Astro Foorumi

Mikä tässä merkissä saa minut sekaisin?
Saako se muutkin sekaisin?

Parhaimmillaan tämän oudon ilmamerkin pitäisi olla sinnikäs, oikeudenmukainen, boheemi, idealistinen ja seurallinen.
Pahimmillaan  :vesimies: on raivostuttavan kapinallinen, petollinen, riidanhaluinen ja alkoholismiin taipuvainen.

Mitä mieltä te olette  :vesimies: ? Mä en ainakaan tule ikinä saamaan selvää tästä merkistä...

Boheemiuden vaihtaisin kalojen merkkiin, ja tilalle visionääri ja oman tien kulkija.

Minua hämmentää :vesimies::ssä vain se tunteiden viileys, että onko se tosiaan sille merkille luontaista. Joku sanoi täällä joskus hyvin, että ilmamerkit on juuri tuon viileyden takia jotenkin kiehtovia. Erityisesti :vesimies: on jotenkin charmikas.

Olen vesimies enkä käsittääkseni ole saanut sekaisin kuin pari kolme miestä elämässäni ja siitäkin on aikaa  ;) Myönnän olevani kaikkea tuota positiivista ja negatiivista mitä aurinkomerkistäni on sanottu. ;D Mikähän meissä nyt niin outoa olisi? Ikä tosin rasvaa älyä ja niin se on minullakin tehnyt, joten en enää juuri ole kapinallinen enkä riidanhaluinenkaan, mutta nuorena kyllä. Vesimieskin kypsyy kuten kaikki muutkin merkit.

Lemmikki

Jaa että vesimiehet tunne-elämältään viileitä? Varmaan totta, että jotkut vesimiehet ovat sellaisia, mutta minä olen kyllä tuntenut hyvinkin syvästi, kun olen ollut rakastunut.  :smitten:

Mutta esim. nyt kun minkäänlainen kaksilahkeinen ei ole minua säväyttänyt pitkiin aikoihin, niin olen kyllä melkoinen filbunke, ihan cool siis ja silloin olen myös kaikkein tasapainoisin ja tunnen oloni hyväksi.  8)

Vesimiehillä on käsittääkseni vaikeuksia ilmaista tunteitaan ja se pitää paikkansa minunkin osaltani, siksi ilman suuria tunteita on helpompi olla. Voimakkaan rakkauden lisäksi olen kyllä joskus tuntenut myös voimakasta vihaa... :tickedoff:

Jos nyt oikein yleistetään (kukaan ei saa tästä suuttua! ;)) niin sanoisin, että ovat älykkäitä ja aikaansaavia. Mutta munkin on pakko allekirjoittaa tuo jonkin sortin viileys. Tunne-elämä ei varmaan pääse sekoittamaan esim. urakuvioita niin etenevät mukavasti ja kouluttavat itseään usein pitkälle. Pystyvät sullomaan tunteensa taka-alalle (jos niitä ylipäätään on ;D) ja menestyvät! Mulle kaikkien ilmamerkkien ymmärtäminen tuottaa varmastikin eniten vaikeuksia kun oma kartta ei ilmava ole ( :askendentti: ja  :pluto:  :vaaka:).

Jaa-a, vai että veskari on ikuinen arvoitus  ;) Meitä pidetään jostain syystä pikkaisen outoina `pelle pelottomina´, ehkä sitä ollaankin, mutta jos kiinnostuksesi kohde on veskari niin annan pienen vinkin millä merkin omaavaan henkilöön tutustut paremmin: Älä ole liian kiinnostunut, ota tuo viileä lähestymistapa myös omaan toimintaasi niin avot, se on siinä.  :buck2:

Muista myös, että mitä enempi ripustaudut merikin kantajaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tuo viileys muuttuu lähes kylmyydeksi. Ei ole helppoa ei, mutta varmasti vaivan arvoista  ::)
Pitää mielen vierkeänä kun on pientä arvoituksellisuutta ilmassa :)

 :vesimies:

Ehkä pätee joihinkin, ehkä ei :) Riippunee myös monista muista ihanista kuvioista tolla tähtikartalla. Mun kohdalla ehkä eniten vaikeuttaa tota tulkittavuutta se, että oon just eka mahollinen :vesimies: ja moni sanoo mussa olevan hirmuna :kauris: piirteitä. Jos ja kun mä rakastun, oon toki sellanen että osotan tunteeni joskus jopa liiankin paljon, mutta helpoin mut oli nuorempana pitää itellään sillee, et välistä aiheutti mulle mustasukkasuutta ja vaikka niistä suutuin niin sitten olin taas kaksinverroin enempi rakastunu kun "voitin" itselleni suuren rakkauteni "takaisin" (vaikkei hän koskaan oikeesti ees lähteny, mä vaan kuvittelin koko tilanteen). :smitten: Jos taas kohde ei ole rakkauteni arvoinen, niin teen sen viileästi ja välinpitämättömästi suoraan selväksi enkä jätä mitään epäkohtaa sanomatta ja tuomatta ilmi (kävin vasta treffeillä, ja sanoin joka tilanteessa suoraan tyttöselle kun en pitänyt sen energiakentästä yhtään, jotenki vastenmielinen tapaus  :2funny:).

Siinäpä lisää ihmettelemisen aihetta :) Meitä kannattaa hieman kiusata, mutta ainoastaan sopivuuden rajamailla ja sillee et me ei oikeesti suututa (koska ainaski itte oon törkypitkävihanen jos joku ei tuu ekaks kysymään ja sopimaan ni mä en varmasti sitä tee ekaks (paitsi nykysin, kun on alkanu toi järki hiljalleen kasvaa tohon hiustupsun alle :D)).

:vesimies: =  :uglystupid2: mut silti niin rakastettavia me ollaan  :smitten:

Niin järki, mutta entäs ne tunteet? Toi oli jotenkin niin kuvaavaa, jos oikein ymmärsin. Eli huomataan tai opitaan, että ei ehkä ole järkevää olla pitkävihainen ja olla se osapuoli, joka ei varmasti aloita riidan sopimista. Kun sitten taas ihmisellä, jota enemmän tunteet hallitsee, tulee niin ikävä olo riidoissa olemisesta ja se painaa mieltä, jolloin tunnesyistä mennään ainakin puolitiehen vastaan...

Hmmm vesimies ja tunteet. Yleisesti ajatellaan, että vesimiehet ovat tunteettomia/viileitä. Mutta mitä sillä käytännössä tarkoitetaan? Toistetaanko lopulta vaan ulkoaopittua fraasia? Tarkoitetaanko sillä sitä, ettei näytä tunteitaan, vai että ei ole empatiakykyä? Vai ettei ole minkäänlaisia tunteita? Vai ettei rakastu? Vai sitä, ettei jatkuvasti kiehu raivosta vai mitä?
En tiedä, ehkä itse sovellan tämän omaan vesimieheyteeni siten, etten ole kovin herkkänahkainen. En pillastu helposti ja luulen sen taas johtuvan siitä, että jossain alitajunnassa vesimies aavistaa tilanteesta laajemman kokonaisuuden, ei välttämättä edes älyä aavistavansa sitä. (kuten mie esim. yleensä) Tunteitahan kuitenkin on ja ainakin itselläni on hyvä empatiakyky, toisinaan liiankin hyvä. Ja yksi pointti voi olla myös se, ettei veskarit ehkä tarraudu tunteisiinsa yhtä helposti, kuin jotkut merkit. Veskarilla ne tunteet enemmän tulevat ja menevät omia aikojaan ??? Kai sitä on lopulta arvoitus itselleenkin. Voi se olla sellaista rentoa asennetta asioihin, sitä vain luiskahtelee tilanteesta toiseen ja ihmettelee, että tässä sitä taas tämmöstä tapahtuu. Rakkausasioihin en taida osata sanoa muuta neuvoa, kuin että ei kannata veskarin ystävällisyyttä ja leikinlaskua tulkita flirttailuksi, veskari laskee leikkiä ja veikeilee tuttujen ja tuntemattomien kanssa, tosi on kyseessä jos muutut hänelle hieman pelottavaksi, eikä hän enää uskallakaan olla kuten kaikkien kanssa. Luulen, että veskarin salaperäisyys ja viileys on enemmän myytti, kuin tosiasia.

Erona miesten ja naisten välillä tässä on vielä se, että mä miehenä tiedän että elän mentaalisella tasolla, ja naiset taas emotionaalisella tasolla. Tästä johtuen jos miehessä ei ole herännyt yhtään feminiiniyttä, niin myöskään tunteet eivät ilmene sen paremmin. Jotkin astrologiset merkit ovat valmiiksi enemmän feminiinisiä, joten niiden kanssa on helpompi tulla toimeen tunteellisten naisten, kun taas veskarit ovat enemmän syväluotaavia mentaalisia persoonia, joiden kanssa tulee toimeen naiset, jotka tykkäävät syvästä analyysistä.

No oot sä aikamoinen, en mä vaan noin pystyis sanomaan vaikka onkin :merkurius: :vesimies:.


No mun mielestä ainakin sitä, että tunteet ei ole kovin tärkeässä asemassa. Ja siis jokaisellahan toivottavasti on tunteita, ihmisiähän me ollaan eikä merkkejä.

Ei veskarit kyllä pääsääntöisesti ole mielestäni mitenkään outoja, pikemminkin sellaisia mitä sanoisin normaaleiksi mukaviksi ihmisiksi. On turha valittaa viileydestä sun muusta, kun ihmiset yrittävät vain säälittävästi projektoida toisiin omia ominaisuuksiaan tai mitä toivoisivat itsellään olevan tai puuttuvan; harmistuvat jos niitä ei ilmaannu, luulen että veskarit on vaan erityisen hyviä olemaan vastaamatta kuten metsään huudetaan.

Sen sijaan aurinkomerkistä riippumatta korostunut Uranus, sitä ei kestä erkkikään. ::)

Oman kokemuksen perusteella kirjottelin, eli hyvin pieni otanta siis. En ole pahemmin tutustunut vesimieslaatuun esim. kirjallisuuden kautta...

Niin joo...ja mä sitten taas naisena tiedän olevani sekä mentaalinen, että emotionaalinen ;)En mäkään heitä oudoiksi sanoisi, mun mielikuva heistä on sellainen, etteivät ainakaan liialliseen tunteiluun sorru! Kuten itselleni saattaa joskus käydä...

Jos vitsiksi oli tarkoitettu niin ok, mutta muutoin epäilen pahasti. On poikkeuksia kuten sanoin joilla molemmat puolet ovat "heränneet", mutta niitä "normaali-ihmisten" parissa on aniharvassa. Naiset ovat lähes poikkeuksetta emotionaalisempia kuin mentaalisempia, johtuen jo fysiologisesta lapsen sisällä kasvattamisesta (ns. äidinrakkaus). :smitten:

Outoa, miten Veskarit osaa pysyä ikuisesti teini-ikäisinä..

Tunne-elämääkö ..? Tottakai, mutta kun se teini-ikäisen junnun.. ( :() - ja ajatukset .. . :smitten:

:buck2:

Ittel tuttavapiiris on kalat kaikkein pahimpia teinejä, vaikka aikuisia ihmisiä jo pitäs olla (toinen lähemmäs 30). Joten ei kantsi yleistää, eiköhän niistä jokaisesta merkistä löytyne ne omat teininsä, johtuen suurimmaks osaks sielujen nuoruudesta, kun eivät vielä ole päässeet kovin pitkälle omassa kehityskaaressaan.

Kantsii ;D

tässä tapauksessa ainakin

Minulle on jäänyt miespuolisista vesimiehistä hyvä kuva. Tunnen, että heissä on jotakin samaa kuin minussa. Ehkä hekin ovat aina hieman omissa maailmoissaan ja ymmärtävät siksi minua.:)

Naispuolisista veskareista minulla taas on vähän huonompi kuva, mielestäni he ovat juoruilijoita. Mutta varmasti on poikkeuksiakin.

Mä olen itse asiassa useimmiten ihastunut juuri  :aurinko: :vesimies: -miehiin! Veskarit, ainakin tuntemani, kun ovat hyvin miellyttäviä ja kaverillisesti helposti lähestyttävissä, leppoisia. Myös avuliaita ja syvällisiä pohdiskelijoita, vahvasti oman tiensä kulkijoita. Ja älykkäitä! Veskareille uuden oppiminen on helppoa ja analyyttisen luonteen takia syntyy tosi mielenkiintoisia keskusteluita! Itse olen täys tuulitunneli, niin helposti ihastun älykkäisiin miehiin :)  Ja kun mulla ei sitä ilmaa kartalla ole, niin kai sitä sitten helpommin ihastuu siihen, mitä itseltä puuttuu..

Nykyinen mies on tosin  :aurinko: :vaaka: , mutta hällä  :kuu: :vesimies: , joten jostain sitä Veskarivaikutusta tulee ;)  Mies oli alkujaan aika etäinen ja piti tunteensa kurissa, mutta ajan kanssa on avautunut ja puhuu tunteistaan nykyisin avoimesti, nostaa myös ikävät asiat saman tien pöydälle.

Mitä tulee teineihin, niin mun tuttavapiirissä eräs Rapu ja Kauris ovat kaikkein teineimmät merkit. Mutta nämä ovat vain yhden ihmisen perusteella katsottu, ei ko. merkkiä voi samalta kädeltä leimata teinimäiseksi ;)

En sanoisi veskareista, tai muistakaan ilmamerkeistä, etteivät he tuntisi. Vaan kyllä, kyllä he tuntevat ja monet varmaan paljonkin. Mutta se ongelma tuleekin sitten siinä, että se tapa millä he tuovat sitä esiin ei ole niin helposti ymmärrettävissä, tai sitten he eivät ollenkaan osaa tuoda sitä esille sillä tavalla kuin yleisesti käsitetään "oikeaksi tavaksi". Siten saadaan vain sellainen käsitys, että he olisivat jotenkin viileitä ja tunteettomia ihmisiä. Lisäksi, kun veskareihin liitetään se sellainen hetkessä mielensä muuttaminen, eli eilen olin rakastunut ja tänään lähdenkin jo muualle, niin liitän tuollaisen yleensä aina vahvoihin tunteisiin, jotka yrittävät tukahdetuttuina pyrkiä ulos. Veskarin ratkaisu on vain kuollettaa ne, ja vaihtaa suuntaansa ettei tarvitsisi ajatella sitä. Kyllä uskon, että ilmamerkeillä on vahvat tunteet, mutta heidän pitäisi oppia käsittelemään niitä myös muuten kuin järjen kautta. Luulen, että koska ilmamerkit kaikkein eniten kaikista merkeistä tarvitsevat toisia ihmisiä ympärilleen, heille voi olla vaikeaa hyväksyä tunteitaan, koska he pelkäävät että ne tarkoittavat samaa kuin heikkous ja näin ollen heidän otteensa toisista ihmisistä herpaantuu. Jaa-a. En tiedä.

No hei! Kuinka niin?  8)  ;)

Jostakin syystä minä pidän yleensä veskareista. Kaipa he ovat vähän arvoituksia, kun ainakin nämä minun tuttuni ovat niin monipuolisia, että aina tulee esille uusia taitoja. Siksipä ukkoonkaan ei voi kyllästyä, kun saan joka päivä tutustua häneen uudestaan.  :2funny:

Meinaan lähinnä hankalia aspekteja aurinkoon, kuuhun tai kulmiin - yhtymät, neliöt, oppositiot. Tai jos on planeetalle erityisen hankalassa huoneessa. Lyhytpinnaisia äkäpusseja.

Se onkin mielenkiintoista miten merkin hallitsija poikkeaa radikaalistikin merkistään, esim. Pluto/Skorpioni on toinen tapaus.   

Ei ollut vitsiksi tarkoitettu, mutta epäillä sopii aina ;D Jotta en nyt tässä vaikuttaisi hiuksia halkovalta idiootilta niin selvennän, miten tämän asian itse ymmärrän. Mentaalinen = ymmärrys, järki, viisaus jne. Emotionaalinen = tunnepitoinen, tunneperäinen. Eli yksinkertaistettuna järki ja tunteet "vastaikkainasettelu". Eli, todellakin koen olevani sekä järkevä, että tunteva ja tunteellinen!

Siinäpä sä selvensit tilanteen itse, eli olet normaali nainen, emotionaalisesti vahvempi. Toki molempia ominaisuuksia molemmilla hieman on, mutta luonto sen jo sanelee miten tämä menee :)

Niin miten mä sen selvensin? En mä sanonu olevani emotionaalisesti vahvempi...

Sanoinkos mä jossain niin?

Mä en ymmärrä, mistä tää johtopäätös tuli! Kun mä selvensin jotain ihan muuta...

 ::) Tämä  :uranus:  :aspect_con:  :keskitaivas: ei nyt niin kovin lyhytpinnainen ole. Ainakaan tietääkseni.  ;D

Tjaah.
No mahdan vaikuttaa viileältä kyllä....oikeastaan sen viileämmältä mitä enemmän itsekin epäilen että voisi niitä tunteita olla omaltakin kantilta. Minulla ainakin on vaikeuksia ilmaista tunteita...tai en halua ilmaista niitä, ennenkö olen aivan varma, että se kannattaa. Olen niin ehdottoman uskollinen ystävilleni ja muille läheisilleni, että vaatii PALJON, ennenkö katson että kannattaa heittää kaikki peliin. Siihen asti koetan vain liidellä pinnalla. Ja todella, mikäli joku yhtään alkaa omistaa millään muotoa, suhteessa minkälaisessa vaan, se saa heti käsijarrun päälle, ja voi tulla tiukkakin kurvi.
Mutta kovin monesti olen lämmin ja herttainen silloin kun koen olevani turvalisen etäällä toisesta...sitten taas jos koen että sinä liikutaan syvemmällä, saatankin heittää kylmäksi, ihan vain siksi, etten halua jäädä sinne nalkkiin ennenkö olen varma.
Tunteettomuus tulee minulla Uranus ja Oinas vaikutteisena muutenkin varmaan siitä, että olen niin pikainen...äkki tai mikä, mutta pikainen kuitenkin, ja näen jo sen tilanteen ohi jossa ne emootiot kuohuvat , enkä välitä niistä vaan katselen jo sitä lopputulosta. Viis sellaisista pikkuasioista kuin omat tai muiden tunteet, mennään jo asiaan!  :buck2:
Toki tässä varmasti myös vaikuttaa eletty elämä ja kokemukset mitä sitä kautta on vastaan tullut.

Itselläni on tuttavapiirissä pari  :aurinko: tai  :kuu:  -Vesimiestä, ja täytyy sanoa, että tullaan todella hyvin toimeen! Hauskoja ja piristäviä ihmisiä, naurua riittää ja minäkin osaan pälistä näiden ihmisten kanssa, kun normaalisti olen aika tuppisuu. Tosin itselläkin ilma-taipumusta Kaksosten kautta niin ehkä siitä sama aallonpituus. Varsinkin tuolla  :kuu:-Veskarilla niin omintakeinen huumorintaju ja järjenjuoksu, ettei varmasti maailmassa toista samanlaista. Mahtava ihminen ja mahtavat jutut! Toisaalta, tunnen myös erään  :aurinko: Veskarin joka puhuu vain itsestään eikä kuuntele muita, sellaista en kauan jaksa.