Astro Foorumi

Niin, tuolla kahvi- ja teetuvassa hieman jo avasin...

Oletteko koskaan huomannut /tajunnut oman roolinne ystävä- tai sukulaissuhteissa?
Jokaisella on monia rooleja, ihan normaalistikin; työ-, perhe-, ystävä., naapuri-, nje... mutta missä saat tai saatko olla missään ihka oma itsesi?

Hypoteesina, olet ollut pitkään jotakin muuta (motiivit voivat olla todella erilaiset!) ja muutut. Päätät jossakin elämänkulmassa, että tämä peli ei vetele ja teet asialle jotakin.
Ainahan näissä käy kuin lammen pinnan, kun sinne nakkaa kiven... sinun muutos muuttaa elinpiiriäsi aina, vaikka vain hittusen  ::)
No, mitäs tuosta jos vain itseään vääntelee ja kokee metamorfooseja  ;D
Entäs kun näet jonkin epäkohdan muualla, taloyhtiössäsi, seurassa johon kuulut, harrastuspaikassa, ystävän tai sukulaisen elämässä ja puutut siihen...  :o
Tyhmiä kysymyksiä... johdattelevia... onko se sallittua?
Joskus tämän maailman pyörteissä tuo silmien sulkeminen on tullut valtaväestölle tavaksi, helpoksi. Silloin on myös mahdollisuus keskittyä omaan raadolliseen suorittamiskeskeiseen elämään ja olla raadollinen toiselle. Mutta onkin käynyt niin, että sitten kun joku tarttuu epäkohtaan... tadaa! Koko porukka reagoi kuin muurahaispesä, jonka rauhaa häiritään  8)
Minkä *PIIP* takia asioihin ei saa puuttua, vaikka ne tapahtus naapurissa? Siis yhteisvastuullisuus koskee Afrikan kansaa ja muita kehitysmaita, mutta ei naapurin kakaraa tai mummoa  >:(

Olen aivan kurkkuani myöden täynnä yhden muurahaiskuningattaren elämää, joka on rakentanut pesänsä toimivaksi, mutta kenelläkään ei ole hyvä olla. Itse sieltä irtaannuin ja nyt kun pidän yhteyttä /olen kuulolla, kun joku haluaa purkaa tuntojaa elämästä, saan sontaa niskaan. En siis ota sitä itseeni, vaan paiskaan raivolla takas ja annan samalla mitalla, mutta kumminkin...
 :tickedoff:
Kuka on nähnyt "Myrsky" leffan  :D Lainaan Korpun vai Rompun mikä lie punkkarin sanoja siitä; "systeemi haisee"  :2funny:

Auttamisessa nykyään on se ihastuttava kivi, jolla kivitetään ihminen joka tahtois muutosta epäkohtaan... eli nytkin minun tapauksessani; kerroin nuorelle, että on mahdollisuus käydä juttelemassa ulkopuolisen aikuisen kanssa murrosiässä ja se on ihan ok. Heillä on siihen täys oikeus ja se on yhteiskunnan antamaa palvelua. Meillä tutuilla ihmisillä on mielipide aina asioista, vaikka toki meille jutella saa. Objektiivinen ihminen tilanteessa, toivottavasti antaisi työkaluja tälle nuorelle nähdä missä "helvetissä" elää ja koti voi olla mukavakin paikka. Nyt äiti sitten onkin riemastunut niin totaalisesti, että oksat pois  ;D Koomista, mutta totta... Puhe on siis todellakin meidän kummankin yhteisestä äidistä ja kyse siskostani.... Ei minua haittaa muorin riemastumiset, hän lakkasi olemasta äiti jo aikaa sitten minulle. Itse asiassa henkilö jos ois jotakin muuta kuin sukua, emme olisi yhteydessä ollenkaan (missään muodossa).

Mutta alkuperäiseen siis... olen huomannut, että roolini tässä kohtaa taitaa olla kompostin kääntäjänä oleminen  >:( Aikaisemmin olin roskis ja kun sen laitoin nurin /tyhjensin omani, nyt vaikutus on siirtynyt ja muutkin tonkivat sukumme jätekasaa... minulle vieritettään syyt, kun sellaista laitoin alkuun  :buck2: Eli toisin sanoen, olis pitäny laittaa välit totaali poikki ja kaikkiin, jotta heidän valheiden ja henkilösuhde vääristymien värittämä maailma olisi saanut jatkaa Ruusun untaan.

Hmmm... Yksiselitteisesti mulla on työ; minä-pomo rooli. Varmaan sitten tätirooli siskoni pojalle. ::) :)

Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta esittää mitään muuta kuin mitä olen. Varmaan paikoitellen olen ollut hyvinkin ehdoton ja sellainen käskyttäjän roolin omaava. Siitä eivät ole monetkaan tykänneet. Sellaiset persoonat ovatkin jääneet pois kelkastani. Olen loppujen lopuksi aika kova luonteinen, vaikka pinnan alla on se tietty herkkyys ja pehmeys joka on todella hieno asia. :smitten:

Kyllä se on ihan globaalisti sanottu että "pahis." Siis sellainen kyseenalainen, epämiellyttävä tyyppi jonka syyksi kaikki pannaan, mutta jonka odotetaan kuitenkin myös ratkaisevan muiden ongelmat ja hoitamaan ne vaativimmat hommat. Vähän kuin joku Nixon.

Toisaalta ei voisi olla stereotyyppisempi käsitys ylipäätään tyypistä jolla on  :aurinko: :aspect_con: :pluto: :skorpioni: , nousussa ja neliössä MC:lle. Joskus koen, että ainoa tapa päästä eroon nillittäjistä on tarjota sitten sitä mitä tilataan ja naureskella sitten sille surkealle uikutukselle, mikä siitä seuraa. :knuppel2:

T-H juu, äkkiseltään itsekin koen rooleja olevan todella vähän... Mutta haen tällä sitä, missä rooleissa sinä "esiinnyt" vaikka vain omana itsenäsi ja minkälainen se oma itse on. Sinulla pomo-tyyppi voidaan lusikoida vielä pienempää... minkälainen? Entä täti... oletko pullantuoksuinen poskennipistelijä vai syli/olkapää johon voi koska vaan tukeutua, nje.  ::)

Kato Vega, vai pahis  ;D Mites tuo kun aina tuntuu, että nainen (oletan että olet...?) on pahis, kun taas miespuolinen samanmoinen on kova jätkä, - luu, yms. Mutta hyvin kirjoittelit tuon pahiksen roolin... omassa kuviossani on hieman samaa ja tän viime kirjoittelun jälkeen homma sai lisäväri...
Tsiisus mikä puhelinkeskustelu  :P
Jos jotenkin kauniisti laittaa... aivan p*****stä  :2funny: Minulla on se pahiksen leima kanssa nyt tatuoitu otsaan tai polttoraudalla käsivarressa. Tästä syystä olen vahvasti samaa mieltä kuin aikaisemmin... tarkoitukseni tässä maailmassa ja tässä suvussa /perheessä on se joka potkaisee vanhan lantakasan nurin ja aikaan saa tuoksun vienon  :2funny:
No, nyt se on loppu osaltani   >:( huumorintajuni loppui tänään ja kuppi kaatui nurin. Hukkukoon maton alle lakastujen shittejen sekaan muori ihan rauhassa  :angel:
Tervemeno... mie menen toiseen suuntaan  :)

 Nykyään alkaa ero erilaisten väkisin vedettyjen roolien välillä pienentyä, joskus koin tosi hankalaksi olla oma itseni tietyssä seurassa, lähinnä lapsuuteen vie nuo jäljet. Tietysti on eroa vieläkin vaikka äidinroolissa ja kaveriroolissa, mutta tarpeettomat roolijaot ovat hävinneet tai häviämässä.
 Koen kuitenkin että mulla on monipuolinen luonne ihan luonnostaankin ja tietyt ihmiset tuovat esille tiettyjä piirteitä.


 Muistan viime luokkakokouksesta ilmiön jossa ensimmäisten 30 minuutin jälkeen samat piirit pyörivät, ihmiset ajautuivat ikivanhoihin rooleihinsa, kiusatut alistuivat ja kiusaajat ylensivät itsensä ym. Se oli aika erikoista katsottavaa ja jäi pitkäksi aikaa mietityttämään, niin helposti ne meissä elävät vaikkeivät pinnalla olekaan.

Mielenkiintoinen topiikki.

Olen itse miettinyt rooliani eri tilanteissa ja ihmisuhteissa viimeaoikoina. Etenkin sukulais-suhteissa on erittäin haastavaa muuttaa sitä niin pitkälle juurtuvaa käyttätymismallia / roolia. Suhde siskooni on erittäin monimutkainen (vaikka siis olemme erittäin läheisiä) juuri siksi, että siitä opitusta roolista on hemmetin vaikea päästä eroon.
Muutimme siskoni kanssa jo lapsuudessa erilleen, emmekä sittemmin ole nähneet muuta kuin silloin kun menen hänen luo käymään Espanjaan tai Ruotsiin (missä hän milloinkin asuu) tai silloin kun hän tulee Suomeen.

Läheisimpiin ystäviin minun piti ottaa puoli vuotta täydellinen tauko, sillä en enää kokenut olevani se sama, jota heidän seurassaan niin vahvasti aina esitin.

Tähän liittyy varmasti vahvasti se, että peilaa itseensä vahvasti toisen kautta.

Olen itse nyt 25. Minusta tuntuu ( tai ainakin toivon), että iän myötä tällainen tarve hiipuu ja että sitä on yhä enemmän oma itsensä ( eli moneksi muuntuva persoona - vai miten sen nyt kuvailisi).

Rooleja on tietysti monenlaisia ja koen itse ainankin olevani aika muuntautumiskyinen. Sisimmissäni toivon, että en ole vielä tässä elämässä ehtinyt kukoistaa ja, että minussa on edelleen paaaaljon puolia löytämättä. :)

Mutta siis. Karrikoiden;
Ystävien kesken: terapeutti, kuunteleva korva / aina vitsaileva pelle.
Vanhemmille: sama kuin edellisessä kohdassa
Sisaruksille: isosisko, vastuuton, eksyksissä oleva - "teen mitä tykkään tyyppi"
Opinnoissa / työelämässä: yksinäinen susi, rehellinen joskus jopa töksäyttelevä tyyppi.
Ventovieraille: vaihtelee kovasti, parhaimmassa tapauksessa avun antaja tai sellainen äidillinen ihminen. (Mitä en siis kyllä aiemmin ollut)
Opettajan kanssa: Utelias, mutta laiska.


Tyttöystävän rooli on minulle vielä täysin uutta. Päätin ryhtyä suhteeseen vasta vanhemmalla iällä ja ... se on tuonut elämääni uusia aaltoja.
Naiseuden löytäminen ja sen tutkaileminen on aika ihana asia...
:)

Dolcevita, juuri tuo huomio on ajanut minut katsastamaan omaa rooliani. Se on oikeasti tavallaan järkyttävää, kuinka vanhoihin ryhmäjärjestyksen malleihin mennään helposti ja niistä eroon pääsy on todella vaikeaa.
Eponan mainitseman peilaus muista saattaa olla syy, miksi jotkut meistä omaavat ääripää rooleja  :idiot2:
Lapsuuden mallit (koiramaailmassa pentulaatikko on karu maailma -alistujat, dominoivat) ovat sitkeässä kuin lika junttilan tuvan seinässä  ::)
Niistä pyristely... työtä, varsinkin jos määrittelijäksi osoittautuu omat vanhemmat... isän tai ädin suusta lausutut ilkeät lauseet elävät omituisen kauas  :uglystupid2:
Voisiko myös miellyttämisellä olla osuutta asiaan...?
Uskallus, kyky, mahdollisuus olla oma itsensä ja kasvaa joutumatta olemaan jotakin muuta  :angel:

Positiivisessa mielessä varsinkin naisen rooli muuttuu radikaalisti äitiyden kautta, mutta niin usein huomaa kuinka se nainen väistyy. Sitten ihmetellään, kuinka mies tuntuu niin vieraalta tai ei halua  ??? Myös toisin päin nainen ei halua, kun ollaan niin äitiä... ei äidit harrasta ilomielistä lystäilyä vastakkaisen sukupuolen kanssa  :2funny:

Ehkä tyypillisin rooli johon tahtomattani usein olen joutunut
on ns. mustan lampaan ja syntipukin tehotuotantojalostesekoite..
Nykyään alkaa olla jo ihan sama mitä pienissä päissään miettivät,
kunhan eivät ihan perusteetta kaada syytteitä niskaan..

Aurinko-Kalana minulla ei ole mitään sitä vastaan
jos pidetään hörhönä ja hömelönä: nykyään saan ihan
vapaaehtoisesti valita
osallistunko johonkin pullanpaistokeskusteluun että pakasteet vai tuoreet nisut
vai selitänkö, että vanhin vielä käytetty taikinajuuri on muute satoja vuosia vanha,
aatelkaas jos joku Marie Antoinette on vetäny saman juuren leipää..
(ankaraa mulkoilua yli kahvipöydän)

Nykyisin oon myös ns. multitask-tyyppi, ajaudun sellaiseen
neuvonantajan rooliin jopa muissakin kuin  :kalat: maisissa asioissa.
Lähipiiristä olen kuitenkin karsinut ja (osaa karsin yhä) ne tyypit,
jotka exploittaavat yli kohtuuden rajojen:
- Voin mä jeesata sua mäkeä ylös
JOS sä nostat sitä persettäs itsekki!


 :kalat: na haltsaan kyllä tosikon tai pellenkin roolit,
sitten tältä sujuu niin damsell in distress kuin jeanne d`arc..

Työelämässä vedän ihan eri settiä kuin vapaalla,
kärsimätön ja varautunut yksityisminä ei pärjäis siellä päivääkään..
(Onneksi saan olla paljon omissa oloissanikin, koska olen ns. aivotyöläinen)
Mielistelyrooleihin en ole ikinä mennyt, osaan kyllä erottaa
toisen vilpittömän ilahduttamisen ja kiusallisuuksiin menevän nuoleskelun toisistaan..

Lähipiirille ei tarvitse mitään rooleja vetää, tietenkään.
Jos en kelpaisi omana itsenäni, kuten he minulle niin tervemenoa.


Joillekin tosin pysyn sellaseina juoruilun, panettelun ja päivittelyn aiheena
varmaan hamaan hautaani asti, mutta tilanteen vakavuudesta riippuen
se on joko yks hailee mulle tai paha virhe..heiltä.

Kylläpäs sattui. Olen nimittäin juuri tänään miettinyt jotakin tämän suuntaista asiaa itsekseni.
Tuli mieleen sitten, kun mietin itseäni, että miksi olen tällainen  ;D  >:(  :angel:  :buck2:  :coolsmiley:  :smitten:  :tickedoff: tuossa sitten suuri osa siitä, mitä tunsin, kun mietin "omaa rooliani" suhteessa muihin!

Yleisesti ottaen lähipiirissäni olen lähes aina se, jolle avaudutaan asioista, kysytään neuvoa ja se, joka keksii kyllä keinot lohduttaa ja keinot iloon ja ratkaisuun..jotain sellaista kai. Olen ihminen, joka on totuttu näkemään iloisella mielellä ja hymyssä suin ja huomannut, että jos minulla on huono päivä, menevät läheisiltäni pasmat sekaisin, prrrkele. Olen heille esimerkki siitä, että vaikka on mennyt päin persettä viimeiset 10vuotta suhteiluissa, niin silti sitä mennään eteenpäin täydellä teholla ja tyytyväisenä. Siis niinhän he luulevat.
Ja olen myös se, joka ei koskaan loukkaa muita. Muut saavat loukata minua, mutta minä en ketään  :-\ tämä ei ole reilua. Saan ottaa vaikka kuinka paljon sontaa niskaan, sitten itkeä tihrustan yksin kotona, mutta annas olla jos joskus olen yrittänyt vaikkapa siskolleni antaa takaisin, niin ei vetele...jään aina kakkoseksi, olen liian kiltti.
Minun roolini siis lähipiirilleni on ilopilleri, luotettava, onnellinen, selviytyjä. Itse en välttis koe noin.
Olen myös suvun "noita". He kääntyvät minun puoleeni, jos tulee jotakin "yliluonnollista" eteen tai kysettä jostakin henkisistä asioista.

Sitten olen sähläri, möläyttelijä, höpöttäjä.  :-[ Tätä en haluaisi olla, mutta myönnän, että olen.
Juuri tänään harmitti ihan vietävästi, että olin treffeillä ja käyttäydyin kuin mikäkin idiootti, mutta ainakin olin sitten oma itseni. Vaikka kuinka yritän hillitä itseni niin en vain pysty  ;D

Lisään vielä äskeiseen viestiini, että olen Täydellisten naisten Susan  :2funny:
Kun ekan kerran näin sarjaa ja Susanin olin että  :o joku on vakoillut mua ja elämääni..

Hmm... Niin.

Olisi avartavaa oivaltaa, miksi peilaa itseään toisten kautta niin, että omaa niitä ääripäärooleja?

Olen joskus kuullut puhuttavan peilieffektistä - eli siitä, että ääripäät ovat kuitenkin loppujen lopuksi yhtä ja samaa...

Ehkä tarve miellyttää toista.

Tiedä häntä.

Musta tuntuu joskus että oon päällisin puolin ihan rooliton, vailla minuutta, vailla suuntaa, pelkkä peilikuva vaan ja virran vietävissä...

Mutta sen kaiken "mitättömyyden takana" oon vahva persoona joka tietää mitä tekee, jolla on omat mielipiteet, niitä en vaan hirveen helposti tuo esiin, jos ei ole tarpeen, koska elän itselleni...

Tätä on vaikea selittää, joskus tunnen että elän kaksoiselämää ihan vaan siksi että ei se kellekään muulle oikeestaan kuulu mitä mä pääni sisällä funtsin.

Noh läheisimmät ihmiset tietenkin tuntevat minut vähän paremmin, esim. parhaat luokkakaverit sen verran hyvin että jos tehdään jotain tehtävää yhdessä niin mä saan tehdä yksin jonkun ison osuuden, eikä mun tarvitse osallistua mihinkään yhteis-pohdintoihin, koska se on kaikille helpompaa niin kun mä teen kuitenkin niinkuin mä teen... Enkä tee kompromisseja jos mulla on visio, oon hirveen huono ryhmätyöskentelijä koska oon niin itseni pomo!

Eli se vaikutelma minusta joustavana ja mielipiteettömänä ihmisenä on aivan väärä... :2funny:
Toisaalta olen hyvinkin diplomaattinen ja salliva, ja mulle on suorastaan ihan sama mitä muut ihmiset tekevät....

Kai mä jollain tapaa olen sellainen yksinäinen susi, niin hyvässä kuin pahassa. Jos tarvitaan joku ketä syyttää niin mä oon hyvä kohde. Mutta joskus se menee niinkin että saan kaiken kiitoksen ja kunnian. Vaikka mä vaan pyrin olemaan omassa rauhassani ja pysymään sivulla, niin en mä koskaan mitenkään huomaamattomaksi jää. 10. huoneen  :pluto: :skorpioni: ja 12. huoneen  :saturnus: :skorpioni: sanotaankin, että haluaa vaikuttaa vähän kuin salaa taustalta.

Kide
tuosta äitiyden roolista..
Otin aurinkoa yläosattomissa kansoitetulla rannalla.  :askendentti::jousimies: ja turhat rievut ahistaa luonnonlasta..
Tytär aurinkolasiensa takaa:
"Äiti,sun tissis näkyy."
minä: "Oon 46-vee ja äiti,mä teen mitä tahon."
Sitten tytär on lähössä pikku-pikku-bikineissä hotellihuoneesta hotellin uima-altaalle.
minä:"Säädytöntä! Pistät tän hellemekon rievun tuohon päälle." (Mc  :vaaka:)
(Takaraivossa oli salamannopeasti ajatus siitä mitä MINUN äitini tuumais moisesta)
tytär: "Häh??"
minä:"Oon sun äitis ja sinä teet niinku sanon.Ihmisten ilimoille (respan ohi) ei mennä puol-alasti." Ja koska minun  :ceres: :neitsyt: nököttää tyttären Mc:llä niin hän teki kiltisti niinku äiree sano.Hän ei taasen ottanut yläosattomissa aurinkoa.
En minäkään uima-altaalla.
Toisena päivänä kävellessämme rannalla hellevaatteissa,bikinit alla,
tytär: (pieni piikittely havaittavissa..) "Passaiskohan tää helletoppi riisua,vai onks se säädytöntä........?"     mittari näytti + 30 "joo...." ja riisuin ekana..
että
kyllä se naiseus ja äitiys voi näyttäytyä yhtäaikaakin,
ja että se roolimalli periytyy jostain hyvin kaukaa,
toisaalta se myös muuttuu,ehkä,
tyttären  :kuu: :oinas: on sama kuin äidilläni,
ehkei hänkään näytä tissejään kuin kotona.. :kuu: 4 huone..

Viime syksynä olin harjoittelijana ja sohaisin muurahaispesään,
johon muut eivät olleet kajonneet, vaikka sen näkivät.
En sietänyt epäoikeudenmukaisuutta minkä näin,
ja asianomaisten onneksi asiaa käsiteltiin.
Ja sama juttu toisessa paikassa.Kyseenalaistin toimintaa.
ns.ammattilaiset ottivat sen arvosteluna (jota herramunjee harjoittelija ei saa tehä)
Tähän nokkimisjärjestykseen,arvohierarkiaan törmää näemmä joka paikassa,
haluaisin kitkeä sen juurineen tästä yhteiskunnasta,työelämästä.
Hyvin usein kun minä haluan muuttaa ASIOITA niin ihmiset ottavat sen henkilökohtaisesti,just arvosteluna.Ns. ammatti-ihminen ottaisi kyseenalaistamisen mahdollisuutena kehittyä,tehdä toisin.Että onko se se iso EGO siellä ens nostamassa päätään ja hyvässä lykyssä koko asia unohtuu. Aikaisemmassa työssä oli kyse eläinten kohtelusta, nyt oli kyse lasten kohtelusta,oikeuksista, ei siis minusta.
Eli olen kyseenalaistaja. :jupiter: :chiron: :aspect_opp: :uranus: :ceres:
mut
liekö sitten tuo MC  :vaaka: etten ole koskaan saanut sitä ittiään niskaani?
 :askendentti: :jousimies:/ :aurinko: :skorpioni: on uskottava?

Ihana aihe, ei ku kamala, siis ihanan ajankohtainen aina vaan!  :D

Rooli. Yksi rooli varmaan jokaisella on olla just vastuunkantaja jossakin asiassa, äiti tai isä tai sitten tytär tai tietyn työn tai asian kantaja.

Ja varmasti saa turpiinsa, kun yrittää kantaa sitä siten, että huomauttaa kun jotakin mielestään menee pieleen.

Olen saanut tässä taas kunnolla!  :knuppel2:

Eikös ole sanonta, että jos on vaan hiljaa, muuttamatta tai tekemättä mitään, saa olla rauhassa, kukaan ei huomaa. Tekijä saa kuulla kunniansa, tavalla tai toisella. Usein se on negatiivista.

Taustalla toiveajattelua, että kun toinen ottaa nokkiinsa, on johonkin kolahtanut. Ja kun olen saanut turpiin, on minussakin kolahtanut. Sen tuntee kyllä.

Ehkä se elämä menee näin eteenpäin, muutoksia siellä ja muutoksia täällä.  :D

Enkä sittenkään osaa olla hiljaa tekemättä mitään. ::) On se kumma! :idiot2:

 Vanhempainroolista hieman...  Minusta tuo Kiteen esimerkki naisesta ja äidistä oli aika vanhanaikainen ja tulee mieleen enemmänkin väistymässä oleva kuvitelma pyhimysäidistä, tai naisesta joka ei äidiksi tulemisen jälkeen enään mahduta samaan taloon rakastajattaren ja mamman roolia.

 Jos ei seksi suju niin ei välttämättä ole kyse mammapapparoolin valloittamasta mielestä vaan ihan siitä että se vanhemmuus itsessään vaatii aika paljon. Don Juan tapaamassa Afroditea -roolileikit saavat silloin väistyä sänkyyn kaatuvan ja 5 sek sisällä kuorsaavan stereotyyppisen vanhempainroolin edestä.
 Niin usein vieläkin yhteiskunnassa ajatellaan äidin roolin/vastuun olevan suurempi kuin isän ja että miehen rooli on vähän siellä sivummalla pitää jöötä ja vaatia naiseltaan huora-pyhimys-äiti-rakastajatar-asuja. Samanaikaisesti mielellään, tai no ainakin yhden päivän aikana. Ja siinä sitä sitten kumpikin on ihmeissään kun ei jalat mahdukaan tilattuihin saappaisiin ja kortsujen viim. käyttöpäivä lähestyy  ;D.

 Joten tässä tulikin mieleen yleisesti yhteiskunnan asettamat roolit naisille ja miehille, heidän ollessa lapsia, nuoria, aikusia, vanhuksia...  ::) Siitäkin riittäisi varmasti sivutolkulla juttua...
 

Mun rooli on tullut liiankin selväksi: sijaiskärsijä  :uglystupid2:
Koen karmeita asioita, ja muut pääsevät taivastelemaan että "ai kauheeta!", "Ei oo totta!", "Miks yhdelle ihmiselle kaikki paha...!?"  Ja kun yritän toppuutella, että kyllä näistä selvitään, niin ihmiset katsovat kuin aavetta ja lakkaavat pitämästä yhteyttä  ;D Kauheuksistahan selviää paradoksaalisti juuri se joka niitä itse kokee, mutta se joka ei ole kokenut, ei uskoisi selviävänsä ja jää pelkäämään taikauskoisesti, että sama osuu hänenkin kohdalleen. Siksi "huono-onniset" jäävät usein lopulta yksin.

Toinen roolini on totuudenpuhuja (judgment). Joudun kuin noiduttuna todistamaan tilanteita, joissa joku muu "paljastaa" itsensä ja heikkoutensa, ja minä tavallaan syyllinen siihen, että asia tuli päivänvaloon, vaikka syy on siinä joka tuli paljastetuksi. Paljon vuosien vihanpitoa olen saanut päälleni monelta tuttavalta, vaikka itse kuprujen suhteen viaton, totuudet ja väärinkäytökset  vain paljastuvat kauttani, en tiedä miksi.

Voisi kiteyttää siis roolini: sekundajeesus  :smitten:

Toisaalta...

Kuka, mikä on luonut roolit ja miksi?

Itse varmaan luon omat roolini.

Tuli mieleen kun juuri yritän saada tolkkua tuosta Secret-kirjasta, joka pyrkii todistamaan Vetovoiman lakia kuin kaikki ja koko elämä riippuisi siitä, että miten toimit, asennoidut, se vetää sitä samaa puoleensa.

Ja tosi on. Jos menet ilmaisemaan jotain negatiivistä, saat sitä samalla mitalla takaisin. Jos etsit kaikesta positiivista, saat sitä myös takaisin.

Siksi pitäisi välillä pysähtyä ja katsoa mitä itse viljelee. Jos ei niin joku tulee ja täräyttää. Sehän on ihan hyvä.

Mutta kun ei jaksa aina olla positiivinen, ei edes rakastettavalla tavalla kriittinen.

Muutos varmaan voi tapahtua myös positiivisella asenteella! Kumpi tapa kantaa roolia on parempi?

Toisaalta, onko rooleilla jotakin tekemistä kohtalomme kanssa?

Rhodan  :kalat: pointista jäin miettimään, onko elementillä merkitystä missä ja minkälailla suhtautuu roolijakoihin? "Olla kuin kalat vedessä", ei taida olla ihan turha lause... vai löytyyko näitä uiskentelun taitavia henkilöitä joillakin muilla kartan ominaisuuksilla myös?

Adelen "noita" rooli on kautta historian ollut kuvailemasi kaltainen, hädässä läheiset hakeavt apua ja muutoin katsotaan hieman kieroon. Hienoa, kun autat, mutta älä näy, kuulu, edes tuoksu sille mikä ehkä meitä peloittaa, mutta tarvittaessa tahdomme avuksemme.
Naisen yksi sivu rooli on varmasti ollut kautta historian olla jonkinsortin noita  ??? jo pelkästään biologisen olemuksen kautta... Sen kun joku tiedemies pistäis atomeiksi ja selittäisi meille, miksi näin  ::) Ihmisten syvät vaistot ja limbiset toiminnot ohjaavat varmasti meitä vielä kauan...

Epona, mielistely omasta mielestäni pohjautuu edelleen noihin laumajärjestystä ylläpitäviin aivojen vanhimpiin toimintoihin. Ihminen ei loppujen lopuksi ole niin kauaa ollut poissa ravintoketjun pohjalta, vaikka moni meistä on pitkälle sen jälkeen kerinnyt... osa ei paljoa ero esi-vanhemmistaan  :-\
Koiramaailmaa kun katselee ja varsinkin tapaa kuinka lauman toimii, oivaltaa paljon mielistelyn voimasta. Kuin myös herkkydestä jolla alfat tarttuvat kyseenalaistavien yksilöiden touhuamiseen... turpiin tulee ja pahimmassa tapauksessa laumasta karkoitus -ts.kuolemaan tuomia (ehkä). Näin tämä tuntuu vieläkin joskus toimivan ihmistenkin kanssa, vaikka kukaan ei varmana tunnusta toimivansa näin ristiriitatilanteissa -yhteisön tuki ja porukalla kimppuun verbaalisesti tai fyysisesti. H
Ajatuspohjana Esmiraldan kommentille, hiljaa olevien ja mitään muuttavien "mahdollisuudesta" olla rauhassa >< sanot jotakin muuttaaksesi jotakin, et todellakaan saa olla rauhassa  :uglystupid2:

Nikki  :D ihana... tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin teen  ::) Taitaa olla joka äidin kompastuskivi. Vaikka tuossa allekirjoitan, että olisin toiminut samoin  ;) Ei liikuskelua puolalasti, mutta paikallaan rannalla, ihan jees. Kaksinaimoralismia -ko?  :o

Tiigriksen kuvailema hiljaa taustalla vaikuttava poma tyyppi rooli jaossa, saattaa olla se joka saa eniten aikaan kaikista -hyvää tai pahaa, riippuen miten energiansa kanavoi  :angel:
Miten tuota vois harjoitella? Tahtoo oppia  8)

DolceVita -aivan tarkoituksella kärjistin  ;) Korostan silti, että äidin rooli on muuttumassa, mutta tuo vanha malli ei ole väistynyt, ei todellakaan. Siihen kuluu vielä paljon aikaa... joku varmasti on saavuttanut jo nykyajan vaatimustason äidin roolissa ihanteen ja tasapainon muiden roolien kanssa. Mutta paljon on kamppailevia ja ihan vaan jämähtäneitäkin  ??? Mikäs tuossa, jos ovat itse tyytyväisiä... ongelman lähinnä taitaa tuoda tuo sosiaalinen paine, kun vanhahan on aina parempi ja "normaalimpi"  :uglystupid2: Ja kukas muu on parempi arvostelemaan, kun se jolla ei ole kokemusta arvostelemastaan asiasta? Eli tarkoitan tällä, että ne pullantuoksuiset maatuska äidit, jotka voivat laskea miehensä pitämät ilohetket sekunneissa ja lapsluvusta ovat elekieleltään ja arvomaailmaltaan todella äkkinäisiä yleensä. "sinun on pakko olla huono äiti, kun olet tuollainen", "mitä sinä, äiti-ihminen tanssimaan nyt tahdot?", "kyllä sinulla on jokin paha vika, kun et muka töitä voi jättää ja jäädä kotiin", nje. kyllä noita on kuultu... ja tullaan kuulemaan  :buck2:
Uskon vahvasti naiseuden olevan murroksen kynnyksellä, jopa yhtä ison kun silloin 60´luvulla... mutta mikään ei muutu yössä  :angel: odotetaan nyt pari sukupolvea...

