Astro Foorumi

Herättelisin keskustelua tästä (tällä sivustolla) arkaluontoisesta aiheesta, eli astrologian toimivuudesta.
Joskus takavuosina tilasin parina vuonna Sepolta vuosihoroskoopit, enkä saanut niistä oikein mitään irti, asiat tuntuivat menevän ihan päinvastoin kuin mitä nin astrologisesti olisi 'pitänyt' mennä. Enkä nyt tarkoita sitä, että syyttäisin astrologiaa siitä, että en itse tee mitään asioiden eteen, vaan että transiitit ja elämän todellisetunnelmat olivat usein todella räikeässä ristiriidassa keskenään.

Tällä hetkellä on samanlaiset tunnelmat. Hyvin pitkän astrologisesti  raskaan jakson (vuosia) jälkeen pitäisi helpotusta olla näkyvissä, mutta asioihin, yleisiin tunnelmiin ei vain tule parannusta. Aina voida tietysti väittää, että 'pinnan alla' tapahtuu koko ajan eteenpäinmenoa, mutta onko tosiaan kaikkien nk. loistavien planeetta-asemien merkitys pinnanalaista, jollakin mystisellä tavalla meidän siäisessä maailmassamme tapahtuvaa, kun mitään konkreettista tapahdu?

En ole skeptikko, mutta en ole herkkäuskoinenkaan, yritän olla mahdollisimman rehellinen ja analyyttinen tässäkin asiassa. Ainoat asiat, joita monet astrologiatulkitsijat tuntuvat saavan kerta toisensa jälkeen 'toteutumaan' niin kuten astrologisissa kartoissa näkyy, ovat negatiiviset tapahtumat, ahdistus, paikallaanpysyvyys, tragediat...

Positiiviset transiitit eivät ainakaan minun elämässäni näytä toteutuvan.

Tiedän että tähän on patenttivastaus: "sinun pitää itse toimia niin, että positiiviselle on mahdollisuus tapahtua". Mutta ei kai tällä lauseella voi selittää ihan mitä tahansa?

Hyvä ja mielenkiintoinen aihe ja keskustelunavaus.

Olis kiinnostavaa tietää tarkemmin millaisia tr. sinulla on ollut ja millaisia vaikutuksia sillä oli/olisi pitänyt olla? kun ilman tuota tietoa on vaikea syvällisemmin kommentoida. Jos tosiaan pysytään ihan astrologiassa.

Mutta noin yleisesti mitä hitaampi planeetta yleensä sen voimakkaampi vaikutus ja vaikka vaikea  :pluto:,  :uranus: tai :neptunus: tr. voi helposti jättää varjoonsa jonkun mukavamman pienen tr.

 :saturnus: voi olla todellinen kiusankappale, vaikka ei olekaan niin hidas kuin edellä mainitut... jne.

Laita tosiaan tarkempaa tietoa niin voidaan pähkäillä asiaa.

Hei, mielenkiintoinen aihe koska olen itsekin tätä samaa toisinaan miettinyt.
Olenpa jopa ajatellut että mahtaako syntymäpäiväni tai -aikani olla sittenkään tarkka! (ei kai sentään...)
"Ennustukset" tuntuis järjestään menevän viikolla, kahdella pieleen... esim eikös se merkurius lopettanut perääntymisen aikoja sitten? Mulla on ollut täs viime viikkoina ollut enemmän kuin koskaan ongelmia tietokoneiden kans...

Tukeutuuko sitä sitten liikaa astrologiaan?
Jollain tavalla sitä elämäänsä haluaisi "selittää", hakea vastauksia tätä kautta vaikeisiin ja miksei hyviinkin aikoihin.

Tiedä sitten... jatkan kuitenkin täällä roikkumista!

Kiitos vastauksista :)
Tämä on yksi tämän foorumin tärkeimmistä kysymyksistä, mutta jää usein vähemmälle huomiolle - samaan tapaan kuin selvänäkijäfoorumilla ei saa epäillä 'näkemyksiä' ;DD

Syntymäaikani: Hyvinkää 14.01.63 3.05 

Tällä hetkellä siis jupiterini pitäisi olla yhtymässä aurinkoon (?), muun muassa.

Kertokaas muuten miksi ko. yhtymä on joidenkin sivustojen mukaan ollut 'voimassa' jo kuukausia, tällä sivustolla se taas on noteerattu vasta marras-joulukuulle?

Vilpittömin mielin ja usein suuressa ahdingossa näitä asioita olen tutkiskellut, mutta vain harvoin ovat tulkinnat koskettaneet ja 'osuneet'. Toki hyvän transiitin etuna on se, että etukäteen se saattaa nostattaa mielialaa ja antaa toivoa, mutta pettymys on myös suuri jos mitään käännettä parempaan ei tapahdu tai käänne onkin pahempaan. Ja en niele selitykseksi sitä, että 'ikävä tapahtuma on meille hyväksi' jos transiitin pitäisi olla onnekas, sillä tuolla lauseella voi selitää jälleen kerran ihan mitä tahansa.

No itse en ainakaan ole kokenut Jupiteria miksikään Joulupukki-planeetaksi, mutta onhan sen transiiteilla ollut kuitenkin näkyvääkin merkitystä:

-sosiaalinen elämä voi vilkastua
-reissua mahdollisesti tiedossa
-koulun aloitukset ja lopetukset ajoittuvat monesti Jupiter-transiittien kohdalle
-voi tehdä suuria suunnitelmia tulevaisuutta ajatellen

Lisäksi Jupiteriin liitetään esim. lakiasiat, kulttuuri, kirkko, ulkomaalaiset,hevoset, ehkäpä joukkueurheilukin! Onko mikään näistä teemoista ollut tapetilla Jupiter-transiittisi aikana?

Transiittien vaikutusta kannattaa tutka syntymäkartan ja oman elämänkerran avulla, jolloin saat aika konkreettisesti otteen siitä, miten mikäkin planeetta on vaikuttanut elämääsi.

Katsoin Rubiinitar tuota karttaasi ja huomasin, että sinulla on syntymäkartallasi sanoisinko aika ikävän oloinen T-risti joka muodostuu sinänsä hienoista planeetoista  :kuu: :jupiter: ja  :venus:

Sekä  :venus: että  :kuu: on kartallasi hurjan näköisesti aspektoitunut. neliöitä paljon ja hurja  :kuu: :aspect_con: :pluto: ja vielä  :neitsyt:...

