Astro Foorumi

Jostain syystä olen törmännyt viimeaikoina surullisiin ja lapsen kannalta raastaviin tosielämän tragedioihin, mietin onko joku planeettakuvio nyt erityisen herkkä tällaiselle.
Molemmissa tapauksissa nimenomaan äiti on totaalinen hirviö ja lapsensa elämän tuhoaja, toisessa viina kuvioissa,(lapsi 7v.) toisessa seksi ja miehet (lapsi 3v ja osaa jo valehdella äitiänsä puolustaakseen, pelosta kai ja uhkausten saattelemana). Ja Suomen laki sallii, että lapsi pysyy äidillä kai ihan viimeiseen asti, vaikka ainakin toisessa tapauksessa isä olisi kunnollinen ja hyvä isä huoltajaksi. Tulipa tästä aiheesta tv:stäkin dokkari joku aika sitten, johon yllättäen törmäsin sattumalta.
Suututtaa, surettaa, itkettää. Onneksi on ihmisiä jotka yrittävät auttaa, mutta mitä voivat tehdä kun laki on äidin puolella, sen ovat tuomaritkin jo todenneet näissä tapauksissa.
Ei ehkä oikea foorumi aiheelle, mutta tuli niin paha olla taas, että teki mieli muistuttaa, että RAKASTAKAA niitä lapsianne jos olette niitä maailmaan tehneet!

Minä en usko, että yksikään äiti/isä on hirviö.
Näitä asioita ja ilmiöitä on aina ollut elämässä, mutta jostain syystä kiinnitämme joihinkin tiettyihin asioihin ja imiöihin enemmän huomiota elämämme eri vaiheissa.

Olen nähnyt montaa "tapausta" ja elämän karrikkoa läheltä ja tiedän, en vain ainostaan usko, että jokainen vanhempi tekee sen mihin voimavaransa sillä hetkellä yltävät.
Kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, miksi maailmamme (tai yhteiskuntamme) on rakenteeltaan sellainen, että vanhempien on vaikeaa hakea apua ja tukea itselleen, kuin siihen että, ohjaisin energiaa 'tuomitsemiseen'.

Jos joku elämässään kulkeutuu omassa elämässään sellaiseen tilanteeseen minkä esim. sinä mainitsit, suuntaisin sellaiseen "ilmiöön" rakkautta ja armollisuutta.
Kukaan ei kykene kohtaamaan oman elämänsä kipukohtia ja korjaamaan niitä, jos hänellä ei ole ympärillään turvallista ja ymmärtävää ilmapiiriä.
Jokaisella on oikeus uuteen mahdollisuuteen, uuteen valintaan !

En kuitenkaan puolusta mitään tekoja, jotka rikkovat lapsen sisintä ja eivät ole kunnoittavia inhimmillisyyttä kohtaan. En todellakaan.
Kiinnittäisin vain enemmän huomiota siihen, miten voisimme auttaa kuin miten voisimme kauhistella !

 :smitten:

Hei  :)

Jokainen meistä valitsee omat vanhempansa ja kasvuympäristönsä.

Meillä jokaisella on oma "rooli" tässä suuressa tehtävässä.

Mutta mikä tekee "äidistä tai isistä" pahan, jos hän on ottanut tehtäväkseen
jonkun tietyn roolin, samalla kun hänellä on omat oppinsa, samalla hän opettaa muita, vaikka se kuullostaisi kuinka "epäoikeudenmukaiselta".

Niin kauan jonkun on "herätettävä" meidät, kunnes olemme käsitelleet asian sydämmessä.

Itse olen kasvanut ja viettänyt lapsuuteni väkivaltaisessa ympäristössä, jossa alkoholia oli enemmän tai vähemmän.
Mutta koskaan en ole lakannut rakastamasta vanhempiani, vaikka kest aina tuonne  30 v kun tietoisesti annoin anteeksi.

Itse näkisin, että yksi tapa tarkastella kaikkia "pahoja" ilmentymiä maailmassa, on kysyä itseltään:

- miten minä kohtelen omaa sisäistä lastani, miksi olen niin vihainen koko asiasta, onko jokin jäänyt hiertämään sisälläni?

Kaikki mitä tapahtuu meidän ns ulkopuolella on heijastusta siitä mitä meidän sisällä tapahtuu.

Kyse on aina siitä miten me reagoidaan ja mitä voimme asialle tehdä.

Jokainen äiti ja isi on ollut valmis rakastamaan lapsensa kun aika on tullut saattaa niitä maailmaan, mutta kun elämä ei ole aina niin "pumpulia ja pelkkää valoa", joskus asiat voivat mennä pieleen.

Itse tiedän että vanhempani yrittivät parhaansa, tekivät minkä pystyivät ja sen kautta minullakin on mahdollisuus moneen oppituntihin -> anteeksi antamiseen, korjata vanhempieni virheitä omissa teoissani aikuisena, nähdä ns pahan taakse, koska pahan takana on aina hyvä läsnä jne

Totta on, että yhteiskunta ja vanhemmat hylkäävät lapsensa tavalla tai toiselle, ei alkoholisimi ole ainoa tapa.

Paljon tapahtuu henkistäkin väkivaltaa, ei hyväksymistä, pakottamista jne vaikka päällisin puolin olisi kaikki näkyvästi ihan "kunnossa".

Toivon kaikille äideille ja isille kaikkeaa hyvää ja tsemppiä vaativaan tehtävään nykypäivänä.

Itse olen kasvanut ja viettänyt lapsuuteni väkivaltaisessa ympäristössä, jossa alkoholia oli enemmän tai vähemmän.
Mutta koskaan en ole lakannut rakastamasta vanhempiani, vaikka kest aina tuonne  30 v kun tietoisesti annoin anteeksi.

Itse näkisin, että yksi tapa tarkastella kaikkia "pahoja" ilmentymiä maailmassa, on kysyä itseltään:

- miten minä kohtelen omaa sisäistä lastani, miksi olen niin vihainen koko asiasta, onko jokin jäänyt hiertämään sisälläni?

Kaikki mitä tapahtuu meidän ns ulkopuolella on heijastusta siitä mitä meidän sisällä tapahtuu.

Paljon tapahtuu henkistäkin väkivaltaa, ei hyväksymistä, pakottamista jne vaikka päällisin puolin olisi kaikki näkyvästi ihan "kunnossa".

Toivon kaikille äideille ja isille kaikkeaa hyvää ja tsemppiä vaativaan tehtävään nykypäivänä.[/color]


Itsekin tuolla tapaa asian koen. Itsellänikin on lapsuus takana, joissa koin ja näin paljon, mitä ei ehkä kukaan soisi lapselle.
Asian kanssa olen tehnyt paljon sisäistä työskentelyä.
Ennenkaikkea se on ollut sitä, että olen kohdannut itse sitä sisäistä lastani, ja nyt aikuisen kokemuksella, "laastaroinut rakkaudella" niitä haavoja.
Ymmärtänyt olen paljon, miksi vanhempani ovat toimineet, miten ovat toimineet (ja muutkin ihmiset)ja sitä kautta löytänyt myös postiivisen näkökulman mielen toimintaan ihmisen yhtenä "aisti-välineenä".

Monastihan monet "traditiot" ohjaavat vain unohtamaan mielensä, hiljentämään sen ja antavat kuvan, että se on jotain negatiivista ja sen käytöstä olisi päästävä eroon.
Itselle mieli on toiminut myös positiivisena välineenä.
Sen avulla olen käsitteellisesti (esim.astrologian, psykologian, itsetuntemus-oppaiden yms) avulla ymmärtänyt vanhempiani ja se ohjaa minua myös siis tietoiseen sydämen oivallukseen ja anteeksiantoon.
Mieli on ikäänkuin "tiennäyttäjä"!  ;)

Ja toisaalta koen, että on huomattavasti helpompi kohdata näitä asioita, kun toiminta ja tapahtumat ovat olleet suoria, eivätkä ulkoisella morallilla ja etiikalla silattuja ja piiloiteltuja.

Ja kun näitä "lapsi-enkeleitä on itsellenikin siunaatunut", sitä on alituisessa "koulussa", niin ovat viisaita ja näkeviä, nämä tämän ajan lapset!
 :smitten: (vaikka ovat ennekin tätä aikaa olleet)

Näistä lasten kymmenenstä käskystä on jo kauan kun ne julkaistiin ensimmäisen kerran, mutta kyllä niissä vieläkin on hyviä muistutuksia vanhemmille..



Lapsen kymmenen käskyä vanhemmilleen



Ensimmäinen käsky


Minä olen vasta lapsi, sinun kauttasi olen olemassa. Älä
hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.


Toinen käsky


Älä turhaan moiti minua, sillä mitä enemmän minua moitit,
sitä vähemmän sinun sanasi minulle merkitsevät.


Kolmas käsky


Muista pyhittää aikaa myös minulle, sillä miten käytät aikasi,
niin jaat sydämesi, ja jollet minua rakasta, ei minusta koskaan tule ihmistä.


Neljäs käsky


Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi, jotta myös hän oppisi kunnioittamaan
elämää sekä itsessään että muissa olennoissa.


Viides käsky


Älä tapa tunteitani, ajatuksiani ja yrityksiäni vähättelemällä,
välinpitämättömyydellä, uhkailulla tai pilkkaamalla, sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria, etkä sinäkään osannut pienenä kaikkea.


Kuudes käsky


Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä eniten.


Seitsemäs käsky


Älä varasta elämääni asettamalla kannettavakseni sinun täyttymättömiä
toiveitasi, kaunojasi tai harhojasi, sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.


Kahdeksas käsky


Älä anna väärää todistusta todellisuudesta tyrkyttämällä
omaa katsomustasi, sillä minun tulee saada uskoa vaikket sinä uskoisi, toivoa, vaikket sinä toivoisi, sillä varsin pian minä tulen huomaamaan, ettet sinä ole kaikkitietävä, eikä se sinun arvoasi vähennä, jos olet antanut minulle mahdollisuuden.


Yhdeksäs käsky


Älä himoitse asioita, jotka eivät ole sen arvoisia, sillä
sinun halusi eivät voi olla vaikuttamatta minun elämääni.


Kymmenes käsky


Älä anna minulle kaikkea mitä minä haluan, sillä vapaamielisyytesi
on niin usein vain välinpitämättömyyttä, anteliaisuutesi huonoa omaatuntoa, suvaitsevaisuutesi ihanteitten sortumisesta syntynyttä voimattomuutta, taipuvaisuuteesi laiskuutta, juostavuuteesi periaatteettomuutta ja mukavuudenhalua

Kuniita olivat käskyt. Ja toteuttamisen arvoisia.
Käskyt.
Mitä ovat käskyt?
Mielelläänhän nuo ymmärtää, mutta mitä mahtaa olla välissä, kun tuon kaiken vie sydämen toiminnan tasolle asti?

 :smitten:

No tuota, huhhuh.

Vaikka joku olisi tehnyt elämässään mitä hirveyksiä tahansa, ja sitten valitsee vanhempansa, niin en kuitenkaan jaksa uskoa että karmaa pitäisi kierrättää.  Sellaisen kuvan kun joistain kommenteista sain, vaikkakin oletan ettei se ollut kirjoittajien tarkoitus? Mielestäni karma tulisi puhdistaa. !!!

Takuulla kaikki vanhemmat tekee virheitä, ja kovia oloja on itsellänikin elämän aikana ollut. Olen myös pystynyt antamaan vanhemmilleni anteeksi ja ymmärtämään, miksi he ovat toimineet kuten ovat toimineet.
 
Nuo kymmenen käskyä antoivat ajattelemista ja ovat ihan hyviä mielestäni.

Samoilla linjoilla siinä, että parempi olisi kiinnittää huomiota siihen, miten voisimme auttaa kuin kauhistella.

Noh...ehkä en nyt osannut tuohon karmaa yhdistää mitenkään...karma ei oikein ole muutenkaan ollut mun juttujani.
 ::)
Tietynlaisessa itsekasvullisessa prosessissa sitä voi kai käyttää, mutta jos se alkaa toimia oman vastuun siirtelynä menneisyyteen tai tulevaisuuteen...niin oh hoh vaan !  >:(

Pidän erityisen tärkeänä juuri sitä, että ei kaada lastensa päälle omia "traumojaan" yms.

Asiaa voi aina tarkastella niin monesta näkökulmasta, eikä yksikään niistä yksinään ole mikään totuus!

 :smitten:

Nuo asiat ovat kamalan surullisia. Vanhempien/vanhemman viinahöyryiset riehumiset jättävät arpensa lapsiin, itsellänikin on siitä kokemusta  :(

Mirjam: Juu, niinhän se on. Ja olen myös sitä mieltä, että vanhempia syyllistetään usein ihan liikaa.

Tuossa ihan ensimmäisessä viestissä olleet esimerkit vain on niin räikeitä, että toki vaikka vanhemmatkin tarvitsevat selvästi apua ja hoitoa, niin kyllä törkeässä seksuaalisessa hyväksikäytössä y.m. lapsi pitää ottaa vanhemmiltan pois.

Muuten kyllä perheterapiaa y.m. pitäisi olla tarjolla enemmän, että perhe voi hakea apua jo ENNEN kuin on todella paha tilanne. Sitä kai hait takaa vanhempien auttamisella? Koska tokihan lapselle olisi parasta olla omien vanhempien kanssa, aina se ei vain käy päinsä. (juuri nuo törkeät tapaukset)

Asiasta ihan kolmanteen, kävin äsken nauramassa karmapiste-äänestyksen ketjussa, siellä oli niin hauskoja kommentteja että sain lähes vatsakrampin. Oli hyvää terapiaa näiden vakavampien asioiden vastapainoksi.

Nämäpä on niin monimuotoisia juttuja, että vaatii kyllä "puhdasta sydäntä" niiltä, jotka ammatikseen asian tiimoilla työtään tekee.
Olla tuomitsematta (tai projisoimatta omia patoutuneita tunteitaan yms), mutta myös samalla kykyä olla samaistumattakaan....(empaatikko)  :)

Sitä vain välillä näyttää siltä että mennään äärimmäisyydestä toiseen...
Ja lapset siinä sitten välissä.   :'(

Kai on vain parasta keskittyä omaan vanhemmuuteen ja omaan sisäiseen kasvuun... ::)

Mutta tosiaan, tuo on kyllä aika hauska tuo karmapiste-äänestys-ketju...
Tuleepahan heti aluksi se "purettua"... ja voidaan antaa sen jälkeen toimia.. miten sitten toimiikin jokaisen omalla kohdalla... :)
Ite sen kanssa häröilin melkoisesti aluksi, kun en ymmärtänyt siitä mitään...nolosti sen myönsinkin tuolla jossain muussa viestiketjussa, jossa vasta tätä äänestystä suunniteltiin... :uglystupid2:

Minäkin höröilin ja oletin että kirjoitukseni on huonoja kun omalla kohtaa ei ollut sitä "hyvä kirjoitus"- juttua ja kaikilla muilla oli, olinpas hölmö.

Mutta asiaan vielä, nuo kymmenen käskyä ovat hyviä ja antavat ajattelemisen aihetta muissakin kuin lasten ja aikuisten suhteissa. Soveltaen oiva parisuhteeseen ja kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, kanssakäymiseen ja kommunikointiin.

 ;D

Luulin että olen ainut, joka niin alussa luuli...nyt onkin jo useampi kertonut käsittäneensä niin..  :uglystupid2:

Kyllä, joo, siis monet tuollaiset ns.käskyt, on "viisautta" täynnä. Itse vaan oman elämän kokemuksen kautta olen huomannut, että se vaatii jonkinnäköistä sisäistä työskentelyä itseltä...eikä niihin voi noin vain hypätä suoraan ja sitten vaan ollaan "hyvä" ihminen.  :)
Varsinkin jos niitä käytetään toisten arvottamiseen ja tuomitsemiseen tai vaikkapa vaan ylentämiseen...niin en koe niitä siinä käytössä kovinkaan rakentaviksi.

 :smitten:

:)

Joo, kivaa, ettei ole ainut hölmö foorumilla! ;)

Onko sinulla lapsia? Minulla ei ole, mutta joillakin ystävilläni on, ja kyllä se lapsen kasvattaminen on vaativaa puuhaa. Varsinkin uhmaikäinen lapsi saattaa koetella hermoja ihan järkyttävällä tavalla. Sivusta seuranneena en voi kuin ihmetellä vanhempien kärsivällisyyttä, ja jos sitten pinna katkeaa niin en ihmettele..kukapa olisi täydellinen kasvattaja?

"Käsky" on minusta myös hieman negatiivinen sana, mutta pointtihan on noissa ajatuksissa. Ja toki se vaatii itsekasvatusta ihan päivittäin, kaikessa kanssakäymisessä. Toisinaan onnistuu paremmin, toisinaan huonommin.. :idiot2:
 
Edelleen olen sitä mieltä, että räikeissä tapauksissa tulee puuttua lapsen heitteillejättöön ja/tai hyväksikäyttöön, ongelmana vaan on se että tässä yhteiskunnassa ne jää usein ympäristöltä piiloon. Tulevat sitten esiin murros- tai aikuisiässä persoonallisuushäiriöinä, masennustiloina, alkoholismina tai muuna..Ei kiva. :'(

Kyllähän niitä lapsia on "siunaantunut" usemapiakin, voisi sanoa että nykyään se saattetaisi jo lukea jopa "suurperheelliseksikin".  :D

Jostain syystä vain olen ajatunut liki monenmoista "perhetilannetta" näkemään..
Ja ennekaikkea kokenut ihan omaa elämää lastenkin kanssa.
Itse olen monien "egon törmäyskurssien" jälkeen oppinut vahvasti kunnioittaamaan lapsia. Mutta onhan se niin, että en koskaan voikkaan täysin ymmärtää mitä lasteni elämä tulee olemaan ja sellainen sukupolvien välinen kuilu vain tekeekin sen, että lapset kokee itsellään vanhempia ylipäätään olevan. Turvaa!

Ja sitä kautta sitten oppinut eheyttämään sitä omaa "sisäistä lastanikin".

Ja joskus on todella tilanne se, että jotain radikaaliakin ulkoapuuttumisia tarvitaan lasten ja vanhempien välillä.
Mutta siinäkin olisi hyvä muistaa inhimillisyyden kunnoitus kaikkia osapuolia kohtaan!

 :smitten:

Tuossa olen 100% samaa mieltä, liikaa on tapauksia joissa jo valmiiksi kärsineet lapset on joutuneet hirvittävän riepottelun kohteeksi, josta on sitten aiheutunut 2 traumaa lisää- ero vanhemmista ja epäinhimillinen kohtelu valmiiksi traumatisoituneelle lapselle traumaattisessa tilanteessa. Ja vaikka niin ikävään tilanteeseen oltaisiin jouduttu, että lapset pitää ottaa vanhemmiltaan pois, niin ovat ne vanhemmatkin ihmisiä.

Antoisaa aikaa sinulle lastesi - ja muidenkin- kanssa! :)

Tuossa olen 100% samaa mieltä, liikaa on tapauksia joissa jo valmiiksi kärsineet lapset on joutuneet hirvittävän riepottelun kohteeksi, josta on sitten aiheutunut 2 traumaa lisää- ero vanhemmista ja epäinhimillinen kohtelu valmiiksi traumatisoituneelle lapselle traumaattisessa tilanteessa. Ja vaikka niin ikävään tilanteeseen oltaisiin jouduttu, että lapset pitää ottaa vanhemmiltaan pois, niin ovat ne vanhemmatkin ihmisiä.

Antoisaa aikaa sinulle lastesi - ja muidenkin- kanssa! :)

Kiitos ja samoin Sinulle!   :angel:

Olen itse oivaltanut vasta aikuisiällä, että lapset rakastavat aina ja vilpittömästi syvimmillän vanhempiaan!
Jos tuomitset jomman kumman vanhemmista, tuomiset osan lapsesta!

 :smitten:

Olen itse avioerolapsi, ja se on kaikkien sukulaisteni eduksi sanottava, että he eivät koskaan arvostelleet tai sanoneet meille lapsille pahaa sanaa isästäni, vaikka syitä olisi kyllä riittänyt. Äidiltänikin sain tietää syyt eroon vasta 13-vuotiaana, kun sitä riittävän kauan tivasin- ja silloin tiesin jo syyt isäni toisen avioliiton kariutumiseen. Koskaan hän ei estänyt meitä soittamasta y.m, mutta alkuaikoina joutui kyllä joskus estämään tapaamisen, kun isä tuli aivan kaatokännissä oven taakse. Ja vaikka isäni onkin ollut joskus aivan hirviö- lapsia hän ei kylläkään koskaan pahoinpidellyt- niin oli hänessä hyvätkin puolensa. Kuitenkin ero meidän lastenkin kannalta oli ehdottomasti parempi, vaikka se todella kirpaisikin. :'(

Kunpa vanhemmat kykenisivät rakastamaan itseään ja toisiaan, niin kyllä ne lapsetkin sen rakkauden kokevat ja osakseen saavat. Ihmisarvon kunnioituksella on ratkaiseva osa... :angel:

Kylläpä täällä on käynyt kuhina sitten viimeisen käyntini. Sehän on hyvä että tekstini sai vastakaikua, vaikka sainkin kriitikon leiman!  :police:
Itselläni on myös lapsia, joten ymmärrän kyllä hyvinkin, ettei aina lapsikaan voi olla se ihana-rakastettava-kullannuppu vaan voi repiä kaverilta hiuksia päästä ja potkia äitiä nilkkaan ja samalla juosta karkuun...eli pitkää pinnaa ja sympatiaa vaan kaikille äideille  ;)
Pointtini ei ollutkaan tuomita ja arvostella, mutta en suostu ymmärtämällä ymmärtämään ihmisiä jotka eivät halua apua vaan jatkavat lastensa kiusaamista ja estävät kaikin tavoin auttamasta edes heitä.
Naiivi en tunnusta olevani, vaikka aika lapsellinen olenkin  :D
Enhän ole itsekään täydellinen äiti ja luoja suokoon etten koskaan luule sellainen olevanikaan  ;D
En tahdo enempää repostella esimerkkitapausteni elämällä, suotakoon se heille, sanon vain sen, että jos kertoisin yksityiskohtia, rohkenisin epäillä, että vaikka valtaosa täällä on sitä mieltä että vanhempi ei voi koskaan olla lapselleen hirviö (olen eri mieltä!) niin nämä kylmät faktat voisivat horjuttaa tätä uskoanne. Kaikki vanhemmat eivät osaa tätä, valitettavasti, vaikka kivahan se olisi uskoa että vanhemmat ovat aina lapsilleen parasta tarkoittamassa.

Kirjoituksellani ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä, lähinnä halusin purkaa omaa pahaa oloani ja tehdä edes sen minkä osaltani asiassa voin, eli muistuttaa edes jotakuta lapsen rakastamisen tärkeydestä. Osata olla aikuinen, ja antaa lapsen olla lapsi.  Sitä mieltä täällä.  8)

Alkuperäisessä viestissäni mietin vaikuttaisiko nyt jokin planeetta aspekti tms. erityisen voimakkaasti jotta esim. kirjoittelen tänne ko. aiheesta...
Taisin löytää vastauksen omaan kysymykseeni tämän päivän oma astrosta: "Käyt tämän transiitin aikana läpi joitakin lapsuuteesi liittyviä traumaattisia tunnetiloja, jotka nousevat esille kotiin ja perhe-elämään liittyvissä asioissa."
Jos itseään ei enää voi auttaa, (paitsi aikakoneella) niin ehkä muita, vaikka pieninkin yrityksin  ::)

Jokainenhan sitä aina välillä "sortuu" näkemään "vääryyksiä" maailmassa ja eikös ne ole ihan terveitä, elävän ihmisen  tunne reagtioita?
Eriasia miten sitä sitten käsittelee.  :)

Kyllä itseään voi auttaa ja siihen on tosiaan ihan jokaisella semmoinen "ihka oma sisäänrakennettu aikakone" !  ;)
Kyllä se oman itsen hoitaminen on tärkeämpää ensin kuin muiden. (tietty nyt realistisesti soveltaen tilanteen mukaan)  ;)
Ja sekin jo hoitaa toisiakin, kun itseään hoitaa ja sitten on itselläkin jotain millä hoitaa, kun on jotain hoidettua itsessä!  ;D

 :smitten:

 :idiot2:

Koska ihminen ei ole koskaan kaikkeen pystyvä ja vaipuu välillä heikkouksiin, on joskus hyvä, että lapsi siirretään vanhempien vastuulta pois. Tällöin isovanhemmat tai sijaisvanhemmat voivat olla kullan arvoisia, vaikka heilläkin on omat heikkoudet.

Lapsi tarvitsee vanhemmuutta, olkoon se sitten kuka tahansa.

Mutta totta on, ei lapsi koskaan unohda verivanhempiaan ja etsii usein heidät myöhemmin käsiinsä.

Minun silmissäni tämä keskustelu on samaa kuin muut jutut otsikon alla oleva ketju 'Sota naisia vastaan.'

Latinalainen Amerikka kuuluu minun näkökulmastani myös naisten-helvetti maanosiin. Näin siis Meksikossa, mutta esim. Nicaraguassa abortti on laiton ja tytöistä iso osa vahinkoraskaana ennen täysi-ikäisyyttä ja näistä useita kymmeniä prosentteja raiskauksen seurauksena. (Muistista tehty yhteenveto - tästä oli Voima lehdessä hiljattain juttu)

Pikkutyttöjen raiskaukset ovat sitä sota naisia vastaan -jatkumoa, tähän samaan kuuluu se kun brasilialaiselle raiskauksen seurauksena raskaaksi tulleelle myöskin yhdeksänvuotiaalle tytölle ei annettu aborttia. Minä siis katson tässäkin uutisessa sukupuolta painokkaampana seikkana kuin ikää, enkä sen vuoksi tämän otsikon alla kokenut tarvetta keskustella. Sitäkin enemmän siinä toisessa ketjussa.

Maakuntalehdessä oli sunnuntainumerossa artikkeli siitä että kun on tapahtunut viime aikoina näitä ihan kidutuksia kun vanhemmat suoraansanoen kiduttaa lapsiaan täällä armaassa Lintukoto-Suomessamme. Tämä Erikan tapaus ja sitten oli toinen viisivuotias pikkutyttö jolta vanhemmat veti hampaita ulos suusta, seisotti 10 min kylmässä suihkussa, hakkasi laudalla...No äidithän oli äitipuolia näis tapauksis, mutta isät oli omia isiä.

Tässä ketjussa alkupäässä sanottiin miten kukan vanhempi ei ole hirviö ja vanhemmat ovat ihmisiä hekin...Olen varmaan ihan epähenkinen ihminen ja saisin hävetä kun tuli heti mieleen nämä tapaukset että näissä on kyllä nuo kiduttajat hirviöitä ja en nimittäisi oikein ihmisiksi.
Joo ja sitten tietysti vedotaan että jos he ovat lapsena nämä kiduttajat kokeneet sitä ja tätä...Lehden artikkelissa sanottiin ettei se kaikkea selitä ja kaikki kurjan lapsuuden kokeneet ei toista tekojaan.

Ei voi mitään mutta minua suuresti ärsyttää tämä hymistely ja päähän silitys mitä yleensä usein henkisillä palstoilla tapahtuu pahantekijöitä kohtaan ja vedetään ne sielunsuunnitelmat sun muut esiin..

Niin ja minulla oli ihan hyvä lapsuus ja hyvät vanhemmat, piiskaa en saanut ikinä eikä henkistä väkivaltaakaan ollut joten en ole ärsyyntynyt sen takia että käsittelisin jotakin omia traumojani. Olen ärsyyntynyt koska olen IHMINEN, en wanna-be -henkinen.

 :police:    Juu ja antakaa tulla vaan sitten sitä tulikivenkatkuista palautetta.... :2funny:

Nauroin paskasesti, kun päättömästi riehuvaa ja törmäilevää lasta oli joku ojentanut kevyellä sormen napautuksella otsalle ja eikös ollut heti PAHOINPITELIJÄ, NYT SE  LAPSI TRAUMATISOITUI SYVÄSTI, HOMMAAN SUT TÄLLÄ PUNAISELLA VANKILAAN, KUINkA SÄ VOIT TEHDÄ NOIN jne. kukkahattu paikalla saarnaamassa :uglystupid2: :2funny:
Missä oli vanhemmat?