Voisiko Esmiraldan mainitsema "kohtalo" olla rubiinittar takana, kun kirjoitit "aina" joutuvasi henkilöksi joka nostaa päivänvaloon ikävät asiat? Vai oletko se vahva silmänsä ummistajien joukossa, joka sitten saa ryöpyt kun uskaltaa...  :coolsmiley:

Heitto: kasvaako roolisi, tai sinä roolissasi vai vaihdatko sitä?  :)

Itse koen kasvaneeni roolissani, se on heittänyt minua tilanteisiin joissa on ollut pakko joko kutistua ja olla hiljaa. Tai uskaltaa ja kasvaa, jopa kolhuista  :o Tuo positiivinen asenne on asia joka kantaa ja jos voi sanoa olevansa puhtaalta pöydältä pelissä mukana, voi reilusti pitää selkänsä suorassa ja päänsä pystyssä.
Roolin vaihto on myös teille osunut  :angel: Aina ei niin tahdotusti, mutta asenne kysymys taas... Viimeisin missä oli oikeasti ihan asenneongelmia niin suuria, että irroittauduin koko hommasta oli syksyllä. Asetelma jossa kovan työn takana oli vahvana osaaminen koko meidän pienryhmässä, jouduimme tilanteeseen jossa meiltä nypittiin "siivet kuin kärpäsiltä" ja lyötiin täysin arvottomien ja osaamattomien tasolle. Se sattui... siihen en nöyrtynyt, vaan tein omat ratkaisuni, joista kannoin vastuuni ja lopussa kiitos oli odotamassa  :angel: Kasvoin hurjasti, omasta mielestäni ihmisensä varmemmaksi ja kyvykkäämmäksi arvottamaan itseänikin... eikä aina nielemään sitäm itä muut sanovat minun olevan  :police:

Kiitos, ihana veto tuo kasvaminen roolissa, tai roolin kasvaminen!  :smitten:

Ehkä tiedästamatta sielun ohjauksella valitsemme tai törmäämme juuri niihin rooleihin, joiden myötä kasvumme tapahtuu. Jos rooli kasvaa, itse kasvamme myös vahvistumalla tai jos heikkenemme siinä, niin opimme sitten sen kautta.

Nyt haluaisin roolikseni olla vaeltaja. Ihan siinä merkityksessä, että keppi käteen ja polkua vain eteenpäin. Päämääränä vain kulkea eteenpäin. Ihan yksinkertaisesti. Ja kokea aisteilla kaikki se minkä läpi kulkee. Samalla se olisi jonkinlaista pysähtymistä, vetäytymistä, mutta hurjasti jonkin uuden kokemista, ainakin itsessä.

Edes hetken verran. Kymmenen päivää. ::)

Olet varmasti ansainnut sen ja saatkin, Esmiralda  :angel:

Kiitos! Tuli syvä syvä huokaus!  :smitten:

Tässä lainaukset, jotka sopivat minun elämääni. :)

Perheelleni olen se kummallinen mustalammas, joka tupsahti joltain postimieheltä
ja joka ei koskaan tehnyt mitään oikein ja kaikki pahat,
mutta jolta sitten pyydetään viimekädessä kaikki tuki ja apu ja ratkaisut tilanteeseen kuin tilanteeseen.

No sitten ystävilleni olen kai se, joka seikkailee siellä ja täällä ja on utelias kuin kissan pentu,
joka sitten välillä jää nalkkiin ja kiipeliin, mutta aina tippuu vaurioitta jaloilleen hurjistakin paikoista.

Siinähän on niille ihmettelemistä, mutta ei sitä voi mitään voittaakaan, jos ei mitään teekään. ;)

Nuo yllä olevat kai sitten ovat johtaneet siihen, että olen huomannut olevani(kasvaneeni) joissain paikoissa
soihdunkantaja; tee/avaa tie pioneerina ensin ja muut tulevat perässä.

Yksi tärkeä roolini tulee esiin myöskin tuosta pioneerimaisuudesta;
viestintuoja, mutta sehän ammutaan aina ensimmäisenä.  :D ;D :2funny:

Kai nuo roolit kasvastavat johonkin 'valaistumiseen'
ja palvelevat sillä milläkin hetkellä ketä ja kutakin omalla tiellään?

Tuossa plarasin taas viestejä ja nousi ystäväni kanssa käyty keskustelu mieleen... Samaa sukupolvea hänkin, eli 70`luvun lapsia  ::)
Tuo mustanlampaan rooli oli hänenkin harteilla ja pohdimme, kuinka eri variaatioita siitä on. Monta riippuen roolin määrittelijän asemasta ja henkisesta vallasta kohteeseen... keskustelumme päättyi oletukseen, täyteen hypoteesiin; 60´luvun vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän olleet liian vapautuneita ja kaikkea muuta kuin vanhempia pääsääntöisesti ja siksi lapset ovat joutuneet kasvamaan kovaa vauhtia ja ottamaan vastuuta monista asioista.
Tässä juuri korostan sitä skaalaa, joka voi olla yksin itsenäisenä avainkaulanauha- lapsi (näennäisesti kaikki hyvin, vanhemmat vain puuttuvat), aina sinne heiteille jätettyyn, huonosti kohdeltuun lapsukaiseen jonka toivottavasti joku sosiaalitäti korjasi talteen. Ja tuossa on otettava huomioon jokaisen lapsen (nyt aikuisen) oma henkinen taso, kaikki eivät selviä niistä traumoista joita elämä tielle heittelee ongelmitta. Toiset hyvinkin hankalista oloista punkeavat hyvinkin terveinä ja hyvällä järjellä varustettuna yhteiskunnassa ylös.

Osaatko peilata omaa rooliasi lähtökohtiisi?  ::)

No joo, itse olen telkkarin kasvattama tapaus, mutta ei mun vanhemmat mitään vapautuneita olleet, päinvastoin, konservatiivisia ja kontrolloivia. Paljon negatiivista huomiota, tyyliin jos et hankkinut kymppiä todistukseen niin haukkuivat lyttyyn. Etäiset välit kumminkin. (IC :kauris: kuvaa aika hyvin.)

Mie tein sen tänä keväänä ja täytyy sanoa, että kun hyvällä ei uskota... niin sitten pahalla  ::)
Odottelen vain nyt miten käy... vertauskuva -peli (en muista nimeä), jossa otetaan tikkuja tai palikoita pois kasasta ja varotaan, ettei kasa kaadu  ;D
Tämä palikka otti hatkat, otin loparit roskapönttönä olemisesta, kaiken maailman paha syntypukin roolista  :2funny:

Hyvä!

Olenkohan sinisilmäinen idealisti vai muu hyväuskoinen hömppä, mutta uskon, että itse voin pitkälle vaikuttaa roolieni olemassaoloon. Tietenkin monet asiat ovat kiinni meidän rooleistamme, ainakin työ, paikka suvun keskuudessa, opisekelussa. Mutta aina voimme tehdä valintoja!

Vai onko merkitys ja tehtävä myös roolilla? Haluammeko ylpeästi viedä sen johonkin loppuun asti? Mitä siellä lopussa? Kiitosko? Vai voiko olla olemassaoloa ilman rooleja? ::)

Onko loppujen lopuksi olemassa edes mitään täysin pysyvää ja kiinteää minuutta? Vai olemmeko vain erilaisten rooliemme summia? Sitäkin sopii miettiä. Aluksi tuo konstruktionistinen näkemys ihmisestä ns. "minättömänä" ympäristöönsä reagoivana toimijana tuntui kamalan vieraalta, mutta kun sitä aikani maistelin,  :askendentti: :kaksoset:-puoleni alkoi jo vähän innostua  ;D

Minäkin uskon kyllä siihen, että pystymme itse vaikuttamaan rooliemme olemassaoloon. Tunnustaudun tosin myös hyväuskoiseksi hömpäksi  ;)  Mutta kun yhden rooli muuttuu, syntyykö siis domino-reaktio? Todennäköisesti. Tavalla tai toisella muidenkin on reagoitava. Toiminee sekä hyvässä että pahassa, mutta reaktioiden suuntaa lienee vaikeampi ennustaa.

Omista rooleistani tunnistan ehkä vahvimmin tasapainottajan roolin. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni tilanteesta, jossa kaksi riitelevää ihmistä lyövät peistä nenäni edessä ja minä siinä sitten molempien puolella rauhaa ja tasapainoa sovitellen... Hirmu vaikeaahan se on, eikä usein edes onnistu. Uskon joutuvani tähän rooliin siksi, että pyrin yleensä näkemään eri näkökannat enkä halua valita puoltani kriisitilanteissa. Mielummin jään sitten sinne keskelle tuleen makaamaan  :crazy2:  Hallitseva merkkini on muuten :vaaka:.

Ja kun Kide nosti esille lähtökohdat... Tuli mieleen sellainen rooli kuin vastuunkantaja. Lapsena olin jo se, jonka mukaan muut lapset päästettiin "kun se on niin vastuullinen". En tiedä, olinko, mutta sellaisen mielikuvan epäilemättä annoin. Ja kyllähän minä sitten vedinkin muita pois katuojasta ja erilaisista elämän vastoinkäymisistä. Harmi vain, että unohdin siinä sivussa kokonaan itseni ja niin taisivat muutkin unohtaa. "Kun se kerran on niin vastuullinenkin - mitä ongelmia sillä nyt muka voisi olla?"  ;D 

Onneksi näistä roolien huonoista puolista voi myös yrittää päästä irti.

Voi Minerva, kun naurattaa minuakin, kun lapsuuden roolia ajattelen...

Minulla oli varmaan päällä se edellisen elämän (niin sanotaan) Kaksosen rooli vielä kun minun roolini oli viihdyttävä tai oikeammin se, joka keksi kaikkea hullua, ei aina niin järjellistä, kokosin porukoita ja osoitin suuntia missä voisi olla 'jotakin'.

Varmaan vanhemmat joskus sanoivat, että 'ei saa mennä'  ;D :D ...siis aivan toisin kuin Minervalla!

Ja huomaan että kummasti ne roolit sitten kehittyvätkin, koska luottamus on iän myötä kasvanut...ehkä vieläkin kokoan....hm. ehkä se on vieläkin hullua.  ;D

Ehkä vieläkin joku sanoo, että 'ei saa mennä'.  :2funny:

Voi ei! Mutta varmaan jonkinsortin 'kokoaja' on henkinen roolini.  ;)

Minerwa, koit normaalin ensi reaktion asiasta puhuttaessa  ;) Kyky irroittautua itsestä ja tarkastella itseään on toisille helppoa (liian helppoa -peilaa kaiken) ja toisille mahdotonta. Suurin osa jää siihen välimaastoon... oletan.

Hienoa pohdintaa kaikilla... oma pää surisee täällä ja peilaus käynnissä  ;D

Jäin pohtimaan tuota  :askendentti: hommaa ja joo´o... kyllä sen  :jousimies: elementit kuvastuvat hyvin paljon omissa rooleissani jokaisessa, pohjalla. Sellainen jatkuva kuljeskelija olen, aina jotakin menossa tai tulossa, vaikka konkreettisesti en paikkaa vaihda. Sykäyksittäin elämässäni tapahtuu isot muutokset, eli ovat varmasti sarjan pieniä muutoksia aikaan saamaa. Maantieteellisesti ja kulttuurillisesti kiinnostukseni kattaa melkein koko maailman  ;D Pala sieltä ja toinen tuolta matkaan mukaan ja taas eteenpäin...

Uskon muuten vahvasti, että roolien muuttuminen tai muuttaminen johonkin suuntaan, aikaan saa Minerwan mainitseman domino efektin. Vaikka itse pidän mielikuvasta veteen heitetyn kiven aiheuttamasta rengasmaisesta ilmiöstä veden pinnalla. Koska dominot koen koskettavan ihmistä itseään tai sukulinjaa, rengasmainen kuvaa sitä kuinkan yhden tuntemattoman ihmisen toimilla on valtava vaikutus muihin ihmisiin ja heidän toimiin... ajattelematta  ::)
Myrsky vesilasissa - kuvaa yhden ihmisen koko minuuden sekoittamista ja vastaavaa toimintaa elämässä.

Palaan lähtökohtiin ja hymyilin, sekä Esmiraldan että Minerwan lähtökohdille... näin tää homma menee  :D  Itse olin se, joka tuli ja meni, teki tai ei tehnyt... saatoin hilpaista yksin jollekkin kuuretkelle, mutta en pistänyt vastaan vaikka joku lähti matkaan... varmasti moni vanhempi olisi kieltänyt kullannuppua liittymästä seuraani, mutta monikaan ei tiennyt mihin tieni vei... joskus ei mihinkään ja joskus *hah, hah* vaikka mihin  :D Päällisin puolin olin ei kukaan ja käyttäytymiseltäni aina sivuunvetäytyvää sorttia... teittyyn pisteeseen asti, sitten alkoikin varmasti tuo  :aurinko:  :oinas: tulla mukaan kuvioihin ja aiheutti sarjan syviä muutoksia. Edelleen olen hieman levoton sielu ja koko ajan johonkin suuntaan menossa, mutta jostakin syystä en osaa olla sivussa enään  >:(
Olen kait... en löydä yhtä sanaa kuvaamaan rooliani  kokonaisvaltaisesti, erittely onnistuu kyllä :o
...minä olen hirvi...  :2funny: Voi, ei mistä tuokin nyt tuli...  :2funny: :2funny: En tiedä, täytyy oikeasti maistella ja palata  :crazy2:

EEII  :2funny: :2funny:
Meillä päin sanotaan, että kulkee kuin hirvi... pusikko rytisee  ja isompaakin risua jää alle  :D

Ja oikeasti tiedän, että osa toimistani saattaa olla toiminnaltaan kuin hirvellä (lainatakseni ajatustasi, Elwyn). Pääasia on kai, että itse tiedän mihin suuntaan  ;)

Pohdin tuolla lenkillä tätä juttua, ko.ketjua siis ja katselin luonnon heräämistä. Joutsenia näky ja mahdoton määrää linnun laulua, maan tuoksua ja veden lirinää  :smitten: Edelleenkään yhtä isoa roolinimikettä ei tule mieleen... muuntautuja, voisi kuvata sitä kun on niin ääripää rooleja ja sivurooleja toisaalla elämässä. Itseäkin joskun ihmetyttää, kun niin eritapaisiin konteksteihin on itsensä kiinnittänyt ja innolla vieläpä  ;)

eikös se oo kuule
svengaa kuin hirvi  ;D

joskus niitä hirviliikennemerkkimainoksia oli joka puolella.

 ;D ;D Ihanaa nauraa kanssanne! Tuleekin mieleen, että tartteeko niiden roolien ollakaan niin vakavia, etteikö jossakin heiluisi narrin hattu tai vipajaisi se tossu, missä on kulkunen.  ;)

Arkkityyppien yks varma rooli Carolyn Myssin mukaan on sapotööri, joka kuulemma jossakin elämänvaiheessa löytyy meistä jokaisesta.
Toinen varma on prostutioitu ja kolmas on lapsi. Löydättekö nämä?

On muuten mielenkiintoinen tuo Myssin kirja! "Sielun sopimus" nimeltään, eikö vaan? Sisäisen lapsensa varmastikin jokainen tunnistaa, mutta minulla ainakin nuo prostituoitu ja sabotööri vaativat vähän avaamista  ::)  Prostituoitu ei ole vain ruumiinsa myymistä vaan myös henkensä myymistä esimerkiksi siten, että toimii vasten tahtoaan ja omia arvojaan saavuttaakseen jotakin tai miellyttääkseen muita. Sabotööri puolestaan on se ikävä olalla istuva hahmo (minulla isäni ääni  ;)), joka jaksaa aina muistuttaa, ettei se, mitä olet tekemässä kuitenkaan onnistu, ja siten sabotoi rohkeuden yrittää ja kasvaa täyteen mittaan. Näin lyhykäisyydessään.

Poimin muutenkin Myssiltä muutamia ihania arkkityyppejä, jotka tuntuvat tutulta eri tilanteissa: etsijä, kumppani, kriitikko, viestinviejä, soturi... ja ilman muuta myös taivaanrannan maalari, vaikkei sitä ollutkaan listoilla.

Ja jos elänmaailmasta lainataan, niin mää olen sitten se susi, jos Kide on hirvi  :D

Täällä sitten pöllö..

Mites nuo muut Myssin tyypit, voitko selostaa lyhyesti nekin..?

Prostituoitua en tuon kuvauksen peruteella löydä kuin niissä tilanteissa,
jolloin on pakko ottaa paskaa niskaan, siis jos ei muutakaan vaihtoehtoa ole
kuin hymyillä nätisti vaikka mieli tekisi hivauttaa..
Mutta satunnaisesti kuka tahansa varmaan joutuu välillä olemaan lipi-lipi,
toiset toki niinkin että nuolevat tiensä huipulle..

Sabotööri oon joskus ollut nuorempana, mutta se on jo melkein nitistetty.
Toki tämä nostaa päätään silloin kun seinät kaatuu muutenkin pahasti päälle ja
turhautuminen on maksimissaan kaikesta suossa rämpimiseen haaskatusta energiasta.
Silti, pienempi rooli tällä nykyään on kuin muinoin..

Ihan totta, Esmiralda  :police:
Ei roolien tarvitse olla vakavia, olisi ihan hyvä jos pystyy heittäytymään lapsenkaltaiseen tilaan ja nauttia elämän pikku jutuista aivan täysillä... koska olette lutannu lätäkössä viimeks? Teitkö lumienkeleitä tai metsästitkö hiutaleita kielelle?  :D
Tämän kaltaiset roolit vain ruoditaan hyvin tehokkaasti ulos kasvavista nuorista, kun täytyy olla niin isoa  :crazy2: Vanhempien malli on todella tärkeä tässä... uskaltaako nuorikaan olla aidosti se mitä sisin tahtoo. Vaikka kyllä tuo murkku meillä puuskasti, kun kerroin mm.tehneeni niitä lumienkeleitä metsässä, että onneksi meillä ei ole naapureita  :2funny:

Takas asiaan... Myss´n kirja on hyvä, vaikka ekalla kertaa se ei aivan auennut minulle ainakaan...  :idiot2:
Löydän sisäisen lapsen... se siitä, on hieman sitä ja tätä, mutta toivottavasti ennen eläkeikää toipuu haavoistaan.Eli lapsen arkkityyppi voidaan jakaa vielä hienompii osa-alueisiin ja niistä varsinkin haavoittunut ja orpo ovat isoja ongelmia, jos ovat pääarkkityyppejä. Niistä eroonpääsy, uudella vallanjaolla on vaikea ja iso prosessi ihmisen mielessä. Löydän itsestäni helpolla maagisen lapsen joka kevät... se mennä ihastelee kaikkea uuden elämän alun ihmeitä ja muutoinkin ns.isossa elämässä kaikessa hyvän ja kauniin näkeminen, sulkematta silmiään todellisuudelle oavt maagisen lapsen keinoja selviytyä hyvinkin vaikeissa olosuhteissa selvä järkisenä ja hengissä -Anne Frank mallityyppinä. Luonnonlapsen löydän myös, eläinrakkauden ja luonnonkautta, mutta ikuista poika-/tyttölasta en, koska orpolapsi minussa pakotti aikuistumaan liian varhain... jospa se löytyy sitten myöhemmin  :angel:
Löydän prostituoidun helpolla, mutta juuri tälle annoin  lopputilin hiljan... toivottavasti oppii läksynsä ja pysyy poissa pääsääntöisesti. Mutta löydän sen myös hieman omasta äidin roolistakin perhe-elämässä... aika paljon pitää "luopua" omista kotkotuksista, jotta homma pyörii ja lapset saavat tarpeensa tyydytetyksi. Joskus se kirvelee, mutta silloin täytyy ajatella, että sitten joskus kun lapset ovat isompia... aikansa kutakin, eikö?
Sapotöörin löydän helpolla ja voin syvällä rintaäänellä sanoa, että he****ti moista  >:( Tämä arkkityyppi olisi saanut minussa aikaan totaali sekasorron ja suvussa kulkevien ongelmien siirtämisen vain eteenpäin. Jotta pystyin pistään prostituoidun ulos vallankahvasta, piti tämä ensin nitistää... mutta vaikeampaa on, sillä sieltä olkapäältä välillä yrittää heikolla hetkellä kuiskia korvaan huonoja neuvoja  >:(

Voin kirjoitella noista arkkityypeistä muutamia sanoja, mutta en nyt. Aika kortilla ja kohta menossa töihin  :angel:
Mutta ihanaa, meillä on täällä kohta metsän väkeä enemmänkin  :smitten: Hassua, että edelleen tuo hirvi tuntuu lämpöiseltä, vaikka ymmärrystä ei ole  ;D Svengaan, muuten kuin hirvi myös... tarvitsen paljon tilaa...  :2funny: vai kuinka se meni...

Otinpas tässä tänään 'Noita Nokinenän' roolin!

Minusta oli ihana hullutella ja tuo roolihan on kuin nakutettu minulle. Ja lapsilla oli hauskaa!

Rooleja voi siis tempastasta siis tuosta vain, ja se se vasta piristävää on, kokeilkaa.
Varmin paikka ottaa rooleja on teatterissa tai missä vain estraalilla näytteleminen. Ootpa sitten kuningas tai tavallinen maalaistollukka, voit yhtä paljon rakastaa teatteria. Suomalaiset sen tekevät! Ottaa itselle eri rooleja tai katsojina samaistua eri rooleihin. Näitä asioita on puiti molempien kannalta ja huomattu että kummankin osa on psykologisesti hyvin kasvattavaa ja vapauttavaa.

Mutta kyllä rooleilla on se ikävä ja vakavakin puolensa, kuten Kide tämän juttusarjan on aloittanut.

Esimerkiksi tuo suku! Miettikääpä kenen puoleen käännytte erinäisissä asioissa, tai missä asioissa joku kääntyy sinun puoleesi. Siellä taustalla on se hiljaisesti rakentunut tai sanattomasti sovittu rooli, jota ei aina heti tunnistakaan.
Mieheeni otetaan yhteyttä poliittisissa ja rahallisissa asioissa (kauris). Mutta minuun otetaan yhteyttä tunneasioissa (rapu).

Toki tuo 'noita'-roolini livahtelee nimenäkin silloin tällöin, enkä sitä pahakseni pistä.  :D ;)

Vielä juttelen vähä.... ;) .....kun tuo pääsiäisloma alkoi!  :D

Tuo sapotööri-rooli on itselläni vielä hukassa, vaikka sitä edellä aika hyvin valaistiin.

Mutta prostituoidun roolin löydän itsestäni hyvin selvästi (jo merkkini rapu on sellainen mukaantuleva, taipuisa, haluaa miellyttää jne.) Mitä enemmän yrittää olla yhteiskuntakelpoinen, on jo tietyllä lailla prostituutiossa suhteessa yhteiskuntaan. Antaa sille koko ruumiinsa ja henkensä miellyttääkseen ympäristöä. Ja oma tahto jää jonnekin piiloon joskus katkerasti vaikertaen. Toisaalta näin pitänee ollakin, sillä emme tulisi ehkä vielä toimeen ihmisenä toistemme kanssa, jos ei olisi noita yhteiskunnan nimeämättömiäkin rajoja ja raameja.

Mutta kun tutustuu tähän puoleen itseänsä, alkaa tajuta, miksi jokin asia tuntuu niin vaikealta ja ahdistavalta.

Urheilija, joka antaa seurallensa kaikki taitonsa, antautuu siihen koko fyysisellä olemuksellaan.
Pappi, joka antaumuksella myötätuntee seurakuntansa surut ja murheet, antaa siihen ehkä koko sydämensä, henkisen itsensä. Vaikka haluaisi ehkä olla aivan jotakin muuta. Tuli mieleen tuo transtapaus Imatralta. Systeemin vuoksi 'myi'itsensä ja oman tahtonsa ja on kärsinyt suunnattomasti.

Näitä esimerkkejä voisi olla vaikka kuinka. Eli varmasti jokainen löytää sieltä oman prostituutionsa. Myy osan itseään jonkin muun kuin itsen hyväksi.

Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

Vai mitä ajattelette?

Tuo prostitoidun rooli on jännä siinä mielessä, että sen kyllä jokaisesta ihmisestä huomaa, mutta moni ei halua tunnistaa sitä itsessään ja kieltää sen. Onko se tämä länsimainen kulttuuri, että meidän pitäisi jotenkin näyttää itsenäisiltä, vaikkemme sitä kuitenkaan ole?

Jokainen erityisesti liike-elämässä oleva tiedostaa kyllä miten paljon menestyminen on kiinni 'itsensä myymisestä', siinä mielessä että on jotenkin sitä on saatava sijoittajat, liikekumppanit ja asiakkaat investoimaan itseesi ja yritykseesi, ja tämä mahdollisuus ylipäätään perustuu sille oletukselle että saavat rahoilleen ei vain vastiketta, vaan investointinsa moninkertaisena takaisin. Ja mitä korkeammalla hierarkiassa ja uraputkessa, sitä ylpeämpi on kyvystään 'myydä itseään' jo sen takia että siellä on jo varaa valita, kenelle myy.

Star voisi kerrankin kompata? ;)

Esmiralda kirjoitti: Ns. prostituutioinen joka myy vain sitä yhtä ruumiin osaa itsessään tai hellyyttään rahasta toiselle, ei loppujen lopuksi näistä kuvioista katsottuna ole mikään paha ollenkaan.

- Ai ei vai!? Prostituutiota harrastettiin Villissä Lännessäkin silloin kauan sitten. Naiset olivat kyllä pukeutumisenkin suhteen parempaa katsottavaa kuin tän ajan prostituutiohempukat.  :P

Kun täällä tuli puhetta "oman itsensä myymisestä", niin omassa työssäni myyn osaamistani kädentaidon kautta. Töissäni näkyy tietty Minäpersoona; mitä ja millä tavoin haluan viestittää ihmisille omaa osaamistani.

Lisäyksenä. Taiteessa jos missä, on mukana intensiivisyys ja intiimiys. Se paljastaa ja jättää paljastamatta. Ts. jättää katsojalla sen arvauksen, mitä taiteilija haluaa taideteoksellansa kertoa katsojalle. Tässä on tämä jumalainen viehättävyys jota niin rakastan :smitten:

 Joo tuota itsensä myymistä meikäkin tekee harva se päivä kun koetan tehdä itsestäni mahdollisimman haluttavan ja kannattavan sijoituksen mahdolliselle työnantajalle. Sanakäänteet mietitään tarkoin ja tuumitaan mitä kannattaa paljastaa ja mitä jättää piiloon, että kiinnostus lisääntyisi. Pikkusen pitää vilautella  ;D...

 ;D ;D Lykkyä tykö!

Mikä hemmetin rooli minullakin pitäisi olla?

Jos voisin, olisin varmaan lohikäärmeenkesyttäjä tai sitten vaikka Ajan ja Paikan Jumala.. Tai sitten Roolinjakaja!

 :2funny:

Olen onnellinen puolestasi jos todellakin sapotöörisi on nurkassa hiljaa, Aasin hattu päässä murjottava kiusanhenkin  :)
Ja tuosta konkreettisesta itsensä myymisestä... tämä on vielä vanhempaa perua kuin vain villi länsi  ;) Se on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmiskunnassa, koska niin kauan kun on kysyntää... on tarjontaa  ::) Enkä todellakaan pidä sitä pahana, päinvastoin. Ne lieveilmiöt ympärillä ovat pahoja  >:(

Kato Vega ja DolceVita kirjoittivat hyvin yritysmaailman pyörimisestä ja juuri tuosta on se menestys kiinni... osaat myydä itseäsi, taitojasi, tuotettasi yms. Jotkut pärjää siellä, toiset ei... jostakin luin, että nykyinen bisnes maailma myös ylläpitää ihmisten stabiloitumista ikuiseksi muuttujaksi ja epävarmuuden sietäjäksi, samoin kun siinä parhaiten pärjää hieman minä häiriöiset henkilöt, jotka osaavat puhumisen jalontaidon, vaikka suusta tulisi pelkkää soopaa...  :o
Ei kokemusta, niin odotan jonkun kommentoivan... voiko asia olla näin karu todellisuudessa? Vaikka mennään taas hieman ohi...

Tuuli-Hiuksissa nosti taiteen esiin ja minä sterotypian -taiteilija ei itse osaa myydä tuotteitaan, vaan tarvitsee henkilön joka tekee sen  ::)
Taiteilija laittaa sielunsa työhön ja kaiken itsestään jopa... Elwyn kysymys; "mitä jää jäljelle, kun roolit riisutaan?" Mielestäni kohtaa tässä ajatuksen, että henkinen työtulos voisi olla ainakin sitä mikä on ihmisessä roolittominta. Muutoin mitä jää, kun kaikki roolit riisutaan... aika vähän... aivan käsittämättömän vähän  ???

Mutta tässä Myss´ltä lyhennettynä apua oman roolin takaa-ajoon ja niiden valtasuhteiden selvittämiseen.

Alkemisti - ts.tietäjä, taikuri, tiedemies, keksijä. Voit ajatella samaistuvasi tähän silloin kun innolla uppoudut johonkin mystiikan, henkisyyden tai maailamkaikkeuden lainalaisuuksiin. Varjopuoli tässä on tietojen ja taitojen valjastaminen pahaan, tuhoavaan tarkoitukseen, tai nostaa itseään ylemmäksi osaamisensa johdosta.

Don Juan - ts.casanova, gigolo, viettelijä, seksiaddikti. Tämä kerää ihmisiä (valloituksi) kuin palkintoja, hän ajatelee muiden tarvitsevan häntä enemmän, kuin hän heitä (vaikka näin ei ehkä olekkaan). Positiivista tässä on se herkkyys ja avoimuus sydämessä, joka on mahdollista kanavoida, jos henkilöä kohtaa riittävän itsevarman ja tunne-elämältään riippumattoman henkilön rinnalleen. Silloin liitto voi olla todella antoisa ja kumpaakin palveleva kokonaisuus.

Enkeli - ts.haltija (-tar). Tämä arkkityyppi on henkilö joka auttaa muita, varsinkin nimettömänä, spontaanisti, itselleen mitään siitä tahtomatta. Rakkaus ja huolenpito ovat heissä vahvana ja he eivät valikoi niiden kohteita. Varjopuoli löytyy ihmiseltä, joka käyttää tätä suojakilpenä peittääkseen oman itsensä, tarkoitusperänsä ja todelliset ajatukset. Myös ne jotka korostavat omaa enkelimäisyyttään, eli juopuvat omasta olemuksestaan, ovat varjon kanssa tekemisissä.

Esitaistelija - ts.puolustaja, puoletapuhuja, asianajaja, lobbaaja. Omaa vahvan tunteen ja vaikuttamisen tarpeen yhteiskunnan ongelmia huomatessaan. Varjopuoli tässä on julkisuuden valokeilassa nauttimisen nousu tärkeäksi ja sitä kautta sen kipeyden syntyminen.

Etsijä - ts.vaeltaja, kulkuri. Tämä etsii totuutta, viisautta kaikkialta ja tämä voi olla myös maallista tai henkistä laatua. Päämäärättömyys ja rauhaton vaeltelu mielenkiinnon, ihmisten ja paikkojen välillä ovat varjopuolia.

Insinööri - ts.arkkitehti, rakentaja, suunnittelija. Pahimmillaan tämä arkkityyppi on manipulaation mestari, joka saa kaiken menemään oman tahtonsa mukaan. Mutta puhtaimmillaan se luo järjestelmällisyyttä ja loogisuutta lähipiiriin, mahdollistaen kaiken sujuvuuden. Jokapäiväisen elämän juoksevuus ja ongelminen selvittelytaito on tämän arkkityypin ansiota.

Isä -ts.patriarkka, kantaisä. Sisältää hieman negatiivissävyisen kaiun, mutta pohjimmiltaan tämä on rohkeutta. Sellaista rohkeutta, joka jättää omat tarpeet sivuun oman perheen suojelun tai ohjauksen vuoksi. Jos alistaminen astuu kuvaan, on isän arkkityyppi varjopuolla. Tässä ei tarkoiteta biologista isyyttä, vaan pitkäaikaisen perhepatriarkan roolia, eli se voi olla myös nainen.

Jumala - ts.adonis. Äärimmäinne miehisyys vallassa tai ruumiillisessa muodossa. Vahvuus joko epäitsekkäästi tai itsekkäästi ovat vallan käytön mahdollisuuden kanssa tämän arkkityypin pitkä aikaisia kumppaneita. Positiivessa muodossa sellainen ihminen, joka poistuessaan jättää ison loven ja paljon surevia. Kun taas negatiivisessa käsitteessä varsinainen diktaattori.

Jumalatar - viisauden, viehkeyden, sensuallisuuden, elämän luojan arkkityyppi, joka raivossaan voi jättää varjoon hurjatkin soturit. Mutta vasta varjo astuu kuvaan, kun omilla avuillan Jumalatar pyrkii saavuttamaan jotakin tarkoituksellisesti.

Juorukello - (ks.viestinviejä). Vaatiiko avaamista? Jokainen tietää juorukellon toimitamallin, mutta muistakaa, että tämän arkkityypin positiivinen sanoma on totuudessa pysymisen, hienotunteisuuden ja luottamuksen kunnioittamisen oppimisessa.

JATKUU...

Kyllä ja ei.

Modernin yritysmaailman sietämättömin menestyjätyyppi on sellainen läpeensä epävarma kaveri joka kuitenkin hallitsee myyntipuheet ja vaikuttaa päällisin puolin miellyttävältä ja kohteliaalta. Hyvin haluttuja työntekijöitä, mutta annas olla kun ne nousevat esimiehiksi, voi hyvää päivää... :idiot2:

Old skool-menestyjä etenee paljolti itsevarmuudella ja karismalla pätevyyden ohella, toki sosiaaliset taidot ja kontaktit vaikuttavat, mutta menestys ei perustu niinkään siihän mitä ja miten höpiset vaan mitä olet. Toisekseen, old skool tuottaa reilusti parempia johtajia.

Pikkulomani on alkanut ja haluan olla positiivinen!  :D

Huomaan, kun luen mietteitänne, että usein rooleja katsotaankin negatiiviselta puolelta, siltä puolelta, mitä menetämme siinä, mitä annamme pois, miten meitä hyväksikäytetään, ja miten meitä ymmärretään väärin.

Toisaalta, karrikoiden ja huumormielessä, niin eikö roolit ja niiden kautta eläminen, ole parasta kierrätystä mitä yhteisössämme tapahtuu. Annamme, otamme vastaan (mitä voi olla vaikempaa huomata) ja niin kauan kuin se pysyy tasapainossa, on hyvä. Tosin jos se menee vain antamisen puolelle emmekä huomaa mitä saamme, ahdistus alkaa.

Kunhan emme myy sieluamme! Voiko sen myydä?

Ja kun alamme ymmärtämään ja hyväksymään omaa itseämme, voimme kontrolloida roolejamme ja ohjailla antamisen ja vastaanottamisen tasapainossa pysymistä.

Eli jos lukee Kiteen antamia roolityyppejä, niin vaikka se olisi enkeli, niin jokaisen roolin taustalla on yhtä paljon positiivista kuin negatiivistakin.

Jos etsisimme rooleista sen positiivisen puolen.

Tuossa juuri katsoin TV:stä tarinaa eräästa suvun mustalampaasta (rooli sekin) Aleko Liliuksesta. Se esitettiin positiivisesti siten, että aikojen myötä tuosta murheenkryynistä on opittu olemaan ylpeitä. Aleko jätti kuitenkin jälkeensä seikkailuiltaan monta mielenkiintoista kirjaa jälkipolvelle. Ja jos hän välillä tunsi olevansa 'hyljitty', oli hänen elämänsä täynnä seikkailua ja väriä, josta hän nautti. Itse hän roolinsa oli valinnut, eikä halunnut sitä jättää.

Minä odotan mitä Kide lisää noihin roolityyppeihin vielä jatkoa. En koe kuuluvani mihinkään noista mainituista.

Voisikoha Esmi antaa vastauksen siihen, miksi prostituutio, eli oman pesän myyminen ei ole halveksuttavaa vaan päinvastoin hyväksyttävää??

Voi Tuuli- Hiuksissa! Teet ison kysymyksen! Näitä asioita olemme paljonkin pohtineet tuolla muissakin topiikeissa.
Mutta jos yritän lyhyesti. Mikään itsensä myyminenhän ei ole hyväksi, jos katsoo sen negatiivisia puolia! Ainakaan jos tekee sitä vastoin omaa tahtoa.

Luin vasta jostain tutkimuksesta, että naiset käyttävät seksuaalisuuttaan hyväkseen saadakseen tahtonsa läpi, saadakseen työpaikan, valtaa, kunniaa tai kaikkea sitä mitä ikinä tahtovat. Eikö sekin ole itsensä myymistä, myös sen oman pesän, vaikka ei nk. prostituutioon kuulukaan. Salaista, mutta ei halveksittavaako?

Jos omaa pesäänsä, kuten kutsut sitä, myy oman valinnan kautta, ei se minun mielestäni ole sen halveksuttavampaa kuin mikään muukaan. Siitä on tehty 'paha' monen muun asian kautta ja rinnalla. Mutta siinä ympärillä on monta muuta halveksuttavampaa juttua. Mm. parittajat, jotka käyttävät hyväksi naisia ja vievät suurimman osuuden tuloista. Miesten asenne tällaista kohtaan, vaikka se on heille maailman tärkein asia mitä he hamuavat, on usein halveksittavaa. Muiden ns. siveiden naistenkin asenne tähän on halveksittavaa. Koko asenne 'naisen pyhimpään ja kauneimpaan ja tärkeimpään' yleensä on usein hyvin kielteistä.

Senhän pitäisi olla rakkauden suurin ilmentymä. Eikö totta! Ja siitä on tullut kauppatavaraa.
Yksilön, jokaisen pitäisi olla suuri valo ja ihme, itse kauneus tässä maailmassa. Ja se on ahdistunut, kantaa vain ihmeellisiä rooleja mukanaan ja on kaupallisten ja muotivirtauksien ja mitä kaikkien, orja!

Orjan roolia ei ollakaan vielä käsitelty!

Voi kunpa näihin juttuihin löytyisi vastauksia! Kuka osaisi! Minä en. Ainoa mitä tiedän, ettei tule tuomita mitään roolia, sillä kaikessa on puolia, mitä emme heti näe.

Hyvin kirjoitit Esmi. Minusta oman pesän myyminen vs työ josta saa rahaa, on todella halveksuttavaa ja halventavaa käytöstä. Se on myös sääli. Jos ihminen ei kykene muuten ansaitsemaan elantoaan kuin itseään myymällä, (nyt en puhu lapsiprostituuteista) on se kuin tauti. Katuhuorat ovat niin tympeä näky katukuvassa, vaikka onneksi en ole heihin törmännyt. Tämän ymmärtää kun lukee ja näkee uutisia.

Naisena oleminen on hieno asia. Varmaan naiset käyttävät viehätysvoimaa hyvillä ulkoisilla piirteillä eteenpäin pyrkimiseen ja tahtonsa läpi saamiseen. Seksikkyys luo myös valtaa, aivan kuin Raha.

 Olen samaa mieltä Esmiraldan kanssa että juurikin yhteiskunnan asenne (ja kumma kyllä miestenkin) sitä pesää kohtaan tekee asiasta monin kerroin vaikeamman kuin se voisi olla. Ehkä taustalla on jokin rivien välissä opetettu seksuaalisen häpeän rooli, että jossain sisimmässä halun kohdetta halveksitaan, koska sitä halutaan ja koska siitä nautitaan. Juontaa juurensa varmaan jostain ikivanhoista uskonnollisista myyteistä, jotka vieläkin meissä elävät. Argh.
 Mä en halveksi naista joka on prostituoitu, mutta toki toivon että naisten henkilökohtainen kunnioitus omaa naiseuttaan ja ihmisyyttään kohtaan olisi terveempi. Ettei alistuttaisi kaikenmaailman sontaan vain rahan tähden.

 Jossain kirjassa mainiosti kerrottiin henkisestä ihmiskunnan tasosta kun se pystyttää patsaita ja kunnioituspäiviä sodalle ja siten toisen ihmisen tappamiselle, mutta kuinka monta patsasta ja muistomerkkiä on niihin verrattuna pystytetty rakkaudelle ja varsinkaan seksille?

Monen itsensä myymisen taholla on taustalla rakkaus ihan puhtaanakin, enkelimäisyys, antaminen jne.

Muistan nuoren Kristiinan, joka kertoi miten hänen prostituutionsa lähti liikkeelle. Hänen rakkaansa ja ihailtu mies tarvitsi savukkeita, eikä ollut rahaa. Hän myi itsensä rakkaansa kaverille ja kaikki olivat tyytyväisiä. sillä hetkellä. Mutta voitte kuvitella miten siinä pitemmän päälle kävi.

Joku, varsinkin köyhemmissä maissa, kun ei muuta työtä löydä, myy itseänsä rakkaudesta omiin vanhempiinsa elättääkseen heitä tai lapsiaan. Tämä on yksi puoli asiassa ja tässä roolissa johon on yhteiskunnallisista syistä sortunut.

Toinen puoli on tuo, mistä DolceVitakin puhui. Voimme kuvitella millainen on prostituutiossa elävän naisen tai miehen kuva omasta itsestä. Jos itse halveksii itseään, niin miten sitten muut.

Jokainen voi kysellä itseltään, kuinka paljon kunnioittaa omaa seksuaalisuuttaan, naiseuttaan tai mieheyttään itsessään. Siitä lähtee kunnioitus muitakin kohtaan.

Patsaista; Intia on niitä kauniita kuvia pullollaan. Ja Japanissa on kunnon fallosjuhlat! :D

En jaksanut koko aihetta kahlata läpi, mutta tuo Esmiraldan viimeinen viesti nosti kyllä karvat pystyyn. Onko se todella rakkautta, että myy itseään, jotta toinen saa rahaa harjoittaa omaa pahettaan? Mielestäni siinä ei missään vaiheessa kyllä ole kyse rakkaudesta. Ei ole kovin rakastavaa itseään kohtaan tupakoida saati sitten myydä itsensä ja vieläpä toisen ihmisen tupakka askin takia. Olisi edes ollut sitten itse nikotiiniriippuvainen. Sekin olisi ollut parempi. Toivottavasti Kristiina on ryhdistäytynyt tuosta ja löytänyt itsekunnioituksensa.

Kuulemma lama on saanut yhä useamman naisen ajautumaan tuolle ikävälle "uralle". Toisaalta se ei ole pelkästään näiden naisten itsensä vika. Talousjärjestelmä ja yhteiskunta, joka ajaa tuollaiseen tilanteeseen on mätä.

Mitä rooleihin yleensä tulee niin meillähän on niitä perinteisesti ajatellen kaikilla moniakin. Toisaalta aidolla ihmisellä ei ole yhtään mitään "roolia".  ::)

Missään vaiheessa ei itsensä myymisessä ole kyllä rakkaus esillä. Jos jonkun mielestä asia on näin, on se sitten tiettyä alistumista toisen tahtoon - miehen. Hommassa on mukana myös pelko ja menetys. Homma niin likaista että se haisee >:(

Kerran teeveessä jotain prostituoitua haatateltiin, niin kyllä kun sitä naista sen hetken kuunteli, niin sillä ei kun tyhjää aivot vaan leikkas.

Tuuli hiuksissa kommenttiin lisään vain että jep ja ihmettelen miten kummassa sitä "rakkautta" tungetaan joka paikkaan. Tietysti itsestä kiinni mitä pitää rakkautena. Jonkun mielestä se voi tarkoittaa alistumista. Jonkun mielestä kaltoinkohtelu on rakkautta tyyliin "lyön koska mä rakastan sua niin h-vetisti" jne.  :crazy2:

Elwynin viestistä tuli mieleen, että tosiaan mikään ei tunnu riittävän ja ajattelin kun tätä ammattia sanotaan myös maailman vanhimmaksi ammatiksi niin miksi se on sellainen? Onko naiset kautta aikojen olleet niin alistettuja, että tuo on ollut ihan luonnollinen vaihtoehto?

Kyllä tuollainen vaihtokauppa on alentavaa molempia kohtaan. Toisaalta jossain tilanteessa se voi olla rehellinen palvelus. Mutta jos sitä aletaan rakkaudeksi väittää niin ei hyvää päivää.

Niin, kyllä se minuakin kauhistutti, mutta minulla oli halu kuunnella häntä ja hänen todellisuuttaan.
Hän oli silloin ollut 14- vuotias ja uskoi NIIN KOVASTI RAKASTAVANSA , ETTÄ OLI VALMIS TEKEMÄÄN MITÄ TAHANSA TOISEN PUOLESTA.

Myöhemmin hän pian oivalsi, että mies (poika) käyttää häntä vain hyväksensä ja alkoi itse ottamaan rahat omaksensa. Kertoi, että jo silläkin itsetunto kohosi aika paljon.

Miettiä voi vain, missä ympäristössä tämä lapsi on saanut kasvaa!

Jotta että ettette liikaa tuohtuisi, tapasin tämän Kristiinan ihan 'moraalisessa' työssä, jossa minäkin olin. Hän oli silloin 18 ja vaikutti tasapainoiselta ja elämää jo syvästi pohdiskelevalta nuorelta. Uskon, että oli jaksanut nousta ja oppia kunnioittamaan omaa itseään aika paljon.

Mutta olisiko hän kanssani keskustellut, jos olisin ensi kädessä mennyt hänet tuomitsemaan? Kiitos hänelle, hän opetti minulle paljon sellaista, jota en aikaisemmin ollut ymmärtänyt!  :smitten:

Hieman historiaa prostituutiosta: (Uutinen on vanha, mutta ammatti ei vanhene koskaan)

Prostituutio peilaa aikaansa (30.03.2005)


TEKSTI:Anna Nieminen ja Päivi Parhi-Riikola

Hyväksytään seksikauppa ammatikiksi ja liiketoiminnaksi.
Kielletään seksikauppa rikoslailla. Molempia vaihtoehtoja
tarjotaan lääkkeeksi lisääntyvää prostituutiota vastaan.
Historia osoittaa, että eniten prostituutioon vaikuttavat
yhteiskunnalliset  olot ja seksuaaliset asenteet.

Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2004

Suomalainen prostituutio sai todennäköisesti alkunsa jo keskiajalla, kun Turusta kehkeytyi kaupunkiyhteisö. 1600-luvulla maamme johtavan keskuksen seksimarkkinoita vauhditti yliopistolaitos. Seksikauppa on aina viihtynyt tiiviiden miesyhteisöjen kyljessä, ja Akatemian opiskelijat olivat tutustuneet prostituutioon Keski-Euroopan vierailuillaan.

Kun Helsingistä vuonna 1812 tuli pääkaupunki, siitä tuli myös prostituution keskus. 1800-luvun ensi kymmenistä alkaen vähintään puolet Suomen prostituoiduista on toiminut Helsingissä.

– Helsinki oli aikoinaan kuin Bangkok nykyään, vertaa prostituutiota tutkinut sosiaalihistorioitsija Antti Häkkinen. Suosiossa ollut kylpyläkulttuuri, matkailu, Suomenlinnan sotilastukikohta ja kaupungin nopea kasvu loivat kysyntää prostituoiduille.

Nuoria työläistyttöjä maalta

Maria syntyi Porissa vuonna 1864. Hänen isänsä oli seppä, ja perheellä oli varaa opettaa tyttö lukemaan ja kirjoittamaan. Yhdeksän vanhana Maria muutti Tampereelle tätinsä pikkupiiaksi. Joskus 1880-luvun alussa hän synnytti aviottoman lapsen, joka kuitenkin kuoli pian. Vuonna 1886 Maria muutti Helsinkiin ja meni palvelustyöhön.

Maria on yksi noin 4 500 prostituoidusta, joiden elämänkohtaloita Antti Häkkinen on tarkastellut. Hänen tarinastaan löytyy monia "sen tavallisen tarinan" aineksia.

Hän oli lähtöisin työläiskodista, kuten suuri osa prostituoiduista 1800–1900-luvun vaihteen Helsingissä. Hän oli synnyttänyt aviottoman lapsen, ja hän muutti maaseudulta pääkaupunkiin etsimään työtä ja omaa paikkaansa elämässä. Nopeasti kasvavassa Helsingissä oli kova kysyntä etenkin palvelusväestä, tehtaantyöläisistä ja anniskelu- ja majoitusliikkeiden henkilökunnasta.

Oltuaan kaksi vuotta piikana Maria joutui poliisin epäilemäksi, koska oli kierrellyt iltaisin kaupungin kaduilla. Mariaa pidettiin katuprostituoituna, katutyttönä.

–1800-luvun lopulla ulkona liikkuminen hämärän aikaan tulkittiin automaattisesti epäilyttäväksi, sillä kunniallisilla naisilla ei katsottu olevan asiaa kadulle iltaisin ja öisin, Häkkinen sanoo.

Katuprostituoidut olivat siveyspoliisin ja kaupunkilaisten silmätikkuja, koska he etsivät asiakkaita julkisilla paikoilla. Sen sijaan säätyläismiesten rakastajattaret ja bordellien prostituoidut, usein Ruotsista tai Venäjältä tulleet ylempien sosiaaliluokkien naiset, olivat alan eliittiä, joka ei yhtä usein joutunut ympäristön huomion ja hyökkäysten kohteeksi.

Tarkastusvihkolla ammattiin

20. marraskuuta 1888 Maria toimitettiin ensimmäisen kerran sukupuolitautitarkastukseen. Vaikka hän oli terve, häntä epäiltiin edelleen. Vuonna 1890 Maria sai toisen lapsen, joka sekin menehtyi pienenä. Maria oli käynyt tarkastustoimistossa 18 kertaa, kun hänet tammikuussa 1891 otettiin vakinaiseksi tarkastusnaiseksi. 27-vuotias Maria oli nyt rekisteröity ammattimainen prostituoitu, joka viikoittain joutui käymään tarkastuksissa.

Prostituoitujen sukupuolitautitarkastusten tavoitteena oli minimoida prostituution kielteiset seuraukset, ennen kaikkea estää kupan, tippurin ja muiden sukupuolitautien leviämistä. Jos ilotyttö ei sairastanut sukupuolitautia, hän sai lääkäriltä tarkastusvihkon, joka toimi lupakirjana prostituution harjoittamiseen. Jos naiselta löytyi sukupuolitauti, vihko takavarikoitiin kunnes tauti oli hoidettu.

Helsingissä ilotyttöjä tarkastettiin satunnaisesti jo 1810-luvulla. Vähin erin järjestelmä säännönmukaistui, ja vuonna 1876 kaupunkiin perustettiin erityinen tarkastustoimisto tarkastuksia hoitamaan. Näin seksikaupasta tuli viranomaisten ohjaamaa toimintaa. Ohjesääntöinen prostituutio jatkui senkin jälkeen, kun prostituutiosta vuoden 1889 laissa tuli rikos. Huoli sukupuolitaudeista oli kova, ja erityisesti lääkärikunta puolsi ohjesääntöisen järjestelmän säilyttämistä.

Koska sukupuolitautien yleistymistä pidettiin etenkin pahatapaista elämää viettävien irtolaisten syynä, lääkärintarkastuksiin toimitettiin myös naisia, joita ainoastaan epäiltiin prostituutiosta. Tarkastukset olivat paitsi nöyryyttäviä usein myös perusteettomia. Helsingin tarkastustoimistossa kävi vuosina 1870–900 tuhansia naisia, mutta taudinkantajia löytyi vain noin 600. Käytännössä tarkastusten hyötykin jäi vähäiseksi, sillä prostituoitujen asiakkaita tutkittiin ani harvoin.

Ketkä seksiä ostivat?

Prostituoiduista tiedetään yhtä ja toista, kiitos kuulustelu- ja lääkärintarkastuspöytäkirjojen. Prostituoitujen asiakkaita on paljon vaikeampi tutkia, koska vastaavanlaisia arkistoja ei ole. – Lait eivät ole koskaan määritelleet seksin os-tamista rangaistavaksi, huomauttaa historian professori Toivo Nygård. Vaikka prostituoitujen asiakkaisiin voitiin soveltaa lakien salavuoteus-, huorinteko- ja irtolaispykäliä, miehet päätyivät harvoin tuomiolle tai lääkärintarkastuksiin.

– Jossakin määrin asiakkaita on tullut kaikista ikä- ja sosiaaliluokista, sillä prostituutio on osa kollektiivista mieskulttuuria, jossa miehenä olemiseen kuuluu naisen seksuaalinen valloit-taminen, hyödyntäminen ja alistaminen, arvioi 1800- ja 1900-luvun prostituution tuntija, sosiaalihistorioitsija Antti Häkkinen.

Sukupuolitautitilastojen valossa pääkaupungin prostituoitujen palveluksia käyttivät aktiivisimmin ylioppilaat ja ylempien sosiaaliluokkien nuoret, naimattomat miehet.

– Sääty-yhteiskunnassa ylempien sosiaaliluok-kien miehet menivät naimisiin vasta vanhemmalla iällä saavutettuaan hyvän yhteiskunnallisen aseman, joten ilotytöt korvasivat avioelämää. Heillä oli myös varaa seksin ostoon ja ilotaloissa istuskeluun. Bordellit olivat osa miesten huvi-kulttuuria. Niissä vietettiin aikaa, syötiin, juotiin, pelattiin, kuunneltiin musiikkia ja tapeltiin, Häkkinen sanoo.
 

Taustat hyvin kirjavat

– Viime vuosikymmeniin asti prostituoitujen ajateltiin olevan itse syyllisiä omaan tilaansa. Asiakkaiden osuutta tai prostituutiota ylläpitäviä yhteiskunnallisia rakenteita ei pohdittu, sanoo lääketieteen historiaan erikoistunut aate- ja oppihistorioitsija Heini Hakosalo.

Tämä asenne näkyy myös viranomaisten laatimissa kuulustelu- ja tarkastuspöytäkirjoissa. Esimerkiksi Marian prostituution syyksi sukupuolitautilääkäri on merkinnyt "kevytmielisyys".

– Asiakirjoista on vaikea löytää prostituution aloittamisen todellisia syitä, koska viranomaiset ovat tulkinneet naisten kertomuksia omista lähtökohdistaan. Toisaalta naiset ovat voineet värittää tarinoitaan viranomaisten mieltymysten mukaan ja korostaa omaa vastuutaan, Antti Häkkinen sanoo.

Elämäkertatietojen perusteella prostituoidut tulivat alalle niin monenlaisten vaiheiden kautta, ettei kaikille yhteistä syytä voida osoittaa.

Joillakin on ollut tiukkaa toimeentulosta; erityisesti palvelustyössä palkka oli pieni ja työpaikat vaihtuivat usein. Jotkut ovat joutuneet säätyläisherran viettelemiksi ja hylkäämiksi. Osa on houkuteltu ansaan katteettomilla paremman elämän lupauksilla, osa on halunnut pitää hauskaa ja etsiä uusia tuttavuuksia.

Huomionarvoista on, etteivät usein syiksi tarjotut "lapsuuden traumaattiset kokemukset" ja "huono koulutus" korostu naisten kertomuksissa. Intiimien tietojen puuttumisen voi selittää se, etteivät naiset halunneet kertoa kuulustelijoilleen henkilökohtaisimpia asioitaan. Koulutus taas ei nouse esiin, koska Marian lailla useimmat naiset olivat saaneet oppia. Antti Häkkisen mukaan prostituoidut olivat käyneet saman verran koulua kuin nuoret helsinkiläisnaiset yleensä.

Haaveissa uusi elämä

Oli seksin myymisen syy mikä tahansa, yksikään poliisin kanssa tekemisiin joutunut prostituoitu ei aikonut harjoittaa ammattia pysyvästi. – Prostituutio on ollut ani harvalle naiselle elinikäinen ja ainoa tulonlähde. Poliisitilastojen perusteella 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun prostituoiduista joka neljäs jätti ammatin jo ensimmäisen vuoden aikana, Häkkinen sanoo.

Useimmat prostituoidut haaveilivat aivan tavallisesta naisenelämästä. Tämä käy ilmi vetoomuksista, joita prostituoidut kirjoittivat kuvernööreille ja maaherroille. Niissä naiset anovat apua uuden elämän aloittamiseen ja kertovat riipaisevasti, kuinka he ovat yrittäneet vaihtaa asuin- ja työpaikkaa, mutta aina joku on tuonut esiin heidän menneisyytensä.

Myös Maria yritti irtautua prostituutiosta hakeutumalla "langenneille naisille" tarkoitettuun turvakotiin, jota piti vapaakirkollinen Emma Mäkinen.

– Yleisen mielipiteen mukaan ilotytöillä ja avionrikkojilla ei ollut mahdollisuuksia säädylliseen elämään, mutta herätyskristillisten mielestä Jumala voi kaikkivoipaisuudessaan pelastaa jopa heidät, kertoo kristillissosiaalista vapaaehtoistyötä tutkinut Suomen historian mvs. professori Pirjo Markkola.

Helsingissä toimi useita turvakoteja, joista Emma Mäkisen koti oli suurin ja vanhin. Se aloitti toimintansa jo vuonna 1880.

Turvakodeissa "haureuteen langenneet" naiset saattoivat harjoitella paluuta yhteiskuntaan ja opetella kunnon työläisnaisiksi. Naiset saivat asua kodeissa ilmaiseksi, mutta heidän tuli noudattaa tiukkaa päiväohjelmaa, johon kuului hartaushetkiä, uskonnon opintoja ja kovaa kotitaloustyötä.

Lakeja 252 vuotta

suomessa prostituutiota ehdittiin säädellä kirkko-, rikos-, sukupuolitauti- ja irtolais-laeilla, ennen kuin se 1986 vapautettiin seuraamuksista. Aina säätely on kuiten-kin kohdistunut seksin myyntiin; os-tamisen kriminalisointia pohditaan meillä nyt ensimmäisen kerran.

1734 Ruotsin valtakunnan laki määrittelee prostituution rangaistavaksi, mikäli se tapahtuu "huoneissa tai kokouksissa, joissa riettautta tai irstaisuutta harjoi-tetaan". Laki kieltää myös salavuoteuden eli avioliiton ulkopuolisen seksin sekä huorinteon eli aviorikoksen.

1811 Kadulla kuljeskelevia naisia alis-tetaan tarkastuksiin sukupuolitautien le-viämisen välttämiseksi.

1875 Keisarillinen julistus kehottaa kau-punkeja luomaan ohjesäännön ja tarkas-tuskomitean prostituutiota varten.

1880 Asukaslukuun suhteutettuna Hel-singin prostituoitujen määrä on suurimmi-llaan: joka sadas helsinkiläinen on pros-tituoitu.

1883 Irtolaisasetuksilla halutaan panna kuriin työttömät, kuljeskelevat ja "paha-tapaista elämää" viettävät kansalaiset, jotka voidaan toimittaa työlaitokseen tai vankilan kaltaiseen pakkotyölaitokseen.

1884 Uuden määräyksen mukaan pros-tituoidut saavat asua enintään kaksittain. Ilotalot eivät silti katoa. Bordellit alkavat toimia salaisesti.

1889 Rikoslailla määritellään "yleinen prostituutio" rikokseksi.

1908 Ohjesääntöinen prostituutio lakkau-tetaan, mutta käytännössä prostituoitujen valvonta siirtyy poliisilta terveysviran-omaisille.

1926 Salavuoteus poistuu rikoslaista.

1936 Prostituutio poistuu rikoslaista, mut-ta irtolaisten rankaiseminen kovenee.

1942 Epävirallisena jatkunut ohjesääntöi-nen prostituutio loppuu.

1948 Huorinteko eli aviorikos poistuu rikoslaista.

1950–1980-luvut Prostituution harjoitta-jien määrä laskee tasaisesti ja jyrkästi. Helsingissä on 1980-luvulla parisataa prostituoitua.

1986 Irtolaislaislaki kumotaan ja sitä valvovasta Huoltopoliisista luovutaan. Prostituutio vapautuu seuraamuksista.

1990-luku Prostituutio lisääntyy voimak-kaasti.

2003 Hallitus valmistelee rikoslakia, joka kriminalisoisi seksin ostamisen.

2004 Lakiesityksen antaminen eduskun-nalle lykätään vuoteen 2005.
 

Jotkut pääsivät eroon

Jotkut saivat turvakodista avun ja olivat siitä kiitollisia. Eräs nainen kiittää kirjeessään Emma Mäkistä siitä, että tämä opetti glanssin rykäämisen eli kiiltosilityksen taidon. Se oli tuonut naiselle työmahdollisuuksia ja auttanut hänet kaidalle tielle.

Monelle prostituoidulle turvakodin ankara ilmapiiri oli kuitenkin liikaa, niin myös Marialle.

Maria ei viihtynyt vaan lähti pois ja joutui uudestaan tarkastuskirjoihin marraskuussa 1894 metelöityään humalassa Bulevardilla. Seuraavan vuoden huhtikuussa hän yritti etsiä töitä ja jäi pois vakituisista tarkastuksista. Hänet luokiteltiin ns. ylimääräisesti tarkastettavaksi naiseksi, eli poliisi toimitti hänet tutkimuksiin tarpeen tullen. Pian Mariasta kuitenkin tuli jälleen vakituinen prostituoitu.

Loppuvuodesta 1897 Maria tuomittiin irtolaisuudesta kolmeksi kuukaudeksi Hämeenlinnan vankilaan. Aika vapaudessa jäi lyhyeksi, sillä huhtikuussa 1898 hän sai uuden, vuoden vankilatuomion. Sen jälkeen hän yritti vielä kerran irrottautua prostituutiosta ennen kuin toukokuun lopussa 1901 putosi Korkeasaaren laiturilta ja hukkui. Uudessa Suomettaressa ja Päivälehdessä kuolema tulkittiin itsemurhaksi, mutta tapahtumien yksityiskohdat jäivät epäselviksi.

Puolustustaistelu viriää

1800-luvun lopulle asti prostituutiota pidettiin välttämättömänä ilmiönä, jonka kitkemiseen yhteiskunnalla ei ollut keinoja. Irtolaisuutta ja marginaaliryhmiä tutkinut historian professori Toivo Nygård arvelee, ettei prostituutiota koettu kovin suureksi uhaksi, koska kyse oli naisista, vieläpä melko pienestä joukosta naisia. Prostituution nähtiin jopa suojaavan kunniallisia naisia "viettiensä armoilla" olevilta miehiltä.

Sitten työväenliike ja naisliike nostivat esiin uudenlaisia argumentteja. Työväenliike katsoi seksikaupan halventavan köyhiä työläisnaisia ja alkoi vaatia sosiaalipoliittisia uudistuksia. Suurlakkovuonna 1905 prostituution lopettaminen nostettiin yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi.

Naisliikkeelle prostituutio merkitsi epäoikeudenmukaista patriarkaalista vallankäyttöä. Erityisen tuomittavaa oli ohjesääntöinen prostituutio, joka pakotti vain naiset tarkastuksiin, vaikka yhtä lailla miehet saattoivat levittää sukupuolitauteja. Naisliike halusi miehet vastuuseen teoistaan.

Prostituoitujen kurjiin oloihin puuttuivat myös kristillisten järjestöjen, kuten Siveellisyysseuran ja Valkonauhaliiton, moraalireformistit. He kirjoittivat "siveellisyyskysymyksestä" lehtiin ja näin nostivat prostituution julkiseen keskusteluun.

– Seksuaalisuus oli ollut vaiettu aihe. Nyt siihen tarttuivat ennen kaikkea naiset, joiden olisi aikakauden ihanteiden mukaisesti pitänyt olla hiljaisia ja siveitä eikä tietää asiasta mitään. Tämä kauhistutti monia aikalaisia, Pirjo Markkola sanoo.

Markkola näkee moraalireformistien työllä olleen merkitystä päätöksessä, joka 1908 lakkautti ohjesääntöisen prostituution – olkoonkin, että muutos jäi muodolliseksi: käytännössä prostituoitujen valvonta siirtyi poliisilta sosiaaliviranomaisille.

Eriarvoisuus nousee taas

Suomalaisessa yhteiskunnassa prostituutiota on säädelty kirkko-, rikos-, sukupuolitauti- ja irtolaislaeilla. Lakeja paremmin prostituutioon näyttävät kuitenkin purreen seksuaalimoraalin muuttuminen ja yhteiskunnan vaurastuminen ja demokratisoituminen.

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä elintaso nousi, sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmät kehittyivät ja naiset saivat lisää taloudellisia ja yhteiskunnallisia oikeuksia. Sukupuolitauteihin löytyi tehokkaita lääkkeitä, ehkäisyvälineet paranivat, ja avioliiton ulkopuolisiin seksisuhteisiin suhtauduttiin aiempaa vapaammin. Prostituoitujen määrä kääntyi selvään laskuun.

1990-luvulla prostituutio alkoi taas lisääntyä nopeasti. Taustalta löytyy samankaltaisia syitä kuin sata vuotta sitten. Tuloerot ovat kasvaneet niin Suomessa kuin muissa maissa, ja etenkin naisten taloudellinen tilanne on heikentynyt. Keskusrikospoliisin tilastojen mukaan 95 prosenttia Suomessa oleskelevista prostituoiduista on ulkomaalaisia, lähinnä venäläisiä ja virolaisia. Tämä kuvastaa hyvin sitä, että Suomen, Venäjän ja Viron välillä kulkee yksi maailman jyrkimmistä elintasokuiluista.

Myös yhteiskunnan seksuaalimoraali on saanut vuosisadan takaisia vivahteita. Vaarallisten tautien, kuten aidsin, yleistyminen kiristää normeja ja vaikeuttaa seksikumppaneiden löytämistä.

Uutta on sen sijaan prostituution teollistuminen ja globalisoituminen. Prostituutiosta on tullut osa maailmanlaajuista seksibisnestä, joka tuottaa markkinoille yhä enemmän ja yhä monipuolisempia palveluja. Samaan aikaan yksilönvapauden korostaminen torjuu rakkauseetoksen ja kannattaa tunnesiteetöntä, mekaanista seksiä.

Prostituutiolle on taas tilaa.

Anna Nieminen on oululainen filosofian maisteri, vapaa toimittaja ja historioitsija.
Päivi Parhi-Riikola on oululainen filosofian maisteri, toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.

Lähde: http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=104&vl=2004

Elwyn, todellakin seksin ja rakkauden kait pitäisikin kuulua yhteen. Minusta tuntuu, että elämme yhteiskunnassa, joka haluaa sotkea ja sekoittaa kaiken. Jokaisesta asiasta tulee irrallisia hyödykkeitä ja kilpaillaan siitä kenellä on parhaat palvelukset tai mitä se ikinä nyt sitten onkin.  :-\

Esmiralda, tuo tarinasi Kristiina oli siis noin nuori. Siinä tapauksessa oli todella hyvä, että aidosti kuuntelit. Jotenkin kuvittelin, että kysymyksessä olisi ollut aikuinen ihminen. Mielestäni se olisi ollut eri asia.

En minä tuohdu siitä, jos joku aikuinen on päättänyt toimia prostituioituna. Mielestäni se on vain surullista, jos nuorille naisille tulee siitä sellainen mielikuva, että ehdoitta rakastaminen on sitä, että antaa alistaa itsensä. Varmasti tämä nuori Kristiina mielestään silloin rakasti poikaystäväänsä ehdoitta. Hän vain tajusi myöhemmin, että kyse ei olekaan siitä.

Joskus on vaikeaa tietää mitä rakkaus on. Monen kasvuympäristö on tässä asiassa ollut vanhingollinen siinä mielessä, että aina se mielikuva rakkaudesta muodostuu ja jos kotona on ollut vain kylmyyttä niin silloin rakkaudenkin käsite menee sen mukaan.

Ehdoton rakkaus se vasta onkin kysymysmerkki, jos tausta on tuollainen.

Onneksi juuri keskustelemalla, iän myötä, kokemuksien kartuttua ja toisten tarinoita kuuntelemalla voi oppia paljon ihan taustasta huolimatta.  :smitten:

Hups, olettapa pulisseet  :D vaikka aikas rajatulla alueella...  ;)
Täs jatkua Myss´ltä... ja näitä on!

Kapinallinen - ts.anarkisti, vallankumouksellinen, toisinajattelija. Kaiken kasvun takana on ensin kapinallisen roolin aikaansaama liike. Myös urautumista ja jämähtämistä vastaan tällä on paljon annettavaa ihmiselle, joka osaa sen valjastaa vielä "aikusituttuaan". Ongelmaksi nousee varjo, joka ilmenee silloin kun kapinointi alkaa olla jatkuvaa muutoksesta huolimatta, em.muodin perässä kulkeminen sitä kyseenalaistamatta tai periaatteesta kapinointi.

Kerjäläinen - ts.koditon köyhä. Symbolisesti kerjäläinen kuvaa mitä tahansa asiaa, tunnetta, esinettä, tarvetta jota on pakko kerjätä selviytyäkseen. Eli ihmisen ei tarvitse olla köyhä ja nälkiintynyt ollakseen kerjäläinen, kyse voi olla läheisyyden kerjäämistäkin. Kerjäläinen opettaa ihmiselle omantunnonarvoa kovalla kädellä ja pakottaa katsomaan resulsseja totuuden läpi.

Kilpailija - ts. olympiaurheilija. Ihmiskehon äärimmäine hallinta, mutta sisällä etiikan ja moraalin hallinta. Eli tämä arkkityyppi kuvastaa tahdonvoimaa ja hankisen vahvuuden äärimmäistä hallintaa saavuttaakseen tahtomansa. Varjopuolla saavuttamiseen käytettään vilppiä, eli silloin itse saavutus on tärkeämpää kuin etiikka ja moraali.

Kirjuri - ts.kopioija, sihteeri, kirjanpitäjä. Tämä rooli tulee esille kun talletat jotakin informaatiota, itse sitä luomatta. Sukututkimuksen kautta, uutisoinnissa, netissä ja mediassa yleensä olevat uutiset ovat kirjureiden kasaamaa ainesta muille.  Plagiointi, tietojen myyminen, juoruaminen, faktojen muutos syöksee kirjurin varjoon.

Klovni - ts.hovinarri, ilveilijä, hölmöläinen. Tavallisesti tämä rooli on pääroolina miehillä, he peittävät todelliset kasvot ja ovat usein porukan tai piirittämänsä naisen tunteiden ja reaktioiden peilejä. Nämä ovat yleensä myös kovia kritisoimaan ja arvostelemaan muita, myös vastoin omia tunteitaan. Hovinarri kiipeää vallankahvassa olevan lähelle olemalla mielinkielin, kun taas hölmäläinen on se yksinkertainen ihminen (Forest Gump).

Kohtalokas nainen - ts. musta leski, keimailija, seireeni, Kirke, viettelijätär, lumoojatar. Don Juan naispuolinen vastine.

Kostaja - ts. kostonenkeli, pelastaja, vapauttaja. Pitää oikeudenmukaisuudesta huolen, jopa agressiivisesti. Auttaa pyytteettömästi heikompia ja ahdingossa olevia riistolta. Kostonenkelillä on tässä arkkityypissä mystinen lisäsävy, jossa ilmentyy Jumalalta sstu oikeutus ja käsky toimia kostajana. Varjonsa tämä rooli kohtaa pyhittäessään keinot saavuttaakseen kostonsa ja mielestään oikeuden.

Kumppani - ts.apuri, oikeakäsi. Ihminen joka tarjoaa apuaan ja palvelujaan itseään vahvemmalle ja arvovaltaisemmalle henkilölle uskollisesti, pyytteettömästi, sitkeästi ja epäitsekkäästi. Samalla nauttien arvostusta toimistaan ja kokemusta tarpeellisuudestaan. Eli tässä roolissa on kyse vain platonisista suhteista ja ystävyydestä.

Kuningas - ts. majesteetti, hallitsija, johtaja, päälikkö. Miehisen vallan ja auktoriteetin huippua, jossa yhdistyy tarvittaessa äärimmäinen taito suopeuteen kuin myös julmuuteen. Varjossa tämä rooli ei siedä arvostelua, kysymyksiä eikä haasteita.

Kuningatar - ts. hallitsijatar. Edellisen tavoin, mutta lisäksi naisessa piilevät voimat ja arvovalta lisättynä. Tämä ilmentyy jokaisessa naisessa, jolla on itsetunto kohdallaan, joskus. Kompastuskivenä tässä on kuningattaren tai hallitsijattaren tarve olla muiden yläpuolla, koska tukiverkko saattaa olla vain näennäistä, jos varjo on astunut esiin. Eli tyypillinen paha, kun taas jääkuningatar ei anna hippustakaan ajatusta tai empatiaa muiden ihmisten tunteille, mehiläiskuningatar taas on onnistunut orjuuttamaan koko ympäristönsä omille tarpeilleen, vaikka palvelee yhdyskuntaa omalla tavallaan.

Lapsi - ts. orpo, haavaoittunut, maaginen/ viaton, luonnonlapsi, ikuinen poika/tyttö. Joskus näistä jokin on näkyvin, mutta nämä kaikki ovat meissä. Haavoittunut ja orpo voivat kulkea käsi kädessä tai haavoittunut niin vahvasti esillä, että viatonta ei näy.
Orvon pitää itsenäistyä varhain, lapsen oma arvostelukyky ja kokemus luovat oman maailmankuvan, joka voi olla täysin illuusiota tai ylirealistinen. Tästä kumpuaa todellisia selviytymistarinoita lapsuuden traumoista, mutta huonosti käy niille jotka eivät koskaa pääse irti orvon roolista.
Haavoittunut lapsi kätkee historiaan väkivaltaa, hyväksikäyttöä, laiminlyöntejä, jotka ovat jättäneet jälkensä ihmisen aikuiselämään asti ja vaikuttavat taustalla. Tätä arkkityppiä ei voida kuitenkaan syyttä kaikesta aikuiselämän ihmissuhdesotkuista, sillä tällä arkkityypillä on läksy ihmiselle ja se on anteeksiantaminen. Se mahdollistaa irtipääsyn ja eteenpäin menon, kokemuksista huolimatta.
Maaginen/viaton lapsi on se osa meissä, joka lumoaa muut ja mihin ihastutaan. Se on myös se joka näkee mustissa pilvissä ne kultaiset reunat ja että, kaikki on mahdollista. Varjopuolla kyynisyys ja pessimistisyys juontavat yleensä tämän lapsen mitätöintiin lapsuudessa aikuisten toimesta. Kuin myös vetäytyminen omaan fantasia maailmaan on maagisen lapsen varjopuolta.
Luonnonlapsi on syvässä tunnekosketuksessa luonnon ja eläinten kanssa. Vaikka herkkyyttä ja lempeyttä voi löytyä, ovat luonnonlapset yleensä selviytyjiä. Varjossa piilee kääntyminen luonnon ja eläinten riistäjäksi tai tuhoajaksi.
Ikuinen poika/tyttö on se Peter Pan, joka ei koskaan aikuistu. Symbolisesti siis ei tahdo rajoitta vapauttaan. Positiivisessa mielessä tämä ihmistyyppi on se, joka rakentaa elämänsä niin että nauttiminen on mahdollista yhdessä aikuisen velvollisuuden kansa. Negatiiviseksi arkkityyppi muuttuu, kun oman vanhenemisen hyväksyminen tuottaa tuskaa ja kieltäytymistä, tai on riippuvainen toisesta ihmisestä joka ylläpitää vapautta ja ulkoista varmuutta.

JATKUU... taas täytyy tehdä jotakin muuta. Edellisessä välissä tuossa kaameassa tuulessa istutin narsisseja ja tein pajunoksista niille "häkit", jotta pakkassuojan saa nätisti päälle... jos tarvii  :) Nyt täytyy mennä pistään sapuskaa perheelle ja itselle myös...  :angel:

En kannata seksin myymisen kieltämistä lailla,
sillä se ei kadota miesten tarpeita mihinkään. Kun joku vapaaehtoisesti valitsee tarjota seksiä, ja siitä selvästi maksetaan, molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Mutta kun seksiä ei enää saa suoraan maksamalla, pitää miehen hankkia rakastajatar, jolle täytyy luvata kuut ja tähdet taivaalta ja valehdella rakastavansa. Sillä ei sitä seksiä tuolta saa ilman rakkautta. Rakkaus ja seksi kuitenkin ovat täysin eri asioita. Ja sen takia aina joku saa kärsiä.

Pistää kyllä pohtimaan omia rooleja tuo Myss:in aikasta pitkä ja kattava lista..
Varmaan tässäkin asiassa olis helpompi nähdä oma itsensä jos vain pystyisi rehellisesti itseään katsomaan ja tiedostamaan.
Joskus siinä jossain keskustelussa, missä puhuttiin niistä omista lohikäärmeistä (olikohan se kirja joku "Kesytä omat lohikäärmeesi" tms??), , olin omasta mielestäni tekemisissä ihan eri lohhareitten kanssa kun mitä ystäväni koki minun olevan.
*jatkaa pohtimista*

Myss´ltä jatkuu...
Laupias samarialainen -Marttyyrin läheinen tuttu, ero tulee esille siinä että samarialainen uhrautuu sellaisten vuoksi joista luulisi vähiten välittävän. Jokaiselle tuttu, kun omasta ajastaan antaa eksyneelle aikaa ja neuvoo tietä.

Manaaja -ts.shamaani. Jokaisella tulisi olla tämän arkkityypin lahjat mukana, kun estätään ulkoapäin tulevien toimintamallien, ajatuskaavojen omaksuminen miettimättä. Peiliin katsominen on vaikeaa, mutta manaaja sinussa laittaa vaikeassakin tilanteessa sen eteesi ja näin näet enemmän. Varjo puoli tulee vanhassa sananlaskussa hyvin esiin; näkee roskan muiden silmässä, mutta ei hirttä omassaan.

Messias -ts.lunastaja, pelastaja. Tämän arkkityypin olemus on jumallisen ruumiillistuman olemus ja ilmentymä. Messiaskompleksi taas syntyy varjopuollella, kun ihminen kuvittelee oikeasti olevansa Jumalansa asialla ja tehtävällä.

Midas/ saiutri - ovat niin lähekkäiset, että ne voidaan katsoa olevan yhtä. Midas on läsnä, kun taotaan kultaa joka asiasta ja helpolla, niin helpolla että se muuttuu kiroukseksi. Ahneus on Midaksen varjona aina ja muiden ihmisten vahingoittaminen, kaiken itselleen haaliminen myös. Saiturilla on samat oireet, mutta ilman rahan "taikomis" etua.

Munkki /Nunna - ts.naimaton. Myönteistä tässä ovat piirteet, joissa korostuutt spirituaalinen mielenlaatu, uskollisuus, sitkeys ja viisauskin (vanhemmiten usein).  Varjona on eristäytyminen, ylihurskaus tai etuoikeutettuun asemaan piirteiden vuoksi nousun vaatimus tai halu. Selibaatti on ulkona tästä arkkityypistä, vaikka äkkiseltään sen uskoisi siihen kuuluvan.

Muodonmuuttaja - ts. taikuri (ks.veijari). Tämä arkkityyppi matkaa kanssasi unimaailmassa tai hengellisessä muussa matkassa. Se aukaisee kolmatta silmää ja on sinussa tilanteissa, joissa intuitiosi saa olla voimissaan ja ohjata sinua. Varjona tällä on nk. takinkääntäjä persoonallisuuden syntyminen, eli oman eduntavoittelu nousee päälimmäiseksi elämässä.

Mystikko -Aidon mystikon tie on aina aliarvioitu äkkisellä silmäyksellä ja kun se avautuu, se ei olekkaan helppo. Tietoisuuden tason nousu on yski mystikon lahja, mutta hintana sillä on koettu kärsimys. Tietoisuus voi olla tiedettä, taitoa, älyä mitä vain opittua ja loppuun asti teräväksi hiottua työllä, hiellä ja verellä. Eli jos olet meditaatiolla ja hiljentymisellä saavuttamassa jotakin ja koet sen olevan lähellä mystikkoa, voi ero olla hiuksen hieno. Arkkityypisi voikin olla etsijä... Mystikon varjo tulee vallitsevaksi arkkityypissä, kun mystikko antautuu täysin valitsemalleen asialle, unohataen kaiken muun tai korostaa itsetärkeyttään itsessään ja nostaa itse itsensä jalustalle, olettaen myös nauttivansa palvontaa. Samoin varjossa kulkee mystikko, joka vaatii ihailijoiltaan tai oppilailtaan taloudellista, emotionaalista tai seksuaalista sitoutumista häneen. Aito valaistuminen on palvelualttiutta, ei kyvyn, taidon tai osaamisen alistamista hyödyntavoitteluun.

JATKUU...

Minun roolini kaikenlaisissa ryhmissä on ihan selvästi sivustatarkkailija/kuuntelija, tahdon tai en. Minun ei ole helppo kommunikoida tai tuoda ajatuksiani julki, enkä välillä (useimmiten) edes halua. Oloni on usein aika irrallinen tilanteissa, joissa on useampi kuin kaksi tai kolme ihmistä, tuntuu kuin en todella kuuluisi joukkoon. Mutta useinkaan se ei minua haittaa, tykkään olla ikään kuin vapaa yhteisistä velvoitteista enkä välttämättä haluakaan olla kauhean kiinteästi osa ryhmää. Joskus se kyllä vähän häiritsee, kun tuntuu, ettei kukaan huomaa/välitä olemassaolostani...
Kommenttini ja vähänkään esiintymiseen viittaavat tekoni (toisin sanoen huomion keskipisteeksi joutuminen) ovat aika satunnaisia, ja joskus tuntuu, etteivät ihmiset kuuntele sitäkään vähää mitä yritän sanoa. Niinpä olen mieluummin hiljaa.

Mutta kahdenkeskisissä tilanteissa asia on ihan toisin, puhun ihan yhtä paljon kuin se toinenkin. Mutta silloin sen toisen on oltava todella tuttu. Muussa tapauksessa tunnen oloni vaivautuneeksi. Jännä juttu.

Jatkampa pakinaa, kun on käsi jo ok  8)

Nautiskelija - ts. hedonisti, herkuttelija, kokki, viinintuntija. Ks.mystikko myös. Nautiskelija saa energiaa elämän hyvistä puolista ja käsitys äärimmäisyyksiin menemisestä, ei kuulu tähän. Vaan on lähinnä kulttuurillinen ennakkokäsitys (sanan stereotypiaa). Fyysisen nautinnon etsiminen aistien kautta on verrattavissa henkiseen etsintään, kaikki muistaa Kreikan Dionysos Jumalan? Varjona tällä arkkityypillä on pyrkimys saavuttaa nautinto muiden tai oman terveyden kustannuksella.

Neitsyt -Puhtauden ja nuoruuden (tyttöjen neitseellisyyden) arkkityyppi. Luonnon suojelu kuuluu neitsyyden arkkityypin toimialueeseen, ja varjona on asioiden kärjistäminen tai suojelun kausaalisuuden ymmärtämisen puute. Myös vastenmielisyys (em.kaksinaismoralisointi) tai pelko ovat äärivarjon ilmentymiä. Neitsyt on täydellisen miehisen elämän, Jumalan äiti.

Opas -ts.guru, viisas, tietäjä, henkinen opettaja, evankelista, saarnaaja. Jokainen meistä joskus opastaa henkisiä asioita toisille. Tämä ilmentyy aivan omien elämän kokemusten nöyrässä yksinkäsittelyssä tai jakamisessa toiselle samassa tilanteessa olevalle. Pimeä puoli nousee, kun tahdotaan saada hyöty toiselta tästä.

Opettaja -ts.mestari, neuvonantaja, ohjaaja. Tässä ei vain opeteta toista, vaan jalostetaan ajatuksella. Siipien suojaan ottaminen ja siellä kehittyminen on opettajan arkkityypin ansiota, mutta varjona on tilanne, jossa opettaja ei anna oppilaan kehittyä itseään paremmaksi ja pois vaikutuksen alaisuudesta tilasta. Todellinen, hyvä opettaja osaa päästää irti oikealla hetkellä ja riittävällä tahdilla.

Oppilas -ts. opetuslapsi, uskottu, seuraaja. Jatkuva oppiminen, avoimuus uudelle ovat oppilaan tunnuksia. Tämä onnistuu vain opettajan kanssa ja pystyy antamaan oppilaalle sen mikä on tarkoitus, lannistamatta. Yksinopiskelussa on vaara, joka ilmenee Disneyn piirretyssä "Mikki Hiiri taikurin oppilaana".. lopputulos voi olla kaaos. Mutta myös ikuisuusopiskelijat ovat liiaksi ihastuneet oppilaana oloon, eivätkä osaa astua oman tiedon varaan omille jaloilleen.

Orja - tällöin puuttuu ihmiseltä valinnanvapaus ja itsemääräämisoikeus. Vaatii paljon asettua orjaksi, menettämättä itseään (em.armeija-aika). Orjallakin on oma mieli ja valinta olla orja, on joka puuttuu usein orjana olevilta. Irtipääsy orjan roolista on henkinen ponnistus, jos ei tilanne muutoin laukea.

Palvelija - ts.oppipoika. Kaikki josksu palvelevat jotakuta toista ja se kuuluu kasvuun. Tarkoitus olla käytettävissä ja rikastuttaa toisen elämää ovat palvelijan tehtäviä. Tehtävä onnistuu jos palvelija osaa ja kykenee palvelemaan myös itseään, em. riittävän levon (hyvinvoinnin) kautta.

Pappi - ts.papitar, pastori, rabbi, shamaani, evankelista. Tähän arkkityyppiin liittyy vihkimys tai lupaus tehdä jotakin tehtävää. Olettamuksena on, että henkilö myös elää oppejensa tai tehtävänsä mukaan ja jos tämä ei onnistu, puhutaan varjosta.

Parantaja -ts.haavoittunut parantaja, hoitaja, terapeutti. Terveydenhuollon henkilöt ovat ovat malliesimerkkejä, heillä on halua auttaa fyysistä tai psyykkistä ongelmaa muissa. Yleensä he eivät ole kuin alkusykäyksen antajia tai kontrolloijia paranemisprosessissa, mutta todella tärkeitä ja arvokkaita henkilöitä, jotta paranemisprosessi pysyy. Suuri vaikutus ammatinvalinnassa, mutta joillakin on tämä kyky ihan maallikkotasollakin.
Haavoittunut parantajan taustalla on oma kärsimys, joka on johtanut tilanteesen jossa hän kykenee toimimaan parantajana muille. Varjona kummassakin on antaa harhakuva avuntarvitsijoille kaikkivoivasta kyvystä parantaa.

JATKUU...

Tämä on varma osa rooleistani:  :smitten: Kaikkine puolineen...

Nautiskelija - ts. hedonisti, herkuttelija, kokki, viinintuntija. Ks.mystikko myös. Nautiskelija saa energiaa elämän hyvistä puolista ja käsitys äärimmäisyyksiin menemisestä, ei kuulu tähän. Vaan on lähinnä kulttuurillinen ennakkokäsitys (sanan stereotypiaa). Fyysisen nautinnon etsiminen aistien kautta on verrattavissa henkiseen etsintään, kaikki muistaa Kreikan Dionysos Jumalan? Varjona tällä arkkityypillä on pyrkimys saavuttaa nautinto muiden tai oman terveyden kustannuksella.

Ihan totta, nautiskelijaa pitäisi löytyä jokaisesta meistä. Elämästä nauttimisen taito on lahja  :smitten: Harmillisesti osa elää jatkuvasti "sitten kun" elämää...
Mutta Myss jatkuu, jotta saan kaikki tänne... Siitä on sitten hyvä poimia ja pohtia mitä löytyy. 12 niitä pitäisi jokaisen kaivaa Myss´n mukaan, eli 8. pääasiallista ja lisäksi vähempiarvoisia lisäksi.

Mutta tuosta teknisestä toteutuksesta tuonnempana...

Peluri - ottaa isoja riskejä, eli tämä laajasti nähtynä kattaa kirjon narkomaaneista, yrittäjä henkiseen elämäntapaan, politiikan pelisilmästä korttihaihin ja muihin pelihimoihin. Tälle arkkityypille on ominaista luottaa intuitioon ja vaistoon, vaikka järkeä vastaa. Varjona tällä on pakkomielteen syntyminen.

Pioneeri - ts.tutkimusmatkaaja, uudisasukas, keksijä. Hakee ja tutkii kaikkea uutta ja nämä voivat olla konkreettisa paikkoja tai mielen sopukoita, oppimiskohteita. Samalla hän voi myös luoda uutta, innovatiivisyys liittyy pioneeriin jonka on suuntautunut omien rajojen ja kykyjen tutkailuun ja hakemiseen. Joskus pioneeri ei vain saa otetta elämästä, jos arkkityypi on liian vahva -ks.Don Juan ja kohtalokas nainen.

Prinsessa - ts.neito. Ikiaikainen käsitys naisesta ja jotkut vieläkin siitä haaveillen odottavat prinssiään saapuvaksi. Tälläinen arkkityyppi alistaa naisen itsensä avuttomaksi ja herkäksi, kauneus on tässä se katoava aspekti. Ja silloin lumous on ohi, mutta nainen edelleen avuton. Jos liitto perustuu nk.miehen ja naisen asemille tällä tavalla, on ongelmia tiedossa ajan kanssa tai kunnes prinsessa kasvaa ulos avuttomuudestaan. Jos kasvua ei tapahdu prinsessasta ei koskaan tule kuningatarta.

Prinssi - ts.ruhtinas. On miespuolinen henkilö joka on kasvatettu ja koulutettu palvelemaan konkreettista tai kuvainnollista valtakuntaa. Varjo asettuu prinssin harteille, kun hän käyttää asemaansa muita sortaen (vaimo /lapset).

Prostituoitu - opettaa lahjomattomuuttaa ja koskemattomuutta. Itsenäisyyttä ei pidä myydä pelosta kuin taloudellisen hyödyn vuoksi. Mutta lahjojen ja ideoiden myyminen (työn teko) on prostitioidun arkkityypille ominaista, varjo astuu kuvaan jos on pakko tai ei pidä työstään. Tämä on itsekunnioituksen ja itsetunnon mittari.

Rakastaja - Ilmentyy kaikkialla, mihin ihminen tuntee himoa. Se miten se purkautuu ulos on kiinni itsetunnostasi, uskallatko? Varjopuolena on kiihko tai pakkomielle himoon, joka vaikuttaa omaan tai toisen terveyteen haitallisesti.

Riippuvainen - ts.suurkuluttaja, ahmatti, työnarkomaani. ks.pelurikin. Tuttua meille kaikille varmasti, mutta kuinka suurena annoksena? Riippuvuudet nautintoaineisiin on yksi, mutta tv., seksi, ruoka, liikunta, henkiset asiat (negaatiotkin!)... kaikki mikä saa adrenaliinin kohisemaan korvissa on riipuvaisen arkkityypin ominaisuuksia. Varjo kontrolloi sillon kun riipuvuudesta puuttuu kontrolli ja itsekuri, tällöin myös epärehellisyys on kuvassa mukana. Yleensä itselle valehtelu on ensimmäinen oire itsekurin hukkumisesta.

Sabotööri - Yhdistää pelon ja huonon itsetunnon. Se saa ihmisen tekemään ratkaisuja, jotka ovat este elämän eteenpäin menolle. Luottamuksellinen suhde tämän arkkityypin kanssa on se sisäinen kello, joka myös varoittaa huonoista seikoista tielläsi ja opit näin varomaan virheitä. Aktiivinen tyyppi, joka ei jää taka-alalle helpolla, vaan vaati itsensä kuulluksi tulemista.

JATKUU...

Sijaiskärsijä - ts.marttyyri. Ihminen joka on oppinut käyttämään omaa palvelualttiuttaan ympärillä olevien henkilöiden hallitsemiseen. Usein urallaan ja sinne suuntautunut toiminta johtaa korkealle, koska on ihminen on valmis laittamaan kaiken (aivan kaiken) peliin. Kärsiminen muiden puolesta on maailmassa uskonnon kautta suurinta, mitä voi tehdä toisen puolesta ja korkeinta mihin ihminen voi yltää hengellisellä tasolla. Varjo on tasapainossa keikahduksessa, jossa muiden hallitseminen tulee hallitsevaksi ja päämääräksi, keinoja kaihtamatta.

Soturi - ts.amatsooni, palkkasoturi, onnensoturi, revorverisankari, samurai. Fyysinen voima ja kyky taistella, suojella ja puolustaa omia oikeuksiaan. Soturissa on miesenergiaa, mutta naisissa on tätä yhtäpaljon arkkityyppinä. Yleensä soturin astuessa elämän näyttämölle, on käyty jokin initaatio läpi ja kasvettu ihmisenä. Palkka- ja onnensoturi ovat valmiita myymään sielunsa ja taitonsa kenelle ja mihin vaan, kun hinnasta sovitaan. Samurai ja revorverisankari puolustavat itseään ja muita oman arvostelukukynsä perusteella, mutta vahvasti väkivaltaisin keinoin. Pahimmillan näiltä arkkityypeiltä puuttuu eettiset periaatteet ja kohtuullisuus käsitys kokonaan. Ritarillisilla arvoilla ei tässä ole mitään tekemistä!

Sovittelija - ts.lähettiläs, diplomaatti, välimies. Siinä missä asianaja on päämiehensä puolella, ajaa sovittelija kaikkien näkemyksiä kohti parasta ratkaisua. Kunnioitus kaikkia kohtaan leimaa tätä arkkityyppiä ja omaa piirteitä kärsivällisyydestä, taitoa tulkita ja harkita, tunneäly on hyvä ja sovittelutaito. Varjossa sovittelijalla on oma lehmä ojassa.

Taiteilija - ts.käsityöläinen, kuvanveistäjä, kutoja. Halu kuvata näkemäänsä maailmaa taiteen keinoin, vaikka taito ei kohtaisi tuotosta. Tärkein on psyykkinen lataus ja tekeminen. Tarve purkaa ne työhön, taiteeseen on pääasia. Varjo astuu taitelijan tielle, kun puhutaan taiteilijoista. Harva taiteilija välttyy näiltä; omituisuuden leima, hulluus><nerous, kärsiminen muiden arvostelusta. Usein taiteilija saa kunniaa vasta kuolemansa jälkeen, mikä on elävän taiteilijan talouden puolesta hillitsevä tekijä taiteen luomisessa.

Tarinankertoja - ts.runoniekka, trubaduuri. Tarinoilla on kautta ajan opettettu asioita muille ihmisille ja tarinoiden kautta voidaan eläytyä tilanteisiin ja kokemuksiin, konkreettisesti kokematta. Tästä syystä monet opettajat voivat samaistua tähän arkkityyppiin, mutta yleistystä ei tehdä. Monet kirjailijat, varsinkin romaanin kirjoittajat ovat tarinankertojia, mutta myös tiedon (media) onnistunut levitys voidaan nähdä tämän arkkityypin ansioksi. Ja brändien luojien, PR-henkilöiden työ koskettaa tämän arkkityypin aluetta. Varjossa tarinankertoja valehtee, vääristää tarinoita, salaa ja käyttää lahjaansa oman edun tavoitteluun.

Tuhooja - ts.hunni, sarjamurhaaja, ryöstäjä, hullu tiedemies. Joskus uutta ei synny, jos vanhaa ei tuhota pois. Historia ja maailman legendat, uskonnot pursuavat tämän arkkityypin kaltaisa tarinoita ja henkilöitä. Tämän arkkityypin läsnäolo on välttämätöntä jokaisella. Monet terapeutit ovat työkseen tuhoojia, he auttavat ihmisiä purkamaan omia tuhovoimiaan, jotta eheytyminen voi alkaa. Liian pitkälle tuhoaminen menee silloin, kun ei anneta uuden kasvaa ja vallata aluetta itselleen. Myös varjossa arkkityyppi kulkee, kun ihmiskunta tuhoaa ympäristöään ja tappaa toisiaan. Vaikka tässäkin on sytä muistaa, että tämä kiertokulku on väistämätön toisinaan jos on kuljettu varjossa jonkun muun arkkityypin kanssa.

Tuomari - ts.kriitikko, tutkija. Ks. sovittelija. Kuningas Salomon on tuomarin esikuvana, tämän ulkopuolella jäävät tuomitaan moraalisesti arveluttaviksi, rikollisiksi ja yhteiskunnan vihollisiksi. Yksilötasolla vääryyden kokeminen ja anteeksi antamisen aito taito on tuomarin arkkityypin parasta puolta.

JATKUU...

Tämä oli mielenkiinotoista :)
Minä olen tuumannut, että minulla ei mitään rooleja olekaan vaan on ominta itseäni olla sitä, mitä kussakin tilanteessa katson parhaaksi.
Kaikki roolit ovat minun, ehkä siellä selkärankana kulkee minun elmänkokemukseni ja maailmankatsomukseni, jonka pohjalta sitten roolejani näyttelen...tästäpä nyt pääsisi ajatukseen, että olen yhtä kuin elämänkokemukseni, mikä taas on ihan hassu ajatus, ja jaksaissaan sitä voisi ajatella laajemminkin...ja siis ei vain tässä elämässä saatu kokemus, vaan kaikkien edellistenkin inkarnaatioiden aikana kertynyt viisaus...joo-o, tämä on aihe, jonka mittimistä tarpeeksi kauana jaktakessani päätyisin vain sanomaan; On vain ykseys. Tai jotain muuta sellaista.

No niin, Neptunus ykkösessä  ja Uranus ja Jupiter nousullako ne tässä puhuvat :buck2:

Mielenkiintoinen aihe! Olen pohtinut tätä tosi useasti, koska mun rooli riippuu aivan ryhmädynamiikasta. Kun saavun uutena ryhmään, yritän selvittää, mikä rooli on ns. "vapaana" ja astun siihen. Eli olenko se höpsökkä kikattelija vai se joka potkii toisia perunalaariin, että jotain tapahtuisi. Vai olenko hiljainen tukija, tarkkailija, vai ihan sitten joskus harvoin oma itseni.

Se ehkä johtuu siitä, että olen empaatti, vaistoan nämä asiat tosi äkkiä ja nopeasti, näen ns. mitä ryhmä "kaipaa" ja yritän tuoda sen esille. Olin joskus entisessä työpaikassani sellaisessa tilanteessa, jossa oli vahva vastakkainasettelu kahden ryhmän välillä. Huomasin, ettei kumpikaan ole "oikeassa" vaan se, mitä ryhmä tarvitsi, oli terveen, kriittisen tarkkailijan, joka huomauttaa asiallisesti, että kummankaan jutuissa ei ole enää minkäänlaista järkeä vaan kaikki perustuu valtapolitiikalle.

Mutta kuinka moni pystyy määrittämään roolinsa kun on yksin kotona sohvalla istumassa aamutakissa? Minusta olen silloin aidoimmillani.