Astro Foorumi

Aattelin heittää tällaisen aiheen kehiin nyt.

Kaunis mieli - se on myös elokuva.

Asia mitä nyt ajan takaa on, että millainen tai mitä on kaunis mieli; mitä se kertoo ihmisen ajatusmaailmasta ja mitä se saa aikaan?

Okei, katsoin tänään Kaunis mieli elokuvan teeveestä. Se ei kuitenkaan saanut aikaa minussa itkua. Enemmänkin tiettyä viehätysä aikaseksi. En ole koskaan voinut oikeen ymmärtää mitenkä joillekin matematiikka voi olla kuin taidetta. Joku sanoikin mulle, että ne numorot ovat kuin taidetta.

Mikä hienointa oli tuossa elokuvassa oli se, että siinä haluttiin rikkoa normi siitä, että eipä istutakkaan nyt luennolla vaan pyritään tuomaan LUOVUUS mukaan teoreettiseen ajatukseen ja sitä mukaa uudenlainen tapa tuoda asia esille. Plaah, meniköhän nyt vähän sekavaksi.

Ei mennyt sillä nykyäänhän tuota luovuutta hoetaan joka asiassa kuin mantraa  ;).

En ole nähnyt kyseistä elokuvaa, mutta Kaunis mieli on mielestäni sellainen joka katsoo ympärilleen hymyillen, uteliaana, hyväksyvänä ja näkee kaikessa jotain kaunista. Sellainen mieli ei moiti, morkkaa, ole kateellinen tai muutenkaan katkera  :smitten:

Usein 'kaunista mieltä' pilkataan.
Tai minä näen sen usein juuri sellaisilla ihmisillä, jotka näkevät kaiken kauniin ja hyvän, ovat vähän lapsellisia ja hyväuskoisia, mutta oi niin valloittavia jo lapsina.

Tuosta matematiikasta. Minä olen lapsena ja nuorena kärsinyt huonosta matematiikkapäästä, kunnes sitten joskus se loksahti. Matematiikka on luovaa siinä merkityksessä, kuinka ongelmia ratkotaan. Sillä siinä luovuus voi tehdä sinusta selviytyjän, ja mikäs sen tärkeämpää elämässä.

Vaikeus on kuitenkin siinä, kuinka huomata että sama ongelma mikä matematiikassa on ratkaistavissa, on samoin ratkaistavissa arjessakin. Sillä ei sitä tunteilulla ratkaista, vaan usein loogisesti järjellä.

Äh, tuntuu kylmältä puheelta...Voiko kaunis mieli järkeillä?

taiska: Olen ollut pidemmän aikaa sitä mieltä, että luovuus jos mikä voitelee aivoja kuin kalaöljy. Luovuus on samalla myös terapiaa ja soisin enemmän työyhteisöön mukaan. Luovuus on myös yksi keino purkaa ahdistaan moninaisin keinoin; esim musiikillisesti, kuvaamataidollisesti...

Esmiralda: Matikkapäätä ei ole mulle taas luotu. Matikka ei luistanut koulussa yhtään, olin ja olen edelleen aika huono siinä. Kaunis mielistä ihmistä voidaan pitää turhan hempeilijänä kuin lässyttävänä höpisijänä joka voi saada niskaan paskaa tyylillä; "mitä saa siinä nyt noin, elämä on kuules aika kovaa, niin neiti".

dawnchild: Kaunis mieli on myös rehellinen jopa siinäkin määrin, että se aiheuttaa ärsytystä joissakin ihmisissä.

dawnchild  kirjoitti: jep, minusta juuri siinä ärsytyksessä on paras opin paikka itsestä, MIKSI ärsyttää?

- Monille ihmisille toisen ihmisen erilaisuus/erikoisuus tuottaa ärsytystä. Kaikki se mikä herättää huomiota, esim massasta poikkeaminen. Vaikka goottimaisuus tai intiaanisuus.

Ootko sinä kokenut koskaan syrjintää omasta erikoisuudestasi? :) Minusta on ihanaa kun meitä ihmisiä on erilaisiakin.

 Kyseinen elokuva perustuu skitsofreniaan kaikki mitä ihminen
 näkee, ja kuulee on hänelle totta.
 Veljeni menehtyi tähän mielen sairauteen.
 Uskon , että hänellä on nyt kaunis mieli, aikaa tosin on kulunut jo
 yli kymmenen vuotta.
  :angel: :angel: :angel: :angel:

Vakavista psykiatrisista sairauksista kärsineitä luovia ihmisiä Suomessa:

Aleksis Kivi, Eino Leino, Timo Mukka, Frans Eemil Sillanpää, Pentti Saarikoski, Mika Waltari, Sibelius (Lähde: Duodecim - Hulluus ja luovuus)

- Nämä kaikki henkilöt kärsivät kaksisuuntaisesta mieliealahäiriöstä. Äärimmillään potilaan mieliala vaihtelee kahden ääripään välillä, poikkeavasta kiihtymyksestä tai epärealistisesta vauhdikkuudesta eli maniasta syvään epärealistiseen masennukseen tai epätoivoon eli psykoottiseen masennukseen.

Ja mitä kaikkea hiukeaa nämä henkilöt ovatkaan saaneet aikaa! 8)

Kiitos kun toit esille!  :smitten:

SAIRAUS MUUTOKSEN KEINONA

- sairaus voi siis olla keino,
joka saa meidät kohtaamaan
psyykemme ja henkemme voiman

- Sairauden ei myöskään tartte olle este menestymiseen!

- sairaus vaatii meitä kiinnittämään
huomiota paranemiseen,
mikä on ainoa keino saada aikaan muutos

- Kyllä.

- henkilökohtaisesta muutoksesta
tulee osa paranemista

- sairauden näkeminen
mahdollisuutena kasvattaa itsetietoisuutta 
aktivoi paranemisen potentiaalin,
joka on nukuksissa, kun asenne
on passiivinen tai itsesäälinen

- Näin on. Kun hyväksyy sairautensa (joka ei ole juurikaan parannettavissa, kuten vakavat mielensairaudet) voi onnistua elämässä kuten yllä mainitsemani Suomen luovuuden kärki.

"verbit parantavat, substantiivit eivät"

 :smitten:

Ihanasti sanottu : Verbit parantavat, substantiivit eivät...

tekisi mieli jatkaa, että 'adjektiiveista tulee usein sitten vääränlaista kilpailua ja se burnout´'.

Löysin nuo edellämainitsemat sanonnat chakroista.

Mikään ei ollut tähän käsiteltävään aiheeseen niin iskävä kuin nuo sanat. :)

Tarkoitinkin noilla adjektiiveilla vertailua ja sen kautta kilpailua. Ajatella, mitä Lumikille tapahtui ja vielä pahempaa kuningatterelle, kun hän peilistä kyseli: Ken on maassa kaunehin. ...samoin pitää olla hyvä, parempi, paras....lisää, enemmän jne.

Mitä elämä oliskaan kuin olisi aina vain se kaunis perusmuoto! Ja vieläpä riittävä!

Ja jos sanaleikkiä jatkaisi, niin kyllä pronominitkin ovat kamalia. Suuri MINÄ ja Me, jonka taakse kätkeydymme, saatikka sitten vanhan ajan TE tai syyttävä SINÄ. Pahimmoilleen koemme tulla lyödyksi, kun psykologisesti Hän-sanasta tulee 'se' eli esiinneellistymme, kuten usein työkuvioissa tuntuu.

Kiitos Esmi :)