Astro Foorumi

Pyörittääkö Jeesus vegaanista ekoyhteisöä Siperiassa?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Vissarion
http://dissidentti.googlepages.com/maailmansuurinekokyl%C3%A42


http://www.pravoslavieto.com/inoverie/vissarion/index.htm

http://4g.rihmasto.fi/node/164

http://www.youtube.com/watch?v=lkuJ0cx8pU0

http://en.wikipedia.org/wiki/Vissarion

Siis.. Jeesuksen inkarnaatio.. jos tarkkoja ollaan.

hmmm..

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_people_who_have_claimed_to_be_Jesus


Ehkä nämä auttavat valaistumaan asiassa:
www.tehotuotanto.net
http://video.google.com/videoplay?docid=-513747926833909134

:)

Kuvia Vissarionista:
http://images.google.fi/images?q=vissarion

Jep!

 Kyllä mä suhtaudun varauksellisesti jos joku väittää olevansa juuri The Jeesus. Uskon että Jesse oli häiskä joka tavoitti kristusenergian ja sen kristusenergia on kenen tahansa tavoitettavissa kuten hän opettikin. Ja siten niitä uudestisyntyneitä "Jessejä" sitten täällä pyörii enemmänkin.
 Vissarionista en osaa sanoa sen enempää, ei minusta itsessään elektroniikka ja sen tarjoamat asiat ole epähenkisiä. Eikä kukaan meistä tiedä, miten Vissarion sitä elektroniikkaa käyttää, jos se on hänen boksissaan niin onko muilla vapaa pääsy sinne? Katseleeko Vissarion erotiikkaa plasmatelkustaan ja jos, niin mitäs sitten? Mitkä ajatukset meillä on Jeesuksesta tai siitä millainen Jeesuksen "tulisi" olla? Ei voi olla Jeesus jos...? Kuitenkin me olemme kaikki täällä materian tasolla ihmisiä.
 Ja seksuaalisuus sitten, voiko "jeesus" tai pyhä ihminen yleensäkään harrastella seksiä? No ehkä yhden ihmisen kanssa mutta... useiden? ...Samanaikaisesti? :o ;D

 Mä luulen että jos se The Jeesus tulisi tänne pallolle ei kukaan uskoisi hänen olevan Jeesus. Hänhän näyttäisi ihan samalta kuin muutkin? Kävisi vessassa, tekisi virheitä jopa? Uskon että usein ihmisillä on älyttömän korkeat kriteerit henkisyydelle, sille mitä henkinen ihminen saa tehdä ja mitä ei.

 Itse Vissarionista henkilönä mulla on ihan ok kuva, johtuen varmasti siitä että luin hänestä positiiviseen sävyyn kertovasta artikkelista jostain hihhulilehdestä jossa käsiteltiin hänen sanomaansa, ei kuitenkaan mitään uutta auringon alla. Joten tuskin lähtisin katsomaan tältä istumalta mitä Siperia opettaa.

Mulla nyt ole muutakuin lainattavaa.. sisäinen kokemus ennenkaikkea.. eli taas Ervastilta jonkinsortin tulkintaa tähän ikuisuusaiheeseen:

Harvat kristityt tietänevät vieläkään, mikä ero on tehtävä "Jeesus" ja "Kristus" nimien välillä; ne jotka tietävät, ovat joko teosofeja tai rosenkreutsiläisiä. Ja kuitenkin voi sanoa, että näiden kahden nimen oikeasta ymmärtämisestä riippuu, tiedämmekö mitään kristinnskosta vai emmekö.
     
Evankeliumit itse tekevät tämän eron. Enkeli, joka ilmestyy Marialle, sanoo: "ja nimeksi pojalle, jonka synnytät, olet antava Jeesus, sillä hänestä tulee kansansa pelastaja." Jeesus merkitsee näet "vapauttaja, pelastaja". Vasta myöhemmin evankeliumissa mainitaan Jeesuksesta, että häntä mainittiin Kristukseksi eli Messiaaksi. Kristus ei siis ollut hänen nimensä, vaan syystä tai toisesta hänelle suotu kunnianimitys.
 
Tämä on samalla kielitieteellinen tosiseikka, sillä "Jeesus" yksin on substantiivi, joka varsinaisesti kelpaa henkilönimeksi. "Kristus" sitä vastoin on verbaalimuoto, adjektiivi, laatusana, joka ei sinänsä yksin ole sopiva henkilölle nimeksi. "Kristus" on samassa asemassa kuin esim. "suuri"; voimme puhua Aleksanteri suuresta, Pietari suuresta jne., mutta ei yksin "suuresta". Kristus (khristos) on kreikankielinen käännös hebrealaisesta sanasta mashiah (messias) ja merkitsee — samoinkuin messias — "voideltu". Juutalaiset kuninkaat voideltiin öljyllä korkeaan arvoonsa, ja juutalaisten messiaskäsite oli sentähden "kuningas, jonka Jehova itse oli voidellut." Kun nyt Jeesusta nimitettiin messiaaksi eli Kristukseksi oli tämä selvä viittaus siihen, että uskottiin hänen olevan se juutalaisten kuningas, jonka Jumala itse oli kuninkaaksi asettanut. Ja monen juutalaisen katkera pettymys oli siinä, ettei Jeesuksen valtakunta ollutkaan "tästä maailmasta".
     
Tärkeämpi tätä kielitieteellistä on kuitenkin oleellinen ero Jeesuksen ja Kristuksen välillä, sillä jos emme sitä tunne, emme tunne kristinuskon olemusta. Oleellinen ero on näet henkinen tosiseikka, joka selviää kristitylle vasta kokemuksen kautta. Siitä voidaan kyllä puhua, mutta sanat jäävät sanoiksi, kunnes saavat henkeä ja elämää kunkin yksilön omassa kokemuksessa.
     
Jeesus sai nimen Kristus vasta kasteensa jälkeen. Minkätähden? Mitä merkillistä tapahtui kasteessa?
Sen evankeliumi meille tarkasti selittää, kuvatessaan Jeesuksen oman kokemuksen kasteen ohella ja kertoessaan, kuinka Johannes Kastaja selvänäköisesti oli todistajana siitä osallinen. Korkein henkimaailma avautui Jeesuksen sisäiselle näkemykselle ja (Isän Jumalan) ääni taivaista kuului: "sinä olet minun rakas poikani, jonka tänään olen synnyttänyt."
     
Kasteessa siis syntyi jotakin. Jeesusko? Ei suinkaan, koska Jeesus jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin oli syntynyt. Vaan mikä se syntyi? Niinkuin evankeliumi kertoo: Jumalan poika.
Jumalan poika siis syntyi, mutta missä ja millä tavalla? Henkisellä tavalla, fyysisille silmille näkymättömästi Jeesuksen omassa sielussa.
     
Tämä on kristinuskon kulmakivi: Jumalan poika, joka syntyi Jeesuksen, ihmisen, sielussa. Siitä se sai alkunsa, voimansa ja sisällyksensä. Vähän kristinuskoa vielä tunnetaan. Luullaan, että Jeesus Natsarealainen on historiassa ainoa, jota Jumala on pojakseen nimittänyt; otaksutaan kristinuskon olevan siinä, että Jeesusta palvotaan Jumalan poikana ja Jumalana, maailman ja ihmiskunnan vapahtajana. Ja kuitenkin asia on päinvastoin.
     
Kristinusko on uskoa ja luottamusta siihen, että Jeesus oli "esikoinen", edelläkävijä, että hän ikäänkuin näytti tien ja itse oli tie, toisin sanoen, että se, mitä Jeesus sai kokea, voi ja täytyy jokaisen todellisen kristityn kokea. Ei ole vielä "kristitty" eikä varsinaisesti Jeesuksen seuraaja se, jota ei Isä Jumala ole pojakseen kutsunut. Vasta se totuuden etsijä, joka on kasteen sisäisen kokemuksen läpikäynyt, vasta hän on sanan varsinaisessa merkityksessä kristitty.
     
Kirkko on tehnyt kasteesta ulkonaisen toimituksen, jolla kyllä on maaginen, mutta ei henkinen merkitys. Mutta ainoastaan henkinen kaste on pätevä. Ja henkinen kaste on siinä, että ihmisessä syntyy uusi ihminen, jonka Jumala tunnustaa pojakseen.
     
Kasteen jälkeen Jeesus oli Kristus eli "voideltu". Henkisen kasteensa jälkeen on niinikään jokainen totuudenetsijä, nimittäköön hän itsensä sitten kristityksi, rosenkreutsiläiseksi, teosofiksi tai mystikoksi, Kristus eli voideltu, vaikka hän asiallisessa vaatimattomuudessaan ei sitä nimitystä itselleen ota. Uusi ihminen eli Jumalan poika on näet hänessä paljon heikompi niin sanoaksemme, paljon avuttomampi kuin Jeesuksessa. Jeesus oli Mestari-sielu ja totuuden etsijä voi olla vihkimyksen tien alkupäässä. Ero on karmassa suuri. Mutta henkinen elämä on laadultaan sama.
     
Oi te vähäuskoiset, jotka epäilette ja epäröitte, nouskaa, rohkaiskaa mielenne, etsikää Jumalan valtakuntaa ja antakaa isän kutsua teidät pojikseen!

Joka tapauksessa, mielenkiintoinen yhteisö...ainakin olisi kiva seurata kuinka kauan se pysyy pystyssä, onhan noita ollut.

Ja voisin viettää itsekin siellä jonkun tovin. Tuollainen elämä voisi passata.  ::)

Niin sitä vaan, jotta eiköhän tuon Jeesusjutun tajuaminen ole perua juuri sellaisesta kaikenkattavalle yhtenäisyydellisyydelle antautumuksellisuudesta, jotta voidaan edes puhua mistään Kristuksesta..

Tyyliin yli rajojen ja polariteettien yhdistymällä siihen johonkin...

Ohjaa Herra (vai oliko se Rouva?) löytämään se jokin joka on aina niin lähellä   :uglystupid2:

Tupakoijat, alkoholia nauttivat sekä lihaa syövät ovat kaiketi huonompia ihmisiä, ketkä eivät yhteisöön sovi? Tätäkö real Jeesus opetti parituhattavuotta sitten? Jos hän on reinkarnoitunut, niin on tainnut evoluutio Jessen kohdalla mennyt taaksepäin?

En kylläkään ole kyseiseen yhteisöön milläänlailla muutoin kuin tämän viesitketjun kautta tutustunut, joten turhaan kai mietteitäni julkilausun. Tuntuu vain, että kun Vesimiehen aika toivon mukaan opettaa ihmistä kuuntelemaan omaa sisäistä mestariaan ja opastaan, ja unohtamaan ulkoiset auktoriteetit totuuden torvina, tällainen lahkolaisuus maistuu kielelläni p....lta.

Kaikenlaisia susia käyskentelee lampaiden vaatteissa. Vapautta tarjotaan, mutta joksikin vastakkaiseksi se sitten loppupelissä paljastuu.

Jessehän paastosi erämaassakin häntä kontrolloivia himoja ja riivaajahenkiä pihalle.
Samaa himoista puhdistautumista on harrastettu paljon Aasian uskonnoissakin ja joogassa.

Nykyään ihmiset ovatkin aikalailla himojen ja sitä kautta syntyneiden sairauksien vallassa että harvoja kiinnostaa niistä irtautuminen. Kuollaan mieluumin kuin muutetaan tapoja.

Eikö vapautta ole sitten vapaus himoista ja kontrolloivista sairauksista?

vai onko näin parempi?
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200810088392117_ul.shtml

Mitä muuta ne himot ovat kuin ihmisen luonnollisia viettejä, mitkä kristillinen kirkko ja kaikki muutkin järjestäytyneet patriarkaaliset uskonnot ovat demonisoineet ja kutsuneet synniksi?

Ihminen ei saa olla ihminen kaikkinen haluineen ja kokemusten kaipuineen. Ihminen ei saa rakastaa itseään, vaan sen on tapeltava itseään vastaan, kun hän on uskonnon mielestä likainen ja syntinen.

Ja mitähän ovat himoista johtuvat kontrolloivat sairaudet?

Sairaudet kontrolloivat ihmistä ja rajoittavat ihmisen toimintaa.
Ne johtuvat vain himosta ruokaan joka tuhoaa elimistön.

http://www.dyingtogetwell.com/
http://journeytoforever.org/farm_library/price/pricetoc.html

Todellisuus ehkei ole ihan sekään, että ruoka tuhoaa tämän kehon eli aiheuttaisi jotain sairauksia kenellekään - jos siis aivan tarkkoja ollaan. Koska nykyisen mielemme ajatuksella olemme luoneet kaikkeudelle näkyvän maailmojemme kuvan, että oppisimme tulkitsemaan niitä energioiden töitä, jotka sisällämme virtaa, koska paljain silmin emme näe niitä. Jotenka jokainen sairauskin energioiden korjauksella vältetään, kunhan tietää, että mikä niitä ajatuksia sisäisyyteemme välittää, että kykenisimme korjauttamaan niitä.
Eli toinen aihe sitten onkin jo kyllä se, että mitenkä sitten SE tehdään, koska nykyiset länsimaalaiset taikka ns. vaihtoehtohoidotkaan eivät aitoon parantumiseen riitä vaan siirtävät ainoastaan ne seuraavaan elämään.  ???

Vapaus = Rakkaus.

Pelko kontrolloi ihmistä ja rajoittaa ihmisen toimintaa. Pelko aiheuttaa sairauksia.

Joo-o. Itse en usko kieltäymykseen ollenkaan. Siinä vaan ihminen joutuu niin suureen ristiriitaan itsensä kanssa. Kaikki kieltäymyksen nimissä sisällä pidetyt energiat, tuskin ne psyykelle mitään herkkua ovat.

Kieltäymyksessä ihmissielu ei tavallaan voi olla sitä, mitä hän tänne fyysiseen olomuotoon on tullut kokemaan: kaikki kokemukset aasta ööhön(kieltäymyksenkin  ;)). Ei voi sanoa elämälle kyllä, jos kieltää itsensä. Ja tuskin sillä itsensä kieltämisellä mitään on tekemistä rakkaudenkaan kanssa..

Kieltäymys, synti. Vallan välineitä, valheita joiden avulla ihminen saadaan tuntemaan riittämättömyyttä ja pahaa oloa itseään kohtaan. Ja kas, kohta on joku kirkonmies tai guru kertomassa, kuinka saavuttaa vapaus. Kuinka tulla paremmaksi. Tai vielä parempaa: vain meiltä saat reseptin pelastukseen.

Jooga ja tantra kenties molemmat ovat oikein käytettyinä hyviä välineitä itseoivallukseen, ja samalla koko maailman ja oman olemuksensa oivaltamiseen, mutta kun näiden uskonnollisten järjestelmien heebot ovat ottaneet nämä hienot välineet omikseen, ja värittänyt niitä omien tarkoitusperiensä mukaisiksi.

Taistelu, ei kuulosta hyvältä. Aivan kun me olisimme tulleet tänne taistelemaan itseämme vastaan, tulemaan joksikin muuksi mitä me juuri nyt olemme. Niin pitkään kun pyristelemme, emmekä ymmärrä olevamme joka hetki täydellisiä immeisiä, tulee elämämme olemaan taistelua.

En tiedä onko tämä asiaa vai sen vierestä, mutta ei kai sen väliä.

Ootteko ikinä ajatelleet miten kaunis sana Siperia on.  :smitten:

Mikä yhdistää Nevadaa, Timbuktua ja Siperiaa??  ;D :D

Joo ja sitten aiheeseen.

Vaikka mielestäni yhteisö kuulostaa tavallaan hyvältä, ei se mielestäni silti ole ihanteellinen siinä mielessä, että yksi on johtaja ja hänellä on valtaa, olkoonkin hyvä johtaja..

Mielestäni ihmisten pitäisi itse johtaa itseään ja elämäänsä, eikä pyöriä kuin kuhnurit kuningattaren ympärillä, mikä on vanha kaava. Ratkaisu kasvuun löytyy Itsestä ja Äärimmäisestä vapaudesta, tuo systeemi kuulostaa minun korviini liikaa epäilyttävältä lahkolaisuudelta, vaikka perusidea olisikin vilpitön ja hyväntahtoinen..

Ja jos Jeesus inkarnoituisi uudelleen.... Miksi hän perustaisi jonkun hel*etin yhteisön Siperiaan.. ;D

Siis OIKEESTI.

Mielestäni Kristuksen uudelleen tuleminen tapahtuu hengen tasolla meissä jokaisessa Itsessä,
eikä sitä ole rajattu vain Siperialaisille lahkolaisille...

Mutta onnea heille! En pidä pahanakaan juttuna.  :smitten:

Harvan mieli on niin vahva että kykenee luomaan fyysisellä tasolla asioita.
Lusikantaivuttelijoita ja levitoijia harvemmin tapaa.


Ruokakin on energiaa ja sen laadusta ja elämänvoimasta riippuu korjaako se mitään.
Ruokahan vaikuttaa suoraan ajatuksiin joita sisäisyytemme välittää. Sillä voidaan jossain määrin puhdistaa niitä. Myös perimämme (jälkikasvun deformaatiot,..) korjautuu tai vikaantuu ruokavalinnoista riippuen (Weston price..)


Terve sielu terveessä ruumiissa. Jos ruumis on 100% terve kuollessaan niin eiköhän se sielukin ole aika hyvässä kunnossa jatkoa ajatellen. Jos se taas on lääkkeiden ja sairauksien kyllästämä, voiko seuraavalta elämältä odottaa kovin ihmeitä..?

Ei niinkään se, mitä syö, vaan miten syö...

Sehän se. Ihmiset eivät tiedä edelleenkään omaa vastuutaan elämänsä menosta, koska kuvittelevat edelleenkin jonkin ulkoisen ohjauttavan elämäänsä. Ja se kuitenkin ON totta, että siihen ajatuksella luomisellemme kuuluvat sekä päivätietoinen ajattelu ETTÄ se alitajuntamme tuoma teko siihen, miksi emme ymmärrä sitä. Vaan kun on oivaltanut totuudellisen itsensä niin tietää myöskin sen, mitenkä se alitajunta on siinä mukana ja osaa korjautella myöskin sitä, ettei aina sabotoi niitä ihmisen omiakin toiveita vaan auttelee siihen uudenlaisen soinnin tullakseen luoduksi näkyviin oikein. Eli näkemällä kokonaisuutena koko ihmisen - ei siis vain tätä päiväminäänsä - osaa ajatuksella luoda vaikka mitä.  ;) :)


Tällainen ajattelu nimenomaan lisää sitä, että annamme jonkun ulkoisen itsellemme tehdä jotain sellaista, mikä ei ole todellista ollenkaan. Koska sisään voimme tunkea suustamme vaikka mitä eikä se oikeasti satuta meitä ollenkaan, mutta kylläkin se, mitä sieltä tulee ulos. Eli sanojen voima ja niihin liittyvät ajatukset ovat niitä, mikä ihmisen kehonkin on muovannut sellaiseksi, ettei kestä ruokiakaan enää aivan mitä vaan.


Kyllä nuo kaksi ovat aivan erillisiä toisistaan ja keho on ainoastaan kulkuneuvo sille egoillemme sekä sielullemme, jotka sillä täällä maan päällä "matkustaa". Ja arvata senkin kyllä saattaa, että kumpi tuon kehomme on luonut ja sen takia kuvittelee, että sen myöskin kuollessaan omistaa, koska vain se egomme on se, joka "on maasta tullut ja maaksi kuolemansa jälkeen pitää myöskin laittaa". Kun taas se sielumme ei ole samoja energioita ollenkaan vaan on tullut valojemme tavalla tänne maan päälle ainoastaan heijastuksena eikä sen takia tuossa kehoissamme kiinni ole milloinkaan. Eli tuon olen omakohtaisenakin kokenut, mitenkä sielu siitä irrotetaan enkä silti kuollut.  ;) :)

Miten niin parantuminen ei ole todellista ollenkaan? Luojahan siinä sen ravinnon ja kasviensa kautta puhdistavaa työtä tekee. Eikä edes tarvita ulkoisia maksullisia parantajia.
Kyllä ruokavalio ainakin itseltä on monia vaivoja parantanut. Nyt olisi melkoinen lääkitys päällä jos en olisi muutoksia tehnyt. Mahtaisinko olla hengissäkään enää..


Kuin myös.. on se huisaa..