Astro Foorumi

"Silmät ovat sielun peili" sanotaan

Olen pitänyt silmiäni hieman erikoisina, sillä iirikseni pohjaväri on sinivihreä ja keskellä menee taas aivan ruskea ympyrä, raja sinertävän ja ruskean välillä on veitsen terävä. Mutta ovatko ne sittenkään niin erikoiset?

Kertovatko silmät meistä jotain? Jakakaa ihmeessä tietonne/mielipiteenne/aavistuksenne...

Millaiset ovat sinun silmäsi?

Minulle on sanottu että olen hämmentävästi vanha ja nuori yhtä aikaa, että ikääni on hankala määritellä. Uskon sen liittyvän olemukseeni, mutta erityisesti silmiini. Niistä on myös sanottu että ne ovat kuin syvät kaivot. Että niihin oppoaa. Itse uskon että ihminen näkee niistä itsensä. Että silmäni ovat sielun peili - eivät minun vaan katsojan itsensä.
Ja nämä sanojat olivat samaa sukupuolta, ei siis mitään imartelua. ;)

Miun silmäni ovat lienee paras osa kasvoissani.
Isot ja tumman siniset. Harmittaa käyttää silmälaseja, koska muutenpa kasvoni ovat aika mitäänsanomattomat. >:(
Itsekin aina tykkään katsella ihmisten silmiä, en niinkään peppuja yms. huomaa.

Mielestani nakee melkein kaiken silmista, jopa sairauden, rehellisyyden ja tietysti elavan ihmisen, onko han inhimmillinen ja mita ihminen ajattelee ja listaahan voi jatkaa loputtomasti,Vari on sitten toisenlainen viestittaja, mista mina tulen.Itsellani on niin supisuomalaiset silmat kuin olla voi, sinivihreat, eli syntymapaikasta on varma leima.
t.Diamond

8) silmät on sielun peili, koska omalla katseellasi teet havaintoja muista ihmisistä, niistä näet toisen henkisen ja fyysisen tilan..mutta silmät palvoo egoa ja sielu tunnistaa aidon näkemyksen, riippumatta millaiselle toinen ihminen näyttää  :smitten:  Rakasta sielullasi elä silmilläsi *aforismi*
 Itse kyllä näen silmistä millä tuulella toinen on, arvostaako se mielipiteitä ja onko hän valmis kuuntelemaan sanomaa :angel: mutta aina ei pidä luottaa pelkkään katseeseen, jotkut tykkää että katsotaan silmiin puhuttaessa, mutta monikaan taas ei eikä se välttämättä ole epärehellisyyden merkki jos ei kykene suoraan katsekontaktiin 8) mutta silloihan siinä näkee millainen toinen persoona on...se tunne mikä siinä tulee se minusta on tärkein..silmäthän on luotu siksi, että opetamme sieluamme kehittymään näkemiemme kokemusten kautta :coolsmiley:
 Ja mun silmän väri on sini/harmaa ja paljon nähneet  ;)

Juu kyllä sen ihmisen tunnistaa silmistä. Tarkoittaen lähinnä ettei juuri muulla kropalla ole väliä, kunhan mitä silmät viestivät keskustellessa. Silmät todellakin ovat sielun peili, se kuvaa niin osuvasti millainen ihminen on: terävä, masentunut, kiinnostunut, iloinen....Kaikki! Ja minulle henkkoht on tärkeintä uuteen ihmiseen tutustuessa millaisen kuvan hän antaa silmillään keskustellessa. Koska puhuahan voi mitä vaan muttei kuitenkaan tarkoittaen mitään. Ja jos silmät kertovat muuta kuin vilpittömyydestä, antaa olla....

Itselläni ovat vaalean/kirkkaan vihreät ja reunat terävästi vaihtuen tumman vihreät ja erittäin ylpeä näistä...Ainut asia kai.

 Mutta kyllä silmiin voi ihastuakin....Niistä voi loistaa koko luonnekin, jolloin voi retkahtaa polvilleen....

Silmät sielunpeilinä on osuva sanonta sillä oletettavasti ne heijastavat sieuntilaa. Olen nyt pari viikkoa seurannut erään henkilön muuttuvia silmiä ja tapaa katsella kun hänellä on aloitettu muistihäiriölääkintä. Tämä kyseinen henkilö on muuten aivan omanlaisensa, mutta silmissä on minulle vieraanoloinen tapa katsoa.

Omat silmäni ovat melko valppaat ja niitä sanotaan usein terävänäköisiksi, havainnoin paljon asioita koska sivunäkönikin on laaja-alainen. Monet sanovat että minulla on tapa katsellä kuin läpi ja jossakin astrologisessa tulkinnassa mainitaankin minulla olevan röntgenkatse.

Vierastan vähän keskustelijaa johon en saa katsekontaktia, tuntuu kuin kommunikaatiota ei tapahtuisi ilman tätä yhteyttä. Puhelimitse väritön monotooninen puhe saa aikaan samaa vaikutelmaa, puheeni ei tavoita kuulijaa. Joskus mietin onko keskustelukumppanilla vaikeuksia olla katseeni alla, jos hän kääntää katseensa toisaalle puhuessaan kanssani ja yritän tietoisesti olla tuijottamatta.

Jos silmät kuvaavat sieluani niin aika eloisa, liikkuvainen ja intensiivinen on sieluni, vaikka olettamus on siitä pehmeänä ja ruusunpunaisena maailmoja syleilevänä ja melko paljon reissaavana olemuksena sen itse ymmärrän.

Katsokaapa julkkisten kuvia lehdissä: Eikö heidän silmistään näe ovatko he oikeasti onnellisia vaiko vain pinnallisen kuvansa vankeja?

Hyvä näyttelijä puolestaan osaa eläytyä roolihahmonsa sisäisyyteen niin vahvasti että hänen silmistään näkee jo kaiken. Siihen ei tarvita sanoja. Silmistä näkee milloin näyttelijä ¨näyttelee¨elikkä teeskentelee tai milloin hän ELÄÄ roolinsa sisällön.

Jos julkkis on hyvä näyttelijä, hän tietysti pystyy sen kuvanottohetken verran elämään onnellisuudessa, vaikka muuten olisikin onneton. Mutta harva on niin taitava.

Samaa analyysiä voi käydä itsestä ja perheenjäsenistä otettujen valokuvien parissa.

Omista silmistäni en niin tiedä sanoa, mutta suorastaan nautin 'silmillä/katseella kommunikoinnista'.
Enkä nyt tarkoita vain jotain 'flirttiä' (vaikka on sekin kivaa...), vaan siis joka tasolla kommunikointi silmien katseella ja ilmeillä ja eri syvyysasteilla on todella kiehtovaa...
Monesti ei todellakaan tarvita sanoja...

Minulla on monilta alueilta aivan mahtavia kokemuksia tästä... ::)
Vanhempien ja lastenkin välillä on omia 'katseita' joilla kommunikoida...Kaikissa ihmissuhteissa...ja kohtaamisissa on.
Silmät välittää tunne energiaa vahvasti... :coolsmiley:

Noh, muutaman kerran olen saanut palautetta, että minulla olisi pelottava katse, mutta sellaista palautetta saa vain tietynlaisilta ihmisiltä....(joilla on 'paksu kuori'oman itsen ja persoonan välillä)
*tummat silmät*
 ;) :o ::)

Valitsin viereisen kuvan siksi ,koska se on samanlainen kuin omani..
muutama ryppy vain puuttuu  ;)

Vihreät silmät ovat taikauskon mukaan valehtelijan silmät  :)

Eli tässäkin valehtelen  :)

Pelottelen itseäni huvikseni tuijottamalla peilistä silmästä silmään, ne kun on jotenkin epäinhimilliset. Eräällä tutullani on hillitön hullun kiilto aina silmissä, mulla puolestaan kivettynyt toljotus. :P Niinkuin hailla.

Höpönpöpö Corvus, painu nukkuumaan siittä  :police:

Toisten silmistä näkee syvälle, joistakin ei niin mitään... Niistä ei saa otetta. En tiedä. Katse on kuitenkin hieno juttu. Jos tietäisi aina, millainen katse itsellä on, ymmärtäisi muitakin ihmisiä enemmän.
Mä tykkään katsella kaikkea. Omista silmistänikin tykkään, ja muutkin taitavat tykätä jos ovat tykätäkseen. Mulla on pien luomi alaluomella. En mä vieläkään tiedä, minkä väriset nää on, sanotaan nyt että sinivihreät :coolsmiley: Saa nähdä hankinko rillit tässä lähivuosina; joskus joutuu siristelemään.

Vihreet ja tummat kehykset   :aurinko:

Kyllä silmistä voi aistia esim. onko  kiltti ja lämminhenkinen vai joku tyhjänpäivänen höpöttäjä tai kovis.

 :)

 :angel:

Minulle silmät ovat aina olleet tärkeät toisessa ihmisessä.Niiden näkö ei ole tärkeä vaan se millainen tunne minulle tulee kun katson toisen ihmisen silmiin   ;).Ei se silmien näöstä johdu vaan niiden sisällöstä  :smitten:Itselläni on siniset , välillä jopa harmaaseen tai ehkä vihreään vivahtavat silmät  :)

;D

         IIIhanaa, pokat ovat GIORGIO ARMANI,,,,  kyllä ovat !!

           Silmien keskellä joku musta möykky ja sitten kait,,

              iiriksessä hämmentävän sumeaaaa,,,  :angel:


                       :2funny:

Hei! Täällä tähtisilmä. ;)
Muistatteko ihanan tangon jostain 60-70-luvulta: "Sinun kanssasi tähtisilmä, tahdon vihdoin mä lähteä, sinun kanssasi tähtisilmä, kohti kauneinta tähteä". Kuvittelen että se kertoo minusta!  :smitten: Vihreänruskeat silmät, joissa keskellä (pupillin ympärillä) meripihkan värinen tähtikuvio ja reunoilla sitten vihreää ja hieman teräksen sinistäkin ihan ulkoreunassa.
Eli näyttää aina erivärisiltä, riippuen missä valossa katsoo ja minkä värisiä vaatteita käyttää.  :crazy2: Violetinsävyiset pokat silmälaseissa korostavat sammalenvihreää silmien väriä.  :coolsmiley:
Keskustellessa on tärkeää nähdä vastapuolen silmät. Silmien väri vaatetuksessa luo uskottavuutta ja aika moni myös sisustaa kotiaan omien silmien värillä.
Silmistä näkee sairaudet, niiden väri muuttuu iän myötä. Aivan kuten koko oma värimaailmamme (myös hiukset ja iho) muuttuu.
Silmistä näkee, onko ihminen onnellinen.  :angel: Oikea hymy lähtee silmistä liikkeelle.

Mulla on hyvin tummanvihreät silmät ja niiden sävy näyttää muuttuvan aika-ajoin, samoin kirkkaus. En ole törmännyt kenelläkään toisella täsmälleen samanvärisiin vihreisiin. Ne ovat kieltämättä sellaiset silmät, että herättävät hiukan huomiota: välillä skorpparimaisen läpitunkevat, useimmiten kuitenkin hyvin lämpimät. Suuttuessani ne kuulemma miltei iskevät kipinää... Mutta olen tosi ylpeä silmistäni  :)

Luvattoman usein mulla on nykyisin hyvin väsyneen näköiset silmät (lue: Siwan kassit silmien alla)  :P

Joku mainitsi, että vihreiden silmien omistajaa pidetään valehtelijana... VOI APUA: mun oma perheeni (siis minä, mies ynnä muksut) olemme kaikki vihreäsilmäisiä, eri sävyissä vaan  :D Kuopuksen ja minun silmät ovat samankaltaiset (mutta eivät siis täsmälleen), miehelläni ja esikoisella taas on "kissanvihreät" silmät.

Muistelen lukeneeni jostain myös, että ennen vanhaan (keskiajalla?) vihreäsilmäisiä  ja punatukkaisia naisia pidettiin noitina ja heitä kohdeltiin sitten sen mukaan esim. Walesissa. Ehhehee, jonkun sortin noita lienen siis minäkin, vaikken kylläkään aito punapää.  Mulla on jopa kirsikkapuinen karttakeppi, jolla "taioin" tietsikat käyttäytymään ;D

Itte kuulun muuten niihin ihmisiin, joka ei tykkää koko ajan tuijotella juttukaveria silmiin, mutta se ei todellakaan tarkoita epärehellisyyttä, vaan pikemminkin ujoutta. Kaipa se on sitä skorpparin halua suojella itteään ja salaisuuksiaan, silmäthän paljastavat niin paljon...

Itselläni on tällaiset "lehmän" silmät. Taikka olisiko pöllön ? Joka tapauksessa suuret ja melko tummansiniset, ripsetkin tosi pitkät... Räps, räps !!  :2funny:

ozzette, onko ripset piikki suorat?,
serkullani on samanlaiset  :D

Jostain syystä olen keskittynyt tuijottelemaan pikku lapsia silmiin. JOillakin on jo ensimmäisinä elinvuosinaan mahtavan intensiivinen katse, että sen edessä ihan hämmentyy. JOidenkin katse viestii viisaudesta vai olisiko se älykkyyttä mikä niissä näkyy. Mielenkiintoista olisi seurata kuinka tälläisen katseen omaavat pienokaiset rakentavat maailmankuvaansa aikuisuudessa.

Michael kertoi, että silmiin katsomalla voi nähdä onko henkilö, jonka kanssa keskustelette vanhemman puoleinen sielu vai nuoremman puoleinen. Nuorten silmät tuikkivat. Ne oat täynnä voimaa ja eloa. Vanhusten silmistä kajastaa puolestaan rauha ja syvä sanaton viisaus.

Olen Taiskan ja Aniaran kanssa samoilla linjoilla silmien välittämästä tunteesta. Rakastan silmiä, ne ovat niin kauniita ja vangitsevia! ^___^ Tässä on teille linkki valokuvaan. Tämän nuoren pojan silmät vangitsivat minut täysin:
Boy and his quitar (http://www.deviantart.com/deviation/21402951/)

Omat silmäni ovat siniharmaat, joiden kehys on tumma. Seassa on toki hivenen ruskeaa, lähellä iiristä.

Kauneimmat silmät, jotka olen nähnyt, omistaa rakas ystäväni. ^__^ Hyvin hypnoottiset ja leikkisät silmät, väriltään ruskean keltaiset (ei siis keltaisen ruskeat, vaan ruskean keltaiset). En tiedä ketään toista, jolla olisi keltaiset silmät ja hän saakin usein kommentteja silmistään.

olen myös kuullut tämän, että silmistä näkee kuinka uusi sielu on kysymyksessä.

omat silmäni ovat varsin suuret,  siniset ja monet aina ihmettelevät sinisen ulkoreunassa olevaa paksua  lähes mustaa rengasta. Näitä näköelimiä on kutsuttu mm teevadeiksi ja lehmänsimmuiksi   :)

Ei, vaan ovat pitkät ja taipuisat...  :smitten:

Meikäläisen silmät ovat tavalliset, sinivihreät, ehkä vähän pyöreät.

Mutta kuolevan silmät ovat näkemisen arvoiset.

Mistä sinä Elämänilo tuon kuvan löysit?
Oliko asiatekstiä siellä kanssa?  :o

Hei "booboo"

Tässä kysymäsi linkki.

http://www.yle.fi/terveys/aitounelma/iiris1.html

Tässä vielä lisälinkki edelliseen.  Kertoo vähän yksityiskohtaisemmin.

http://www.news2news.com/iridology/


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Mun mielestä silmät kertovat ihmisestä paljon. Varsinkin värillä on väliä. Koen, ettei ruskeat silmät ole luotettavat, koska niistä ei aina näe kaikkea. Voi olla että kyseessä on harhaluulo mutta sitä mieltä olen.

Itselläni on siniset silmät. Niin tummat että hämärässä valossa minua itseäni luullaan ruskeasilmäiseksi (Harmittavaa, kun huomioi mitä itse ajattelen ruskeista silmistä). Tosin mustuaisten laajeneminen  hämärässä vaikuttanee asiaan. Kouluaikana kaverit sanoi että mun silmät on kuin meren pohja.

Itse katson aina ihmisiä suoraan silmiin ja koitan sitä kautta saada heihin yhteyden. Näin pääsen nopeasti perille ihmisestä itsestään ja hänen peruspäämääristään ja vaikuttimistaan juuri siinä tilanteessa. Samalla saa selville hänen suhtautumisensa minuun. Koen että "syvät" silmät ovat rehellisten ja avointen ihmisten ominaisuus. Silmät joissa tulee vastaan "seinä" kertovat taas pinnallisesta ja itsekkäästä luonteesta.

Onko samansuuntaisia kokemuksia?

:smitten: JAAHAS.....Olen samaa mieltä. SILMÄT ON SIELUN PEILI  ja mitä kaikkea ne kertovatkaan ? Kaiken voi "lukea" silmistä.  
                               ... miettii ILO   :angel:

muuten...itselläni on "metsänvihreät" ja iiriksen ympärillä ruskea "kehä" onko ne siis "vihreänruskeat"  :D  :idiot2:

Hmm...itselläni on tummanruskeat silmät. Kieltämättä ne voivat antaa vähän arvoituksellisen vaikutelman, mutta en ole kyllä ikinä saanut sellaista kommenttia että ne näyttäisivät epäluotettavilta... ::) Itse olen niihin varsin tyytyväinen, tykkään siitä että ne ovat vähän eksoottisen näköiset.

Jos muuten silmät ovat sielun peili, ovatko ne samanlaiset tässä elämässä kuin edellisissäkin? Ehkä katse syvenee sitä mukaa kun viisaus kasvaa, mutta jotain samaa niistä silti löytyy...

Kun tapasin nykyisen rakkaani, koin todella voimakkaan tuttuuden tunteen juuri sillä hetkellä kun katseemme kohtasivat ensimmäisen kerran. Tuli ihan sellainen olo kuin olisin uponnut hänen silmiinsä, enkä siis tarkoita pelkästään kliseisessä romanttisessa mielessä. Ihan kuin olisin kohdannut vanhan ystävän vuosien takaa. Myöhemmin on selvinnyt, että todellakin olemme tunteneet toisemme jo useissa elämissä...  :)

Silmäni ovat vihreät.. mutta yksi päivä aloin tarkemmin tutkimaan silmäni olivat auringon valossa tuiki vihreät ja pystyin näkemään punaisen renkulan mustuaisen ympärillä. tummemmassa valossa silmäni ovat ihan ruskeat.

Onko selitystä miksi silmissäni on punaista?
joku on sanonut että se merkitsee kieroutta,pahaa valehtelemista ym ?? onko totta, onko muita ''ns.taruja''  :tickedoff:

;) Väitetään, että Jumala katsoo silmillämme maailmaa.

Näen siten jotakin,
mutta Jumala/Henki minussa
katsoo näkiessään
mitä tahansa
ja näkee katsoessaan
aivan kaiken mahdollisen
ja mahdottomankin.

Laajentaen:

Katsomalla varpaillani maailmaa
tunnen yhteyden siihen silmään,
jolle kosketus elämään
on itsetuntemusta.

Siten kyky nähdä
on perimmäisesti riippumatonta
katsojan näkökentästä;
taito katsoa
tarkkaan ja läpikotaisin
on ihmissilmälle
suhteellisesti mitoitettua.

Olen se, mitä katson;
luon sen, minkä näen.

Kieltämällä näkemäni
kiellän silmieni todistusvoimaisuuden;
myöntämällä katsovani
avoimin silmin totuuteen
alan elää
silminnäkijän todistusvoimaisuudella
ja oivaltaa enemmän.

Voimme myös olla silmät toisillemme:
nähdä sen,
mihin toinen on itsessään katsomatta,
ja kertoa siitä hänelle;
katsoa sitä,
mitä toinen luulee itsestään näkevänsä,
ja kehottaa häntä avaamaan silmänsä.

 :o :angel: ::)

Hei!

Tämä onkin mielenkiintoinen aihe, kuulunpahan niihin jotka aina silmiin retkahtaa (melkein).

Mutta siihen mun piti vähän lisätä että eihän nyt tarvitse olla itsekäs tai pinnallinen, voi olla kyseisellä ihmisellä vain on esim. ollut todella rankkoja kokemuksia ja on sulkeutunut koteloonsa joka heiastuu silmistä.

Minulla on nämä tylsän tylsät siniharmaat silmät.  :-\ Olen aina pitänyt niitä mitäänsanomattomina kunnes nyt vähän ei niin kauan sitten rupesin tarkkailemaan niitä. Kun ympärilläni on paljon "aurinkoisia" (lämpöisiä) väreja (ruskea, beige, oranssi, tummansininen jne.) ne ovat todella hätkähdyttävän siniset tummalla ulkoreunalla. He ovat myös sinisemmät kun olen masentunut tai surullinen. Vihaisena he ovar kivenharmaat.. :knuppel2: hehhe... Äidilläni on aina todella kivenharmaat ja hänellä on useimmiten kovettunut katse.  

Minulla on usein vaikeuksia katsoa sellaista ihmistä silmiin jonka kanssa en tunne olevani turvallinen tai läheinen. Juuri siksi koska pelkään että hän näkee jotain minusta mitä en haluaisi hänen näkevän tai sitten että hän jotenkin tulkitsee väärin (

Omat silmäni on sitten samanlaiset kuin Boboolla  :) Ne ovat ikäänkuin vihertävät, ruskea rinkula keskellä ja reunat sinertävät

Onko selitystä miksi silmissäni on punaista?
joku on sanonut että se merkitsee kieroutta,pahaa valehtelemista ym ?? onko totta, onko muita ''ns.taruja''   :tickedoff:

Hei "dreamy"

Onko se punaisuus tasainen vai rosoinen. 
Mustuaisen ympärillä oleva alue kertoo suolistostasi ja sen tilasta.
Onko sinulla usein ummetusta/ripulia tai muuten vatsavaivoja
- katso alla olevaa kuvaa; näyttävätkö silmäsi jokseenkin tältä


(http://www.iridologyassn.org/images/eye-pic-35.jpg)


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Kyllä silmät ovat sielun peili, sillä itsekkin huom! miehenä seurailen esim. naisista heidän silmiään, sillä ne paljastaa enemmän kuin tuhat sanaa.

Lapsuudesta muistan tarinan, kun tätini katseli meitä veljeksiä ja totesi, että muut veljekset hurmaa tytöt tummilla hiuksilla ja minä suurilla mystisillä silmillä. Jälkeenpäin sanottuna, että kaikkea oikeaa se tätikin silmistä näki.  ;D

Ihminen pystyy peitteleen vikojaan meikeillä, vaatteilla ja käytöksellä, mutta ei koskaan silmistä näkyviä vikoja. Silmistä näkee elämäntavat ja traumat.

Vain ovelat piilottaa vikansa värillisillä piilareilla.  ;D ;D ;D ;D

Nähdään kun tavataan sanoi sokeat toisilleen - anteeksi näkövammaiset karskia huumoriani.

 :o  :o  :o

          Entäs`sitten tuo muu olemuspuoli, jota voi piilotella, tai jopa

           muuttaa.  :coolsmiley:  Kuten, kaikenlaiset implantit ja muut

             bussapit, ynnä rasvaimut, niin, piilolasit päälle ja kaikki on


                        :2funny:

 ::) Tjaa...tässä yksi ovela näkövammainen, joka kyllä pitää 'näkövammaisuus' huumorista.  :D

Tosiaan, itselläni on sen verran 'suuri' näkövammaisuus, että pidän piilolinssejä ihan mukavuus ja näkökenttä syistä. (silmalaseilla on suppeampi näkökenttä)

Ja kaikenlisäksi käytän myös värilllisiä piilolinsseja.
Ja värit on vaihtuneet vuosien varrella monasti.
On ollut sinistä, viherää, ruskeaa...
En koskaan ole kokenut, että peittäisin jotain...sillä todellakin koen, että KATSE ja sen SYVYYS, ei todellakaan ole kiinni silmien väristä tai siitä, onko siinä linssi päällä tai ei tai värillinen tai ei.
Todellinen 'sielun katse' porautuu kyllä vaikka mustan linssin läpi. Näin karrikoiden.  ;)

Kaikkein hassuinta on ollut se, että minulla nämä omat värit silmissä on vähän kaikkea sekaisin...sinistä, vihreää, harmaata ... näitä pohjoismaalaisia värejä...riippuen valosta, ne näyttävät joltain näistä...ja riippuen tietysti katsojasta...sekin vaikuttaa.
Kuitenkin olen pitänyt ruskeita piilareita noin 6vuotta ja kaikki, ihan kaikki on sanoneet, että ne on omemmat minulle kuin nämä täällä linssien alla olevat.
Ja sitä ovat monet sanoneet, että yleensä kun suomalainen lyö ruskeat linssit silmilleen, hän näyttää kuin silmät toljottaisivat tiukasti ja elävyys katoaa...yms.
Mutta minulla ne ei vaikuta niin, jostain kumman syystä...

En tiedä mikä minussa on, vaikka olen mielestäni ihan suomalaisen näköinen, niin usein minulla aletaan puhua englantia ravintoloissa ja muuallakin..huvittavaa... ;)
Ulkomailla taas turistit saattaavat pitää minua paikallisena..
Muistan kerran kun Kreetalla Intialainen nuori mies kovasti jututti minua eikä suostunut uskomaan, että olen turisti.
Noh, toisaalta nuo Kreetalaiset ovat itsekin ottaneet minut 'kanssasisarekseen' kyllä muutenkin.  :)
Ja suomessa ulkomaalaiset 'viihtyvät' seurassani. Eräskin sanoi joskus; "et ole suomalainen, sinulla ei ole suomalainen sielu". Ja kertoi, miten tuntui hyvältä, että joku suomalainen ymmärtää oikeasti "ei suomalaisen sielua." Hän siis oli pitkäaikainen ystäväni, eikä mikään hetken kohtaaminen.

Nyt taisi mennä rankasti ohi aiheen..  :-\
Mutta, että kyllä silmät ovat sielun peili, mutta vain silloin, kun katsot siitä 'portista' sieluun asti, etkä jumitu pintaan. Ja päinvastoin, kun olemuksesi on siellä sielussa asti ja katsot sieltä, etkä pinnasta...
 :smitten: :smiley6600:   *värillä ei ole väliä*

Ja tulipa tänään vielä mieleen, kun värjöttelin peiton alla, että hassua ylipäätään, että silmänväri, muoto, koko tai mikä muu ulkoinen tekijä, voisi vaikuttaa, kun puhutaan todellisesta 'sielun peilistä ja katseesta'.  ;)

Vähän niinkuin mietittäisi onko canon vilpillisempi tai petollisempi kamera kuin epson... :D
Ennemmin pohtisin, miksi joku saa syvyyttä, elävyyttä ja vaikka jonkun sielun näkymään valokuvassa ja toinen ei, vaikka kaksi eri ihmistä kuvaisivat samanlaatuisilla kameroilla, samaa kohdetta..... :angel:
Ja toisaalta, eihän silmä itsessään ole se katse, vaan katse vain suodattuu silmän läpi.... :)

Kiitos Elämänilo, kävin linkeissäsi, mutta en jaksanut kauaa niitä lukea.
En ole koskaan käynyt tuollaisessa tarkastuksessa.

Minulla on samanlaiset silmät kuin isällänikin. Jään vaalean kirkkaan siniset. Kun niihin osuu aurinko tai innostus (varsinkin), ne alkavat välkkymään. Isää katsoessa sitä joskus ihmettelin. Eli minulla on aika kauniit silmät, mutta voi...

sitten minulla on kauhean tummat silmänympärykset, ei auta puuterit eikä voiteet. Kun uusin silmälasit, laitatin niihin sinertävät lasit ja ne sopivat minulle oikein hyvin. Saan sinne piiloon silmänympärykset ja silmäni. Joskus kun säväytän hiuksenikin sinertäväksi, niin olen 'arvokkaan' näköinen, niinkuin eräs mummu sanoi. Eli tonttu ei olekaan niin punainen kuin tuossa hassussa kuvassani. ;)

Minulla on sellainen paha vika, että unohdun toisen silmiin, eli jään syvälle katsomaan. Moni vaivautuu sellaisesta.

Vihreitä silmiäni on sanottu kauniiksi, mutta periaatteessa, en ole koskaan vielä törmännyt ns. rumiin silmiin, joten :)
Tottatosiaan, mieluummin puhun uusien tuttavuuksien kanssa kasvotusten, kuin puhelimessa, että nään heidän silmät ja siitä päätellä mitä mielessä saattaa liikkua :)
Nyt taitaa mennä vähän ohiaiheen, mutta viimeaikoina olen kovasti piirellyt silmiä suttulappuihin, mahdonkohan olla seurankipeä :)

 ;)  :o   ::)

            NIIN, Afrikkalaisella siraffilla on suuuret silmät..

              Mutta kun ne ovat niiiiin kaukana, jopa korkealla..

                Seuranpuute saattaa tehdä


                      :2funny:

Minulle ollaan sanottu, että silmäni ovat kiltin salaperäiset ja välillä katseeni on tuhma, mutta silti kiltin salaperäinen :D
Minulla on sinivihreät silmät, pupillin ympärillä on (ainakin kun tarkkaan läheltä katsoo) kellertevä "auringon" muotoinen juttu, muuten sinivihreet ja niitä ympäröi tummansininen kehä.
Minulla on pienet silmät... Kissan silmien muotoiset.

(http://i2.tinypic.com/qzp6aa.gif)

Tässä hauskoja silmiä.... (http://i2.tinypic.com/qzpr2o.gif)

(http://i2.tinypic.com/qzp26u.gif)

(http://i2.tinypic.com/qzow0y.gif)

(http://i2.tinypic.com/qzoynk.gif)

(http://i2.tinypic.com/qzp08l.gif)

Iloa, valoa ja rakkautta  :smitten:

Asterix  
(http://i2.tinypic.com/qzpr2o.gif)

*syvä huokaus* Silmät todellakin voivat olla sielun peili. Silmistä voi tulkita; pelon, ilon, surun, viiltävän tuskan (sairaan väsyneet, sumeat) kuten myös läpitunkevan laisen intensiivisen katseen.

Voi hitsi! Kumpa löytyäisin tähän hetkeen ne parit silmäparit jotka ovat ihan ylivoimaiset. Ne silmät kuuluvat miespuoliselle henkilölle. En oikeen löydä tähän hetkeen sanoja kuinka kuvata niitä silmiä. Toiset niistä ovat kuin "antiikin egyptin" omaavan miehen silmät; hieman syvällä silmäkuopassaan," jäänsinisen" vivahteiset, niin että iiris on käsittämättömän vaaleansininen (Adelella taisi olla samanlainen iiriksen väri  :)) Silmiä kehystää tummat ripset (ei tuuheat eikä pitkät) kuin kajalkynällä reunustetut.  :smitten:

Mistäköhän johtuisi taipumus sellaiseen transendenttiseen tajuntautuun ajautuvilla silmillä? Huumeillahan tähän pääsee mutta jos se on sellaista arkipäiväistä touhua niin mikäköhän tuon aiheuttaisi?

Mio: Tarkoitatko että tuollaiset silmät ovat unisen näköiset, vai tuijottavat?

Tässä todella kauniit lapsen silmät: jumalaiset  :smitten:

http://farm1.static.flickr.com/67/212549698_9f0a91543d.jpg

Ei ne tuijota kun eivät ole ihan läsnä 'tässä todellisuudessa' vaan henkilöllä on jonniinsortin meditatiivinen mielentila jonkapuolesta ei sitten voi sanoa missä mennään.. silmät eivät ole silloin läheskään auki vaan jossain verhon takana...  :o

Tästäpä joskus lukaisin että kun henkilö meditatiivisuudessa kohdistaa sisäisen silmänsä ylöspäin jonnee kallon ja otsalohkon majoittuville niin siellä on sellanen elin jonka nimee en muista mutta kun sen saa aktivoitua päälle niin se valaisee ympäristöä aurisella liekillään kuten tulikärpänen... siitäkö sitten nimitys valopää  :crazy2:

Silmien avullahan me otamme vastaan elämän valovirtaa ja siihen jos mihinkä voi ajautua ja uppoutua..  :D

Niillä joillain itämaisilla heebokuvilla on samanlaista näkyvissä kun möllöttäävät ihan jonnee muualle..
Krishna state of mind 

Saitko otettua kuvaa henkilöstä? Ehkei, mutta oisin kovasti halunnut nähdä millaiset ne silmät ovat.

Onko lisää tietoa minkä väriset olivat antiikin egyptiläisten silmät?
Mistä mulla on tullut kutina tumman, kirkkaan, melkein indigonsinisen värisistä silmistä Egyptissä.
Mutta kuitenkin mustat hiukset mutta ihonväri ei ihan niin tumma kuin nykyään..
Eikös Egypti ollut aikoinaan maailman ensimmäinen kansojen sulatusuuni?

Oi silmät silmät silmät. Tosiaan niistä voi kait lukea aika paljon. Katsokaas tätä seuraavaa kuvaa, mitä kaikkea voi noista silmistä lukea? http://content.ll-0.com/cincom/afghan_woman_with_green_eyes.jpg

Eikös tuosta kuvasta tullut sittemmin todella kuuluisa? Jotain tällaista olen kuullut..

Yhdellä kaverilla/tutulla on sellaiset ihanat kisaanpennun silmät ja vieläpä kullankeltaiset! Todella kauniit. Niin ja toisella kaverilla silmät ovat sellaiset kirkkaan sinivihreät, sellaiset.. Merelliset. Välimerelliset (sanon minä). Muutenkin, vaikka on suomalainen, tyttö näyttää jotenkin etelänmaalaiselta ja kaikki aina ensinmäiseksi ajattelevat hänet nähdessään että onko hän kenties jotain kreikkalaista sukua.. Ei ole. Hänen ihonvärinsäkin on tavallista tummempi vaikka porukat ovat vaaleista. Liekö perua edellisistä elämistä, me molemmat tykkäämme etelänmaista. Espanjasta, Italiasta ja Kreikasta..

Tässäpä taas tosi phuttelevat simmut: http://farm4.static.flickr.com/3253/2704728608_47df809650.jpg

Mitä väriin tulee niin omat on tylsät siniharmaat, tosin olen huomannut että kastanjanruskea saa ne loistamaan enemmän sinisinä. Minusta ruskeat silmät ovat nami ja ne kyllä saavat minun huomioni. Tummat hiukset ja ruskeat silmät..

Tosi söpöt simmut: http://www.worldofstock.com/slides/PCH2828.jpg

ancelica: Täysin nappi arvaus. Juuri sellaiset indigonväriset kirkkaat silmät. Kas, kun en osannut kuvailla sitä silmien väriä. Silmät tuolla mun kuvailemalla miehellä on ihan käsittämättömän upeat. Eipä niitä taida olla montaa edes olemassa. Sekoitus siis todellakin ulkomaalaista verta mukana geeneissa :-*

Mulle tulee joskus meditoidessa vahvasti 'kuva' naisesta joka on varmastikin hyvin hyvin kauan sitten elänyt Egyptissä, hiukset sellaset pitkät mustat, jotain kullanväristä pantaa tms päässä, välimeriläisen tumma iho, ja todella erikoiset syvät tumman indigonsiniset silmät. Vaatteissa violettiä, vihreää ja kultakirjailuja.  :)

Silmät ovat todellakin sielun peili,itse ainakin tunnistan ihmiset silmien perusteella.Ensi vaikutelma kertoo heti sen,onko ihminen rehellisesti oma itsensä vai teeskentelijä. Ja se,minkä ensivaikutelman saa,sitä ei kyllä enää pysty muuttamaan,vaikka miten yrittäisi miellyttää.Henkilökohtaisesti katson aina ihmisiä silmiin tavatessani.

Mun yksi kaveri väittää kiven kovaan että mulla on samanlaiset silmät (ja katse) kuin James Earl Jonesilla... joka on afroamerikkalainen...  :idiot2:

Mitä te näätte mun silmistä... kertokaa  :idiot2:

Mä väittäisin, että tuossa -zillic-:in linkittämissä kuvissa ei oo edes sama ihminen.  Sama ilme kyllä silmissä, mutta silmien muoto on ihan erilainen, ja tuoreemmasa kuvassa nenän ja suun väli on pienempi.  Nenä on tuoreemmassa kuvassa erilainen, nenänpää on nuoremmalla tytöllä pyöreä ja vanhemmalla naisella terävä, ja nenun varsi kyömympi.  Voin olla toki väärässäkin, mutta ajattelis, että ei ihmisen peruspiirteet muutu vaikka ikää tuleekin.  En lukenut juttua, että oliko häntä kohdeltu kovinkin kaltoin, mukilointi voisi selittää nenän varren muutoksen kyllä.

Minusta nuo havaitsemasi erot johtuvat vaan hieman erilaisista kuvakulmista. Jopa tuosta tytön nenässä olevasta läntistä on jotain vilä jäljellä jälkimmäisessä kuvassa. Kasvojen piirteet voivat muuttua iän myötä paljonkin. Mutta mene ja tiedä sitten.  :)

Mielenkiintoinen aihe tämäkin, minunkin silmistä on sanottu vaikka ja mitä... itse olen hirveän huono kertomaan niiden kertomasta mitään, muut sitäkin enemmän :D Ulkonäöstä nyt kuitenkin sen verran, että ovat sitä sinivihreää merenväristä sävyä joka tuppaa muuttumaan vähän valon mukaan, perussävy on jokseenkin harmaanvihreä, ei järin tumma, mutta hyvin, hyvin tumma ja paksu reunus ("limbal ring" on muistaakseni sen nimi) iiriksen ympärillä. Lisäksi pupillin ympärillä on muutamia kultaisia pilkkuja, olen samanlaisia nähnyt vain toisella isoisälläni, muodoltaan silmäni ovat melko lailla mantelin malliset, hitusen raskasluomiset eivätkä kauhean isot, ja niistä on yllättävän helppo meikata aasialaisia muistuttavat. Olen useammin kuin kerran saanut kuulla (enimmäkseen miehiltä) silmieni olevan vaaralliset, tiedä sitten kuinka paikkansapitävä väite lopulta on ;D Pitkäaikainen kumppanini taas sanoi silmiini toisinaan etsiytyvän jopa hätkähdyttävän saalistavan petoeläimen katseen, mikä todennäköisesti on melkoinen kontrasti normaalille katseelleni, josta rakkaani lausuikin joskus kauneimman kommentin jonka olen silmistäni tai katseestani saanut, siitä kuinka lempeä katseeni on. Mielenkiintoisimman lausahduksen niistä taas on tarjonnut yllättäväänkin syvällisyyteen joskus pystyvä isäni, joka kuulemani mukaan oli synnytyslaitoksella äidille sanonut tuolla lapsella olevan vanhan, viisaan naisen katseen. Tulin vaihteeksi pohtineeksi tuota kommenttia tämän topikin otsikon pohjalta, ehkäpä sieluni onkin jo hyvin vanha? Siitä olisi kiehtovaa ottaa selvää.  :)

Voisinkin koittaa etsiä pari kuvaa silmistäni, olisi jännä kuulla mitä te muut niistä osaisitte sanoa!


//edit. Tuollaisia löytyi ja rajailin vähän, kummassakaan kuvassa ei taida olla meikkiä kun ripset näyttävät noin lyhyiltä... ovat ihan kohtuu pitkät, mutta niissä on niin vaaleat kärjet etteivät ilman ripsiväriä näy :D

Jos silmät ovat noin kauniit ilman meikkiä, ei ihme että niitä on sanottu vaarallisiksi.

Luultavasti samalla tavalla vaaralliset kuin peppu jonka näin pari päivää sitten.
Se oli säärineen kaikkineen kuin pieni taideteos, ottaen vielä huomioon että minikokoisella
tytsillä oli pelkät hölkkätrikoot(?), jotka eivät taida paljon muotoilla paikkoja kuten
farkut tekevät.

 Vaarallisuus on siis sitä, että kuva porautuu verkkokalvolle niin, että
siitä ei tahdo päästä eroon...

 ::)

Haa, Sidis on rakastunut  :-*
Vaarallinen peppu. No niin, miksei.

Mut hei, onko kenestäkään muusta vastenmielistä se, kun joku ottaa ja tuijottaa sua ihan herkeemättä suoraa silmiin kun keskustelee, vai olenko ainoa? Jokunen ihan "siviilissä" tavattukin, mutta sitten sos.ja terveysalan ammattilaiset on ihan kaameita...opetetaanko niille koulussa että niin täytyy tehdä? Luulis ny että olis semmosta sensitiivisyyttä sen toisen ihmisen suhteen, että ainakin tajuaa, jollei se kyseessä oleva henkilö siitä tuijottamisesta diggaa? Vai olenko jotenkin outo kun en pidä siitä; minusta se on jopa röyhkeää? Mä en toki pidä juur halailustakaan, ehkä olen vain sitä tyyppiä? Älkää tulko mun iholle?

No joo, kieltämättä just noi alan ihmiset töllää sillain.... aika paljon sen normaalin tölläysrajan yli.  :crazy2:
Kun ei simmut ees käväise vaikka alhaalla tai sivuilla vaan herkeemättä kohti vaan!

Määkö mustis? Kenelle?  :D
Yksinhän mää siellä lekurilla/sos./terv.alan ihmisellä yleensä oon tavannu käydä, ei siinä oo ketään kelle mustua.  :-*

Hups! Lukihäiriö, sorge!  :-[

Nou hätä!  :)

Silmiin katsominen on monimutkainen juttu, mutta tiivis tauoton silmiin katsominen ilman että välillä vilkaistaan muualle ei ole soveliasta; se tarkoittaa kaikilla kädellisillä ihminen mukaan luettuna vain kahta asiaa:
Taisteluhaastetta tai parittelukutsua.  ;D

Jos sosiaali- ja terveysalan ammattilainen tekee niin, hän on joko ymmärtänyt katsekontaktia koskevan koulutuksen aivan persiilleen, tai on sosiaalisilta taidoiltaan onneton. Tai molempia. Yleensä ihmiset ymmärtävät lähes vaistomaisesti olla tuijottamatta liian tiiviisti. Ja vielä tulee sitten mieleen sellainenkin vaihtoehto, että sos-terv. alallahan lääkkeiden väärinkäyttö on tosi yleistä, jos on ihan pilleripöllyssä, saattaa tuijottaa huomaamattaan liikaa.

Toisaalta tuijotuksen kohteen reaktiot voivat myös olla monenlaisia: Ihmiset jakautuvat selvästi tässä - ja anteeksi nyt, tämä ei ole minun keksimäni terminologiavalinta, vaan ruumiinkieltä koskevasta kirjasta jonka luin - alfoihin ja beetoihin. Alfat pitävät pidempää katsekontaktia eivätkä koe sitä epämiellyttäväksi, kun taas beetat tykkäävät lyhyemmästä katsekontaktin kestosta.

No niin, taisteluhaaste tai parittelukutsu, ihmekkös tuo jos tuntuu epämiellyttävältä :D
Juuh, näitä tuijottajia on ollu ainakin lastentarhanopettaja, psykologi ja psykiatri  ::) Ei noista muista, mutta jos tuo lastentarhan ope on pöllyssä, niin se jos mikä on kamalaa  :-X Mut ei sekään sitä normaalisti tee, ihan niitä näitä jutellessa, mutta semmosessa jossain varsinaisessa virallisessa keskustelutilanteessa.
Semmostakin mietin, että voisko tuo ankara tuijotus olla joku suojautumiskonsti loppuviimein heillä?

Bee luokan kansalainen siis :D
Eiku missä mielessä? Siis ajatellaanko tässä jotain laumahierarkiaa?

Kuule, ei tarvii olla beta (joka ei ole b-luokan kansalainen, vaan henkilö joka ei halua lauman johtajaksi - tai oikeastaan metsästyksenjohtajaksi, sillä muutoin metsästäjä-keräilijät elivät/elävät anarko-kommunismissa ja ratkoivat asiat konsensuskeskusteluilla) jotta liian pitkään jatkunut tuijotus tuntuisi ikävältä.

Jos itse kohtaan sellaista joudun oikein psyykkaamaan itseäni (vaikka alfa olenkin tuijotus-mittapuulla) jotta en tottelisi sosiaalista ohjelmointiani ja väistäisi katseella. Minä nimittäin tykkään tuijottaa sellaiset tuijottajat kumoon.  ;D

Virallisessa keskustelutilanteessa tuijotus menee taisteluhaaste-osioon: Sillä pyritään dominoimaan ja käyttämään valtaa, jos tilanne on sellainen että moinen on relevanttia. Tuijotus on aggressiivista ja kaikki aggressio nousee pelosta, joten sikäli kyllä suojakeino.

Minäkin koen kiinteän tuijottamisen aggressiivisena. Julkisilla paikoilla ja bussissa voi joutua tuijottamisen kohteeksi. Minua muutenkin tuijotetaan, mikä saattaa johtua myös aurasta.

Minulla on sellainen käsitys, että myös Aspergerin syndromaan saattaa liittyä
taipumus tuijottaa, vaikka toisaalta assit välttävät katsekontaktia!

 :o

Pikemminkin päinvastoin: Aspergerit yleensä välttävät katsekontaktia viimeiseen asti. Tunnen yhden ja hän ainakin välttelee. Joudun psyykkaamaan itseäni etten yrittäisi ottaa katsekontaktia edes lyhyen kohteliaasti, kun tiedän että se häntä ahdistaa.

Muakin tuijotetaan. Riippuu ihan omaista fiiliksistä miten sen tulkitsen. Toisinaan ihmiset tuijottavat mun leikkausarpiani ja toisinaan ne tuijottaa äärimmäisen muotovalioksi treenattua kroppaani.  ;)  ;D  Vitsivitsi.

Uusi ilmiö (noin vuoden verran) on naisten töniminen tai ennemminkin kiilaaminen, miten sen sanoisi. Mieheni huomasi sen ensin, vasta sitten rupesin itse kiinnittämään siihen huomiota. Kaupan käytävillä, kassajonoissa, missä vaan kadulla kävellessä tulee aina vähintään yksi joskus useampikin nainen vastaan, joka yrittää jotenkin vaivihkaa tönätä mua tai kiilata mut ulos käytävältä tai ihan törmää päin niin että horjahdan. Aika hämmentävää, en tiedä mistä johtuu.

Itse jään joskus tuijottamaan ihmisiä, se on kiehtovaa. Teen sen kuitenkin niin, ettei katseen kohteena oleva huomaa, en silmiin tuijota siis. Mutta semmonen hetki, kun joku ei tiedä, että sitä katsotaan ja on ihan 'paljaana' vaikka ajatuksiinsa vaipuneena jossain bussipysäkillä. Semmosia tuijottelen.  :)

Kyllä minäkin tarkkailen ihmisiä, huomaamattomasti. Kiinnostavan näköisiä ihmisiä.

Nyt kun kirjoitit tönimisestä ja kiilaamisesta, niin on sitäkin tapahtunut.
Itse taas panostan siihen, että kaupassakin jos toisella on pienet ostokset, päästän edelleni - varsinkin lapset erityisesti. Avaan ovia ja annan tietä ja tilaa. Yritän lisätä huomioimistani. Kaikkea pientä auttamista myös.

Molemmat ovat oikeassa; minulla itselläni on as-diagnoosi (ensimmäisiä Suomessa tehtyjä, itse asiassa), ja olen todennut että as-diagnosoidut jakautuvat melko lailla kahtia katsekontaktin suhteen, jotkut välttävät ja jotkut tuijottavat. Oikeastaan molemmissa tapauksissa "poikkeavuus" katsekontaktin ottamisen suhteen johtuu lähinnä kyvyttömyydestä lukea ns. normaalin ihmisen sosiaalista funktiota katseen suhteen: välttelijä ei tiedä miksi toinen katsoo, ja tuijottaja ei ymmärrä miksi tuijottaminen on epäkohteliasta. Sitä ominaisuutta (katseen tulkintaa) ei ole tavallaan ohjelmoitu Asperger-ihmisen päähän, ja vahvimmin se näkyy luultavasti niillä joiden oireluokitus on korkein. As-diagnosoitu voi kuitenkin tämän opetella ja olla häiriintymättä katseesta/olla tuijottamatta sen tarkoituksen ymmärrettyään ja opittuaan tulkitsemaan erilaisia katseita, kuten muitakin sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä aspekteja, itseltäni se on ainakin onnistunut niin hyvin että hämään sujuvasti jopa nuppitohtoroinnin spesialisteja, ainakin jos eivät ole nimenomaan erikoistuneet autismin kirjon oireyhtymiin ja pystyvät muusta käytöksestäni syndrooman lukemaan ;D Eli ainakin matalimman oireluokituksen pokanneilta tämä pitäisi siis sujua, jos vain tahtoa ja kiinnostusta asiaan as-ihmisellä itsellään on, koska ainahan niin ei ole.

Mulla on jotenkin terävä katse...ei samanlailla  pistävä kuitenkaan, kuin jollakin skopu-vaikutteisella saattaa olla. Mulle on aina siitä sanottu, ja olen sen huomannut itsekin valokuvista.
Kai minä sitten olen...terävä  ;D