Astro Foorumi

Tulipa tuosta Esmiraldan vahvuus/heikkousketjusta mieleen tämä aihe.

Olen elänyt koko elämäni sellaisten ihmisten ympäröimänä jolla varallisuus on aika keskeisellä sijalla. Oman isäni koki että nainen saa onnelliseksi ostamalla hienoja autoja, kalliita huonekaluja, matkustamalla jne mikä on varsin yleistä?? Vai onko todella näin?

Onko miehelle kunnianasia saada kerättyä aineellista varallisuutta ja kokeeko miehet ja naiset että tämä on avain onnellisuuteen ja hyvinvointiin?

Itse rakastan koluta kirppareita ja olen ostanut paljon tavaroita kirppikseltä enkä koe sen olevan mikä häpeän tmv asia mutta esim lähiympäristöä se ärsyttää. Koluan myös alennusrekkejä ja laatikoita ja olen sitä kautta tehnyt aivan upeita löytöjä niin tämä ei tunnu lähiympäristöä haittavaan.

Mutta asiaan. Itse olen saanut elämältä paljon ja minulle on annettu mahdollisuus myös mm matkustaa mutta valitettavasti tämä ei tuonut minulle sitä hyvinvointia mitä itse kaipasin koska ihmissuhteet ja parisuhde ei ollut tasapainossa. Nyt en tietenkään sano että aineellinen riipumattomuus olisi asia jonka kieltäisin mikäli sellainen olisi mahdollista, mutta ei se kuitenkaan estäisi minua koluamassa kirppareita tai muutenkin kannattamaan kierrätystä.

Minulla on tällä hetkellä hyvä näin kun minulla on kuitenkin mahdollisuus tehdä huokempia ostoksia vaikkakin saatan välillä kaupassa haaveilla hieman hinnakkaimmista vaatteista tai kankaista.

Onko vanha klisee että aineellinen vauraus tuo onnen?

On varmaan jossain määrin yleistä. Kaikki lähtee omasta avomaailmasta ja saavutuksista. Toiset vaan nostaa omaa egoaa niin korkealle, tai kokevat että ovat isoegoisia maallisella omaisuudellaan. Kun ovat itse saaneet sen kaiken kovalla työllä, hyvällä ammatilla ja menestyksellä, niin tuntemani miehet (muutamat) ajattelevat että naisen saa onnelliseksi ostamalla ulkoisilla, näkyvillä hienouksilla. Minusta tämä on raskasta, enkä jaksais tällaista (enää).

Raha varmasti hyvässä määrin kun sitä on; tuo onnellisuutta kun ei tartte kitkuttaa ja saa sellaista hyvinvointia mitä on haluaa tai on halunnut. Mutta olen nähnyt sen, että vaikka Rahaa ois kuinka, se toinen kokee olevansa yksinäinen koska on saanut menetymisen tuomalla rahalla kaiken sen ulkomuodollisen kauneuden, muttei sitten "omaa rakastaan elämäänsä". Kuten jo yksinäisyyttä kuvaavan DNAn mainos-sloganin jo tuohon toiseen topikiin toin esille.

Raha antaa turvallisuutta, mutta varmasti ei tee onnelliseksi ketaan.
Onnellisuushan on meista itsestamme kiinni.

Allekirjoitan tuon, että raha tuo turvallisuutta
ja minun onnellisuuteni on hyvin pitkälle kiinni turvallisuuden tunteestani.

Minä olen niitä naisia, jotka haluaa ennenkaikkea turvallisuutta mieheltä
-siksi kait minun mieheni ovat järjestään hiukan
vanhempia (ja toki suhteellisen varakkaita) kuin minä.

Turvaton, epävakaa ja isätön lapsuus.. ::) -sitäpä se. O0

 Tietyssä määrin minut saa onnelliseksi kyllä materian tuomilla asioilla, pidän hyvin paljon matkustelusta ja mieheni myös. Meille matkat ovat yhteinen intohimo ja liikkeellä ollessamme koemme aina suhteen huippuhetkiä  :). Tosin meille riittää lyhyemmätkin reissut, eikä sen tarvitse tapahtua kuin vaikka naapurimaahan tai Lappiin jonne suunnitellaan seuraavaksi lähtöä.
 Mutta varsinaiset lahjat eivät ole mitään ainakaan minulle jos ei ole ajatusta ja tunnetta mukana. Jos joka päivä talon pihalle ilmaantuisi uusi auto tai vastaavaa niin kyllä olisi aika puuduttavaa verrattuna siihen lahjaan jota on todella mietitty ja jonka myötä ajatus tulee sydämestä. Eikä mielellään lahjoja saa tulla liian useinkaan ;).

 Allekirjoitan myös sen että raha tuo turvallisuutta ja sen myötä moni huoli huomisesta katoaa, mutta onnellisuutta se tuskin tuo kenellekään vain pelkällä olemassaolollaan.

Paska puhetta.. :P Minulle se tuo täyden onnellisuuden! :D
Minua ei saa surulliseksi millään silloin. :P
Viihdyn hyvin yksin pitkiäkin aikoja kun minulla on paljon rahaa.
Valitettavasti se menee juuri toisin päin
-kun on paljon rahaa, niin johan ystäviä riittäisi joka lähtöön,
eikä ole kovin paljon omaa aikaa itselle. :buck2:
Minä rakastan rahaa ja elämisen tasoa minkä sillä saa. :smitten:

No paska-puhetta sinulta Sasha, mutta puhutkin vain itsesi kannalta.

Minulla ei ole koskaan ollut rahaa edes hyvään kalliiseen hajuveteen. Mutta olen ollut kyllä niin onnellinen ihmissuhteista, että pari metriä maan pinnan yläpuolella olen lennellyt. En usko että mikään raha saisi aikaan sellaista tunnetta!  :smitten:

Sanotaan näin, että en mä ainakaan ilman rahaa onnellinen olisi.

Kyllä se onnellisuus on vaikkapa siinä, että kattelee ukonilman jälkeistä pinkkiä auringonlaskua kastepisaroiden helmeillessä ruoholla ja puissa eikä tartte pohtia riittääkö rahat seuraavaan ateriaan.

 Jaa, ollapa Sasha, ei olisi onnellisuus monimutkaista.

Elämän ei tarvitse olla monimutkaista.
Myöskään ei tarvitse olla masokisti elämän suhteen.

Kyllä siinä vaan on jännä taika kun laskut on maksettu,
eikä kukaan ole uhkailemassa mihinkään, varaa syödä laadukasta ruokaa
ja käydä ostamassa itselleen jotain, vaikka sen parfyymin.

Olen sen verran sitä kurjuutta ja köyhyyttä nähnyt,
että se oli ihan tarpeeksi, eikä koskaan enään! :buck2:
Olen niin traumatisoitunut siitä, että minulla esim. aina puolenvuoden
kuivamuonavarastot kaapeissa ja erillinen pankkitili, jonne olen säästänyt hätävaran,
jos jotain sattuu tai tulee vaikka ydinsota.

Tosin fakta on sekin, että jos olisin Suomeen jäänyt,
niin laadukas elämisen taso ja turvallisuus, mikä minulla on nyt,
olisi huomattavasti vaikeampaa
-tai sitten olen onnekas täällä tai/ja ns. pappi ja mestari tällä maalla.

Minulla ei koskaan ole ollut sellaisia ongelmia,
että esim. olisin yksinäinen.
Päinvastoin, omaa aikaa on hankalampi saada.
Tosin aivan varmasti, tuo iso sosiaalinen ystävien piiri
on auttanut tähän, että minulla on työ, asunto, ruokaa
ja rahaa laskuihin ja henkilökohtaisiin juttuihin.

Ja vtut mä alan teiltä anteeksi pyytelemään sitä,
minkä olen itse omilla lihaksillani rakentanut tänne Wieniin.

Itse olen ollut tyytyväinen vähäänkin, mutta eihän sellainen kitkutus ole mukavaa. Totta on se tässä varallisuus asiassa. Naureskelin tässä kuinka mun luova ja kekseliäs minä on saanut aikaan kaikenlaista pientä ja kaunista oman kotini ympärille. Tykkään käydä kirppiksillä jos sattuu löytämään laatutavaraa hyvään hintaan, ja ostan sitten. Näin olen omaa kotiani sisustanut pienin ja vähän suurinkin kalustein. Pidän ajanpatinoituneista kaluisteista! :)

 No ei tartte kenekään pyydellä anteeksi sitä mitä on työllään ansainnut, sehän on selvä. Mullakin on oma kokemukseni köyhänä kuin kirkonrotta-olosta silloin kun vielä opiskelin ja varsinkin sen jälkeen kun en heti saanut töitä ja elelin työttömyysturvalla ja sossun pienillä almuilla. Onneksi mulla oli ystäviä jotka olivat elämässä mukana ja joskus kun oli tosi tiukkaa sain heiltä apua, mun onnellisuuteni ja varallisuuteni oli tuolloin muut ihmiset ympärillä. Eikä tietenkään pelkästään avun takia vaan olemassaolon takia ja yhteisten hetkien tähden. He toivat iloa ja auringon mun elämääni, vaikka mietin joskus selvitäänköhän tästä ikinä :laugh:.
 Se mitä silloin koin on myös antanut ison arvostuksen sille ettei mun tarvitse miettiä syönkö nyt näkkileipää vai kaurapuuroa tämän viikon. Eikä sellaista tarvitse pyytää anteeksi.

No ei varmaan steriiliä, mutta tuollainen vanha kaluste särmineen ja koloineen, muttei kuitenkaan rämäkuntoinen on sellainen kaunistus kotona, ai että :smitten: Ja kyllä tuollaisesta ajanpatinoituneesta kalusteesta saattaa joskus joutua maksamaan useita satoja euroja.

Tässäkin on se, että arvostaako vanhaa ja hieman edullisempaa kalustetta vaiko ostaa kaiken uutena ja esim. merkkitavarana. Itse kun en ole varakas, harvoin kukaan taiteilija onkaan, mutta olen sitten muutenkin onnellinen kun on hyviä ystäviä ympärillä myös tässä elämässäni. :smitten:

 Perheellisiä tuetaan kyllä hieman toisella tavoin yhteiskunnan taholta kuin yksinasuvia, eikä heidän tarvitse laskea senttejä. Kaksi työtöntäkin sekä heidän yhteiset tulonsa on enemmän kuin yksinään elävän ja silloin tulot tarjoavat hieman enemmän pelivaraa. Mutta tietenkin asiaan vaikuttavat asumiskustannukset, asuinkuntakin, velat ym.

Jossain määrin olen samalla linjalla Sashan kanssa, vaikken ihan onnelliseksi riittävästä rahasta tulekaan. Rauhalliseksi raha kuitenkin on minut tehnyt, siis silloin kun sitä on ollut riittävästi. Kun asiat ovat hyvin, on työtä ja riittävä toimeentulo, en kaipaa kaksilahkeisiakaan, niistä on yleensä ollut enemmän harmia kuin iloa...

Tuossa joku oli sitä mieltä, että yksinäinen tulee paremmin toimeen kuin kaksinainen/moninainen. Perheellisten kohdalla tämän ymmärrän, jos on lapsia, niin rahaa menee reippaammin. Mutta kaksi yhdessä tulee kyllä ehdottomasti paremmin toimeen kuin yksin elävä ihminen. Heillä on vain yksi TV-lupa, yksi sähkölasku, yksi vuokra/vastike, yksi kotivakuutus, kahdelle tehtävä ruoka tulee edullisemmaksi yms. ja he maksavat kaiken kahden ihmisen tuloista. Yksin elävä sen sijaan maksaa kaiken yhden ihmisen tuloista! Kannattaa kokeilla, jos ei usko!

Olen keskiluokkaisesta perheestä. Vanhemmilla oli samanlainen näkemys raha-asioihin. Rahasta ei juurikaan ollut puhetta kuin suurempien ostosten yhteydessä ja ne maksettiin yhdessä.

Minusta on tullut aikamoinen pihi ja köyhäilijä määräaikaistöiden ja työttömyyden jäljiltä. Keksin tuossa äsken, kun nämä uudet xylitol-purkat on niin isoja, että nehän voi puolittaa, kestää 2 kertaa kauemmin syödä se kallis pussi  ;D Kaikki asunnossa on vanhaa, perittyä, saatua tai itse tehtyä. Nyt alkaa marjojenpoimintakausi...siitä saa taas puolukkapuuroa ja mustikoita sekaan. Nam. Ainoa joka on suht uusi on auto ja vaatteitakin ostan tietty kaupoista, tosin vanhojakin tuunailen.
Nyt tulot romahtaa vielä enemmän, kun aloitan opiskelut. Saa keksiä uusia köyhäilymuotoja. Jotenkin tämä köyhäily antaa myös voimaa, kun tietää että on älyä ja taitoa selvitä pienemmälläkin rahalla. Auta armias jos mulla joskus on rahaa, en varmaan tiedä mitä sillä teen  ::) No, varmaan mä jotain näin nousevana härkänä keksin...

Miesystävä on taas hyvin rahan perään(härkä) ja työtä kovasti tehnyt koko ikänsä. Ajelee mersulla ja vaatteiden tulee olla mielellään merkkiliikkeestä. Tosin on aina ALE-ostosten perässä hiihtämässä.
Olenkin sanonut hänelle, että ihan sama mulle ajaako hän Ladalla vai Mersulla, kunhan mä olen siinä vieressä istumassa. Tosin otan tietty ilolla vastaan kaikki korulahjat  ;)

Köyhäily on kasvattavaa, allekirjoitan Asboloksen tuumailut. Sitä minäkin harrastan ja siihen köyhäilyyn ei kuulu omaa autoa, vaan pääkaupunkiseudun lähiliikenne riittää ja kuukausilippu tulee edulliseksi. Valitettavasti täällä pääkaupunkiseudulla ei saa vuokrayksiötä 500 eurolla.....

No minun ei enää kannata sellaisia asuntoja etsiskellä, kun olen päässyt kiinni asumisoikeusasuntoon. Siinäkin kyllä 53 neliöstä saa maksaa 550 euroa vuokraa, mutta asunto onkin sitten tasokas, mm. oma sauna, lasitettu iso parveke ja parkettilattiat. Lisäksi jos jotakin asunnossa menee epäkuntoon, tulee huolto ja korjaa enkä minä maksa siitä senttiäkään (siis jos en ole itse aiheuttanut epäkuntoa). Kaiken kaikkiaan olen varsin tyytyväinen asuntooni ja mukaviin naapureihini.

Juu, saa niihin pankista asuntolainaa, lainallahan minäkin, kun en ole äveriästä sukua. Asumisoikeuspaperit on sitten pankissa lainan vakuutena, nehän on rahanarvoista tavaraa, ei tarvita takaajia. Asumisoikeusmaksun suuruus perustuu asunnon kokoon, valmistumisvuoteen ja asunnon sijaintiin. Minä kun asun tuolla vähän kauempana provinssissa niin asumisoikeusmaksu oli vain 8500 euroa, asunto oli kyllä jo 12 v vanha, mutta hyvässä kunnossa silti. Ennen asuin 34 neliön yksiössä ja maksoin siitä vuokraa yli 400 euroa ja siitä on jo aikaa sentään 6 vuotta.

Voisi olla minun kirjoitukseni kaikin osin, paitsi että miesystävä on Veskari
ja otan vastaan kaikki lahjat ja minulle ei olisi sama, onko miehellä lada vai mersu,
-seura kun tekee kaltaisekseen. :buck2:
Tosin kyllä varmaan taktisesti sanoisin miehelle vähän noin kuin sinäkin. ;)

Sitä paitsi mersedes ei ole mikään ylellisyysauto, vaan normaali käyttöauto.

Ja näin  :aurinko: :aurinko: :askendentti: :skorpioni: :kuu: :vesimies:
ja  :venus: :rapu:;na tiedän tasan tarkaan minne laitan extra-rahan. ::)
Jos mitään ei akuutisti tarvitse (maksaa), niin PANKKITILILLE SÄÄSTÖÖN. :P

Ja vtut se mitään köyhäilyä ole vaan järkevää rahan käyttöä. :coolsmiley:
Jos on kykenevä ompelemaan pari suoraa ommelta, niin ikkunaverhot
voi aivan hyvin tehdä/lyhentää itsekin.
Ja jos on kykenevä vielä ompelemaan 6 nappia per pussilakana,
niin saa jo lakanat sänkyynsä.
Ja just sellaiset kuin itse haluaa ja parempilaatuisesta kankaasta
tai sitten Joop!:n tai Versace looklike-lakanat halvemmalla. ;)

Suomessa minulla on varastossa itse entisöidyt, paremminkin sanottuna kootut,
tsaarin aikaiset teepöytä ja siihen kuuluvat 2 isompaa tuolta ja 4 pienempää tuolta,
kun ne oli täysin säpäleinä. Sain ne ilmaiseksi, koska entinen omistaja
ei oikein osannut arvostaa niitä.
Nyt niistä on tarjottu minulle parin kymmenen tuhannen euron summaa,
jotta minun ei tarvitsisi niitä tuoda Itävaltaan,
mutta luulen, että menisi siltikin liian halvalla.
Olen käynyt mm. entisöintikursseja läpi kun yhteen aikaan Suomessa ei ollut töitä minulle.
Yksi pimeä talvi siihen meni äidin ateljeeksi muutetussa vanhassa navetassa maalla,
kun ne väsäsin kuntoon. ;)

Rakastan rahaa ja sen voisi kääntää niin, että rakastan itseäni.

Jos minulla olisi lapsi, niin sitten kait sitä lasta ja itseäni.

Toki minulla on hyvä maku sen suhteen, miltä ulkonäkö ja koti tulee näyttää,
ja monien mielestä se on "varsin kallis maku",
mutta todellisuudessa teen kuten kaikki muutkin,
eli juoksen alennuksien perässä ja teen ja tuunaan itse
ja mixaan halpaa ja kallista, joten minun päälläni
voi aivan hyvin olla housut Zarasta, paita merkki handsecond-liikkeestä
ja sitten kengät, vyö ja laukku jokin kalliimpi ja ylellisempi merkki(t).

Minulla on ystävinä naisia, joilla on rahaa ostaa ja käyttää
pelkästään Pradaa, LV:ia ja Versacea ja näyttävät silti tosi "köyhille"
ja tyylittömille ja minä suorastaan kärsin kun näen,
kuinka se raha ja vaate menee ihan hukkaan henkilön päällä.

Tosin nämä ystävät ovat siitä kivoja, että kun ne lihoo jonkun
vaatteen yli, niin jos jostain tykkään, niin he mielellään
kierrättää rättejään minulle etenkin nyt, kun opiskelen
puolet ajasta jonka olen töissä.

"Kultaseni näytät todella kauniilta tänään, uusi asukokonaisuus..?
Miehesi huomioinut sinua..? Lisää kakkua..?
Maista, tämä on aivan ihanan makuista..!" ::) :P

 :coolsmiley:

On meitä niin eri lähtöön :)

Itse olen tyytyväinen vähään, en haaveile merkkituotteista tai kalliista asioista. Toiselle taas ne ovat tärkeitä. Ainoa mihin rahaa tarvitsen elämisen lisäksi on matkustelu. Sitä rakastan, mutta toisaalta saan sitä tehdäkin muutaman kerran vuodessa ja se riittää.
En tavoittele rahaa, itseasiassa en haluaisi olla rikas. Olen kai siinä omituinen  8) mutta en kyllä köyhänäkään haluaisi elää, niin että joka penni pitäisi laskea ja miettiä saako ruokaa tai laskut maksettua.

Tämä on vähän niin että toiselle sopii toinen kuin toiselle :)
Ymmärrän tuon idean että raha tuo turvallisuuden tunnetta. Kyllä minullakin on säästötili jonne pistän rahaa pahan päivän varalle. Eihän sitä koskaan tiedä..

Minusta ei huomais että olen taiteilija; "Hei tuolla menee taiteilija", vaatteiden perusteella koska en pukeudu niin boheemisti. :) Ostan yleensä aina alennettua vaatetta, mutta en juokse kylläkään juuri niitten perässä. En kovin tykkää käydä vaatekaupoissa kiertelemässä vaan tilaan vaatteeni useimmin. Pidän laadukkaista vaatteista, mutta koskaan EN OSTA normaalihintaisia vaatteita. Ainut mihin olen satsannut kunnolla on Prada-merkkiset (perkeleen kalliit) silmälasini enkä koskaan maksa tätä hintaa enää laseista. :P

Tuli hauska ajatus mieleen. Pitää siis heittää vähän vitsiä :) ;D

Aika usein meista moni varmasti miettii liikkuessaan, että "hei tuo on varmaan varakas liikemies", tai "no varmaan lääkäri vähintään", tai "se on sittenkin joku asianajaja".

No okei, monesti näin arvauksemma menee oikeen osoitteeseen.

Mutta koskaan ei kuule sanottavan (eihän se tunnu kuin kornilta); "Hei tuolla menee toimistosihteeri" vaikka uniformuhan se heilläkin on; kauluspaita ja jakkutakki mistä tunnistaa. Tai "tuolla menee opettaja" pukeutumisen perusteella...

(tiistai sekoiluani) mutta näin se vaan menee ;) ;) ;)

En harrasta merkkivaatteita tai muutenkaan mitään design-kamaa. Ainoa "heikkous" näissä asioissa on Longchampin laukut...niitä minulla ei vielä ole, mutta haluaisin kyllä. Ja syy on se, että ne nyt vaan on laadukkaita ja kestäviä ja kivan näköisiä. Periaatteessa inhoan ostoksilla käymistä (onko tämä nyt epänaisellista, kun ei shoppaus kiinnosta... ???). Tilaan vaatteeni postimyynnistä, kun olen löytänyt sellaisen edullisen väylän ja sopivia vaatteita.

 ;D :2funny:

No minusta varmaan sitten (ainakin Suomessa) ajatellaan,
että tuolla menee venäläinen ja/tai prostitoitu. ;D :2funny:

Ei nyt mitään lyhyttä ja kireää minihametta punaista tai gebardikuviolla,
vaan aika klassista, mutta aivan varmasti liian kallista
ja tyylikkäästä Hkin katukuvaan. :D

Tuo merkkivaatteiden käyttö ja tyyli on aika lailla myös kulttuurikysymys.
Täällä esim. köyhät turkkilaiset ja katu-romanialaiset
aika usein näyttävät siistimmiltä pukeutumiseltaan kuin suomalaiset yleensä.
Muissa Euroopan maissa on normaalin tervejärkisen
ihmisen merkki pyrkiä pukeutumaan niin, että minulla on hyvin asiat
ja olen tyytyväinen elämään.
Missään muualla ei näe niin paljon mustiin pukeutuvia ja likaisia
vaatteita ihmisten yllä kuin Suomessa.


Suomessa tyylikkyydellä on statusarvoa kuin heh..! ;D :2funny:
esim. Mersedeksellä, vaikka sitä voi ajaa joku ällö hikinen taksi-reino
kaikkine runsaine mustalaiskoruineen. ;D :2funny:
Täällä se on normaali auto, luxusautot, siis oikeat statusautot
ovat sitten Porscheja, Masarateja, Bentleyjä, Jaguareja,
Lamborgineja, Ferrareja jne.

Vain muutamat Mersedes mallit, kuten myös Audin parit mallit
ovat hiukan luxumpia, etenkin kun istut itse takapenkillä
ja sinulla on oma kuljettaja. ;)

Esim. pari vuotta vanhat BMW:t ovat turkkilaisten autoja.

Suomalaisten pukeutumistyyli on ihan legenda! ;D :2funny:

Siis riippuu kulttuurista, mikä on ns. statusjuttu ja mikä ei. :)

Kuvitelkaa italialaiset! Nehän vasta tykkää kaikesta kauniista,
(ja kauhistelee muun maalaisia!) eikä se ole mikään stausjuttu.

Ajattelinkin että milloinkas joku sanoo näin, sillä ihan totta on asia. Mutta miksi on näin - siinä sitten kysymys?? ::) Ja nämä mustiin pukeutuneet ovat yleensä metalli/hevi ihmisiä ja ilmekin on yleensä aika myrtsi. Usein tulee hamppi vaikutelma; olkoon nainen tai mieshenkilö kyseessä.

Mietin usein kaupungilla kulkiessani, miksi katukuvassa ei näy paljoakaan meillä suomessa, ainakaan täällä missä esim minä asun; tyylikkäästi pukeutuvia nais-mieshenkilöitä :P

Tästä status-asemastahan on ollut täällä foorumilla aiemminkin puhetta. Ja mainitsit asian niin, että suomessa ei ole kuin ehkä 1-2 miljo/biljonääriä jotka voivat omistaa kyseisen auton. Eli siellä Wienissä asia on sitten toisin; miljonäärien suhteen. Muistuuko mieleen?

Minä pukeudun pelkästään (melkein) mustiin, ja likaisiin vaatteisiin ;D

Syynä =olen neuroottinen värisävyjen suhteen jtn jos vaatetarjonta jotain käsittämätontä trendirytkyä 1-2 värisävyssä, jossa erkkikään ei näytä miltään, joudun tyytymään mustaan. usein myös vaateteollisuus on suunniteltu muulle kuin pohjoisen leveysasteiden puhtaalle valolle, etelään :(. Silloin on silmänrauha, eikä rumat värivirheet raaasta
Siksi

Likaisia, koska ei jaksa pestä pyykkiä ;D, ja taloudenhoitajatar vasta tulossa meille

Hyi..! :buck2: Onko ihme, että suomalaisten naisten
yleisin sairaus on hiivasieni ja miesten jalka -ja kynsisieni? :buck2:

Ne tulee likaisuudesta yhdistettynä huonosti hengittäviin vaatteisiin.
Se, että vaate ei hengitä, ei yksin tuo sieniä.

Ah, tuliopa justiinsa mieleen, että entäpä suomalaisten
moninaiset allergiat? :o

En minäkään jaksaisi pestä vaatteita itse,
mutta ei helewetti vieköön, nenäni ei kestä,
eikä kyllä varmaan terveytenikään.:buck2:

Alusvaatteet, sukat ja paidat pitää pestä
joka käyttökerran jälkeen, farkut ja housut kahden käyttökerran jälkeen.
Ei se nyt voi olla niin hankalaa viskata pyykit koneeseen
ja kuivamaan..? :uglystupid2:

Kun puhutaan miesten ja naisten varallisuudesta,
niin olen huomannut, että hygieenisyys, kodin siisteys -ja terveydentaso
paranee, mitä varakkaampi henkilö.

Mitä köyhempi, niin sen enemmän esim. mies haisee rankalle hielle
ja sen rumempi käsien hygieenisyystaso,
esim. liian pitkät ja likaiset kynnet ja känsiä ja kuiva karhea iho.
Minua inhottaa kätellä niitä :buck2: ja heti kun tulee tilaisuus,
niin pesen käsiäni kuin hullu! ;D :2funny:

Kauhea, voiko näin sanoa..? :-X

Myös mitä köyhempi tupakoitsija, niin sen pahemmalle niiden
henki ja vaatteet haisee.
Tuota olen miettinyt, että johtuuko se paitsi hygieenisyystasosta,
niin myös siitä, että rikkaammilla on varaa ostaa
parempi laatuista tupakkaa? :idiot2:

Nimittäin Veskarini polttaa Dunnhillejä
ja parit naispuoliset ystäväni Glamoureja ja Vogueita
ja heidän henkensä ei haise juuri yhtään. :idiot2:  

http://www.frenchpropertylinks.com/frenchpropertyextradetails.asp?property=EV6336

http://www.taloussanomat.fi/raha/2009/01/13/lomalle-kiitos-vaikka-mika-olisi/2009935/139

Mulla on tosi herkkä nenä ja voiko näin sanoa,
haistan halppis tupakoitsijat jo kaukaa! :-X :D :2funny:

Köyhyys haisee ylipäätään pahalle.. ;D :2funny: :D ;D :2funny:

You know, muovilattioille, hielle, suolisto -ja hengenhajuille,
kiinalaisille tuotteille, tupakalle, pesemättömille vaatteille
ja iholle, likaisille hiuksille ja nuhjuisen hajulle ja ruoan hajulle. :P

Ei saakeli teidän vastauksia! Kuka haisee :P kuka ei :) Kuka ei pese pyykkiään :crazy2: kuka pesee :)

Kerrassaan arkielemän realismia!

Hohhoijaa! Aika pieni osa (musta/ruskea takki) mustaan väritykseen pukeutumisessa, kun varmaan oli tarkoitus tarkoittaa, että ollaan yleensä niin perkeleen kokomustissa ja synkkiä kuin mitkäkin.

MUSTA on hyvällä tyylitajulla: kaunis, klassinen ja ajaton väri :coolsmiley:

Mitäs se pantteri siinä nyt murisee :2funny:

Joskin tieteellinen todistusaineisto puhuu toista..

Mutta mä olenkin vaan väliinhuutelija, tää ketju on tainnu aika pahasti lähtee rönsyämään..

Mutta etsin sen ruotsalaisnaisen yhteiskuntatutkimuksen, yht.kuntaluokista.. joka ruotsissa on 'paljon' enemmän ollut esillä

Ja se tulee yksilön oman bakteerikannan mukaan.. Toisten haisee, toisten ei; en usko että varsinaisesti suuhygienialla mitään suurempaa vaikutusta, jos luonnollonen bakteerikanta on hajua aiheuttava, ellei sitten ihan ole jo joku sairaus, ientulehdus. Suolisto tietty voisi vaikuttaa.. (mutta miten se niin ylös asti, eikö se ole vaan toisesta päästä :buck2:).

No nyt taas puhutaan kansallisuuksien hygienia-käsityksistä myöskin.
Olen asunut elämäni aikana monissa maissa ja
kaikista paskaisimmat ihmiset löytyy Ranskasta
ja likaisimmat kodit Briteistä, -siis oman kokemukseni mukaan.

Sitten puhtaimmat ihmiset ja kodit ehdottomasti
Itävallasta ja Saksasta, mutta näillä kansoilla
elää edelleen selkärangassaan myöskin rotujen puhtaudesta,
vaikka he ei sitä enään tietoisesti ajattelisikaan.
-se kulkee ikäänkuin perintönä.

Täällä koko ihmisen terveyskäsitys perustuu
puhtaudelle ja järjestykselle.
Kaikenlainen siivottomuus aiheuttaa depressiota,
välinpitämättömyyttä ja haluttomuutta (reippauden puutetta) ihmisessä.

Siksi kait täällä siivoja palkataan joka kotiin, ellei sitten ole tosi rahaton.
Se maksaa 40-50 €uroa kerta.

Wienissä on suurinosa taloista super vanhoja.
Itse asun taloyhtiössä, joka on ollut olemassa jo 1000-luvulla
ja nurkissa ei juokse kuoriaiset ja sokeri -ja viemäritoukat,
kuten suurimassa osassa Helsinkiläis asuntoja.

Suomessa ne sanoo, että niille ei vain voi mitään,
muuta kuin myrkyttää paljon,
täällä ne sanoo, että ne tulee jos niille löytyy ravintoa
ja rakennusaineistoa -> likaisuus, siis siivoa kunnolla ja tarpeeksi usein.

Suomalaiset syyttää halpaa rakentamista
ja huolimattomuutta/välinpitämättömyyttä rakentamisen yhteydessä,
mutta eikö nämä ole juuri (ainakin henkisen) köyhyyden oireita?

****

Toinen juttu tulee mieleen saksan opiskelustani.
Kurssillani on pari köyhää,
joille valtio maksaa kurssin + elämisrahaa kurssin ajan.
Tämä ensimmäinen modul kestää vaivaiset 3 kk
ja jo nyt toinen on lopettanut yhden kk jälkeen kesken
ja toinen valittaa koko ajan, kuinka vaikeaa opiskelu on
ja häiritsee muita valituksellaan ja opettajan haukkumisilla
kaikki tauot ja heti kun opettaja poistuu luokasta. :buck2:

Tämä pätee kaikkeen opiskeluun ja työtekoon.
Köyhä, joka on reipas, ahkera ja halukas oppimaan uutta,
ei ole köyhä kauan.

Kumma juttu-olen nahnyt myos tosirikkaita, jotka omistavat kerrostaloja siella sun taalla ja heilla ihrat hollyy ja pukeutuminen on lahes mautonta-heista loistaa motivaation puute, joten olen vielakin omaa mielta, etta onnellisuus on meista itsestamme kiinni-eika varakkuudestamme!!!

Olen samaa mieltä.

Lemmikki

Totta, taloyhtiön omistaja, jolta hommasin asuntoni,
on juuri tätä sarjaa, tosin ei järjettömän lihava,
mutta sitten kaikkea muuta kylläkin. :crazy2:

Hän ei nyt kaikista rikkaimpia ole,
mutta kuitenkin jo tasolla, että voi niin alkaa sanoa.

Sillä on Wienissä 4 isoa kerrostaloyhtiötä
1. ja 19. bezerikeillä, eli kaikista kalleimmilla alueilla,
yksi viinikartano 19. bezerikillä. Sitten sillä on Espanjassa
ja Etelä-Ranskassa hotellit ja taloyhtiöitä ja toimistorakennuksia
ja Balilla sillä on yksi isompi hotelli.


Se on perinyt ainoana lapsena kaiken omaisuutensa vanhemmiltaan
ja sen ei ole koskaan tarvinnut tehdä oikeasti töitä,
koska nuo omistukset tuottaa jo leivän pöytään
ja se tekeekin juristin hommiaan lähinnä harrastukseksi.

Sillä ei ole kovin paljon asiakkaita ja se menee toimistolleen,
joka on samassa kerroksessa asuntoni kanssa, joskus vasta 10-11 aikaan
ja on jo juovuksissa tuossa klo 14-15 aikaan. ;D
Mulla on aina ollut tunne, että sen sihteeri itseasiassa
hoitaa sen kaikki hommat. ;D

Eronnut, kahden 10-12 vuotiaiden tyttärien isä, joka ei saa nähdä lapsiaan
alkoholi-ongelmansa vuoksi kuin hyvin harvoin.

Tuskastuttavan läheisriippuvainen,
mutta kun ei niitä samoja kännisiä juttuja jaksa kuunnella
kerta toisensa jälkeen. Sen verran on jo alkoholi vauroittanut
elimistöä ja kehoa, ettei tasapaino tahdo enään pitää edes
pienestä määrästä viiniä
ja kuset tahtoo tulla useinmiten housuihin ja se ei muista,
mitä juttuja se on jo kerran, pari kertonut. :P

Kovasti se on yksinäinen, mutta tietää kaikki kaikista ja kaikesta
ja juoruilee alakerran 4:ssä ravintolassa kaiken kaikille.  ;D
Herra juman jee, mitä juttuja minusta ja Veskarista siellä liikkuu!  ;D :2funny:

Siisti koti sillä tosin on ja puhtaat vaatteet joka päivä,
mutta siivooja pitää huolen pyykinpesusta, kuivauksesta
ja siivouksesta. ;)

Minun asuntoni joutui räknäyksen alle, koska jotkin
tahot epäilee, että sain asuntoni liian halvalla häneltä.
Jos tämä asunto olisi missä tahansa muualla
kuin 1.bezerikillä, niin kukaan ei olisi asiasta kiinnostunut.
Näin se kateus toimii! :-*
Onneksi minulla näitä juristeja ympärillani useampi,
joten eiköhän se siitä ja on se mukava, kun ihmisillä
elämänsisältöä minun asioistani. :P


Joo ei se raha aina ratkaise,
mutta nyt varmaan ylipäätään puhutaan yleisllä tasolla..? ;)

Minun tuttavapiirissäni tosirikkaat, keitä heitä on,
on kyllä aika tuollaista itsestään hyvin huolta pitäviä,
tosin onhan kaikilla omat outoutensa, oli rahaa tai ei.  ???

Että ulkonäöstä (jo) näkee kuka on varakas. Hyvinpä on olleet jotkut syöneen näköisiä "kukkaron pullistumisesta" johtuen :buck2:

*REPS!* :D ;D :2funny: Aivan loisto repäisy Tuuli-Hiuksissa! :D

...ja köyhät ei vain voi olla lihavia!  ;D :2funny:
Jup, kyllä sen kuule vain tunnistaa ulkonäöstä! :P

Voi Sasha Sasha  :angel:

Minä olen ollut lapsuuteni "köyhä" ja siistimpää kotia on saanut etsiä, vaaka äitini oli hyvin tarkka siitä että kaunista ja puhdasta pitää olla vaikka ei rahaa olekkaan. Kyllä meillä pestiin vaatteet ja peseydyttiin joka päivä vaikka rahaa ei ollutkaan mihinkään ylimääräiseen.
Enkä edelleenkään haise pahalta tai kärsi pahanhajuisesta hengityksestä vaikka olenkin keskituloinen  ;D

Voi hyvänen aika  :D siis tätä keskustelua

Siis EI! En tarkoittanut sanoillani että painan alas köyhiä kun en itsekkään ole varakas. Pöh! Tarkoitin, että tuli mieleen eräät tuntemani miehet joita voin kuvata sanoilla; "syöneen näköinen kun tulee Jaguaaristaankin melkeen ulos"

Tz-tz-tz..Artemis!

Minun Kauris-äitini oli oikea siivouspiru
ja otto-äitni se vasta onkin, kun on bakteeri-arka,
ja toinen oli eläinlääkäri-taiteilija ja toinen sairaanhoitaja,
joten ei mitään erityisempiä rikkauksia meilläkään arkielämässä.

Mutta kyllä se vaan maailman fakta on,
että varakkaamilla, ja nyt en puhu joistain boheemeista perijöistä
tai muuten vain hiukan erikoisista ihmisistä,
niin heillä on viimeisen päälle puhtaat kodit
yksinkertaisesti siitä syystä, että heillä on rahaa
siivoojaan, joka käy niillä useamman kerran viikossa
putsaamassa ja järjestelemässä paikat,
viemässä roskat ja pesemässä pyykit ja silittämässä ne
ja viikkaamassa kaappiin.


Minun lapsuudessani meillä ei käynyt siivoojaa,
ja vaikka äidit oli siivoushulluja,
niin kyllä meillä pyykit välillä jäi muutamaksi päiväksi
koriin haisemaan, kun äideillä oli kiire ja kersat ei viitsineet. :P

Tavalliset ja köyhät ihmiset eivät juurikaan osaa pitää rikkaita
ja menestyneitä normaaleina ihmisinä,
vaan ne on heidän mielestään aina
jotain kummallisia, erikoisia, tyhmiä, lahjattomia
ja hmm.. ::) hikisiä läskejä
-tietenkin kateussyistä
(ja siksipä he ei koskaan saa varakkaita ja menestyneitä ystäviä,
vaan joutuvat ikuisesti katselemaan köyhiä..!  ;D :2funny: )  :-X :angel:

PS. Vaikka puhutaan niinkin valtavan arasta
ja monien sielua repivästä aiheesta ::)
kuin näkökohdat varallisuuteen, niin pls,
älkää menettäkö huumorintajuanne,
vaikka planeetatkin olisivat nyt hiukan vinksallaan.  :P

 ;D :2funny:
Nö... minä vain komppasin kirjoitustasi!
Olen täysin samaa mieltä! (Olin vain sarkastinen).

Olen itsekin vain keskituloinen tai jotain, lapseton nainen,
jolla on vapaasti ystäviä kaikista varallisuusluokista,
mutta joka kuitenkin on kallellaan varakkaiden puoleen,
koska tykkään tietenkin itsekin menestyä,
omata hyvän sosiaalisen turva -ja tukiverkoston. :)

Ja niin, ovat ne varakkaammat kuitenkin yleensä pirun älykkäitä,
kekseliäitä ja ahkeria, 
että ovat menestyksensä itselleen tehneet
(hyvät tulot ja omaisuushan on siitä hyvä todiste),
eikä yleensä tyydy vain valittamaan yhteiskunnan
vääryyksistä, vaan tekevät jotain. ;)

En minä pidä rikkaita vinksahtaneina tai outoina, en luetteloi että vinksahtaneet tai haisevat ihmiset tulisivat jostain tietystä ihmisryhmästä kuin vaikkapa köyhät tai rikkaat. Minulla on varakkaita ystäviäkin. Mutta tosiasia on se että moukka on moukka. Ja moukka voi olla niin rikas kuin köyhäkin. Sivistyksestä kertoo se ettei vähättele muita. Se että teidän kotona pyykit haisi ei tarkoita että niin olisi muualla :) Meidän äidillä oli vain yksi lapsukainen, minä :) Eikä hävetä yhtään sanoa että meillä ei ollut rahaa. Eikä hävetä sekään ettei nytkään ole suuria määriä rahaa :) Raha on vain rahaa. Joillekkin se vaan on tärkeämpää kuin toisille.

Mutta todentotta, ei hukata huumorintajua. Vaikka kiihdynkin hetkessä nollasta sataan :D

Tosiasia on kuitenkin se että niin rikkaissa kuin köyhissäkin on ihan yhtälailla paskalta haisevia ihmisiä ja asenteeltaan vammaisia örkkejä.

Love and peace  :smitten:

Sangen huvittava keskustelu tämä. Itsellänikin on tavallinen keskiluokkainen tausta, mutta sattuneesta syystä olen ollut kakarasta saakka tekemisissä maailman ns. parempien piirien kanssa - aivan liikaa.

On niissäkin mukavaa väkeä - itse asiassa keskimäärin mukavampaa väkeä kuin tavisten tai köyhien parissa, eivätkä sen teennäisempiä - paitsi tietysti sitten niitäkin ääliöitä jotka luulevat omistavansa maailman ja joilla on se iänikuinen etkö tiedä kuka minä olen-asenne, juuri niille vittuilen mielelläni aina kun tapaan, ja se maailma on siinä mielessä älyttömyydessään kiehtova, kun tekemiset ei ole rahasta kiinni, mutta en yksinkertaisesti jaksa sitä helvetin ikävystyttävää meininkiä saati esittää kohteliaisuuksia sen johdosta millaiseen taloon/autoon/veneeseen/idioottiin harrastukseen joku on törsännyt.

Kaikki eivät perusta ulkokultaisuuksista ja on hyvä todeta se ajoittain päin naamaa, toki tuollainen on maksanut mulle kontakteja, mutta jos en ole niistä alunperinkään kokenut hyötyväni, ei siinä ole ollut mitään hävittävääkään.

Yhden asian olen huomannut, kuitenkaan yleistämättä siinäkään. Ns. uusrikkaat tuppaavat olemaan juuri sitä "etkö tiedä kuka olen" porukkaa. Ne joiden elämässä varakkuus on ollut aina eivät sillä yleensä pyri kukkoilemaankaan tai sen enempää esiin tuomaan sitä että rahaa on. Ne jotka ovat esim. naineet rahaa tai muuten yht'äkkiä vaurastuneet, ovat usein eniten pullistelemalla rahalla ja sen tuomilla eduilla. Mutta pullistelkoon, ei se minulta ole pois  ;D Enkä tunne kateutta. Olen sitä mieltä että mitä vähemmän omistan, sitä onnellisempi olen. Tiedän, se on kaiketi kieroutunut ajatusmaailma ainakin tässä nykymaailmassa. Enkä tiedä yhtään ihmistä joka ajattelisi samalla tavalla kuin minä :D Oi, onko teitä muita?
Mutta kuten sanoin ymmärrän rahanarvon turvallisuuden tunteen tuojana, kyllä minäkin haluan tietää että saan joka päiväisen leipäni myös huomenna :)

Tämä on minun kokemukseni asiasta ystävien kautta.

Kuule Artemiitti, jaappa mun kanssa sitten tuo ajatus omistamisen vähyydestä!? Olen samaa mieltä, sillä mitä vähemmän omistaa ei tule ikäväkään niin suuri kun aika jättää täällä maan päällä. Et eikös toi loppulauseeni olekkin vähän kieroutuneen korkkiruuvin ajatelmaa!? Kato hei, kun ei varakkaat viis veisaa moista :D

Totta sekin :)

Jup, uusrikkaat, siis viralliselta nimeltään Nouveau riche,
ovat siitä hassuja, että ne omistavat ainakin puoli Eurooppaa
ja haluavat tehdä aina vaikutuksen vastakkaiseen sukupuoleen
ja ostavat tälle reippaasti sitä ja tätä ja tuppaavat rahaa kouraan
sen kummemmin ajattelematta.

Vanha raha taas on siitä hassua, että ne jakautuvat
pääasiallisesti kolmeen eri sarjaan.
Ensimmäiset ovat pirun kitsaita, toiset vaatimattomia
ja kolmannet ei osaa arvostaa paitsi elämäänsä,
niin omaisuuttaan/rahaansa ja syytää sitä muille depressiossa,
syyllä että rakasta minua/anna minulle mielenkiintoinen elämä.

Tosin, ei nämäkään stereotypiat aina pidä paikkaansa. :coolsmiley:

Jokatapauksessa, ihan normaaleja ihmisiä omine erikoisuuksineen,
kuten kaikki muutkin.
Tosin ne kaikki muut aina tahtoo ajatella niin,
että jos rikas on esim. mauton läski, depresiivinen tai muutoin hullu,
niin se on vielä erikoisempaa ja sitä pitää taivastella
ja jopa halveksua, vaikka samat vaivat heitäkin
vaivaa kuin kaikkia muitakin.

Olen huomannut, että tavallisen ja köyhän ihmisen silmissä
rikkaalla ja varakkaalla ei ole enään mitään inhimillisiä puolia,
ja heidän mielestään varakkaiden on oltava korostuneesti
"hyvä ihminen", esim. syytämässä avustuksina rahaa
jollekin, joka haluaa isomman kesämökin, mutta rahat ei riitä.

On eriasia tehdä oikeaa avustustyötä kuin saada näitä
pyyntöjä jopa niin, että uhataan kehitellä
jokin ilkeä juoru jollekin skandaali-lehdelle.

Minä olisin kertomatta kenellekään, en edes lähisukulaisille.
Sain jotain perintöä, silloin tuli kyllä testattua hyvin
tosi ystävät ja mitä lähisuku ovat!
Jopa biologinen äitini sanoi rakastavansa minua
-ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa elämässäni!   ;D :D :2funny:

Sijoittaisin jonnekin ulkomaille, jonne verokarhu ei yllä,
kuin myöskään uteliaiden katseet. :P
Jos jäsin kiinni, niin sanoisin,
että olin luxus prostioitu ja säästin! ;D :2funny:

No kattos kun en lottoa. Ei silloin kilahda tilille. Joskus kun ostan arvan, ja jos sattuis joku hassu päivä käymään niin, että sieltä tulla tupsahtaiskin oikee mukava summa tililleni... Eka reaktioni ois tietty "jihuu-huudot" :2funny:, sitten mä säpinöitsisin kirmaamalla sinne sun tänne :2funny:

Juu, en mäkään riemuhuudoissani alkais huuteleen, että "mä se voitin sievoisen summan rahaa, ähää"! Vain yhdellä hyvälle ystävällä kertoisin... :D

kaulakoru, sähän investoisit siihen valkeaan nahkasohvaan varmaankin mistä oli aikasemmin puhetta? ;)

No miä siihen matkaan tuonne Amerikkaan...

Voi kuulkaa! Haaveet jaksaa pitää tässä elämässä :-*

Voi kun näkisitte joskus kun mä raaputan arpaa; on heti semmoinen pessimistinen asenne; "tästä tuu mitään voittoa" ;D