Astro Foorumi

 :) Tulipas eilen mieleen että lisään tänne tämän aiheen, kun maailman meno on mitä on. Ihmiset kohtelevat toisiaan vähän kuinka sattuu, on petosta siellä täällä asioissa kuin asioissa. On lamaa, työttömyyttä, suhteet kariutuu, päihteiden väärinkäyttöä jne...

Joten mikä on sinun kiintotähti tässä elämässä? Mikä on se asia minkä vuoksi silti vain jaksat, ja haluat mennä eteenpäin elämässä? Itselläni se on Perhe. Omat lapset, oma parisuhde. Ystäväni. Unelmat siitä, että löydän itseni ammatista, missä voisin olla ihmisille hyödyksi. Ehkä sen vielä ehdin tässä elämässä löytää!!  :smitten:

Niin, ja juoksu. Vain minä, musiikki ja tie... Maailma ja minä vain kahden, kun tuuli, aurinko tai räntäsade piiskaa kasvoja...  Ihanaa stressin purkamista!!  :smitten:

Pakko kai se on myöntää, että usko.

En niinkään tarkoita tai viittaa uskontoon. Olen sisimmissäni (ehkä jopa yli-)optimistinen.  ::)
Se auttaa jaksamaan niinäkin päivinä, kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Yritän myös muistaa, ettei mikään kestä ikuisesti.

Eläimet auttavat myös jaksamaan.  :smitten:

Puhumattakaan enkeleistä  :angel:

/A

Ne kaikista yksinkertaisimmat asiat luovat sisällön; lapseni, ruoka, lämpö, kauneus (luonto), yms.
Mutta päälimmäisenä on kai pimeimmässä hetkessä usko ja toivo, että huomenna tai sitä seuraavana tai ensi vuonna...

Intiaanius, ihanat rakkaat ystäväni, perheenjäseneni, luonto.

Näistä koostuu mun elämän ihanuus :smitten:

Kyllä se on perhe, lapset ja rakas mies. Olen joka päivä kiitollinen siitä kuinka hyvä meidän on ja kuinka paljon olemme saaneet kun olemme toisemme löytäneet perheeksi.
Söpöliinin kanssa löytyi samoilla linjoilla pitkälti, paitsi minä en juokse. Voi kun saisinkin aikaiseksi!

No kyllä itsekin pitää juu se usko laittaa listalle. Onhan ilman sitä vaikeaa olla ja elää. Ajatella että ei olisi pientä toivonhiventäkään...  :( Onneksi on!  :smitten:

Usko itseeni ja haaveisiini pitää mut pystyssä. Se päasiassa ja elämäni ihmiset tukee tavoitteitani siinä rinnalla.

Kun osaa löytää rakkauden sisältään niin mikään ulkoinen asia ei voi sitä murskata. Silloin kun tuntuu todella pahalta koko maailman meno ja ihmisten alakuloisuus niin se myös auttaa jaksamaan, kun ajattelee, että aina voi muita auttaa ihan vain levittämällä sitä rakkautta ympärilleen.

 :smitten: :smitten: :smitten:

Ihana perheeni pitaa minut pystyssa-vaikka se joskus on vesiselvaa ja motivaatio tehda ja kokeilla uusia asioita.
Joka aamu herattyani venyttelen kunnolla ja kiitan olemassaolostani..kai se on optimistinen elamanasenne.

Uteliaisuus. Moon utelias luonteeltani. Huomisessa on pakko olla jotain mitä en tänään nähnyt. Se voi olla hyvä tai paha asia. Se voi olla vastaantulija kadulla tai juoru kaupungilla.. Se voi olla jotain uutta tai vanhaa, saavutuksen kokemista tai menettämisen katkeruutta. Se voi olla voitto tai tappio. Kuka tietää kenet sitä huomenna kohtaa? Tai mitä tapahtuu? Maailma saattaa kadota huomenna tai ylihuomenna, ensi viikolla tai kymmenen vuoden päästä, ehkei koskaan. Until the end.

Lionheart kuittaa.

                                            :smitten:

             Levoton mieleni etsii kiinnekohtaa, mistä? En VIELÄ tiedä, koska olen,

                ja elän täällä. Kuitenkin ja kaiketinkin sitä hetkeä, jolloin sen

                   tiedän, olen valmiina ja silti epäilen, vielä.


                                                                        :angel:

Missio, tietoisuus siitä, että elämälläni on tarkoitus.

Hyvät sapuskat ja disco, näin yleisesti ottaen. ;D

Uteliaisuus  :D

                                            :smitten:


                           Poikani täytti 8 vuotta, tiedän siis elämän jatkuvan.



                                                       :angel:

No tietysti, koska on lapsia, he ovat se elämän ykkösasia. MUTTA minä oon aina ollut sellanen äiti, jolla on myös "oma elämä"  ;D ja ihan hyvällä omalla tunnolla.
Lasten lisäksi nuo kysytyt asiat ovat oma uteliaisuuteni elämää ja sen ihmeitä kohtaan, iloinen ja optimistinen luonteeni, "Jumala" ja luottamus johonkin suurempaan ja omanlaiseni usko johonkin, rakkaus, liikunta, musiikki, tanssi, luonnon kauneus..ainakin nuo tuli mieleeni.

Minusta elämä on ihmeellinen, ihana seikkailu..tapahtui mitä tapahtui tämä on silti ihmeellistä ja mielenkiintoista. Jatkuvasti tulee eteen uutta kiinnostavaa, joten ei elämästä mielenkiinto lopu  :)

Jos kaupungin arkistosta saamani syntymän kellonaika pitää paikkansa, olen tupla- :skorpioni:.
Jos olen syntynyt ns. kummilusikan osoittamalla hetkellä. olen  :vaaka:  :askendentti:.
Mielestäni edellinen skenaario on toden näköisempi, kun ottaa huomioon, kuinka
synkkämielinen olen enimmän aikaa. (Tosin äitini väitti, että olin pienenä "iloinen
kuin viiden pennin hevonen"). Entisen tyttöystävän äiti kutsui minua nimellä
"Mies pimeästä". LOL!  Kun vielä  :kuu: on  :jousimies: :ssa, lienee ymmärrettävää,
että olen melko ristiriitainen tyyppi, vai onko?

Niinpä olisin todella mielissäni, jos joku kykenisi todistamaan, että kaikki päättyy
lopullisesti, kun tämä "maallinen maja" lakkaa funkkaamasta. Pahoin kuitenkin
pelkään, että mm. Intiassa suosittu näkemys "sielun vaelluksesta" voi pitää kuin
pitääkin paikkansa. Se jatkunee sitten ainakin siihen asti kunnes ns. valaistumisen
tila estää uuden karman syntymisen. Joogasuutrain neljännen paadan, kaivalya-paadan
seiska-suutran mukaan

karmaashuklaakRSNaM yoginaH, trividham itareSaam.

Tuo tarkoittaa jotakin sentapaista kuin että

Joogin ("valaistuneen") karma on "ei-valkoista" (a-shukla) ja "ei-mustaa" (a-kRSNa),
kun taas muiden (ei-valaistuneiden) karma on kolmenlaista (tri-vidham)

eli siis kaiketi hyvää, pahaa, tai "sekamuotoista".

Mitenkä ihminen maallisen vaelluksensa kussakin (mahdollisessa) inkarnaatiossa
kokee, riippunee siitä, minkälainen karma on "kypsymisvuorossa". Kaipa siitä johtuu,
että rikolliset joskus pääsevät kuin koira veräjästä, mutta samalla he ilmeisesti
keräävät kukkuramitoin uutta, pääosin negatiivista karmaa, joka kypsyy joko
senhetkisessä elämässä tai todennäköisemmin jossakin tulevassa inkarnaatiossa.

Siispä kun suhtautuu elämään siten, että vastoinkäymiset ovat todennäköisesti
negatiivisen karman kypsymistä ja hyvä tsägä taas puolestaan positiivisen karman
"neutraloitumista", on helpompi kestää tätä korpivaellusta vaikka se joskus saattaakin
tuntua aika raskaalta.

Voi, Sielu rakastaa ongelmia, muutenhan se ei saisi kehittymismahdollisuutta. :o
Maailmankaikkeus on niin ääretön ettei tällainen tomuhippunen suhteessa siihen voi ymmärtää, mutta elämä opettaa tuntemaan sydämen kautta ja sitä kautta myös kohtaamistaan asioita, muuttaa viisaudeksi, joka taas auttaa ymmärtämään että kaikki me tomuhiukkaset täällä kuljemme ohjattua tietämme.
Siis kolmesta en luovu ilosta viisaudesta ja rakkaudesta.... :smitten:

 ;)  Mateve

Unelmat pitää kiinni elämässä. Varsinkin kun huomaa ajan kanssa, että aina vain on lähempänä omia haaveitaan.. Palapeliä ei koota hetkessä, mutta jokainen paikalleen loksahtanut palanen herättää halun saada lisää paloja paikoilleen.. Näin elämän kokoaminen itsessään on toiverikas ja mukava matka ja kuten joskus joku viisas on sanonut, itse matka on tärkeämpi kuin määränpää. Mutta ilman kuvitteellista määränpäätä, ei jaksaisi jatkaa matkaa..

Puhuinko nyt palapelista vai matkasta, no tämän siitä saa kun ei osaa päättää mitä vertauskuvaa käyttäisi.  :2funny:

                                         :coolsmiley:

                    Pala matkaa tällä pallolla on jo peli, se, miten sen ottaa ja

                      sisäistää, on itsestä kiinni. Eli, minkälaisen kokemuksen

                        kerää, jos herää huomaamaan tätä elämänpeliä!


                                              :smitten:

 Lapset heistä näkee kuinka nopsaa aika menee
 (tyttäreni sai tänään ajokortin).
 Eihän siitä ole , kuin hetki hänen tuhistessaan autoistuimessa
 vierelläni.
 Tätä vois filosofoida vaikka kuinka, mutta elämä
 on kuitenkin ihmisen parasta aikaa.....
 Pakko lainata entist mäkihyppääjää ;)

 -Helen-

                                                 :coolsmiley:

             SE elämä, menee, ja valitettavasti liian huomaamattomasti , ja nimeenottaen

                ohi. Jolloin sen huomaa, että ( olettaen ) lastenlapset ovatkin juuri HE,

                    jotka ovat läsnä, kuin mitään aikaa ei olisi mennytkään, pois!

                                           
                                                  :angel:




                                                   

Usko minullakin pitää kiinni. Usko siihen että kaikella on tarkoituksensa.

Niin, usko - toivo - rakkaus, niin se on.  :smitten:

Ihan totta :)

Innostus ja tanssi. Tanssiessa olen onnellisimmillani.

Iloisuus ja rakkaus elämää kohtaan - usko siihen, että meissä jokaisessa palaa ikuinen rakkauden liekki ja rauhan ja viisauden tyyssija.. Usko siihen että päivä päivältä olemme lähempänä Itseämme.  :smitten:

                             :angel:

                 Puhdas uteliaisuus, kuinkas tässä käy?  Ja sitä rataa!


                                                :smitten:

    Yö vaihtuu aamuun hämärään,
    vaan kuinkas sitten kävikään?  :smitten: