Astro Foorumi

Toivoisin kuulevani teidän mielipiteitänne tästä Kuun näkökulmasta.

Opin kursseilla, että syntymäkarttasi Kuumerkki kertoo myös jotakin äitisuhteesta. Ymmärrän, että tähän ovat vaikuttamassa myös aspektit ja ehkä muutkin asiat. Mutta kirjoitan tähän lyhykäisesti mitä kerrotaan Kuumerkkien äitisuhteesta ja siitä miten äiti sinua sen mukaan kohtelisi. Teos tässä taustalla on Garole Golder, Astrologiaa Kuun merkissä, jota en itse ole lukenut enkä saanut vielä käsiini.

Kuu Oinaassa
- Lapsi ei ole löytänyt kokemuksessaan äidin hellyyttä tai huomiota. Äiti itse on kasvanut riippumattomaksi, voimakkaaksi ja itsevarmaksi. Joten lapsi yrittää parhaansa ja uskoo että näyttämällä omaa voimaa ja kykyä, voi saada äidin silmissä huomiota ja rakkautta.

Kuu Härässä
- Lapsi on kokenut äitinsä matroonana, hallitsevana (äiti hallitsee maailmaa). Hän voi olla lasta kohtaan ylisuojeleva, tuputtava tai jopa tukahduttava, kontrolloiva.

Kuu Kaksosissa
- Äiti on paljon puhunut, selittänyt, mutta ei ota syliin. Äidiltä on opittu, että tieto on tärkeää, oppi ja oppiminen. Tietävä pärjää maailmassa ja saa rakkautta ja huomiota. Äiti on ollut liikkuva ja levoton.

Kuu Ravussa
- Äiti on ollut tunteellinen, jopa ahdistavuuteen asti, perhe ja suku ovat olleet hänelle tärkeät.

Kuu Leijonassa
- Kokemuksena äiti on löytynyt dramaattisena tunneilmaisussaan, on ihaillut kaikkea näyttävyyttä, loistoa ja voimaa. Rooleja, jotka ovat olleet pettäviä.

Kuu Neitsyessä
- Äiti on koettu itseensä vetäytyvänä, tunteita peittelevänä. Kriittinen äiti, joten lapsi on oppinut järkeilemään ja jopa eläen omat tunteensa muiden kautta. Tunne on hänelle outo ja pelottava asia.

Kuu Vaa'assa
- Lapsi on kokenut äitinsä hyvin sosiaalisena, seurallisena ja oikeudenmukaisena (reilu peli) ja itsensä unohtamisena, on ollut joko hyvin tasapainoinen tai sitten tasapainoton.

Kuu Skorpionissa
- Kokemus äidistä on, jolla on ollut hyvin syvä tunnetasoprosessi odotusaikanaan. Tästä on seurannut myös syvä tunnetason kontakti omaan äitiinsä. Omistushaluinen äiti tai äiti on elänyt paljon lapsensa kautta.

Kuu Jousimiehessä
- Äiti on ollut riippumaton, vapautta kaipaava, seikkailija ja lapsi on saanut ns. vapaan kasvatuksen, josta on puuttunut turvallisuus ja rajat.

Kuu Kauriissa
- Äiti on täynnä velvollisuudentunteita, arkiaherrusta, jota sitten on opettanut lapselleenkin.

Kuu Vesimiehessä
- Äiti on 'outo', erillainen kuin muut myös lapsen silmissä, ehkä irti tunteistaan tai radikaali uudistaja.

Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.

Meille lapsille lankesi paljon vastuuta itsestämme ja toisistamme, koska meillä ei ollut hirveästi mitään rajoja..(toinen siskoni on muuten  :aurinko: :kauris: )
Jos en ole koskaan sanonut niin nyt voin sanoa, enkä sitä häpeä, että äitini ei ole psyykkisesti ollut aina kovin hyvässä kunnossa. Olen nuoruudessa kokenut myös pelkoa fyysisestä väkivallasta ja eniten pahalta tuntui se, että äiti ei kuunnellut mitä sanoin. Jos asiani oli vähääkään negatiivinen, hän ikään kuin uppoutui omaan ajatusmaailmaansa, alkoi hyräillä ja keskittyä omiin tekemisiinsä vaikka olisin huutanut vieressä.. Ei, hän ei suostunut kuulemaan mitään mitä sanoin, vastassa oli tyhjä seinä vain...

Näin myöhemmällä iällä kun äiti on paremmassa kunnossa ja minäkin olen kypsynyt, olemme hyviä, erittäin hyviä ystäviä ja kaikki on anteeksi annettu. Tosiaankin olen oppinut äidiltä kovan työmoraalin ja vastuuntuntoisuuden, äidillä on MC kauriissa ja hän on todellinen työmyyrä.

Minulle on sanottu harjoitteluissa ja töissä aina, että olen ikäisiäni vastuuntuntoisempi.

Kuu Ravussa: Äitini oli enemmänkin aika tunteeton. Koin ainakin sen niin, koska ollessani teini, äidilläni oli kova kuri minua kohtaan. En useinkaan nähnyt hänen itkevän. Paremminkin minä olin se herkkä ja tunteellinen joka itkiä pillitti. Äitini saattoi sanoa, että "mitäs sitä nyt itkeä tuolle". Äidilläni oli kyllä välillä suorastaan vaikeaa saada pysymään minut kurissä, koska en pitänyt siitä, että minua kauheasti komenneltiin taikka menemisiäni kiellettiin. Koin ahdistuneisuutta aina välillä, koska en millään vain voinut tajuta, kuinka hän oli niin tiukka minua ja minun mielipiteitä kohtaan. Usein hän kyllä sanoi, että "hyvää minä vain tarkoitan" Hyvää se ei mielestäni tuolloin ollut, se oli vähän kuin vapauden riistoa. Koin tuolloin minulle tärkeät asiat hyvin voimakkaina ja reagoin se tapaisesti.

Nyt kun olen aikuinen nainen, niin olen saanut toisenlaisen yhteyden äidin kanssa. Nyt hän enemmän on alkanut näyttämään tunteita, eli itkua. Olen huomannut hänen pehmentyvän, eli se tietynlainen kovuus on kaikonnut. Parempi näin, kuin kireäni viulunkielenä, jolla hän tässä taannoin nauroi kun mainitsin hänelle siitä ;D

Tiigris: Minä taas jälkeenpäin olen usein ihmetellyt, että mitenkä äitini jaksoi olla niin kurinalainen, kuin viulunkieli. Joskus mulla piti ihan karata kotoa kun en kestänyt. Äitini soitteli kavereilleni minun perään. Se oli kyllä tekona todella ahdistava. No reaktioni olivat tyyliä; jumalattomat ovien paukutukset niin että ovankahvat menivät rikki, huutoa ja raivoa... Kauhistus, kuinka vieläkin muistan nuo ajat kuin tämän päivän.

Voin sanoa, että äitini oli tuolloin yli-yli huolehtivainen ja sekös rasitti minua.

Tiigris, karkasitko kauaskin? ;D Sulla on ollut sitten eri vapaus saada mennä, vaikka karata. Muistan kun yks joulu tuolloin olin niin vihainen, että revin alas huoneestani äidin laittamat joulukoristeet. Voi kauhea mikä sanominen siitä syntyi. Siskoni muistaa sen vieläkin. Pahimmat ajat liittyivät kun alkoi diskoikä, eli teki kauheena mieli päästä jytäämään. Sinne pääsy oli välillä monen mutkan takana; siihen liittyi se karkaaminen. Sitten tulinkin kotiin kuin häntä koipien välissä; hiljaa ja kuin salaa ;D

Minulla on  :kuu: :rapu:. Tärkeimpiä aspekteja,  :aspect_squ: :jupiter: ja  :aspect_opp: :neptunus:,  :aspect_tri: :pluto:.

Äitini on kyllä todella tunteellinen, välillä jopa rasittavuuteen asti. Muistan lapsena hävenneeni kun äiti itki vuolaasti kaikissa meidän lasten joulu - ja kevätjuhlissa, puhumattakaan koskettavista haastatteluista telkkarissa (esim. joku Inhimillinen tekijä, niin sai heti olla kiikuttamassa nenäliinaa olkkariin) ja pahin kaikista, hän kehtasi laulaa karmealla kukon kiekunta äänellään autossa, täysillä.  ;D Nykyään teen itse ihan samaa.  ;D

Äiti on opettanut minulle perheen tärkeyden, vaikka meidän perhe ei olekaan minulle todellakaan sitä opettanut. Isäni tyypillisenä vesimiehenä halveksui kaikenlaisia "turhia sukukokouksia", mutta äidiltäni opin, miten tärkeää on pitää verisiteet "puhtaina". Hän on opettanut minulle, että ei saa hävetä mitään, hän on opettanut ylpeyttä (hänellä on  :aurinko: :leijona: ja minä  :aurinko: :kauris: - olemme hyviä opettajia toisillemme...;)), minä taas hänelle vastuuntuntoa ja silloin kun hän on tehnyt väärin, niin kyllä saa kuulla kunniansa.  ;D

Suhteeni äitiin on ollut vaihteleva (rapumaisesti), teinivuosina jouduin pitämään hänestä huolta, kun alkoholi vei. Silloin suhteemme voi pahasti, olimme molemmat onnettomia ja en muista koskaan eläneeni sellaisessa onnettomuuden suossa kuin silloin. Lapsena olimme läheisiä ja nykyään erittäin läheisiä. Äiti on aina pysynyt rinnallani, kertonut kuinka rakastaa ja välittää. Hän on varmaan ainoa tässä maailmassa, joka todella on nähnyt minut sellaisena kuin olen ja tietää millainen olen, sydänjuuristani asti.

Hänellä itsellään on  :kuu: :oinas: -merkkinä.

Hyvin Kuu-rapumaista - alan melkein itkeä joka kerta kun puhun äidistäni. ;D Suhteemme on niin voimakas ja tärkeä minulle, vaikkakin tragedian oma ja siinä on paljon surua (alkoholismi). Suhteessamme on varmasti mielettömästi karmaa, hän on ollut minulle lapsuudessa tukena, kun olin vakavasti sairas ja minä taas olen pysynyt hänen rinnallaan, vaikka alkoholi on vienyt. Sen vain tuntee, että meidät on todella pistetty tänne maapallolle elämään toistemme kanssa. :)

Eli Tigris löysi tuosta Kuumerkistä jotakin yhtäläisyyttä, Tuuli-Hiuksissa sitten myöhemmin, ehkä äitisi torjui tunteensa. Elwyn ei tunnistanut Kuumerkistä suhdetta äitiinsä. Ja taas Ebenia löysi sen  :kuu: :rapu:.

Silloin kurssilla moni myönsi tuon yhtäläisyyden, jota ihmettelin, sillä olin vähän epäileväinen ja yhäkin.

Mutta itselläni  :kuu: :kalat: ja äitini on tosiaan herkkä kaunosielu, hyvin haavoittuvainen. Ja kun sitä oli isänikin, niin eihän he löytäneet toisistaan turvaa, erosivat kun olin 14 vuotta. Kun sitten olen saanut lukea äidin päiväkirjaa nuoruutensa ajoilta ja minun syntymäni ajoilta, niin tosiaan, olen kasvanut äitini tunnemyllerryksessä.

 Mulla on  :kuu:  :neitsyt:, äiti esitti paljon poissaolevaa roolia.

 Ei monikaan noista ole kovin mukavia äitihahmoja, kaikille on tarjolla jotain traumaa näemmä  :buck2:.

Olet oikeassa DolceVita, tuon Kuumerkkisen äitihahmon takana onkin opetusta, josta kirjoitan pian myöhemmin.  ;)

Mulla on  :leijona:  :kuu:

Olen myös paljon miettinyt miten sen saisi istutettua äitiini,  :jousimies: äiti kun on erittäin arka, ujo, hiljainen, itkeskelee, tunteellinen kyllä mutta siihen ei oikein saa tunnekontaktia, eikä mielipiteitä mihinkään. Se vaan on niin arka.
Äiti joutui taiteilemaan kahden vahvan  :aurinko:  :vesimies: kanssa.
 :vesimies: isällä kyllä riittää hänenkin puolestaan mielipiteitä vaikka muille jakaa, ovat kyllä olleet yhdessä jo vuosikymmeniä. Ei se äiti kyllä ovimatoksi ole jäänyt, kyllä se saa jotain asioita päättääkin. Mua se uskalsi puolustaa kun teininä oli just noita hurjia liftausvuosia :D Isä ei olis päästänyt mua mihinkään, mutta mä menin vaikka yöllä ikkunasta salaa, äiti joutui puolustamaan ettei 'tuota tyttöä voi sänkyynkään sitoa kun se menee kumminkin' ja antoi rahaakin salaa.
Mutta ei tuota dramaattisuutta ja loistoa saa siihen ihmiseen millään lailla..

Ehkä tuo  :leijona:  :kuu: eniten äitisuhteessa näkyi niin että äiti joutui - ja halusi- pikkujellonan henkilökohtaiseksi palvelijattareksi.
Vanhempana kotona käydessäni oon tajunnut jopa kieltää ettei mulle tarvi tehdä aamiaista valmiiks jne..
tosin siihen aikaan eivät vanhemmat juurikaan vieneet tai hakenet koulusta tai harrastuksista kun se oli niin noloa..
ja kyllä, olen "yllättäen" ainoa lapsi.  :)

Aika mustavalkoisia tulkintoja. Mulla oli toisenlaista materiaalia noista kauan sitten suljetulta saitilta mutta piti formatoida kovalevy, jäi niistä teksteistä mieleen kuitenkin esim.

-että sekä kuuoinaat että kuuvaa'at kasvavat riitaisassa ympäristössä mutta siinä missä edellämainittu oppii impulsiiviseksi taistelijaksi, jälkimmäinen kasvaa harkintakykyiseksi rauhansovittelijaksi (kuumerkiltään, ei siis välttämättä ihmisinä kokonaisuudessaan)

-kuuvesimiehen äiti ei ole välttämättä outo, vaan painottaa lapsisuhteessaan kommunikointia (kuten kuukaksosen kohdalla, tunnepuoli jää pois), viettää aikaansa mieluummin harrastuksien tms. parissa poissa kotoa ja jonka sanat ja teot ovat voimakkaassa ristiriidassa keskenään, mistä lapsi oppii kyseenalaistamaan asiat

-kuuleijonalta vaaditaan täydellisyyttä, oli äiti lapsesta ylpeä tai ei (riippuu aspekteista)
*kuuleijonasta oli muutakin yhtä ja toista sanottavaa mutten kuollaksenikaan muista

-kuujousimiehen äiti haluaa skidin mahdollisimman nopeasti pois jaloista pyörimästä, ja kasvatus jää jo varhain suurimmaksi osaksi isän vastuulle

Kuuneitsyestä ja -kalasta oli puolestaan samantapaisia kuvauksia kuin aurinkoneitsyestä ja -kalasta, samoin kuukauriin kuvaus vastasi melko lailla aurinkokaurista.

Anteeksi  :P  Tässä viestissä on virhe, väärä henkilö, jolle puhun. Siis ei Evea vaan Ancelica!

Ancelica, tuli mieleeni astrologin ohjaajani. Hän kertoi paljon itsestään, jousimies, ja aivan kuin olisit kuvaillut häntä. Hän kertoi, että hän oli aivan avuton raukka nuorena, kapinoitsija, kun ei muuta osannut ja vaikea avioliitto, jossa hän ei uskaltanut olla itsensä. Nyt vasta vanhempana on löytänyt omat voimavaransa ja kukoistaa! Olisiko äidilläsi joku vesimerkki Kuussa?

Mutta ei tosiaan vaikuta sinun Leijona-Kuulta.

Näitä asioita on kuitenkin mielenkiintoista tutkia? ;)

 :kuu:  :kaksoset:

Niin totta kun olla ja voi! Kun olin 2-6v äiti teki töitä viikot toisella paikkakunnalla. Kasvoin sen ajan isän, mummon ja tädin huomassa. Koulun aloitin äidin työpaikkakunnalla, joten vastaavasti näin taas muita viikonloppuisin.
Tykkäämme molemmat lukea ja olemme korkeasti koulutettuja, poiketen muista perheenjäsenistä.

Kato Vega! Saanko lisätä nuo listaani, vaikka punaisella sinun osiosi, kun laitan siihen vähän lisää muistiinpanoistani?
 :)

 :) näin Pääsisäisenä varsinkin on aikaa märehtiä vaikka mitä.
Äidillä on mun tutkimusten mukaan kuu joko  :kaksoset: tai  :harka: , ihan rajoilla. Tarkkaa syntymäaikaa ei saa enää selville kun ei oo ketään sellaista elossa jolta vois kysyä... luulisin löytäväni siltä lisää vettä jos olis tuo tarkka aika.
Mut joo, ei mun jellona oo siltä tullut, jostain muualta, joku muu juttu siinä on takana.

:jupiter: :jupiter: :juno:

Siitä vaan, harmittaa etten muista itsekään miten ne loput merkit meni. Sivusto (Aquarius Ascending, postasin sieltä aikoinaan paljonkin matskua tänne) joka noista alunperin kirjoitti, painotti nimenomaan kuumerkkien taustalla olevia mekanismeja, tyyliin kuukaksosen äiti antaa esimerkillään ymmärtää ikäänkuin eloonjäänti olisi kiinni lörpöttelystä "..they talk as if their very lives depended on it."

Ja kuuvaa'an kohdalla lähtökohtia kuvattiin tosiaan sanalla "discord", ei siis mitään harmonista meininkiä vaan päinvastoin.

Minusta taas tämä on erittäin looginen Kuu-Leijona kuvaus äidistään - siinä missä äiti oli arka ja voimattoman oloinen, niin lapsi päättää, että hänestä ei moista tule ja on sitten tunne-elämältään kaikkea muuta kuin hiljainen ja itseään epäilevä äitinsä. Lapsi tavallaan tuli äidilleen näyttämään, että on vaihtoehtoinenkin tapa elää ja olla, kasvattamaan äitiään ja toisaalta, tällainen äiti taas voi pistää jalat maahan välillä turhankin dramaattiselle leijona-kuulle, joka luulee, että hänen jokainen murheensa on maailman tärkeimpien kriisien joukossa. ;D Eli oikein kuvaavaa minun mielestäni.  :)

Minulla ja veljelläni on molemmilla Kuu Skorpionissa. Veikkaisin että äidillämme on Skorpioni-nousu, mutta varmuudella en saane koskaan tietää.

Niin, kyllähän minä lapsena varsin symbioottiseksi suhteemme koin, ja sitten kun veljeni syntyi kun olin jo reippaan vuosikymmenen ikäinen, tuntui kuin olisin tullut ulkopuolelle suljetuksi. Veljellänikään ei oikeastaan ollut käytännössä muita vanhempia kuin äitimme, koska isän juominen sen kuin kiihtyi veljeni nuoruudessa, kun olin itse jo lähtenyt kotoa. Mutta ei veljestäni mitään mammanpoikaa tullut. Äitimme ei ollut mikään varsinainen päällepäsmäri, mutta olosuhteiden johdosta (perheestään kiinnostumaton isä) hänen merkityksensä ehkä suotta ylikorostui varsinkin minun elämässäni.

 :-\

Ebenia, toitkin hienosti esiin tuon seikan, että lapsi tulee tietyllä lailla 'herättelemään' äitinsä heikkouksia ja opettaa toisenlaista tapaa elää. Tässähän Kuun peilaus toteutuisi. Ja se peilaa syvältä.

Tuota asiaa olenkin miettinyt, että miten sitten kun ja jos lapsilla on sama Kuu ja kuitenkin he näkevät tai kokevat äitinsä päinvastasesti tai vuorovaikutus voi olla hyvinkin erilainen.

Kun taas helpommin on ymmärrettävissä se, että jos lapsilla on eri Kuumerkit, he myös kokevat äitinsä eri tavalla tai näkevät eri näkökulmia äidistään.

Vai miten se on?

 ;D ;D joo. oli kyllä isukki  :aurinko: :vesimies:  :kuu:  :vesimies: joka tiputti mut maan pinnalle välillä liiankin lujaa, sille jos puhuu jotain astrologian opiskelusta, saatikka muusta niin se ottaa syvään henkeä ja alkaa paasata että et kai sä tosissaan usko että jotkut planeetat voi määrätä ihmisiä! Löysi multa teininä ties mitä kirjoja ja olis niin toivonut että musta tulis kans hänenlaisensa ateisti. Vaan  :vesimies: tyttö hänellekin toi opetuksen.  :D  Elossa se vielä on ja yhtä ateisti ja melkein yhtä jyrkkä.

Tuosta toisenlaisuus-pelosta, minkä isäsi kohtasi Ancelica, niin
astrologian kursseilla oli mukana kaksi vesimiestä ja kaksi kaurista, täysin elämänkäsityksiään muuttaneita!
Sanoikin ohjaaja, että kun näin on, on jo tosi tilanne! Kertoi, että usein juuri nämä merkit puuttuvat hänen 'huu-haa-kursseilta'.

Nyt muuten, kun sanoit Esmiralda, katsoin ihan mielenkiinnosta Astrologisen Seuran kesäpäivillä tehtyä tilastoa. Vähiten mukana oli - yllätys yllätys:  :aurinko: :vesimies: (1) ja  :aurinko: :kauris: (0). Sinänsä jännää, koska monet tuntemani vesimiehet ovat kyllä kiinnostuneita psykologiasta, astrologiasta ja rajatiedosta. Tai sitten emme vain ryhmäydy kovin tehokkaasti? Vetäydymme  norsunluutorneihimme kirjoinemme ja jätämme kynttilän vakan alle...  :vesimies: :D 

Minulla on  :kuu: :kaksoset: ja äidilläni  :kuu: :vesimies:, molemmilla yhtymässä  :ceres::een. Olemme monessa mielessä hyvin samanlaiset. Suhteemme on ollut pikemminkin kaverisuhde kuin ihan perinteinen äiti-tytär -suhde, ei kovin läheinen enää, mutta tietyllä tavalla telepaattinen. Ilmapainotteisuudestani johtuen en ehkä osannut niin kovin syliä kaivatakaan; tärkeintä oli nimenomaan kommunikointi. Tätä nykyistä välimatkaa kuvaa ehkä parhaiten aspektini  :kuu: :aspect_con: :ceres: :aspect_sex: :saturnus:, sekstiilin myötä tasapainossa kuitenkin sekin  ;)

Jep! Näitä on mielenkiintoista tutkia! Kuitenkin vähän on tällä topikilla sellaisia, jotka tyrmäävät Kuun vaikutusvoimat. Heitäkin odotan. Mutta ollaanhan vähän astropainoitteisella alueella.  :D


Täydennän tähän vähän näitä tietoja liittäen siihen punaisella Kato Vegan huomiointeja ja lisää sitä mitä näiden haasteiden kautta tulisi oppia.  Ja kuten Ebenia tuolla muistuttikin, kannattaa huomioida se, että lapsi voi myös ikään kuin osoittaa noita äitinsä heikkouksia myös vastakkaisuudellaan.

Kuu Oinaassa
- Lapsi ei ole löytänyt kokemuksessaan äidin hellyyttä tai huomiota. Äiti itse on kasvanut riippumattomaksi, voimakkaaksi ja itsevarmaksi. Joten lapsi yrittää parhaansa ja uskoo että näyttämällä omaa voimaa ja kykyä, voi saada äidin silmissä huomiota ja rakkautta.
-että sekä kuuoinaat että kuuvaa'at kasvavat riitaisassa ympäristössä mutta siinä missä edellä mainittu oppii impulsiiviseksi taistelijaksi, jälkimmäinen kasvaa harkintakykyiseksi rauhansovittelijaksi (kuumerkiltään, ei siis välttämättä ihmisinä kokonaisuudessaan)
Oppiläksynä kärsivällisyys ja kaiken kautta oppia hyväksymään heikkoudet.

Kuu Härässä
- Lapsi on kokenut äitinsä matroonana, hallitsevana (äiti hallitsee maailmaa). Hän voi olla lasta kohtaan ylisuojeleva, tuputtava tai jopa tukahduttava, kontrolloiva. Lapsesta voi kasvaa kiivas tai uppiniskainen tai sitten hän voi helposti vetäytyä ja erakoitua. Kuu opettaakin tässä näyttämään tunteita, räjähtelemään useammin kuin kerran vuodessa, vapautumaan ja kohtaamaan muutoksia.


Kuu Kaksosissa
- Äiti on paljon puhunut, selittänyt, mutta ei ota syliin. Äidiltä on opittu, että tieto on tärkeää, oppi ja oppiminen. Tietävä pärjää maailmassa ja saa rakkautta ja huomiota. Äiti on ollut liikkuva ja levoton.
kuukaksosen äiti antaa esimerkillään ymmärtää ikään kuin eloonjäänti olisi kiinni lörpöttelystä "..they talk as if their very lives depended on it."
Kasvaako lapsesta vakava, hiljainen? Oppiläksynä olisi kuitenkin hoitaa asiat loppuun asti, toimia ja kuunnella tunnetta, tuntea pelko ja surukin, eikä peittää sitä pinnallisin sanoin.


Kuu Ravussa
- Äiti on ollut tunteellinen, jopa ahdistavuuteen asti, perhe ja suku ovat olleet hänelle tärkeät. Perinteistä kiinni pitävä, tuputtaa omia arvojaan, tunteisiin vetoava.
Kuu opettaa päästämään irti, antamaan anteeksi, avata luonnollisen kauniit tunteet.


Kuu Leijonassa
- Kokemuksena äiti on löytynyt dramaattisena tunneilmaisussaan, on ihaillut kaikkea näyttävyyttä, loistoa ja voimaa. Rooleja, jotka ovat olleet pettäviä.
-kuuleijonalta vaaditaan täydellisyyttä, oli äiti lapsesta ylpeä tai ei (riippuu aspekteista)
Oppiläksynä nöyryys ja itsetunnon parantaminen,  oppia näkemään imartelun läpi ja löytää oma itsensä.



Kuu Neitsyessä
- Äiti on koettu itseensä vetäytyvänä, tunteita peittelevänä. Kriittinen äiti, joten lapsi on oppinut järkeilemään ja jopa eläen omat tunteensa muiden kautta. Tunne on hänelle outo ja pelottava asia.
Oppiläksynä tässä oppia kohtaamaan tunteet ja rentoutua, liika järkeily pois.

Kuu Vaa'assa
- Lapsi on kokenut äitinsä hyvin sosiaalisena, seurallisena ja oikeudenmukaisena (reilu peli) ja
itsensä unohtamisena, on ollut joko hyvin tasapainoinen tai sitten tasapainoton.
 -että sekä kuuoinaat että kuuvaa'at kasvavat riitaisassa ympäristössä mutta siinä missä edellämainittu oppii impulsiiviseksi taistelijaksi, jälkimmäinen kasvaa harkintakykyiseksi rauhansovittelijaksi (kuumerkiltään, ei siis välttämättä ihmisinä kokonaisuudessaan)
Ja kuuvaa'an kohdalla lähtökohtia kuvattiin tosiaan sanalla "discord", ei siis mitään harmonista meininkiä vaan päinvastoin.
Kuu opettaa kestämään vastoinkäymisiä.

Kuu Skorpionissa
- Kokemus äidistä on, jolla on ollut hyvin syvä tunnetasoprosessi odotusaikanaan. Tästä on seurannut myös syvä tunnetason kontakti omaan äitiinsä. Omistushaluinen äiti tai äiti on elänyt paljon lapsensa kautta.
Irtipäästämisen oppi ja olla vaatimatta liikaa toisilta.

Kuu Jousimiehessä
- Äiti on ollut riippumaton, vapautta kaipaava, seikkailija ja lapsi on saanut ns. vapaan kasvatuksen, josta on puuttunut turvallisuus ja rajat.
 -kuujousimiehen äiti haluaa skidin mahdollisimman nopeasti pois jaloista pyörimästä, ja kasvatus jää jo varhain suurimmaksi osaksi isän vastuulle
Kuu opettaa arvostamaan tunteita.


 Kuu Kauriissa
- Äiti on täynnä velvollisuudentunteita, arkiaherrusta, jota sitten on opettanut lapselleenkin.
Oppina varoa kyynisyyttä ja puhua tunteista avoimemmin.


Kuu Vesimiehessä
- Äiti on 'outo', erillainen kuin muut myös lapsen silmissä, ehkä irti tunteistaan tai radikaali uudistaja.
-kuuvesimiehen äiti ei ole välttämättä outo, vaan painottaa lapsisuhteessaan kommunikointia (kuten kuukaksosen kohdalla, tunnepuoli jää pois), viettää aikaansa mieluummin harrastuksien tms. parissa poissa kotoa ja jonka sanat ja teot ovat voimakkaassa ristiriidassa keskenään, mistä lapsi oppii kyseenalaistamaan asiat
Tunteeko lapsi usein yksinäisyyttä? Oppina olisi tunteiden luonnollinen ilmaisu.


Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.
Kuu opettaa pitämään tunteet kurissa, suodattaa vastaanottamaansa ja varomaan itsekeskeisyyttä.

Mulla kuu kaksosissa eikä äitini ollut yhtään tuon kuvauksen mukainen. Pikemminkin ylihuolehtiva, perinteinen, kotiäiti.

Sama täällä!  :)
Minulla Kuu Kaksosissa ja äitini on Rapu, kaikki henk. kohtaiset planeetat Venusta lukkuunottamatta Ravussa, mahdottoman huolehtivainen, vielä tänä päivänäkin huolehtii aivan liikaa minusta. :smitten:

 Ymmärrän asian, kun itsellänikin on lapsia, ei niistä varmaan lakkaa huolehtimasta vaikka ne olisikin jo aikuisia! :smitten:

Ruoka se oli meän äiteellä aina mielessä... ;) kuten Ravulle sopiikin...Onhan varmasti vatsa täynnä? -Onko nälkä? -Syömään! Äiti on tehnyt ihanaa ruokaa!- Haluatteko lettuja iltapalaksi?
Syliäkin sai ja halauksia! Äitini on myös Niiiiiin sosiaalinen, etten tunne ketään vastaavaa...tuntee kaikki ja kutsuu kaikki aina kylään, harrastaa sitä sun tätä...vaikka hänellä ei ole mitään Kaksosten merkissä!

Hänen puhetulvansa on samaa luokkaa minun kanssani, samoin iloisuus ja kaikesta kiinnostunut luonne! :)

Tästä lapsesta muuten ainakin kasvoi  ;)  Hyvä tuo loppukommentti!

He, munkin äiti rapu. Ja ei vielkään usko, että lapset aikuisia :) Ja ruoka parantaa kaiken... ihme miten itse olen pysynyt hoikkana :)

He, munkin äiti rapu. Ja ei vielkään usko, että lapset aikuisia :) Ja ruoka parantaa kaiken... ihme miten itse olen pysynyt hoikkana :)
[/quote]

Juu... :) miekin ihan  normaalipainonen ( lihaksia vaan paljon, Mars Härkä)...muusta normaaliudesta en sitte sanokkaan.. :P, mutta tänä päivänä hyvinki tarkka siitä, mitä suuhuni laitan....ja mietin kyllä ruokavaliotani...jotkut ruu'at saa inhottavan täyteläisen olon, jolloin ei tee mieli ku maata, joistain jopa saa virtaa....älyki toimii...onko tämä minun kohdalla jotain tämmöstä...et ruoka muka ratkaisis sun tunne-älyongelmat? :P
Tyyliin, sitä olet , mitä syöt!  :coolsmiley:

Ku lapsuuteen liittyy niin paljon sitä, et ruoalla. syömällä kaikki ongelmat selviää...sit Kuu kaksosena kyseenalaistan asian?

Ei mitenkään yllättäen, kun äitee on  :aurinko: :vesimies: niin melko ideologista kasvatustahan syötti. Mottonsa oli "Tehkää kuten minä sanon, älkää kuten minä teen", toisti tuon aika monta kertaa vuosien varrella ja siitä ei veskarimaisemmaksi kyllä periaatteet mene. Käytännössä ilmeni niin että oli ruokavalion suhteen ortorektikko ja vaati perheenjäseniltään samaa, mutta toisaalta poltti kuin korsteeni ja ryyppäsi kuin merimies.  :idiot2:

Itse kuujouskarina tuo ideologinen perintö näkyy mm. siinä että olen kuntoiluhullu, mutten ruokavalion suhteen sen tarkempi kuin että kierrän McDonaldsit kaukaa.

"Älä tee niinkuin minä teen vaan tee niinkun minä sanon"

Eih, toi on niiin veskaria... samaa hoki isäni -  :aurinko: ja  :kuu:  :vesimies:
 :smitten:

Luin tuon Esmiraldan kuvauksen kuu oinaista.

Tuli mieleeni että omalla kohdallani äitini ei ole aina ollut kovin itsenäinen. Hän joutui oppimaan itsenäiseksi melko äkillisestikin. Hän joutui opettelemaan miten selviytyä pienen lapsen kanssa ja rakentaa elämä uusiksi tyhjästä. Eli olisiko minun kuu oinas sopiva kuvaus tuohon. Äitini on kuu härkä.
Olen itse ollut aina melko itsenäinen, jo lapsena. Kai minun oli pakko koska äitini oli paljon poissa työn takia. Hänen oli pakko saada rahaa jotta saamme ruuan pöytään. Siinä minä sitten opin itsenäisyyttä myös, ihan pakostikin.

Olen itse  :kuu:  :leijona: ja myös äitini on  :kuu: :leijona:. Hän on myöskin  :aurinko: :vaaka:. Lisäisin em. että  :kuu: :leijona: äiti on ylpeä lapsestaan jos siihen on syytä ts. lapsen on tämä ansaittava, varmaan meillä tuo  :aurinko: :vaaka: lisännyt eräänlaista tunnekylmyyttä, hän ei isommin kiitellyt ja kehunut vaan uskoi jonkinlaiseen " ne nousee ja kestää jotka nousee ja kestää"- teoriaan. Jos koulussa oli jokin ongelma, hän myös oletti että se oli automaattisesti minun aiheuttamani. Hän on erittäin voimakastahtoinen ja tinkimätön persoona, sekä erittäin suorapuheinen- näitä ominaisuuksia arvostan ihmisissä yleensäkin. Tosin tällä volyymillä niihin törmää harvoin! Suhde äitiin oli haastava ja nykyäänkään jaksan tätä ihmissuhdetta vain rajoitetusti eli me kaksi samoissa tiloissa yli vrk. = sotatila. Vaikea uskoa tätä ihmistä   :askendentti: :rapu::ksi, mutta tämä on varmaankin se syy miksi hänellä ylipäänsä lapsia on! Olen sitä mieltä edelleen (vaikka olemme suht hyvissä väleissä) että tämän ihmisen ei olisi kannattanut lapsia tehdä. Veljeni on  :aurinko: :skorpioni:, :kuu: :kaksoset:, :askendentti: :rapu:, he ottivat ankarasti yhteen veljeni teini-vuosina mutta nyttemmin ovat erittäin hyvissä väleissä. Isä  :aurinko: :oinas:, :kuu: :kaksoset:, :askendentti: :vaaka: mutta vanhempamme erosivat ja isä jäi etäiseksi. Tässäpä sitä on ollut itselleen setvimistä ja yhä riittää..Uskon kuitenkin että olemme vanhempamme valinneet ja kaikella suossa rämpimisellä kehittää lihaksia. Samalla tiedän että on todella paljon pahempia vanhempia olemassa kuin omani.

Niin Lupita, ja sinä olet ollut parhaasi mukaan ohjaamassa äitiäsi! Kyllä hän varmasti on sinulta oppinut, mutta ylpeys on se, johon joskus jumittuu, kuten äidilläsi on ehkä näin käynyt. Kyllä elämä opettaa ja joskus asiat ovat toisin. Toivon niin.  :smitten:

Ei tuo oikein päde, vaikka olen  :kuu: :leijona: ,  :kuu: 7. huoneessa. Olen parisuhdeihminen, mutta myös Jellonanaisilla on ollut elämässäni erittäin suuri rooli.

Äitini on  :aurinko: :leijona: :askendentti: :neitsyt: :kuu: :harka: . Vanhempani erosivat ollessani pieni, jäin isäni luokse. Isäsuhteeni on ollut aika vaikea, isäni oli henkisesti väkivaltainen, käytti manipulaatiota meihin lapsiin sekä jatkuvasti aliarvioi. Murrosikään ehdittyäni äitini taisteli kuin leijonaemo saadakseen huoltajuuteni, missä onnistuikin. Siitä on kiittäminen äitiäni, koska luultavasti isäni olisi muuten tuhonnut mut :'(  Siskoni jäi isäni luokse, hän retkahti aikuisiällä huumeisiin, oli vieroituksessa, pääsi huumeista eroon, mutta nykyisin on täyspäiväinen alkoholisti - luulen, että tuo on seurausta isäni pitkittyneestä henkisestä väkivallasta :'(  Siskoni on  :aurinko: :askendentti: :rapu: :kuu: :leijona: , isä  :aurinko: :skorpioni: :kuu: :leijona: , nousua en tiedä, mutta veikkaan  :askendentti: :vaaka: tai  :skorpioni: . Kaikki meidän perheen ongelmaiset on  :kuu: :leijona: :a ;D

Itse kärsin edelleen erittäin huonosta itsetunnosta, koska sain muksuna jatkuvasti kuulla, etten ole riittävän hyvä, en kelpaa isälleni ja kuinka muiden lapset ovat parempia kuin me (minä ja siskoni).

Äitini sen sijaan antoi mun tehdä melkeinpä kaikkea, mitä halusin. Tietysti rajojen kanssa, mutta oli paljon vapaampi menemisteni suhteen kuin isä. Hänen kanssaa olen puhunut ihan kaikesta, käynyt tunteita läpi, äiti on ollut kuuntelemassa aina. Äiti on ollut vähän taustalla, kun olen valinnut elämänuraa, mutta painottanut, että tee valinnat sydämellä äläkä sen perusteella, mitä muut haluavat. Antaa tunnustusta, kun asiat menevät hyvin ja kritiikkiä, kun ei kaikki mene ihan nappiin - muttei kuitenkaan koskaan hauku lyttyyn, vaan pyrkii rakentavaan keskusteluun. Sinällään äiti on ollut enempi kaveri kuin varsinainen äiti, teini-iässä ollessani kävimme äidin kanssa yhdessä ulkona enkä kokenut sitä mitenkään noloksi, koska äiti on aika nuorekas ja mukana nykypäivän trendeissä :)  Vaikka äiti on aina ollut tukenani, kun olen tarvinnut olkapäätä, on äiti kuitenkin aina potkinut mua itselliseksi: raha-asioissa olen saanut selvitä ihan itse, mitään lisärahoitusta en ole saanut. Lisäksi siivoamiset ja ruoanlaitot olen saanut opetella itse, mikä tulikin ajankohtaiseksi, kun muutin omilleni.

No isäsuhteesta sen verran, että ehkä jotain jäi selvittämättä, koska ensimmäinen poikaystäväni, sittemmin avomieheni, oli hyvin samankaltainen kuin isä, eli henkisesti erittäin alistava ja painostava. Äitini jo aikanaan varoitti mua ko. miehestä (on  :aurinko: :askendentti: :kaksoset: :kuu: :harka: ) eikä hyväksynyt sitä, että muutin hänen kanssaan yhteen. Kun ero tuli, sain muuttaa takaisin äidin luokse väliaikaisesti, koska kämppä meni alta - exä raahasi samantien uuden naisensa sinne ja savusti mut ulos >:(  Ei vaan löytänyt mitään muuta kämppää parin päivän varoitusajalla, joten äiti kehotti mua muuttamaan takaisin luokseen. Siellä punkkasin aikani, nyt asustelen taas omillani, nykyisen miehekkeen ( :aurinko: :vaaka: :askendentti: :neitsyt: :kuu: :vesimies: ) ja kissojen kanssa. Nykyiseen miehekkeeseen äiskä on ihan lääpällään ja on antanut täyden siunauksensa :smitten:

Äiti on  :aurinko: :leijona: ja mä  :kuu: :leijona: ,
ja meillä on  :aurinko: :aspect_con: :kuu: .

Lisäksi jotain muita (edellä äiti, jäljessä minä)

:aurinko: :aspect_tri: :aurinko: 
:askendentti: :aspect_tri: :askendentti:
 :kuu: :aspect_squ: :kuu: (orbi tosin 8 astetta)
 :aurinko: :aspect_tri: :venus:
 :aurinko: :aspect_tri: :merkurius:

Palailen asiaan, jos löydän muita aspekteja :)

Minä olen  :kuu:  :vesimies: : äitini ei ole millään tavalla outo  :D vaan ihan perusäiti heh..hän siis ei ole ollut koskaan harrastustensa parissa..vaan miten tämän kauniisti sanoisin hmmm..omasta näkökulmastani katsottuna, hänellä ei ole ollut elämää  ;) hän on antanut koko elämänsä perheellensä ja tehnyt kaiken meidän ja isän eteen. Mennyt vasta nyt "vanhoilla päivillään" töihinkin, koska hän on ollut kotona meidän lasten kanssa, hoitanut kotia ja isän yrityksen juoksevia asioita.
Olemme erittäin läheiset ja tekemisissä päivittäin.
Mutta tuo yksinäisyys, todellakin, vaikka äiti on ollut kotona ja läsnä kokoajan ja sisaruksiakin on muutama niin olen aina kokenut itseni hieman yksinäiseksi sisälläni, vähän oudoksi, sellaiseksi irralliseksi tai ylimääräiseksi  ::) pienenä kuvittelin olevani adoptoitu

Omat lapseni ovat molemmat  :kuu: :kalat: ja aivan varmasti kokevat juuri noin: "Kuu Kaloissa:
- Äiti hyvin herkkä ja lapsi vaistoaa helposti äidin tuskan ja huolet, tunteiden herkkyydet. Lapsi imee jo odotusaikana äitinsä tunteet.. "
Etenkin poika aistii joskus hyvin voimakkaasti minun tunteeni ja kyselee paljon, joskus tulee ja katsoo tarkkaan ja kysyy, äiti oletko itkenyt.

Tuntuu kuin hurja karjunta kuuluisi noista leijonaperheistä!

Kyllä siinä varmaan kyytiä jokainen ja kasvaa! Toivon kestävyyttä.

Hurjalta tuntuu, että Kuumerkki tosiaan kertoo noin paljona ja osaksi paikkansa pitävää. Vaikka tiedämme, että aina tulisi ottaa huomioon monta muutakin seikkaa kartalla, mikä voi olla vahvempaa ja muita alueita pehmittävää.

Onpas tässä oppimista. HUOKAUS SYVÄ...  ::)

Kuinkahan monta vuotta pitäisi opiskella, että olisi ammattilainen.  ??? 
En tarkoita, että tämä olisi päämäärä, ei varmaan ikuna. Mutta kyllä tämä on mielenkiintoinen harrastus!  ;)

Heh :D  No unohdin sanoa tuossa edellä, että vaikka äiti antaakin mun mennä hyvin pitkälti omia teitäni ja on koko ikänsä opettanut mua itsenäiseksi ja omavaraiseksi "tiputtamalla mut lammikkoon ja opettamalla mut uimaan sillä tapaa" - olipas hieno vertaus - , niin jos tämän  :aurinko: :leijona: :n kullannuppuja loukataan, niin sitten tämä leijonaemo herää henkiin! Vaikeuksien sattuessa äiti tarttuu puhelimeen ja soittaa vaikka Suomen Presidentille, haukkuu kaikki lyttyyn ja vaatii selvitystä! Ja onpa muori myös kävellyt suoraan toimistoihin sisään ja selvittänyt asiat juurta jaksain.

Viimeisin sattuma oli se, että mulle tarjottiin kesäksi töitä, mutta paikka vedettiin alta, koska työharjoittelun piti olla maksullista, mutta firman johto halusikin palkattomia harjoittelijoita (reilukerho!). Äiskä suuttui ja kyllä siinä muutama sen firman taho sai kuulla kunniansa, kun äiskä lateli kirouksia puhelimessa... ::)  Ei varmaan tälle mammalle v*ttuilla pahemmin... Muuten äiti on itse rempseys ja tyyneys, onhan hän  :kuu: :harka: , mutta jos muksuille sattuu jotain, niin.. Auta armias :o

Siskollani ja äidilläni on etäiset välit, vaikka sisko on myös  :kuu: :leijona: , muuten  :aurinko: :askendentti: :rapu: . Eivät ole missään puheväleissä. Rahaan liittyviä asioita, rahariitoja. Olisi ihan mielenkiintoista nähdä, miten raha ilmenee näiden kahden välillä ???  Lyhyesti siis, sisko käyttää rahaa enemmän kuin ikinä tienaa/saa lainattua muilta, niin äiti ei enää suostunut kustantamaan siskon huikentelevaa elämäntyyliä ja lopetti sponsoroimisen. Samantien sisko katkaisi välit ja sanoi, että äidin kuuluu auttaa lastansa pulassa. Joo, tosi lasta, kolmikymppistä ihmistä.. :idiot2: :tickedoff: 

Enpä itsekään ole siskon kanssa väleissä, koska en kestä nähdä, kuinka toinen tuhoaa itsensä juomisella sekä huumeilla (en ole ihan varma, käyttääkö edelleen huumeita. Ainakin vieroitus jäi kesken ja sisko väliaikaisesti raitistui) eikä edes aio hankkia apua itselleen, vaan alkaa syyttämään mua ongelmistaan :'(  Että pinna käynyt monta kertaa tämän perheen kanssa äärirajoilla :'(

Ei kerro.
Ainoa asia minkä voi yhdistää äitiini ja  :kuu: :leijona::aan on se että hän kuoli sydänvaivaan.

Hmm.. pidän liian suppeana sitä että kuu käsitetään vain äitiin, sillä pitää se sisällään koko lapsuuden ilmapiirin, ja minulla ainakin äitini oli vain osa sitä. Tässä topicissa kuitenkin kai on tarkoitus perehtyä vain tähän yhteen puoleen kuusta..

Minulla on molempiin vanhempiini ikäeroa 20 vuotta, joten he olivat nuoria saadessaan minut, ja siitä tuo äidin herkkyyskin on kait johtunut. Nyt äitini on kuin eri ihminen, olemme kaikki kasvaneet ja kasvattaneet toisiamme näiden vuosien varrella. Minulla on kyllä hyvin tunneläheinen ja vahva suhde vanhempiini, olen ajatellut että siihen on auttanut myös se että ikäero on noin pieni. Pystymme paremmin ymmärtämään toisiamme (jos siihen kukaan ikinä kunnolla pystyy  ;) ).
Tuosta itsekeskeisyydestä, kun olin pieni isäni selitti minulle aina että olen itsekäs kun olen ainut lapsi. Herkkä lapsi kun olin, tunsin pitkään olevan huonompi kuin muut, koska minulla ei ollut sisaruksia ja yritin aina kaikkialla käyttäytyä mahdollisimman epäitsekkäästi ja kunniallisesti. Ei se kuitenkaan aina onnistunut, aina oli jotain mitä huomasi jälkikäteen tai jotain mitä isä huomasi. Taistelin sen kanssa kuitenkin pitkään ja on se jäänyt jossain määrin persoonallisuuteeni.
Isäni on ehkä ollut jollain tasolla rankka, hänellä on ollut itsellään rankkaa elämässä, kyllä sellainen heijastuu lapseenkin. Kuitenkin tiedän että hän aina on tarkoittanut vain hyvää minulle, tiedän että hän välittää minusta. Sekin, vaikka hän hirveästi on tuupannut minua eteenpäin lukemaan hyvää ammattia itselleni, silti hän on sanonut, että arvostaa minua vaikka minusta tulisi pultsari tuonne kadulle. Elämä on vain minun kannaltani paljon helpompaa jos käyn koulut.  :)


Muok. Äitini on  :askendentti:  :harka:  :aurinko:  :vaaka:  :kuu:  :kauris:
ja isäni  :askendentti:  :skorpioni:  :aurinko:  :oinas:  :kuu:  :jousimies: , ja hänellä on  :aurinko:  :aspect_con:  :saturnus:
Ja minä siis  :askendentti:  :kalat:  :aurinko:  :jousimies:  :kuu:  :kalat:
Jännä yhdistelmä.  :)

Minulla on 'pikkuinen' epäusko astrologiaan ja varsinkin tällaisiin korostuksiin, mitä kuumerkki näyttäisi äitisuhteesta. Siksi toin tämän esille tähän. Eihän elämä voi olla noin suoraviivaista.

Hienointa tässä keskustelussa on kuitenkin huomata nuo kasvamiset ja ymmärtämiset, mitä lapsen ja äidin välillä on tapahtunut. Eli siinähän astrologialliset seikat ja väittämät osoittavat päämääräänsä; tutki, mieti ja kasva! Siis kaikessa eteenpäinkin!

Tunnustan itse, että Kuu-Kalat-merkkini löytää äidin herkkyyden myös hänen Neitsyt-merkissään.

Minun kartallani on myos tuo  :kuu: :leijona:. Tuo kuvaus aiti suhteesta osittain pitaa paikkansa, hyvin pitkaan Aiti piti itsensa jollain ajoittain dramaattisella tapaa tavoittamattomissa. Olen myos koko ikani hakenut erityisesti hanen hyvaksyntaansa ja huomiotaan. Murrosiassa otimme vahan valia yhteen.

Teini-ian jalkeen lahennyin Aidin kanssa paljon, kun tilanne kotona meni niin aarimmaisyyksiin, etta han joutui myos itse tunnustamaan omat heikkoutensa. Siita huolimatta koen edellen jaaneeni Aitini silmissa veljieni varjoon. Aitini ikaan kuin on luottanut etta mina selvian omillani ja suunnannut huomionsa sen takia muualle.

Näyttää siltä, että oma äitisi on saanut taistella paikastansa tässä maailmassa ja on ehkä rakentanut panssaria ympärilleen ja on ylpeä. Hän on varmasti halunnut että sinäkin olisit vahva ja selviäisit.

Joskus luullaan, että panssari on hyvä suoja ja selviämiskeino tässä elämässä, eivätkä tiedä miten kohtelevat sillä itseään. Avoimuus ja heikkouksien myöntäminen on myös hyvä keino selviytyä.

Leijonan suurimmaksi heikkoudeksi sanotaankin ylpeyttä. Nöyrtyminen ihmisena olemisessa kaikkine heikkouksineen on vaikeaa. Tämä on kuitenkin oppikoulu kaikille Kuu-Leijonille.

 Äidilläni oli  :kuu: :leijona:, hän rakasti dramatiikkaa mutta haki estradinsa pullon kautta jolloin oli maailman napa ja kaunein/ihanin/fiksuin ja kova suustaan. Hänen äitisuhteessaan oli lievää sekaannusta, kun äidin virkaa toimitti oikeastaan isomummi ja oma äiti oli enemmänkin sisko jonka kanssa piiloteltiin totuuksia isomummilta  :idiot2:.
 Hassua että hänellä on MC Neitsyessä, josta olen oman  :askendentti: saanut, isälläni taas MC Oinaassa ja sieltä tuli aurinkomerkkini.  ;D
 
 Veljelläni  :kuu: on  :kaksoset:, mikä onkin äitini aurinkomerkki. Onko kyse siitä miten perheessä kukin kokee tunteissaan äitinsä, vai onko sille kokemukselle aina olemassa jokin konkretia?
 
 Mietin omia lapsiani ja toisella lapsellani on  :kuu: :rapu: ( :aurinko: :askendentti: neitsyt) ja toisella  :kuu: :oinas: ( :aurinko: :rapu: :askendentti: :neitsyt:).  :kuu: :rapu: ja  :aurinko: :rapu: ovat tietenkin hyvin tunteellisia, kuten minäkin olen. Kummallakin on lisäksi  :mars: :aspect_con: :askendentti: joten minun Oinasvaikutukseni kyllä sitä kautta sitten tulee esille kummallakin.

 On se ihmeellistä...

Kuu vaaka ja oma kuuni on haasteellisesti aspektoitunut (neliöi mm. saturnusta, merkuriusta, jupiteria ja uranusta).

Jah, ehkä aluksi (lapsena) koin äidin turvakallioksi, ihmiseksi joka ajatteli aina kaikkia ja kaikkea, huolehti ja tasapainoili meidän lasten ja isän välissä. Nyt varttuneempana alan hahmottaa äidistä sen toisen puolen, jolloin äiti ei ole enää pelkkä äiti vaan yksilö. Olen huomannut hänen tasapainottumuutensa (alkoholi, miesystävät, huonot henkiset voimavarat) ja sen mitä Saturnalia jo vähän kirjoitti tuolla aiemmin:

"Äitini on todella unohtanut itsensä, aikoinaan jopa tarrasi ja eli kauttani. Elää edelleen, kunnes laitan rajan vastaan--"

Minun äitini ei vaan anna minun elää vieläkään itsenäisesti, vaikka karjuisin sen hänelle päin naamaa. Minkä olenkin jo moneen otteeseen tehnyt. Osittain tajuan sen johtuvan juuri siitä, että äiti uhrautui alkuaikoina niin paljon ja antoi aina omastaan unohtaen itsensä, että lopulta alastulo on ollut sitäkin näyttävämpi ja johonkin on pitänyt tarttua kiinni.

Äitini on kuu  :kalat:, isäni oli kuu  :oinas: . Liitto poiki yhden kuu  :vaaka:  :skorpioni: ja  :leijona:

Ezikko, näen sinun äitistäsi kuu-kaloina (jota itsekin olen), että jos hänelllä on takana tasapainottomuutta, hän pelkää sinun puolesta kuin on pelännyt itsensäkin puolesta.
Ja sinun kuu-vaaka heijastaa helposti tuota pelkoa, ärsyynnyt siitä.

Kun taas minun elämä kuu-kaloina on ollut aika seesteistä (paitsi tunne-elämä) selviytyjänä suurempia kompuroimatta, luotan myös omiin lapsiini toisella tavalla. Eli luotan, että ne selviytyvät, kuten itse olen selviytynyt.

Mutta tuo kalat-merkki on vain niin herkkä kaikissa mielentiloissa ja helposti siellä ääripäästä ääripäähän kulkeva.

Ukkoni  :kuu:  :oinas: ja sopii kuvioihin, mutta hieman raavin päätäni... nai minut  :aurinko:  :oinas:  ;) ja varsinkin, kun poikani  :kuu: on  :harka:


Itselläni  :kuu: killuu  :jousimies: ja joo... taas kolisee! Kasvatus ei vain ollut kenenkään harteilla  >:( mutta sen ansioista taidan olla se, mikä olen... vaikka väleissä ei ollakkaan enään  ;)
Esikoiseni  :kuu:  :kalat: ja toka myös vesielementissä killuu, mutta  :rapu:.
Voiko siis äiti olla niin erilainen, vai puhutaanko tässä kokemuksen subjektiivisyydestä? Vuorovaikutukseen vaikuttaa vastaanottajan persoona ja samalla kaavalla ei voi saman perheen lapsukaisia kasvattaa, juuri persoona erojen vuoksi  :D Rikkautta, rikkautta... vaikka säännöt ovat samat, niiden vääntäminen erilaista  ::) ...toiselle kuin pullataikinaa ja toiselle ratakiskon pätkää  :2funny:

Hei Kide!
Hyvä kun otat esiin tämänkin puolen, että miten me sitten äiteinä lapseillemme. Olen sitä usein miettinyt.

Esikoiseni on  :kuu: :kauris: ( isäkin on aurinko-kauris )
Voin kertoa, että olen tiedostaen ja osaksi tiedostamatta kasvattanut häneen juuri vastuuntuntoa, ja kaksosena hän onkin aika päättäväinen ja oman tien kulkija. Ehkä juuri mieheni sairauksienkin vuoksi minun on ollut vähän pakkokin rauhoittaa kodin tilannetta niin että hän jo 16-vuotiaana muutti kotoa opiskelemaan kaupunkiin ja joutui vapaudessaankin ottamaan itsestään vastuuta, mikä ei ihan aina onnistunutkaan. Tuleekin mieleen, vaadinko liikaa häneltä.

Toinen poika on  :kuu: :kalat: (skorpioni) eli enemmän kotipoika ja muutenkin aivan erilainen. Hän on myötätuntoisempana ymmärtänyt paremmin kodin tilanteen ja myötäelänyt myös minun herkkyyden, huolet ja myötätunnon.

Joten jokainen lapsi kokee äitinsä omalla tavallaan, imeekö sitten jo vaikutteet äidinmaidon kautta vai kasvaako toisenlaiseen elämäntilanteeseen, jokaisella lapsellahan on jo tullessa eri ympäristö perheessä jo muiden lasten myötä.

Voiko todella olla näin, tätähän tässä pyritään testaamaan? Ja minullakin se napsahti aika kohdalleen.

....jos muistan vielä omaa äitiä ja suhdetta häneen ja siskoni suhdetta, joka syntyi melkein neljä vuotta myöhemmin, niin olihan kodin tilanne kuitenkin toinen. Siskollani  :kuu: :oinas: joka joutui aika pienenä hoitoon, koska äiti meni työhön, joten hän sai enemmän taistella paikastaan perheessä.

No jos haetaan/tarkoitetaan biologista äitiä,
niin hyvin outo oli, eikä vain minun silmissäni. ;D

No, olen huomannut äitisuhteeni olevan aika outo kuumerkkien vaikutuksesta. Johtuu siitä, että meillä on laskelmien mukaan yhteinen kuumerkki, Leijona (Koen kyllä, että kummallakin se on Rapu). Meillä on vähän liikaakin yhteistä, kummatkin olemme jästipäisiä, temperamenttisiä, tunteellisia, musikaalisia ja meillä on melkein kaikessa samanlainen maku, vaikka meillä onkin eri sukupuolikin! Toisinaan kuitenkin saatamme olla aivan eri planeetoilta, johtunee siitä, että äitini on Vaaka. Aurinkomerkkikin siis on melkein yhteinen, äiti on syntynyt 22.10. ja minä 7.11.
Vai johtuuko kaikki vaan perinnöllisyyden voimakkuudesta?

Sekä että... ;)

 :kuu: :jousimies: => sain jäädä itsekseni kotiin 6-vuotiaana, kun äiti ei enää jaksanut tapella aamuisin hoitoonviennin kanssa ;) Muutenkin sain "kasvattaa itse itseni" - äidillä ja isällä oli muita puuhia ;)

Meillä kaikilla sisaruksilla on  :kuu: :jousimies:. Siskoni koki, että äiti ei välittänyt riittävästi, eikä patistanut tekemään asioita ja veli ei ole asiaa sen kummemmin kommentoinut. Kumpikin on  :aurinko: :kalat:. Veljeni hyvin vahvasti  :kalat: ja siskollani lisäksi aika paljon  :rapu::a +  :askendentti: :skorpioni:. Itselläni stellium  :vesimies: ( :aurinko:  :merkurius: :venus: :jupiter: :saturnus: :keskitaivas:).

Minä nautin tuosta äitini antamasta vapaudesta, siskoni ei. Veljestä en ole varma... Kuu on kiehtova tässäkin asiassa - kuinka lapset kokevat vanhempansa eri tavalla.

Omilla lapsilla  :kuu: :harka: ja  :kuu: :kauris:. En uskoisi olevani noin maadoittava. Mutta kaikilla meillä kolmella on  :kuu: :pluto: kontaktit: itsellä  :pluto: :aspect_squ: :kuu:, vanhemmalla pojalal  :pluto: :aspect_opp: :kuu: ja nuoremmalla  :pluto: :aspect_con: :kuu:.

Olen  Kuu Kaksonen ja Aurinko Kauris.
Äitini on vastamerkkini Rapu ja todella huolehtivainen ollut aina kaikkeen ruokaan ja pukeutumiseen liittyvissä asioissa.

Meillä oli aina tarjolla hyvää ruokaa ja siitä syömisestä kyllä puhuttiin.

–Syöhän nyt, että jaksat

-muistakaa tulla syömään

-leivonko jotain hyvää?

-paistanko jälkkäriksi lättyjä?

jne..

Samoin pukeutuminen,

-laita villatakki päälle, ettet palellu

-pipo pitää olla päässä, aivot jäätyy muuten ( en totellut ja jäätyivät  :buck2:)

-onko sulla tarpeeksi nyt varmasti vaatetta…?

Rapumaisuus näkyi kyllä tuossa ihanan huolehtivaisessa asenteessa, mutta mites sitten näkyi tuo Kaksosuus?

Meillä oli paljon kirjoja ja luettiin paljon.
Äiti kertoi kaikkea julkkiksista, mitä niille oli tapahtunut.
Juoruilua oli paljon.
Mitä joku oli tehnyt ja milloin… :2funny:

Lapsena meidät hoidettiin aina kotona.
Tai jos ei, niin mummo tuli hoitamaan.
Vapautta oli paljon…juostiin ja tehtiin, mitä huvitti, jos ei äiti tiennyt.. ;)
harrastuksiin kannustettiin, mutta ei pakotettu.

Äiti on hyvin seurallinen, vieläkin on tunne, että hän tuntee kaikki ihmiset..ja paljon tunteekin.
Meillä kävi paljon vieraita ja me kylästeltiin paljon.

Matkusteltiin joka vuosi, missä milloinkin.
Paljon ihmisiä, eri paikkoja, eri kulttuureja, vaihtelua…ja sitä puhetta, sitä riitti…
Äitini on oikea small-talkin mestari!

Itse en ole sisäisesti ollenkaan noin sosiaalinen, tarvitsen yksinoloa ajoittain, mutta jotenkin on jäänyt oppina, että pitäisi olla yhtä kepeästi puhuva, helposti ihmisiin tutustuva…ja kai se jotenkin luontuukin, kun se Kaksos-Kuuni on 7-huoneessa. Mutta en ole sitä jotenkin "sisäsyntyisesti",
 kuten äitini.

Se tunne minulla kuitenkin on, ettei äitini aina ymmärtänyt minun Skorpioni puoltani..sitä ehdotonta ja syvältä luotavaa, vaan otti ne aina niin tunteellisesti tai kepeästi.
Mutta ihmiset on erilaisia ja opettavat toisiaan tai oppivat siinä itseään.

Onhan sieltä lapsuudesta huonojakin muistoja, vaan kelläpä ei .

Silti meillä menee oikein hyvin Äitini kanssa…soittelee joka ikinen päivä, vaikkei olisi asiaakaan..nyt tosin hieman löysännyt, kun en aina vastaa.

Mutta jos tarvitsen apua, esim. juhlien viettoon, äiskä on paras mahdollinen apu tarjoilujen suhteen, vieraiden viihdyttämiseen…
ja ihana, rakas äiti hän on. :smitten: :smitten:

Muoks.
Nyt kun aloin pohtimaan, niin huomaan, että on jäänyt sellainen kaksinainen tunne lapsuudesta…tunteita ei näytetty niin kuin ne olivat, vaan miltä kaiken piti näyttää.

Kaikki sisäiset syvät tunteet piilotettiin jonkun puheen ja kepeyden taakse. Näytettiin muuta kuin tunnettiin.
Mutta ne lapsena jo vaistosi.

Nyt niitä sitten aikuisena joutuukin kohtaamaan.

Minulla myös  :kuu: :kaksoset: ja  :aurinko: :oinas:.Kuvaus oli hyvin osuva varsinkin oppimisen ja tiedon kannalta.Äitini on aina pitänyt korkeasti koulutettuja ihmisiä "parempina" kuin muita ja pitänyt huolen opiskeluistani todella paljon.Soitellut muun muassa usein opettajille ja kysellyt miten minulla menee koulussa.Lähettänyt minut lapsuudessa joka kesä erilaisille kielikursseille...Toisin sanoen hän on aina tunkenut "nokkansa" minun opiskeluihin ja uhkaillut erilaisin keinoin jos koulussa tai lukiossa meni huonosti.Silloin minua tietenkin otti päähän tuollainen,mutta nykyään olen kiitollinen siitä,että hän jaksoi pitää huolta. :smitten:

Mukava lukea näitä itsetutkiskeluja ja huomiointeja äideistä!  :)

Kyllä kaiken takana varmasti on myös jokin heikko tai sitten hyvä riippuen miten olemme jonkin kokeneet. Eli tarkoitan, että mikään ei ole pahaksi kokonaan. Jos ei sitten täysin katkeroidu ja syyttele vain ympäristöä. Kyllähän me itsekin kasvatamme itseämme ja huomaamme ajan myötä uusia näkökohtia. Minunkin poikani käsitys äidistä on kummasti muuttunut kun itse on isä.  ;)

Kuu Kauriissa
- Äiti on täynnä velvollisuudentunteita, arkiaherrusta, jota sitten on opettanut lapselleenkin.

Ihan nappi kuvaus :)! Äitini on aina ollut ja on edelleen oikea työmyyrä. Minä olen aina pystynyt kyllä puhumaan äidille mistä asioista vaan ja saanut neuvoja järkevällä tavalla ! Olen saanut haleja ja huomiota kuten perheemme kaikki 7 lasta  :)!

Itselläni  :kuu: :jousimies:, aspektit  :aspect_squ: :chiron:,  :aspect_tri: :mars: ja  :aspect_sex: :merkurius:.Kasvatukseni on aina ollut liiankin vapaata, lapsena kavereitteni äidit olivat aina ihmettelemässä, että miksei mulla ollut pipoa päässä talvella tai pyöräilykypärää ikinä.Toisaalta olen iloinen, että vapauttani ei ole ikinä rajoitettu, mutta joskus olisin kaivannut edes pientä huolenpitoa, joka olisi tuonut tunnetta välittämisestä ja turvallisuudesta.Muistan esimerkiksi, että kun kerroin äidilleni masennuksestani kun olin 15, hän ei reagoinut siihen mitenkään, eikä asiasta puhuttu ollenkaan.Lapsuudessani oli todella rankkoja kokemuksia isäni masennuksen ja itsemurhayrityksien takia, lisäksi minua kiusattiin koko ala-aste, joskus oli muistaakseni käsikin paketissa koska vuotta vanhempi poika hakkasi, eivätkä vanhempani ole ikinä siitäkään pahemmin kanssani puhuneet, eikä ikinä ole ollut puhetta että traumojani jotenkin hoidettaisiin.Positiivista tässä on se, että näin olen oppinut hyvin itsenäiseksi ja olen osannut hoitaa asiani jo pienenä, mutta tietenkin tuo on aiheuttanut valtavaa turvattomuudentunnetta.

Voi kun sydämestä otti, tuo äitisi asenne! Pelkoa se on! Pelon vuoksi torjuu asioita. Pelkää ettei osaa käsitellä niitä! Ja tuo masennustila ympärillä kasvattaa vain tuota  pelkoa, jossa käpristyy omaan maailmaansa ja uskottelee että 'kyllä kaikki järjestyy'. Vähän samaa kuin tuon Michael Jacksonin elämä, johon nyt juhannuksen aikana olen tutustunut. Se on yksi tapa elää.

Olen iloinen aeiouyäö, että olet löytänyt siitä sen hyvänkin puolen, itsenäisyyden, ja ymmärrät mitä on turvattomuus. Ja vapaus! Vapaudellakin on oma varjopuolensa. Sitkeyttä varmaan olet saanut tuossa kasvuympäristössäsi.

Samaan tulokseen olen minäkin tullut, Esmiralda.Äitini on aina pakoillut todellisuutta ja pakoilee edelleenkin.En haluaisi olla katkera, mutta pakko myöntää että pieni katkeruus nousee aina pintaan kun tiettyjä asioita ajattelee.Toivottavasti pääsen siitä vielä yli  ::)

Tuosta turvattomuudentunteesta tulikin mieleen.. Itse siis myös kuujousimies ja mulla oli kakarana tapana paeta levottomia kotioloja metsään. Olennaisin osa minkä kotoa opin oli kyetä ennakoimaan milloin paeta ajoissa ovesta ulos, ja muutenkin sen ettei voi luottaa muihin kuin itseensä. Onhan tuosta jäänyt aikuisuuteen saakka melkoinen levottomuus mutta ainakin mulla on rauhaa, mitä ei skidinä ollut, ja se on tärkeintä. 

Tuli tuosta mieleen, että kyllä niistä vapaasti kasvaneistakin lapsista on kuitenkin tullut tosi mukavia ihmisiä. Tapasin erään tällaisen Lapissa eräoppaana. Hän hoiti vastuullisesti asiansa, oli turvallisen oloinen ja tiesi mitä teki ja missä mentiin. Hän kertoi, että hän lapsena vietti erämaassa tuntureilla aikoja monta päivääkin, ennen kuin palasi kotiin ja kotona vanhemmat tottuivat tähän, että kyllä se pärjää. Toki siellä on erämaakämppiä jne. mutta ei aina tiennyt milloin piti kouluun mennä.

Lapsi tottuu monenlaiseen eikä pidä pahana sitä mitä joku vanhempi pitäisi. Oppii selviytymään.

Mutta miten oppia selviytymään, että se turvallisuus löytyisi mukaan?

Luultavasti tulimerkin  :kuu:-lapset tarvitsevatkin sitä vapautta ja itsenäisyyttä jo aika varhain.
Ja vanhemmilla olisi oltava viisautta ja luottamusta siihen, että antavat kokeilla rajojaan ja vaeltaa.
Heitä ei saa sitoa itseensä. Se on vähän sama kuin sammuttaisi tulen kesken kaiken ja savuttamaanhan se rupiaa.
Ihan oma kokemuskin  :kuu: :oinas: tyttärestä.
Pitää vaan luottaa,että hän on saanut sen perusturvallisuuden silloin varhain lapsuudessaan ja se kantaa.

Minulla on  :kuu:  :neitsyt: ja lapsena sain elää kuin pellossa. Kukaan ei kysellyt perääni tai ohjannut mitenkään. Meillä ei ollut yhteisiä ruoka-aikoja tai vietetty perhejuhlia tai juhlapyhiä. Äiti pyöri omissa kuvioissaan vaihtuvien miesystävien kanssa. Minusta kasvoi itsenäinen oman tienikulkija. Pidin jo lapsena itseäni paljon viisaampana  :police: kuin omia vanhempiani. En tullut toimeen äitini kanssa, mutta hänelle olin luottohenkilö kuten varmaan kaikille pomoille työelämässä.

Omilla lapsillani on kaikilla eri kuumerkki: esikoisella  :kauris: toisella lapsella  :kaksoset: ja kuopuksella  :rapu:

Näistä minun on taas vaikea tunnistaa itseäni. Esikoisen kuukauris kuvaa mielestäni enemmäkin häntä itseään. Niin vastuun- ja velvollisuudentuntoinen en ole koskaan ollut ja muitten mielipiteistä viis veissannut toisin kuin hän.

Kaksosen piirteistä tunnistan itsessäni selittämisen ja opettamisen - olenhan opettaja  :laugh: - opiskelu ja itsen kehittäminen on minulle itselleni ollut tärkeää, mutta en ole tuputtanut esim. lukiota yhdellekään lapselleni vaan he itse ovat tehneet itse omat valintansa.

Kuuravun tunteellisuus ei kyllä kolahda minuun - lapseen kylläkin. Tyttäreni kanssa olen joskus puhunut hänen tunteellisuudestaan ja olemme todenneet  :-* hänellä olevan koko isänpuoleisen suvun tunteet yhdessä ihmisessä  :laugh: Hänellä on vielä  :aurinko: ja  :askendentti:  :skorpioni: joten tunteita riittää.

No sinulla ei kyllä äitikuviot oikein täsmää!  :D Tässäpä tätä astrologiaa, ei aina ole suoraviivaista. Tulee tietysti mieleen, että oliko äitisi Aurinkoenergiat kohdallaan.

Mutta voi mikä kasvutanner! Ja mikä selviytyjä olet!  :smitten:

Juuri kesällä siskon luona vierraillessa keskustelimme äidistä. Minulla Kuu-Kalat ja siskolla Kuu-Oinas.
Meillä tosin on ikäeroa melkein neljä vuotta. Eli itse koin äidin sellaisena herkkänä tunneihmisenä, jolla riitti syliä ja hoivaa. Kun pikkusisko meni kouluun, olikin tilanne toinen. Äiti meni töihin, oli kuoleman väsynyt sieltä palattuaan ja komensi meitä kotitöihin. Eli siskoni koki aika erilaisen äidin kuin minä. Onneksi Vesimies-siskoni oppi aika pian itsenäiseksi, kun taas minä Rapuna olin varmaan saanut sen turvallisemman lähtökohdan, jota ehkä tarvitsinkin.

Näitä juttuja on vaikea katsoa kun lapset ovat pieniä, mutta kaikki lapsetkin kokevat äidin omasta näkökulmastaan.

Nikki tuolla ylempänä filosofoi tuli :kuu: lapsesta. Itse olen  :kuu: :jousimies: ja pidän kyllä Nikin viisautta oikeaan osuvana. Itselläni tosin tuota vapauden vaadetta tulee  :vesimies: stelliumistakin  ;).

Jälkeenpäin kovin moni on koittanut vakuutella minulle, että minulla oli ankea lapsuus, kun vanhemmat eivät niin kovasti välittäneet tekemisistäni (lue: luottivat, että pärjään). Joskus jo melkein itsekin uskoin siihen  :( Mutta nyt olen taas löytänyt oman kiitollisuuteni vanhempiani kohtaan. Sain jäädä itsekseni kotiin 6-vuotiaana, joka nykypäivänä olisi varmaankin heitteillejättö. Mutta minä nautin siitä, kun sain olla yksin ja puuhastella omiani. Ihan omalla tyylilläni. En tuntenut itseäni hylätyksi. Hieman harmittaa, että välillä olin valmis uskomaan "asiantuntijoita", jotka olivat sitä mieltä, että olin hylätty lapsi. Ehkä minun  :kuu: :jousimies::ni tarvitsi juuri tuota kokemusta...

Omilla lapsillani on maa :kuu::t. Heitä olenkin sitten paaponut vähän enemmän kuin itseäni paapottiin aikoinaan. Mutta kyllähän omakin mallini on osittain omasta lapsuudestani. Ja nämä maa :kuu: -lapset ovat niin järkeviä, että luotan heihin, enkä ihan joka askelta vahdi. Tämä nyt saattaa sitten olla omaa  :aurinko: :vesimies::ni tai  :kuu: :jousimies::ni. Tuo runsaampi huolehtiminen on kyllä  :askendentti: :rapu::a  ;)

Kiitos  :smitten: :smitten: ilman niitä kokemuksia en olisi se ihminen, joka olen.

Äiti oli  :aurinko:  :kauris: syntymäpäivä on 22.12., joten hänet määritellään joko jousimieheksi tai kauriiksi. Itse pidän hän tyypillisenä kauriina. Hän oli katkera ja suurin sen aiheuttaja oli isän kuolema, kun hän oli 7-vuotias (isätön kauris-lapsi). Äidiltä opin tekemään asiat aivan toisin kuin hän teki.  :smitten:

Tällainen tuntu tuli minullekin. Katkeruus tukkii hyvätkin energiat. Ja opetti sinua. Äitisi sai sinut, eikä ehkä katkeruudessaan ja sokeudessaan nähnyt mitä sai ja syntyi. Ehkä jonakin hetkenä näki ja osasi iloita.  :angel:

Minä olen  :kuu: :vesimies:  ja äidin  :vesimies: :aurinko: tekee yhtymää mun kuulle. Minä taas olen  :aurinko: :jousimies: ja äitini on  :kuu: :jousimies: . Ja hmmm, äitini on kyllä varsin erikoinen tapaus... Kun vein nykyisen miehen ensi kertaa tapaamaan äitiäni niin tuttuun tapaan varoitin etukäteen, että älä sitten sitten järkyty mistään jutuista ja että äiti ei sitten tarkota mitään pahaa että ei kannata ottaa itteensä mitään. Ja erityisesti varoitan aina meidän perheen perhe ruokailutapahtumista ::) Äiti saa aina aikaan aikamoisin tunteenpurkauksia varsinkin minussa ja myös sisaruksissani ja toisekseen äidillä ei ole suuremmin mitään suodatinta puheidensa kanssa. Muistan erään jouluaterian, kun äiti alkoi kertomaan sukupuolitauti tartunnastaan (muutamat villit vuodet avioeron jälkeen) ja kondomin käytön vaikeudesta vanhempien miesten kanssa ;D Kinkut ja laatikot takertuivat kyllä kurkkuun... Ja siis tällöin oltiin jo kaikki lapset aikuisia.

Lapsuudessa ja nuoruudessa suhdetta äitiin ei lähes ollut. Luulen että tämä johtui pitkälti äidin ja isän raskaasta avioliitosta, lapsille ei enää riittänyt mitään. Saimme kyllä kaiken mitä tarvitsimme rahallisesti ym. mutta sellanen vanhempi-lapsi suhde jäi ihan kehittymättä. Teininä olin ihan hirviö, vihasin erityisesti äitiä hyvin syvästi.. Vasta kotoa muuton jälkeen ja vanhempieni avioeron jälkeen olen tutustunut oikeasti äitiini. Ja äitini tuntuu jotenkin tuntevan mut paremmin kuin kukaan muu. Se tietää mikä mun painaa vaikken olisi mitään sanonut, se on ihan käsittämätöntä. Äitini on kyllä outo lintu, mutta kun minäkin vähän olen niin äiti sitten aina ymmärtää :)

Se on kyllä jännä miten meidänkin perheen lapset jokainen koetaan vanhemmat aivan erilailla. Kun puhutaan, niin tulee välillä sellanen tunne että onko meillä tosiaan samat vanhemmat, kun ne suhteet voi olla niin erilaiset...

No, äitini haluaa pukeutua tyylikkäästi ja siististi. Hän rakastaa puutarhaa ja kukat ovat suuri ilo. Pettymyksiä hän ei sinänsä tuota.

Merkkimme ovat seuraavassa:

- äitini  :aurinko:  :rapu: -  :askendentti:  :vaaka: -  :kuu:   :jousimies:
- minä  :aurinko:  :vaaka: -  :askendentti:  :jousimies: -  :kuu:  :leijona:

Mielestäni olemme läheisiä.

Puhui paljon tunteistaan, ja yritti mua saada paljon puhumaan. 10-vuotiaaksi asuin äidin sylissä, toisinaan vieläkin..


Ei oikeastaan.


Ei ole ollut. Levoton vain mieleltään, koska on ollut epävarma.

Kuu kaksosissa on saanut minut epäilemään kuun merkin merkitystä, koska kuun pitäisi kuvata äitiä. Muut kuuni astrologiset vaikutukset ovat 100% osuvia (liittäeni ne äitiini myös).

Minun kuuni on 0 astetta Kaksosia, mun olisi pitänyt syntyä 20 minuttia aiemmin että se olisi härkä. Härän lämpöisyys sopii äitiini mainiosti. Mutta en kuitenkaan itseäni tunnista enemmän häräksi kuin kaksoseksi. Voiko muut aspektit peittää merkin vaikutusta melkein kokonaan? Ilmeisesti. Venuksen :aspect_squ: kuulle tuo ylitsevuotavaa rakkautta..? (Minun on myös vaikea tunnistaa muiden, ainakin kaksosesten (kuu), kuumerkkejä).

Kiitos, kun jaoit huomiosi!

Näitä juttujahan täällä testataan... ;)

Mielenkiintoinen tuo 0 astetta. Jospa joku toinen tietäisi tästä tilanteesta enemmän.
Mutta eihän kaikki voi olla näin suoraviivaista ja yksinkertaista.  ::)

Minä olen kuu oinas ja jouduin itsenäistymään tosiaan todella aikaisin, vähän liian aikaisinkin..
Mulla ei kamalasti ollut rajoja mutta toisaalta en niitä kaivannut koska osasin ne itse asettaa.
Olin paljon yksin ihan jo pienenä ja koin sen normaaliksi ja tilanne vaati sitä valitettavasti. Toisaalta, en ole koskaan kaivannut nyt aikuisenakaan muita ihmisiä. Tarkoitan tällä sitä, että viihdyn loistavasti yksin enkä pelkää yksin oloa, vaan se on mielestäni terapeuttista ja rauhoittavaa :) Olen enemmän yksin touhuaja.

Myös minä olen mieluummin "yksintouhuaja", vaikka olenkin kuu vaaka. Minulla tosin on ollut hieman kinkkinen suhde äitiini (vaaka-aurinko, nousu skorppari, kuu oinaassa). Meillä on ollut jokseenkin "reilupeli", mutta olen todellakin kehittynyt diplomaatiksi ihmisten välillä.
Lähinnä minun ja äiti välistä suhdetta on rasittanut se, että olemme niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erillaisia. Suhteemme on kuitenkin ollut aina hyvin tiivis.

Ja allekirjoitan ainakin poikani osalta ( :aurinko: :oinas:,  :kuu: :kalat:), että hänellä on erittäin tunteellinen äiti. Mutta tyttäreni ( :aurinko: :skorpioni:,  :kuu: :skorpioni:) kohdalla en kyllä haluaisi myöntää olevani omistushaluinen. No mutta sen näkee sitten tulevaisuudessa, millainen äiti minusta kehkeytyy lapsilleni.

Minun Kuuni sijaitsee astrologisesti Kaksosissa.

Äitini…???
mitä Kuu-merkkini  hänestä kertoo?

Äitini on  :aurinko: :rapu:  ja  :kuu:  :rapu: -ihminen…

Vastamerkki aurinkooni.

Hyvin paljon sosiaalisempi, juhlia järjestävämpi,
minusta mieleltään:
ns. pinnallisempi ihminen kuin minä (  :aurinko: :kauris:,  :askendentti:  :skorpioni: )


.
Ei jaksa nipottaa eikä istua tietokoneella kuten minä. :coolsmiley:

Mikä saavutus elämänkiertokulussa... :2funny:

 Ei osaa edes käyttää Facebookkia, You tubea..mutta aina pyytää apua :
" miten maksetaan laskut koneella, mikä se naamakirja on<?, mistä sie saat kaikki ne kuvat koneelle?
Oppii ku neuvotaan ja haluaa oppia...

Häntä kiinnostaa livenä - tavatut ihmiset..

saa heidän kanssaan rupatella säästä,  
naapureista, lähipiirin juoruista, laitetaan yhdessä ruokaa ,
 istutaan iltaa ja rupatellaan ...

ja sitten tavatessamme kertoo kaikkien sukulaisten/ tuttujen elämänkohtalot
mistä sitten olen itsekin hyvin kiinnostunut, kaiken muun ohella    ::).

( Tavatessa keskustellaan Seiska-lehden-juoruista, ei ainakaan tule riitaa)

ja kun minä sitten alan pohtimaan ns. syntyjä syviä…
minusta tuleekin:

” voi että se on vaikea ja raskas soutuinen ihminen ( Au Kauris asc Skorp), :crazy2:

eikö se vois olla semmonen tavallinen ja helppo niinku se ossaa…
( Kuu Kaksoset / 7h.)”’
Ittehän se tekkee elämästään vaikeamman ku se on.

...lässyn lässyn..."

Jos vaan eläisin näin ku kaikki on,
 hyväksysin kaiken niinku on,
nieleksisin paljon,
en ajattelis,
 en pohtis,
elämä oiskin paljon helpompi.
Olisin/ eläisin Kuuni kautta...

Mutta
tuskin minua tuon Astrologisen Suurristin kanssa olis elämään laitettu, jos ei silläkin ois tarkoituksensa... :2funny:


Heh…äiti on äiti ja rakas.  :smitten:
..ja elämän tarkoitus on evoluutio. :smitten: :smitten:

Oppimistarkoitus/ kehityskysymys.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio

 :)




Kysymys: Kertooko Kuu sinun äitisuhteestasi?

http://www.youtube.com/watch?v=ifobwYe74M4

ja mitä pitäisi oppia?

-Olla pinnallisempi/ älä ota niin vakavasti
-ole kiinnostunut monesta ns. pinnallisesta asiasta"
- pysy mukana elämän  sosiaalisen puolen  hetkittäisissä jutuisteluissa


 :)

Eiköhän se  :kuu:-merkki- äidillekkin opetata niitä tarpeellisia asioita,

tuskin se hänen  ( Äidin)   :kuu:-merkikseen olisi tullut,
jos ei olisi vahvuus ja heikkous/ oppimis-kysymys? 8)

Ihanasti tutkailet, Rovatar!  :smitten:

Loppupeleissähän taitanee kuitenkin olla niin, että itseään ja omaa elämäänsä pitää ensisijaisesti oppia ymmärtämään ja sitten kun sen hanskaa,

voi ehkä oppia muitakin ymmärtämään…äitiäänkin

vaan onko edes tarve muuhun kuin jokaisen itsensä oppimiseen
 ( auttaisi sekin jo paljon)…

miettii eräs,
 joka ei edes aina omaa pientä itseään ymmärrä, :o

mutta joskus kuitenkin ymmärtää itsensä osana suurta maailmankaikkeutta :angel:

ja joskus,

lähes tulkoon aina,

on kaikessa tässä

HUKASSA.

 :o

 :2funny:

Itselläni tosiaan  :kuu: :harka: 4.huoneess. Äitini on ollut aina se näkyvä persoona ja vaikuttaja omassa elämässä. Isäni ollut koko elämäni ajan matkatöissä, jolloin hän ei ole ollut kotona kuin viikonloppuisin tai jopa harvemmin. Äitini on siis aika pitkälti kasvattanut minut. Kuu-härän ehkä liitän siihen, että meillä oli lapsuudessa uskomattoman kaunista kotona. Sellainen upea vanhanajan tunnelmallinen ilmapiiri, koska äitini rakastaa kaikkea kaunista. Erityisesti meiltä löytyi kauniita vanhoja esineitä ja astioita. Äitini kanssa olen myös käynyt paljon taisteluita, sillä olemme usein hyvin samanlaisia, vaikka karttamme ovatkin erittäin erilaiset. Ehkä meidän välillä näkyykin sellainen periksiantamattomuus riidoissa ja konflikteissa, mutta toisaalta taas aina taustalla on sellainen lämmin tunnelma, johon riidat eivät koskaan vaikuttaneet.

Kyllä äiti, kuten isäkin, siskot ja veljet ja suku, ovat hyvin voimakasta kasvuympäristöä (juurichakra) ja jos emme sitä ymmärrä, sen heikkouksia ja vahvuuksia, emme ymmärrä myöskään itseä.

Minulla oli varmaan helppoa  :kuu: :kalat: vesielementtityttärenä romanttisen ja positiivisen äitini kanssa (neitsyt Au, muuta en tiedä), kun en muista mitään ikävää hänestä, vain hänen tuskansa ja surunsa, huolensa ja kamppailunsa löytää elämän arjesta pientäkin hyvää, mistä tarttua. Toki oli yhteenottojakin kuten lapsella ja äidillä yleensä. Hän jaksoi aina kuunnella ja ymmärtää minua, puhui kauniisti elämän filosofioista, opasti minua niin ihmismielen luontoon kuin fyysiseenkin luontoon ja antoi itsestään kaiken mahdollisen. Olemme joskus siskoni kanssa puhuneet, että vaikka äitilla ei ollut mitään fyysistä juuri annettavaa, vanha kahvikuppi ja jokamiehen lakana mm. niin häneltä olemme perinneet valtavan henkisen ominaisuuden kohdata maailmaa.

Heikkoutena ehkä jonkinlainen laiskuus tarttua ympäristön epäkohtiin, sellaiset äiti torjui. Eristäytyi vanhempana, mitä itse en haluaisi. Aivan kuin olisi tuntenut epäonnistuneensa jossakin...

Joten AINA löytyy itsestä osa äitiä tavalla tai toisella, alkuaskeleet otamme hyvin syvässä symbioosissa häneen. Ja entäs ne geenit sitten!  ;)

Ja jälleensyntymisopin mukaan olemme itse valinneet vanhempamme. Pitäisikin enemmän miettiä miksi juuri he? Mitä lähdinkään opiskelemaan tässä elämässä? Mitä tukea mihin hakemaan? Onko jotakin unohtunut???!!! ::)

Ookkonää tullu aatelleeks, jotta se  :kuu: heijastaa  :aurinko::n valoa,
ja  :aurinko: yhistettään isään,
niin josko se oiskin niin,
jotta se oma  :kuu: heijastaisikin suhdetta isään eikä äitiin?
Ja se äitin  :kuu: merkki taasen näkyis vaikka  IC-akselilla?
Ja että se  :kuu: merkki voiskin tulla paremminkin yhen sukupolven yli,
mummolta.

Ihan omakohtasesti tätä pohdin, koskapa en löydä äitiäni omasta  :kuu: :leijona::sta,
mutta se on taas yhtymässä isän Aurinkoon. Ja isä sieltä löytyy kyllä heti ehtimäti.
Ja tyttären  :kuu: :oinas: löytyy omana IC-merkkinäni.
Hänen kuunsa on taas sama  :oinas: kuin isänsä  :jupiter: ("taivaan isä?" isä aurinkoinen, kaikkivoipa?)
joka taas sattuu yhtymään äitini  :kuu:  :oinas: kanssa (tulivat erinomaisesti toimeen, sama ymmärrys)
joka yhtyy minun IC:n kanssa,
jolle osuu myös anoppini  :aurinko: :oinas:,
joka on siis tyttäreni mummo ja isänsä äiti.
Ja koska sielu ei ota vastaan, että tyttären lukuisat  :aspect_squ: :kuu::lle olisivat pelkkää äiti-haastetta, koskapa hällä on paaaaaaaaaaaaaljon enemmän työstämistä isä-haasteessa.

Oi ee, nämä on sitten mun lempiaiheita.  Vaikka olenkin vältellyt tätä kuu-keskustelua, kun en ole osannut analysoida suhdettani äitiini.  Ei olla huonoissa väleissä, ei riidoissa, mutta joku seinä meillä on nykyään välissä.  Olen kai vaan kuvitellut, etten ole saanut kotoa tarpeeksi eväitä.  Ei sen puoleen, en usko, että sisaret on saaneet yhtään enemmän.

Mutta tämä merkkien periytyminen on mun sydäntä lähellä.
Mun isällä  :aurinko:  :oinas: 5 astetta
siskolla  :kuu:  :oinas: 7 astetta
toisella siskolla  :venus:  :oinas: 16 astetta
mulla ei oinaassa mitään

isän  :kuu:  :kaksoset: 2 astetta ja deskendentin tuntumassa (kellonaikaa ei tarkasti tiedossa)
mun IC  :kaksoset: 6 astetta
siskolla  :jupiter:  :kaksoset: nolla astetta ja :mars: 8 astetta
toisella siskolla  :vesta:  :kaksoset: 21 astetta

Äidin  :kuu:  :vesimies: 7 astetta
siskon  :kuunsolmu:  :vesimies: 7 astetta
toisella siskolla vesimiehessa ei mitään
mulla  :jupiter:  :vesimies: 4 astetta

Sitten mun lasten isällä  :kuu:  :leijona: 29 astetta
pojalla  :aurinko:  :leijona: 26 astetta
tytöllä  :askendentti:  :leijona: 15 astetta
ja vauvana kuolleella pojalla  :kuu:  :leijona: 22 astetta
mulla leijonassa  :kuunsolmu: 21 astetta

Mun  :kuu:  :vaaka: 3 astetta ei näy poikien syntymäkartoilla
tytöllä IC  :vaaka: 14 astetta.

Eihän tällainen voi olla sattumaa?  Osais vaan tulkita, mitä nuo kaikki jutut tarkoittaa.

Meimi, kun puhut 'eväistä' niin juuri ne haasteet, sitä mitä ei ole saanut, voivat olla aikamoisia eväitä elämässä taaplaamiseen. Ne mitkä itse on pitänyt jostakin kaivaa.

Nikki, puhut mielenkiintoisia. Eihän fyysisesti Kuu loista ilman Aurinkoa, se on totta, mutta ne energiathan ovat jotakin muuta. Eiväthän Planeetatkaan loista omaa valoaan. Harmi kuitenkin, kun ei ole tiedossa isän ja äidin syntymäaikoja ja eikö Kuu juuri siinä suhteessa olekin tarkka.

Joskus olen kuullut sellaistakin, että jos synt.kartalla Kuu ja Aurinko ovat lähellä toisiaan, ne vaikuttavat toisiinsa energioilla, jotka voivat olla isällä ja äidillä tosi haasteellisest, ikuisesti yhdessä taistellen. Kun taas jos Kuu ja Aurinko ovat kaukana toisistaan, ei isällä ja äidillä ole niinkään yhteistä.
Tiedä häntä....

Mutta Alice Baileyn kirjasta luin toissayönä hänen Kuu-tulkintaansa ja hän väittää, että Kuu-energia luo 'muotoaspektia ja erityisesti sitä fyysista muotoa.

Kun ulkona satelee, niin kirjoitanpa tähän suoraan hänen kirjastaan Tutkimus Valkoisest Magiasta, jossa hän käsittelee Kuuta:

"Kuun vaikutuksessa meille on osoitettu syntyvän menneisyys. Se kertoo rajoituksista ja haitoista, joiden alaisuudessa hänen on työskenneltävä ja siksi on katsottava, että se ilmentää aineen passiivista aspektia, tai sitä mikä "estää" ja mikä - jos sen on annettu vaikuttaa kohtuuttomasti - saa aikaan tehottomuutta. Ruumiisiin, jolla ihminen on varustettu on kätketty menneitten kokemuksien salaisuus, ja jokainen lunaarininen muoto, jonka kautta me joudumme saavuttamaan oikean ilmaisun, on itsessään koko menneisyyden tulos tai synteesi....Kuun vaikutus on etupäässä fyysinen. Täten se osoittaa sielun vankilan. Vaikeudet, jotka on voitettava, ovat täten 'taattuja'."

Miten tämän ymmärrätte?

Itse kyllä pidän erittäin merkittävänä nimenomaan auringon valoa kartalla, sillä se on kuitenkin se alkulähde kaikelle energialle kartalla. Eli kaikki muut kappaleet nimenomaan heijastavat sen valon omalla tavallaan riippuen sen paikasta taivaalla ja sen suhteesta muihin taivaankappaleisiin. Onhan tulkintakin aivan eri riippuen missä merkissä aurinko on. On esimerkiksi aika eri asia, jos  :aurinko: :neitsyt: kuu on  :kalat:, kuin, että  :aurinko: :oinas: kuu on  :kalat:. Näin siis itse ajattelen tämän asian, mutta lähinnä siltä pohjalta, miten nuo taivaankappaleet tuolla avaruudessa ovat ja toimivat.

Kiitos Ratkaisu!

Mutta jotakin hyvin perinpohjaista on jo Kuun fyysisessä vaikutuksessa, jossa ei Auringon valolla ole merkitystä, nimittäin sen vetovoima, jolla se vetää Maan vesiä puoleensa. Tämä ei tietenkään liity mitenkään astrologiseen synt.karttaan tai en ainakaan osaa nyt vetää sitä yhteen. Kuitenkin niin, että sen energioilla on Maahan nähden hyvin paljon puhutteleva puoli. Ehkäpä niinkin, että muut planeetat kuten Aurinkokin heijastavat juuri Kuun kautta omia energioitaan.

Mutta tämä on vain omia mietteitäni.  ::)

Kyllä tuo on ihan totta.  Kuitenkin sanalla 'äiti' on mun korvissa nykyään erikoinen kaiku.  Äidin ajatellaan perinteisesti olevan hössöttävä ja huolehtiva, vaikka lapset olisivatkin jo isoja.  Sen jälkeen kun lähdin kotoa 18 vuotiaana, en ole kokenut saavani mitään huomiota tai edes kiinnostusta, että miten mulla menee.  Välit ovat silti kohteliaat, eikä varsinaisia mielipide-eroja ole.  Mutta ei myöskään lämmintä äiti-tytär-syhdetta, jollainen se voisi parhaimmillaan olla.

Ehkä mulla nousee nämä tunteet pintaan nyt, kun omat lapset on lentämässä pesästä.  Tulee mieleen, miten itse lensin aikoinani, ja miten nyt lähtee omat lapset.    Mä en ainakaan voi olla huolehtimatta ja auttamatta omiani.  Katkeruus myrkyttää mielen, mutta kuitenkin...  no en varsinaisesti ole katkera.  Ääh, tämän takia en ole kirjoittanut tähän ketjuun.  En osaa selvitellä tunteitani äitiasiassa.
 :-[

Meimi, joten olet oppinut vaikean kautta, särkenyt perinteistä ketjua ainakin. Siinähän meillä on aina työmaata! Ehkä 'äiti'-teema on meille tyttärille jonkinlainen peili, josta katsomme mitä haluamme olla mitä ei. Miten mahtoi olla oman äitisi suhde omaan kotiinsa ja äitiin?

Jaa-a, sitä kun ei tiedä.  Eipä olla asiasta puhuttu.  Äidin isä kuoli kun äiti oli alle vuoden.  Mumma meni pian uusiin naimisiin ja sai uuden miehen kanssa viisi lasta.  Voi olla, että suhde omaan äitiin on ollut etäinen, ainakaan suhde isäpuoleen ei liene ollut kovin lämmin.  Tällainen aavistus mulla on.

Olin ihan pieni, alle kymmenen, kun äidinäiti oli meillä jostain syystä jonkin aikaa- ehkä viikon, ehkä kuukauden, en muista.  Tykkäsin tietenkin kovasti, onhan mumma aina mieluinen lapsille.  Muistan aistineeni, miten meillä tunnelma kiristyi vanhempien kesken.  Ehkä isä ei halunnut anoppiaan saman katon alle, mutta ei äidin ja mumman välilläkään paljoa lämpöä ollut.  Olin ymmälläni, eikä mulle selitetty asiaa.  Muistan, miten mua kiellettiin menemästä mumman huoneeseen, mummaa ei saanut häiritä.  Ihmettelin, kun mumma kuitenkin aina ilahtui, kun menin sinne.

ei kerro

Voisitko hieman perustella mielipidettäsi? :)

Mulla  :kuu: :vaaka: 8.huoneessa.

Kyllä se kertoo äitisuhteestani; äiti on aina ollut vahva persoona ( :kuu: :oinas: 2.huone) ja laittanut minua omaan "muottiinsa" oinasmaisen jääräpäisesti ja :aurinko: :kalat: :maisen ylihuolehtivasti.

Minä vaakamaisesti olen varovainen tunteiden ilmaisussa; se on näkynyt äitisuhteessa siten että joko myöntäilen tai sitten jyrkästi vastustan. Se on elämänoppina ollut että olen hakenut siihen tasapainoa kuin vaa'alla keikkuen..
Olen myös päättämätön, harkitsen ja veivaan ja mietiskelen tunteitani paljon. Olen erittäin tunne-ihminen ( :aurinko: :kalat: ) joten siellä on perusturvallisuuteni, tunteissa.. Ja vaaka kun keikkuu niin koko ihminen keikkuu.. Haen tietynlaista balanssia elämään kaikessa.

 :kuunsolmu: :oinas: 2.huoneessa; äitisuhteeni on ollut tässä elämässä tämän aspektin "alulle panija", olen jäänyt hänen mielipidejyränsä jalkoihin ja minun tulee tässä elämässä oppia seisomaan omilla jaloillani jykevästi ja päämäärätietoisesti, Ajatellen Itseäni eikä muita.. "Minä ensin".

Veljeni  :kuu: on :rapu: joka todellakin kertoo äitinsä olleen ylihuolehtiva hössö.

Jännä sinänsä, että oman esikoispoikani ( :aurinko: :kalat: ) :kuu: on myös :rapu: Enhän toista äitini malleja? :buck2: Tapaan äidiltä saadun mallin mukaisesti itsekin olla ylihuolehtiva ja on siinä elämänoppia osata rentoutua.. pelottavasti historia toistaisi itseään; poikani on kuin minä, herkkä poika jolle ei sovi liian tiukka kuri. On siinä äidillä muistamista ja opeteltavaa ollut ja tulee olemaan, niin alitajuisesti kasvatusmallit periytyy ja tähdet vaikuttaa..

Kuu Jousimiehessä
- Äiti on ollut riippumaton, vapautta kaipaava, seikkailija ja lapsi on saanut ns. vapaan kasvatuksen, josta on puuttunut turvallisuus ja rajat.

En tunnista tuosta omaa lapsuuttani ollenkaan, mutta olenkin :aurinko::jousimies: ja :askendentti::vaaka:, joten isäsuhde on ollut minulla niin vahva, ettei siinä jäänyt paljon äidille tilaa :)

Mutta pidin lapsena äitiäni aina todella äidillisenä, turvallisuutta ja rajoja ei puuttunut koskaan. Vaikka tunnistan kyllä äidin pakenemisen unelmointiin, mutta hän onkin :aurinko::jousimies:. Jane Austenit on tulleet tutuksi jo ennen syntymää :)

En ole äitini kanssa läheinen, hän tuntuu joskus olevan aivan eri planeetalta kuin minä. Mutta symppaan häntä kuitenkin, meillä tuntuu molemmilla olevan aivan yhtä ongelmallinen isäsuhde.

Enemmän se on minullakin kyllä pienissä asioissa. :)
Ja mun  :aurinko: :kalat: ja muutenkin kartalla hallitsevana muuttuva vesi vaikuttavat varmaan täällä minun seilaavuuteeni.. Nyt kun mietin, se ei välttämättä ole sellaista huonoa päättämättämättömyyttä ainoastaan, vaan sellasta tosi hetkessä elämistä ja mukautumiskykyä ym. positiivista(kin).

Voisinpa sanoa, että tämä on kuin minun elämästäni, paitsi, että minä olen ollut omatoiminen lapsi ja viihdyin hyvin yksikseni. Äiti sanoo vieläkin, että olin kiltti ja helppo lapsi (hän vertaa minua minun lapsiini) ja luultavasti sen takia hän pärjäsi niin hyvin kanssani. Minä siis olen  :kuu: :vaaka: ja äitini  :kuu: :oinas:. Minulla myös kuu löytyy neljännestä huoneesta, mutta sieltä löytyy myös IC  :vaaka:.
Sen muistan lapsuudestani, että ulkonäöllä oli kovasti merkitystä sekä vaatteilla. Siisteys oli myös tärkeää. Sitä minun äitini ihmetteleekin, että mistä minulle on iskostunut tämä ei niin järjestyksellinen kodinhoito, kun kotona on aina ollut siisteys mallina.

Parempi sekainen koti, kuin puhdas helvetti. Vai miten se menikään.  ;)

no, nämä tässä on kyse vaikeista asioita, ja vaikka nimimerkki on käytössä, ei tunnu hyvältä kertoa. mutta kuu härässä yhtyneenä jupiteriin ei tunnu kertovan mitään äidistäni, tai äitisuhteestani. olen saanut kokea emotionaalista, sosiaalista ja fyysistä eristämistä hänen taholtaan. mielestäni tätä itsekkyyttä ja kylmyyttä on vaikea liittää härkään.

En tiedä, Moona,  lohduttaako tämä nyt mitään, mutta kun astrosivuilla ollaan, niin tuosta Härästä, jonka suhteen olet ehkä karvaan pettynyt, voisi jotakin kertoa.

Härkä-merkkihän saattaa olla hyvin pitkävihainen. Varsinkin jos häntä on loukattu syvästi. Ja yllättävästi käyttäytyä esim. raivoten mitättömästä, johon asiaan kuitenkin on kasautunut aivan jotakin muuta. Härkä on hidas tunteissaan ja käänteissään.

Auringon aspekteissa voi olla jotakin vaikeaa, ehkä jo lapsuudesta. Jotakin on kuitenkin sattunut, että tuo Härkä-energia ei ole päässyt loistamaan hänen Auringossaan. Tukehtunut. Ja silloin persoona elää sen energian vastaisesti.

Vuosien myötä ehkä voit oppia ymmärtämään jotakin äidistäsi, ehkä enemmän kuin hän itse tekee.

Voimia!  :smitten: