Astro Foorumi

Mietiskelin että mikähän kuvio kartalla voisi selittää sen että äärimmäisen työ- ja urakeskeinen ihminen ei onnistu uran luomisessa. Tarkoitan tällä sitä että kun yli 30-vuotias joka ei ole elämässään aikaa juuri muulle kuin opiskelulle ja työssäkäynnille antanut eli ne ovat olleet se lähes ainoa elämänsisältö, ei pääse kiinni oman alan töihin vaan joutuu tekemään edelleen tuntitöitä aloilla joilla opiskelijat usein työskentelevät opintojen ohessa. Samaan aikaan joku toinen on luonut uraa oman alan töissä opintojen ohessa parikymppisestä lähtien. Voiko syy olla saturnuksen neliö nousevalle merkille tai kenties jupiterin oppositio plutolle? Eli tietääkö kukaan mikä kuvaa uravalinnassa ja uranluomisessa epäonnistumista ja ammatin saamisen vaikeutta?     

Minulle tulee kyllä ensimmäisenä mieleen  :saturnus: ja sen aspektit  :keskitaivas::een, ja 10. ja 6. huoneen planeettoihin. 10. huonehan liittyy uraan ja elämäntehtävään, 6. huone työhön. Kieltämättä tuo  :saturnus: :aspect_squ: :askendentti: on melkoinen elämänläksy; on kohdattava rajansa ja kasvettava vaikeuksien kautta voittoon. Enpä väittäisi, etteikö sillä olisi vaikutuksensa uraankin...? Tulee mieleen elämäntarina, jossa mitään ei saa helpolla vaan pitkäjänteisellä yrittämisellä ja uskolla itseen ja omaan voimaan. Ja sitä voimaahan kyllä löytyy  :saturnus:-aspekteissa, "lopussa kiitos seisoo"! Missään nimessä  :saturnus:-haaste ei ole pelkästään negatiivinen vaan siihen sisältyy aina myös kasvun mahdollisuus.  :saturnus::n positiivisia ominaisuuksia ovat sinnikkyys, kurinalaisuus ja pitkäjänteisyys, hyviä ominaisuuksia työelämässä kaikki tyynni  ;)

Olen itsekin pähkäillyt tätä asiaa omien vastoinkäymisteni kautta. Olen hyvin työkeskeinen:  :keskitaivas: :kauris:, vilkas 6. huone  :neitsyt:-kärjellä ja T-risti johtavissa merkeissä.  :saturnus: on IC:llä oppositiossa hallitsevaan planeettaani MC:llä, ja täytyy sanoa, että olen joutunut hakkaamaan päätä seinään työelämässä, eri tavalla tosin. Omalla kohdallani kaikella on ollut kyllä merkityksensä: vastoinkäymiset opettavat aina jotakin ja avaavat tarvittaessa silmät myös sille tosiasialle, että jossain vaiheessa elämäänsä on valinnut väärän tien. En sano, että sinun kohdallasi olisi niin, mutta kannattaa sitäkin miettiä  ;)

Minullakin on muuten tuo  :jupiter: :aspect_opp: :pluto:, ja 6. huoneessa tietenkin...

Ei edes "helppo"  :saturnus: :aspect_tri: :keskitaivas: tosiaan takaa sellaista vakaata etenemistä uralla mitä tulkinnat tuosta väittävät. ::)

Minä olen myös tuskaillut tämän asian kanssa koko elämäni. Natalilla on  :saturnus:  :kalat:  (6.huoneessa, tietenkin  :( )  :aspect_squ:  :keskitaivas:.  Kaikki työhön liittyvä on aina ollut hankalaa ja vaikeaa, enkä ole tähän päivään mennessä keksinyt, että mikähän se  :saturnus: oppiläksy oikein on.  Karmallinen joku-sellainen varmaan, koska  :saturnus: vielä perääntyykin natalilla.  :-\

Onkohan se niin, että niin kauan tuo  :saturnus: kiusaa, kun ymmärtää sen perimmäisen opetuksen ja alkaa työstää sitä?

Minulle tulee 6. huoneen  :saturnus: :kalat::sta mieleen haavoittunut parantaja, joka kasvaa omien vaikeuksiensa kautta vahvaksi toisten tukijaksi ja heikompien puolesta taistelijaksi. Sinänsähän  :chiron: on se kartan perinteinen haavoittunut parantaja, mutta jotenkin ajattelisin, että nimenomaan henkisellä tasolla...  :saturnus: :kalat: on arjen puurtaja, pohjimmiltaan tunteellinen, mutta silti kova luu, joka pystyy oman henkisen kasvuprosessinsa läpi käyneenä pitämään tunteet kurissa hankalissakin tilanteissa. 

En tiedä, pääseekö  :saturnus::n läksystä koskaan ihan kokonaan  ???  Minulla se ainakin kulkee kivirekenä mukana, vaikka olen sitä tietoisesti ja tiedostamatta työstänyt ja oppinut mielestäni hitusen ymmärtämäänkin. Kieltämättä taakka on vuosien varrella vähän keventynyt (onneksi!). Tällä hetkellä asia on taas ajankohtainen, kun  :jupiter: kulkeutui T-ristilleni  :aspect_opp: :saturnus:. Huomasin vaan, ettei :jupiter::kaan takaa oikotietä onneen, kun kaverina on  :saturnus:  :P  Kasvattaa, kasvattaa...

Sama tunne.

30v. lähestyy ja vasta viime keväänä sain ensimmäisen ammattitutkinnon suoritettua LOPPUUN!
Töissä olen ollut vähän joka paikassa, kun tuntuu ettei mikään jaksa kauaa kiinnostaa.
Tokihan 4v. lapsikin vaikuttaa tässä ja näin mutta silti tuntuu aikaa menneen hukkaan.

Joku mulle puhui siitä, että ennen 30v. ikävuotta ei edes kannata kovasti pinnistellä löytääkseen sen "oman jutun" mistä sitten lähteä "uraa luomaan".
Entisten elämien karmat joita joutuu kuulema kahlaamaan läpi sitä ennen, ja että se todellinen suunta ammatillisella tasolla voi löytyä vasta 30v. jälkeen.
TIEDÄ SITTEN.

Usein nousumerkin aktivoituminen ja yksilön henkinen herääminen tapahtuu saturnuksen paluun aikoihin tai hieman ennen ikävuosina 28-30. Tällöin on myös tullut ns. edistetyn kuun ensimmäinen kierros päätökseen, mikä viittaa usein vapautumiseen menneisyyden kahleista ja SUUNTAUTUMISESTA TULEVAISUUTEEN. (Erkki Lehtiranta)

Ja jostain olin lukevinani että kun AC "avautuu" (30v. ...) niin vasta sitten alkaa MCkin  toimimaan, kuulostaa varmaan aika sekavalta, mutta nää on vaan joitain sellaisia pätkiä joita on jäänyt matkan varrella mieleen.

Joten nämähän liittyvät toisiinsa..


 :keskitaivas: :oinas: varmasti auttaa sitä ettei asioita saa aina vietyä loppuun ja mihinkään ei jaksa keskittyä pitkäjänteisesti.
6.huone  :kauris: (kuitenkin) ja siellä  :pallas:

  :keskitaivas:   :aspect_kvi: :saturnus:,  :aspect_opp: :pluto:,  :aspect_squ: :venus: ???,  :aspect_tri: :kuu: (  :aspect_tri::jupiter: , mikä näkyy vain astro.comin kartalla mutta ei muilla..)
 :askendentti: :aspect_opp: :mars:,  :aspect_con: :aurinko:,  :aspect_con: :kuu:,  :aspect_tri: :neptunus:

Tässä sitten riittääkin tutustumista. Kumma ettei nuo kaikki näy astron syntymäkartta-ohjelmalla..??

Mistä saisi tietoa enemmän noista  :askendentti:- ja  :keskitaivas: aspekteista ?

Mun kirjoissa ei taida olla noihin mitään selityksiä..

"Työ, ura ja ammatti" on hyvin ajankohtainen kysymys itsellenikin, mitään niistä minulla ei siis ole, samat ongelmat seurasivat vuodesta toiseen kunnes lopetin koko touhun.

kauris mc yhtymässä marssiin
ja ruuhkainen kutoshuone neitsytkärjellä. Siellä kuu, uranus, jupiter pluto ja saturnus.

Olen äärimmäisen ahkera ja monella tapaa lahjakaskin (tai siis helvetin sinnikkäästi ja kärsivällisesti taitojani kehittänyt - vihaan sanaa lahjakas) ja pidän työnteosta.Tätä käytetään hyväksi joka yhteydessä - ja auliisti annankin itseni hyväksikäytettäväksi. Mikä aiheuttaa minulle tietenkin äärimmäistä ahdistusta ja pahaa oloa, ja sorrun usein myös olemaan vihamielinen hyväksikäyttäjiäni kohtaan, jotka harvemmin ovat tehneet mitään väärinkään  (ei työnantajalta useinkaan voi edellyttää, että hän tulisi sanomaan, että lopeta tuo aherrus :)). Tajuan hyvin itse aiheuttavani tilanteet, mutten usein tiedosta miksi niin teen, mutta tässäpä sitä yritetään nyt oppia löytää.

Tässä ongelmaani hahmotellessa oivalsin tärkeän asian. Tavallaan olen ajatellut olevani ylimielinen, kun ajattelen "työni arvoa ei voi mitata". Mutta kyse on pikemmin siitä, että haen työllä rakkautta ja rakkauden arvoa ei voikaan mitata. Haluaisin jokaisesta tekemästäni työstä palkaksi ehdottoman rakkauden. Mitä ei tietenkään koskaan tule.

Juuret löytyvät selvääkin selvemmin lapsuudesta, mutta en siihen nyt mene.

Minun on siis tärkeä oppia erottamaan nämä kaksi ja kyetä sanomaan "rakkauteni arvoa ei voi mitata" ja "työni arvo on prikulleen tämä". On tärkeä kyetä realistisesti määrittämään oman työnsä arvo. Ja on tärkeä olla mittaamatta rakkautta samanlaisilla arvoilla.


Heijastaisikohan tuo neitsytkuu neisytkutosessa tätä? Halua täyttää tyhjää rakkaudenvatsaa työn kautta.


Jään vielä pohtimaan saturnuksen ja pluton neliötä  :keskitaivas: :aspect_con: :mars:lleni.

Hei, juuri tuo sama ongelma on minullakin?! ... ja samat merkit 6. ja 10. huoneen kärjellä  ;)

Se on se ikuinen kierre:
1. Löydät "unelmatyösi" ja panostat siihen sata lasissa. Luontainen ahkeruus ajaa eteenpäin ja nautit siitä, että saat paljon aikaan.
2. Hyväksikäyttäjä ilmaantuu. Olet niin työn touhussa, ettet ensin edes huomaa...
3. Kunnes lopulta toteat selvittäväsi omien töidesi lisäksi muidenkin sotkut, eikä paljon motivoi enää. Lopulta kaikki alkaa ärsyttää ja työn tekemisestä menee ilo. Ja taakka sen kun kasvaa  :idiot2:
 
:keskitaivas: :kauris:, 6. huone  :neitsyt: kiittää ja kumartaa  :tickedoff:  Harmittaa oma kiltteys ja tunnollisuus ja toisaalta myös sen hyväksikäyttö. Eikö sitä ihminen ikinä opi...? Itse en kyllä tunnista tuota rakkaudenkaipuuta, lähinnä olen vain liian velvollisuudentuntoinen. Minulla ei tosin olekaan herkkää  :kuu::ta 6. huoneessa - pelkkiä jämeriä planeettoja vain. Satunuksen ja Pluton neliöt  :keskitaivas::lle eivät kieltämättä ole ihan helppoja nekään, mutta olet kyllä varsinainen energiapakkaus  :keskitaivas: :aspect_con: :mars:  :D  Minullakin  :mars: nousee, mutta 12. huoneessa, ja välillä on energia ihan oikeasti "piilossa", itseltä ainakin.

Työn arvon määrittäminen on muuten vaikeaa. Minä ainakin huomaan vaativani itseltäni enemmän kuin ympäristö ehkä vaatisi; usein törmään siihen, että esimies kiittää ja itse olen tyytymätön, koska jouduin jossain kohtaa oikomaan. Tällä hetkellä onkin menossa jonkinlainen "armeliaisuuden oppitunti": keskeneräinenkin on ihan hyvä ja tekemättömänkin voi antaa anteeksi, kun oikein pinnistää  :coolsmiley:

Sepäs sattuikin muuten sopivasti...  ;)  Kuvio vahvistaa haavoittuneen parantajan mielikuvaa entisestään, mutta jotenkin voisin kuvitella, että myös ne omat vaikeudet ovat entistä kovempia ja kuilut entistä syvempiä. Onnea Fenix-linnun matkallesi!

 :chiron:  :aspect_tri: :aurinko:, mitäköhän se tuo tullessaan. En enää usko mihinkään, sillä loistavat (?) urakehityskuviot eivät ole tuoneet kuin pettymyksiä tälle Aku ankalle tullessaan ja kylmää kättä. Aivan uskomattomia epäonnen kantamoisia on tullut koettua. Murphy on paras tuttavani tätänykyä.  ;D

Teille jotka sanoitte että olette monella tapaa lahjakkaita, ettekä ole löytäneet paikkaanne työelämässä jne. niin tuli mieleeni kun minulle Pekka Suominen joskus eläessään sanoi, että yleislahjakkailla ihmisillä on usein se sama ongelma: eli löytää SE mikä todella on se oma ammatti, koska moni asia kiinnostaa ja ihminen on monessa hyvä.

Itse olen painiskellut saman asian kanssa vuosia, olen taiteellisella alalla, jolta ei löydy töitä. Satunnaisia töitä silloin tällöin ja n.3kk vuodesta täysaikatöitä.
Mc kauriissa, mc neliössä pluto-venus yhtymälle 6.huoneessa ja jupiter-chiron yhtymälle 12.huoneessa. Plus vielä marsin oppositio mc:lle. Saturnus tässä ei näytä haittaavan. Koitin liittää karttani oheen.

Olen harkitsemassa ammatinvaihtoa, arvatkaahan mihin ammattiin?  :-X
Nyt on kaksikin mielessä, mutta toinen selvästi päällimmäisenä.

Tosin kiva viettää taas seuraavat kolme vuotta koulun penkillä rahattomana, ja lasten tekoa ei voi oikein harkita sinä aikana. :(

Tuo on muuten NIIN totta! Ja kun nousumerkkinä on sinne-tänne sinkoileva  :kaksoset:, olen ihan tosissani paininut kyseisen ongelman kanssa. Siitä on jopa mustaa valkoisella; jossain soveltuvuustestissä vetäisin tylsän tasaista pylväsriviä, mistä ei mikään lahjakkuuden muoto ihan erityisesti nouse esille. Kirjallisessa analyysissäkin todetaan, että minulle on ikäisekseni epätavallisen epäselvää, mitä työuraltani haluan  ::) ... ja silloin olin sentään vielä alle 30?!  :D 

Kesti tosiaan vuosia selvittää, mitä ihan oikeasti haluaisin isona tehdä. Nyt kun sen tiedän, huomaan puskeneeni  :keskitaivas: :kauris::n tarmolla eri suuntaan. Sinänsähän kaikki kokemus on elämälle arvokasta ja suunnan muuttaminen aina mahdollista (eläköön elinikäinen oppiminen!), mutta kieltämättä se vaatii aikuisena enemmän ponnisteluja ja käytännön järjestelyjä kuin nuorempana. Olen esim. kuluttanut suurimman osan opintotukikuukausistani...
Onnea suunnan muutokselle Asbolos  :smitten:  En osaa arvata, mitä suunnittelet, mutta toivon sen onnistuvan!

"Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askeleella."

Voi se olla niinkin päin että huippulahjakas tyyppi haluaa sittenkin tehdä jotain tavanomaista/tylsää, kuten yksi mun tuttu, joka on mestarihakkeri ja osaa väärentää rahaa kuin paraskin ammattilainen, mutta haluaisi silti olla pahainen parittaja. ::)

Kukin omalla tavallaan...  :2funny:  :2funny: :2funny:

mä oon kyllä jotenkin niin oikealla suunnalla mun urani kans, että en vähempää vois olla!! :D mun tehtävä on laittaa ihmiset ruotuun ja päivittäin kohtaa vaan vaikeuksia.. puhkun iltasin iloa ja päättäväisyyttä; huomenna meen ja teen sitä ja tätä ja se ja se saa tehä niin ja niin! saan oikeen kunnolla virtaa siitä, että joku ei toimi niinku pitäs.. ja sitten se onnistumisen tunne, kun kaikki menee just niinku pitääkin :)

ah! elämä on ihanaa!

Nousuneitsyenä tuli mieleen kun mun tulkinnoissa on, että Nousu :neitsyt::nä olen täydellisyyteen pyrkivä. Kylläpä tämä pitää paikkaansa, ainakin työssäni - kuvallisessa ilmaisussa.

Kiitos Minerwa. 
Hauska ilmaus, herätti oudon tunteen, positiivisella tavalla syvällä sisimässä, mistä ei kuitenkaan saa kiinni.  :)
 

Tuuli-Hiuksissa,
olen myös  :askendentti:  :neitsyt:  ja mieletön perfektionisti asiassa kuin asiassa. Toisinaan se on ihan hyvä, niin kuin juuri työssä, mutta on siinä huonotkin puolensa. Ehkä pitäisi noudattaa Utrion kirjassaan Ruusulaakso olevaa viisautta: "Täydellinen on täydellistä vasta sitten kun siinä on virhe".  :)

 :saturnus: - niin kuin ei muutkaan planeetat - ei missään nimessä kiusaa meitä huvin vuoksi, vaan näyttää tarpeen tullen missä ollaan hakuteillä. Mielestäni minkään planeetan mukana tuomat haasteet ei ole koskaan negatiivisia (vaikka siltä silloin tällöin tuntuukin).  :saturnus: -aspektit natalissa tosin viivästyttää (kehitys yleensä vasta keski-iän tuntumassa). Mutta mikä kiire meillä oikeastaan on? Elämä jatkuu keski-iän jälkeenkin. Tai  :saturnus: -ihmisillä se vasta silloin kunnolla alkaakin ( :kauris: ovat nuorena vanhoja ja vanhoina nuoria).

Niin - tottahan tuokin. Kiitos lohdutuksesta! :) Tässä yli kolmekymppisenä itsekin pähkäilen uutta suuntaa työelämälleni.

Tässä ketjussa tuntui olevan muutamakin, jolla on :kauris: :keskitaivas: tai :saturnus: kuutosessa. Itselläni on :kauris: :askendentti: ja kuutoshuoneen Saturnus, joka on T-ristin kärkenä, mutta ei kuitenkaan kontaktissa MC:hen ja askendenttiinkin se tekee kivasti kolmion. Kuitenkin tunnistan tuon "viivästyneen kehityksen" ainakin, jos puhutaan uran luomisesta tai vastuunotosta. Lisäksi :neptunus: MC:llä (neliössä :kalat:-aurinkooni) ei todellakaan ole selkiyttänyt urasuunnitelmia - päin vastoin. En ole koskaan elämässäni tiennyt, mikä minusta "tulee isona". Myöskin lahjakkuudet hajautuvat niin, että moni asia luonnistuu, mutta missään en koe olevani huippuhyvä.

Kuitenkin nyt, kun olen "näin vanhana" (heh) opiskellut taas uusia aloja ja asioita, koen että tähänastisen elämänkokemuksen myötä ymmärrän niitä paljon syvällisemmin. Prinsessa Victorian kihlattu Daniel sanoi jossain haastattelussa, jossa ihmeteltiin heidän pitkää kihlausaikaansa, että hän on tarvinnut tämän ajan. Ehkä minäkin olen tarvinnut tämän ajan - ilman tähänastista kokemusta tuskin opiskeluni olisi näin tehokasta. Ja ilman tähänastista kokemusta ja ikää olisin valmistuessani (jos nyt tutkintoa lähden suorittamaan) ollut niin nuori, että siitä tuskin olisi ollut alan työtehtävissä suurta etua - ehkä päin vastoin. Saa siis nähdä, mihin vielä päädynkään!

Ajatus, kirjoitit jälleen sanoiksi sen, miten itsekin koen tämän aikuisopiskeluni  :)

Olen nimenomaan tarvinnut kaikki nämä vuodet kasvaakseni ihmisenä ja ratkaistakseni oman  :saturnus:-haasteeni, jota 4. huoneen sijainnilla olen kantanut mukana lapsuudesta asti (joku voisi sanoa, että myös karmana - ehkä niinkin)...

 :saturnus: :rapu: :aspect_opp: :keskitaivas: :aspect_con: :merkurius: :aspect_con: :venus: :kauris:

Itseluottamukseni ei kertakaikkiaan olisi riittänyt nuorena näin ison askeleen ottamiseen, ja vaikka olisinkin sen ottanut, en olisi ollut valmis, en tarpeeksi tietoinen omista motiiveistani ja kiinnostuksenkohtaistani, ja siitä, mitä haluan harrastaa ja mitä taas tehdä työkseni. Oli helppoa tehdä ns. "helppoja" ratkaisuja silloin. Nuorempana myös ihmissuhteet työllistivät ihan eri tavalla; nyt aikusena elämä on tasaisempaa, vaikka omat ongelmansahan tässäkin ajanjaksossa on. Oikeastaan lähdin tähän opiskelujuttuunkin mukaan kriisin myötä. Se oli se potku eteenpäin! Nytkin vielä aloittamiskynnys oli korkea ja päätöksen tekeminen nosti päivänvaloon yllättäviä tunteita, niitä samoja, jotka aiemmin olivat estäneet tälle tielle lähtemisen  :idiot2:  En vieläkään tiedä, mitä tästä loppujen lopuksi tulee ja miten saan kaikki käytännön asiat järjestymään, mutta nautin kovasti juuri tästä ihanasta keskeneräisyyden tilasta. Tärkeintähän on se, että on uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa ja etenemään valitsemallaan tiellä. Mitä sitten, vaikka se tie olisi pitkä ja kivikkoinenkin - pitkäkin matka täytyy aina aloittaa yhdellä askeleella  ;)

Harrastusrintamalla yleensä kun alotan jonkun projektin jota olen suunnitellut se jää yleensä kesken,
vaikka olisinkin päässyt ihan hyvään alkuun sen kanssa. Ja jos jollain ihmeen kaupalla saan sen vietyä loppuun, olen yleensä uuvuttanut itseni siihen pisteeseen etten enää jaksa, tai en ole siihen tyytyväinen ja alotan taas alusta.
Tai sitten aloitan siihen päälle taas seuraavan projektin.
Miksi? Sen kun tietäisi..  :uglystupid2: Argh! (onneksi tämä ei sentään päde parisuhteeseeni).:idiot2:

Tämä oli pahimmillaan teininä. Ja kun sanon pahana niin tarkoitan painajaismaisena.
Multa puuttui pahasti se raja että mikä on liikaa ja mikä ei.
Harrastin samaan aikaan telinevoimistelua, kaunoluistelua, koripalloa, lentopalloa, uintia ja hevostalleja. Talleille oli vielä 21km matka jonka poljin kaverin kanssa joka päivä pyörällä kesäisin satoi tai paistoi. Kouluakin kävin siinä välissä aika suht keskiverto menestyksellä.
Kaikkia lajeja harrastin ihan tosissaan ja menestyinkin niissä ihan kivasti, vaikka aika rankkaahan se oli fyysisesti. Onneksi rapuäitini sitten ilmoitti että tytöllä taitaa olla muutama rauta liikaa tulessa joten silloin sai jäädä moni harrastus pois telinevoimistelun tieltä jota sitten jatkoin 15 vuotiaaksi asti.
Sitten ne pojat vei mennessään.. :angel:


Mutta työrintamalla ei ole yhtään sen helpompaa tällä asenteella. :idiot2:. Työn pitää olla mielenkiintoista, eikä pakkopullaa. Pakkopulla on minulle kuin myrkkyä..tarvitsin 6 työpaikkaa ja mooonta vuotta sen tajuamiseen  :buck2:

Olen nyt lähivuosina eksynyt töihin joko puutarhalle ja pariin hyväntekeväisyysjärjestöön jossa olen viihtynyt tosi kivasti kun olen saanut käyttää luovuutta.
Taloudellisesti tämä asenne on koitunut tosi kohtalokkaaksi ja muiden läheisten on ollut välillä vaikeaa ymmärtää ajatuksenjuoksuani..mitä en kyllä yhtään ihmettele..olen jopa ehdottanut läheisilleni että vaihdetaanko..
i try your shoes, you try mine..olisi niin helppoa kun ei vaan välittäisi että mitä sitä tekee ja missä.

Muita samiksia? Vai olenko ihan ypöyksin :(