siltä väliltä) ja miten koet taiteen tekemisen ?

Pidän taiteesta, jota on miellyttävää katsella. Kauniisti tehdyt luontokuvat ja eläimet ovat sydäntä lähellä. Toisaalta, vastakohdat tietyissä tauluissa kiehtovat. Hugo Simbergin Kuoleman puutarha, Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot ja Salvador Dalin Muiston pysyvyys ovat mielestäni kaikkein kauneimmat taulut. :smitten:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kuoleman_puutarha
http://fi.wikipedia.org/wiki/Taistelevat_metsot
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Persistence_of_Memory

Minulle selvisi joskus lukioikäisenä, että olen  :kuu: :kalat: ja tuon tiedon jälkeen en enää yhtään ihmetellyt miksi pidin yli kaiken Claude Monet`n tauluista varsinkin tästä

http://i2.photobucket.com/albums/y1/WhiteRain7777/Monet-nympheas.jpg

Jotenkin niin ihanan kaunis ja herkkä. Minä kaipaan taiteelta herkkyyttä ja kauneutta ennen kaikkea.

Täällä lisää Monet`n töitä ja tietoja taitelijasta

http://fi.wikipedia.org/wiki/Claude_Monet


Muuten toinen taiteilija, johon ihastuin valtavasti samoihin aikoihin ja josta pidän vieläkin on norjalainen Edvard Munch

Tämä on sitten sitä hivenen "ahdistavampaa" tuo Huuto on ihan mykistävä ja tuo Madonna ja
Elämän tanssi

http://fi.wikipedia.org/wiki/Edvard_Munch

Linkeistä löytyy gallerioita  :)

Viper Venus, sinulla on muuten härkämäinen maku, jos et pahastu että sanon.  :coolsmiley: :)

Kiitos kiitos, kohteliaisuutenahan tuo täytyy ottaa! ;D

No sitähän se onkin, mitä suurimmin.  :) Härkä ymmärtää kyllä taiteen päälle.  ;)

Onko muiden mielestä Monet kalamainen? siis hänen taulunsa. Munch voisi olla hmm... en tiedä.  :idiot2:

Mä en osaa nimetä yhtään taiteilijaa, joka olisi töillään vedonnut minuun enemmän kuin joku muu..

Mutta taide eri muotoineen on hyvin tärkeä minulle.  :smitten:

Tykkään monen tyylisestä taiteesta, mutta karkeasti jaoteltuna kahdenlaisesta hyvin erilaisesta tyylistä:

Värikäs ja hieman naivi tyyli, esim. anime-tyyppinen...

Toinen mistä tykkään on mustavalkoiset valokuvat, joissa on jotain karua ja kaunista. Aitoa. Inhimillistä.
Yksi suosikki esimerkiksi sellainen kuluneen näköinen kämmen joka on avoinna ja siinä on ruusu...
Yksi kuva missä on joku vanha aitta ja sen portailla istuu pikkutyttö katse luotuna maahan..
Tai mustavalko-kuvat alastomista "tavallisen" näköisistä ihmisistä, ei siis mitään poseeraus-kuvia vaan aidon näköisiä..

Suomen kuvalehdessä on hyviä kuvia.

http://exacto.blogspot.com/old_couple_3413123.jpg (http://exacto.blogspot.com/old_couple_3413123.jpg)  :smitten:

Meditaatiosta ja jemmassa olleen kuvataiteellisen kyvyn kukkaan puhkeamisesta,
mikäli oikein ymmärsin:

http://www.youtube.com/watch?v=gP6FYQskKPM&feature=related

Voi, luulen, että olisin kuollut masennukseen ilman taidetta! Teatteria harrastan, musiikkia kuuntelen päivittäin useita tunteja, piirtelen ainakin kerran viikossa vaikken osaakkaan piirtää  ::)

Mark Rydenin taiteessa on jotain unenomaista, ehkäpä, joka minua kiehtoo.

http://www.markryden.com/ (http://www.markryden.com/)

Paikallisessa kirjastossamme on juuri nyt Anna Wildrose-nimisen taiteilijan näyttely. Ihastuin hänen töihinsä ikihyviksi! Taiteilija on itseoppinut, joka työstää intuitiivisia, tajunnanvirtaa olevia töitä.

Anna Wildrosen Galleria (http://www.sci.fi/~jsp/annawildrose/gallery.html)

 Itselleni yksi suurimpia taiteilijoita ovat Kandinsky (vaikka täällä pari: http://lispsfmp.wordpress.com/2008/02/24/wassily-kandinsky/), jonka värimaailmaa rakastan. Dali on hyvä ja teknisesti ihan mieletön, tosin nykyään liian nähty mulle. Monetin yksi lampijuliste koristaa eteistä :).
 Harrastelen jonkunasteista eskapismia ja fantasiaa, joten kolahtelee tämä nainen tosi lujaa: http://www.shadowscapes.com/.
 Muotoilun saralta sekä arkkitehtuurista on läheisin meikäläiselle Art Nouveau :smitten:.


 Mullakin vähän teatteritaustaa, piirtelyä, runoilua ja musiikkia.

Kahlil Gibranilta muutama hento väsäys:

http://www.susanneangst.com/poetry/gibran/art/ (http://www.susanneangst.com/poetry/gibran/art/)

Minun on kyllä ihan pakko myöntää, että taideopintojen alettua ainakin minun silmäni ovat avautuneet taiteelle aivan ennenkuulumattomalla tavalla! Se on ollut todella antoisaa ja olen nauttinut suuresti taidenäyttelyissä kiertämisestä - vaikka en tosin vieläkään ymmärtänyt kaikkia Ateneumiin päässeitä töitä, ahahaha - ja nykyään kaikkea katsookin ihan eri silmin. Toki, ainahan sitä on ollut avaramielinen ja taiteellinen, mutta nyt se on noussut potenssiin sata. Modernitaidekin pelkkine neliöineen näyttää nykyään taiteelle ja vieläpä järkevälle taiteelle, vaikka itse en sellaista kenties koskaan tekisikään.

Ainoa mistä olen surullinen ja poikkeuksellisesti eri mieltä ammattialan opettajani kanssa on se, että tutkimusten mukaan kaikki taiteilijat ovat traumatisoituneita. Nämä traumat ajavat ihmisiä taiteen tekoon, ei rakkaus taidetta, värimaailmaa tai ilmaisua kohtaan puhumattakaan siitä, että töiden tekemisen taustalla olisi luovuuden ilo. Itse en ainakaan koe olevani traumatisoitunut, eivätkä elämän haasteet tule esiin taiteessa ainakaan traumaattisin tavoin. Minusta on vain ihanaa piirtää ja maalata ja kyllä, minusta on ihan yhtä ihanaa olla piirtämättä ja maalamatta (muuten kyseessä olisi trauman purkaminen).

Mitäs mieltä te olette? Vaatiiko kuvataide - tai taide ylipäätään - hirveät egoistiset traumat ja tunnontuskat jotta se olisi oikeaa taidetta, vai voiko sitä vain tehdä töitä pelkästään luomisenergian ilosta?

Heitän sellasen kyssärin teille tänne nyt.

Kuinka monella teillä taiteentekijälla näkyy se hahmo jota aletta piirtämään taikka maalaamaan silmien edessä? Eli ette piirrä mallista.

Rakasta mustavalkoisia valokuvia, Salvador Dali iskee minuun myös.

Itse en maalaa, enkä piirrä mutta kuvaan paljon!

Koulussa piirrän mallista sen, mikä on pakko (ja tähän mennessä on aina malli, ei saa piirtää vapaasti), mutta vapaa-ajalla piirrän ihan vapaasti. En tee mitään suunnitelmia, ryhdyn vaan piirtämään ja katson, mitä syntyy.

Enkö ole vielä tähän aiheeseen vastannut  :o

Eipä oikeastaan, tosin taiteilijat ovat kyllä hieman muista erottuvaa porukkaa. Ehkä tietty herkkyys ja spontaanisuus myös liittyy heihin ja monet on luonnonlapsia.

Itsellä on se vika, että jos olen oikein vihainen jostain asiasta tai jollekin henkilölle teen todella hyvää taidetta. Puran sen vihastumisen energian siihen työhön.

Yksi suosikki on ehdottomasti Beatrix Potter sen takia, että itse en osaa tehdä mitään vesiväreillä.  :smitten:
http://www.peterrabbit.com/index.asp

Mulla on kyllä taiteentekijänä sellainen transsinomainen tila käynnissä jossa haluan olla vain yksin kun työskentelen. Kyllä voin sanoa, että jokaisella kuten itselläkin jossain määrin on isohkoa egoa nähtävissä, ainakin siinä vaiheessa kun esittelen töitäni ja kerron niistä. Ei kuitenkaan niin kuin pissaa päässä.

Traumoista ja/tai tunnontuksista en voi puhua. Ennemmin se on sitä luovuuden tuskaa. Välillä on kovaakin äherrystä ja kirosanojen pauketta ;) Kuitenkin ihan hemmetin ihanaa työtä :smitten:

Asboloksella alkoi maalaussormea syyhyttää. Kaivoin öljyvärit esiin ja sitten vähän päästä manasin, että mun piti ostaa ne hemmetin akryylivärit eikä sutata näillä öljyväreillä enää. Mulla kun ei riitä kärsivällisyys odottaa, että tuo eka kerros kuivuu. Pitäis olla miljoona työtä puolivalmiina, että joku olis edes kuiva sillon kun tekee mieli maalata.

No, kuitenkin alottelin ekaa...itseasiassa tokaa koiramuotokuvaa öljyväreillä. Ekan olen tehnyt joskus 90-luvun alussa! Ja sitten toisekseen tulee ystävälle syntymäpäivälahjaksi oveen nimikyltti. Koristeena hänen lempikukkasia lempiväreillä.
Täällä siis käryää tärpätti ja Asboloksen hermot  :tickedoff:  ;D

Kääk! En oo ikinä voinut sietää, kun en kestä öljyvärien hajua. Mun ukin veli oli kuvataiteilija ja hän maalasi upeita ölyvärimaalauksia joita hän myi ulkomaillekin asti :)

Kalervo Palsa oli, sanoisinko aikansa legenda uskaliaalla ja ehkä perverssimäiselläkin taiteentuotannolla :)

Itse en oikeen sietäis ottaa omalle seinälle Palsaa. ;) En kuiteskaan hänen taidettaan sorsi.

Elävänmallin kurssillakin tutustutaan ja piirretään alastomia naisia ja miehiä. Ei siinä mitään. Ihmisen anatomia on kaunis. Joka osaa esimerkiksi peniksen ja vaginan taidolla piirtää niin mikäs siinä :)

Mulla on tuo addikti inkkarimiehien kotkamaiseen nenään. Siitä voi tehdä jonkin huitsin upean, ylikorostuneen piirroksen joka ihan kunnolla säväyttäis ;) :D

Hei, varmaan joku teistä muistaakin sen Ison tekovaginan jota kuljetettiin jalan Hesan keskustassa? Se herätti erilaisia tuntemuksia. Siitä oli uutisissakin maininta. Muistaakseni sen vanginan sisään sai kokeilla mennä ;)

Oi mie tykkään monenlaisista...ennemmin voisin kysyä, mistä en tykkää.
Viivan jälki paperilla voi olla niin monenlainen...

Mutta kaikki missä jälki on joko herkkää tai vahvaa, kiehtoo minua.
Ei mikään hajanainen, kuten joillain pilapiirtäjillä.

Tässä pari esimerkkiä...tosin maalauksen muodossa... :)

http://www.penttipullinen.com/index2.html

http://salonidea.com/asetelmat.html

Ihan pelkkänä piirrostaitteena...
siinä, miten osaa kuvata lyikkärillä ihmisen..
kuvanakin...

Tykkään tästä
( itse hahmottelen kaikki aina lyikkärillä...kun tulee virhe...sen voi korjata pois...heh...Oppia ikä kaikki  :saturnus:)

http://www.r4sse.com/lyijykyna.php

Taide kaikissa muodoissaan on mulle sydämen asia. Tunteella tai järjellä tehty.

Akseli Gallen-Kallela - Sammon taonta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Gallen_Kallela_The_Forging_of_the_Sampo.jpg

Leonardo da Vinci - St. John the Baptist:
http://en.wikipedia.org/wiki/St._John_the_Baptist_%28Leonardo%29

Ivan Shishkin - Rain in an Oak Forest:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Shishkin_DozVDubLesu_114.jpg

Rakastan taidetta!  :smitten: Itse harrastan mm. valokuvausta ja tanssia. Tässä hieman tanssitaidetta, joka on itselle läheisin, tutuin ja rakkain taiteen muoto:

http://www.youtube.com/watch?v=t8IkDoD7nAI (http://www.youtube.com/watch?v=t8IkDoD7nAI)

Usein unohdetaan, että tanssikin on taidetta. ;)

Niin ja ehkä alkukantaisintakin. Keho liikkuu rytmissä, koko ihminen luo taidetta, ilmaisee ja kanavoi energiaa sekä tunteita.  :smitten:

http://www.youtube.com/watch?v=HQGW5a0q51w (http://www.youtube.com/watch?v=HQGW5a0q51w)

Leonardo da Vinci kiehtoo tässäkin:
http://www.drawingsofleonardo.org/ (http://www.drawingsofleonardo.org/)

Minä olin aivan samanlainen, mutta kahdenvuoden taidekoulutus avasi silmäni niin, että nykyään ymmärrän abstraktejakin töitä :) Opin ainakin se, että se miten kauan aikaa työhön kuluttaa tai miten pikkutarkasti se on tehty on toissijaista, sillä pääpointti taideteoksella on sen sanoma - olipa se sitten vaikka se, ettei katsoja oikein tiedä mitä hänen pitäisi ajatella asiasta.

Taide on siitä ihanaa, että KAIKKI on mahdollista!

Minusta kaikki se mikä heijastuu ihmisestä ulospäin, on luovaa elämää ja taidetta. Toisinpäin eli ulkoa sisään ohjautuvana se on jäljittelyä, yhteisen tiedon omaksumista. Eikä sekään paha, miksi emme ottaisi oppia toisten ohjeista ja kokemuksista. Mutta tasapaino löytyy molemmista yhdessä.  Flow, sen pitää virrata ulos yhtä esteetää kuin sisään, ihan mitä vain. Vaikka leipä, lenkki metsässä, omat huomiot, kirjoitus, puhe, nauru, itku...

Ilmaisuvoima vapaasti virtaavana on tärkeä. Elämän hallinta ja ongelmien ratkaisutaito!

Ja kyllä siihen kaikki se mistä tykkää ja missä viihtyy, kuten piirustus, maalaus, käsityöt, tanssi, musiikki, auttaa. Sillä elämme aikaa, jossa tuo ulkoaohjattavuus ja huoltaminen on voimakasta.

Eli lyhyesti; taide on itsensä ilmaisua vapaasti virtaavana.  :smitten:

Taide merkitsee minulle hyvin suurta. Rakastan tutkia harrastuksenani Italian Renesanssi ajan taideteoksia ja niiden symboliikkaa, kuinka kristinusko vaikutti taiteilijoihin. Esimerkiksi Sandro Botticelli loi aivan mielettömiä taideteoksia esimerkkinä Venuksen syntymä.

Myös ihannoin kultakautta joista esimerkkinä tuon esiin suomalaisen taiteilijan Elin Danielson-Gambogi joka oli Turun taidekoulussa yhtäaikaa Helene Schjerfbeckin kanssa. Hyvin merkittävä taiteilija vuosisadan vaihteessa, joka kuvasi naiseutta sellaisissa tiloissa mitä siihen aikaa paheksuttiin julkisesti. Kuten julkisesti ei saanu kuvata polttavia naisia taikka imettäviä. Elettiin erilaista aikaa kuin nykypäivänä.

