Astro Foorumi

Oleellista asiaa sieltä täältä Sauli Siekkisen kirjoittamana:


Alempi ja korkeampi magia

Kaikki magia perustuu ihmisen ja maailmankaikkeuden eli mikrokosmoksen ja makrokosmoksen samankaltaisuuteen. Kuten Trismegistoksen Smaragditauluun on kirjoitettu: "Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla." Oppimalla tuntemaan ja herättämään voimia itsessään maagikko saavuttaa tietyssä määrin valtaa myös vastaaviin yleismaailmallisiin voimiin. Magian periaatteiden ymmärtämisen kannalta eräs selvin vastaavuus makrokosmoksen ja mikrokosmoksen väliltä löytyy kun tarkastelee äänen syntyä.

Itämaiset esoteeriset koulut sanovat äänen syntyvän ajatuksesta neljässä asteessa: para, pashyanti, madhyama ja vaikhiri. Tämä tarkoittaa sekä ihmisen puheen syntyä alkuperäisestä ajatuksesta että Logoksen tai jumalallisen Sanan pukeutumista aineelliseen ilmennykseen maailmankauden alussa. Alkuperäinen salattu maailmantakainen aatteilu tulee lausutuksi sanaksi fyysisen universumin muodossa aivan kuin ihmisen lausumaton ajatus muuttuu puheeksi äänihuulissa. Hän, joka ymmärtää nämä neljä astetta, pystyy hallitsemaan paitsi omaa ilmaisuaan mutta tuottamaan erilaisia ilmiötä ympäröivässä maailmassa. Hän ei tee mitään yliluonnollista vaan yksinkertaisesti hallitsee prosessia, jossa mahdollisuuksina uinuvat ideat tai ajatukset saavat konkreettisen ilmennyksen tietyissä olosuhteissa. Todellinen maagikko voi hallita näitä olosuhteita ja niitä ohjailemalla tuottaa mitä moninaisempia ilmiöitä. Miten harvoja ovatkaan ihmiset, jotka hallitsevat puheensa täysin. Heidät tunnetaan joko loistavina puhujina, jotka onnistuvat vakuuttamaan vastustajansakin omista argumenteistaan, tai sitten suurenmoisina laulajina, joiden ääni toteuttaa mitä monimutkaisemman sävelkulun. Vielä harvinaisempia ovat ihmiset, maagikot, jotka pystyvät tahtonsa avulla vaikuttamaan ja ohjailemaan itsestään näennäisesti riippumattomia asioita ympärillään. Kummassakin näissä on vain kyse äänen neljän asteen hallinnasta, ensin mainitussa ihmisessä itsessään ja jälkimmäisessä ulkoisessa maailmassa.

Lukuisat esoteeriset järjestelmät sekä idässä että lännessä opettavat maailman muodostuvan kolmesta periaatteesta. Paracelsus (1493–1541), joka oli alkemisti, sanoi taivaan ja maan olevan luotu tyhjyydestä mutta koostuvan kolmesta perustekijästä: elohopeasta, rikistä ja suolasta. Vastaavia kolmea tekijää kutsutaan Intiassa sanskritinkielisillä nimillä sattva, rajas ja tamas. Nämä perustekijät tai aineen prinsiipit luovat myös neljä äänen astetta.

Kun ensimmäinen prinsiippi, sattva eli tietoisuusperiaate alkaa vaikuttaa universaaliin erilaistumattomaan henkeen luomisen alussa, syntyy ksiirasamudra eli maidon valtameri. Tämä on kosminen jagrat eli valvetila. Sattvan väri on valkoinen ja sitä kuvaa puhtaan maidon valtameri, jossa kaikki myöhemmin syntyvät asiat ovat sulautuneena periaineeseen, mulaprakritiin aivan kuin spektrin eri värit ovat mahdollisuuksina valkoisessa valossa. Tämä on salatun aatteilun taso, jossa henki tiedostaa kaikkien asioiden alkusyyn. Ääni eli Logos on ilmennyksessään para-tasolla ja on nimeltään Virat tai Vaishvanara. Tämä taso vastaa Kabbalan Atziluthia, alkusyiden maailmaa. Tämä taso on myös karana eli maailmankaikkeuden alkusyy.

Taso, joka seuraa ilmennyksessä tätä alkusyiden universumia, on hienojakoinen eli sukshma maailmankaikkeus. Kun toinen aineen prinsiippi, rajas eli toimintaperiaate, aloittaa vaikutuksensa, syntyy garbhodaka eli luomisen virta. Tämä on kosminen unitila, jossa Hiranyagarbha (=kultainen kohtu tai kultainen muna) eli Logos tällä tasolla uneksii maailmasta. Logos saavuttaa pashyanti-tason. Hänen unennäkönsä muokkaa plastista periainetta ja alkaa eriyttää siitä ajatusmuotoja ja alkusyitä. Sen vuoksi tätä tasoa kutsutaankin kaikkiallisen aatteilun tasoksi, joka vastaa Kabbalan Briahia perusmuotojen maailmaa. Vedat käyttävät Logoksesta nimitystä shabdabrahman, Brahman äänen muodossa. Sanskritin aakkosto koostuu 16 vokaalista ja 34 konsonantista. Näitä 50 aakkosta nimitetään yhdessä varnamalaksi eli kirjaimista tehdyksi helminauhaksi. Vokaalit eli svaravarna ovat yhteisnimeltään karanabrahman – alkusyy-Brahman. Vokaalit voidaan lausua yksinään ilman toisten kirjaimien apua toisin kuin konsonantit, jotka vaativat aina toisen kirjaimen eli yleensä vokaalin lausumisen helpottamiseksi, ja sen vuoksi niitä on pidetty puhtaina äänteinä. Ilmennys alkusyy-Brahmanin tasolla on svagata, itsekohtainen, ja svarasatmaka, puhdas lakkaamaton autuaallinen virta ("sva" ="itse"). Se on yksi, vapaasti virtaava ääni, jossa ei ole erilaistumista tai eri osien yhdistelmiä. Alkusyy-Brahmania seuraa karyabrahman eli seuraus-Brahman tai ilmennys-Brahman, joka koostuu konsonanteista. Konsonanteista käytetään sanskritissa nimeä vyanjana eli erityisen ominaisuuden omaavia kirjaimia, joka tarkoittaa myös monikkomuotoa, moninaisuutta. Karyabrahman on vastaavasti ominaisuuksiltaan paragata, ulkokohtainen ja pararasatmaka katkelmista koostuva.

Kolmas aineen prinsiippi, tamas eli karkeuttava periaate synnyttää syvän unitilan, jota kutsutaan karanarnavaksi eli syiden mereksi. Logos tällä tasolla on Iishvara eli ilmennyt Logos, Logoksen valo eli äänen madhyama-taso. Kaikkiallinen aatteilu on loppunut ja maailmankaikkeus on vihdoin saanut muotonsa karkeuttavan periaatteen ansiosta. Tämä on Kabbalan Yetzirah eli älyllinen tai luova maailma. Karanarvana on ulosvuotanut syy, kosminen järjestyssuunnitelma, joka toimii esikuvana ilmenneelle materiaaliselle maailmalle. Karanabrahmanin muuttuminen karyabrahmaniksi tarkoittaa yhden tulemista moneksi. Se, mikä alussa oli ilmaistavissa vokaalien summan kuvaamana alkuperäisenä Sanana, shabdabrahmanina tai AUM:na, on nyt muuttunut konsonanttien kuvaamaksi moninaisuudeksi, jossa jokainen äänne kuvaa yhtä olemuspuolta ehdottomasta. Tämä on devojen, jumalolentojen maailma, jossa ihmismielelle lukemattomat joskin edeltävään tasoon verrattuna selvästi rajatut elävät, aineettomat voimat värähtelevät ikuisessa maailmaneetterissä. Noilla voimilla ei ole niitä rajoittavaa tai kahlitsevaa aineellisesta ruumista vaan itse värähtely on niiden olemus. Nämä voimat ovat kaiken myöhemmin ilmenneen sielu tai tosiolemus, ikään kuin henki ja merkitys lausuttujen sanojen takana vastaten Platonin ideoiden maailmaa. Nämä värähtelyt ovat biijamantroja, juurimantroja kaiken ilmenneen taustalla. Itämaisissa uskonnoissa jumalolennot esitetään yleensä puolisoidensa kanssa, joista käytetään nimeä shaktit, voimat. Deva on itse merkitys, ja hänen shaktinsa on värähtely, voima, johon deva on puettu ja josta se on erottamaton. Nämä devat eivät kuitenkaan ole ihmisen kaltaisia, itsenäisesti ajattelevia ja tahtovia olentoja, vaan puolitietoisia luonnonvoimia, jotka suorittavat toimintansa yhden kosmisen lain ja Logoksen tahdon alaisina edustaen kokonaisuutena Logoksen ilmennystä eri tasoilla.

