Astro Foorumi

naetteko te tai nakeeko sen minun kartalta onko minussa jotain vikaa.. kun minulla on kylla pari ihmista jotka lasken ystaviksi. rapu ja leijona. olen heidat tuntenut koko ikani, silti heillekkaan en voi kaikkea puhua. ovat kuin siskoja. lisaksi minulla on kylla todella paljon tuttavia ja jonkin verran kavereita. mutta silti olen yksin!?! Minun pitaa olla aktiivinen jos haluan seuraa mut minua ei ikina kutsuta mukaan. mista tama voi johtua? mina en ole juoruilija, en hankala, minulle on helppo puhua. nain mina koen.. tama yksinaisyys koskee myos perhetta, isan uusioperhe ei pida yhteytta, kuulemma minulla on kaikki hyvin kun minusta ei kuulu.. haloo?? voisko joku katsoa ja kertoa mita ihmetta taa on! olen kylla kaikille ilmoittanut etta koen olevani yksinainen ja haluaisin enemman molemminpuoleista yhteydenpitoa, mut hiljaista on =((.

Kaikki, mitä elämässä koemme, on itsemme "aiheuttamaa" ja olemme sen jollain tavalla houkuttaneet elämäämme. Jos et puhu ihmisille asioistasi, et voi olla todella läheinen heidän kanssaan ikinä - se että koet, että et voi jutella läheisimpien ihmistesi kanssa ei johdu heistä, vaan sinusta itsestäsi. Sinä itse olet päättänyt olla eristäytynyt päättämällä, että et puhu asioistasi ja päättämällä, että olet yksin asioidesi kanssa - sittenhän olet. Maailma antaa sinulle sen, mitä sinä pyydät.

Miksi kukaan tulisi hakemaan sinua kotiovelta kerta toisensa jälkeen, kun et edes luota heihin sen vertaa, että avautuisit ja kertoisit elämästäsi heille? Totta kai heitäkin varmasti turhauttaa, kun yrittävät olla ystäviäsi ja sinä vain sanot kuinka olet yksinäinen ja tarvitset heiltä "enemmän" ja sinä itse et kuitenkaan anna heille sydäntäsi etkä luota heihin.

Sinulle on helppo puhua, mutta sinä et itse puhu. Sinä puhut siitä, että haluat molemminpuolista yhteydenpitoa - mutta katsos, yhteydenpito on muutakin kuin soittamista puhelimella. Se on sitä, että molemminpuolin luottaa toiseen, molemminpuolin rakastaa ja välittää ja molemminpuolin tukee ja molemminpuolin kuuntelee ja toisaalta myös molemminpuolista uskoutumista. Oletko tehnyt oman osasi?

 :smitten: Kaikkea hyvää! :smitten: 

Ebeniahan sen jo sanoikin kaurismaisella jämäkkyydellä  :) ... Vedämme puoleemme niitä kokemuksia, joita elämässä kohtaamme. Tietoisesti tai tiedostamatta.

 :merkurius: :skorpioni: vaikuttaa varmasti siihen, ettei sinun ole helppo puhua asioistasi, vaikka  :aurinko: :vaaka: sinänsä sosiaalinen merkki onkin.  :skorpioni: pitää aina osan asioista itsellään, salassa, ja  :merkurius::han on kommunikoinnin planeetta. Sinun kartallasi  :merkurius: korostuu siitäkin syystä, että se on kartan hallitseva planeetta (nousumerkin hallitsija). Salailun tarve voi toimia alitajuisena, mutta heijastuu silti ulospäin ja saatat huomaamattasi antaa itsestäsi vetäytyvämmän kuvan kuin ehkä haluaisit. Samoin nouseva merkkisi  :neitsyt: on eräänlainen eläinradan erakko, vahva selviytyjä, joka ei välttämättä apuja tarvitse. Tai ainakin sen mielikuvan annat siis muille. Selviät kyllä ja haluat olla yksin, vaikket ehkä haluaisikaan. Jokin sen viestittää. Uskon, että toisaalta kaipaatkin aikaa itsellesi ja ajatuksillesi ( :merkurius: :skorpioni:), mutta miten löytää se kultainen keskitie... niin, siinäpä pulma.

Olen omalla kohdallani huomannut, että mitä enemmän annan itsestäni muille, sitä enemmän saan. Kartallani on  :merkurius: :aspect_opp: :saturnus:, joten läheisten ihmissuhteiden luominen ei ole aina ihan helppoa. Muihin ei voi vaikuttaa, mutta itseensä onneksi voi. Kannattaa siis kokeilla rohkeasti avoimuutta. Ja niin metsä vastaa...  ;)  Aluksi se varmaan vaatiikin sitä omaa aktiivisuutta, jotta vanhat toimintakaavat saadaan murretuksi, mutta aikaa myöten helpottaa. Ja niin, kaikkia ihmissuhteita ei ole tarkoituskaan ylläpitää koko elinikää, vaikka  :kuu: :harka: varmasti niin haluaisikin. Osaa päästää myös irti niistä, jotka ovat jo oman polkunsa rinnallasi kulkeneet. Vielä tulee muita. Tsemppistä!

Tuosta tuli väkisin mieleen, että ajatteleekohan oma isäni minusta samalla tavalla. Vanhempani ovat eronneet monta vuotta sitten, isä on uusissa naimisissa...isä ei pidä yhteyttä. >:(

minusta se on isältä harvinaisen typerää ajattelu mallia.. kuitenkin vaimonsa lasten kanssa pitää yhteyttä. me edellisen liiton lapset on unohdettu. mutta toisaalta. nykyään en tiedä onko se sit helpotus vai mikä.