Tästä voisikin siirtyä sitten expressionismiin joista vaikuttavin on minun mielestä Jackson Pollock joka loi aivan uuden taiteen tyylisuunnan roiskimalla väriä kankaalle.
Ja unohtamatta Mark Rothkoa jonka teokset on aivan omaa luokkaa yksinkertaisuudessaan.

Unohtamatta tietysti Kalervo Palsaa, Gallelaa ja monia muita.... Nykysuomen taiteen kuumimpia nimiä Samuli Heimonen joka valittiin vuoden taiteilijaksikin muutama vuosi takaperin.

Alla on linkkejä:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jackson_Pollock
http://fi.wikipedia.org/wiki/Elin_Danielson-Gambogi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sandro_Botticelli
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mark_Rothko
http://www.samuliheimonen.com/web/index.php?id=1

Taidetta rakastaa, vihaa, ne  luo erilaisia tunteita, välillä kokee uudesti syntymisen tunteita. Taidetta katsoessa tunnemme elävämme.

   
   :) Kivaa kateltavaahan se taide on..Minullakin on pari taidemaalaria  :smitten:
          suvussa....Ja jos ruuanlaittoa..voi sanoa taiteeksi.. :idiot2:
     ::)   Telkkarissa näkyi joskus syksyllä..sellanen ohjelma..
              olikohan joku ..Huippukokki Suomesta..Jouni...
            :) Hän on minun sukulainen... :angel:

Tämä on myös minulle hyvin merkittävä maalaus. Da Vinci on toinen, joka on minuun vaikuttannut, mutta myös Monet.

Taide on minulle tapa ilmaista itseäni ja rakastan hyviä taidenäyttelyitä. Olen enempi "old school"-taiteilijoiden perään ja maisemateokset ovat ne, mistä eniten nautin. Toki hienot potretit ovat asia erikseen.

Siitä tulikin mieleeni, että voiisn taasen tehdä toivioretken Ateneumiin. Kiasma ei oikein ole minua varten. Tämä rauhaton mieli kaipaa rauhallisia, seesteisiä ja selkeitä töitä.  :)

Olen aivan samaa mieltä kanssasi SanctAstra!! Mä en ymmärrä hölkäsen pöläystäkää nykytaiteesta. Kultakauden ja sitä aikasemmat aikakaudet tuo sitä normaalia elämää ja niis se siveltimen jälkiki on niin herkkää ja kaunista. Välillä niistä näkee elämän raadollisuuden ja kaihon ja kaikki ne ajatukset ja tunteet mitä ihminen nykypäivänäkin käsittelee itsessään.

Nykytaide on mielestäni niin kovaa ja hengetöntä ja niin yksinkertaisen tyhjää ja  niistä ei saa  itselleen mitään. tulee vaan sellainen olo niitä katsoessa "aijaha, vai tälläistä, voin minäkin maalatan cocacolan-logon kuvia taideteoksiin tai maalata potretteja niin rumalla ja raskaalla siveltimen vedoin." Tai sitten ne video installaatiot jossa joku tyyppi istuu nurkassa ilme värähtämättä yöpaitasillaan. sit taiteilija kertoo, että "tää kertoo nyky-yhteiskunnasta ku joutuu olemaan niin tyhjän päällä, korruptuneisuus lisääntyy ja ihmisyys on elotonta". Joskus tekis mieli huutaa ja itkee näitte teosten takia kun ovat niin huonoja ja eikä oo tarttenut edes mielikuvitustakaan käyttää. Taikka sit kuvattu ku puut havisee ja heiluu ja huojuu. sit selostuksena on vain "metsä". DAAAAAA!!  :idiot2: :uglystupid2: :D ;D
Tai sit Teemu Mäen tavoin kuvataan videokameralla ku tapetaan kissa. Johan ponppas. Sit vielä ihmetellään, miks suomessa ei pärjätä taiteella :D

joo, nyt hilejnnyn tai rupee tulee esitelmiä eri aikakausista tai taiteilijoista ja niiden näkemyksistään :D  :idiot2: :laugh: :D :uglystupid2:

 ;D
Näinhän se on.