Astro Foorumi

Ja eipäs unohdeta isät ja miehet  :-*

Samalla mallilla voidaan lähteä kertomaan millainen on hyvä isä ja millainen olisi sopiva kumppani josta tykkää ja miten me naiset/äidit voisimme tukea ja ymmärtää miehiä paremmin tämän päivän maailmassa?

Millainen on siis idyllinen mies tai isä?

Hieno aihe!

Minun kaksosisäni oli juuri sellainen itsekäs, ulospäin suuntautunut muusíkko, jonka suurin rakkaus oli viulunsa. Ei hän juuri lapsia huomannut. Mutta kun huomasi, hän näki toisen sisimpään saakka, oli eräänlainen vanha sielu. Me olimme hyvät ystävät, vaikka maailma koetteli....ja äitipuoli yritti mustamaalata minua, ei onnistunut.

Ehkä hän oli oikea isä minunlaiselleni, mutta siskoni kärsi, näki toisenlaisen isän, enemmän sen itsekkään. Pikkusisko näki hänessä taas melkein jumalan.

Ehkä isä on juuri sitä. Monensuuntainen. Ainakin myytti isästä perheen päänä on harhaa. Äiti hoiti arjen, isä kritisoi ja komensi. Turhaan.

Eikä minun miehenikään isänä ole se paras mahdollinen. Pojat ovat kärsineet ehkä eniten sukupolvien välisestä kuilusta, missä isän arvot ovat aivan toiset kuin poikien. Kunnioitus kuitenkin löytyy kaikkien kesken. Ei siis ole tässäkään myytti perheen päänä onnistunut. Kumppani ennemminkin. Rakas sellainen.

 :aurinko: :kaksoset: ja  :askendentti: :skorpioni::na minun isäni  :vesimies:, joka kuoli samaan aikaan kuin synnyin,
on muodostunut minun päähäni jumalaisen täydellisenä ihmisenä siitäkin huolimatta,
että biologinen äitini, moninkertainen :kauris: oli hyvin katkera, eikä eläissään yhtä ainuttakaan hyvää sanaa sanonut hänestä,
vaikka oli väkisin hankkiutunut raskaaksi, että varakkaasta perheestä kotoisin oleva isäni veisi vihille.
No 2 lasta, minä ja Rapu-isoveljeni.

Isäpuoleni on myöskin  :vesimies:, mutta hän jäi hiukan etäiseksi, ei siksi, että olisi  :vesimies:,
vaan siksi, että biologinen äitini oli hyvin mustasukkainen minulle isäpuolesta.

Minulla on taipumusta itseäni hiukan vanhempiin ja varakkaampiin miehiin
tai muuten hiukan suojeleviin ja huolehtiviin miehiin. Vesimiehet ovat kyllä ihan ykkösiä,
koska niillä on tuo toisesta huolehtimisen tarve ja varallisuuspuoli yleensä vahvan itsenäisyyden vuoksi kunnossa,
eikä ne ole ihan heti tukehduttamassa läsnäolontarpeellaan. :P

Ihana isä on huolehtivainen, ja vastuuntuntoinen.. älykäs

Mä ihastun aina miehiin jotka on "hyviä" isiä, ymmärtäväisiä, 'vanhempia', heille voisin luottaa lis.mahdollisten lapsieni kasvatuksen, ja minua ei surettaisi.

Isäksi tarvitaan "mies", eli tyyppi jolla on munat; eikä pentuja, yms. akkoja (huom. vertauskuvallisia).

Puhtaasti maskuliinisen energian kanssa sinut oleva mies on isänä parhain, sillä puhdas maskuliinisuus - huom! EI miehisyys, joka on egomääritelmä - on lempeä, vakaa, suojeleva ja herkkä. Se on kuin pehmeä pumpuli, johon uppoutua, mutta joka pysyy paikallaan vakaana kuin peruskallio, kun tarve vaatii. Maskuliinisuus on kuin aurinko, joka lämmittää ja antaa elämän, mutta tarvittaessa myös polttaa kuoliaaksi ja puhdistaa. Tuli onkin maskuliinisuuden elementti.

Tällainen kommentti minulta :) Harmi vain, että puhtaan maskuliinisuuden energiassa olevia miehiä en ole tainnut tavata kuin kahdesti elämäni aikana. Se on vielä outo energia tähän aikaan ja miehillä on opettelemista sen kanssa. Onneksi uusi sukupolvi alkaa olla paremmin yhteydessä näihin perusenergioihin, maskuliinisuuteen ja feminiinisyyteen.

Eikö mieskin voi olla ihan tasapainoisesti maskuliininen ja feminiininen?
Riippuu tietenkin mihin asioihin näitä energioita kanavoi...

Hyviä kirjoituksia teillä....
Mietin myös tätä miesmaailman murrosta joka nyt on edessä. Heillä voi olla vaikeutta päästää irti opituista tavoista jotka iskostuivat lapsuuden malleista kotona.  :kuu: turva joka on hajoavaa ja tunteissa kiinni. On meillä jokaisella opittava löytämään se oma turvamme sisältämme, saada se vahvuus johon luottaa. Sanotaanhan että valitsemme miehen itsellemme niiden perusteiden mukaan mitä meissä itsessämme puuttuu, vai pitäisiköhän?. Mutta usein myös peilaustilanne tuo miehen avulla itsessämme olevat piilossa olevat puolemme, sama vetää samaa puoleensa. Tai valo vetää pimeytte puoleensa, siksi kai naiset pitävät hunsvoteista... ja päinvastoin.  :coolsmiley:
Samahan on miehilläkin, he hakevat itselleen ihmisen joka on kuin äiti, paijaa ja puhaltaa pipiin. Nainen kasvaa mutta mies jää saavutettuihin etuihin, ja on ihmeissään kun ei ymmärrä, miksi pitäisi muuttua. Ja taas mies hakee itselleen nuorta naista joka ei ole äiti, ja jolla ei ole löysät paikat... :crazy2: Mutta kaiken tärkeintä olisi muistaa että itse olemme valinneet nämä opetukset, ja miehet tekevät rakkaudella tarvittavat asiat jotka auttavat meissä muutokseen, ja taas toisinkin päin. Kun mies jää yksin, hän löytää heti uuden, mutta varmasti oppii myös jotain elämästä...

 ;)  Mateve

Niin ihmisiähän nuo isätkin kai ovat... :D

Oma isäni on hyvin saturninen tapaus ja kantanut viimekädessä vastuun perheen elannosta ja elämän fyysisistä puolista.
Tunnepuoli onkin sitten ollut  ::) no, sanoisinko jossain muualla.
Tunteet kielletty, tai rapumaisesti kätketty jonnekin...
Isäni tarkkaa syntymäaikaa ei ole tiedossa mutta tiedän että hänellä  :aurinko: :rapu: :kuu: :kalat: ja  :askendentti: epäilen  :kauris:
Arvostan ja kunnioitan isääni

Lasteni isä sitävastoin elää hyvin paljon tunteilla,  :aurinko: :kalat: :kuu: :oinas: ja  :askendentti: :leijona:, uiskentelee syvissä vesissä ja isänä vastaa varmasti enemmän tuohon tunnepuoleen kuin oma isäni.
Aikasta jännä juttu kun hänellä taas tuo elämän fyysisistä puitteista huolehtiminen onkin enemmän kuin kyseenalaista.

Ehkäpä tyttäreni taas haksahtaa johonkin saturniseen mieheen kompensoidakseen jotain turvaa, mistä jäi paitsi itse isänsä osalta... Ja tyttären tytär taas tunteelliseen taivaanrannanmaalariin kärsittyään tunnedeprivaatiosta oman isänsä osalta.
Näinkös se maailma pyörii  :uglystupid2:

Oma isäni jäi minulla hyvi tuntemattomaksi koska olin niin pieni kun isä lähti omille teilleen. En halua mennä kovinkaan henk.koht. omassa elämässäni täällä foorumilla...

Tunnen valtavaa viehätystä ja vetovoimaa itseäni vanhempiin miehiin, joilla on takana elämänkokemusta, sitä elämän näkemystä/elettyä elämää...Turvallisen oloinen, uskollinen ja huolehtiva kumppani.... Oon joskus miettinyt että onko jotain oman isän puutteellisuutta että tunnen halua ja tarvetta vanhempaa miestä kohtaan. Voi se olla, mutta en minä mikään miehen "isin pikkutyttö" halua olla tai esittää sellaista. Joku joskus sanoi, että nainen voi valita isäänsä kuvaanlaisen kumppanin. Varmaan olette kuulleet ja nähneet kuinka jotkut parit muistuttavat aika paljon toisiaan ulkonäöltään.