Tr.  :saturnus: on mennyt sinun syntymä  :kuu: :neitsyt: ohi tämän vuoden aikana ja aktivoinut tämän T-ristin kartallasi kuten tr. planeetat yleensä tekevät syntymäkartan kuvioille.

Näin nopeasti katsottuna siis ainakin tuo tuntuisi olevan sen verran voimakas juttu, että edes tr. :jupiter:  :aspect_con: :aurinko: ei ole päässyt täyteen loistoonsa.

Tuo transiitin kestoaika riippuu tietääkseni orbista, jolla sitä katsoo ja siitä laittaako yhden tarkan ohituksen ajankohdan vai koko ajan jolloin ko. planeetta sahaa sen kohdan ohi. Siis jolloin ohituksia on monta ja laitetaan koko se aikaväli, jolla ne tapahtuu.

Edit: lisäys vielä... joka kerran siis kun joku tr. osuu sinun karttasi  :kuu: :venus: tai :jupiter: niin se aktivoi tämän T-ristin. Tämä voisi osaltaan selittää miksi et tunne näiden sinänsä ehkä mukavien transiittien vaikutusta samalla tavalla kuin mitä vaikka vuosihoroskoopissa voitaisiin sanoa. Kun tuo risti sävyttää sitä aika lailla...

Hei!!

Vastasin jo äsken, mutta vastaukseni katosi jonnekin bittiavaruuteen...

Tarkemmin ehtimättä karttaan perehtyä, olen samoilla linjoilla Lillin kanssa.
Minäkään en pitäisi  :jupiter: :aspect_con: :aurinko: kovin lahjoja tarjoavana transiittina...
Ainakin omalla kohdallani Jupiter ei ole ollut mikään kovin mukava yllätys transiittina, vaikka muodostaakin ihan suotuisia aspekteja radixilla ( :aspect_sex: ja  :aspect_tri: ) .

Toisekseen on kovin suhteellista tuo yhtymän suotuisuus, sillä riippuen kahden taivaankappaleen välisestä kitkasta tai sen vähyydestä (jännitteet ja luonteiden toimivuus yhdessä) yhtymä voi olla erittäin jännitteinen transiitti ja siten Jupiter muutosta ja nopeita liikkeitä mukanaan tuovana pakottaa Auringon (minä) sopeutumaan muutoksiin oli siihen sitten halua tai ei...

Olisikohan jokin muu tekijä tässä transiitissa mukana myös? Esimerkiksi huoneet, joissa nämä taivaankappaleet ovat? Progressio- kartta? AP -kartta?
 -On myös otettava huomioon että vuosihoroskoopissa on esiteltynä vain transiitit, eikä ole otettu huomioon niiden huoneiden luonteita tms. taustaa..

Tässä olen kanssasi samoilla linjoilla... Kuten kirjoitin, ei minunkaan radixillani ole mitään ikäviä  :jupiter: aspekteja, mutta hankaluuksia se aiheuttaa silti.

Tässä kannattaakin sitten miettiä ajatusta, että radix kartta ei olekaan varsinaisesti elämän kartta vaan aina se kartta, johon meillä on jonain päivänä mahdollisuus päätyä.. Eli sinunkin kartallasi tuo  :jupiter: :aspect_sex: :keskitaivas: oliskin sitten se lopullinen huipennus jonain päivänä, kun kaikki särmät on hiottu ja kolhut koettu...?

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista. Ei tämä aihe onneksi tabu siis olekaan, vivahteitahan astrologisiassa riittää, ja se juuri tekee aiheen mielenkiintoiseksi. Ja haastavaksi tulkitsijalle.

Siis t-risti aktivoituu JOKA KERTA kun joku transiitti osuu  :kuu: :venus: :jupiter:... :buck2:

Löytyisiköhän tuolta kartaltani mitään transiittia, joka voisi tuoda ihan vain puhtaasti miellyttävän kokemuksen, ilman t-ristimaustetta ?  :uglystupid2: :smitten:

Nuo Lillin mainitsemat asiat ovat arkipäivää (kirkko ja lakiasiat vähemmän:) joten en osaa eritellä, ovatko olleet erityisesti nyt tapetilla.

Lisään vielä: kiinnostaisi esim. nuo loppuviikon transiitit (20.11. eli torstaista eteenpäin). Ovatko nekin kaikki syntymäkarttani dumppaamia?  :idiot2:

Siitä pitänee lähteä, että  :jupiter::in saati sitten jonkun jännitteisemmän planeetan kuten  :saturnus::ksen,  :mars::in tai  :pluto::n yhtymät tuolle ristille eivät välttämättä ole kovin kivoja kokemuksia, koska ne aktivoivat opposition ja/tai neliön.

 :jupiter: :in sekstiilit tai trinit saattaava olla sitten suosiollisempia, koska ne aktivoivat parhaassa tapauksessa kaksi planeettaa tuosta rististä yhtä aikaa.  Mutta olen kyllä ihan samaa mieltä monen tänne kirjoittaneen kanssa: Eivät nekään ole mitään "lottovoittoaspekteja". Minulla ovat toimineet vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että minulla on ollut joku tietty "projekti" menossa jo ennen transiittia. Silloin ne hedelmät on saatettu korjata jonkun  :jupiter: transiitin aikaan.

Kiitos,

La Papessan kommenttiin:

todella pitkiä ja uuvuttavia 'projekteja' on ollut ja on menossa oikeastaan kaikilla elämänalueilla, eli ratkaisemattomat asiat ovt ikäänkuin painaneet musertavasti elämänvoimaa jo hyvin kauan. Tuon teorian mukaan  :jupiter: :aspect_con: :aurinko: tarkkana joulukuun alussa voisi siis toimia käännekohtana.

Kuten huomaamme niin toivo ei lopu niin kauan kun henki pihisee  :uglystupid2:

rubiinitar
onhan sulla tuossa hetkellistä "nannaa" kun tr  :mars: yhtyy venukseesi ja molemmat planeetat tekevät sunvaikka mitä ainakin kartallasi

ja  :jupiter:.lla on pikkasen turhaan se joulupukin maine,
tai mikä ettei silloin kun säkki on täynnä tavaraa,
joka tuutista liikaa kaikkea,
ahistaa sekin jos nyt  :saturnus::kin ahistaa,
tuo sinun  :pluto: :kuu: jo vaikuttaa siihen että "tuntuu että yleisiin tunnelmiin ei tule parannusta",on pakko tottua luopumisiin,päästää irti,
 :askendentti:/desc linja merkeillään vielä vahvistaa tätä,
ja  :jupiter: oppositiolla laajentaa tätä tuntemusta,että kaikki pitää kokea pohjamutia myöten,
toisaalta jos ja kun kultainen keskitie löytyy,
niin tämä voi olla hyvinkin "elämän rikkaus",
ehkä  :jupiter: :aspect_opp: :kuu: :pluto: tekee sen että elämän sykli on epätavallinen?
ettei 12 vuoden sykli ( :jupiter:) pidäkään paikkansa?

