Astro Foorumi

Tuolla jossakin korvissani alkoi soimaan. Ja jäin miettimään... ::)

Mikä oikeastaan on vahva nainen/mies? Kun usein sitä katsotaan aika suhteellisesti. Kun on 'heikko' mies, niin nainen näyttää vahvalta tai toisin päin. Mutta jos se onkin niin, että heikko nainen ottaa heikon miehen, että saisi sitä vahvuutta ja taas toisin päin. Eli oma heikkous korostuu toisen heikkoudessa, jota saa palvella tai käskeä.

Olen vain huomannut usein, että kun toinen osapuoli on sairas, uskotellaan myös itselle, että toinen ei tule toimeen (mikä osin on tottakin) ilman MINUA. Se antaa pettävää vahvuuden tuntoa, joka usein todentuukin sitten toiseksi, kun toisesta elämä jättää ja jää yksin.

Tai sitten onko olemassa joku vahva ihminen merkiltään tai aspekteiltaan tai tähtikartan sokkeloita lukien. Onko yksinäinen ihminen vahva, kun se tulee toimeen yksin jne? Mitä on vahvuus?

Itsevarmuus on kaiken a ja o. Kyky ottaa tila haltuunsa, pitää viileä pää, hallita tilanne kuin tilanne. Tekee kuten itse haluaa, mutta optimoiden (että saavutetaan win-win) ei idiootisti, otetaan se mikä halutaan, mutta ei antauduta jokaiselle houkutukselle (kaikkea ilmaista viinaa ei tarvitse juoda.)

Näin tiivistetysti.  8)

Olisko vahvuus myös viisautta korostaa toisen vahvoja puolia eikä latistaa niitä heikkoja entisestään usein sen vuoksi, että osoittasi omaa 'vahvuutta'? Sillä näinhän alentaisi omaa vahvuuttaan.

Voisko kumppanuudessa vahvuus myös olla sitä että näyttää heikkoutensa?

Minusta vahvuutta on olla itsevarma, mutta myöskin epävarma. Kun tiedostaa omat vahvuudet ja heikkoudet on silloin sinut itsensä eli oman vahvuuden kanssa. Vahva ihminen on varmasti myös hyvin itsenäinen; ei tarvitse kaikkeen sitä toista osapuolta. Ja kun tuossa tuli esiin yksinäinen ihminen, niin kyllä täytyy sanoa, että varmasti yks vahvin tapa elää ja pärjätä kaikinpuolin, eli elää yksin itselleellistä elämää itsensä kanssa. 

Totta! Pöytä on pöytä. Puhdas substantiivi on paljon helpommin todennettavissa kuin adjektiivista tehty substantiivi. Kaulakoru löysi tuon ympäristön osoitteen niille:


Sokeudummeko ympäristön luomalle kuvalle? Olet vahva kun sinulla on rahaa. Olet vahva kun sinulla on koulutusta. Olet vahva kun olet järkevä. Olet heikko jos itket. Olet heikko jos kuuntelet muita. Olet heikko jos seuraat muita. Olet heikko jos tunteilet. Jne.

Siksipä on hyvä joskus arvioida uudelleen mikä 'minussa on vahvuutta'. Sillä joskus se mitä pitää heikkoutena, onkin toisessa tilanteessa vahvuus.

Kriisitilanne tuo esiin monta uutta seikkaa itse kustakin.

Uskaltaa olla reippaasti epävarma...kyllä! Itsevarmuudessa voi lyödä päänsä seinään.

Mietin tuota yksinäisyyttä ja itsenäisyyttä. Entäs jos sen heikkous on juuri vaikeus pystyä elämään toisen kanssa?

Entäs jos jokainen ihminen syntyy yhtä vahvaksi?

Olen törmännyt tapaukseen jossa heikkous on tullut esiin vaikeutena pystyä elämään toisen kanssa. Jännä kuitenkin, että tämä toinen osapuoli sanoi haluavansa parempi olla kaksin kuin yksin...mutta muuten oli tuuliviiri, milloin siellä, milloin täällä, joka "ei vaan oikeen tiennyt"... silloin on parempi olla yksin.

Hmmm...tuo viimeinen kysymys on hyvä ja pohdittavuutta vielä vaativa, etten kuule osaa sanoa nyt vielä mitään...

Vaikka sinulla olisi rahaa, et välttämättä olekkaan vahva vaikka kaikki ulkoisesti näyttää niin. Tähän olen kanssa törmännyt; "Miehellä on iso ego ulkoisesti kaikkineensa, että naapurin Erkkikin näkee sen jo kilometrien päähän, mutta tutustuttaan, mies on lempeä lepsukka jolle ei merkkaakaan raha sitä kaikkea... Tähän sopii hyvin kuvaamaan DNAn mainosslogan: "Minulla on ollut aina onnea raha-asioissa, muttei koskaan rakkaudessa. Hyvin tuttua minulle.

- Heikkoutta ei ole itkeä. Se on iteasiassa vahvuutta kun uskaltaa näyttää ne pirskahtelet kyyneleet avoimesti! Pidän taas luonteen heikoutena sitä, ettei joku osaa tai voi itkeä.

EN VOI MITÄÄN, että näistä mies-ja naisvahvuuksista vai vahvuuttomuuksista tulee etenkin miehen kohdalla niin mieleen suomalainen perusmies joka -ei itke ja on kuin mikäkin ärmyäijä- :P

Minulla on sellainen näsäviisas poika, joka väittää, että olemme jokainen energiapakkaus, joka ei lisäänny eikä vähene, vain muuttuu. Jotenkin se käy minunkin järkeeni. Vaikka puhuttaisi mistä hyvänsä energiasiirroista ja reikeistä.

Eli vieläkin väitän, että 'saamme syntyessämme saman verran energiaa = henkeä' eli voimaa. Ja jos energia on vahvuutta elää ja toimia, niin se ilmenee vain meillä kaikilla eri tavalla. Ehkä vain ympäristö ja vallalla oleva tahto (politiikot, papit ?)on keksineet tuon määrittelyn heikko ja vahva hallitakseen.

Ehkä tämä on taas sitä minun yltiöpositiivisuutta, mutta jotenkin olen kokenut ja lukenut että ihmiset eri elämän tilanteissa saavat 'loistaa' omalla jopa tiedostamattomalla energiallaan ja hämmästyttävät usein itsensä ja toiset.

Se vain ero, miten valjastamme nämä voimavaramme. Heikkoutta näyttäessämme se voikin olla jopa ase ja mitä suurimmassa määrin voima jotakin asiaa tai ihmistä kohtaan.

Meneekö liian vyyhtiseksi?  ::) Jotakin haen...

En osaa ajatella vahvuutta sukupuoleen sidottuna. Ajattelen jotenkin niin, että kun on vahvuudessaan heikko ja heikkoudessaan vahva, silloin on itselleen rehellinen.. ??? ja omille tunteilleen. Mulle vahvuus on itsetuntemusta, koska itsehän täällä ollaan oman itsemme pahimmat syyttäjät ja puolustajat  ;) muiden mielipiteillä tuskin on väliä?
En myöskään koe, että jos joku ei voi itkeä, hän olisi jotenkin huonompi tms  :idiot2: vaikka kieltämättä oliskin kiva tietää miten selvitään kuivin silmin, kun ite on koko ajan tippalinssissä  ;D

Väittävät, että on olemassa oikeaa vahvuutta ja sitten väärää-tiedä hänestä  :laugh:

Vahva ihminen tietaa omat hyvat puolensa ja myontaa myos omat heikkoudet.
Hanella on vahva moraali eika ikina syyta muita epaonnistumisesta ja han rakastaa muita kuten itseaan.
Mielestani ei ole kysymys miehesta tai naisesta=individual human being.

Ei kuulkaa, nyt olette ihan hakoteillä. Oletteko te koskaan olleet oikeasti työelämässä?? Varsinkin liike-elämässä tuollaisesta ei tulisi yhtään mitään. Minulta ainakin menee kaikki kunnioitus (ja luottamuskin) sellaiseen osapuoleen joka osoittaa vähäisintäkään epävarmuutta.

Sinä näit asian työelämäsi näkökulmasta. Ei kait siellä epävarmuutta sallita(kaan), silloin varmaan on palaverin paikka tai ulos potkinta.

Minä otin näkökulman siitä, että on epävarma parisuhteessa toiseen.

Haa, yks juttu on, kun toinen kosii. Silloin pitää myös uskaltaa ilmaista epävarmuutensa toisesta.
Eikä tehdä suin päin jotakin. Kysyä aikaa. Tai sitähän sinä et varmaan sietäisi. Silloin kai pitää sanoa suoraa, että 'en mene naimisiin kanssasi', koska olen epävarma tästä tilanteesta.

Kato Vegalle (vähän mielenmyllerrykseksi!)

- Jokainen terve ihminen on epävarma itsestään. Mitä terveempi ihminen, sitä paremmin hän tosin tulee toimeen epävarmuutensa kanssa.

On niitäkin, jotka eivät ole koskaan epävarmoja. Heitä kutsutaan psykopaateiksi ja muiksi vastaaviksi.

Poiminto Talouselämän-nettilehtisivuilta...

Taisit osua naulan kantaan! Sairaat ihmiset eivät siedä heikkouksia, paitsi se itse sairaus, joista he usein eivät ole tietoisia.  ???

En se lähde minäkään, mutta laitoin tuon kommentin, sillä en perkele pidä siitä että mun sanoilla aletaan viisastelemaan. Toi Katon lause; "oottekste olleet työelämässä oikeasti" oli ala-arvoinen. :idiot2:

No siitäpä hyvinkin!

Ei kun jatketaan vaan tytöt/naiset! Mä niin pidän tällaisista syväkeskusteluista jossa saa oikeen väitelläkin :)

Ei takerruta pieniin, eihän. Jokaisen tulee joskus sanottua/kirjoitettua jotakin, mitä ei ole edes tarkoittanut, vain heittääkseen jotain, ehkä esim. ärsyttääkseen keskusteluun.  ;)

 Uskon että tieto itsessään tuo varmuutta, jos työelämä otetaan esiin, niin se jolla on kokemusta ja tietoa voi rauhassa olla varma kannastaan ja teoistaan. Kun taas kokematon, epäluottavainen ei toimi yhtä varmoin askelin.

 Jos on yleensäkin ihmisenä luottavainen huomisen suhteen ja ottanut selvää asioista/olosuhteista/itsestään/elämästä niin tuo se varmasti varmuutta ja vahvuutta tullessaan, hmm, onko vahvuus ja varmuus synonyymejä?
 Ja vahvuutta on ehdottomasti minusta myöntää heikkoutensa. Joskus vahvan on pakko taipua että kestää myrskyssä. Eikä se "heikkous" silloin ole heikkoutta vaan viisautta?

Totta turiset DolceVita, itsevarmuus kasvaa kokemuksesta, mutta nuortenkin pitaa alkaa jostakin...
Liike-elamassa en minakaan menisi epavarman ihmisen puheille,mutta on paljon aloja joissa tietty epavarmuus onkin sita viisautta-uutta, joista emme viela tieda -silloinkin kokemus on mestari(taidealat, laaketiede ym)jos emme kokeile-emme opi menemaan eteenpain-vai?

Meillä oli perheessä aikoja, jolloin toin lapsilleni esille sen, mitä on kasvaa ja varttua epävarmuudessa. Taito luovia siellä kasvattaa ja se opettaa ettei ole suoria teitä. Pidin sitäkin antia positiivisena.  ;) Kvanttifysiikka jo opettaakin meille muuta kuin varmuutta ja suhteellisuutta.

Mutta tämä nyt meni vähän kauas vahvasta ihmisestä. Sittenkin epävarma olotila myös tekee ihmisestä vahvan. Olotila on jotain muuta kuin epävarma ihminen...mutta olotila senkin synnyttää.

Täytyypä osallistua.

Epävarmuudesta...
Ei ole aikuismaista (vahvuutta), jos ei pysty lainkaan siirtämään itkuaan, jos nyt vaikka kokouksessa tunsi olonsa surulliseksi. Aikuinen ihminen pystyy siirtämään tunnettaan. Lapsi huutaa kun huudatuttaa kirkossa. Aikuisen ei täydy tehdä niin, eikä se ole hänen heikkoutensa peittämistä. Epävarmuuden kokeminen ei tarkoita sitä että tärisee pelosta työpaikallaan. Voi todeta epävarmuutensa, hoitaa asiansa työnsä vahvana ja käsitellä epävarmuutensa sitten vaikkapa kotona. Se on vahvuutta.

En usko että miehen ja naisen vahvuudessa on varsinaista eroa, joskin on kullekin sukupuolelle tyypilliset ongelmat. Ja vahva nainen on naiseudessaan vahva ja vahva mies on miehisyydessään vahva. Ajattelen, että tyypillinen heikko nainen on esimerkiksi joku feministi joka näkee että mies on alistaja, sellainen uhriuden ihannoija. ja tyypillinen heikko mies esimerkiksi näkee naisen tyhmänä söpönä pikkuolentona.



Vahva ihminen on sellainen, joka on löytänyt oman timanttisen kovan ja ajattoman ytimen, jonka ympärillä liha, muoto ja käsitykset saavat murtua vanhetessaan.

Onhan noin naisen alistajiakin olemassa kuten myös miehiä jotka pitää esim juuri blondiutta bimboutena jolloinka nainen on helposti se söpö tyhmä pikkuolento; "helposti käytettävissä". Se on sitä miehen puolelta tulevaa manipulaatiomaista alistavaa hallitsevuutta josta tervejärkinen vahvuus on kaukana. Tätä tapaa voi sanoa suureksi heikkoudeksi!

Luulen että ihmisestä kuin ihmisestä löytyy niin heikko kuin vahvakin puoli. Miehessä heikointa minusta on fyysisen ja henkisen väkivallan käyttö ja samaa on käsittääkseni nykyisin myös naisissa, naiset on varmaan sillä henkisen väkivallan saralla kylväneet ja niittäneet satoa jo paljon aiemminkin kuin nykypäivinä.

Kun itse elän yksin ja olen tehnyt niin jo tooodeella piiiitkääään, niin en osaa sanoa, olenko vahva vai yksinkertaisesti kykenemätön elämään miehen kanssa parisuhteessa. Joka tapauksessa minusta on helpompaa olla yksin, vaikka yksinelo joissakin asioissa tuo ongelmiakin. Tiedän kuitenkin heikot hetkeni, niitäkin on ollut.

 :P

Itselläni kyllä on muutaman kerran niin yllättäen tunteet kuohuneet pintaan, ettei siinä ole mikään auttanut. Ja muutenkin tuo tunteen siirto on aikamoinen juttu. Tosi superia jos pystyy nappulaa painamalla ohittamaan tunteet. Kai vaarana on kuitenkin tunteiden tukahduttaminen, joka taas on toooosi heikkoa. Että melkoista tasapainoilua.

Vahva nainen uskaltaa kulkea omia teitään  :)

No sorge, vähän töppäs: "Naiset jotka pystyvät kulkemaan myös omia polkujaan" :coolsmiley:

Tämä aihe on jotenkin elämässäni jatkuvasti pinnalla. Olen kasvanut siihen että isäni on vahvasti tuonut esille, että mitä on vahvuus ja miten maailma on täynnä heikkoutta. Se vain seuraa ajatuksissani mukana. Olen miettinyt sitä niin ympäri ja ämpäri että ihmettelen, miten täälläkin joku voi parilla lauseella selittää mitä vahvuus on.  :o Sillä kun sitä ajattelee, kaikessa piilee heikkous. Ja olen itse tullut lopulta siihen tulokseen, että heikkous on inhimillistä. Siis se ei ole mitään mistä pitäisi pyrkiä pois, vaan se on meitä itseämme. Sen sijaan, että keskittyisi siihen millä tavalla voisi olla vahvempi ja vähemmän heikomppi, voisi keskittyä ajattelemaan elämää haasteena. Monet vaikealta tuntuvat asia ovat haasteita, joista oppii taas lisää. Kohti kaikkea, aina pitää yrittää.

Kasvoin ajattelemaan ihmisistä, että he ovat joko heikkoja tai vahvoja, ja vahvana en pitänyt lähes ketään. Sillä kaikista löytyy heikkoutta. Ja totta kai ruoskin itseäni, sillä näin jatkuvasti heikkoutta kaikessa mitä tein ja ajattelin. Mutta mihin tällainen luokitteleva ajattelu nyt johtaa? Ei mihinkään. Ei se synnytä mitään uutta ja hyvää, se vain rajoittaa. Haluan ajatella ihmisiä erilaisina yksilöinä, jokainen on niin kuin erilainen seos erilaisia mausteita. Ei mitään että oletko vahva vai et. Jokaisella on mahdollisuus elää onnellinen ja hyvä elämä. Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista ja hyvää, jotain mitä voi arvostaa. Ajattelin ennen että kovia kokeneet ihmiset ovat jotenkin parempia kuin muut, ja totta kai pidin taas itseäni täytenä nollana, sillä en ollut joutunut kärsimään elämässäni. Mutta loppujen lopuksi, eihän sitä voikaan vaatia keneltäkään ymmärrystä sellaisista asioista mitä he eivät ole kokeneet. Eikä se tee heistä yhtään huonompia ihmisiä.

Kiitos Ave, kirjoitit sellaista mitä kaipailin! Minäkin jäin pohtimaan sitä mitä vanhemmat (se lähin ympäristö) ovat kasvattaneet, mitä vahvuutta kohti he ovat pyrkineet itsessä ja sitä myöten lapsissa.

Isä itki usein, kun he erosivat, kuten äiti itki. Äiti raivosi enemmän, heitteli lautasia. Isä käpertyi, etsi apua lapsilta. Äiti tuntui silloin vahvalta. Hän vei eroasian päätökseen, ei kuunnellut rukouksia.
Luulin että isä oli heikko. Sitten opin erilaisia vahvuuksia sen kautta, mikä oli elämisen päämäärä.

Ja totta on, että juuri haasteissa mitataan vahvuus. Opetammeko lapsille haasteeseen tarttumista? Josku kuulen, että nuoret nykyään eivät kestä ongelmia. En usko, että tämä on ihan totta. Ennen vain tie, työ ja päämäärät olivat selvempiä. Opeteltiin yksi asia ja sillä elätettiin itsensä ja perhe. Nyt ei mikään ole yksioikoista. Mikään ei ole varmaa.

Ja olen oppinut, että sekä äiti että isä olivan vahvoja. Mutta hyvin eri tavalla. Siksi mietin sitä vieläkin, että syntyessä saamme vahvuutta kaikki samanverran energioissa, mutta me kulutamme itseämme eri asioissa, etsimme erilaisia haasteita ja vahvistumme niiden kautta eri tavalla.

Äidin vahvuus oli päämäärässä saavuttaa itsenäinen, oma elämä. Jotenkin hän opetti sitä meillekin. Äiti uskoi omiin mahdollisuuksiiin aikoina, jolloin naisetkin pääsivät töihin, vaikka palkka oli kamalan pieni.

Isän vahvuus oli päämääränä musiikki. Se oli vahvempaa kuin rakentaa hyvää suhdetta vaimoon. Se jäi taka-alalle. Joten vaikeudet ruokkivat vain tätä vahvuutta ja hän pääsi aika pitkälle päämäärissään.

Päämäärä tekee ihmisestä vahvan. Intihimo johonkin asiaan. Siksi minusta logoterapian psykologinen anti on hyvä, siinä ei kaivella vanhoja, vaan rakennetaan pikkuhiljaa tylsyyteen päämääriä, pienesti ensin.

Otanpa tähän toisenlaisen näkökulman omasta vahvuudestani. Minun biologinen isäni ei ollut läsnä kasvatti-isänä elämässäni vaan hän lähti muulle. Vahvuus on sitten tullut äitini, mutta myös kannustavan enoni ja hänen vaimonsa läsnäolosta. Olen 20 vuotiaasta lähtien elänyt aika itsenäistä ja itseellistä elämää. Monenmoista kiemuraa, kuoppaa, sotkeutuneita solmuja, mutkaisia reittejä joskus oikoreittejäkin, niitä ylitsepääsemättömiäkin esteitä, läpi harmaankiven- taistelua... mitä vielä... Että tässä sitä ollaan ja tällaiseksi tultiin; MINÄ. :)

Samoin on minullekin sanottu. Monesti luullaan, että jos/kun ihminen on sellainen vahvannäköinen rakenteeltaan, että "sä se varmaan kestät vaikka mitä". Pötypuhetta se on ollut välillä...

Ja tähän lopuksi vielä, että kyllä minä itken aika usein, välillä :-*

Mietin tuossa kun yks päivä tulin kaupungilta kotia. Kylmäpäisyyttää, siis suhtautumista jo kokemaansa asiaan uudemmankerran joka joskus heilaittu kovinkin kohtalokkaasti. Se on kanssa yks vahvuuteni ominaisuus; Kovan kokemuksen tuoma, käsitelty asia joka ei heilauta mieltä enää että meinaa seota.

Kässäsittekö ihmiset mitä tarkoitan? Suhtautumista ja asian osittaista sivuuttamista kylmäpäisesti pois mielestä. Kokemus kertoo myös sen toisenpuolen tästä asiasta, ettei jää märehtimään sinne sängynpohjalle.

Juu. Ja mulla on eräs todella, todella, ihana ja läheinen  :neitsyt: ystävätar jonka kanssa asioista juttelu on kyllä sielunhoitoa. Hän on kuin mikäkin rauhanenkeli. Kun mulla menee välillä liian lujaa niin hän on sellainen rauhoittaja sitten :-*