Astro Foorumi

Nyt kun luonto jotenkin pysähtyy ja pian olemme kohtaamassa niitä alieneitakin, niin vielä yksi mielikuva!

Vai pidättekö mielikuvista?  ::)

Oletko koskaan nähnyt luonnon henkiä tai odottanut näkeväsi? Minkä haluaisit nähdä?

Minä melkein olen varma, että lapsena näin haltijattaren metsässä. Se oli kaunis ja utuinen. Mutta se häipyi pian. Olen joskus odottanut, että jälleen tapaisin hänet. Mutta ei ole toteutunut.  :-[

Minulla on eräs ystävä Lapin vaeltaja, joka uskoo vuorenvarmasti luonnon henkiin. Hän kerran sanoi tuntevansa voimakkaasti eräässä tunturin notkossa, että siellä asuu tonttuja. Hän oli istunut kaksi tuntia täysin hiljaa keskittyneenä ja odottanut, että näkisi heidät. Turhaan.

White Eaglen eräässä kirjassa kerrottiin, että osa Atlantiksen asukkaista jäi henkiin ja he näkivät kaikki luonnon olennot. Sittemmin nuo näkijät joutuivat ahtaalle ja vainon alle ja muuttivat Irlantiin ja Skandinaviaan. Sen vuoksi täällä ja Irlannissa elää tarinat luonnon hengistä ja olennoista. Kuulemma.  ::)

 Voih! :smitten:

Kyllä luonnonhenkiä on ja kyllä he myöskin näyttäytyvät. :smitten:
Tosin en tiedä onko sellaista hiippapäistä tonttua miksi me usein miellämme henget.  ;D

Väreinä erottuvat puista.Joskus jopa hyvinkin poikkeavana värinä.Kivillä on melkeinpä poikkeuksetta kasvot,samoin puilla.
Jos katsoo kolmannen silmän kautta,niin huomaa helpommin.
Huolehtivat meidän metsistämme ihanaiset! :smitten: :smitten: :smitten:

 Puun henget ovat lähellä sydäntä, näen puiden ympärillä joskus sellaisia valoilmiöitä mutta en tiedä liittyvätkö ne puihin vai ovatko jotain praanahiukkasia (tai hiipivää hulluutta  ;)). Puista inspiroidun ja tahtoisin nähdä puun hengen joskus.

 Ja menninkäisiä tahdon nähdä myös, aistin kyllä metsässä elämää, mutta olisihan se mukava nähdä näillä fyysisillä silmillä myös.
 Miksi - varmuuden vuoksi. Konkreettisuuden vuoksi, vaikkei se aina olekaan tärkeää.

Mäkin haluaisin nähdä puun hengen. Sekä kotimaassa, että thaimaassa.
Olis kiva tietää, onko ne eri näkösiä  :)

Varsinkin keväällä, kun kaikki puut puhkuvat energiaa...
niin oletteko kokeilleet laittaa kättä eri lajien puunrungoille ja tuntea se.

Niissä ei tunnu vain se pinta, vaan jokin erilainen voima ja kaikki rungot ovat eri lämpöisiä, toiset viileämpi kuin toiset. Lehtipuut usein viileitä, mutta mänty ja kuusi ovat lämpimiä.

Juu, kanssakasvajia he ovat!  :smitten:

Niin minäkin, syksy on lempivuodenaikani. Luonto silloin on kypsyttänyt kaiken, antaa kaikkensa.
Siitä pitäisi muistaa myös ihmisen vanhuus, sekin on kypsimmillään, antaa viimeisiänsä. Huomaan itse, että saan olla vanhuuden vierellä ja katsoa kuinka se kääntyy kohti 'talvea' ja marrasta.

Luonto symboliikallaan voisi opettaa meitä enemmänkin, kun vain huomaisimme ja osaisimme nähdä ja kuulle, etenkin tuntea!  :smitten:

No ehdottomasti jonkun haltian haluaisin nähdä!  :D Kesä on lempivuodenaikani (varsinkin alkukesä), kun kaikki on niin vehreää ja voimissaan ja puhjenut kukkaan.  :smitten:

DolceVita! :D

Noita samoja värejä näen itse myös puissa. :smitten:
Ne ikään kuin tulevat "ulos" itse rungosta ja leijuvat oksilla ja siitä ulommas.Joskus metsään kävellessä edessä kulkee erivärisiä valopalloja.
Keijut näen sellaisena hopeasateena ja niitä on kyllä sisälläkin. :smitten:

Mutta mielikuvissani metsässä onkin sitten vaikka mitä! ;D
Sieluni silmin näen mennikäiset ja tontut,keijut ja joskus elän täydessä satumaailmassa,jossa istun kuin Lumikki,jota metsäneläimet hoivaavat. ;D
Eri vuodenaikoina on erilaisia keijuja.Kukkakeijuja,lehtikeijuja,lumikeijuja,,,
Mutta ne ovat tosiaan mielikuvituksen tuotetta,jonka voi kyllä sydämellään nähdä ja hyvä siinäkin on istua ja kuvitella.

Puut ja kivet ovat minulle rakkaimpia ja eritoten vanhat kuuset ja männyt.Ja kyllä!Puita on kuunneltu ja halailtu,kiitelty ja hoivailtu.Mitä olisi maailma ilman puita! :o :-\

Täysin kuiva ja hedelmätön

Oikeastaan minä haluaisin nyt nähdä sellaisen juntturan ja suorasukaisen menninkäisen, joka vähän komentelisi minua, vähän rääviisti ja terävästi. Vähän huumorilla höystettynä ja räkättäisi räkäsesti päälle!

Jotenkin kaipaan sellaista olentoa...miksikähän?  :o

Juuh, sellainen vähän ärhäkkä menninkäinen sopisi tavata justiinsa nyt! On niin rankkaa kaamosangstia, ettei tiedä miten päin olisi. Mutta ensi yönä voi tavata täällä etelässäkin pitkästä aikaa Pakkasherran, halusi tai ei...

oih, en näe mitään metsässä vaikka kuinka siristän ja tihrustan  ???
Silti melkein joka kerta tervehdin metsää ja joskus tuntuu kuin joku ois takanani... silloin kyllä sanon ettei ole kiva, kun siellä ollaan ja tunne menee ohi  :D
Toisaalta en välttämättä tahtois nähdäkään mitään... silloin maailmankuva muuttuu ja onko sen jälkeen tämä ihmisen luoma todellisuus enään sellainen, jossa jaksaa elää? Kun "tietää", se riittää  :angel:

Muoks.lapsena taisin olla aika avoin ja uskon myös törmänneeni henkiin useasti  :smitten:

Eräs pieni ihminen oli sitä mieltä että jos puita ei olis, ei myöskään tuulis  :2funny:

Haluaisin nähdä keijun. Mitä olen nähnyt piirroksia keijuista, ne olennot ovat todella kauniita, siroja ja herkkiä lentolaisia. Yksi kauneimmista mielikuvitusolennoista :smitten:

Tästä tulikin mieleen syvä ja tuuhea aarniometsä. :smitten:

En muista itse nähneeni luonnonhenkiä, mutta täytyy jakaa yks juttu, nimittäin tänään päiväkodissa, jossa työskentelen, eräs lapsi kertoi nähneensä tontun. Sanoin että "Vau! Monet ei niitä näekään!" johon tuli tietty lisäkysymyksiä että mikshän ei niin vastasin että monet, varsinkin aikuiset, ovat unohtaneet miten niitä nähdään ja että niitä on ylipäätään olemassa. Siihen vastattiin tomerasti että "Mää en kyllä koskaan unohda!!" :smitten: Tuli hyvä mieli.

Mitä itse topikkiin tulee, olisi kiva nähdä mitä vaan. ;D

Minun opiskeluaikana mun yks kaveri alkoi mulle puhumaan näistä luonnonhengistä ja siinä samalla puunhalaamisesta. Minualla oli käsittämättömän vaikea uskoa, että voisin muka nähdä tontun ::) Hän oli nähnyt tuollaisen luonnonhengen, mutta minulta se jäi näkemättä.

Ihana kokemus sinulla Downchild!!

Ja minäkin haluaisin nyt Tuuli-Hiuksissa kanssa nähdä tontun.

Eräs kollega oli järjestänyt ihanan yllätyksen meille metsään. Vienyt sinne kuusten juurille tonttuja ja menninkäinenkin löytyi, lyhdyn kajossa siellä, kirjekin löytyi. Ja huopa keskellä siellä, jolle istuimme ja joimme kuumaa mehua ja piparkakkuja. Se lumihangessa hiipimisen ja kuuntelemisen tunnelma tarttui lapsiin kuin vesirokko ja tunnelma oli ihmeellinen. Huopatontut tuntuivat ihka eläviltä!!!

Mutta tietenkin JUURI NYT PLUTON OLLESSA KAURIISSA, odotan sitä Yksisarvista. Edes unessa!!!

Hei, satumaiset astrolaiset. Mitäs jos kirjoitettaisiin jatkokertomus jossakin topikissa yksisarvisesta?!!! Pluton rauhoittamiseksi! Tuli vain mieleen...

Mitenkä syvälle uskomuksessa pitäis mennä, että näkisi tuollaisen luonnohengen?? ::)

Oi! Hyvä kysymys!

Ajattelen näin, että satuhahmot, henkiolennot tai mitkä hyvänsä, symboloivat meidän toisenlaista tasoa. Usein he myös merkitykseltään ovat jotakin, jonka kautta meidän pitäisi ymmärtää toisenlaisia asioita ja arvostaa niitä.

Yksisarvinen kuvastaa minulle luonnon tilan haavoittuvuutta, kaikkea sitä pelkoa, kärsimystä, ryöstöä ja epäpuhtautta mitä ihminen on luonnossa aiheuttanut. Se on myös toivo jostakin paremmasta, puhtaammasta, kauniimmasta. Jotain pyhää, minkä olemme unohtaneet. Uusien arvojen (usein pinnallisesti sokeita) alle pimentynyt.

Mielikuvilla myös rakennamme maailman todellisuutta. Entäs jos unohtaisimme siis pelot ja ruman todentamisen ja kääntyisimme kaunista kohden! Vaikka se kuulostaa epärealistiselta, niin onko sitten parempi elää siinä 'realistisessa' maailmassa, mitä kyynikot ja katkerat kriitikot ovat luomassa?

Todella kaunista ajatusta sinulta, Esmi! :)

Minun on edelleen hirveän vaikea uskoa sellaista mitä en ole itse nähnyt. En lukeudu kriitikoiden enkä kyynikkojen joukkoon tässä topikissa käsiteltävän aiheen suhteen. Tämä silloinen kaverini sanoi mulle, että ei luonnonhenkeä nää jos ei ole valmis ottamaan sitä vastaan. Voi hyvä tavaton kuinka tuo kismitti silloin ::)

Oikeestaan mua pelotti silloin, luulin kait että sekoan jos nään sellaisen mitä ei oikeasti nää. Yksisarvinen on kanssa mulle outo, mutta samalla todella kauniin kiehtova eläin.

Mystiikka se on tässä mikä on asian ydin.

Kiitos kauniista kirjoituksestasi Esmiralda :-* , ihan saattaa sielunsa silmillä nähdä ja kokea tuon Tonttumetsikön minkä Kollegasi oli valmistanut  :smitten:

Yksisarvisia minäkin kaipailen - taisin viimeeksi lukea heistä männä viikolla Diana Coopperin kirjasta " VALOVERKKO"   tämän verran menen offiin - että kerron lukeneeni nyt kaikki trilogian kolme osaa
http://skye.ajatukseni.net/2007/04/12/diana-cooper-hiljaiset-kivet-voimakoodit-ja-valoverkko/


Kun koki kirjat avoimin sydämin ilman "egoistista jupinaa" tyyliin tämän tiedän ja tämänkin ja voi hitsi ihan tuttu juttu mulle  :coolsmiley: NIIN kun em. pääsin yli niin huikeat elämykset olivat - luin Voimakoodit ja Valoverkon perättäisinä päiinä kirja per päivä ( n.300 sivua kirjassa) - ja niinhän niissä sanotaankin että lukija kokee halutessaan oman VIHKIMYSMATKANSA ... :-*

OK. Yksisarvisista kuitenkin hän kirjoitti jo siis VALOVERKKO kirjassaan ... ja nyt häneltä on ilmestynyt , vielä englanninkielisenä  seuraavasta linkistä löytyy lisää   http://www.taivaankaari.fi/?p=article&id=11

Niin että ihan Ajan Hengessä olet Esmiralda ~ja mitä kun laitetaan "viesti Yksisarvisille" että millaisessa tarinassa tahtoisivat tulla näkyville - niin siitähän se Topici syntyy
t.Aaviisuinen

Älä välitä Tuuli-Hiuksissa näkemättömyydestä! En minäkään mitään niistä näe! Oikeastaan se ei kismitä, sillä totean itsestäni yksinkertaisesti, että näitä kýkyjä ei ole, mutta uskon puolestaan että joillakin niitä on. Ja hyvä näin!

Tuosta yksisarvisestahan on moniakin aiheita täällä, mutta kun AAviisuinen asiaa jatkoi ja antoi hyvän kirjavinkin, niin voin kertoa, että oli kursseilla jossa esiteltiin muutama uusi chakra, ja yksi niitä, tuossa otsassa hiusrajassa, on chakra, jota nimitettiin yksisarvisen chakraksi. Tuntui ihmeelliseltä! 

Mutta paljon on jotakin, mikä joillekin on todellista, toisille aivan mystiikan harson takana. Joka tapauksessa se kaikki tekee elämisestä mielenkiintoisen!

Meneepä taas hieman ohi aiheen, mutta pakko kertoa että itsekin luin jokin aika sitten tuon diana cooperin kolmiosaisen kirjasarjan ja todella elin sitä vihkimystä lukiessani. Elämääni tuli yhtäkkiä joukolla tapahtumia jotka vastasivat kirjan vihkimyksiä.
Oli todella ravisuttava kokemus.  ???

Se kismitti tuolloin opiskeluaikana kun kuulin näistä luonnonhengistä. Ei enää. Mielenkiintoisia ne ovat kyllä ja osa kauniitakin olentoja. En vaan usko, että koskaan tulenkaan näkemään. Olen tyytäväinen näin :)

Puista ja metsästä pitävänä tahtoisin kovasti nähdä Entin, puiden suojelijan. :)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Entti (http://fi.wikipedia.org/wiki/Entti)

 :smitten:

Ihana topic!

Vahvistuu vaan entiesestään usko kaikkiin luonnonhenkiin ja ns. taruolentoihin.

Olisi varmasti pysäyttävä ja kaikin puolin kaunis kokemus, jos esim. keiju tai yksisarvinen antaisi itsensä tulla nähdyksi.


Lukiessani teidän kaikkien kokemuksia ja kirjoituksia minut valtasi lämmin tunne. Ihana, että ihmiset uskoo.

 :smitten: :smitten:

Ihana aihe!

Mieleen muistui muutamia tilanteita männä vuosilta, jotka jotenkin liippaavat tätä. Kerran talvisella linturetkellä ollessani pysähdyin hiekkatiellä kohtaan, jossa lumi oli sulanut hiekkapenkereeltä. Olin aivan varma, että siinä penkereessä majaili keijuja. En nähnyt niitä, mutta muistin yhtäkkiä lapsuudessa puhuneeni keijujen kanssa. En tosin pystynyt visualisoimaan asiaa tai muistamaan milloin niin olisin tehnyt, mutta olin ja olen 100% varma, että näin on tapahtunut.

Vuosia sitten Irlannissa käydessäni ajauduin bussissa keskuteluun erään miehen kanssa, jota kiinnosti ystäväni ja minun kotimaa, kun puhuimme niin outoa kieltä... Ensin keskusteltuamme jo varsin kiivaastikin mm Talvisodasta (Suomen olisi kuulemma vain pitänyt valloittaa karjala takaisin - koko bussi kuunteli mielenkiinnolla  :D) hän yhtäkkiä kertoi menevänsä Isle of Manille katsomaan keijukaisia. Se oli hänen mukaansa yksi ainoita paikkoja, jossa niitä vielä on. Ne kun eivät kestä sähkövirtaa ja siksi hakeutuvat syrjäisemmille seuduille. Muut matkustajat räjähtivät nauramaan - minä en, mutta keskustelu loppui siihen  ;D

Haluaisin nähdä sekä keijuja että yksisarvisia. Molempien läsnäolosta minulla on kokemuksia, mutta näköhavainnot ovat olleet vähissä.

Ihana juttu tuo irlantilainen!

Olen joskus kertonut ennenkin että White Eaglen kirjoista luin kerran, että vanhat tietäjät, jotka seurustelivat luonnon olentojen kanssa, olivat päästä hengestään Keski-Euroopan vainoissa. Joten he pakenivat luonnon olentojen kanssa Irlantiin ja Skandianavian maihin.

Ja sen tähden meillä on aina elänyt voimakkaasti nämä tarinat näistä 'satuolennoista'.

Vein kerran amerikanserkkuni tuonne metsään eräälle pyhälle korkealle paikalle ja kerroin Suomen luonnon olennoista. Usva lasketui ympärillemme ja yölintu lauloi, ja tuo iso mies aivan huumaantui. - Nyt minä tunnen olevani oikeassa Suomessa, hän sanoi.

Pian tuli tieto USA:sta, että hän on perustanut oman firman: 'Tonttu-Campony'!