Hienojakoisen tason värähtelyt muodostavat yhdessä matrika-varnan, kirjainten verkon tai matriisin, joka synnyttää kaikki ilmentyneet asiat. Noiden kirjainten tai värähtelyiden yhdistelmät, muunnelmat ja niistä kootut sanat ovat ilmentyneen maailman asioiden ja aineellisten kohteiden tosiolemuksia, niiden signatuurat (signaturae rerum) kuten länsimaisen okkultismin termi ilmaisee. Signatuura tai "salattu nimi" (nomina arcana) ei tarkoita materiaan kahlehdittua "kuollutta" sanaa (vrt. "Necronomicon" – "Kuolleiden nimien kirja") tai siitä johdettua merkitystä, puhumattakaan ihmisten asioille antamaa nimitystä, vaan se on fyysisistä kahleista vapaa värähtely, joka kaikuu henkiselle ymmärryskyvylle kuultavana ikuisen maailmaneetterin valtakunnassa. Nämä todelliset nimet ja niiden muodostama matrika-varna on useiden uskontojen kuvaama ihmiskunnan alkuperäinen kieli tai paratiisin kieli, jota myöhemmän ajan okkultistit yrittivät turhaan johtaa hepreasta, Egyptin hieroglyfeistä ja muista muinaisista kielistä.

Aineellisella tasolla sanat ovat fyysisesti kuultavia ja karkean, aineellisen ulkokuoren omaavaa puhetta, vaikhiri-shabda. Valtaosalle ihmiskunnasta sanat ovat näitä kuolleita, materiaan kahlehdittuja ja ulkokohtaisia ilmaisuja ja puhe pohjautuu ainoastaan aivojen luomille assosiaatiolle opituista merkityssisällöistä. Tämä on viimeinen taso, Kabbalan Assiah eli muotoja synnyttävä maailma. Siellä Logos (ääni) on saanut aineellisen ilmennyksen eli on kuultava, lausuttu sana, vaikhirii. Kosminen tietoisuus on tällä tasolla vaipunut syvään unettomaan uneen.

Magian tavoite, että tuntemalla "salatut nimet" ja signatuurat saavutetaan valta yli ilmenneen maailman, ei ole väärä. Devoja tai värähtelymuotoja on rajattu määrä aivan kuten kirjaimia aakkostoissakin. Siten samat värähtelyt toistuvat eri luonnonvaltakunnissa edustaen samankaltaisia voimia puettuna erilaisiin aineen tiheysasteisiin – "Niin kuin ylhäällä, niin alhaalla." Maagikko saavuttaessaan tiedon alemman tason värähtelystä, voi kutsua ja hallita saman värähtelykuvion omaavia ylempien tasojen devoja.

Aivan kuten kirjaimet voidaan jakaa foneettisesti eri ryhmiin, vastaavalla tavalla devatkin voidaan jakaa jakotavasta riippuen eri kategorioihin. Helpoin jako tietysti on hienojakoisesta karkeaan. Hienojakoisen tason devoja tai paremminkin hienojakoiseen aineeseen puettuja värähtelymuotoja kutsutaan uskonnosta riippuen enkeleiksi, arkkienkeleiksi, jumaliksi (deva) tai dakineiksi. Karkeampaan ulkokuoreen puettuja värähtelyjä kutsutaan taas demoneiksi ja paholaisiksi. Usein eri uskontojen teokset luettelevat kokonaisia leegioita joko taivaallisia tai helvetillisiä voimia järjestäytyneiksi aivan kuten maalliset sotajoukotkin. Näissä ei kuitenkaan ole kyse vapaasta tahdosta hyvälle tai pahalle puolelle siirtyneistä ja siten toisiaan vastaan taistelevista järkiolennoista vaan yksinkertaisesti Logoksen monikertaisista ilmennyksistä aineen eri tasoilla hienojakoista karkeaan.

Menestyksekkään maagikon tulisi hallita kaksi tiedettä: astrologia ja numerologia. Nämä molemmat perustuvat aiemmin mainituille kahdelle periaatteelle, nimittäin että samat värähtelykuviot toistuvat eri luonnonvaltakunnissa ja että värähtelyt voidaan jakaa ryhmiin tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Tämä maailmankaikkeus on jatkuvassa liikkeessä. Siksi muinaiset tietäjät idässä kutsuivat sitä sanskritinkielisellä nimelle jagat – jatkuvassa liikkeessä oleva. Minuutit seuraavat toistaan, tunnin kulkevat eteenpäin, lopulta päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet. Kaikki kalenterit ja kellot perustuvat toistuviin pienempiin ajanjaksoihin, mitä kuvaa parhaiten pyöreä kellotaulu. Samat tunnit toistuvat joka vuorokausi. Aivan samoin planeetat liikkuvat kosmisessa kellossa, ja niiden asema radallaan ja suhteessa toisiinsa kuvaa sen hetkistä maailmankaikkeuden värähtelytilaa.


Magian teokset, länsimaiset grimoiret ja vastaavat itämaiset kirjoitukset ovat listanneet lukemattomia taikakaavoja, juurimantroja ja okkultistisia sinettejä (sigil tai mandala), joilla maagikko voi kutsua korkeampia ja hienojakoisempia värähtelyjä. Nuo kaaviot ja kuviot perustuvat värähtelyjen samankaltaisuuteen – joko lausutussa puheessa tai sitten kuvioiden alitajunnassa synnyttämässä väreilyssä. Tätä prosessia kutsutaan invokaatioksi – devan kutsumiseksi tai paremminkin herättämiseksi. "Manaaminen" on huono termi ja lähtöisin lähinnä uskonnollista ja magiaan kielteisesti suhtautuvista tahoilta. Intiassa vastaavaa prosessia kutsutaan mantra-chaitanyaksi. Siinä maagikko herättää tietyn värähtelykuvion avulla vastaavan devan olemuksen mielessään, ja tilaa, missä hän saavuttaa täyden ymmärryksen devan olemuksesta tai paremminkin kun devan värähtely täyttää kokonaan hänen mielensä, kutsutaan mantra-siddhiksi. Silloin maagikko on saavuttanut täyden vallan kyseisen devan yli ja siten hallinnan vastaavaan luonnonilmiöön. Tämä on siddhi eli okkulttinen voima. Se on ikään kuin mentaalinen talismaani, jonka luotuaan maagikko voi aina halutessaan herättää kyseisen devan mielessään ja käyttää okkulttista voimaansa. Tärkeä osa invokaatiota on astrologinen hetki, viikonpäivä, tunti tai konstellaatio, jotta sen värähtelytila vastaisi parhaiten herätettävän devan värähtelyä. Kaikki mantrat, mandalat ja kameat eli taikaneliöt perustuvat myös numerologiaan. Ne on laadittu tiettyjen periaatteiden mukaan joko siten, että yksittäisten kirjainten tai kuvioiden numeroarvo vastaa herätettävää devaa tai että ne kokonaisuutena saattavat maagikon mielen värähtelemään tietyllä aallonpituudella, joka edesauttaa devan ilmituloa. Tärkeä osa invokaatiosta tapahtuu siten maagikon mielessä.

Magia hyväksyy samat periaatteet kuin moderni fysiikka tai psykologia. Mitä enemmän ihminen löytää samaa värähtelykuviota edustavia asioita eri luonnonvaltakunnista sitä helpompaa hänen on saavuttaa mantra-siddhi. Tämän vuoksi mantrojen tai loitsujen ja maagisten kuvioiden lisäksi kasvikunnan tuotteita joko suitsukkeina, rukousnauhana tai kasveista tehtyinä valmisteina osana seremoniaa. Nämä kasvit on valittu tarkoin niin, että ne vastaavat tiettyä astrologista hetkeä. Maagikko voi käyttää myös eläinkunnan tuotteita joko suoranaisena eläinuhrina kuten tehdään usein länsimaisessa magiassa tai istua eläimen taljan päällä kuten itämaiset maagikot. Hänen rukousnauhansa voi olla tehty esimerkiksi käärmeen luista, jos se sopii kyseiseen seremoniaan. Intialaiset tantrikot suorittavat rituaalinsa usein hautausmaalla tai jopa istuvat kuolleen ruumiin päällä. Värit joko mandalan tai vaatteiden värinä ovat tärkeitä, ja ne valitaan yleensä astrologisen hetken tai maagisen seremonian tarkoituksen mukaan.


