Astro Foorumi

Poistettu

HUI! todella rankaa tuollainen ja vieläpä omalta äidiltään!  :o

erilaisia rooleja ja kulisseja tuntuu moni pitävän yllä, mutta tuo sinun äitisi sekoilu on varmaan niin syvällä hänen päässään ettei tiedä edes olevan sekaisin. Näin ymmärsin.

Eräs entinen ystäväni eli täysin harhaisena.  Ja elää kaiketi yhä. Hän kuvittelee, että kaikki ovat aina häntä vastaan ja että kaikki puhuvat hänestä selän takana jotakin pahaa. Hän saattaa keskellä yötä soittaa ja raivota puhelimeen miten hän on ollut tyhmä ja idiootti kun on uskonut ystävyyteemme.  Syyttää petoksesta ja epäluottamuksesta, ettei häneltä koskaan kysytä miten hänellä menee ja onko kaikki hyvin. Hänen mielestään kaikilla on salaliitto häntä vastaan. Ja hänen ongelmansa ovat aina muiden ongelmia suurempia ja vain hän tietää mitä oikea suru on. Pahinta on se sekava vainoharhaisuus joka kohdistuu juuri ystäviin ja tietysti juttu saa lisää vettä myllyynsä kun lopulta joakinen ihminen väsyy ainaiseen syyttelyyn  :-[

exäni äiti elää täysin kulisseissa. hänellä on erittäin onneton liitto miehensä kanssa, mutta kulissit pidetään pystyssä kaikin mahdollisin keinoin. minä nyt satuin näkemään niin helposti tämän läpi sillä lähelläni on suhteita jotka ovat oikeasti syviä ja lämpimiä (mm vanhempani). nainen itkee usein salaa, mutta peittää sen todella taidokkaasti kaikilta. en ymmärrä moista itsepetosta. miksi olla suhteessa josta ei ole mitään iloa? raha ei pitele heitä yhdessä, lapset ovat jo aikuisia..ehkä hän ei kestäisi uutta avioeroa?

Miten sinä Asterix lapsena koet että tämä on vaikuttanut sinuun, vedätkö sinäkin helposti rooleja?

Oletko yrittänyt ottaa enemmän etäisyyttä äidistäsi jos hän kerta on näin hankala?

Hyvä huomio Hopeatähti! :angel:

Olen kokenut samaa,ex:ni taholta.Mutta siihen peliin tarvitaan kaksi,silloin kun on aikuisista kysymys.
Mikä saa ihmisen olemaan alistetun asemassa? :-\
Tämä sama panettelu avioeron jälkeen jatkui meilläkin.Yritin puolustautua puheilta,sopia miehen kanssa,riidellä,vihata,vaikka mitä!
Seurauksena,että tämä ihminen oli kuin kahlittu minuun.Ja tunteet vähemmän miellyttäviä. :tickedoff: :tickedoff:
Kyllä vaatii minulta ainakin täydellisen irtisanoutumisen ensin.Sen jälkeen sitä anteeksiantoa ja ajatus tee mitä teet,puhu mitä puhut,ei vaikuta enää.

Jonkun aikaa jaksoi selitellä vielä ympäri kaupunkia erilaisia versioita eromme syistä ja avioliitosta.
En halunnut enää kommentoida,jos joku vielä sattui minulle jotain sanomaan.
Ajattelin,että joskus asioitten todellinen puoli tulee esiin.

Viisi vuotta siinä taisi mennä,sitten kulissinsa kaatuivat rytinällä.
En voi sanoa,että iloitsin,tavattoman yksinäinen ihminen jäi jäljelle.
Tyytyväinen olin.että jostain sain viisauden irrottaa,vaikka se sillä hetkellä tuntui"häviöltä".

Ehkä sinunkin Asterix vain tulisi miettiä mitä tuo suhde äitisi kanssa ruokkii?
Voisitko paremmin,jos hän ei olisi niin läsnä elämässäsi?
Muutosten pitää lähteä itsestä.Toisen muuttumista jos odottaa,saattaa mennä ikä ja terveys.

Uskomatonta että olet jaksanut moista ja säilyttänyt järkesi :oSiis sitä taas huoasi että mäkin valitan kaikesta turhanpäiväisistä jutuista,erosta suhteista ynms.ja kun lukee sun kirjoituksen täytyy vaan sun voimia ihmetellä.

Toivottavsti loppuelosi on auringoisempaa ja parempaa.en ole koskaan kohdannut ton tyyppistä ihistä,eteskään joka tekisi lapselleen tuommoista.ihan sairas ihminen sun äitisi antteksi vaan. :-\

Joo,ehti tulla vastauksesi sillä aikaa kun kirjoitin. ;)

Eli tuo asuntoasia hieman vaikeuttaa,mutta eiköhän asia muuten ratkea.
Vanhempia on monenlaisia ja joskus vaikea ymmärtää kaiken tarkoitusta. :-[

Kuten tuolla"kauris-ketjulla"jo kerroinkin,tämä kyseinen ex:ni erosi samalla myös yhteisestä tyttärestämme,silloin 14v.Ei halunnut enää nähdä,ei maksaa elatusmaksuja ym.Kaikin tavoin yritti vaikeuttaa pärjäämistämme.
Tytöllä oli pitkä suru asiasta,jollain tasolla kai vieläkin.

Joskus on vaikeaa ymmärtää näitä sielunsopimuksia,mutta jotenkin tuntuu,että yksinäisyyttä tuo mies kai on tullut kokemaan.Toiset karkottaa elämästään,sisarukset ja vanhemmat kuolleet.Surullista,kun asiat voisivat olla niin eri tavoin.
Kai ne ratkaisut tulevat ajallaan,meille jokaiselle. :)

:-\ aika surullista luettavaa...tosin olen omassa äidissä kanssa huomannut roolin vedon, tosin hän ei ollut minulle uhkaava tms, mutta salaili sellaisia asioita paljon menneisyydestä''minulle tapahtuvia'' jotka olisi pitänyt ilmoittaa viranomaisille ja vuosi kausia mie kärsin niistä asioista joita eräs henkilö aiheutti ja hän käänsi selän asialle vaikka olisi pitänyt puolustaa siinä minua :'( mutta nyt kun tullut ikää mulle lisää niin olen kyllä sydämeni kyllyydestä puhunut sitä asiaa ja aika monelle vieläpä ja sanoin äidille: NYT ei muori kuule enää hyssytellä tästä :tickedoff: kele... ja hän myönsi kanssa että toimi väärin :knuppel2:
Jotenkin sinun äidillä selkeesti skitzofrenia oireita tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, koska se noin radikaalisesti muuttuu ja noi epäilyt vieläpä :o
Paljon sinulle voimia ja valoa  :smitten:

Äitipuoleni joka kärsii alkoholismista ja on masentunut. Löi minua ennen ja huusi, sanoi ilkeitä asioita.
Mutta muille esitti mukavaa ja iloista jolla ei todellakaan olisi ikimaailmassa ollut alkoholismia!
Toi on kyllä hirveetä kun oma äitisi tekee noin  :(

Asterix :smitten:

Näin ilmeisesti saman dokumentin.Siitä on jo ehkä muutama vuosi aikaa.Meni mulla aivan yli hilseen.Sairaalassa oli kamerat huoneissa,joissa tällainen epäily oli.Kammottavaa katsottavaa. :buck2:

Hywä Sawotar!!! :D :smitten:

MOIKKA ASTERIX YSTÄVÄ....
   Kyllä pitää sanoa et on sullakin ollu lapsuus ja että olet vielä selvinny kaikista
   koittelemuksista ehjänä elämään,olen onnellinen puolestasi.
   Minäkin olen huomannut et elämä on monesti roolia ei uskalleta olla sitä mitä haluttais,
   sillä aika loppuu kesken.....ennenkun oppii olemaan roolitta jos sittenkään....
   itse olen opetellu elämää ja pohtinu äitini ja omaa rooliani.....
   tytyy vain todeta et painin kyllä kevyemmässä sarjassa, mut kyllä olen käyny läpi kipeitäkin
   asiota.

Täytyy vain todeta omasta puolesta, että onneksi ei ole tarvetta vetää mitään roolia. Ihan riittää elämistä omilla eväilläkin.

 :police:

Tuollaisia ihmisiä todella on, toiset esittävät ulkopuolisille ihanaa mutta aviopuolisoaan lyödään ja kidutetaan henkisesti kahden kesken. Eräs sukulaiseni taas on sellainen että ulkopuolisille näytetään iloista naamaa, ollaan mielinkielin ja ystävällisiä ja omille lapsilleen on kamala noita.

No tos tapaukses täytyy kyl olla vikaa siin vastaanottavas puoles myös. Ei kukaa terveen itsetunnon omaava ihminen ota vastaa mitää henkisii kidutuksii ja varsinkaa lyöntei.

Voi olla ettei pystyisi, koska alkaisi ehkä herkästi epäillä miehen motiivien aitoutta. Jos joku tärkeä mies (tai useammatkin) jossain varhaisessa elämän vaiheessa on ollut alistava, mollaava ja väkivaltainen, on aika helppoa ajautua siihen kierteeseen, että alitajuisesti uskoo miesten noin ylipäätään olevan sellaisia ja sen vuoksi heijastaa tätä mielensä kuvaa myös ulospäin: vetää puoleensa samanlaisia miehiä. Siinä voi olla takana joku kuvio, jota on käytävä elämässä niin kauan läpi, kunnes sen niin perinpohjin tiedostaa ja oivaltaa, että siitä pääsee irti.

Ihminen, joka ei ole omakohtaisen kokemuksen kautta saanut oppia mitä rakkaus ja kunnioittaminen on, saattaa pitää sitä outona ja vieraana ja luonnostaan epäillä sellaisen aitoutta tai olemassaoloa ylipäätään. Olen kokenut tämän omakohtaisestikin eräässä seurustelusuhteessa, jossa toinen osapuoli jatkuvasti epäili sitä, voiko häntä rakastaa ja jatkuvasti nimitti itseään "huonoksi ihmiseksi". Jos toisen sisäinen kuva itsestään on alun perin tällainen, ei sitä toinen ihminen voi kokonaan muuttaa, vaikka kuinka yrittäisi. Tässä tapauksessa tällä toisella oli takanaan hyvin rankka lapsuus, ja vaikka hän päällisin puolin oli siitä selvinnyt ihan hyvin, tulivat ne vanhat kokemukset ja ajatusmallit esiin juuri tällaisella tavalla.

Kuka muukaan sinua rakastaisi niin paljon kuin sinä rakastat itseäsi? Hyvä kysymys. Jos emme rakasta itseämme, emme myöskään pysty tajuamaan miksi joku toinen rakastaisi meitä. Vaikka hän kuinka vakuuttelisi, ei se auta, jos ei itse hyväksy itseään rakastamisen arvoiseksi.

HUH mitä kokemuksia Asterix!  :o Hyvin kuitenkin vaikutat selvinneen "voittajana" noista hurjista kokemuksista huolimatta. Tsemppiä jatkossakin ja "työstä pois" kaikki ne äitiisi liittyvät "traumat", mitä vielä työstettävänä mahdollisesti on...
 :smitten:

:'(

          Asterix, no tulihan se sieltä. !! ?

           Niin mikä???   :o

            Karmallinen suhde, siis johonkin tai joihinkin..   :buck2:

              Kannattaisi ehkä ottaa selvää menneistä ??  :angel:


                            :2funny:

Totta tuokin.

Minulla on hieman vastaavanlaisia kokemuksia ja kyllä olen niitä nähnyt myös muillakin. Ikävä kyllä sitä on uusissakin sukupolvissa... :( Sen tekee niin 'salakavalaksi' se, että usein se naamioidaan 'hyvyyden' piikkin ja on jopa ihmisiä, jotka eivät tiedä, että se 'henkinen nujerrus' on heille tehty, koska se on laillista...syöttää oma sairaskin maailma lapsille. Näin julmasti karrikoiden.  :knuppel2: Toisaalta suora fyysinen 'nujerrus' on rehellisempää ja siitä on helpompi selvitä/käsitellä, koska tietää edes, että on jotain selvitettävää/käsiteltävää..ja onpa sitten niillä 'piiloisesti sen kokeneilla' jotain mihin konkreettisesti sitä peilata ja mihin heijastella omia emootioitaan.  ;)

Olen myös kokenut lapsuudessani vastaantyyppistä 'kaksinaamaisuutta' juuri äitini puolesta.
Muutamia vuosia nyt aikuisena, kun kuuntelin näitä 'anteeksi antoa ja unohdusta' ajatuksia, ymmärsin, että voihan sen niinkin tehdä, mutta anteeksianto ei koskaan tapahdu ajatusten tasolla. Ja siirtymä jatkuu piiloisena taas seuraavalle sukupolvelle.
Ja toisaalta, jos joku ei ole itse itselleen anteeksi antanut, ei sitä hänelle kukaan muukaan voi tehdä. Se on aina syvä sisäinen tapahtuma. Viitaten tässä aiheessa vanhempiin, jotka 'rikkovat lastaan'. Vain he itse voivat kohdata itse itsensä ja anteeksiantonsa.

Itse olen kokenut tärkeäksi sen, että käy läpi ne kaikki 'lapsen tunteet' joita vanhemman teot on aiheuttanut. Itkee, suree ja vihaa kaiken ulos ja itse, nyt aikuisena hoivaa tämän 'sisäisen lapsensa' eheäksi. Kertoo, että hänessä ei ollut mitään pahaa taikka väärää. Lapsuuden voi uudelleen ohjelmoida aina.  :) Koska ne kaikki tapahtumat ovat emotionaalisia ja mielenmaailmaan kuuluvia, eikä todellista itseä. Niitä voi muuntaa. Jos malttaa luopua opeista, jotka nojaa karmaan ja siihen, että meillä on ennalta määrätty kohtalo tai että olemme itse valinneet vahempamme ja tulevat kokemuksemme. Niistä teorioista on hyötyä jollain alueella, mutta ei sellaisilla, joissa on tarkoitus tulla eheänä tähän hetkeen itse itsenä vastuulliseksi elämästään.
Vaikka luulisi, näillä teorioilla on aivan päinvastainen vaikutus...ne vie kauemmas tämän hetken todellisuudesta. Ne on menneen talven oppeja.... ;)
On aivan turhaa jäädä odottamaan, että ensin vanhempi näkee tekonsa, katuu, pyytää anteeksi ja sitä kautta joskus itse vapautuisi tästä kaikesta....Vielä vähemmän, että heillä olisi ollut siihen oikeus.
Mikä ei tarkoita kuitenkaan heidän tuomitsemistaan, vaan jättämällä itsestä pois se, mikä ei ole itseä, antamalla heillekin mahdollisuus kohdata itsensä ja vastuunsa. Se kaikki voi tapahtua suurella myötätunnolla ja rakkaudella, mutta tinkimättömällä tiukkuudella. ;)

Jos on voimaa ja tukea tehdä tuo eheytys itse itselle, vaikka muiden tukemana, niin se ehkä voi vapauttaa vanhemman kohtaamaan joskus itsensä. Se tekee kyllä kipeää, että lapsi, nyt jo aikuinen, ei olekkaan se, miksi hänet muovasi, vaan ihan jotain muuta... :smitten:
*paasaa*   :-\

 :o
               Tasapeli vai torjuntavoitto ??

                        :2funny:

 ;D
              Eipähän tarvitse jaaritella asian ympärillä turhilla sanoilla

                koristetuin lausein.    :coolsmiley:

                  Kyllä siihen karman toteutumiseen yleensä tarvitaan

                    useampia, esim. äiti tai kuka tahansa muu henkilö.


                             :2funny:

Hmm... :idiot2: Nyt minulta meni hiukan ohi.... :idiot2:
Tuo "äiti-Teresa"-syndrooma kuvio...
Siis ehkä käsitimme toistemme kirjoitukset jotenkin aivan oudosti tai jotain, mutta en nyt ymmärrä mitä tarkoitat tällä... :)
Kun itse nimeomaan takoitin oman itsen sisäistä irtiottoa, enkä mitään toisten elämään sekaantumista ja auttamista... ::)

Asterix!
Iiiihanaa kuulla, että on muitakin joka ymmärtää karmanlaikien ja sielunsopimusten ilmentymiset vähän muultakin kantilta kuin suoraan tekstistä soveltaen ja vain 'todellisuus pakoon' (vastuunoton laistamiseen)sitä käyttäen... ;)

Tosin..nousu- laskusolmu-kulminaationi oppina on että en yritä etsiä samanhenkisiä, vaan luotan itseeni... :-[ ;)
(karrikoiden)
 :smitten:

 :o
         Puhummeko noin yleisellä tasolla edes samasta karmasta ??

         Karma mielestäni on lempeä opastaja, tosin sitkeä omista

         näkökulmistaan katsoen..

         Ei meidän tarvitse uskoa kaikkea, tosin oikopolku on kovin

         kivulias ja armoton, kiertotie lienee helpohko ja huvittava.

                                  :angel:

                Viittaus tuonne menneeseen:

                 Tasapeli = voisi ehkä olla, kun en ymmärrä
                                pelin henkeä!!

                 Torjuntavoitto = kieltäydyn hyväksymästä
                                        karmallista haastetta...


                                 :2funny:

Jäin myös miettimään,miten monella tavalla karma voidaan käsittää?  ???
Kuka sen nyt määrittelee mikä on oikein.

En ajattele sitä niin,että ihminen saa roolin olla avuton,ja on sitä sitten koko ikänsä.
Jos asian noin ajattelee,ei kannata paikaltaan liikkua,odottaa vain,että on suorittanut karmansa ja pääsee pois. :'(

Uskon siihen,että valitsemme olosuhteet joihin synnymme,tilanteet,ihmiset jotka elämän varrella kohtaamme ym.

Mutta emmekö juuri itse tule tänne ohjaamaan tuon elämämme kulkua?
Muuttamaan sitä karmaa,ei toistamaan samaa kuviota.
Jos nyt esim.jokin ikävä asia,joka toistuu ja toistuu,vaikka ihmiset saattavatkin vaihtua.
Eikö juuri siinä tilanteessa voisi miettiä,miksi tämä toistuu minulle?Mitä minun tulee muuttaa,että tästä kierteestä pääsen?

Kun muutoksen on tehnyt,se oppi karmasta on suoritettu.
Ja seuraavaa oppimaan. :crazy2:

 ;)

          Määritelmä lienee: Kaikki on oiken !  :-*

            Esim. olla avuton, jospa ihmiselle on annettu kuin painolasti

              kantaakseen, joka tietyissä tilanteissa laukeaa toimimaan,

                ensimmäinen valinta mahdollisuus on avuton..  Se on

                  karmaa, mutta ei kiellä mitenkään suhtautumista toisin,

                    ylittää itsensä ja valita toinen käytösmalli tilanteeseen.


                                 :2funny:

Kaikkiko ovat maksaneet?

Miksi sitten kärsimystä on vielä niin paljon? :idiot2: :idiot2:
Anteeksi nyt,mutta pieni pääni ei ymmärrä?
Vai onko se vain tiettyjen osalta suoritettu? :-\

Hmm,,,öh,,hmm ???

:-*

             HYVÄ, Keho maksoi, kaikki hyvin valtakunnassa.

                     :2funny:

 :o
                 P Y H Ä
                  P Y H Ä
                   P Y H Ä  =

                     T E K O P Y H Ä


                               :2funny: