Astro Foorumi

-

Narsismi

Narsistinen persoonallisuushäiriö eli narsistinen luonnehäiriö (narsismi) on sairaalloista ihastumista vääristyneeseen käsitykseen omasta itsestään. Se on myös itsekästä ja säälimätöntä oman mielihyvän, vallan ja kunnian tavoittelua. Narsistille ovat tyypillisiä itsetunnon häiriöt ja epätasapainoiset ihmissuhteet. Hän yliarvostaa itselleen hyödyllisiä ihmisiä ja aliarvostaa henkilöitä, joista ei ole hänelle hyötyä. Aluksi hyödyllinen ihminen voi muuttua hänen silmissään hyödyttömäksi silmänräpäyksessä. Narsistit ovat joko "älyllisiä" (saavat Narsistisen Lähteensä älykkyydestään tai akateemisista saavutuksistaan) - tai "ruumiillisia" (saavat Narsistisen Lähteensä fysiikastaan, harjoituksesta, fyysisestä tai seksuaalisesta kyvykkyydestään ja "valloituksistaan").

Tutkimuksien mukaan narsistinen persoonallisuushäiriö on enemmän kehityksellinen kuin synnynnäinen häiriö. Narsistille on yleensä jäänyt traumoista johtuvia persoonallisuuden vajeita jo hyvin nuorena. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat poikkeavia. Hänelle on tärkeää ulkopuolinen huomio (ihailu, kuuluisuus, julkisuus), jota hän käyttää säätelemään epävakaata omanarvontuntoaan.

Narsismi on oireyhtymä, johon sairastuu arvioiden mukaan yksi ihminen sadasta. Narsisti kykenee palautteeseen, jos hän saa osakseen ihailua, imartelua ja tunnustusta. Narsistia voi sietää, ja hänen kanssaan voi tulla toimeen, jos häntä osaa käsitellä. Hänen täytyy vain antaa tuntea olevansa ihailtu ja kunnioitettu. Narsistista persoonallisuushäiriötä voidaan yrittää hoitaa puheterapialla, mutta aikuisen narsistin paranemisennuste on usein huono. Lääkitystä käytetään toisinaan sivuilmiöiden - kuten mielialojen vaihtelun - hoitoon.

Psykopatia on vakavampi aste narsistisesta luonnehäiriöstä. Narsistilla on tunteet, mutta psykopaatti (luonnevikainen henkilö) on täysin tunnekylmä, ja hän on kyvytön minkäänlaiseen empatiaan. Psykopatiaan liittyy usein aggressiivisuutta ja väkivaltaista toimintaa. Psykopaatti käyttää toisia ihmisiä häikäilemättä hyväkseen. Hänelle muut ihmiset ovat vain pelinappuloita ihmissuhdeshakissa. Sekä narsisti että psykopaatti on useammin mies kuin nainen.

Narsisti:

- ei koe syyllisyyttä
- yrittää hyötyä muista
- ei ole empaattinen
- vaatii jatkuvaa ihailua
- loukkaantuu helposti

- vaatii etuoikeutettua kohtelua
- ei halua kuulla kritiikkiä
- nauttii vallan käyttämisestä
- tarvitsee ihmisiä ympärilleen
- uskoo olevansa aina oikeassa

- kuvittelee itsestään ja ominaisuuksistaan suuria
- elää "kaikki tai ei mitään" -maailmassa
- harjoittaa henkistä ja joskus ruumiillistakin väkivaltaa
- käyttää kanssaihmisiä omiin tarpeisiinsa
- ei ota huomioon muiden ihmisten tarpeita ja oikeuksia

- ei näe itsessään huonoja puolia
- yrittää nostaa sosiaalista arvoaan
- haluaa olla huomion keskipisteenä
- pystyy näyttelemään oikeita tunteita
- ei tunne olevansa hoidon tarpeessa

Edellämainittujen piirteiden lisäksi narsisti on usein myös älykäs, itsekäs, röyhkeä, hallitseva, vastuuton, ylimielinen, kateellinen, sosiaalinen, manipuloiva, epäluuloinen, impulsiivinen, itsekeskeinen, huomionkipeä, häikäilemätön, kostonhimoinen, mustasukkainen, lyhytjännitteinen ja tunteiltaan pinnallinen.

Ollas hyvä vaan.

Yksinkertaisuudessaan; narsisti on vaikea ihminen.

