Astro Foorumi

Olen aivan heltynyt vanhimman lapsemme (4v.) selvään luontaiseen haluun parantaa ja hoitaa muita. Minulla on muutamia parantavia kiviä, ametisti ym. ja tyttäremme tuntee selvää viehtymystä niihin. Hän usein haluaa "hoitaa" minua ja käyttää juuri noita kiviä.

Hän ei ole koskaan kysynyt mitä kiviä ne ovat ja mitä varten ne minulla ovat tms. Oli aivan hellyyttävän ihanaa, kun hän kerran otti ruusukvartsini ja sanoi: "äiti mä laitan sulle rakkaushuulipunaa"  :2funny: sitten hän koski kivellä huuliini. Ruusukvartsihan on ns. "rakkauskivi". Että tiesi tyttö tuon ihan itsestään.

Tietää kyllä paljon muutakin... Ja aivan kuin "itsestään" ollut erittäin kiinnostunut Jeesuksesta ja hänen elämästään. Sanoo Jeesusta "Tuplatukaksi". :2funny: Kyselee myös paljon Luojasta. ::) En ole ikinä hänelle mitään näistä henkisyysjutuista kertonut, enkä  omia näkemyksiäni "tuputtanut". Vaan hän on itse omasta aloitteestaan ottanut keskustelun aiheeksi näitä asioita. Näki myös jo 2v. enkelin.  :angel:

Älkäämme tukahduttako lapsiemme luontaisia kykyjä asiaan jos toiseen! Vaikka ehkä monien täällä kirjoittelevien vanhemmat ovat joskus niin tehneet. Ainakin minun.  :( Annetaan me kuitenkin lastemme kasvaa "täyteen mittaansa" !

Kirjoittakaahan muutkin omia kokemuksia lasten ns. "piilevistä kyvyistä".

On kyllä jännää nähdä, mitähän tästä meidän kuopuksestammekin (kohta 5kk) esiin tulee... Hän sai jo kastelahjaksi kauniin ametisti kiven henkilöltä jota ei ollut edes kutsuttu ristiäisiin. Hän oli erään kutsuvieraamme täti, joka pyysi josko hänkin voisi piipahtaa. Tottahan se sopi. Jännää... ::)

 :angel: :smitten:

:smitten: Mahtavaa... itselläni nuorin täytti just 7v ja on selkeesti itse kiinnostunut enkeleistä ja se näkee heti tavattua, mikä on hyväksi meille ja mikä ei ??? jännää, kun se neuvoo aina minua mitä pitää tehdä esim. jossain ruuanlaitossa tai siivouksessa :2funny: hauskaa mutta ihanaa...otan mielellään avun vastaan ;)

Hei
ANNA ihmeessa lapsesi hoitaa teita ja muita, heilla nama kyvyt ovat luonnollisia
ja voimakkaampia kuin monilla aikuisilla.Kivet jotka han on valinnut jo todistavat asian, osta vain lisaa ja anna hanenkin valita ITSE.
Rakkautta sinulle ja lapsellesi DIAMOND

Kyllä annankin Diamond. Tuo oli hyvä vinkki, että annan tyttäreni itse valita jonkin kiven...  ::) Täytyypä käydä jossain vaiheessa kiviostoksilla. Keräilemme molemmat muuten myös aina välillä luonnosta kiviä. Joskus vain tulee hänelle tai itselle sellainen kivi vastaan, joka "täytyy" viedä kotiin.

Rakkauden enkeli

Oli todella mukava lukea näitä viestejä anna toki lapsellesi mahdollisuuksia tai tiedän että annat.  :) Tuli mieleen kun yksi omista lapsista pienenä keräsi kiviä, aina kun olimme ulkona hän löysi jonkun kiven ja sanoi että sillä oli joku tarkoitus ja että se on niin kaunis. Ja omaksi ihmeeksi niin lapseni tunnisti kaikki kivet monta vuotta vaikka niitä oli jo niin paljon muistakseeni niitä oli yli 50. Mutta jokaisella oli oma tarina ja tarkoitus.  :D ja   arvaa olinko ihmeissäni, kyllä. 
Kaikki mun lapset ovat puhuneet ja nähneet jotain pienenä mutta muistan erityisen hyvin kun nuorin kertoi minulle usein miehestä joka kävi katselemassa häntä. Olin jo jossain vaiheessa huolissani että mikähän juttu tämä nyt sitten on. Kunnes yhtenä päivänä tyttäreni sanoi minulle että se mies on erittäin kiltti ja haluaa minulle vain hyvää ja että hän näki tämän miehen vain kotona. Silloin tiesin itse kenestä oli kysymys vaikka en koskaan itse nähnyt häntä niin kyllä aistin hänen läsnäoloa. Mutta hyväksyin asian koska huomasin että se oli lapselleni totista totta ja että hän oli erittäin luottavainen tätä mieshenkilöä kohtaan.
Tyttäreni lakkasi puhumasta siitä miehestä noin 4 vuotiaana ja en ole koskaan kysynyt häneltä siitä miehestä vaan annoin hänen itse aina ottaa asian puheeksi. Nykypäivänä hän ei varmaan muista koko juttua. 
Mutta tässä vähän aikaa sitten hän sanoi että kaipaa vanhaan kotiin ( muutto n. 1 v sitten) kyselin häneltä että mitä hän jäi kaipaamaan. Hän ei osaa selittää että mitä siinä vanhassa kodissa oli. Mutta sanoi että äiti siinä vaan oli jotain mitä kaipaan ja muutan sinne vielä joskus takaisin .  Sehän pani äipän taas miettimään  :idiot2:   Oliko se se koti vai ??????????

Mutta lapsilla on mitä erikoisempia kykyjä ja antakaamme heidän pitää niitä ne on osana heidän elämän oppia.  :smitten:   :smitten:

taikuri    :crazy2:

Tänään koin taas "yllätyksen" 4-vuotiaan esikoisemme taholta, kun hän aivan yllättäin kesken aivan arkisen olemisen ja leikkimisen päätti, että hän haluaa kirjoittaa äidille viestin. Pyysi sitten isältään kirjoitusapua ja saneli hänelle mitä pitäisi kirjoittaa...

Tässä teksti sanasta sanaan juuri kuten tyttäreni sen isälleen saneli:

Olen ollut avaruudessa. Lentänyt "lentokoneella" sinne. Olen nähnyt monia avaruusolioita.  :o :D

Tämän viestin jälkeen jonka hän halusi minulle antaa, yritin kysellä hieman tarkemmin asioista, mutta hän ei muistanut juuri mitään. Unissa ovat kuulema vierailleet ja on nähnyt sekä hyviä, että pahoja avaruusolioita. Todella jännää, sillä minulla itsellänikin on lukuisia noita kohtaamiskokemuksia "unitasolla". Onpa muutama kokemus ihan "valvetilassakin" ollessa. Nimittäin eräs valoilmiö, sekä humanoidin näkeminen yläpuolellani juuri sillä hetkellä kun heräsin unestani.

Että tällaista... Kerroin tyttärellemme, että minäkin olen niitä nähnyt. Hymyili vain salaperäisesti.  :)

P.S. Itse en ole sitten tyttärelleni omista kokemuksistani koskaan tätä aiemmin puhunut, enkä ylipäänsä siitä että uskon avaruudessa olevan elämää, enkä muutakaan sellaista...

VOI ETTÄ tuli hellyyttävä olo...  :smitten:

Minulla ei ole omia lapsia  :'( mutta sisareni lapset ovat ihmeellisiä! Molemmat (1v. ja 3,5 v.) ilmestyivät uniini sikiöaikoina ja yhteys on ihan mieletön ollut alusta asti. Molemmat heistä on astrokartallakin parantajia. Ennen kummityttöni syntymää annoin hänelle unessa kristallin...

Kun hän sitten syntyi, olin tosi masentunut ja hän halusi AINA syliini kun olin hänen lähellään. Olimme pienessä rakkauskuplassa... ja olen varma siitä, että hän paransi minua. Nykyään jos minulla on vaikeeta, saatan kuulla jälkeenpäin, että kummityttöni on samalla hetkellä ikävöinyt minua ja joskus hän soittaa sillä samaisella hetkellä!!

Toinen erityinen piirre tytössä on se, että hän vaatii ehdotonta AITOUTTA. Jos itse aikoinaan peittelin todellisia tunteitani, hän ei tullut lähellenikään! Sitten joskus aloin itkeä (sisareni on myös parantaja...), minkä jälkeen kummityttöni alkoi nauraa ja juoksi suorastaan syliini!  ;D

LAPSET ON NIIN IHANIA!!!!!

Upea kokemus sinulla Inti! Lapset ovat todellakin ihania ja niin AITOJA.  :smitten: Meidänkin esikoinen on lohduttanut äitiäni ja siskoani kun he ovat olleet surullisia. Toissajouluna juuri lohdutti äitiäni, jonka johdosta äitini risti hänet "jouluenkeliksi".  :angel:
"Jännityksellä" seuraan miten mahtava persoona kuopuksestammekin (kohta 7kk) kasvaa.  :-*

:smitten: ihanaa. Uskon että aikamoinen enkeli hänestä kasvaa, kun äitikin on yksi sellainen.  :)

Voi kiitos! *punastelee* Ihmisenähän minä "vain" täällä tallailen...  ;)

Omalla pojallani (2,5 v) on käsittämätön yhteys mummonsa kanssa. En tiedä johtuuko siitä että ovat molemmat jousimiehiä, vai mistä on kysymys.
Äidilläni on mökki muutaman kilometrin päässä kodistamme. Hän oli käymässä mökillä, poika ei edes tiennyt sitä. Lauantai aamupäivänä poika istui pöydän viereesä, katseli ulos ja sanoi "mummu tulee ihan kohta". Meni kaksi minuutia ja mummo tuli potkukelkalla pihaan...  :o
Muutenkin ovat kuin paita ja peppu. On todella mukava katsella kun he nauttivat toistensa läsnäolosta. :smitten:
Poika tuntuu muutenkin aistivan asioita joita muut eivät huomaa.

Oih, kyllä ! Lapset ovat niin ihania !
Juuri äsken kävivät pienet trullit (siskoni tytöt) virpomassa minulle. Toinen tosin vasta vauva, mutta oli omalla laillaan hengessä mukana. Se oli niin lutuista ! Ja täti tietysti antoi paljon namia. Nyt tuo söötti, koristeltu pajunkissan-oksa on minulla koristeena. Lapset ovat kuin pikku enkeleitä.  :smitten:  :angel:

:smitten:

 :D :smitten:

Ihana ketju :)
Minun kohta 8v. poika on parivuotiaasta asti "höpöttänyt" juttuja jälleensyntymästä ja menneistä elämistä ym. Eikä tosiaan ole kotona mitään sellaisia tuputettu, mielenkiinnolla kyllä kuunneltu pojan juttuja sitäkin enemmän!
Ensimmäisen jutun muistan hyvin, kun kerroin hänelle että kohta on hänen synttärit, niin yhtäkkiä poika meni tosi vakavaksi ja kysyi "olenko minä syntynyt monta kertaa?". En  vastannut juuta enkä jaata, mutta sen jälkeen poika on oma-alotteisesti kertonut paljon muistumia entisistä elämistä ja  "tietää" miten elämän kiertokulku menee.

Ehkä kaunein juttu oli kerran kun poika oli n.3-4 vuotias ja heräsi päiväuniltaan. Oli rennossa levänneessä tilassa ja kysyi utuisilla silmillään kaukaisuuteen katsellen minulta : "äiti, mä en muista sun hengen nimeä". Minä sitten kysyin että tarkoittiko hän etunimeäni tai lempinimeäni mutta ei kuulema. Hengen nimi oli "Joku minkä joskus oon muistanut mutta enää en muista"  :smitten:

Isälleen kertoi nuotitulen ääressä muistumia jostain hiekka-autiomaasta leiritulen ääreltä ym ym. Paljon on ollut näitä tarinoita!  :)

Tämä samainen lapsi myös ymmärtää herkästi ilman erityistä "ympäristökasvatusta" miten herkkä on luonnon tasapaino ja mikä on ihmiselle terveellistä ravintoa , kuuntelee myöskin omaa kehoaan paljon.

Ja ihan vähän aikaa sitten poika kertoi että hänellä on oma enkeli! Kuvaili enkeliä näin: "valonaama, keltaiset hiukset olkapäiden yli, hohtava mekko" ja tulee kuulema "nenän päälle" joskus juttelemaan. Tämän sanoessaan piti silmiä kiinni ja minulle tuli sellainen kuva että hän näkee "kolmannella silmällään" tämän enkelin. Enkeli myös juttelee joskus, oli tullut toivottamaan hyvää syntymäpäivääkin. Tuon synttäritoivotuksen kertoessaan näin miten HURJAN mielissään poika oli siitä. Aivan kuin hänellä olisi lempilempikummitäti joka rakastaa häntä äidin tavoin. Ihanaa!  :smitten:

Näitä juttuja on vaikka kuinka paljon..Ihanaa lukea että te muutkin olette huomanneet lapsissa herkkyyttä, niin usein lasten herkkyys jää aikuisilta huomaamatta  :'( Toivon että oma poikani pystyy pitämään yhteyden näkymättömään elävänä pitkin elämäänsä..tuntuu ainakin että hänellä on sellainen näkymätön turvaverkko saatu syntymälahjana :)

Oli ihana lukea tarinasi Mama!  :smitten:

Aivan ihanaa on minustakin, että muillakin näitä vastaavanlaisia kokemuksia lapsistaan on. Sen vuoksi tämän ketjun aloitinkin. On myös ihana huomata, että nykymaailmasta löytyy vanhempia, jotka eivät tukahduta lapsen luontaista henkisyyttä, herkkyyttä niille asioille, eivätkä myöskään tuputa omia näkemyksiään, uskomuksiaan yms. Todella hienoa!  :smitten: Annetaan me lapsillemme mahdollisuus kasvaa "täyteen mittaansa" mahdollisimman varhain. Mahdollisuus, jota moni meistä vanhemmista ei itse ole lapsena saanut...

Hei
Uskon 100% lasten muistiin edellisista elamista, kysykaa heilta varovaisesti kuin ollessa leikissa mukana.
Oma poikani sanoi nimen parisen vuotiaana josta myohemmin selvisi kirjoittamani kirjan kohtalosisaren nimi Selina.Han muistutti tata nimea minulle jatkuvasti ja menihan siihen aikaa ennenkuin alysin.
Diamond
ps:ehka silla oli tarkoitus kosmoksesta muistuttaa minua.

Onneksi olkoon teille vanhemmille :knuppel2:

Olette myös minun mielstäni löytäneet oikean tavan kasvattaa lapsianne.

Lapset ovat niin ihania, pieniä enkeleitä :angel:

Nyt täytyy vähä tanssahtaa verkkareissa ja villasukissa. Heilutella lantiota sekä polvia reilusti, maalaillen käsillä taivaisiin :2funny:

Tässä kohta 5v. esikoistyttäremme abstrakti maalaus. Mielestäni upeat värit ja huokuu voimakasta energiaa.

 Wau ! Aivan mahtava luomus !   :smitten:  :smitten:

Siiis....HUH :o

Katsoin maalausta varmaan kymmenen minuuttia. En tiedä mitä sanoin... olen hieman sekaisin.... Kaunista, vahvaa

Näin kuvassa noin kymmenen kasvoa tai oikeammin päätä.

Rakkautta perheeillenne :smitten:

Spykologiaa?  ;) Kiitos tulkinnastasi.  :smitten:

Hmm... Tuon maalauksen maalatessaan tyttö oli kyllä ihan tyyni ja iloinen. Ellei sitten "pinnan alla" kuohunut.  ::) Neitimme on rapu, herkkä, mutta samalla vahva ja voimakastahtoinen. Ei kuitenkaan yleensä vihainen. Enkä minäkään ole, en myöskään maalaushetkellä.  :2funny: Mieheni on myös pääasiassa rauhallinen. Tuo stressaava ympäristö sitten... Hmm... Me ainakin asumme, (vaikkakin pääkaupunkiseudulla) niin silti hyvin luonnonläheisellä ja rauhallisella alueella. Esikoisemme oli kyllä vasta muutama kuukausi sitten tullut isosiskoksi tuon maalauksen maalattuaan. Eli ehkä siinä stressaavuudessa voi jotain perää ollakin. Onhan se iso muutos, tietynlainen kriisi ja stressin paikka saada perheeseen uusi jäsen. Niin ihanaa kuin se onkin.  :smitten:

Niin ja tuo tumma kokonaiskuva johtunee varmasti lähinnä siitä, että neiti ei osaa vielä pitää värejä niinsanotusti puhtaana, vaan ne sekoittuvat helposti  toisiinsa maalatessa.  ::)

Mielenkiintoista...  ::) Kiitos!  :smitten:

Voihan tuollaisen tulkinnankin tulkita vieläpä niinkin, ettei olekaan kuvansa kuin katsojan silmissä.  ::)

Eli eikös taide aina ole katsojan oman sisimmän tulkintaa silloin, kun sen kertoo toisille, miten sen OMA sisin näki??!! Sillä taitelijalle itselleen se voi olla ihan toinen!  :smitten:

;D

Olet aina yhtä Rakkaudessa meille jokaiselle, Ivan, kuten olet aina ollutkin, joten sen tähden sen sanoin, miten sen sanoinkin, että tulisit tänne takas!  ;) :)

Keho  :smitten:

Tässä olin vähän aikaa sitten alavireisenä ja hieman allapäin. Niinpä 5-vuotias tyttäreni sanoi: "Ei sun äiti turhaan tarvii murehtia ja pelätä mitään, koska sä tiedät jo kaikkea..." Miten ihanan lohduttavasti sanottu.  :-* :smitten:

Minulla myös pieni 5-vuotis tyttö, joka haluaa joka ilta rukoilla. Hän osaa neljä pienempää rukousta ja Isä meidän -rukouksen ulkoa yksin ja ne pitää rukoilla joka ilta. :)
Samoin hän osaa lähettää energiaa visualisoimalla esimerkiksi nyt vaaleanpunaisia ja punaisia sydämiä, jotka lätsähtelevät vastaanottajan rintaan tms. Hän myös juttelee ikkunamme ohi lentäville linnuille lähettäen terveisiä joko kaukaisemmille sukulaisille tai sitten pois nukkuneille läheisille. Ja ne ovat hänen omia juttujaan. :smitten:

Lisäksi hänellä on liuta mielikuvituskavereita -en ole koskaan aikaisemmin ajatellut niiden olevan suojelusenkeleitä.... Ne ovat olleet taikahevosia (voisivatkohan olla jumalallisia yksisarvisia....?) joiden kanssa hän leikkii ja ottaa mukaansa joka paikkaan.
Olen jopa joutunut kävelyttämään niitä kaupungilla valjaissa, kun tyttöni on laittanut käteeni näkymättömät ohjakset siksi aikaa (etteivät ne karkaa), kun hän temppuilee jotain muuta. :D
Joulujuhlaankin halusi ottaa hevoset mukaan mutta sovimme, että ne pitää sitten jättää salin takaosaan, etteivät häiritse esityksiä. ???
Ja muutama viikko takaperin tytöni nousi sängyssään istumaan ja herätti minut sanoen, että ufo lensi juuri ikkunamme ohi.

Kyllä nykyajan lapset ovat tosiaan herkkiä, jos vaan antaa heille mahdollisuuden ilmentää omaa itseään tuomitsematta tai kyseenalaistamatta heidän ajatuksiaan ja juttujaan! Olen hirvittävän kiitollinen siitä, että saan olla äiti ja mukana tukemassa pienen ihmeen kasvamista isommaksi ihmeeksi! :smitten: :smitten: :smitten:

 :D  :smitten: Ihanaa. Minä Olen lehdessä oli juuri juttua yksisarvisten paluusta...  ::)

 :smitten: Niin oli! Siitä minä nuo yksisarviset tähän bongasinkin.... En ole aikaisemmin ajatellut asiaa ennenkuin tämän viestiketjun aikana... Tosin "meidän hevoset" jekutteleekiin... Tyttöni on joskus tosiaan yrittänyt pistää jotain omia juttujaan niiden syyksi ja silmät kirkkaina selittänyt, että "en se minä ollut vaan...."   ;D Ja jäähyminuutteja sitten on istunut niin tyttäreni kuin "hevosetkin"  ;D ;)

Ehkäpä meillä olevat konit ovatkin yksisarvisten varsoja, jotka vähän tykkäisivät välillä riehaantua iltavillissään...? ::) :smitten:

 ;D Iltavillittelyt, voi miten tuttuja... Nyt jo tuo nuorimmainenkin, kohta vuoden täyttäessään osaa mennä isosiskon villittelyihin mukaan.  :D

Kolmevuotias poikani tekee osallistuu energiahoitojen tekemiseen hyvin kehittyneellä tavalla: hän esim. antaa energiatyökaluja käyttööni kun hoidan jotakuta muuta.
Hän on myös noin puolivuotiaana ollut tekemässä energiakehooni uudenlaisia ¨kristallivirityksiä¨ astraalitasolla kun nukuin.
Lapset konkreettisesti hoitavat meitä aikuisia!