Astro Foorumi

Aikani kuluksi ajattelin tässä naputella jotain epämääräistä siitä,
kuinka lähes sattumalta keksin hyvän "kikan" fyysisten vaivojen
lievittämiseksi.

Aluksi vähän pohjustusta. Noh, ns. länsimaissa, tai jopa Intian ulkopuolella
yleensä, sana jooga viitannee useimpien ihmisten idiolektissa tietyntyyliseen
venyttelyjä sisältävään "voimisteluun", johon voi tietysti liittyä myös hengitysharjoituksia
ja meditaatiotakin. Länsimaissa suosituin "kehollisen" joogan muoto lienee hathajooga (haThayoga).

Toinen viime aikoina suosiotaan ilmeisesti voimakkaasti kasvattanut joogatyyli lienee
ns. astanga-jooga (aSTaan.ga-vinyaasa-yoga). En ole likikään satavarma, mutta
oletan, että sana aSTaan.ga tuossa tarkoittaa eri asiaa kuin MaharSi Patañjalin
(n. 200 eaa?) nimeen useimmiten liitetty aSTaang.a-yoga, missä yhteydessä
aSTaan.ga  viittaa siihen, että ko. systeemi, joka on yksi kuudesta ortodoksisesta
eli Veda-kirjallisuuden auktoriteettiaseman tunnustavasta filosofisesta systeemistä
(oikeastaan saaMkhya-filsosofian ideoiden soveltamista käytäntöön, käsittääkseni),
koostuu kahdeksasta (aSTa; lausu: ashta; vrt esim. ruotsin åtta, saksan acht) "jäsenestä"
(an.ga; lausu: ang-ga).

Seuraava suutra esittelee paatañjala-yogan (Patañjalin joogan) kahdeksan an.gaa:

yama-niyama-aasana-praaNaayaama-pratyaahaara-dhaaraNaa-dhyaana-
samaadhayo 'STaavan.gaani (loppu ilman sandhia: samaadhayaH; aSTau; an.gaani).

(jatkunee "seuraavassa numerossa"...)

Oottelen sitä praanan kuljettamista....  :)

Siis hengitellen tai jotain  ::)

 Praana virtaa jatkuvasti ja sitä voi jokainen virtauttaa tiettyyn kehon kohtaansa. Usein ihminen vaistomaisestikin painaa kätensä vaikkapa poskelle kun hammasta särkee tai polvelle kun polveen on sattunut ja jotenkin se vaan helpottaa  :).

Kyllä praana virtaa jatkuvasti, mutta aina ei osu maapallolle.
Syksyisin ja keväisin muutamina päivinä on pranavirtaus niin kovaa, että on paljain silmin havaittavissa.
 ;)


Jos olisi noin yksinkertaista, ei sairaita olisikaan.
 :-* :-* :-*

 ei se aina ihmeenomaisesti parannakaan, mutta helpottaa toki :)

Tarkastelkaamme lähemmin kolmatta an.gaa (jäsentä), nimeltä aasana,
joka lähes poikkeuksetta kirjoitettaneen esim. suomenkielisissä teksteissä jättäen
pitkän alkuvokaalin huomiotta, siis asana. (Mielestäni vokaalien keston
huomiotta jättäminen likimain tuhoaa sanskriitin rytmin, mutta se lienee oman
"artikkelinsa" arvoinen seikka...).

Lienee niin, että valtaosa sanskriitin substantiiveista ja adjektiiveista on "redusoitavissa"
ns. verbijuuriin (verbal roots, skt: dhaatu), jotka eivät ole varsinaisia sanoja, vaan
lähinnä kieliopillisissa teksteissä käytettäviä "apusanoja".

Substantiivin aasana juuri on aas, jolleka Cologne Digital Sanskrit Dictionary
(Monier-Williams) antaa seuraavat merkitykset (Harvard-Kioto -translitteraatiossa
käytetään "isoa" kirjainta mm. pitkän vokaalin merkkinä):

As    2 cl. 2. A1. %{A4ste} (and %{A4sate} AV. xi , 8 , 32 , &c. ; Impv. 2. sg. %{As-sva} , %{Asva} , and %{Asasva} ; 2. pl. %{Adhvam} ; p. %{AsAna4} , %{Asat} [R.] , and %{AsIna} [see below] ; %{AsAM-cakre} [Pa1n2. 3-1 , 87] ; %{AsiSyate} ; %{AsiSTa} ; %{Asitum}) to sit , sit down , rest , lie RV. AV. S3Br. Mn. MBh. S3ak. &c. ; to be present ; to exist ; to inhabit , dwell in ; to make one's abode in RV. AV. VS. MBh. &c. ; to sit quietly , abide , remain , continue RV. AV. &c. ; to cease , have an end Pan5cat. Das3. Hit. &c. ; to solemnize , celebrate ; to do anything without interruption ; to continue doing anything ; to continue in any situation ; to last ;

Lienee hieman yllättävää, että yoga-suutrista vain kolme taitaa käsitellä lähemmin
aasanoita, kun ne kuitenkin ovat esim. hatha-joogassa (haTha-yoga) mitä keskeisimmässä
asemassa. Ensimmäinen näistä suutrista on toisen paadan eli saadhana-paadan suutra
numero 46:

sthira-sukham aasanam

Idän viisautta -kirja suomentaa tuon näin:

Asento olkoon kiinteä ja mukava

Taimnin englanninnos:

Posture (should be) steady and comfortable.

Sana-sanainen suomennos voisi olla vaikkapa:

Vakaa-mukava asento.

Suutrassa ei siis ole verbiä lainkaan. Näyttää vahvasti siltä, että
kyseessä on suutra, jota voisi kutsua pätkityksi, sillä seuraava
suutra on tälllainen:

prayatna-shaithilyaananta-samaapattibhyaam

Useimmissa nykykielissä lienee vain yksikkö ja monikko. Sanskriitissa
on näiden lisäksi myös kaksikko eli duaali, jolloin sekä verbeillä että nomineilla
on omat päätteensä kun puhutaan mistä tahansa kahdesta toimijasta,
toiminnasta tai toiminnan kohteesta.

Sanskriitissa on seitsemän sijamuotoa, kun natiivit grammaatikot lukevat
vokatiivin nominatiivin erikoistapaukseksi. Nämä ovat:

nominatiivi/vokatiivi
akkusatiivi
instrumentaali
datiivi
ablatiivi
genetiivi
lokatiivi

Duaalissa instr/dat/ablatiivin pääte on aina sama, siis -bhyaam.
mikä edellä olevassa suutrassa osoittaa, että kyseessä on ns.
dvandva-yhdyssana, jollaisissa komponenttien keskinäinen
suhde muodostuu yksinkertaisesta rinnastuksesta, vaikkapa
esim. (nominatiivi/akkusatiivi) suurya-candrau (aurinko [ja] kuu).

Tuo dvandva näyttää muodostuvan puolestaan kahdesta ns.
tatpuruSa-yhdyssanasta, prayatna-shaithilya ja ananta-samaapatti.

Jos yhdistämme edellä mainitut kaksi suutraa, saamme seuraavan
syntaktisesti mielekkään kuuloisen virkkeen:

sthira-sukham aasanaM prayatna-shaithilyaananta-samapattibhyaam.

Tuossa päätteen -bhyaam voidaan kenties tulkita edustavan
lähinnä "instrumentaalisuutta", joten koko litanian sana-sanainen suomennos voisi
olla vaikkapa:

Vakaa-mukava asento (syntyy) yrittämisen lopettamisesta ja absorboitumisesta
Äärettömään. (Täytyi vähän "oikaista", muuten tästä uhkaa tulla turhan pitkäpiimäistä...)

(jatkuu...?)

Oijoi! Paljon vierasta kieltä!

Lisään yhden länsimaisen termin. Biopalautus, jota länsimaissa ja Venäjällä on paljon tutkittu.

Luin juuri eräästä miehestä, joka pelastui lumivyöryn alta tietäen, että on elinaikaa on yksi minuutti ja paniikkiin joutuessa ehkä vähemmän. Joten hän keskitti itsensä rauhoittumaan ja energisoi itseestään lämpöä, niin että syntyikin kaksi minuuttia happitilaa. Siitä edelleen hän löysi ilmakuplan eli tyhjiön käsillään ja pelastui lopulta.

Eli onko niin, että paniikki ja hätääntyminen vie energiat tyhjiin, keskittäminen lisää sitä siihen mihin tarvitaan?

Jättäkkäämme suutra II 48 väliin ja hypätkäämme suoraan suutran II 49:

tasmin sati shvaasa-prashvaasayor gativicchedaH praaNaayaamaH

Käännös kirjasta Idän viisautta:

Siinä (asennossa) estetään sisään- ja uloshengityksen virtaus harjoittamalla
praaNaayaamaa.

tasmin (siinä [aasanassa, joka mitä ilmeisimmin tässä yhteydessä tarkoittaa
jotakin joogaistunta-asentoa, joista "paras" lienee lotusasento]) sati (ollen)
 shvaasa (sisäänhengitys)-prashvaasayor (uloshengityksen) gati-vicchedaH ("kulunesto") [on] praaNaayaamaH

II 50

baahyaabhyantara-stambha-vRttir desha-kaala-saMkhyaabhiH paridRSTo diirgha-suukSmaH.

Idän viisautta: Uloshengitys ja sisäänhengitys ja pidättäminen tehdään pidennetyiksi
ja ohuiksi säätelemällä aikaa, paikkaa ja lukumäärää.

Nyt päästään niinsanotusti villakoiran ytimeen, eli neljänteen (praaNaayaamaan):

II 51

baahyaabhyantara-viSayaakSepii caturthaH

Idän viisautta: Ulkoisen ja sisäisen kohteen tuolle puolen meno muodostaa
neljännen (praaNaayaaman).

Tuo tuntuu ehkä hieman hämärältä, mutta kommentaattoreiden mukaan se
tarkoittaa sitä, että hengitys pysähtyy (lähes?) kokonaan.

Jos siis yritämme "kuljettaa" praaNaa johonkin kehon osaan, se onnistunee parhaiten
kun hengitys on mahdollisimman "pientä" tai "ohutta". Meitsi kun on harjoittanut
mantrameditaatiota jo melko kauan, tuo hengityksen hidastuminen ja ajoittainen
lakkaaminen tapahtuu miltei välittömästi kun vain istuu risti-istuntaan (lootus ei
onnistu mm. lievästi revenneen nivelkierukan takia) funtsimista varten. Varsinaisista
hengitysharjoituksista hyvä "hidastaja" on vaikkapa vuorosierainhengitys.

Jos tuo hengityksen "ohentaminen" onnistuu sinulta siten, että tunnet hapentarpeesi
vähentyneen huomattavasti, tee senjälkeen seuraavaa: hengitä hyvin hitaasti ja
kevyesti sisäänpäin. Samalla ajattelet jotakin biijamantraa eli (yleensä)yksitavuista merkityksetöntä äänneyhdistelmää,
 jossa mieluiten on lopussa ns. äng-äänne, siten että kuvittelet sen ääntyvän siinä kohdassa kehoa,
 joka mielestäsi kaipaa lisäenergiaa esimerkiksi
kivun tai jonkin muun epämukavan tunteen perusteella. Jos siis sinulla on vaikkapa
närästystä, kuvittelet hitaan sisäänhengityksen aikana mantran ääntyvän jossakin
sydänalan tienoilla, tai missä närästys pahiten tuntuukaan. Vaikutus tuntuu tehostuvan,
jos venyttää mantran loppua. Ajattele mantraa ikäänkuin mielessäsi kuiskaisit sen.

Biijamantroja löytyy pilvin pimein netistä guuglaamalla "bijamantra". Sana 'biija' tarkoittaa
'siementä'.

Jos biijamantrat tuntuvat jotenkin vastenmielisiltä, voi yrittää itse keksiä jonkin
lyhyen äänneyhdistelmän, jonka lopussa on mieluiten tuon äng-äänne. Malliksi vaikkapa
ruotsin verbin "soittaa" imperatiivi voi olla ihan hyvä (ring!).

En nyt varsinaisesti kehota ketään testaamaan tuota, mutta itselläni on tosi hyviä
kokemuksia siitä.

 :crazy2:

Muoks: netistä löytyvät biijamantrat näyttävät olevan hätäsen vilkasun perusteella
m-loppuisia. Käsittääkseni vanhat TM-konkarit ovat sitä mieltä, että äng-äänteeseen
loppuvat mantrat ovat tantrisia. TM-mantroissa on tietääkseni molemmanlaisia.
Jotenkin tuntuu siltä, että em. "harjoitusta" varten tantra-mantrat ovat tehokkaampia.

Oi kiitos sideman :-*    :-* :-* :-* :-* :-* :-*