Mikäs siinä on niin merkillistä kun nainen haluaa ja on nuoremman miehen kanssa... Tästäkin on ollut jos minkäkinlaista juttua ja puhetta...Joku sanoi, että kun ei omanikäinen mies huoli ikäistään naista, vaan nainen haluaa sitten nuorempaa ja sitä lihaa... ;)

Kylä tää asia on vain niin myytti. Omanikäiseni miehet ei millään kiinnosta mua :D

Ton mä allekirjotan, ja mä tapaan noita ihmisiä lähes päivittäin, myös äärimmäisen feminiinisiä naisia joita ihanampia ihmisolentoja en löydä mistään :smitten: Ihmisillä on paljon vielä opittavaa tästä, ja kuten sanottua, niin tarpeen vaatiessa miehestä pitää löytyä myös se hieman feminiininen puoli esim. kauneuden ihannoinnissa. Harva todellisuudessa ymmärtää mitä on olla mies ja miten sitä pitää ilmentää. Yllä kuvatulla "järkkymättömällä tavalla" se on lähimpänä mitä aiheesta voidaan saada.

Jos miehillä on oppimista, niin kyllä on todella paljon naisillakin jos katsoo nykyteinejä (seisovat lonkkalevossa polttaen röökiä ja syljeksien ja kiroillen..), mutta onneksi on myös niitä ah niin ihania rakastettavia :angel: ::)

Että ois sitten tietämättömille miehillä opetuksen paikka!?

Totuus on se, ettei tällä foorumilla taida juurikaan miehiä olla, tai jos onkin, he ovat niin nuoria tai kokemattomia etteivät osaa tänkaltaiseen kysymykseen isyydestä vastata.

Vai voisko olla se että jos mies avautuu liikaa, niin hallinta menee naiselle?
Hajota ja hallitse on miesten maailmaa, myös salaperäisyys viehättää naista.
Kodin vaikutus näkyy, jos kotona on keskusteltu lasten kanssa, ymmärretty että vaikka he ovat
lapsia, on heissä sielu joka voi olla vanhempi kuin vanhemmat, opitaan vuorovaikutusta.
Tämä aika vaan on vaikea, kiire töissä ja kiire kotona ja jos mies antaa esimerkkiä puhumattomuudesta, niin kyllä se seuraa pojille heidän elämäänsä.
Miehet keskustelevat päällään ja naiset sydämellään.

 ;)  Mateve

Minulle omalle kohdalle sattuneissa tapauksissa, on miehissä jännä ollut huomata kuinka joku ei halua lapsia, ja näin ollen miehessä se on se myytti. Toisaalta se on aika kiehtova asia, sillä tämä elämä täällä maanpäällä on usein niin perheorientoitunut, että kun itseäni ajattelen, on suorastaan harvinaista jos löytää samoin ajattelevan miehen.

Oma isani on ollut tarkein opettajani minulle elamassani, han opetti minut pelaaman shakkia jo 5 vuotiaana ja muutenkin loogista ajattelua.
Hanella oli aina aikaa meille lapsille, meille kaikille lapsille han jatti ainoastaan hyvan muiston itsestaan.
Oma mieheni on myos kalat kuten isani ja hankin suorastaan palvoo lapsiaan-han kuitenkin antaa heidan itse tehda omat virheet ja sitten kun he tarvitsevat tukea-sita he myos saavat.
Lapsemme joskus valittavat, etta miksi emme pakottaneet heita esim. opiskeluun aikaisemmin ja olen kylla samaa mielta mieheni kanssa, etta silloin ette olisi kuunnelleet meita ja tiedan, etta olimme oikeassa kun otsa menee kurttuun ja kaantyy alaspain.
Mieheni on myos lastemme kaveri joka nakyy leffoissa ja jalkapallossa ja tahdaan yhdessa hyvaa ruokaa(minulle se sopii)

No sanotaan nyt niin, että mieluummin naisten olisi syytä keskittyä itse siihen naisellisuuteen ja antaa miesten kehittää itse itseään. Toisin sanoen, normaalilla tasolla henkisessä kehityksessä feminiiniselle osapuolelle miehisyyden tuntemisesta ei ole mitään hyötyä, vaan naisten olisi syyttä käyttää sekin energia oman feminiinisyyden ilmentämiseen. Miesten taas olisi hyvin tärkeää olla "omien kanssa" mahdollisimman paljon, jolloin se maskuliinisuus ilmentyy luonnostaan hyvin helposti sen ihmeemmin mitään tekemättä. Yksi hyvä tapa on esim. pakata vaikka rinkka ja mennä miesten kesken vaan jonnekkin viikonlopuksi, sen ihmeemmin mitään etukäteen suunnittelematta. Sieltä kun mies pois tulee kotiin naisen/naisten luokse, niin oon 100% varma että jokainen nainen huomaa mitä on maskuliinisuus (se tosin ilmenee myös hajuhaittana tässä tapauksessa, jos miehet eivät menneet minnekkään mökille saunomaan, ja silloinkin se joissain tapauksissa ilmenee "hajuhaittana" :P).

Voi herranpieksut! Tuota noin Veskari-83, tässäkin sun mielipiteessäsi piilee se puoli jota ajat takaa; pois ego ja henkisentien löytäminen. Harvaa miestä kiinnostaa tuo viimeinen, tai sellainen itsetutkiskelu joilloinka mennään syvälle omaan itseensä.

Loppujen lopuks kerroppa mulle ykski mies joka ei oo kiinnostunut "äijäiltamista"? Tuo nyt vaan oli yks esimerkki siitä mitä silloin voi tehdä. Eli syvällä sisimmissään jokaista kyllä kiinnostaa ne perimmäiset kysymykset "miksi olen olemassa" jne, mutta harva niitä vaan myöntää ääneen. Miehet varsinkaan. Naiset yleisesti ottaen ovatkin huomattavasti avoimempia, ja siksi jossain viestissä joskus kirjoitinkin, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta ja nainen taas valloitetaan sydämen kautta. Ihan suotta mua koitat kiusata, emmä mitään pahaa tarkota. :angel:

Astrologi Kirsi toi noita feminiinisiä ja maskuliinisia puolia mukavasti esiin heinäkuun 4.päivän astro-TV:ssä. (Katson jäljestäpäin niitä http://www.katsomo.fi/?treeId=703&progId=18135). Hän osoitti astrologian kautta, miten voi tutustua itseensä näissä kahdessa puolessa niin mies kuin nainenkin Marsin ja Venuksen kautta.

Hän toi esiin myös Jungin teemat anima ja animus.

Nämä tuntuvat yksinkertaisilta jutuilta mutta ovatkin turkasen monimutkaisia!  ;)

EI ole antaa esimerkkiä miehestä joka ei olisi kiinnostunut äijämäisyydestä. Voe hellanlettana sentään, minä en sinua Veskari-83 kiusaa. :coolsmiley:

Hmm, veskari,
jos nyt puhutaan ihan realimaailmasta,
jos miehen pitäisi suuntautua yhä enemmän sinne äijäpäähän ja naisen siihen toiseen päähän, ei nämä maailmat kyllä ikinä pysty kohtaamaan nykymaailmassa missä avioero on todella helppo saada. Ja niinhän se on, että miehet joilla on siskoja, ovat niitä parhaimpia naistenkäsittelijöitä, koska he ymmärtävät myös naisia. Ja toisin päin. Kyllä aina on hyväksi ymmärtää myös toista näkökulmaa. Olen silti samaa mieltä siinä, etten oikein pidä tästä nykymaailman mallista missä naiset yrittävät olla yhä enemmän äijiä, ja miehiltä puuttuu kasvatuksestaan se että heidän olisi sallittu olla poikia.

Niin, jokainen meistä näkee kuitenkin kokonaisuuden hieman eri tavalla. Mutta tiedän kyllä hyvin paljon miehiä joilla ei ole yhtään sisarusta ja sen minkä käsityksen mä heistä oon saanu, niin eipä heillä ole koskaan mitään ongelmia naisten kanssa (oon aika läheisesti seurannu heidän elämäänsä :D :2funny: ). Reaalimaailmassa mä oon kohdannu näitä ihmisiä, ja mun tietämyksen mukaan äijämäisyys ja se maskuliinisuus ei täysin kyllä kulje käsikädessä kuitenkaan. Monimutkaista selittää, mutta kun sen aidon maskuliinisen ilmentymän miehestä kohtaa, niin ei sitä voi olla havaitsematta.

Kaikkihan on aina suhteellista ja riippuu niin täysin siitä miten maailmaa katsoo, onko avoimin vai suljetuin silmin.