Terve taas, nikki, vanha kamu ja gracias!  :smitten:
Tekevät kartallani vaikka mitä...!! :))) Kuin siis katsoisi Kaunareita (kartalta) ;D No hyvä että edes kartalla...

Tottahan se on, että ei kärsimys lopulta ole pahaksi kellekään, mutta toivottomuus voi viedä voimat ja motivaation niin perusteellisesti, että valmistautuu vain aina pahimpaan, tottumuksesta, vaikka menisi paremminkin. Traumaattinen epäonni siis saattaa invalidisoida - mutta toisaalta: unohdetaanhan me akat synnytystuskatkin  ::) Nimim. 3 viiskiloista puskenut.

Tähän tarvinnee vain lisätä, että vaikka mitä transiitteja olisi menossa on eri aikoina aina erilainen "vahvuus" eri jutuille... Itselläni on ollut viime vuodet aivan hirveitä, kun  :pluto: rasitti  :askendentti: , eikä  :saturnus: antanut sekään helpotusta.. "Katso valoon!!"

Toisesta ketjusta lunttasin, että olet kokenut elämäsi kohtalonomaisena, eikä New Age -kikat ole taivaita avanneet. No, sama meininki tässä osoitteessa. Ehkä joillakin on vapaa tahto käytettävissään ja unelmat toteutuvat oikeanlaisen ajattelun kautta, mutta "kohtaloihmiset" ovat oma rotunsa. Silloin kun elämässä alkaa se kohtalokas vaihe, niin kyllä siinä tahtoo usko vapaaseen tahtoon mennä romukoppaan. Lähes ainoa asia, johon voi vaikuttaa, on se, kuinka elämänsä tragedioihin asennoituu. Edes traumatisoitumisen ei tarvitse olla mikään lopullinen tuomio, sitäkin voi työstää.

Itse otin sen asenteen vuosia sitten, että jos minulla on kerran erityinen kohtalo, niin tarkkailen kaikkea ympärilläni "merkkien" toivossa. Niin paljon minulle on tapahtunut "sattumia", että lakkasin uskomasta sattumaan jo aikoja sitten. Koen "sattumat" johdatuksena (oppaiden toimintaa/omaa alitajunnan tietoa).  Yleensä asiat alkavat sujua rivakasti, kun kulkee sitä kohtaloaan kohti - vastaan rimpuileminen tuottaa yleensä vaikeuksia.

Karmaanihan minä olen tästä syyttänyt, mutta menneiden elämien tutkiminen on auttanut hahmottamaan paremmin, mistä on kyse. Sinulle joku regressiossa käyminen  :kuu: :aspect_con: :pluto: -ihmisenä voisi olla ihan tajuntaa ja ymmärrystä laajentava kokemus.

Toisekseen: Kauriilla on toisinaan aivan liiallinen tarve olla vahva ja pärjäävä. Toisinaan se on oman hyvinvoinnin kannalta parempi, että toteaa olevansa lopussa, nostaa kädet pystyyn, ottaa pitkän sairasloman (jos olet töissä) ja antaa itselleen vähän armoa. Sitten sen näkee, onko sinussa feenix-ominaisuutta, kuten tuosta Kuu-Pluto -yhtymästä voisi vähän toivoa.

Niin.

Pari tuntia sitten paloi se talo jotaolen yrittänyt myydä maksaakseni uuden.  Äitini kuoli tulipalossa,  poikani oli onneksi treeneissä.
Olen kokenut jo niin paljon, että  olen tässäkin tilanteessa ihan rauhallinen (en lapseni kuollessakaan ollut shokissa vaan yritin vain  ottaa tilanteen vastaan). Mutta pakko myöntää että vanhimman  pojan katkeruutta ja surua on vaikea jälleen kerran äitinä katsoa: menetti tekemäänsä korvaamatonta taidetta ja koko pienen omaisuutensa ja kotinsa ja mummonsa. Enkä voi äitinä luvata hänelle tässä tilanteessa mitään, rahaongelmien takia kaikki on alivakuutettu. Hokea vain tätä samaa, että "tuho on yleensä siunaus".

 Otan osaa rubiinitar, luin juuri hesarista tulipalosta (olisiko ollut sama).

 Todella surullista, jaksamista ja voimia sinulle ja lapsellesi (lapsillesi) :smitten: :smitten:

Otan osaa. Ja kuten taisin sanoa jo toisessa ketjussa, ei kai kukaan voi olettaa, että kun tällaisia  raskaita asioita kerääntyy ketjuun parin vuoden sisälle useita, oma olo voisi parantua dramaattisesti jonkun kuitenkin melko lyhytaikaisen transiitin seurauksena. Aito, henkilökohtaisesta menetyksestä johtuva suru on sellainen asia, ettei se oikeasti lähde kuin suremalla, ja siihen tarvitaan enemmän aikaa kuin mitä nyky-yhteiskunta tahtoisi sille antaa. Kaikki negatiiviset tapahtumat pitäisi käsitellä parissa viikossa, ja olla sitten taas täyttä vauhtia eteenpäin puskeva tehoyksilö.  :( Kyllä tilanteessa, jossa on koettu aitoja ja suuria menetyksiä, pitää saada vaikka  piehtaroida siinä tuskassa ihan niin kauan, kun tarpeelliselta tuntuu (vaikka sitten 40 vuotta, kuten miehensä kuoleman jälkeen loppuelämänsä surupuvussa kulkenut kuningatar Victoria), ja  hidastaa omaa toimintaa. Toivottavasti sinulla on nyt tukena sellaisia henkilöitä, joita nämä menetykset eivät ole koskettaneet aivan yhtä syvältä kuin sinua, jottei sinun tarvitse kantaa huolta esim. käytännön asioiden järjestelystä.

Ydinongelma taitaa olla, että ihmiset odottavat sinänsä positiivisilta transiiteilta liikaa/vääriä asioita.

 :jupiter: :aspect_con: :aurinko:: tragikoominen ulkomaanreissu ja polvi venähti, piti nilkuttaa sitten kokonainen vuosi. Kaziljoonia uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Esim. sekä :jupiter: :aspect_con: :venus: että  :venus: :aspect_con: :jupiter: aikana voitin lotossa, kuitenkin vain minimivoitot, mutta sitäkin enemmän oli sitä sosiaalista elämää ja sitä olikin sitten aivan liikaa. Triljoonia ihmisiä, taas eri puolilta maailmaa.

(Ja saan liiasta sosiaalistamisesta samat oireet kuin liiasta kahvista, että eipä ollut kauhean hauskaa.)

Ja  :jupiter: :aspect_con: :kuu: merkitsi muuttoa vuokran korotuksen takia, sinänsä positiivinen muutos halvempiin oloihin mutta lähinnä asiasta seurasi melkoista päänvaivaa.

Nyt on Jupiter tekemässä yhtymää IC:lle ja olisikohan taas muuttoja edessä. :-\

Kiitos :)

Taisin tänään jo suututtaa muutaman kriisityöntekijän kertomalla rehellisesti suhtautumisestani kuolemaan (tänään oli vaihteeksi todella hyvä olo, muutoshan on vapauttava verrattuna paikallaan pysyvään oli muutos millainen tahansa), kokevat kai puheeni kuolemasta vapauttavana kokemuksena jollain kummallisella tavalla työtään väheksyvänä, en tiedä.

Muistan aina kun lapseni kuoli ja kerroin asiasta tutuille ihmisille ilman hysteriaa, joka toinen katsoi järkyttyneenä OLET SHOKISSA - ja ystävät ja tuttavat kaikkosivat, useimmat eivätole koskaan palanneet.

En koe kuolemaa järkyttävänä, kuolema on aatelinen ja pyhä, suurin lahja mitä voimme saada elämältä, sillä se juuri lopulta vapauttaa meidät kuolemanpelosta ja väistämättömän torjunnasta.
Se että mikään ei (ainakaan näennäisesti) etene enkä löydä oikeaa suuuntaa millään, SE on kärsimystä.

Kuolema tuppaa olemaan maton alle lakaistava asia joka kielletään viimeiseen saakka, kunnes se osuu omalle kohdalle. Kuolleita pidetään virallisissa kirjoissa teknisesti elävinä vielä kymmenien vuosien kuluttua (perillisten suureksi riesaksi), ihminen voi maata kuolleena asunnossaan vuosia ilman että kukaan vaivautuu kiinnittämään huomiota (vaikka ruumiin haju leijuisi alituiseen naapurien sieraimissa), koko kuoleman käsitettä ei jotenkin kerta kaikkiaan hyväksytä ellei ole pakko, mistä seuraa sitten kaikenlaista edellämainitun kaltaista turhaa ja typerää.

Itsekin olen omaisten kuolemat kestänyt pokerina, muiden tuputtama "henkinen tuki" on ärsyttävää ja tarpeetonta, ja auta armias kun jotkut ovat vastaavasti erehtyneet luulemaan että pystyisin itse olemaan jollekulle muulle henkisenä/emotionaalisena tukena samassa tilanteessa ja ovat sitten suuttuneet havaittuaan ettei näin ole. Ei sitä aina jaksa esittää olemattomia tunnetiloja nääs. :-X

Joskus aikoinaan ihmiset ymmärsivät, ettei kuolema ja kuolleet ole ongelma, vaan elämä ja elävät. Kun eläin kuolee, ihmiset ajattelevat sen pääsevän kärsimyksistään; kun ihminen kuolee, naamioidaan myötätunnoksi alitajuiset pelot kuoleman osumisesta omalle kohdalle, minkä lisäksi lähiomaiset surevat pikemminkin äkillistä lisääntynyttä yksinäisyyttään, kuin varsinaista omaisen poismenoa.

Eihän tuollaista kukaan kuitenkaan lähtisi myöntämään, kun kaikki ikävä pitää aina lakaista sinne maton alle mikäli suinkin mahdollista. Ja jos on avoimesti yleistä mielipidettä vastaan niin saa väistämättä sakkaa niskaansa, näin se vaan on. ::)

Ihan samalla tavalla tunnen ja ajattelen kuin Kato Vega, ja joudun painimaan tuon teeskenneltelyjutun kanssa sikäli että jos ei teeskentele, pidetään trauman 'kovettamana' ja sairaana. Mutta toiseen topikkiin siis...

Minen nyt taaskaan pysty selittämään tuota tunteettomuuden tuntua, kun itse olen  :kuu: :neitsyt: viilee, asiat asioina linjalla ja Kato Vegan toteaman mukaan päästänyt eläimen kärsimyksestä ja mietin, miten tulen sopetumaan ihmisten jättämään tyhjään tilaan. Pidän siis myös täältä poispääsyä voittona, mutta ymmärrän inhimillistä ikävää, jota voi tuntea eläintäkin kohtaan. Ei voi kohtaloita vertailla, kun jokaisen tilanne on niin tuhansin nyanssein väritetty, mutta Rubiinittarelle silti voimia! Kartan t-rististä hokasin yhden oman transiitin. En tiedä lasketaanko solmuja mihinkään risteihin, kun eivät ole varsinaisia taivaankappaleita, mutta itselläni seuraan kuitenkin  :aurinko:  :aspect_opp: :saturnus: vaikutuksia solmukehitykseen, kun muodostavat yhdessä suurneliön. Tätä alasolmumaista väsymistä ja vetäytymistä olen vähän havainnut, kun  :saturnus: ja  :uranus: transitoi tai ainakin liikkuu lähellä tuota  :aurinko:  :saturnus: linjaa (siinä on muitakin oppositioita tulilinjalla) ja nyt tämän kuun viimeinen päivä itse  :aurinko: ja  :mars: osuvat vielä alasolmulle (1.h  :jousimies:). Mihinköhän kellariin itseni tinttaan pois ihmisten ilmoilta, etten vaikuta täysin trauman kovettamalta. Itselläni myös tämä "tuntuu, ettei tule parannusta" liittyy konkreettisen lisäksi myös omiin henkisiin kehitysjuttuihin ja itselläni on siis transiittina muotoa :pluto:  :aspect_squ: :kuu:. Tässä ei nyt tullut yhtään parempaa transiittia, paitsi että nämähän on just parhaita loppupelissä  :).

Sanon vain, että kuolema on aidosti vapauttava, suorastaan hurmoksellinen tapahtuma, vapautus sanan kirjaimellisessa merkityksessä. En tiedä tapahtuiko ratkaiseva 'oivallus' lapsen kuoleman jälkeen vai jo silloin, kun lapsena olin suuresti helpottunut, kun alkoholisti-isäni kuoli. Mutta suhtautumiseni elämään ja kuolemaan on totaalisesti erilainen kuin monella muulla.

Pahin kärsimys siis minulle on kohtalonomainen paikallaanpysyvyys, häkkikokemus, (näennäinen) tapahtumattomuus, ei suinkaan vapauttava ja peruuttamaton tuho/kuolema/menetys joka on aina tavalla tai toisella uuden alku.

Johtunee juuri kohtalonomaisuuden painottumisesta kartallani (oliko ne nyt avautuvia sekstiilejä vai mitä, la papessako niistä kirjoitti?), mutta kaikenlaisety isot katastrofit ovat pelkästään positiivisia, JOKU LIIKKUU!

Kuulun siis näihin ukkosta ja rajuilmaa rakastaviin ihmisiin :)

Koska väistämätöntä tuhoa/kuolemaa emme voi välttää (suuri osa ihmisistä elää kuolemattomuuden illuusiossa jos asiat menevät elämässä suht hyvin), niin parasta on kun se vihdoin tapahtuu ja uusi alkaa.
Kuolemanrajatilakokemusta en ole kokenut, mutta sellaisen kokeneet ajattelevat kaiketi hieman samalla tavalla.

Ja minä laitapuolen kulkijoihin. ;D

Minulta ilmestyy vielä jonakin päivänä seuraava teos:
"Köyhänmiehen McGuyverin opas kinkkisistä tilanteista selviämiseen (ja kuinka lähteä lätkimään hyvän sään aikana)"

Ei vaan hyödytä mitään jäädä murehtimaan asioita, vaikka naapuriin olisi iskeytynyt asteroidi tai ufot siepanneet Niinistön. Elämä on, ja niin poispäin. :)

Tykkään rajuilmoita ja kunnon räjähdyksistä, muutoksesta ja helpoista lähdöistä. Ostan ton kirjan heti omaksi, kun se ilmestyy  ;). Kuulostaa, että siinä on mulle soveltuvaa asiaa varsinkin tossa loppuosassa. Jotkut asiat roikkuu niin sitkeesti mukana, että meinaa tulla 'häkkikokemus'. Mulla on vakaa tarkotus kaivaa myös taas häviksissä olevat tunteet esiin. Siinä saa jytyyttävät transiitit auttaa ja tarvittaessa otetaan järeempi kalusto esiin. Vähän nyt huono taas vitsailla, kun toisaalla on todella taas jytissyt. Uskon oikeesti myös siihen, että turvallinen ja rakastava ympäristö voi ajan kanssa parantaa tukahdutettuja käytöstapoja/tunteita. Tän uskoni mukaan koitan sitoutua, pysyä tilanteissa ja läpä läpä - niin se kirjan loppuosa. Tulis nyt joku parempi transiitti.

Nyt vasta ehdin vastaamaan tähän mielenkiintoiseen topikkiin. Kirjoitteluistanne kävi paremmin kuin hyvin ilmi, että ihmisillä on tiettyjä sosiaalisia "yleistyksiä" tai malleja päässään ja jos joku ei toimikaan näiden mukaan, häntä pidetään outona. Näinhän se tuppaa olemaan muidenkin asioiden kuin kuoleman suhteen, mutta ehkä siinä vielä asiat kärjistyvät, koska kyseessä on mielipiteitä ja tunteita herättävä aihe.

Rubiinittaren kartasta piti kuitenkin kommentoida hieman, koska kukaan ei ollut vielä maininnut progressioita. Meillähän on syntymäkartalla tietty "lähtötilanne", jota voi progressioiden (eli edistysten) kautta peilata tämänhetkiseen elämään (tai mihin hetkeen vaan). Tietyt planeetta-asemat kartalla tarkoittavat myös tietynlaisten teemojen etenemistä elämässä ja tältä kantilta voidaan katsoa esim. tuota rubiinittaren jo mainittua kuun yhtymää Plutoon. Yhtymä oli syntymähetkellä erittäin tarkka, mikä jo sinällään kertoo sen olevan tärkeä tekijä kartalla. Käytännössä henkilön koti- ja tunne-elämä (kuu) voi olla yhtä luopumista (Pluto) ja siksikin kuoleman hyväksyminen osaksi elämän kiertoa on jo ikään kuin "sisäänrakennettuna". Niin ikään asteentarkasti tätä kaksikkoa vastapäätä on juuri Jupiter, neloshuoneessa. Ehkä tämäkin symboliikka jo kuvastaa sitä, ettei Jupiter ole kartan omistajalle välttämättä mikään yksiselitteisen "hyvä" planeetta. Lisäksi molemmat "hyvän tuojat", Jupiter ja Venus, ovat kartalla neliössä keskenään ja osana T-ristiä.

Transiitithan eivät voi "lunastaa" sellaista, mille kartalla ei ole "lupausta", vaan kuten aiemmin ketjussa jo todettiinkin, yleensä positiiviseksi katsottu transiittiplaneetta voikin osua vaikka syntymäkartan T-ristille tehden siitä ison ristin, jolloin merkitys tälle kyseiselle henkilölle voi olla jotain muuta kuin mitä "keittokirja-astrologia" lupaa. Transiittien eli ulkoisten tapahtumien lisäksi myös progressiot ovat tärkeitä, koska ne kertovat enemmän henkilön sisäisestä kehityksestä. Progressiokartalla kuu tietysti liikkuu nopeasti pois syntymäkartan asemista, mutta esimerkiksi kun katsoin rubiinittaren progressoitua karttaa suhteessa syntymäkarttaan, huomasin sellaisen seikan, että Plutohan on ollut syntymähetkellä peräytyvä, mikä tarkoittaa sitä että sen yhtymä nataali-kuuhun on symbolisesti vain tarkentunut elämän edetessä. Voisiko tuon perusteella jo sanoa, että koko elämä on "kohtalokas"? Plutosta ei ole päässyt eroon, vaan se on korostanut tuota synnynnäistä yhtymäänsä kuuhun aina vain - itse asiassa koko elämän, koska esim. vuonna 2035 se on edelleen vain asteen päässä nataali-kuusta. Tarkalleen samassa asteessa nataali-kuun kanssa prog. Pluto on ollut vuonna 1991. Oliko tuo vuosi muuten mitenkään merkityksellinen?

Sitten, ettei unohdettaisi Uranusta, niin sehän on syntymäkartalla lähellä kuu-Plutoa myös. Hitaiden ja syvien muutosten (Pluto) lisäksi myös nopeat ja yllättävät muutokset (Uranus) ovat osa kodin ja tunne-elämän teemoja. Myös Uranus on ollut peräytyvä syntymähetkellä, joten progressioissa se on vuosien mittaan liikkunut aina vain lähemmäs nataali-MC:tä (jolloin se myös olisi oppositiossa IC:lle eli perheen ja kodin huoneen kärjelle). Aivan tarkaksihan tuo yhtymä ehtii vasta tuolloin v. 2035 kieppeillä, mutta koska eroa ei syntymäkartallakaan ole kuin kolmisen astetta, niin näkisin ihan koko elämän kannalta symboliseksi asemaksi tuonkin. Vahvistaa noita samoja muutosteemoja elämässä.

Progressioista itse asiassa huomasin sellaisenkin jutun, että prog. Vertex on rubiinittarella parhaillaan tarkasti yhtymässä nataali-kuunsolmuun Ravussa ja 9. huoneessa. Osaako joku Vertexiin perehtyneempi heittää tulkinnan tästä? Ainakin tuon kuunsolmun sijainti viimeisessä asteessa Rapua voisi vihjata ehkä sekin jo jotain perheestä (Rapu) luopumisen teemoista. Ja ysihuonehan on näkökulmien laajentamisen huone... Lisäksi progressoitu Chiron siellä 4. huoneessa (koti, perhe) on niin ikään vain tarkentanut oppositiotaan nataali-kuulle tässä vuosien kuluessa. Oppositio alkaa jo olla tarkka, mutta tarkimmillaan se on vasta vuoden 2022 kieppeillä. Pitkäaikaista teemaa tässäkin. Kannattaa siis kurkata aina myös ihmisen "elämänpolkua" edistysten kautta, se voi antaa lisävalaistusta ja laajempaa näkökulmaa asiaan.

Rubiinittarelle toivotan kaikkea hyvää (toivottavasti tämä ei kuulosta kornilta kaiken edellä kirjoittamani jälkeen)! Tunnut olevan hyvin "karttasi näköinen" aina ukkosen ja rajuilman rakastamista myöten. :)

Ihan hyviä kysymyksiä ja nuo tulevat varmasti jokaiselle astrologian harrastajalle jossain vaiheessa eteen. En itse näe niinkään, että planeetoilla olisi "valtaa" ihmisiin siten että ihminen olisi vain tahdoton olio, vaan pidän ihan mahdollisena, että ihminen on tavallaan "itse planeettansa valinnut". Tästä näkökulmasta asia näyttää hieman erilaiselta. Toisaalta, vaikkei näin uskoisikaan, niin jokainenhan meistä joka tapauksessa pelaa niillä korteilla jotka on saanut. Astrologia vain auttaa kurkkaamaan näitä kortteja vähän niin kuin olan yli (siis, jos näin uskoo).

tätä juuri tarkoitan, että ihminen valitsee jotain vaikeita systeemejä taivaalla - mietin samalla sielunsopimuksia  - jos olisi täysi tietoisuus, ihminen tietäisi aina miksi ja miten ja olisi aivan cool.

jos me valitsemme kaiken mitä taivaalla tapahtuu, sitten valitsemme esimerkiksi Saturnuksen rajoitukset jne

usein ihmiset kuitenkaan eivät ymmärrä tai hyväksy mitä tapahtuu.

Oi kiitos, Ajatus  ;)
On todella helpottavaa lukea tulkintasi, vaikka se aika kamalalta kuulostaakin, kohtalonomaisuudessaan.
Mutta vielä kamalampaa on yrittää selitellä ihmisille jatkuvasti omaa suhtautumistaan kuolemaan ja muihin vastoinkäymisiin, minulle kun tämä suhtautumistapa on ollut täysin luonnollinen jo lapsena.

Tragedioiden kohdatessa jopa ns. vanhat sielut ja muut henkisen kehityksen polulla edistyneet ihmiset tuhahtelevat, kun puhun jumalallisesta naurusta ja kuolesta syntymän kaltaisena tapahtumana. On tarpeeksi rankkaa elää tällaista elämää, moraalisaarnojen kuuntelu ja väitteet 'kovettumisesta' ja 'kyynisyydestä' on jo liikaa  ;D

Mutta toisaalta, sellaisen suhtautumisen kohtaaminen kehittää kärsivällisyyden hyvettä ja kykyä rakkauteen ilman ehtoja ("he eivät tiedä mitä he tekevät/sanovat"), sitä harjoittelen kuten me kaikki.

Olen onneksi julkisessa työssäni voinut jo vuosikymmeniä erittäin paljon käsitellä näitä elämän vaikeimpia teemoja.
Ajatusmaailmani ja suhtautumiseni kärsimykseen on jakanut yleisöni, mutta myös siis ahaa-elämyksiä ja samanhenkisyyttä olen kohdannut. Katharsista olen siis kokenut paljon itse mutta olen saanut olla myös jakamassa tätä tärkeää ja vapauttavaa kokemusta.

Tarotkortti 'erakkoon' liittyen luin jostain luonnehdinnan, että 'ei ole mitään pelättävää, voimme vaikka kuolla mutta silti ei ole mitään pelättävää'. mielestäni yksinkrtainen ja hyvä kiteytys elämästä ja kuolemasta ja miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua.

Vuodesta 1991 vielä. Silloin alkoi ainakin yksi karmaihmissuhteeni eli suhde lasteni isään, joka päättyi etenkin lapsia ajatellen erittäin surullisesti. Sama mies teki aikoinaan remontin taloon joka nyt paloi, hänen energiansa on nähdäkseni asia jota ei saatu talosta koskaan pois  ;D Otti kuulemma tuhotiedon raskaasti. Mielenkiintoinen prosessi hänenkin elämänsä.

Äitini tarkkaa syntymäkellonaikaa mulla ei tässä juuri nyt ole, mutta äitini oli henkisen khityksen ihminen henkeen ja vereen ( ;D), eli ehdottomasti tämä kuolema paitsi näkyi hänen kartallaan niin oli myös hänen omassa tiedossaan, tavalla (tasolla) tai toisella. Hänen maallinen olemuksensa ei enää ollut tarpeellinen, kuvainnollisesti ja myös kirjaimellisesti: maalliset lentoliput sfääreihin oli varattu, mutta ne olisivat vain hidastaneet menoa, joten luopui ruumiistaan ja sen rajoituksista.

Itse uskon silti väitteeseen, että ihmisellä on useita valinnaisia kuolinpäiviä, eli ihan kiveen kirjoitettu ei ole (ainakaan kaikkien meidän) elämä.

Tuossa pariyötä sitten, aamuyön herkkinä tunteina, mieleeni juolahti ajatus, joskos se asia olisikin näin, ainakin minun kohdalla.

Jos normaali mun elämä on tasaista töihin-kauppaan-kotiin linjaa, mukavat transiitit tuntuu neliöiltä koska MITÄÄN ei tapahdu. Elämä tuntuu ankealta, aina vaan sitä samaa vanhaa p*aa. Sitä kai odottaa palkankorotusta tai lottovoittoa tai suhdetta, mutta onhan niitä pieniä positiivisia asioita elämä pullollaan. En sen tarvii olla aina niin dramaattinen onnenpotku. Elämä luistaa eteenpäin kitkatta vaikka se tylsältä tuntuukin.

Neliöiden aikaan elämä taas saattaa tuntua NIIN mukavalta. Ihan kuin olisi hyvä kolmio päällä. Sattuu ja tapahtuu, töissä äksöniä, vähän eri töitä, juttuja kuin normaalisti. Tavataan ystäviä, bilettäkin saattaa olla. Tuntuu hyvältä kun töissä on pientä painetta, voi yrittää loistaa taidoillaan. Taidan tosiaankin toimia parhaiten paineen alla.
Eli muutosta tapahtuu, ja mä koen sen positiivisena asiana normaaliin tasaiseen tylsään elämään verrattuna, en suinkaan päälle painavana neliönä.

Rubiinittarelle jaksamisia!  :smitten:

Palaan jälleen tähän aiheeseen, sillä minulla on ollut 'hyvä' transiitteja taas riittämiin, mutta en ole kokenut niien vaikutusta taaskaan millään tavalla. Yritän olla objekiivinen, laajakatseinen (hyvää on monenlaista) ja aktiivinen koko aan, mutta en edelleenkään saa minkäänlaista tuntumaa transiittien oletettuihin vaikutuksiin. Ja maaliskuun alussa minulla pitäisi olla pari 'huonoa' transiittia - tuntuu ironiselta ajatella mitä ne sitten tuovat tullessaan, kun hyvät transiitit eivät näy missään  :uglystupid2:

Edellä Ajatus pohti karttaani ja analyysi oli hyvin järkeenkäypää, mutta herää kysymys onko transiitteihin perustuvilla tulkinnoilla oikeastan mitään merkitystä kun ne kuitenkin aina peilautuvat siihen henkilön lähtötilateesen eli syntymäkarttaan.

Eli mitä iloa on esim. kaupan olevista vuosihooskoopista? Onko kyse vain sitä, että ihminen uskoo siihen ja alkaa 'nähdä' sen toteutuvan, koska uskoo niin?  Olen pari kertaa ostanut vuositulkinnan ja en silloinkaan kokenut siinä minkäänlaista yhteyttä omaan elämääni.

Joskus tuntuu, että negatiiviset astrologiset ilmiöt kuten merkuriuksen perääntyminen on AINOA asia joka yhdistää lopulta astroogian harrastajia, ja johon kaikkien on helppo uskoa - sillä onhan erittäin helppo löytää perääntyvän merkuriuksen tekosia mistä tahansa milloin tahansa, aina joku tietokone takkuaa  :D

Anteeksi kyynisyyteni, mutta yritän olla objektiivinen ja myös kriittinen astrologiaa kohtaan, pelkkä halu uskoa ei riitä. Se olisi itsensä ja myös astrologian pettämistä  ;)

Niinpä niin. Parhaiten astro toimii, kun opettelee itse tulkkaamaan omia karttojaan. Sen jälkeen pystyy myös päättelemään muiden tulkinnoista, mikä on omalla kohdalla relevanttia ja mikä ei.

"eikö minulla olekin oikeus saada kaikkeuden reusrsseista mitä vain?    ja sinulla? "

Niin, tässä ollaankin sitten perimmäisten kysymysten äärellä ihan tosissaan, eli mitä ihminen itse voi tehdä, jos toisaalta jos

a. astrologinen kartta on hyvin kohtalonomainen (kuten minun karttani kerrotaan olevan eli "hyvät" transiititkin muuttuvat syntymäartan takia haastaviksi)
b. oma yliminä, karma whatever on "draamahakuinen", kuten näkijät joskus sanovat

Mutta mihin rajaan asti siis minä ja päivätajuntani ovat siis itse vastuussa esim hirveistä onnettomuuksista ja kuolemista tai siitä, että asiat eivät etene ja etenevät huonommin jos jotain yrittää?

Tässä tullaan kyllä aikalailla inhimillisesti ottaen kohtuuttomaan tilanteeseen, että jos toisaalta sanotaan, että jokaisen meistä pitäisi saada visualisoimalla ja positiivisella ajattelulla hyvää aikaan eli olemme itse luojia ja vastuussa onnestamme (on minullakin tästä tietysti paljon kokemuksia), mutta toisaalta taas on aikoja, jolloin kaikenlainen yrittäminen ja jopa rukoileminen on kokonaan kiellettyä (näinkin minulle on sanottu, ruokoileminen kun "nostaa värähtelytasoa ja kaikki on JOKA TAPAUKSESSA JO LUOTU!!"), niin millaista viisautta ihmiseltä voidaankaan vaatia. Olemmehan kuitenin vain ihmisiä.


Se on järkeenkäypää, että pitää esittää toiveet (siis luoda) ja sen jälkeen luovuttaa, antaa tapahtua, ei siis saa VAHTIA asioita, koska odotukset ovat vaatimuksia ja elämän täytyy antaa yllättää meidät.
Mutta kuinka pitkän aikaa pitää vain odottaa, etenkin jos tuntuu että intuitiivisestikaan ei saa vastauksia ihan arjen ongelmiin

Myös kanavoidut vastaukset ovat huvittavasti ristiriidassa. Monesti saa ohjeen, että "yritä, ole reipas, ole tyrkyllä". Ja kun sitten yrittämisestä ja tyrkyllä olemisesta huolimatta mitään ei tapahdu tuleekin ohje "älä hosu ympäriinsä, rauhoitu, anna tapahtua, tuhlaat energiaasi huolestumalla asioista joille et voi mitään".

Vähemmästäkin tulee hulluksi kun yrittää "tehdä oikein"  ;D

rubiinitar  :smitten:

Ymmärsinkö oikein että olet :kauris: ?
Esoteerinen astrologia on tulevaisuuden astrologiaa, joka ohjaa ihmistä ymmärtämään kuka on, siksi tämä miten tuolla sanottiin keittokirja-astrologia ei todellisuudessa toimi enään kun ihminen alkaa kyseenalaistamaan asioita ja tulee halu tietää.
Hiljaiset tapahtumattomatkin ajat ovat niitä, jossa mielentasolla tapahtuu, jos vaan ollaan tietoisia, ja se on todella tärkeätä kehitykselle.  Me olemme vaan aina niin kärsimättömiä, minulle heti kaikki nyt, kun :mars: in alempi puoli pääsee vaikuttamaan. Syngroonin vaikutus tapahtumille on ensiarvoisen tärkeää, koska tapahtumat eivät koskaan ole yhden ihmisen tapahtumia, vaan siinä on aina muitakin mukana.
Kehittymisen eteneminen ihmisessä on kun huomaa ettei enään hae vastauksia ulkopuolelta, vaan alkaa luottamaan niihin omiin tuntemuksiin, ja niinkuin täällä sanottiin "ennusmerkkeihin". Oman tarkoituksen ymmärtäminen hiljentää näkemään ja huomaamaan mikä on omaa tarvetta ja mikä tulee muilta, ja se tuo rauhaa ja iloa, kaikki on hyvin....

  :aurinko: :kauris: ihmisillä on "Vihkimyksen vuorelle" kiipeämisen elämä, se on itsensä kohtaamista sisäisesti, oman valon löytämistä ja sen tuomista näkyville, ei mikään helppo elämä. Vasta sitten on  :kauris: oikeutettu opettamaan ja ohjaamaan, kun hän on omien kokemusten kautta saanut sen tiedon, ja viisaudeksi muuttamalla, hänellä on oikeus sen jakamiseen, se on  :kauris: vihkimys, joka tarkoittaa tajunnan laajentumista ja ymmärtämistä, ja sen jakamista.
Sielun kehityksen kannalta vaikea elämä on jossa poltetaan karmaa ja saavutetaan kehitys...


 ;)  Mateve

Mateve,

olen toki tiedostanut kaikki mitä kirjoitit jo lapsena, olen siis kyllä 'tiennyt' aina että haasteiden kautta mennään, tiennyt myös MIKSI näin on, ja ilmeistä on myös ollut eräänlainen banaali Jesse Nasaretilainen -rooli ajoittain, muut kauhistelevat raatoa ristillä  :uglystupid2:

"koska tapahtumat eivät koskaan ole yhden ihmisen tapahtumia, vaan siinä on aina muitakin mukana."

Tämä on viimevuosina saanut jopa irvokkaita piirteitä, ihmiset kiertävät taikauskoisesti perheemme hyvin kaukaa, tapahtumat ovat ollet kuin mustasta komediasta, kappas kun sattuikin ahast TAAS niille :)  Eli uups, mikseiköhän meille?? MIKÄHÄN KIROUS NIISSÄ ON?? Kaikkien ei siis tarvitse kokea kaikkea, mutta silti kaikesta opimme.

No vakavasti puhuen. Olen elämässäni myös menestynyt ajoittain erittäin hyvin, eli on ollut jyrkkiä ylämäkiä siinä missä alamäkiäkin. Viime vuodet vaan vaikuttavat vihkimykseltä, painetta niskaan on ikäänkuin kaadettu sietokyvyn rajoilla, liian kauan. Olen kyseenalaistanut vastoinkäymisten luoman kaoottisen tilan, eli mene varmasti tovi että ymmärrän miksi meidät todella pakotetaan sietokyvyn äärirajoille vuosia ilman suvantovaiheita.

Eli en tässä suinkaan kyseenalaista vihkimyselämää -se minkä olen itselleni valinnut sen olen valinnut- mutta astrologiaan pitäisi mielestäni suhtautua hieman kriittisemmin. Eli kyseenalaistan myös kaupallista astrologiaa joka tekee yleisluontoisia tulkintoja jotka eivät tosiaan kaikkien kohdalla tosiaan kelpaa edes viihteeksi.

Kauan kauan sitten tapasin työni tiimoilla astrologi Stenbergin ja jo tuolloin, tietokone-ennustusten varhaisvuosina pohdin mihin astrologia on menossa, kun henkilökohtainen astrologi-asiakas -suhde katoaa ja jäljelle jäävät vain printit.  ;)


 

Niin....
Rappuset noustaan ensimmäiseltä askelmalta, siksi voi kai sanoa tätä nykyistä astrologiaa siksi ensimmäiseksi askeleeksi, jostain on aloitettava etsiminen. Se kyseenalaistaminen on merkki että tutkimusmatka itseen voi alkaa, siinä rehellisyys palkitaan, aidan alittamista matalammasta kohtaan ei kehityskulkuun kuulu. Kannamme soluissamme menneitä inkarnaatioita, myös suvun.
Kirkastuminen pelottaa muita jotka eivät ole valmiita lähtemään eteenpäin kehittymään, mutta tulevat vuodet pakottavat ihmiset valinnan eteen.
Sielu siis iloitsee koettelemuksista, mutta fyysinen keho itkee...

 ;)  Mateve

Ruumiin tuskasta/sielun ilosta tulee aina mielen taolainen pikkuleffa, en muista yksityiskohtia hyvin, mutta tuli viime vuonna tv:stä. Siinä oli tällainen kohta:

Munkin 'oppilas' oli lapsena kiusannut koppakuoriaista ja laittanut sen selkään raskaan taakan.
Kun hän sitten aikuisena lähti hengelliselle polulleen hän raahasi hyvin raskaan kiven korkealle vuorelle, ponnistus oli suunnaton mutta hänen sielunsa halusi kokea koppakuoriaisen tuskan, tunteakseen myötätuntoa.

Vedin mutkat suoriksi tuossa, mutta ajattelen itse aina tuota leffaa, kun teen oikein raskasta fyysistä työtä, kun on toivottoman kylmää, karua, yksinäistä ja pimeää ja haluaisi vain 'vapaaksi arjesta'  :uglystupid2: