Astro Foorumi

Kysyin tätä jo tuoltayksityisviesti puolelta mutta,taidan olla hätäinen.
Kävin työpaikalla eilen ja sain negatiivista palautetta.
Miten tästä selviää?Asiaa en kerro sillä oikea auttaja näkee ja osaa neuvoa mitä tässä tilanteessa pitää tehdä tai edetä.
Sain eräältä ihanalta auttajalta se verran viestiä että tämä on uuden elämän alkua.
Vanha aika väistyy aika radikaalisti ,mutta miten minun käy?
Selviänkö tästä voittajana?
Nyt on todella mieli maassa ja itsetuhoisia ajatuksia on mielessä.
Mieli on koko ajan hermostunut ja rauhaton.
Olenko todella huono ihminen kun aina kaikki menee päin honkia vaikka mitä tekee?
Voisiko joku ihana auttaja auttaa?Kiitos

Niin kauan kuin uskot olevasi huono (olenko todella huono ihminen?) ja ansaitsevasi rangaistuksen (itsetuhoiset ajatukset) on hyvin todennäköistä ajautua jatkuvasti epäonnistumisen tilanteisiin (kaikki menee päin honkia vaikka mitä tekee).

Ihminen ei ole koskaan hyvä tai huono, tai ansaitse rangaistuksia siitä, että kokee pettymystä, ei toisen kautta, eikä oman käden. Anna surusi ja huolesi olla. Niissä ei ole vaaraa.

Muista, että uskomukset ohjaavat meidän elämää voimakkaammin kuin työnantajat ja heidän negatiiviset palautteet. Jos uskot omaan huonouteesi, negatiivisen palautteen antajat löytävät sinut tarkkuudella, joka vaikuttaa sattumalta tai kurjalta kohtalolta, muttei sitä suinkaan ole.

Suosittelisin päivittäistä meditointia. Kun olet saanut itsesi rentoutumaan, pyydät enkeleitä lähettämään sinulle valon ja rakkauden energiaa. :angel: Pyydät puhdistamaan kaiken negatiivisen sinusta. pyydät myönteistä ajatusta. Kerrot itsellesi, että elämä kantaa. :) Kerrot itsellesi, että olet valmis ottamaan vastaan sen mikä sinun elämääsi on tarkoitettu.Ole avoin ottamaan se vastaan. Muista, että ilman vastoinkäymisiä ihminen ei kehity henkisesti. Tiedän kokemuksesta, että sillä hetkellä, kun kaikki kaatuu  päälle, tuntuu ettei siitä selviä, mutta kyllä selviää.Mun motto on "mikä ei tapa,se vahvistaa" ja mulla on elämässä ollu tosi rankkoja juttuja, silti olen hengissä ja erittän vahva.Muista myöskin huumori ;) se on elintärkeä momentti elämässä. Toivotan sulle oikein paljon voimia jatkaa eläämääsi , sillä aina jossain vaiheessa aurinko paistaa risukasaan :smitten:

"Niin kauan kuin uskot olevasi huono ......  ja ansaitsevasi rangaistuksen (itsetuhoiset ajatukset) on hyvin todennäköistä ajautua jatkuvasti epäonnistumisen tilanteisiin (kaikki menee päin honkia vaikka mitä tekee)."

Allekirjoitan tämän täysin, mutta haluaisin kuitenkin syventää hieman näkökulmaa, sillä tämä periaate voi tosielämässä johtaa yhä pahempaan julmuuteen itseä kohtaan. Aina ei nimittäin suinkaan ole niin, että "positiivinen ajatteleminen", "täydellinen suunnanmuutos"  ja antautuva rohkeus johtaisivat myönteiseen uuteen alkuun!

Periaatteeseen sisältyy siis ajatus siitä, että ihminen on aina lopulta itse vastuussa siitä mitä hänelle tapahtuu. Ja tätäkään en kiellä, yliminän/sielutasolla epäilemättä on juuri niin. Mutta vaikka olemme jumalaisia olentoja, niin tässä elämässä joudumme kuitenkin elämään ihmisinä, ja joskus jopa vuosikymmeniä kestävät vastoinkäymiset ajavat ihmisen täysin pois omasta itsestään, ja pahimmillaan voimat ja usko loppuvat kokonaan.

Jos tällaisessa tilanteessa tullaan sanomaan, että "huomaatko, olet ihan itse aiheuttanut kaikki vastoinkäymiset ja itse asiassa HALUNNUT niitä" (negaatioiden toteuttaminen versus positiivisen visualisoiminen), niin taakka yksilön mielelle kestää on kyllä aivan kotuuton. Silloinhan itsesyytökset vain pahenevat: "olen siis itse aiheuttanut kaiken pahan (olenhan Luoja) koska en kykene rakastamaan itseäni". Lopputuloksena on, että rakkaus itseä kohtaan vähenee entisestään.

Muutamia esimerkkejä siitä, millainen voi olla todellinen "vihkimysketju", pahimmillaan kymmenä vuosia kestävä: väkivaltaa ja hylkäämistä lapsuudessa, läheisiä ihmisiä kuolee hyvin dramaattisilla tavoilla yksi toisensa jälkeen,  vuosien musertavaa yksinäisyyttä, partnerit jotka annetaan rukouksen "lahjana" yksi toisensa jälkeen paljastuvat mielisairaiksi, työttömyyteen ajautuminen (pakotetaan täydelliseen intohimon täyttymättömyyteen), taloudelliset katastrofit, visualisointi, aarrekartat, positiivinen ajattelu, mikään ei tuota tulosta.

Tässä kohtaa tullaan kysymykseen elämän tienristeyksistä ja sielusopimuksista ennen syntymää, ja tämä sivuaa myös astrologiaa. Onko siis todellakin niin, että sielutasolla tekemstämme hyvin rankoista vihkimyssopimuksista huolimatta voisimme tässä elämässä ITSE välttää esim. hyvin rankat kuolemakokemukset, pelkästään "päättämällä" olla positiivisia?

Jos olemme jo ennen syntymäämme tähän elämään "tilanneet" horrorkattauksen, niin onko se tosiaan peruutettavissa? Ja jos on, niin mistä voimat siihen? "Positiivinen" hymy (jolla elämänkohtalo pitäisi muuttaa positiiviseksi) muuttuu teeskennellyksi irvistykseksi hyvin helposti  ;D

Esimerkkinä vielä:
Itseltäni  on kuollut vain yksi oma lapsi, mutta tunnen naisia, jota ovat menettäneet kaksi lasta, täsmälleen samanlaisessa onnettomuudessa mutta eri vuosina, lähes metrilleen samassa paikassa (moottoritiellä).

Epäilemättä sielutasolla tehdystä sopimuksesta on kyse, mutta olisiko tuo äiti TODELLA voinut välttää nuo menetyykset vain "rakastamalla itseään enemmän"?

Eli tämä "negaatioiden toteuttamisasia" kiinnostaa. Joissakin meissä sen täytyy olla todella sisäänrakennettu, koska ainakin minun on hyvin vaikea päästä "vihkimysprosessista" ulos - yksinkertaisesti siksi, että prosessi on itsessään niin hirvittävän rankka! Sitä vain ryömii sekunnista toiseen ja toivoo ja rukoilee (yrittää uskoa), että tämä "epäonni" joskus loppuisi.

Tällaisessa tilanteessa kun jou tulee sanomaan, että "huonoa onnea ei olemassakaan", niin vaikka olisi kuinka henkisesti kehittynyt ja äärimmäisen nöyrä, niin on lähes mahdotonta uskoa. Toki "huono onni" voidaan käsittää semanttisesti eri asiaksi kuin "sielunsopimus".

Niin, tuskin minäkään tässä kirjoittelisin ilman optimismia  :buck2:

Silti, kahden sielun yhteinen sielunsopimus voi tehdä tyhjäksi myös positiivisen ajattelun tulokset, itselläni selkein esimerkki tästä on menneiden elämän kumppanin kanssa läpikäyty vuosien karma, jossa kävi lopulta niin, että (kuvainnollisesti) yksi iso ratas kulkikin taaksepäin (katkeruus,luovuttaminen) kun muut pyörivät eteenpäin (positiivisuus, luova voima). Lopulta minun oli pakko luovuttaa, koska kumppanikin luovutti, ja joka tapauksessa oli tultu siihen pisteeseen, että toinen ei voinut enää kannatella toista, universumin laki ei salli sellaista loputtomiin. Tasapainon täytyy säilyä, molempen auttaa ja luoda positiivista vuorollaan.

Voi olla, että oma tähän asiaan panostettu positiivinen ajatteluni vielä joskus tarjoaa yllätyslahjan, mutta näillänäkymin se ei tuottanut hedelmää, koska osapuolia oli kaksi, ja koko hanketta ei ollut ilman toista osapuolta.

Minulla on monta hyvin selkeää esimerkkiä vuosien varrelta siitä, kuinka tavattoman ihmeellsiä mahdollisuuksia elämä olisi ollut valmis tarjoamaan, mutta kun toinen osapuoli reagoi näihin lahjoihin negatiiviesti, niin minäkään en päässyt niistä osalliseksi, eli mystisellä tavalla yksi suurenmoinen hanke toisensa jälkeen ei sitten lopulta toteutunutkaan.

Kiittämättömyys on negaatio, jos aluruualle nyrpitää nenää ei tule pääruokaaaan, eli elämän lahjojen edessä on oltava nöyrä ja kiitollinen.

Tässä tullaan nyt kysymykseen siitä, kuinka PITKÄÄN on yritettävä luoda positiivista, jos karmakumppani tavallaan vetää koko ajan eri suuntaan, negaation kautta. Karmamme "meni pitäksi", mutta lopulta paine oli niin suuri, että tilanne ratkesi ikäänkuin luonnostaan: kun energia on pyörinyt samaa kehää tarpeeksi kauan se lopulta purkautuu kuin painekattilasta ja tapahtuu ratkaisu, kenties tuhoava, mutta kuitenkin painetta tasaava.