Olen kuullut tarinan narsistimiehestä joka oli parisuhteessa erään naisen kanssa. Osti hänelle ihan kaikkea ja matkasivatkin maailmalla. Samaan aikaan tämä mies pyöritti kahta naista yhtäaikaa. Kun oma vaimo oli päättänyt jättää tämän narsistimiehen, niin sitä -jätetyksi tulemista- narsisti ei kestä. Pyöritti pikkurillin ympärille uuden naisen ja sai tämän omaan pauloihin keinolla millä hyvänsä.

Yks kaunis päivä narsisti sanoi tälle uudelle naiselle, että jättää tämän; sanoen hänelle, ettei meillä ole ollutkaan mitään yhteistä elämää. Eli kaikki se mitä koetaan yhdessä; silmänräpäyksessä kaikki on ohi.

Tällain narsisti saa ihmisen pauloihinsa.

Oikeessa oot dawnchild. Toi edellä mainittu mun kuvaus oli tutkijan ammattiaan harjoittava mies.

Ajatelkaa vain, mitä ois olla tuollaisen työtoveri joka pistää toisia kanssaihmisiään ihan surutta alas. Narsisti ei kestä yhtään, että sille sanotaan vastaan, tai ollaan asioista erimieltä. Narsisti osaa kääntää asiat niin, että hän on aina ja kaikessa oikeessa. Siis niin v****mainen ihmispersoona.

Mielenkiintoinen aihe, josta on tosiaan ollut keskustelua aiemminkin. Tässä yksi hyvä linkki narsismista:

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html (http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html)

Paljon asiaa, joka minulle avasi tämän häiriön luonnetta kovasti. Hyvä, että tästä on alettu nyt puhua ja tietynlainen "hankala luonne" on saanut nimen ja kasvot. Narsistia ei ole kovinkaan helppo tunnistaa. Narsistin läheisetkään eivät välttämättä tiedä olevansa tekemisissä tämän kaltaisten ongelmien kanssa, vaikka perhe-elämää usein leimaakin jatkuva ahdistus ja varuillaan olo. Ongelmien syyt narsisti tietenkin kääntää sujuvasti muiden niskaan, ja koska hän samaan aikaan omaa valtaansa vahvistaakseen syö läheistensä minuutta ja itsetuntoa sisältäpäin, uhrin on pelottavan helppo luiskahtaa mukaan peliin. Sitä paitsi - ilman uhria ei olisi narsistiakaan. Toinen ruokkii toista ja molemmat kärsivät, joskin vain uhri tiedostaa tuskan.

Raja narsistisen persoonallisuushäiriön ja ns. normaalin narsisimin välillä on veteen piirretty viiva; käytännössähän joitain narsistisia piirteitä löytyy meistä kaikista tilanteesta riippuen. Minusta tärkeimpiä eroja ovat empatiakyvyn häiriöt ja toisten ihmisten korostettu välineellistäminen. Narsistia ei kiinnosta, mitä sinulle kuuluu - jos ei hän tavalla tai toisella hyödy siitä itse  :knuppel2:  Tuo Postin määritelmä on myös tosi hyvä! Siinäpä se ydin.

Toisaalta narsisti ei välttämättä ole kaikille hankala. Itseasiassa ulkopuoliset saattavat pitää narsistia varsin hyvänä tyyppinä (jota hän osaa olla) ja ihmetellä, kun narsistin läheinen puhuu muuta. Tilanne voi kääntyä niinkin, että kärsivä uhri leimataan. "Se Mattihan on niin mukava mies..."

Olen lukenut myös osittain tuon "Sata tapaa tappaa sielu" -kirjan. Koskettavia tilannekuvia narsistien läheisten elämästä...

Moon narsisti  :-[ (leijona pahimmillaan?)

Hieno topic. Huomenna kun aivot (toivottavasti) pelaa taas yhteen sormien kans ni voisin jopa jaksaa kirjottaa jotain elämää suurempaa tänne. Lionheart kuittaa.  :)

Narsisti ei varmaan koskaan myönnä olevansa väärässä tai virheitään. Saati, että pyytää anteeksi.

Totta, jos ei sitten tavalla tai toisella hyödy siitäkin  ;)  Vuosien varrelta tulee mieleen kaksi narsistin anteeksipyyntöä; toinen sellainen marttyyrimäinen yleisön edessä esitetty, jonka tarkoitus oli selvästikin pelastaa omat kasvot tilanteessa, jossa läheinen hetkeksi lipesi roolistaan ja näytti pahan olonsa. Esitykseen kuului myös kaunisteltua totuutta, ehkä jopa suoranaisia valheita, joista ei koskaan puhuttu jälkeenpäin. Narsistihan voi vilpittömin silmin kieltää aiemmat puheensa; en ole varma, uskooko hän silloin itseään, mutta vakuuttavuus on käsin kosketeltava. Toinen kerta liittyi itkevään lapseen, joka ei huudosta ja painostuksesta huolimatta pystynyt lopettamaan itkuaan - silloin taisi jotakin liikahtaa narsistinkin kivisydämessä  :-*  Narsistihan ei ole läpeensä paha vaan vain niin kovin eksyksissä itseltään...

Tuli mieleen sellainenkin, että olisi vaikea kuvitella narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen tunnistavan ja tunnustavan asiaa. Paitsi ehkä siinä tapauksessa, että hän syystä tai toisesta on päätynyt asiantuntijan puheille ja saanut diagnoosin - johon vieläpä suostuu uskomaan. Ja silloinhan ollaan jo tosi pitkällä!!! Paranemisen ennuste on käsittääkseni huono juuri siitä syystä, ettei narsisti itse näe ongelmaa; ongelmahan on muissa ja se on sitten heidän ongelmansa  ::)  Pelkkä huomion ja ihailun tarve tai itsekkyys eivät kuitenkaan vielä tee ihmisestä narsistia sairaalloisessa mielessä. Kyse voi olla muustakin esim. jostain läheisriippuvuuden muodosta.

On myös kokemusta joutua tuollaisen 'narsistin' hampaisiin. Tämä tuli hänen tapauksessaan aika yleistetyksi nimeksi, kun emme muuten häntä tai hänen käyttäytymistään voineet ymmärtää.

Niin kauan meni hyvin, kun seisoi hänen rinnalla, tuki hänen ajatuksiaan ja ideoitaan. Vaan auta armias, kun katsoin, että 'menee liian pitkälle jossakin' ja asetuin poikkiteloin. Sieltä kuoriutui aivan erilainen ihminen. Eikä hän voinut hillitä käytöstään muidenkaan edessä ymmärtämättä edes, että asettaa itsensä huonoon valoon, paljastaa suorastaan itsensä. Hän joutui niin suuren tunnehyöyn eteen.

Ymmärrän, että hyvän kasvatuksen, hyvän ympäristön ja aineellisen turvan myötä he pystyvät piiloittamaan synkät ominaisuutensa terävällä älyllään, jossa mukana selviytymisen haasteet ja itsepuolustus.

Mutta virheiden myöntäminen ei tosiaankaan tullut kuuloonkaan saatikka anteeksipyytäminen! Usein he sitten turvautuvat sellaisiin ihmisiin, joilla on kaunaa tai muuta epäonnistumista ja vahvistavat hänen kanssaan taistelua luulemastaan oikeudesta. Myös rakkaus on sokea tässä asiassa ja monet herkät empaattiset ihmiset ajautuvat tällaisten ihmisten 'moskanlakaisijaksi'.

Itsellänikin tästä aiheesta on vähintäänkin riittävästi kokemusta.

Mitä tosiaankin tulee narsistin anteeksipyyntöön, niin vilpitöntä sellaista on turha odottaa. Oma tapaus äityi parisuhteemme viimeisenä vuonna väkivaltaiseksi, hengenvaaralliseksi liikenteessä, alkoi juosta vieraissa ja hengailla väkivaltarikollisten kanssa, valehteli ympäriinsä, eli kaksoiselämää ja pimitti minulta isoja asioita, haukkui minua mahdollisimman julkisesti tuttaville ja sukulaisille nöyryyttämistarkoituksessa, syyllisti kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, sekä pyrki erittäin aggressiivisesti taloudelliseen riistoon ja sai jatkuvasti raivokohtauksia.

Kun sanoin hänelle jo suhteemme loputtua hänen olleen tahallisen pahansuopa ja odottavani jonkinlaista anteeksipyyntöä, niin sain kuulla olevani harhainen. Hän ei missään tapauksessa ole halunnut minulle mitään pahaa! Kaikkinainen raivoaminen ja jopa väkivaltaisuus on taas ollut oikeutettua: minä olen aloittanut tai ärsyttänyt häntä! Tai jos jostakin hänen ikävästä tekemisestään meni huomauttamaan, niin tavallisin kommentti oli: "Mitäs et tajunnut, että olen paskiainen."

Toisinaan "anteeksi" taas oli viimeinen keino estää toista ihmistä jättämästä häntä. Sinänsähän ei tarkoittanut mitään vilpitöntä. Sama meno jatkui ehkä jopa pahempana kuin aikaisemmin.

Siinä vaiheessa kun narsismi on äitynyt tälle asteelle, minun myötätuntoni loppuu kuin seinään.