Astro Foorumi

Noh, laitoin tämän nyt linkkipuolelle pitkän pähkäilyn jälkeen.

Piirsin tuossa normaalissa meditatiivisessa tilassani viikolla, kun paperille syntyi jotain sellaista, mitä en odottanut: suora symbolinen kuva Maskuliinisuudesta ja Feminiinisyydestä. En ole ikinä saanut noin suoraan mitään viestiä piirroksieni välityksellä (yleensä en edes saa viestejä piirtämällä), joten voitte uskoa miten järkyttynyt olin!  :o Oli pakko sulatella kuvaa seuraavaan iltaan ennen kuin pystyin jatkamaan, sekä soittaa parhaalle ystävälleni "Et arvaa mitä...?!"

Halusin jakaa sen teidän kanssanne. Kuvaus on työn yhteydessä, sen alapuolella.

Huomautan vielä, että kyseessä on GORE-tyylinen kuva, eli amputoitua kättä ja jalkaa löytyy. Ei välttämättä sovi herkille, tosin itse herkkänä henkilönä en nähnyt kuvassa mitään pahaa.

Niin, ja minä EN ole masentunut tai ahdistunut, jos kuva siltä näyttää!  ;D Ajatus gore-kuvasta oli ollut mielessäni jo pitkään ja nyt se syntyi. Kyse on vain taiteesta. Pitää valloittaa uusia alueita...  ::)

Kuva: Maskuliinisuus ja Feminiinisyys (http://www.harhakuva.org/view/9947)

Hei AthaMaarit  :)

Oot todella lahjakas piirtäjä. Itseeni tuollainen taide ei vain vetoa ja jos olisin psykologi niin voisin sanoa että olet masentunut ja ahdistunut. Onneksi selvensit, ettei näin kuitenkaan ole.  :)

Toisaalta sitten jos joku piirtelisi valtavasti vaalenpunaisia ruusuja, kukkasia niin voisin kyllä silloinkin olla että just... kiva.  :2funny:

Mutta mä oonki sellanen maisemamaalausten ystävä. Tai sitten todella surrealistista tyyliin Dali tai jotenkin geometristä. :smitten:

Oon kyllä vähän "old school"  :-[ En esimerkiks osaa nähdä sarjakuvia taiteena, vaikka ne sitä epäilemättä on. Varsinkin jotku fantasiasellaset.  :)

No mutta siis jatka piirtämistä.  :smitten:

Kerrassaan hieno piirrustus, ylistystä teille arvon madam! :angel: Tiedättekös, minäkin olin kerran sangen oivallinen piirtäjä. Mutta jätin senkin, koska tiesin olevani lapsi. Olin myös hyvin, hyvin, hyvin pikkutarkka/vaatelias/ jne. Saatoin piirtää useita tunteja putkeen ja silloin muuten surkea keskittymiskykyni oli parhaimmillaan. Tosin minulla ei ole kuvamuistia, mutta osasin piirtää hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti. Silloin tajusin vain, että kun oikein keskittyy johonkin itseään kiinnostavaan alueeseen niin voi saada vaikka mitä aikaiseksi. Lähinnä koska en pidä itseäni lahjakkaana, mutta kunnianhimoisena kyllä.

Upeasti piirretty ja yllättäen tuo kyllä kosketti jotain sisältäni...
Jotain oivalsin itsestäni.

Kuva yllätti minut brutaaliudellaan. Minunkin kuvat yleensä hohkaavat kuolemaa käsittelevillä asioilla kuten pääkalloilla ja verellä, sen tarkoittamatta sitä että ahdistunut olisin. Tuossa on sellaista manga tyylittelyä, olen katkera ihmisille jotka osaavat käyttää värejä, kun olen itse punavihreä värisokea, en osaa käyttää värejä mitenkään, mutta näen valmiin teoksen värimaailman kuitenkin kauniina. Valkoinen yang paistaa ensin läpi enemmän kuvasta koska siinä on kaksi miestä, mutta brutaalius tuo mustan yinin esille joten ne on siltikin tasapainossa, siis minun päässäni. hiano!

Näistä piirroksista tulee väkisin mieleen, että pari entistä elämääsi on melko "pinnassa". Viittaan siihen sadisti-elämään ja toiseen, missä sitten hoidit silvottuja ihmisiä.

Ottaen huomioon kuinka pitkään olet piirtänyt niin ei tuo kuva niin kovin hyvä ole.
Se on minun silmääni jotenkin lattea ja tunteeton.

Voi johtua puuttuvista kasvoista.
Ja ehkä varjostuksesta myös.

Varjostuspa joo... Felicia, jos olisit seuraavaksi sanonut siitä, että "eeeiiii, tuo ei täytä koko tilaa, pitää täyttää tila... niin olisin ollut aivan varma, että olet lukioaikainen kuvaamataidon opettajani, HUI!  :2funny: :2funny:

Lilli mielenkiintoinen huomio.
AthaMaarit oletko kertonut jossain noista Lillin mainitsemista entisistä elämistä?

Olen kiinnostunut valtavasti eri taideterapia muodoista ja siksi tuo pisti silmiini.

AthaMaarit, jos suot niin haluaisin laajentaa aihettasi kysymällä ovatko muut kokeneet edellisten elämien "tulleen läpi" piirustuksissa, kirjoittamassaan... ? Tai vastaavasti lukiessa, kuunnellessa musiikkia... olisi muistunut mieleen jotain todella kaukaista?

Kauanko olet ahtamaarit piirtänyt?

Ohhoh, onpas tähän tullut paljon juttua, kiitos!  :smitten:

Felisialle haluan sanoa ihan ensiksi, että minulle piirtäminen EI ole suorittamista, vaan rentoutumista  ;) En ole opiskellut kuvaamataitoa millään lailla, en edes peruskoulussa, joten en tiedä mitään tekniikoista tai välineistä, toisin kuin 90% koulun käyneistä ihmisistä. Se on surullista, se, että kuvaamataidon opettajat olivat aina luokkaa "Minähän en teitä opeta, tehkää mitä teette, siellä on kyniä".
Tämän vuoksi en osaa käsitellä myöskään värejä, eikä minulla ole värisilmää. Väriympyrä on täysin käsittämätön asia minulle, sitä ei ole käyty minun 12 vuotisen koulu-urani aikana kuin kerran läpi vartissa.
Oikeastaan sama asia, jos joku haluaisi vaikka huippuluistelijaksi täysin omin nokkinensa. Luistelua koulussa on ollut, mutta sen sijaan että opetaltaisiin jotain ollaankin vain luisteltu ympyrää ja siksakkia samalla, kun opettaja puuhailee omiaan jossain kentän reunalla.
Enkä varmaan edes haluaisikaan opetusta, sillä se latistaisi minua. Käskisi tekemään asiat niin kuin kaikki muutkin, samojen kaavojen mukaan. Itse en esimerkiksi käytä minkäänlaista perushahmotelmatekniikaa vaan piirrän vapaalla kädellä.

Treenailen värien kanssa yhä. Alaani ovat lyijykynätyöt, eivät värilliset kuvat. Töihini voi tutustua lisää klikkaamalla tuon Gore-työn oikeassa alalaidassa olevaa nimeäni.

Toisaalta kaikkia ei voi miellyttää ja periaatteessa asia on ihan sama minulle.  ::)Itsellenihän minä piirrän, en muille tai faneilleni.  ;)

Hurmalle vastaisin, että olen piirtänyt koko elämäni, siitä lähtien kun kynä pysyi kädessäni. Se on jo elämäntapa.  ;D

Jotainhan sieltä on ulos tullut tuon piirroksen myötä. Pidän siitä aivan tuhottomasti ja se tulee jäämään henkilökohtaiseen piirroshistoriaani yhtenä merkkipaaluna tuhansien muiden töiden seasta! ^__^

Katsotaanpas...
Alzbeta kysyit menneistä elämistä, joista Lilli mainitsi.
Sen kummemmin en asiaa vielä itsekään tiedä, koska se on hyvin uusi muisto, mutta elin jossain joskus elämääni hyvin sadistisena miehenä. Minusta oli mahtavaa silpoa ja kiduttaa ihmisiä, sillä sain siitä suurta tyydytystä. Jos en itse silponut, annoin jonkun muun tehdä sen niin, että saatoin itse katsella vierestä.
Seuraavassa elämässä maksoin tuota velkaani pois hoitamalla silvottuja ja kidutettuja ihmisiä. Sain puolestani tästä hoitotyöstä suurta tyydytystä ja se oli todellinen kutsumus ja sydämen asia minulle.

Hieno kuva, vaikkakin "raaka", mutta elämä on  :)
Kumpa olisin yhtä lahjakas piirtäjä, mutta tikku-ukkoja vaan väsäilen..

Niin mutta Ahtamaarit ei pahalla kukaan tuota sanonutkaan mitä Felicia tarkoitti.

Itse ainakin otan negatiivisen palautteenkin kiukutellen tauluistani vastaan. Kaikessa voi kehittyä, piirtämisessä suurin taito on varjostus. Ilman sitä se on kylmä ja tökerö. Myös värien harmonia on tärkeä.

Tosin tuskin taidottomuus sinua haittaa, jos vain itsellesi piirrät ja silti esittelet töitäsi kehuja kerjäten.  ;)

Voi ei, ei Hurma!

Halusin kuitenkin kertoa, etteivät värityöt ole alaani, vaan olen lyijykynätaiteilija, etteivät ihmiset nyt saa väärää käsitystä. Samoin tuo nyt piirretty ja tässä esitetty kuva ei ole minulle mitenkään perustaidetta. Kyse on nyt erikoisesta kuvasta minulle erikoisella tavalla tehtynä  ;) Minulle kaikkein tärkeintä elämässä on se, että ihmiset ymmärtävät minut oikein ja siksi olen korjaamassa vääriä käsityksiä. Mistä lie sitten moinen tulee....?  ::)

Tietenkin surettaa se, että yleisesti ajatellaan, että piirtäminen ja värittäminen ovat kaksi samaa asiaa. Vähän kuin puhuminen ja kirjoittaminen. Liittyväthän ne toisiinsa mutta ovat kaksi eri asiaa kuitenkin.  ;)

:o JESTAS miten hyvä piirtäjä olet...* wauwauwauwauwau*

Hieno väritys mielestäni.

Yleensä rustaan jollain kuulakärkikynällä tai
tavallisella.
Enkä oikein osaa kriitikoida kunnolla.. pelkkä harrastelija
minäkin.
Vähän itseluottamusta niin johan hommat luistaa

::)
Pyydän, kanssa-astroilijat, haluaisin lähinnä kuulla ajatuksianne kuvan sanomasta, en sen ulkoasusta (sitä varten kuva on esillä erillisessä kuvagalleriassa, sinne voitte halutessanne jättää kuvan ulkoasua koskevat kommentit  ;))

Kertokaa, jos teille on kokemuksia, ajatuksia, tuntemuksia maskuliinisuudesta ja feminiinisyydestä. Tai jos tuo kuva tuo jotain tuntemuksia, ajatuksia, muistoja aiheesta mieleen. Minulle tämä on hyvin tärkeä aihe tässä elämässä, joten kuulisin mieluusti muidenkin ajatuksia aiheesta ^__^

Jos en lähde mitään sen syvempiä tuntemuksia yrittämään hakea, niin ihan sellaiset ensi fiilikset mitä itselleni tuosta piirroksestasi tuli on:
Emotionaalinen ja sielullinenkin tuska...
Kun on emotionaalisesti (sielullisesti) kiinni toisessa ja syvällä tiedostaa, että olisi päästettävä irti, mutta se tuottaa repivää tuskaa, kuitenkaan kun ei ole päästänyt irti, se tekee kokonaisesta torson, koska energoiden sekoittumiset vievät energiaa pois eheytymisestä ja armosta...todellisen ykseyden yhtenä kokemisesta... :idiot2:
 :)
Sekavaa... :D

Hyvin silti osaat piirtää ja persoonallisesti...tuntuu, että todella piirrät 'itsellesi', etkä vain jotain päämäärää varten..... :)

Tuskaa,kipua,ahdistusta ja vihaa nousi vahvasti esille.
Tulehtunut,turhautunut olo.Tasapainoton ja voimaton tunne sen johdosta.Oman itsensä vankina oleminen.
 
Näitä tuntemuksia kuva ensimmäisenä minulle viestitti.Vahva ilmaisu! :)

Minulle taas omalta kohdaltani nousi mieleen oman naisellisuuteni kolhut ja samoin tuo maskuliinisuus.
Sitähän sanotaan, että kehostamme oikea puoli on sitä ns. maskuliinista, tai kertoo jotain siitä.
Ja miulla koko ajan on oikealla puolella jotain vaivoja.
Oikea nilkka, oikea polvi ja oikea hartia...Tänään jopa oikeassa rinnassa tuntui kiikastusta.
Siis oisko minun maskuliinisessa puolessa jotain mätää, isäsuhde vai suhde miehiin ylipäätään?
Minusta ihan tuntui, kun katsoin piirrostasi, että naisellisuuteni on ihan kuin tuollainen ruhjoutunut käsi...Tynkä.
Tällä hetkellä tuntuu siltä. Ja kuitenkin kaikki on yhtä puuroa minussa, enkä saa selvää, kumpi on kumpaa. Siis ikinä ei ole piirros puhutellut minua näin, vaikkakin monia upeita maalauksia olen ihastellut jne., mutta koin todellakin ahaa-elämyksen itsestäni. ::)

:o

         Verta ja lihaa, niinhän me kaikki...

            Kokonaisuus saatta olla rikkirevityn näköinen.

               päältäpäin, entässitten sisältä, kysyn vaan ?

               Kaiken pitää sisällään keho, tuo uloin ilmentymämme..

                               :2funny:

Niin. Piirtämistaitohan on kuvataiteessa kaiken perusta. Henkilö, joka esim. maalaa öljyväreillä, ei välttämättä osaa piirtää. Jotkut taas ovat synnynnäisiä piirtäjiä, mutta eivät osaa käyttää värejä tai eivät saa työhön mitään omaa ajatusta. Ja piirtäähän voi muillakin välineillä kuin lyijykynällä. Asialle vihkiytynyt tietää tämän, mutta ymmärrän myös niitä, jotka yleistävät kaiken kuvataiteen "piirtämiseksi". Heille suotaneen tämä tiedon puute anteeksi. Vai mitä?

On todellakin surullista, ettet ole saanut koulussa sitä opetusta, mitä olet kaivannut. Opetan itse lapsille piirtämistä, ja nimenomaan piirtämistä, eri välineillä ja tekniikoilla. Työ on todella ihanaa ja pyrkimyksenäni on, että jokainen oppisi piirtämisen perustekniikan ja kuvasommittelun perusteet, jota sitten voisi käyttää muussa kuvataiteessa. Tai näin hienosti minä itse sen ajattelen, vaikka välillä tuntuu, ettei opetuksestani ole ollut mitään hyötyä eikä kukaan edes halua omaksua mitään uutta. Mutta elän toivossa, että jokunen tiedonsiru silti jää lasten tajuntaan, jonka he sitten kaivavat esille jossain elämänsä vaiheessa. Joten ymmärrän sen, jos opettajasi ovat leipääntyneet työhönsä. Ehkä he ovat todenneet, ettei opetusta haluta ottaa vastaan. Koska niinkin voi käydä. Eikä se yksi tiedonjanoinen innosta tiedon jakamiseen.   

Olen opiskellut graafista suunnittelua yhteensä neljä vuotta, mutta nuo asiat mitä opetan lapsille, olen melko pitkälle opetellut itse, kantapään kautta. Ja silloinhan tieto menee varmasti perille. Graafiselta puolelta on tullut kyky pelkistää asioita ja olen kiitollinen elämälle, etten edes lähtenyt opiskelemaan kuvataidetta. Ja sanoisinkin, että jos ihmisellä on sydämessä halu piirtää, maalata tai harrastaa vaikka kuvanveistoa, niin hän voi opetella asioita myös itse. Esim. kirjastosta löytyy kirjoja myös värien käytöstä. Eikä oppilaitoksissa välttämättä enää eletä sen mukaan, että tieto kaadetaan valmiina eteen. Kyllä suuntaus on sellainen, varsinkin luovilla aloilla, että haluttu tieto etsitään omaehtoisena opiskeluna.   

Kantapään kautta hankittuna tietona sanon myös, että kannattaa perehtyä kuvasommitteluun.
Paras kirja, jonka olen aiheesta tähän mennessä löytänyt, on
Kimmo Pälikön Kuvan tekemisen teoria ja tekniikka, Gummerus Kirjapaino Oy.
Toinen avaamisen arvoinen on Hannele Wetzerin Värivaaka, kustantajana Tammi.

Valoisaa kevättä!

t.kosmos

Huisin hieno kuva, tosin en nähnyt siinä juurikaan feminiinisyyttä. Pojille oli tullut turpaan ja rajusti, toisistaan hakivat ja saivat turvaa. Menevät nuolemaan haavansa ja kun ovat tarpeeksi vahvistuneet, päin uusia seikkailuja  :'(