Invokaation onnistuessa maagikko kohtaa kutsumansa devan joko näkemällä tämän joko fyysisesti tai unessa tai sitten hän vain saavuttaa kyseisen siddhin. Devojen ilmenemismuodot vaihtelevat suuresti ja ne ovat pikemminkin ihmismielen tulkintaa hienojakoisen tason värähtelystä kuin todellisia olentoja, aivan kuten televisiovastaanotin muuntaa näkymättömät värähtelyt näkyväksi kuvaksi. Alitajunnan arkaainen kieli on yhteistä koko ihmiskunnalle, ja sieltä kaikki uskontojen myytit ovat peräisin. Nämä myytit ja niissä ilmenevät henget tai jumalolennot eivät ole mitään muuta kuin hienojakoisen tason värähtelyjä suodatettuina tajuttaviksi muodoiksi ihmisen alitajunnan kautta. Grimoiret ja muut magian teokset usein luettelevat muotoja, joissa devat ilmestyvät. Esimerkiksi Lucifer ilmestyy nuorena lapsena, jonka kasvot punehtuvat suuttumuksesta, Arielis ilmestyy koiran hahmossa ja Gomory viehättävänä kamelilla ratsastava naisena. Näiden hahmojen näkeminen on merkki invokaation onnistumisesta, vaikkakin ne ovat pohjimmiltaan ihmismielen omia luomuksia. Maagikko voi suoraan saavuttaa herättämänsä siddhin näkemättä mitään hahmoa, kaikki riippuu harjoittajan mielestä ja sen kehitysasteesta.


Mielen kehittyessä sadhanan eli harjoituksen avulla ihminen saavuttaa kykyjä, joista tavalliset ihmiset eivät voi uneksiakaan. Mestari, joka on saavuttanut täyden mielenhallinnan, on pystyy hallitsemaan neljää ilmaisun tai äänen astetta itsessään ja osittain myös kosmoksessa. Hän saavuttaa luonnollisesti hallinnan devojen yli, koska nämä devat eivät ole mitään muuta kuin Logoksen ylitajuisen ajatuksen ilmennystä ja pohjimmiltaan samaa luontoa kuin ihmisen ajatuksetkin. Jos ihminen ei pysty hallitsemaan omaa mieltään, miten hän voisi kuvitella voivansa hallita muiden mieltä tai makrokosmoksen aatteilua? Kaikki muodot, niin lausuttu puhe kuin fyysiset kohteet, ovat vain ajatuksen heijastumista ulospäin ja pukeutumista muotoihin. Hänen, joka haluaa menestyksekkääksi puhujaksi tai laulajaksi, pitää oppia hallitsemaan ajatuksensa ja niiden ilmaisu. Kaikki hallittu fyysinen ilmaisu vaatii mielen keskittämistä ja hallintaa. Palvotut näyttelijät, muusikot tai huippu-urheilijat eivät ole poikkeus tästä. Heidän tulee joka hetki esiintyessään hallita tunteensa ja ajatuksensa ja ilmaista vain niitä ajatuksia, jotka kuuluvat heidän rooliinsa tai suoritukseensa.

Samalla tavoin maagikon tulee hallita ajatuksensa ja niiden ilmaisu neljässä asteessa. Kaikkien hänen ajatuksien ja tunteiden täytyy olla riippuvaisia aktiivisesta tahdosta ja ilmestyä värittämään hänen mieltänsä vain silloin, kun hän sitä todella tahtoo. Suurin osa ihmisistä ei koskaan opi tai ei edes ymmärrä mielenhallinnan tärkeyttä. He antavat vain ajatusten ja tunteiden syttyä ja virrata mielessä niin kuin nämä itse tulevat ja menevät. Magia on riippuvaista tahdonvoimasta. Jos ihminen tahtoo useita asioita samanaikaisesti tai ei pysty täydellisesti hahmottamaan tahtomisensa kohdetta mielessään, hänen tahdonvoimansa häilyy. Jokainen ajatus tai halun kohde varastavat tahdonvoimaa omaan suuntaansa. Vasta yhteen pisteeseen täysin kohdistettu, muista kohteista vapautettu tahto saa aikaan konkreettisia ilmennyksiä. Tällainen mieli voi halutessaan luoda tai oikeammin palauttaa devan värähtelyn ja antaa sille materiaalinen ilmennys.

Tahdonvoima kehittyy itsekurin ja säännöllisen harjoituksen kautta. Alussa ennen harjoitusta ihmisen mieli pyrkii tuhanteen ja yhteen suuntaan. Mieltä hallitsevat lukemattomat halut, jotka houkuttelevat tahdonvoimaa kaikki tahoilleen. Harjoittaessaan itsekuria ihminen kuolettaa näitä haluja. Ne kadottavat voimansa, kun ihminen yksinkertaisesti kieltäytyy ajattelemasta ja tahtomasta niitä. Säännöllinen harjoitus tarkoittaa meditaatiota, jossa ihminen tietoisesti hiljentää mielensä ja valitsee tarkoin sen kohteet. Harjoituksen alussa mieli pyrkii karkaamaan niin kuin on tottunut tekemään siihenkin saakka. Vuosien harjoituksen kautta mieli alistuu tahdolle enemmän ja enemmän. Lopulta ihmisen mieli kykenee palauttamaan muististaan ja säilyttämään minkä tahansa kuvan samalla intensiteetillä kuin se olisi todellinen fyysinen aistimus. Tällöin ihminen saavuttaa hallinnan myös muiden, heikompien mielten yli. Halutessaan hän saa muut näkemään mielensä luoman panoraaman yhtä todellisena kuin ulkoisen maailman. Lukemattomat taikurit, silmänkääntäjät ja hypnotisoijat ovat hyödyntäneet tätä taitoa. Mielenhallintansa avulla he luovat omasta mielestään konkreettisen todellisuuden yleisölleen ja saavat nämä reagoimaan ajattelemilleen kohteille kuin oikeille fyysisille olosuhteille.

Kehittynyt mieli kykenee myös menemään alkulähteilleen para- ja pashyanti-tasoille ja hallitsemaan sieltä käsin kaikkia myöhempiä ilmennyksiä. Korkein magia ei siten vaadi luonnonvaltakunnista koottuja ulkoisia värähtelykuvioita vaan suorittaa invokaation mielen sisällä. Tämän hallitseva maagikko tai pikemminkin mestari on sisällyttänyt koko maailmankaikkeuden mieleensä ikään kuin sisäisesti toimivana mentaalisena talismaanina ja voi kutsua halutessaan esiin minkä tahansa ilmaisun. Todellinen mestari ei kuitenkaan koskaan mene Logoksen tahtoa ja suurta järjestyssuunnitelmaa vastaan, koska se merkitsisi lankeamista itsekkyyden ja rajallisuuden kahleisiin ja samalla sadhanan kallisarvoisten hedelmien menettämistä. Puuttuminen kosmoksen asioihin on aina itsekästä, sillä se vain osoittaa, että ihminen ei ole hyväksynyt kaikkea ohjaavan Logoksen tahtoa ja järkeä vaan yrittää kapinoida vastaan ja muuttaa asioita omaksi edukseen rajatun harkintakykynsä mukaan. Se tarkoittaa, että ihmisellä on egoa jäljellä, mikä merkitsee rajallisuutta ja erillisyyttä. Alempi magia antaa mahdollisuuden hallita ilmiötä fyysisten värähtelykuvioiden avulla ilman pitkää mielenhallinnan ja itsekurin polkua. Sen vuoksi suurin osa sekä länsimaisesta että itämaisesta kirjoitetusta magiasta on mustaa magiaa, se antaa ihmisille keinoja saada tavoittelemiaan rikkauksia, kostaa vääryyksiä tai mahdollisuuden hallita heikompiaan. Toisin sanoen tällaisen magian tavoitteet ovat rajallisia ja itsekkäitä. Ihminen, joka turvautuu tällaiseen magiaan, luo karmallista painolastia, jota hän joutuu maksamaan seuraavissa elämissäänkin. Todellisen henkisen kokelaan tulisi pysyä erossa siitä ja pyrkiä kuolettamaan egonsa ja halu saavuttaa mitään, mitä karma ei ole hänelle suonut.





* on hiljaa *

 :smiley6600: kirjoitin teosofia.nettiin hakusanaksi logos, jonka pohjalta tuo värssytys löytyi.. Kun halusin tulenpalavasti löytää siitä jotain juttua... No jokatapauksessa sitä kautta voisi sitten lisääkin samantyylistä löytyäkkin :)


Hmm.. Sanan avulla voi näköjään avautua ihan mitä vaan  ::)

pst: huomasin jotain maagista tuossa Ardithin laittamassa viestissä kun oli hänen 1411 julkaisu kellonajalla 21.11.11 ensimmäisenä viestinä aiheeseen :laugh:

korjaus vielä, se oli hänen 1440 laulelma mutta se näkyi tolleen 11sena..

Ervastilta kysyttyä:

KYSYMYS: Pyytäisin saada hieman selvitystä, minkälaisia voimia käyttävät suomalaiset noidat ja velhot, joita vielä elelee, aivan niitä vanhoja "tietomiehiä"? Eivätkö he käytä pimeitä voimia avukseen, eli ts. eivätkö he ole "mustia maagikoita"? Mutta miksi he käyttävät taitojaan ja tietojaan hyväänkin koskapa parantelevat eläinten ja ihmisten sairauksia ja tekevät minkä mitäkin lähimmäistensä auttamiseksi jos kerran ovat astuneet kehityksen kulkua estämään ja vihkineet sielunsa sekä ruumiinsa paholaiselle, kuten sanotaan?

VASTAUS: Mutta kuinka ihminen olisi vihkinyt sielunsa paholaiselle, jos hän tekee hyvää. Hedelmistä puu tunnetaan. Ei Suomessa ole lainkaan velhoja eikä noitia, sillä tuo nimitys tarkoittaa minun ymmärtääkseni juuri sitä pahaa puolta. On vain tietomiehiä ja tietäjiä. Eihän heidän välttämättä tarvitse olla mitään pahoja ja mustia maagikoita ja sellaisia, jotka olisivat antautuneet paholaiselle, ei suinkaan. Eikä heidän tarvitse käyttää "pimeitä voimia", mikä on aivan väärä sana, sillä ei ole olemassa mitään erityisiä "pimeitä voimia", vaan samoja voimia voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Voima tulee pimeäksi vasta silloin, kun sitä käytetään pahaan, mutta itsessään mikään voima ei ole hyvä eikä paha. Ne voimat, mitä valkoiset maagikot, hyvät tietäjät käyttävät, ne ovat aivan samoja mitä mustatkin käyttävät, mutta valkoiset käyttävät niitä hyvään. Sen tähden voi sanoa, että tullakseen valkoiseksi adeptiksi ihmisen täytyy tutkia ensin mustaa magiaa, sillä ellei hän tiedä, mitä se on, ei hän voi olla mikään adepti. Ja se on tietysti totta, sillä voimat ovat samat. Onhan meillä esimerkkinä tällaisesta sähkö. Sekin on eräs voima, luonnonvoima, jota voi käyttää sekä hyödyllisiin tarkoituksiin että ihmisen tappamiseen, mutta ei sinänsä ole sitä eikä tätä. Sähkön takana on suuria olentoja, jumalia, ja sähkö on sitten jonkun jumalolennon ulkonainen ilmaus tässä fyysisessä maailmassa, aivan kuin jumalan "viitanlievettä", mutta se on vain voimaa, siinä asuu jonkun jumalan voima. Ja se voima on itsessään yläpuolella kaikkea, se on vain voimaa, mutta sen käyttäjä voi sillä tehdä hyvää tai pahaa.

Nyt kun meidän kansassamme on sellaisia tietomiehiä, poppamiehiä ja velhoja, niin se, mikä heidät leimaa hyviksi tai pahoiksi, on tietenkin se tapa, miten he käyttävät näitä voimia. Jos he käyttävät niitä hyvään tarkoitukseen, ovat he tietenkin hyviä; mutta jos he käyttävät kykyjään pahaan, he ovat pahoja, mustia maagikoita. Suomen kansassa on harjoitettu kyllä paljonkin mustaa magiaa, sehän on aivan luonnollista, mutta on harjoitettu myös paljon valkoista. Ja jos nyt joku valkoinen maagikko käyttää kaikenlaisia kummallisia temppuja, kokoaa ihmeellisiä kaluja, merkillisiä eläinten osia ja hampaita, kerää kasveja ja yrttejä ja laittaa niistä juomia jne., käyttää myös loitsusanoja ja lauseita, niin ei sen itse asiassa tarvitse olla silti mitään pahaa, vaikka tietenkin profaanit, tietämättömät ihmiset ovat aina katsoneet kammoksuen tuollaista toimintaa. Heidän mielestään itse tuo toiminta jo merkitsee pahaa, mennä ja kerätä yöllä kaikkea, kun kuu on tietyssä asennossa. Tietysti se on hirveän paha ihminen, joka tuollaista tekee, arvellaan noin edeltäkäsin. Mutta eihän se ole mitään. Samalla tavalla ajateltiin ensin myös tiedemiehistä, jotka ensin rupesivat tutkimaan luontoa, ja sehän ei tietysti vielä itsessään merkitse mitään. Se ainoastaan merkitsee, millä tapaa he käyttävät kaikkia näitä asioita, ja niitä he voivat käyttää sekä hyvin että huonosti. Se, että käytetään tällaisia seremonioita, loitsuja ja muuta, se johtuu siitä, että magiaa on olemassa kahta lajia, paitsi nyt valkoista ja mustaa. Molemmat näistä voivat olla sekä valkoista että mustaa, siis molempia lajeja voidaan käyttää sekä hyvän että pahan palvelukseen. Toinen laji on sellaista, että ihmisellä on täysi valta sisässään luonnonhenkien ja luonnonvoimien yli, jolloin hän ei tarvitse minkäänlaisia ulkonaisia temppuja. Hän ei tarvitse mitään ulkonaisia välikappaleita; hänen oma tahtonsa on niin koulittu ja treenattu, niin kasvatettu, että se ilman muuta voi hallita luonnon voimia tietysti silloin juuri astraalitasolla. Toinen magian laji on taas se, että ihminen on jonkinlaisen kuinka sanoisin suggeroivan eli hypnoottisen menettelyn avulla saavuttanut vallan erinäisten luonnon voimien yli, ja silloin hänen täytyy aina käyttää seremoniallista magiaa, joka on juuri tällaista suggeroivaa magiaa. Sen hypnoottinen, suggeroiva voima muutamien luonnon voimien yli riippuu juuri siitä, että ihminen näitten ulkonaisten temppujen avulla herättää itsessään sitä uskoa ja luottamusta, että hän hallitsee näitä voimia ja samalla myöskin näitten temppujen ja menettelyjen avulla herättää niiden astraaliolentojen huomion, joiden kanssa on ollut ennenkin tekemisissä. Nämä kaksi magian lajia on olemassa.

Seremoniallista magiaa harjoitetaan vieläkin Euroopassa, sitä harjoitetaan vielä paljon oppineissakin piireissä. Ranskassa esimerkiksi tunnetaan paljon juuri tällaista magiaa ja siellä tietenkin saadaan aikaan kaikenlaisia tuloksia. Mutta Madame Blavatsky sanoi kyllä, että tämä seremoniallinen magia on tavallaan lähellä mustaa magiaa, se voi hyvin helposti viedä mustaan magiaan, helpommin kuin se toinen, salatieteellinen magia, juuri sen tähden, että tämä seremoniallinen magia ei vaadi ihmiseltä niin täydellistä puhdistusta, niin täydellistä epäitsekkyyttä kuin tuo toinen. Pahakin ihminen voi käyttää seremoniallista magiaa ja tehdä sen avulla pahaa. Mutta se, että käytettäisiin sitä toista, puhdasta okkultista magiaa pahaan, se on harvinaisempaa, siihen pystyäkseen ihmisen täytyy olla jo todellinen musta maagikko.


Pitänee tunnustaa että taidan olla perspektiiviltäni hieman värisokea kun en oikein erota toisistaan sitä mikä on mustaa tai valkeaa kun kumpikaan eivät sinällään ole edes värejä vaan hahmotan ne ennemminkin edellytystaustana näkyvälle valon sateenkaarispektrille...  ???

Sen tähden voi sanoa, että tullakseen valkoiseksi adeptiksi ihmisen täytyy tutkia ensin mustaa magiaa, sillä ellei hän tiedä, mitä se on, ei hän voi olla mikään adepti. Ja se on tietysti totta, sillä voimat ovat samat.

http://www.widdershins.org/vol7iss1/01.htm

http://www.wiccanway.net/sylvan6.html

 :D

As Witches we cast spells and use magic to our advantage or for the advantage of those around us. This is done by manipulating the forces of the universe to gain what we seek. In the Sylvsn temple we believe that we have the right to do this because are part of the universal energy of the all. Magic should never be used to harm others, and there is no point, since it returns three fold. The wiccan rede says "an it harm none, do what thou will" this is law.

The manipulation of the universal forces can be done by raising energy to change the flow to gain our set goal. Energy can be raised by dance , meditation, chanting or by any of the methods of the eight fold path.

Magic is never undertaken lightly, spells should always be cast with the energies or words of "as long as it harms none", otherwise ,for example a money spell could mean gaining money from dreadful circumstances. Be careful, Be responsible. No greed only need is a useful rule of thumb.

Jotain sekalaista läppää jostain ihme vihkimyksistä:

Palatkaamme nyt niihin koetuksiin, joita vihkimyskokelaiden on kestettävä. Olemme juuri kuulleet persialaisen runoilijan puhuvan kieltäymyksestä sekä oman itsen alistamisesta. Tämän kokeen täytyy käydä jokaisen asteen edellä. Sen jälkeen seuraavat ns. elementtien kokeet, sillä ne vastaavat neljää alkemiassa mainittua viittä elementtiä. Ne ovat maa-, ilma-, vesi- ja tulikokeet. Jossakin muodossa ne ovat aina olleet vihkimyksen osia. Sulkeutuminen mietiskelyhuoneeseen vastaa ensimmäistä koetta, maakoetta, sillä yksinäisyyteen jätettynä tulee pyrkijän tehdä filosofinen testamenttinsa.

Samoin kuin kaikki vertauskuvat, on tämäkin samalla kertaa väärä ja tosi. Se, mikä on väärää tai pikemmin vain lähimain tai vertauskuvallisesti oikeaa, on se, että mietiskelyhuone itse esittää vihittävän maata tai filosofin munaa, ja tämä muna, tämä maa ovat itsessään ainoastaan uusia vertauskuvia. Totta on taas se, että pyrkijä itse on mietiskelyhuone, filosofin muna, joka saattaa synnyttää "tehtävän". Edelleen on totta, että jos hän on vihkimyksen arvoinen edes kerran elämässään, hän kokee sitä, melkein täydellistä yksinäisyyden ja pimeyden tunnetta, josta mietiskelyhuone vain on vertauskuva.

Voimme jäädä suljetuksi tähän munaan pitkäksi aikaa. Tunnen erään, joka kärsi todellista maakoetta viidentoista vuoden ajan. Ja hän vapautui siitä vasta saavutettuaan voiman sanoa:

"Etsin totuutta, maksoi mitä maksoi, ja jos se on vastoin omia halujani, jätän sen, mitä olen halunnut, voidakseni tulla totuudenpalvelijaksi."

Minun käsitykseni mukaan on tämä ainoa tapa vapautua pimeydestä ja yksinäisyydestä.

Kun pyrkijä ensi kerran astuu temppeliin p.. s..llä, niin ensimmäinen käsky kuuluu: "K.. p..äsi" Tätä käskyä harvat H. V. O..t ymmärtävät, mutta se vastaa koko sarjaa vertauskuvallisia esityksiä, joita näennäisesti hyvin erilaisissa vihkimyksissä on tehty. Sitä vastaavat epäilemättä egyptiläisten ja essealaisten ahtaat ja matalat portit, Zarathustran partaveitsensilta sekä Buddhan käyttämä hämähäkin lanka, joka estää ihmistä putoamasta kuiluun jne.4

Entisaikoina oli pyrkijä tämän ensimmäisen kokeen jälkeen vapaa palaamaan takaisin, perääntymään päätöksestään tulla vihityksi. Hänen sallittiin palata takaisin maailmaan, ja vasta kun hän pysyi kiinteästi päätöksessään kulkea eteenpäin, kiellettiin häntä enää palaamasta. Sen jälkeen huomasi hän olevansa rautaisen ristikon edessä, jonka vieressä oli kolme äärettömän suurta miestä, kullakin päässään koiranpäinen kypärä. Tämä kuvasi Anubista, joka myöhemmin saattoi Orfeuksen puhumaan Cerberoksen kolmesta päästä. Yksi jättiläisistä sanoi: "Voit yhä vielä palat takaisin, mutta jos jatkaessasi matkaa pyrit takaisin tai käännät päätäsi, tuhoudut."5

Ja jättiläinen lisäsi:

"Jos jatkat, puhdistetaan sinut elementtien avulla, tulet vapautumaan pimeyden kuiluista ja tulet näkemään valon."

Egyptiläisissä mysteerioissa esiintyy sama ajatus.

"Jokainen kuolevainen, joka kulkee yksin ja pelotta tähän pimeyden paikkaan, tulee näkemään valon uudestaan, hän puhdistetaan tulella, vedellä ja ilmalla ja vihitään Isis-jumalattaren mysteerioihin."6

Ensimmäinen matka, jolloin kuuluu m..a ja h..ää, vastaa ilmakoetta: Kaikissa tunnetuissa vihkimyksissä esiintyy tämä koe. Muutamissa uskonnoissakin näyttää säilyneen sen piirteitä. Taru kertoo, että Mara vei Gautama Buddhan korkean vuoren huipulle. Mara on hindulaisten demoni eikä keskiajan karkea perkele. Mara muistuttaa paljon enemmän rosenkreuziläisten Mephistofelesta ja on viekoitteleva olento, joka häikäisee kokelaan silmät fyysisellä kauneudella ja maailman rikkauksilla. Hän on halun ja himon jumala, joka vastustaa edistystä ja koettaa vetää luokseen ja langettaa totuuden etsijää. Mara vietteli siis Buddhaa, mutta työnnettiin takaisin. Samoin päättyi asia, kun "vihollinen" vei Natsarealaisen temppelin harjalle sekä korkean vuoren huipulle. Pyrkijän tulee työntää luotaan kaikki houkutukset, joita rikkaus, valta ja kunnia asettavat hänen tielleen. Hän ei saa mitään haluta, vain palvelemista. Sellainen on ilmakoe.

Mutta jotta voisimme oikealla tavalla työskennellä ja palvella, täytyy meidän osata kuulla itsessämme henkemme syvyyksissä puhuvaa omantunnon ääntä. Se puhuu siellä aina, mutta sitä on vaikea kuulla, kun ulkomaailman melu kaikuu korvissamme.

Tätä sisäistä ääntä, jota usein mainitaan nimellä "Hiljaisuuden ääni", on verrattu huilun ääneen, ääneen, joka itsessään on heikko, mutta kuitenkin niin läpitunkeva, että yhden huilun ääni voi kaikua yli koko orkesterin7

"Kuunnelkaa ruokohuilua", sanoi sufilainen runoilija Djetal-Eddin, "kuunnelkaa, mitä ruokohuilu teille puhuu sekä sen surkeaa eronvalitusta. Jokainen, joka elää kaukana omasta lähteestään, odottaa aikaa, jolloin hän taas siihen yhtyy. Tämä huilunääni on tulta, eikä ilmaa. Se, jossa ei ole tätä tulta, haluaisi mieluummin olla olematta."

Se ei kuitenkaan ole palamista, tuo omantunnonääni, jos tiedämme, kuinka sitä on kuunneltava ja tiedämme, ettei sitä saa hävittää itsepintaisen synnintekomme kautta. Se kaikuu selvästi, vaikka heikosti, sydämissämme neuvoen kuinka puhdistumalla ja katumuksen kautta oikaisemalla itseämme voimme parantaa jokaisen vikamme. Tämä on totuuden ääni ja sen tulee meitä johtaa kaikissa kokeissamme.

Vesikoe on puhdistuksen vertauskuva. Tämän kokeen aikana pitäisi ainakin pyrkijän käsivarsi upottaa vesimaljaan. Ennen aikaan painettiin kokelaan koko ruumis kylpyyn, ja huomaatte heti tämän kokeen yhtäläisyyden kasteen kanssa, joka toimitetaan useissa uskonnoissa.

Tämän seremonian tarkoitus on siis puhdistuminen, ensi sijassa fyysinen, kuten helposti ymmärrämme, mutta myöhemmin vertauskuvallinen. Vettä käytettiin ennen kuvaamaan kaikenlaista tunnetta, kaikkia himoja, jotka ihmissydäntä voivat samentaa. Oli siis puhdistuttava vedellä siinä merkityksessä, että meidän tuli oppia hallitsemaan himojamme ja tulemaan niiden herraksi.

Ilma kuvaa ulkomaailmasta tulevia kiusauksia, sellaisia kuin kunnianhimo, ylpeys jne. Vesi sen sijaan kuvaa kiusauksia, jotka pikemmin kohtaavat aistejamme kuin älyämme. Koska kiintymyksentunteemmekin on puhdistettava ja vapautettava kaikesta persoonallisesta, niin tulee hänenkin, joka pyrkii muurariksi, vain haluta rakastaa ja palvella.

Pyydän teitä nyt luomaan huomionne mietiskelyhuoneessa oleviin elementteihin, alkemistien rikkiin ja suolaan. Roomalaiskatolisen kirkon kasteseremoniassa käytetään suolaa, joka osoittaa, että tämä sakramentti itse asiassa on vain jäännös mysteerioiden rituaalista. Suola oli myös yhtenä aineksena vanhojen temppelien loistavassa vedessä, joka oli katolisten kirkkojen Pyhän Veden edelläkävijä. Mikään ei ole uutta maailmassa, sanoo vanha lauseparsi, ja sen todentaa tämäkin.

Tulikoe ei käsitä kulkemista tulen kautta. Sanotaan, että ennen niin tapahtui, mutta on vaikea liittää näihin enimmäkseen egyptiläisiin perinnäistaruihin muuta kuin vertauskuvallinen merkitys. Sanotaan, että joissakin L..ssa pyrkijä verhotaan hyvin kuumaan vaippaan ja V\ Oswald Wirth sanoo, että pyrkijä on verhottava "kolminkertaiseen liekkivaippaan". Intiassa kerrotaan, että suuri joogi, korkein Hierofantti, Mahadeeva, seisoo temppelin portilla palavalla portaalla ottamassa vastaan ja lopullisesti puhdistamassa kokelasta. Vain tämän lopullisen kokeen läpi kuljettuaan sallitaan tämän astua temppeliin valoa mietiskelemään.

Merkillistä kyllä, on Musée Guimet’ssä kuva Siva-Tandavasta, "muotojen hävittäjästä", joka tanssii voitetun vihollisen ruumiin päällä. Tämä vihollinen on luultavasti pahojen himojen vertauskuva. Tanssija-jumalaa ympäröi kolminkertainen liekkipilvi ja arvelen tämän teoksen olevan vertauskuvallinen esitys tulikokeesta.

Eräältä tärkeältä näkökannalta katsoen on tämä vertauskuva aivan tosi. Se on lopullinen puhdistus ja voidaan huomauttaa, että tuli on aivan oikein valittu, sillä nykyajan tieteestä tunnemme, että kuumuus ja tuli ovat kaikista tärkeimpiä puhdistuskeinoja. Eikö kuuma aurinkokeskus ole voimakkain tulen ja valon lähde, jonka tunnemme, sekä tärkein puhdistumisen välikeino? Mutta tämän kokeen vaikeuden tähden on siihen luotava huomiota ja pidän tarpeellisena varoittaa teitä. Se aiheuttaa ihmisissä, jotka äkkipikaisesti koettavat päästä himojensa herroiksi liian voimakkailla keinoilla jonkinlaisen vaistomaisen takavaikutuksen. Se näyttää uudelleen herättävän eloon vikoja, joita on luultu jo kauan sitten hävitetyiksi.

Tämä on yksinkertainen ja luonnollinen ilmiö, jota meidän ei tarvitse paljon pelätä, mutta jonka voimaa vähäisellä varovaisuudella voidaan vähentää, joskaan ei kokonaan poistaa.

Ottakaamme esimerkki fyysisestä maailmasta. Heitä pallo seinää vastaan, niin voima, jolla se ponnahtaa vastaasi takaisin, on suhteessa siihen, jolla sen lähetit.

Jos pyrit himoistasi vapaaksi liian äkkiä, niin näyttää siltä, kuin ne hyökkäisivät kimppuusi sitä kiivaammin. Vihittyjen tieteessä nimitetään tätä takaiskuksi. Edisty siis vähitellen, harjoita kärsivällisyyttä ja kestävyyttä, silloin ei tämä takaisku tunnu hyvin voimakkaana. Tätä asteittaista menettelytapaa edellytetään muurariudessa. Sen esittämät kokeet ovat vain vertauskuvallisia. Tiedämme varsin hyvin, ettei pyrkijää voida tehdä täydelliseksi joidenkin tuntien kuluessa. Siksi pyydämme häntä vain tekemään hyviä päätöksiä. Sen tähden täytyy hänen ensin olla vapaa ja hyvämaineinen, sillä rakentamista ei voida alkaa ilman aineksia.

Vasta kun pyrkijä on käynyt ensimmäisen vihkimyksen läpi, hänen opetuksensa voi alkaa ja saamme kiittää sitä ihmeellistä ja kansanomaista yksilöllisen kehityksen edistymistapaa, jonka perustajamme ovat luoneet tai pikemmin omaksuneet siitä, ettei muurarilta tässä suhteessa vaadita enempää kuin mitä hänen harppinsa mittaan mahtuu.

Jokaisen uuden asteen mukana annetaan uutta tehtävää. Vikoja on kukistettava, uusia hyveitä saavutettava, suurempaa tietoa voitettava. On selvää, että käytännössä ei aina voi, niin kuin pitäisi, saavuttaa sitä täydellisyyttä, mitä kussakin muurariasteessa vaaditaan. Jos se olisi välttämätöntä, niin hyvin harva meistä olisi käytännössä toteuttanut H. V. O..n asteen, vielä harvempi A..n asteen ja M. M..n asteen vaatimat hyveet ovat kokonaan paljon yläpuolella meidän päiviemme siveellisen tason.

Tapa, millä H. V. O..lle annetaan valoa, on aina vertauskuvallinen. Tämä valo ei ole fyysistä valoa, sillä jälkimmäinen on vain edellisen kuva, kuva siitä, mitä on sisässämme ja minkä siveellisyyden harjoittaminen sekä myöskin vihkimystiedon tutkiminen voi meille tarjota.

Monet muurarit ovat kysyneet minulta, miksi ei heille, kun valoa kerran luvataan antaa, anneta täydellistä selitystä kaikista vertauskuvista sekä luetteloa kirjoista, joita olisi edullista tutkia täydellisen tiedon saavuttamiseksi. Olen vastannut seuraavasti: a) meillä ei ole oikeutta luoda teihin minkäänlaista uskoa, ei edes muurariudesta ja b) koska kaikista tärkeintä on juuri oppia ajattelemaan itsenäisesti, tulla omaperäiseksi ajattelijaksi. Kukin meistä voi, ja hänen täytyykin sekä etsiä että löytää oma valonsa sen äärettömän valon sydämestä, josta voimme havaita vain heikkoja välähdyksiä. 33 asteenkin V. V. tekisivät väärin, jos he antaisivat teille oikaeoppista muurariopetusta. Teidän täytyy sen tähden oppia ympäröivästä elämästä kaikkea, minkä katsotte olevanne vapaat ymmärtämään ja sulattamaan. Tämä yksilöllinen muurariopetus luultavasti johtaa teidät jokaisen erilaisiin tuloksiin. Tämä olisi loistava tulos, sillä mitä useampia teitä on löydettävissä, sitä runsaammat ovat valon ja totuuden hedelmät L. L..ssamme.

Älkää sen tähden seuratko sen maailmannaisen esimerkkiä, joka erään luentoni jälkeen sanoi: "Huomautitte, että Louvressa on joukko taideteoksia, veistoksia, joilla on mystinen merkitys. Olisi hyvä, jos joskus tahtoisitte tulla kanssani museoon näyttämään minulle nuo teokset." Vastasin, että mielelläni tekisin hänelle mieliksi, mutta että minun on aivan turha osoittaa hänelle nuo mystiset, vanhat ja uudet taideteokset, sillä ne jäävät hänelle kuolleiksi kirjaimiksi niin kauan kun häneltä puuttuu sitä rohkeutta ja tarmoa, jota vaaditaan etsimään valoa hänestä itsestään. Sillä vain se saattaa hänet niitä ymmärtämään.

Meidän ei tule koskaan unohtaa seuraavaa tieteellistä tosiasiaa, joka esiintyy niin hyvin muurariudesta kuin muussa esoterismissa.

"Luonnossa ei kahta ole samanlaista ihmisolentoa, sen tähden täytyy vihkimyksen olla aina yksilöllinen."

Lopettakaamme nyt mahdollisimman pian esitys vihkimyksen tieteen ensimmäisestä asteesta.

Olen jo puhunut kahden pylvään yleisestä merkityksestä, mutta voin puhua laajemmalta vain ensimmäisestä, joka vastaa H. V. O..n salaista s..a. Tämän s..n täydellisempi selittäminen veisi liian paljon aikaa. Mutta jos haluatte päästä selville sen sisäisestä merkityksestä, teidän pitää tutkia sitä alkuperäisellä kielellä, hepreankielellä, ja sen jälkeen tutkia sitä kabbalistisen menetelmän mukaan kirjaimien ja lukujen kautta, sekä verrata niitä vihkimyksellisen Tarot-kirjan salaisiin vertauskuviin, jne.8

V\ Wirth on hyvin taitavasti kiinnittänyt huomiomme erääseen kohtaan rituaalissa, joka johdattaa meidät puhumaan vielä toisesta tieteenhaarasta. Ryhdyn nyt käsittelemään ensimmäisen asteen m..ä.

Tämä m.. vastaa erästä kosmillista ja fysiologista vertauskuvaa, jonka astrologit sanovat olleen kaiverretun vanhojen temppelien B.. p..een. Se ilmenee eläinradan toisen merkin, Härän merkin kuvassa. Tämän m..n tarkoitus on luoda vastavihityn huomio kaikista kauheimpiin ja väkivaltaisimpiin himoihin, tunteenpurkauksiin, jotka eniten ehkäisevät ihmiskunnan kehitystä. Tutkiessani tämän m..n tarkoitusta, — ja olen iloinen huomatessani mielipiteeni V\ Oswald Wirthin vahvistamaksi, — huomasin läheisen suhteen tämän ja sen luonnollisen liikkeen välillä, jonka teemme, jos meidät valtaa vihanpurkaus. M..n toinen osa esittää mielestäni tasapainoon palautumista.

Tähän kätkeytyy vielä muutakin, sillä se osoittaa, että entisajan alkemistit ja astrologit, jotka melkein kaikki olivat rosenkreutzilaisia, olivat vakavia tiedemiehiä eivätkä puoskareita, kuten niin monet meidän päivinämme uskovat.

Tämän m..n fyysinen keskus on samalla Härän merkin fysiologinen keskus ja vastaa samannimistä kosmista keskusta. Täten esittää m.. sitä siveellistä tehtävää, johon valassa on viitattu, hiljaista vaikenemista, jota meiltä ensi sijassa vaaditaan, sillä Härkä on ennen kaikkea vaikenemisen vertauskuva, sekä sitä kärsivällistä ja kestävää työtä, joka on välttämätön eläimellisten himojen voittamiseksi sekä sen karkean kiven valmistamiseksi ja kiillottamiseksi, joka on H. V. O. itse.

Tämän tehtävän rinnalla, jota voisimme pitää negatiivisena tai passiivisena, on meillä aktiivinenkin tehtävä. Se on 8-kärkisen tähden kirkkaaksi tekeminen. Tämä tähti on Venuksen vertauskuva, jota kirkastaa puhtaan Phoeben, toisin sanoen veljellisen rakkauden hiljainen toiminta. Se kuvaa veljellistä rakkautta täydellisyydessään, yli koko maailmankaikkeuden levitettynä.

Tutkimalla s..aa ja m..ä todennamme suuren vihkimysmietelmän:

"Astuessanne yhden askeleen ymmärtämisen tiellä, tulee teidän astua kolme askelta siveellisen täydellistymisen tiellä."

Älköön siis meistä kukaan menkö liian pitkälle älyn tiellä, jos ei hän ensin ole muovaillut karkeaa kiveään. Tämä sääntö on aivan ehdoton vihkimykseen pyrkijälle, koska se perustuu luonnonlakiin.

Tästä syystä H. V. O..n tehtäväksi pannaankin etusijassa siveellisten ominaisuuksien kehittäminen ja vasta toisessa vihkimystietojen hankkiminen. Tästä syystä on siis myös muurariuden tiede ensi sijassa siveellisen kehityksen menetelmä ja vasta toisessa sijassa mysteeriotiedettä.

Aloittakaa työnne elämällä todellisina eikä vain teoreettisina muurareina. Pankaa ensiksi käytäntöön se, mitä asteessanne vaaditaan teiltä siveellisesti, silloin voitte helposti ja ilman vaaraa tutkia vertauskuvia. Mutta, kertaan sen vieläkin, olisi parempi, ettette koskaan olisi astuneet temppeliin, parempi, ettette koskaan olisi ymmärtäneet mitään oman asteenne esoteerisesta puolesta, kuin että unohtaisitte sen ehdottoman säännön, josta teille mainitsin.

Pankaa mieleenne toinenkin vanha lauseparsi:

"Ihmisestä ei tehdä vihittyä, hän tulee siksi."

Tämä merkitsee, että vihkimys, joka teille vertauskuvallisesti annetaan, voi tulla todelliseksi ainoastaan, jos itse lujasti sitä haluatte ja näette vaivaa sen saavuttamisessa.

Kun nyt lopetan, kehotan teitä viimeisen kerran jatkuvasti harjoittamaan H. V. O..n asteen erikoishyveitä, vaikenemista, ajatusten, päätösten, sanojen ja tekojen hillitsemistä, kärsivällisyyttä, kestävyyttä, rohkeutta, siveellistä mielen tasapainoa, työnteon rakkautta, veljesrakkautta ja ennen kaikkea, tärkeintä muurarihyvettä, suvaitsevaisuutta.

Joulun taiasta...

http://www.gnosticteachings.org/courses/path-of-the-bodhisattva/02-gnostic-nativity-of-christ (http://www.gnosticteachings.org/courses/path-of-the-bodhisattva/02-gnostic-nativity-of-christ)

In the winter in the northern hemisphere, the days are very short and the nights very long, because the Solar Light is in the south. And nature is weak in the North. When we are entering into winter, nature is dying, and you know that we need the Solar Light in order for nature to revive, to resuscitate. So, on the 25th of December, upon this planet Earth, the Sun begins its movement towards the north. This is why the 25th is when Santa Claus comes, or that Solar Light starts again to bring a new spring, little by little, and when the sun moves and passes the equatorial zone, from south to north, then when we celebrate the crucifixion, which sometimes falls in March, sometimes in April. That is the crucifixion of the Solar Light, of the Solar Force in the planet, in nature. This is a cosmic drama that repeats every single year, whether you are Christian or an Atheist. Because there are many atheists in this day and age that say “I do not believe in Christ,” so, anyhow, they receive that solar blessing every year, whether they believe it or not. Because the sun—whether we believe it or not—will begin its journey the 25th of December from the north and will be crucified in March or in April when passing the equatorial zone, and will give its life no matter who you are, or which religion you believe. That Solar Light will give you life again and again and again and again. This is sacrifice of the Lord. And this is something that we have to understand and comprehend, it belongs to nature, it doesn’t belong to any religion.

Ervastilla samanlaista näkemystä tähän ihan fiksuun juttuun..


Onko teosofialla erityinen joulusanoma?

Ei, sillä se on itsessään joulusanoma. Joulusanoma on pelastussanoma. Se kertoo meille, mitä Jumalan rakkaus on tehnyt meidän hyväksemme ja millä tavalla voimme päästä tuntemaan tätä rakkautta ja yhtymään hengessämme Jumalaan. Niinhän kristinusko kertoo meille vapahtajasta, joka on tehnyt yhtymisemme Isään mahdolliseksi, ja jouluna, joka vietetään vapahtajan muistoksi, teroitetaan mieliimme erikoisella voimalla ja ponnella pelastussanoma tuosta vapahtajasta, Kristuksesta.

Onko nyt teosofian pelastussanoma uusi ja ristiriidassa kristinuskon kanssa? On, ja ei ole. Jos kristinuskomme on pintapuolinen, nojautuen yksinomaan johonkin historialliseen tapaukseen, silloin teosofian joulusanoma alussa on uusi ja outo. Mutta jos kristinuskomme on henkemme kaipuuta Jumalan luo, jos se on vapahtajan sisäistä ikävöimistä, jos se on pyrkimystä Kristusta seuraamaan elämässä ja teoissa, silloin teosofia ei hämmästytä meitä outoudellaan, vaan tutunomaisuudellaan ja kodikkuudellaan.

Mikä näet teosofia on joulusanomana?

Se on sanoma elävästä, mystisestä ja kosmisesta vapahtajasta eli Kristuksesta.

Vapahtaja, Kristus, on elävä, ikuisesti elävä, hän ei syntynyt eikä kuollut pari tuhatta vuotta sitten. Pari tuhatta vuotta sitten hän eli Jeesus Natsarealaisessa, mutta hän oli itsessään se Sana, se Logos, joka oli olemassa maailman alusta lähtien, joka oli Jumalasta ja joka oli Jumalassa elävä taivaallinen, täydellinen ihminen.

Vapahtaja, Kristus, on mystinen, mikä vanhalla uskonnollisella kielellä merkitsee, että hän ei ole jossain toisessa ihmisessä asuva historiallinen olento, vaan että hän on vapahtaja itse kussakin meissä. Hän on subjektiivinen, itsekohtainen jokaiselle meistä. Hän on aineen puuhun ristiinnaulittu, ja jokainen ihminen on levitetyin käsivarsin seistessään risti, johon sisäinen, mystinen vapahtaja on naulittu. Kristus on meissä, niin kuin Paavali opetti, eikä meidän tule etsiä vapahtajaa oman henkemme ulkopuolelta.

Vapahtaja, Kristus, on kosminen, hengessämme asuva jumala ei ole meidän pientä yksityisomaisuuttamme eikä hän ole heikko eikä voimaton, sillä hän on Jumalan Poika, yhtä Isän kanssa, osallinen Isän ja koko maailmankaikkeuden elämästä, kosminen Logos, jonka kautta kaikki luotu on. Ihmeellistä ei ole, että hän, maailmanjärki, on olemassa, vaan ihmeellistä on, että me, pienet ja heikot ihmiset, olemme osallisia hänen majesteettiudestaan. Minne häipyy itse asiassa meidän heikkoutemme ja minuutemme? Se häipyy mitättömiin, sillä sitä ei ole olemassa.

Meidän persoonallinen minuutemme ei oikeastaan ole olemassa. On olemassa vain Kristus meissä. Kristus on se suuri minuus, joka on ihmiskunnan takana ja joka ylevä sanoma mystisestä Kristus-vapahtajasta, joka ihmisessä jouluna voi syntyä, sitten kasvaa viisaudessa, varttua mieheksi (don't forget the woman inside), kuolla ja nousta ylös kuolleista iankaikkiseen elämään.

Joo muutenhan täällä oltas jotain kuolleita blankkopäitä  :P

Tuli mieleen se tarralappu jossa luki 'Kaikki erilaisia, Kaikki samanarvoisia'...


Erillisyys ei kuitenkaan tarkoittane yhteisöllisyyden puuttumista, sillä se on kuitenkin voima joka näitä tarkoituksia ohjaa tekemiemme valintojen puitteissa, kai.. Yhtenäisyys yksilössä  :idiot2:

Käsitän persoonallisuuden olevan jotakuinniin sellainen väliaikainen työkalu, jonka avulla täällä toimitaan..
Enkä usko sen hävittämiseen sillä siten on saatu aikaan melko hurjaa touhua erinäisten pakkorituaalien ja asenteiden perusteella.. Egon sellainen taka-alalle haihtuminen tai yhteydessä oleminen siihen 'korkeampaan' (arg!) on taas sitten toista.


Egoton tila voisi olla sitä lasten silmillä taivaalle katsomista...


Olematon elää  :crazy2:  :laugh:

Minuus, persoonallisuus, itseys, egous what next?  Me?

ja voiko olla ylempää tai alempaa jos ylhäällä on niinkuin alhaalla?  :idiot2:

tv: pullamössö

Vastaan tuli tuosta number seiskasta juttua:

http://thehiddenlighthouse.blogspot.com/2007/02/seven-seals-chakras-seven-in-physical.html (http://thehiddenlighthouse.blogspot.com/2007/02/seven-seals-chakras-seven-in-physical.html)

Tää on kans hyvä...  ::)


There is nothing "outside" to God as God is the center and circumference of the cosmos at once omnipresent. God is in constant contact with every atom and all life forms via the zero-point field and its DNA "messenger molecules" and this truth then establishes the bedrock for all science of soul wisdom teachings.


In other words, to be a Christ means to possess Cosmic Consciousness and thereby be able to access the knowledge of heaven on earth. And as Alan F. Alford of Walsall, England heartily declares: "Ancient sages believed that the future destiny of mankind lay in a return to the Source, i.e. to God and Heaven.


Do you know where the word "devil" comes from? Do you know how the Devil was created? Yes, created, because that is precisely what has happened. As opposed to something real and set in stone that mankind has merely perceived, the Devil is a creation of man's mind. Take, for example, the current impression of a man with horns and a pitchfork.


This is a compilation of characters from other mythologies, incorporating elements of the Greek god of nature Pan, for instance. What this means is that the Devil is a not a real person of demonic nature running around the universe terrorizing people with "his" godlike but evil powers.


Although there is evil in the cosmos even Absolute Evil the current construct that humans perceive as the Evil One is an anthropomorphic version based in mythology. True evil is not personal, not a single being. It is merely a quality that can be possessed by anyone.


In God's Name Not the Devil's


In light of the fact that so-called holy scriptures record one barbarous, murderous act after another attributed to "God," it is not surprising that the "Devil" was once considered divine! Perhaps the Devil brings peace, and not a sword, to humanity.


Considering how many people have been killed in the name of God and not the Devil, maybe the world is worshipping the wrong entity. Perhaps the Indians and the Greeks were right in the first place. Think about it: No army has ever marched off to war in the name of the Devil. Kill all the war gods, and then maybe there will be peace.  ;D



Nearly every group that has fought in war has believed in a god who was on its particular side. Each cult or faction which has won has believed that its god provided it with the win; and each that has lost has believed that its god abandoned it.


As it turns out, it is pure egotism to believe that some god person is on your side and opposes your enemy. Every side or individual in a conflict or debate believes this, and each is wrong.


Belief Proves Nothing Truth Must Be Known

http://www.azazel.fi/kirjat/ADEPTI.pdf (http://www.azazel.fi/kirjat/ADEPTI.pdf)

Tuossa vähäsen kivaa iltalukemista Johannes Nefastokselta. Kannattaa tutustua tuotantoonsa tarkemminkin, tuolta Azazelin tähden sivuilta saa tilattua.

Post no1!  :)

Joo, vimeisen sodan seurauksena on juuri toi Kabala merkitys noussut-eli ymmartaminen, joka tulee yleensa jalkikateen ihmisymmarryksella(Jagobin ens. luku ei tarvitse edes Kabalah vaan riittaa raamattu)siina saa syyn ja seurauksen lait-ei tarvitse pitaa kuin ns. elamankirjana ja sita saa ohjeet(ei mikaan uskonnollinen kirja)
Yleensa ymmarrys pidetaan mustana magiana-koska sita eivat muut ymmarra....

http://www.scribd.com/ (http://www.scribd.com/)

Tonne ku kirjottaa hakusanaks vaikka sen magickin tai alchemyn niin johan on taas sulattelemista..


Ja sitten musiikkiin:
http://www.youtube.com/watch?v=ymh1o09vRWE (http://www.youtube.com/watch?v=ymh1o09vRWE)

black magic woman ajan teemaan sopivasti
Lilith :pluto: :kauris: