Astro Foorumi

Millaisia kokemuksia teillä on kapinoivista indigolapsista? Entäpä herttaisista kristallilapista?

Epäilenpä, että olen saanut elämääni höyrypäisen indigolapsen. Nyt 11v. Ja pelkoni onkin, että meillä on raskas tie vielä tästä eteenpäinkin - kuten on ollut jo kaksi vuotta. On tosi raskas tehtävä yrittää luotsata tätä pientä höyrypäätä tässä maailmassa, jossa heitä ei tunnuta ymmärtävän missään! Kaikkein vähiten koulussa. Mistähän voisi olla apua? Lapsi puhuu outoja (että ei tunne tätä maailmaa, se on ihan outo hänelle ja että olisi varmastikin jostain muualta kotoisin) ja hän on täynnä oikeudenmukaisuuden halua myös muiden puolesta (ja uskaltaa vastustaa aikuisia, myös rehtoria). Nousee kapinaan pienellä iällä! Ja äiti saa tasoittaa maastoa joka suuntaan, ettei lasta leimata pahaksi. Tunnen liian usein olevani hänen asianajajansa oikeudessa, jossa puuttuu ymmärrys hänen kaltaisistaan ja motiiveistaan. Ainut pelastus on ollut tähän asti että hän on erityisen välkky ja pärjää koulussa vähällä yrittämisellä. Mutta on niin turhautunut kouluun jo nyt!

Onneksi toinen lapsi on kristallilapsi, joka elää enkelimaailmaa. Tuo valoa maailmaan pelkällä olemassaolollaan.

Tässä on varmasti suuri tarkoitus myös vanhemmille. Siis minulle. Enkä helpolla odottanutkaan pääseväni tullessani äidiksi. Mutta että näin hankalaa? Ja vielä sitten yksin. Kaikkeen sitä tulee lupauduttua?

Olin pudota tuolilta kun luin tämän:
http://www.kolumbus.fi/lootuskirja/indigolapset.htm

Hei "Kissa2006"

Jossakin määrin olen tavannut lapsia,
jotka yrittävät koko ajan ottaa yliotteen vanhemmistaan.

Käyvät jopa vanhempiinsa kiinni, uhkaavat tappaa jne. 
ja ovat hyvin agressiivisia ja vihaa täynnä.

Voimakas liikunta eri muodoissa auttaa näitä lapsia purkamaan vihaenegiaa tmv.


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

8)

          Aivan, heitähän voidaan ohjata täällä elämänpolulla yhtäpaljon

             kuin koiraa kelataluttimella ! ! ? 


                            :2funny:

Kyllähän näistä lapsista tulee aika herkästi "silmätikku" koska ovat sen verran temperamenttisia ja tulisia luonteeltaan, ja vieläpä muistavat minkä takia ovat tänne tulleet ja paljon muutakin.

Myöskin kristalleista, koska meillä on valmiiksi sellainen kaunis ja harhainen "utuinen" kuva heistä  ;) mutta todellisuudessa tämä saattaa aiheuttaa enemmän suorituspaineita ja alitajuista tukahduttamista heissä , kuten myös indigoissa, jos olemme liiakseen valmiina asettamassa heidät johonkin "mielikuvaan" joka ei vastaa todellisuutta ja arkista elämää.

On myöskin hyvin voimakkaita kristalleja jolla on oikea soturin luonne ja temperamentti, ihan siinä missä indigoillakin.

(Hieman turhauttaa tämä jaottelu koska emme täällä jaottele aikuisia heidän auransa mukaan ... no ehkä ihan hyvä jotta saa jonkuasteinen käsitys tai erotus sukupolvesta toiseen ja kehitykseen)

Lapset ovat aina lapsia ja sekin tahtoo unohtua tässä hytäkässä, eli samaiset kasvukivut ja tunteet heilläkin on, hekin osaavat ja ovatkin inhimillisiä siinä missä me kaikki.

Ymmärrän hyvin heidän levottomuutensa, jos aistii ja näkee asiat laajemmasta mittakaavassa voi olla todella turhauttavaa sopeutua "raameihin" kun ne sotii sitä sisäistä ja kokonaisuutta vastaan joka tuntee oikeaksi ja toimivaksi. (energian tukahduttamista josta seuraa kiukku ja suuttumus, agressiot).

Hmm .. sellaista teeskentelyä ja hienostelua (kun keho ja ilmeet, energiat puhuvat ihan muuta mitä suusta tulee) he eivät siedä koska näkevät niiden taakse.

Kristalleilla on myöskin niitä haastavia piirteitä, eli kykenevät tai yrittävät manipuloida ympäristön oman mielensä mukaan kun huomaavat, että "hei" nämähän nukkuu ja menee mukaan ihan mihin vaan jos tarpeeksi kiukuttelen tai hymyilen, tosin opettavassa mielessä.

Joten heillä, jos kelle, tarvii olla myöskin ne rajat ja opettaa heidät kunnioittamaan ympäristöä ja sen tapaa toimia, yrittää enemmänkin löytää sellaisia luovia ja uudistavia ratkaisuja jotta he edes jotenkin jaksaisivat sopeutua ja kasvaa aikuiseksi.

Heidän tulisuutensa voi olla se akilleksen kantapää kun kristalleilla se on heidän herkkyyntensä kaikkiin asioihin, ehkä tässä lienee se suurempi ero mutta indigoillakin on kehityksen mukainen mahdollisuus muuntaa kenttänsä kristalliseksi omaisuudeksi.

Suosittelen kirjaa "The care and feeding of indigo children", sieltä voi saada ihan hyödyllisiä vinkkejä, herkkyyttää hekin omaavat ja ruokavalio ja muu ympäristön levottomuss voi saada heidät vieläkin kiukkuisemmaksi.

Hitsi kun olisi joku taho joka opettaisi näitä isompia säätelemään energiat ja kenttäänsä, myöskin miten kohdistaa nuo energiat ja ettei sitä ota liiakseen kenttään ja jos maadoituskin on pielessä, kiertävät kehää ja saa sellaisen irrallisen olon ja kiukku taasnousee.

Energiahoidot voisivat olla avuksi, luontaiset lääkkeet ja mahdollisimman tasapainoinen ruokavalio, vaihoehtohoitoja tmv

Voimia sinulle Kissa2006, ysävälläni on kaksi erittäin temperamenttista ja tiedostavaa lasta jolla on haasteita sekä tarhassa että koulussa.

Ota selvää asioista (googleta), yrittäkää löytää jotain joka sopii juuri teille ja saa tuon homman toimimaan, toivottavasti löydätte apua, rohekasti vain etsimään ja avoimin mielin  :)

Lapsemme ovat hyvin korkeasti tiedostavia ja useimmiten pitemmällä henkisessä kehityksessään kuin me aikuiset.

Omien lapsieni kanssa yritän muistaa tämän ja kuunnella mitä he sanovat ja tekevät ja yritän  myös arvostaa heitä ihan toisessa mittakaavassa kuin millä tavalla esim. meitä 70- luvulla kasvaneita lapsia on aikoinaan kasvatettu.

MUTTA. Kaikesta huolimatta he ovat lapsia. Heidän suuri tietoisuutensa on pienessä kehossa, ihmisen kehossa tunteineen ja rajoituksineen. He tarvitsevat kaikkea huolenpitoa (mm. terveellistä ruokaa) , opetusta ja myös rajoja (varsinkin indigot). He tarvitsevat kasvatusta ja opastusta, mutta myönteisessä ja kunnioittavassa, viisaan ajattelevassa hengessä.

Kuunnellaan lapsiamme! :smitten:

Suhteellisuudentajua paljon. Ja varsinkin vanhemmilta sillä tietoisuus yhteisistä asioista on oltava etusijalla ettei synny kuilua yhteiskunnan ja muiden ihmisten suhteen. Voi käydä meinaan huonostikkin kun lapsen kyvyt ovat kouluissa opetettavien asioiden sisältöpohjan ymmärryksen suhteen niin erilainen kuin annetut mallit, että eriytymistä ja irtautumista voi esiintyä aika raskaastikkin. Ei myöskään koeta välttämättä olevan tästä maailmasta ja silloin syntyy eittämättä konfliktia vanhojen tapojen ja uusien tuulien välillä.
 
Vapautta itsensätoteuttamiseen...

Siis Yhteistä kasvua muutoksessa kohti  :smitten:

Mukavia ja hyviä ajatuksia Lumor  :)  ja niinkuin Aniara tuossa kertoikin, että kun tietoisuus on paljon laajempi kuin kehon/iän toteuttamiskyky, niin turhautumista onkin ilmassa ja herkästi.

Tuo oli erittäin hyvin sanottu, että ei koe että on "tästä maailmasta" joka niin hyvin kertoo kuinka vaikeaa on sopeuta maalliseen kehoon ja omaan inhimillisyyteen.

Mutta siinäpä pulma, kun jo 1,5 v on täysin telepaattinen eikä tarvitse kuin hetken katsoa jotain osaa elokuvasta ja tietää jo kuinka siinä käy (ja vielä kertoo toiselle jolla on se kyky että miten siinä lopussa käy  ;D) , tai kun kuvakirjat tai muut kirjat osaa jo lukea/sisäistää hieman selaamalla ja lukee samalla muiden ajatuksia ... mitä opettamista siinä enää on koulussa, kun toinen tietää jo kaiken valmiiksi ja lyhessä ajassa, kuinka motivoida tällaista henkilöä istumaan tunnista toiseen ja vuodesta toiseen koulunpenkillä  ;)

Kyllä YHTEISTÄ KASVAMISTA  :)

Kopsasin tuolta noita indigolapsi-piirteitä. Onko tää jotain ameriikkalaista hapatusta, vai mikä, kertokaa mulle, sillä mun mielestäni nämä piirteet osoittavat vaan terveen merkkejä!!!

Tässä on kymmenen yleisintä indigolasten piirrettä:

1. He tulevat maailmaan ikään kuin kuninkaallisina (ja käyttäytyvät usein sen mukaisesti).[/color]

Itsehän heitä kutsumme heti maailmaan putkahtamisen jälkeen pikku prinsessoiksi tai prinsseiksi.

2. Heistä tuntuu, että he "ovat täällä ansiosta" ja ovat hämmästyneitä, kun muut eivät tunne samoin.

No eivätkö lapset yleensä ole. Eikö jokainen ole ansainnut  saada syntyä?

3. Itsensä arvostaminen ei ole tärkeä asia. He kertovat usein vanhemmille "keitä he ovat".

Ei lapsen tarvitse ajatella mitään arvostusjuttuja, koska kaikki ovat lapsen mielestä ihan yhtä arvokkaita ja tasavertaisia.

4. Heillä on vaikeuksia ehdottomina annettujen käskyjen suhteen (määrääminen ilman selitystä tai vaihtoehtoa).

Ihan terve ja inhimillinen piirre.

5. He eivät yksinkertaisesti halua tehdä tiettyjä asioita, esimerkiksi jonottaminen on heille vaikeaa.

No kuka haluaa sitten nimenomaa jonottaa?

6. He turhautuvat rituaalinomaisiin systeemeihin, jotka eivät vaadi luovaa ajattelua.
Terve piirre tämäkin.


7. He keksivät usein parempia toimintatapoja niin kotona kuin koulussa, mikä saa heidät vaikuttamaan "järjestelmän murtajilta" (järjestelmään sopeutumattomilta).

Lapset ovat fiksuja. Aikuiset aliarvioivat heitä.

8. He vaikuttavat asosiaalisilta, elleivät he ole relevantissa seurassa. Ellei heidän ympärillään ole muita vastaavaa tietoisuutta omaavia, he kääntyvät usein sisäänpäin ja heistä tuntuu, että muut eivät ymmärrä heitä. Koulu on heille usein tavattoman vaikeaa sosiaalisesti.

Jos suurin osa lapsista kasvatetaan noudattamaan kyselemättä mitä ihmeellisimpiä käskyä, tai jos lapset ovat totutettu siihen, että heitä ei kuunnella ja  heidän ylitse puhutaan, kuin heitä ei olisi olemassakaan, ei ole ihme että lapsi, joka on saanut keskustella vanhempiensa kanssa kuin normaali ihminen konsanaan, kyllästyy ja turhautuu ympäristöön, jossa toimitaan käskyttämisen ehdoilla.

9. He eivät suostu "syyllisyys"-kuriin ("Odota, kunnes isäsi tulee kotiin ja näkee, mitä olet tehnyt.").

Ei kenenkään pidä suostua moiseen älyttömyyteen. Miksi tehdä lapsia, jos heitä ei osaa kasvattaa uhkailematta?

10. He eivät ujostele ilmoittaa, mitä he tarvitsevat.

No ei pidäkään ujostella. Voi herramunjee, pidetäänkö tällaisia lapsia oikeesti hei jotenkin epänormaaleina?!

Niin-iin

En tiedä loppujen lopuksi, ovatko kaikki lapset nykyään indigoja tai kristalleja?
Joka tapauksessa heitä on PALJON.

Eri asia on sitten, kuinka hyvin vanhemmat tiedostavat tällaiset asiat ja osaavat tukea lapsiaan heidän kasvussaan ja itseään omassa kasvussaan, jossa lapset myötävaikuttavat. :angel:

No mikä on tärkeämpää, se että se on amerikan hapatusjuttua vai se, että sanoma otetaan vastaan ja katsotaan voisiko se olla avuksi vanhemmille tai ympäristölle?  ::)

:(
       ONKO LAPSEN VÄRILLÄ VÄLIÄ !    :o

           KUITENKIN.

              LAPSET TARVITSEVAT    RAKKAUTTA    JA   RAJOJA !!

                 JOS JOMPIKUMPI PUUTTUU, EI LIENE HELPPO SAADA

                   HENK. KOHT. OTETTA TAPAUKSEEN !! ?


                        :2funny:

Meidän tytöllämme oli päiväkodissaan ollessa  tummaihoinen ystävä. Tyttömme ei koskaan maininnut, että kaverissa olisi ollut jotain erilaista Sitten tyttömme aloitettua jo koulun, katselimme vuosia myöhemmin vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvassa olivat tämä värillinen tyttö ja meidän tyttö. Meidän tyttö kysyi ihan hämmästyneenä, miksi tämä toinen tyttö oli nin paljon enempi ruskettunut kuin hän itse.

Että vastaanpa Kotkansilmä sinulle tämän kokemuksen perusteella, että lapsen näkövinkkelistä värillä ei todellakaan ole mitään väliä. Ne asiat tulevat lapsen tietoisuuten vasta sitten, kun vanhemmat niitä alkavat heille tuputtamaan.

Niin, lapset ovat 'valaistuneita' koska he ovat ja näkevät. Sitten tulee vanhempi ja kertoo jonkin olevan sitä ja tuon tuota jolloin todellisuus siitä mikä on sitoutuu olevien asioiden käsitteellisyyteen ja normiabstraktiohin mitä mikäkin asia edustaa vanhemman käsittämässä pilkotussa maailmankuvassa.

Niin.. miten se maailma toimii?

Let It Be...  :angel:

:-[
           Tarkoitin kyllä, indigoita tai muita kirjavia uudesti syntyneitä.

             Joita emme päältäpäin heti näe, tai huomioi...      :angel:

               Toivottavasti asioista kertoilevat henkilöt joilla itsellää

                 on pieniä lapsia, ettei menisi tuonne teorian viidakkoon!!


                             :2funny:

Tuntuipas mukavalta kun niin monet muutkin tiesivät näistä lapsista. Kiitos kommenteista!  :)

Minulle on ollut helpotus, että näille lapsille on nimi ja heidät on huomattu muuallakin kuin minun kokemusmaailmassa. Sillä näitä lapsia on PALJON. Heidät tunnistaa helposti jo siitä, miten katsovat aikuisia. Kun tällainen uudenajan lapsi astuu huoneeseen, sitä ei voi olla huomaamatta. Täyttää koko tilan! Ja kun heitä on monta, energia suorastaan tiivistyy! Kyllä siinä on opettajalla varmasti tekemistä, jos ei halua mennä virran mukana kohti muutosta.

Indigopoikani on erityisen kriittinen kaikelle, mitä kukaan kertoo henkisyydestä (tai mistä tahansa). Ja sitten kertoo minulle miten asiat ovat hänen mielestään! Omista kokemuksistaan telepatiasta, henkimaailman asioista ja parantamisesta. "Väittelyjä" (positiivisessa mielessä, sillä arvostan lasten omaa mielipidettä) on käyty siitä lähtien, kun hän oppi puhumaan.

Jopa sen agressiivisuuden voi saada aisoihin rajoilla, palkkioilla ja kehulla hyvästä käytöksestä sekä tietysti RAKKAUDELLA ja hyväksynnällä.

Ei kyllä tunnu siltä, että nämä lapset olisivat kovin "valaistuneita" käytökseltään ja tunteiden hallinnassa. Samat sudenkuopat ja oppiläksyt näyttää heilläkin olevan edessään kuin muillakin: täällä on muitakin ihmisiä kuin "minä itse" ja että kosto EI OLE suloinen. Lapsella voi olla valtavat voimavarat negatiivisella tasolla, jos häntä kohdellaan huonosti. Ihan sama kuka on vastassa.

Ehkä suurin ero on siinä, että ihmisen henkisyys on heille päivänselvä juttu ja että he "näkevät" asioita, mitä ne jotkut toiset eivät ymmärrä. No, olihan se minullakin niin (ja varmaan monelle muullekin täällä palstoilla seikkailevalle), mutta niinä 70-luvun aikoina tunsin todellakin olevani yksin ja vaikenin nopeasti kokemuksistani.

Kerran eräällä työpaikkani "kuinka vaikutan muihin ihmisiin" -kurssilla opettaja kehoitti, että lapsia tulisi kannustaa jo pienestä pitäen tähtäämään riittävän ylös elämässä (tarkoitti tietysti uralla). No, siihen aikaan poikani oli 6v ja hän ilmoitti, että hän ryhtyy isona jumalaksi (jotta saa päättää kaikesta). Meillä piti siis paljonkin toppuutella eikä kannustaa "ylemmäs". Tämä on varmasti aika tyypillistä kuningasajattelua näille lapsille.

Homeopatiasta on ollut apua. Ja kasvisyöjiä ollaan jo muutenkin ja vältellään lisäaineita ja valkoista sokeria sen minkä pystytään. Ihan jo luonnostaan ennen kuin näistä tuli "top10 juttuja".

Joku kun keksisi vielä perustaa jonkun vertaistukiryhmän meille "uudenajan lasten" vanhemille... Näistä vanhempien ryhmistä puuttuu usein se henkinen aspekti, jota itse kaipaisin.

Hmm... anoppini jo kerran sanoi tyttärestäni hänen olevan indigo, silloin kohauttelin olkapäitä asialle. Nyt luin tuon indigon "määritelmän" uudestaan ja moni täsmäsi. Tosin napero on vasta 2v7kk että ikä tekee varmaan oman osansa.

Tyttö ei koskaan tottele minua kerrasta (ellen pyydä lasta jälkiruoalle  :)) vaan kaikki täytyy neuvotella ja neuvotella ja vielä kerran neuvotella ja tietenkin perustella. Huutaminen ei auta todellakaan, joskus vaan hihat palaa totaalisesti  :-[. Tarhan täditkin puhuvat miten he ovat nyt oppineet luovimaan lapsen kanssa, kun suora käskytys ei toimi... Tosin tyttö on nouseva kauris tähtikuvioissa (ja aurinko kaksonen), ja luonnehdintana oli juuri tämä "Kaurisnousuisena et suostu mihinkään siltä istumalta elleivät sinulle esitetyn asian hyödyt ole täysin veden pitävät" ja "Siksiköhän vedät puoleesi tunteellisia ja ailahtelevia Rapu tyyppejä, joiden lapselliset tunnereaktiot saavat sinut etsimään kattilaa jossa Ravun voisi keittää aikuiseksi" (itse olen nouseva Rapu)  ::)

Noin kuukausi sitten tyttö puhui olevansa pikkuveli (on ainoa lapsi tässä meidän perheessä) ja tänä viikonloppuna puhui olevansa aikuinen tai vanha aikuinen. Lapsi myös näkee jotain henkimaailman asioita, viimeksi perjantaina automatkalla hän kysyi että näinkö tuon tytön tien varressa, minun silmiini siellä ei ollut ketään.

Lapsi on melko arka ja herkkä, viihtyy omissa oloissaan ja tilanteeseen "sulaminen" voi viedä tunteja. Meitä harvoin tapaavat ovat aivan äimänä kun kerron tytön temperamentista, sitten kun tyttö suuttuu niin hän todellakin suuttuu  :crazy2:. Fyysisesti ei käy käsiksi mutta se raivon määrä on ihan käsittämätöntä. Vauvana lapsi sai itkukramppeja ja meni kerran tajuttomaksi, nykyään näitä itkukramppeja tulee harvemmin.

Meedio jonka tapasin sanoi että todennäköisesti lapseni näkee henkimaailmaan, ja hänen sormenpäänsä ovat myös hyvin herkät ja hänen pitäisi saada maalata, muovailla yms. jotta tulevaisuudessa hän pystyisi keskittymään koulunkäyntiin. Lapsi "lukee" tällä hetkellä innokkaasi, mm. keksii lauluja Dalai Laman kirjasta sekä taolaisuutta käsittelevästä teoksesta  :). Tässä on minullekin haaste jos lapsella tulee olemaan koulussa keskittymisvaikeuksia, koska oma koulunkäyntini on aina ollut liiankin helppoa.

Olen samaa mieltä. Itsekin juuri 74-syntyneenä vaikenin nopeasti kokemuksistani...
Meillä kuitenkin on nyt se voimavara ja potentiaali ymmärtää, sekä auttaa näitä indigo ja kristallilapsia. Ennenkaikkea HYVÄKSYÄ. Itselläni on kaksi suloista kristallilasta. :smitten: Mutta kyllä heistäkin tarvittaessa "tulta ja tappuraa" löytyy.  :tickedoff: Kovin ovat myös herkkiä...

IHUNIA!  :-*

Mulla on se indigolapset kirja, jotenkin huomaan omissa lapsissani selkeesti indigoa kaikissa 3:ssa ??? keskimmäinen tyttö on ADHD ja nuoremmalla tytöllä on uskomattoman paljon valmiiksi saatua tietoa elämästä, se yksi päivä kysy että: Kuinka kauan mun pitää olla oikein lapsi :knuppel2: ei jaksas enään olla lapsi :tickedoff: olihan se aika erikoinen kommentti just 7v täyttäneeltä ja siitä lapsesta oikein huokuu avoimmuus, rehellisyys ja elämänvalo silmistä ja kun itselläni on huono päivä se tulee ja tekee kaikkensa että ei voi olla enään huonolla päällä :2funny: vanhin tyttäreni selkeesti kapinoi yhteiskunnan normeja vastaan  :tickedoff: On kyllä henkisesti kasvattavia lapsia minulle suotu 3 erilaista persoonaa ja todellakin vaativia :smitten:

Mitä olette oppineet indigolapsilta ???

Ainakin kärsivällisyyttä :angel:

Rehellisyyttä - erityisesti itseä kohtaan. Rohkeutta myös.

Indigolta: jämäkkyyttä, asioiden valmistelua , neuvottelutaitoa lapsen kanssa keskustellen, lapsen puolien pitämistä suhteessa ¨systeemiin¨.
Kristalleilta: ehdotonta rakkautta, elämän virtaa, tietoisuuden kohoamista

 :smitten: :smitten: :smitten:

Onkohan tuo mun nuorin se kristalli lapsi  :o

:-*
         NUORIN on KOVA, kuin umpirautaa, muut, me olemme kuin

           pläkkipeltiä, kaunista mutta kovin taipuisaa taitajan

             käsissä,,, : minä määrään. minä menen ensin, ym.


                        :2funny:

Kyllä meitä indigoita on. Ja kaikki nuo pointit listalta täsmäsi minuun. Olen paljon miettinyt mm miksi olen sosiaalinen vain "oikeassa" ilmapiirissä, nytpä tuli vastaus siihenkin.
Äidilläni on ollut aika vaikeaa autaa 3 indigolasta tässä maailmassa.
Jotenkin "vaikeudet" vain sattuvat meille koko ajan, ja varsinkin nuo jotka liityvät epäoikeudenmukaiseen kohteluun.
Monet tuntemistani indigoista ovat valitettavasti vajonneet huume/alkoholiriippuvuuteen.
Meille kun on isompi vaara joutua siihen ruljansiin, eikä muu auta silloin kuin rakkaus ja oikeudenmukaisuus...olen itsekin tapellut itsetuhoisenpuoleni kanssa, johon olin juuttumassa varsinkin kouluiässä kun systeemit eivät toimineet minuun enkä minä systeemissä. Noh, ei enempää siitä.

Luulen että meidän indigolasten jotenkin pitää tässä elämässa taistella tulevien valojen lasten puolesta meidän itsemme kautta ja sitten käyttää oppimamme taistelussa väljähtäineiden systeemejä vastaan, että ns. kristallilapset saavat tilaa kehittyä ja tehdä kanssamme tästä maailmasta vähän valoisamman. Enpä tiedä, ehkä me olemme sotilaat rintamassa, jotka takaavat että voidaan rakentaa uusi yhteiskunta rakkaudessa ja rauhassa.

hei!

mun mielestä lapset on äänekkäitä!

t: varjonikki

Anna indiko lapsesi kasvaa vapaasti. Hänen oikeudenmukaisuuden tajunsa
ja ymmärryksensä tästä maailmankaikkeudes pitää kyllä hänestä huolta.
Yritä olla tarjoamatta hänelle ravinnoksi toisista elollisista saatua proteiinia
niin hänen kanavansa eivät tukkeutuisi.

Meitä on jo tällä planeetalla paljon ja esiin marssimme tulee tapahtumaan
kunhan tellus on luonnollisen poistuman kautta puhdistanut pintakerroksensa
epäoikeudenmukaisuudesta,kateudesta ja ahneudesta.

universaali rakkaus odotta esiin tulemistaa oletko ja valmistautunut

           :smitten:  :smitten:  :smitten:

           Lapset, nuo luojan luomat kanssakulkijamme, joita raahaamme

            mukanamme sielunsuunnitelmien mukaan, itse sitä pahemmin

             muistaen !!!    :crazy2:

               Vitsi, vitsi, no joka tapauksessa  minulle sanottiin ( !!! )

                 jos et nuorena laita sellaisia rajoja, hänelle, että yhteiskunta

                   ne hyväksyy, niin rajat löytyy !!!


                           :2funny:

rajojen asettaminen on saanut minulle adhd diaknoosin ja huonon koulumenestyksen. sillä silloiset pikkusieluiset opettajat pitivät minua aina käytävässä kun eivät minulle sanallisesti pärjänneet ja olin muka ilkeä lapsi
kun en muka osannut käyttäytyä ja olle hiljaa.13v aloin käyttää huumeita lopetin ne hieman sen jälkeen kun tulin täysi-ikäiseksi sillä muutin omaan asuntoon ja sain itse päättää omista asioistani, joten kapinointi oli sen jälkeen turhaa.ei missään tapuksessa lisää rajo ja sääntöjä tässä kapitalismin luvatussa maailmassa
jossa tärkeintä on ihmisille hyvä palkka pitkät työpäivät ja olematon oma-aika itselle ja perheelle
sekä suunaton taloskasvu luonnon kustannuksella.siis älkää yrittäkö asettaa rajoja joissa ei ole niin sanotusti mitään järjen hiventä muutakuin että näin on aina tehty ja tullaan tekemään.miten asetat rajat sielulle joka on ollut täällä jo ammoisista ajoista  ja joka on vapaa kaikista suurista karmanläksyistä.
yhteiskunnan rajat ja säänöt ovat aivan hanurista. jos kaikki ajattelisivat omilla aivoillaan ja lopettaisivat ahnehtimisen ja kateuden olisi täällä paljon vähemmän
kaunaa ja katkeruutta,yhteiskunnan rajat laatinut nuoret sielut ja puolipurppurat
mutta onnea heidän pidättely yrityksilleen niin sanottu maailman loppu on tulossa siitä pitävät hopea- ja indikolapset huolen.siis maailman lopulla tarkoitan
tämän hetkisen kulutus yhteiskunta mallin loppua.

Antti-Tapio puhuu asiaa, meinaa yhteiskunta se määrää millainen pitää olla ja jos ei ole yhteiskunta normien mukainen, se viedään nätisti syrjään ja katellaan välillä miten se siellä omassa kolossaan oikein toimii :uglystupid2: tarkoitan tuolla että laitetaan pienempiin ryhmiin ja aloitetaan puhumaan ns. erikoislapsista :-\ ja täytyyhän jokin syy olla jos ei tottele tai ole yhteiskuntakelvollinen :-\ on vaikeaa olla erilainen erikoisessa maailmassa :knuppel2:

Koko elämä on heittänyt häränpyllyä! Mikään ei olekaan enää itsestään selvää. Kaikki on muuttunut ja moneen kertaan. Koko elämäni. Olen ollut aivan paljaana pakkasessa. Olo on kuin olisi vedetty hevosen perässä läpi tulisen pätsin  :crazy2:

Suurin saavutus lienee minulle, että olen joutunut katsomaan itseeni ja kirkastamaan arvoni kristallin tavoin - paljon syvemmin ja nopeammin kuin olisin tehnyt sen ilman tällaista lasta. On oltava niin rehellinen kuin koskaan aiemmin on osannutkaan. Kaikki turha on jäänyt.

Tämä lapsi ei jätä minua rauhaan ennen kuin olen "valmis" (mitä ikinä se sitten onkin).

Usein tuntuu, että tärkein tehtäväni on tosiaankin olla täällä tasoittamassa hänen matkaansa; valmistella "jotain" (en vaan tiedä mitä!) ja etenkin auttaa häntä näkemään hyvätkin puolet maailmassa.

Luojalle kiitos, että vaihdoimme koulua. Nyt on opettaja, joka osaa suhtautua lapseen ja luokan henki on hyvä - poikaa ei enää kiusata erilaisuudestaan. On riittävästi kuria ja opetuksen taso on korkea: vähemmän pitkästymistä tunneilla.

Vanhan koulun opettaja tuli sanoneeksi monet kerrat päin naamaani, ettei ole koskaan eläessään tavannut ketään poikani kaltaista. Ja hänelle se oli negatiivinen asia.

Nämä lapset osaavat olla aivan mahdottomia - ihan uskomattoman mahdottomia. Poikani ei tosin koskaan syyllistynyt laittomuuksiin. Kokeili opettajan rajoja - sai periksi - kokeili lisää - sai periksi. Ja lopulta poika oli täysin niskan päällä! Opettaja ei osannut enää muuta kuin huutaa ja palaveerata minun kanssa. Ei edes jälki-istuntoa pojalle itselleen.

Rajat, kuri ja ansaittu auktoriteetti on tarpeen (ei äidille soittaminen ole kurinpitoa tällaiselle pojalle). Mutta ennen kaikkea lasta pitää kunnioittaa ihmisenä - ei suhtautua kuin "vain lapseen". Satuin lukemaan lapsen vauva-aikana jo sellaisen kirjan kuin Viisas Lapsesi - Jesper Juul. Siinä oli paljon hyviä neuvoja tuleville vuosille. Pitää jaksaa selittää, selittää ja vielä kerran selittää.

Ja inttämistä ei pidä aloittaa indigolapsen kanssa. Siinä jää ihan varmasti toiseksi.

Yhden kerran poika manasi nuhaisena, että kyl tää on rasittavaa tää pikkupojan räkä. Ja kun mulla on jo miehen aivot!

Silti päivääkään en vaihtaisi pois  8) En mahdottoman ja ihanan indigon enkä kauniin kristallin kanssa, joka "puhuu kissojenkin kanssa". Mitä tulenkaan vielä oppimaan heiltä!

Tutun kuuloista 'tarinaa'  :smitten:
Ihana tuo nuha juttu... ;D  :smitten:

Onhan noissa kouluissakin joitain vaihtoehtoja..esim steiner ja sillai. että jotain vähän pehmeempää ja yksilöä huomioivampaa. kyllä tuo koulusysteemi niin tappaa ihmisen ja etenkin sellaisen herkän...kuitenkin vain marginaaliryhmä pysyy mukana siinä tahdissa missä oppia syötetään (valtaosa hitaampia tai nopeampia). Itse olen ilmoittanut molemmat tytöt steineriin, että olisi edes jokin vähän kivempi vaihtoehto.

esikoinen kovasti odottaa että kasvaisi aikuiseksi että saisi oman vauvan  :)

Te jotka tiedätte näistä asioista, niin viekää niitä eteenpäin että saataisiin edes joskus toimivaksi esim. tuo koulujuttu . Ja mihin tunnette että tarvitaan muutosta !!!

:buck2:

Hei!

Oli mielenkiintoista lukea indigo- ja kristallilapsiin liittyviä kommenttejanne. Kävin juuri ADHD-keskuksen sivuilla lukemassa ADHD:n diagnosoimisesta. Oma ala-asteikäinen lapseni täyttää oireista vain muutaman, mutta nekin käyvät joskus sitä enemmän hermoille (kaikesta saa usein sanoa monta kertaa, hän ei jaksa keskittyä asioihin jotka eivät häntä koulussa kiinnosta, hän liikehtii levottomasti tietyissä tilanteissa ja puhuu välillä taukoamatta). Joskus hän on myös täysin rauhallinen, ja silloinhan nämä asiat eivät aina edes muistu mieleen.
Kokemukseni Steiner-koulusta on, että sillä on hyvin vähän resursseja minkäänlaiseen erityisopetukseen tai vilkkaiden lasten ohjaamiseen. Moni opettaja käyttää kurinpito- ja kasvatuskeinona jatkuvaa huutamista (eivät kaikki). Mutta joka tapauksessa ko. koulussa on omat hyvät puolensa, esim. taiteellisuuden tukeminen ja monet sadut ja tarinat.
Toissa iltana väsyin lapseni poukkoilemiseen ja tiukasti komensin hänet tekemään kanssani muutaman jooga-asanan. Häntä ärsytti koko juttu, hän pelleili ja ilvehti, mutta teki parhaansa. Lopuksi teimme pienen kynttilämeditaation, jonka aikana pidin häntä kädestä kiinni. Sekin häntä nolotti.
Ihme ja kumma, hän oli lopun iltaa ja seuraavan päivän äärettömän tyytyväinen ja rauhallinen ja halusi halata minua vähän väliä!!!
Joskus kun perinteiset kasvatuskeinot ja voimat eivät riitä, saattaa 'henkisistä keinoista' olla suuri apu. Enkelit ovat myös käytettävissämme, se on hyvä muistaa!
Aion ottaa joogan ja meditaation joka viikkoiseen ohjelmaamme.

Tsemppiä kaikille kasvatustyöhön!

Tottahan tuo, se riippuu niin paljon opettajasta millainen meininki luokassa. välillä olen itsekin miettinyt, että tavallinen koulu voi olla hyvä paikka jos on hyvä ope ja esim steiner huono jos huono ope...tai toisin päin. etenkin alaluokilla kaikki riippuu niin paljon siitä millaisen opettajan saa ja kuinka suuri luokka on.

Tiedä häntä mikä millonkin parasta, täytyy vain luovia kulloisessakin tilanteessa, yrittää parhaansa ja löytää omalle perheelle ja jokaiselle lapselle se sopivin juttu.

Valoa ja Rakkautta  :smitten:

Lapseni käy nyt kuudetta ja ope on vaihtunut ala-asteella VIISI kertaa  ??? :o ::)
Olen aina uskonut, että kaikella on tarkoituksensa, mutta kyllä se koville välillä ottaa  :'(
Sitten kun lapsi vielä on joutunut kokemaan paljon koulukiusaamista sekä muutamia ikäviä onnettomuuksia, niin eihän siinä VOI kuin pyytää enkeleitä apuun ja Luojaa varjelemaan.

Voimia, Iloa, Valoa ja Rakkautta kaikille  :smitten:
Ippuska

http://www.azuritepress.com/New%20Comers/architects_of_light.html

Monenlaista tietolähdettä tuntuu olevan Indigoista. Joidenkin lähteiden mukaan 99% autistisista lapsista ovat 3. tyypin indigoita:

About 99% of autistic children are Indigo 3's. Autism occurs when the non-Christiac Being within the Indigo 3 person tries to take over the Christiac Being (Oraphim), shutting it down and freezing the person's ability to communicate. This results in the personality going into terror. An "inner war" is going on inside on an unconscious level.

Sudden Infant Death Syndrome: A lot of these infants are Indigo children. The child Being finds a way OUT because they realise they're not going to be able to activate the gene code the way they had intended, and not going to be able to do what they came to do. So they leave and look for another body as quickly as possible.  Indigos often have asthma and jaundice as infants and often have spleen problems because the body is not quite ready to handle that level of frequency.


Maharic Seal meditointia suositellaan indigoille..
Onpas taas monimutkainen. :)
http://www.azuritepress.com/Maharic.htm
http://www.yogatohealth.com/Meditation_-_The_Maharic_Seal.html

Lisää juttua indigoiden "parantamisesta":
http://www.azuritepress.com/Indigos.htm

Minun pikkuveljeni on todellinen indigo-lapsi. Inhoaa auktoriteetteja, hänen sisässään on tajuttoman paljon vihaa ja voi että sitä temperamenttia! Ei menesty koulussa, aivan mielettömiä keskittymisvaikeuksia, taiteellinen ja herkkä poika on kuitenkin. Voisin kirjoittaa kirjan siitä, miten hänen indigomaisuutensa ilmenee ihan noista ADHD-epäilyistä riitoihin rehtorin ja urheiluvalmentajien kanssa, mutta siinä menisi ikuisuus.  ::) Ihana poika on, todella vaikea elää hänen kanssaan. Toivon syvästi että hän löytää oman tiensä, vaikka onkin nyt aivan sekaisin vielä.

Minulla on paljon noita indigo-lapsen piirteitä, mutta tietynlainen aggressiivisuus ja viha puuttuu (ainakin noissa määrin). Temperamenttia löytyy tosiaan, auktoriteettiongelmia täälläkin ja voisin melkein sanoa itseäni indigoksi, ellen tuntisi vielä itseäni tuhat kertaa pahempaa veljeäni, jonka rinnalla ongelmani ja raivokohtaukseni ovat minimaalisia. :2funny: Ehkä sitten jonkinlaista kristallimaisuutta on havaittavissa, henkisyyteen on vahva yhteys - siitä kertoo varmaan sekin, että jo alle 10-vuotiaana luin henkisyyskirjoja, aforismeja, astrologiaa, mystiikkaa...you name it. :angel: Täällähän sitä nytkin pyöritään ja näiden henkisten asioiden kanssa tuntuu siltä, että olen tosiaankin "kotonani". :)

Toinen pojistani on päässyt dysfasiakouluun, toinen olisi päässyt/joutunut sopeutumattomien (kauhea nimi) kouluun, jossa ylivilkkaita ja ad/hd-lapsia. Nyt hän menee normaalikoulun neljännelle luokalle, hyvin menee mutta tarvitsee paljon tukea koulunkäynnissä, jossa mieheni onkin mestari.  :) Kummallakaan ei ole diagnoosia, mutta itse epäilen että molemmilla on ad/hd, add tai aspergerin oireyhtymä.

http://www.aspalsta.net/
http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=38

Ai se olikin se indigo se syy..

Kerrankin ihanan asiallinen keskustelu aiheesta :)

Minä se kaipaisin enemmän juuri sitä, että ei olisi vain kyse indigo lapsista, tai adhd yms. autismin kirjon lapsista, vaan että voisi juuri lyödä nämä jutut yhteen ja keskustella sitten asiasta, mutta harvoinpa on tarjolla tälläistä vaihtoehtoa.

Mietin sitä, että mitä minä olen näiltä täällä oppimassa, ja mitä minun pitäisi tehdä heidän kanssaan, että saisin heidät ehjinä aikuisiksi asti?! Tai ainakin niin, etteivät säry enää yhtään enempää. Ja että miksi juuri minä olen heidän äitinsä? Miksi he ovat valinneet minut? Mitä minun pitää tehdä?! Mitä voin tehdä?

Kaikkeni yritän, ja wau, huomaan saavani asioita eteenpäinkin, mutta olen kuitenkin usein pihalla kuin lumiukko!

Väitän, että yksi raivopäinen indigo, ja kaksi kristallilasta.
En jotenkin pidä näistä väri jaotteluista tai mitä nyt ovatkaan, mutta käytän niitä nyt, jotta tulisin ymmärretyksi  ::)