Astro Foorumi

Olen tässä jonkun aikaa seuraillut miten keskustelua käydään äitiydestä ja kuinka esim tietyt merkit edustavat äidinä olemista. Aika tavallista on, että moni on pettynyt ja jopa yllättynyt koska toiset eivät nk edusta mitään ruusuista äitiyttä.

Monellahan meistä on aina tietty ajatus siitä mitä on olla äiti ja saanut omalta tai ympäristön äideistä mallia ja toiset seuraavat oman äitiyden puhkeamista omien lapsiensa kautta.

Ajattelin että voisi olla ihan mukavaa hieman tuoda arkiseen muotoon meidän ihanteet ja miten ne toteutuu arkisessa elämässä ja mitkä ovat kenties esteet toteuttaa äitiyttä kenties niinkuin haluaisi mutta esim yhteiskunta ja muu ympäristö eivät aseta niinhin toimivat puitteet??

Voisiko yhteiskunta tukea äitejä enemmän tai millaiset ongelmat olette itse kohdanneet kun pitäisi yhdistää äidinä olemista, kumppanuutta ja vielä työelämä toimivaan kokonaisuuteen?

Kuinka usein esim miehet hakevat naisesta äitiyden hellää ja turvallista läsnäoloa mutta voiko joskus nämä naisena ja äitinä olemiset mennä sekaisin meillä naisilla?

Arkkityypit aika hyvin kuvaavat tätä teemaa?

Kertokaapas nyt, millainen on hyvä, lämmin ja hoivaava äiti  :smitten: ja millainen on hyvä, rakastava ja ymmärtäväinen nainen kumppanilleen??  :-*

Mitäs jos mä heitän tän aiheen ihan päälaelleen ja kerron että minussa se myytti, että en halua äidiksi. Se ei tarkoita ettenkö tykkäis lapsista, mutta se on fysiologinen ja psyykkinen juttu. ;) :D ;D

En käsitä koko "äitiys" sanaa käsitteenä, kun se melkein aina ladataan täyteen ennekkokäsityksiä ja -odotuksia.
Ihan syvältä!  >:(
Sanana ja käsitteenä on mielestäni juuri saman arvoienen, kuin "isyys". Mutta miksi siitä ei väännetä suurta legendaa ja mietintää, kuin äitiydestä?

Ihanne äiti on juuri lapsilleen sopiva, jokaiselle erillainen... jokainen lapsi on erillainen ja kaipaa erilaista tukea, huomiota yms. Kuitenkin jokaiselle saman arvoinen ja jokaiselle samat vaatimukset ja odotukset antava persoona. Lapsille on oman ikätason mukaan annettava liikkumatilaa, vapautta, rajoja, huomioo yms.
Tuttua toistoa varmasti jokaiselle...  ::)
Annalean heitto Mullan alla ohjelmasta, oli hyvä ja olen samaa mieltä  ;)
Äidit on liian herkästi lastensa jatke, elävät lastensa kautta tai unohtavat muutoin vaan itsensä, kun toteuttavat omaa ideologista käsitystä "äitiydestä"... hyvä niin, jos se on todellinen minä sillä ihmisellä.
Pakko pistää sitten väliin tämä... äitejä ei naida... on tosi asia, joka lopulta kaataa suhteen, jos mies hakee naisesta hiemankaan äidillisyyttä... yökkis!  :buck2: Lopputulos on, että naisella on yksi iso lapsi siinä katraan jatkona ja seksuaalisesti nolla elämä (kun ei jaksa!) /mies joka kyylää muita naisia tai jopa juoksee vieraissa.

Itse kuulun siihen itsekkääseen naisryhmään, joka äitiydestä huolimatta vaatii omaa elämää ja ottaa sen vaikka isän selkänahasta!
Lapset ovat kahden ihmisen aikaan saannoksia, miksi äidit kantavat kaiken?
En koe olevani huono äiti, eikä mieheni nynny kun hoitelee joskus jopa yli puolet lasten hoitovastuusta :D Olen huono äiti, kun en saa elää omaa elämääni! Olen paljon kotona ja tehnyt monia ratkaisuja lasten ehdoilla, mm- koskien työkuvioita. Mutta pidän lujasti kiinni naiseudestani... olen ensin nainen, sitten vaimo ja äiti. Jos mieheni erehtyy minua "äidittelemään", saa korvilleen välittömästi, että hänen äiti ei ole paikalla  :police:

Omasta äidistäni en edes aloita... olen siitä suhteestä irtautunut kokonaan ja omaan äidin rooliini en ottanut mitään. Päinvastoin, tehnyt hyvin paljon töitä reflektoimalla ajatuksia, kasvatustapoja ja lasteni persoonallisuustekijöitä. En ole katkera äidilleni, en edes vihainen... hän edustaa varmasti aika yleistä sen ikäryhmän naista äitinä ja minkäs sille voi, jos toisella ei ole potentiaali olla hyvä omalla tapaa. Ideaalin toteuttamisessa on riski - se ei onnistu, jos ei oikeasti itse ole ideaali. Ja kuka on?
 :angel:

No onhan tässäkin sitä myyttiä sitten, annaelen :D

Kuule, ihan samaan ole itekkin suvussani törmännyt. Kyselyihin sellaisiin, että "jokos sillä eli mulla on omia lapsia", tai "sitten kun sulla on omia niin..." No pirulainen kun niitä omia lapsia ei tule. Tämäkin on ISO ASIA kumppania itelleni valittaessani, että meillä kummallakin on sama päätös ja se on sitten yhteinen sellainen. EI tämä elämä maanpäällä ole vain äitiyttä varten. Toki vanhankansan väki ajattelee sitä lisääntymistä ja suvunjatkamista, mutta c'mon hei!!? :P

:D
Kysyn... ovatko kyselijät suvussanne muita naisia?  ;)
Kuka tuota illusiota pitää yllä, että vain äitiyden kautta tullaan ihmisen mittaiseksi ja arvostetuksi jäseneksi ryhmässä (suvussa). Onneksi meidän kulttuurissa ei niin paljoa vaahdota sen poika lapsen saamisen tärkeydestä... paitsi joissakin suvuissa.
Kateus ja ymmärtämättömyys on monasti noissa takana... oma äitini sanoi kerran (silloin kun vielä yritin kestää häntä), että et sinä saa kulkea em.baareissa tai pitää hyvännäköisä tyköistuvia asusteita nyt enään, kun sinulla on lapsi. Kun tuosta kimpaannuin, että anteeks kuinka? Vastaus oli, että kun ei hänkään saanut  :uglystupid2:
HALOO! Ei ole minun vika  ;D

 Kyllä tämä äitiys on sitten ihmeellinen asia, tuntuu olevan ongelma jos haluaa äidiksi tai jos ei halua äidiksi, aina joku jossain heristää sormeaan ja tahtoo kertoa miten olisi parempi elää ;D. Kansoitetaan maailmaa ja ollaa itsekkäitä kun halutaan lapsia ja sitten ollaan itsekkäitä kun ei haluta lapsia -voi hyvää päivää.
 
 Milloinkohan näihinkin asioihin voitaisiin suhtautua neutraalisti, ilman kummallisia yleiskäsityksiä äitiydestä ja siitä millainen äiti on ja millainen se ihminen joka ei halua äidiksi.
 Ja myös siitä miten ädiksi/vanhemmaksi tulee tulla, tulee suunnitella asiaa, tehdä laskelmia ja budjettisuunnitelmia ja miettiä moraaliseettisekologisia perusteita valinnalleen ja sitten ehkä voi harkita ehkäisyn poisjättämistä. Ettei vain tulisi vahinkolapsia.
 Joten jo ennen lapsia olevalle ajalle on omat kriteerinsä ja raskausajalle ja imettämiselle ja varsinaiselle elämälle lapsen kanssa. Argh.
 
 Kidettä komppaan siinä että mäkin pidän itselleni lapsivapaata tilaa ja pidän tuota tilaa tosi tärkeänä omalla hyvinvoinnilleni. Joku myytti kai sekin että äitiys tarkoittaa symbioosielämää lapsen kanssa 24h ja uhrautumista sekä omien unelmien ja haaveiden heittämistä romukoppaan.
 

Sanonpa nyt jotain todella ärsyttävää. EI MILLOINKAAN! Todella surkeaa ovat ne äidiksi haluavat, mutta sopimattomat joilla oma psyyke on syystä tai toisesta häiriintynyt esim alko-ongelmia, tai muuta ongelmat, silkkaa välinpitämättömyyttä vastuunkantamisessa omasta lapsestaan. Ei ole mahdollista antaakaan sitten täyspainoista ja turvallista kotia. Sitten niistä lapsista syntyy senkaltaisia kakaroita :P

Joo, Ruususella oli äiti joka ei pahemmin leffassa saanut edes sivuroolin osaa.
Arielin äiti oli kuollut ja nyt noissa uusissa jatko-osissa on tarina ennen varsinaista pientä merenneitoa. Siinä on hieman äidistäkin, mutta siis hieman.
Dumbolla oli hurja äiti joka joutui rautoihin, kun puolusti pienokaistaan kiusaajalta.
Lumikilla se paha äitipuoli.
Atlantiksessa myös yksi orpo päänäyttelijä.
Nalle Puh leffoissa Ristolla äiti, jolla jopa ääni ja jalat.
Aarreplaneetassa on hyvä yh.äiti  ;)
Kulkuri ja Kaunotar, ja 101 dalmatialaista sisältävät koira äidit.
Karhu veljeni Goda on taas yksi surullinen tarina, kuinka äiti tapetaan ja orpo seikkailee.
Aristocateissa on taas yh.äitikisu.
Leijonakuningas sisältää äidin, mutta alisteisen lapsiinsa nähden leijonalauman hierarkian tapaan. Vain ruuan tuoja.
Liisa ihmemaassa näyttää vain kotiopettajattaren.
Peter Pan leffassa on äiti ja ihan ok., sellainen. Isä saakin sitten hieman höpsön diktaattorin leiman, jota äiti taustalta ohjailee.
Maija Poppasessa taas äiti ja isä ovat höpsöjä kummatkin ja jopa historiallisesti vakava naisliike Englannissa tuohon aikaan saa kevyen sävyn leffassa.

Pahalta näyttää...  ;D Ei yhtään sen selvempää sielläkään... äidistä on niin vaikea ottaa selvää ja varsinkin tehdä roolia  :D

 Annaelen, ei se suoraan sinulle ollut, mutta kirjoitus sai kyllä pontta sinun kirjoituksestasi.

 T-H, kyllä mä uskon että joku päivä vielä päästään eroon siitä ettei olisi kummallisia ennakkokäsityksiä ja normeja äitiydessäkään. Ne ovat ahdistavia ja aiheuttavat turhia syyllisyydentuntoja.

 Kumma on kyllä että adoptio on niin tarkkaan säädelty ja kontrolloitu tapahtuma jossa pitkällisen prosessin aikana tutkitaan kaikki asiat ihmisestä mutta kuka tahansa voi tehdä lapsen eikä siihen kukaan puutu. Vaikka olisi millainen alkkis tai narkkari, se kertoo minusta myös jotain yleistasollisesta välittämisestä, ei pelkästään äitien huonommuudesta vaan koko yhteisön ja yhteiskunnan välinpitämättömyydestä.

Ja hyvä että tutkitaan eikä hutkita. Eiköhän se adoptiolaki ole varmaan siksi juuri niin tiukka, kun ne pienet lapset ovat tulleet huonoista kotioloista ja tarvitsevat kipeästi hyvää ja turvallista kotia.

Koira on ollut minulla pitkään jo haave jonka varmaan ihan lähiaikoina saatan hankkia...Se ois mulle se mun oma lapsi. Ihmislapsi mun näkökulmasta on aivan liia iso tapaus huolehtia ja kantaa vastuuta. Ei vain millään sovi mun elämään eikä elämäntyyliin.

No se onkin 40-60% lapsista ;D