Astro Foorumi

Otetaas tämä EGO-asia uudestaan käsittelyyn meikäläisen ajatuksissa.

Mitä mieltä olette...

- mikä on ego?
- missä se sijaitsee?
- mikä sen olemassa olon tarkoitus on?
- voiko egoismi olla positiivista?
- ja kuka näin väittää, eli mikä uskonnollinen traditio?

- mikä on sielu?
- mikä on sielu ja egon keskinäinen suhde?
- missä sielu sijaitsee?
- tunteeko sielu?
- ja sama kysymys: kuka näin väittää, eli mikä uskonnollinen traditio?

- mikä merkitys aivoilla on suhteessa näihin kahteen?

Jaa tämä aihe taas.  8)
Oma mielipiteeni on, että ei ole mitään sellaista kuin ego (ja oikeastaan en kyllä sielustakaan puhu). On vain ihminen. Onko ego yritetty erottaa inhimillisyydestä omaksi osakseen siksi, että saataisiin siitä tehtyä sellainen negatiivinen asia, josta pyrkiä pois? Silloinhan tuollaisesta erottelemisesta ei ole elämisen kannalta hyötyä, lähinnä haittaa. Onko se taas termi sille, että nyky-yhteiskunnassa jokaisella pitäisi olla jonkinlainen rooli, että jos sinulla ei ole mitään mitä "teet" tai "olet", et ole mitään? Kyllä minä uskon että välillä ihmiselle tekee hyvää tuoda itseään esille. Kun jotenkin olen tullut siihen tulokseen, että ihmisen mielenterveydelle on tärkeää tämä psykologiassakin puhuttu minäkertomuksen rakentaminen. Vasta viime päivinä tajusin mitä se käytännössä merkitsee, tai siis mitä sen puuttuminen merkitsee. Kyllä me tarvitsemme jotain millä selitämme itsellemme, että me olemme tällaisia, sillä tarinalla suojaamme itseämme meitä kohtaan tulevilta iskuilta. Niin, eihän ego kuitenkaan ole sama asia kuin identeetti? Mutta ajatellaan, missä menee se raja identiteetin esille tuomisen ja itsekkyyden välillä? Tässä olen minä, minun mielipiteeni ja turha yrittää muuttaa minua. Pitäisi olla itsenäinen ja mielipiteitä omaava, ja toisaalta pitäisi olla joustava ja ymmärtäväinen. Jos olet liian jyrkkä mielipiteissäsi, olet itsekäs ja hankala, jos olet liian joustava, olet tylsä sillä sinussa ei ole mitään persoonallista.
Jonkilaista edes hieman aihetta liippaavaa kirjoittelua..  ;)

Jaahas! Tää tätä pähkäilyä. Ego on ja tulee olemaan. On jännä huomata kuinka joillakin kirjoittajilla on ristiriitainen käsitys egosta tai siitä että egosta pitäis luopua. Se on vähän kuin omasta minuudesta luopumisesta.

 :tickedoff: Hukku teksti ja katkes yhteys  >:(
Alusta...

Eli sanakirja sanoo; ego psykoanalyysissa: minä, psyyken osa, joka pyrkii sovittamaan viettien ohjaaman idin (se) toiminnan yhteiskunnan moraalinormeihin.

Kuulostaa ihan ok.lta ja egon karsiminen pois ihmisestä mielestäni luo (mielipide jo ennen sanakirjaa!) aleksitymiaa... tunteiden tunnistamis ongelmaa muissa ja itsessä, eli empatia kyky heikko ja oman elämän ohjat jossakin muualla, kuin omissa hanskoissa.

Sitä en käsitä miksi egoismi on sitten itsekkyyttä heti negatiivisessa sävyssä, kun kerran vain ja ainoastaan itsekkyydellä lapsikin oppii ja tahtoo itse tehdä, kokeilla, elää.
Egoismista versoaa se oikea minä, se joka toimii hienosti yhteen sinun oman idin kanssa  :angel:
Ristiriita noiden välillä onkin hankala homma ja ajaa lopulta ihmisen muiden kynnysmatoksi tai burnouttiin itse raippaa käyttäen.

Egon tarkoitus on varmasti olla työkalu elettäessä "laumassa" -säännöt ja niiden noudattaminen.
Meillä on ne vaistot (id) ja ilman egoa ei oltaisia elukoita kummallisempia olentoja... oletan.

Ego on väännetty vain negatiiviseksi ilmetymäksi, kun joku ei toimikaan niin kuin muut haluaa... yhteiskunnan normit. Jotka taas voivat olla vain muokkautuneet kulttuurissa ja historiassa palvelemaan jotakin tiettyä ryhmää, eikä koko populaa.

Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset sitten taas muokkaavat tehokkaasti normien oikeellisuus näkemystä. Jos joku on erimieltä normeista, ei tarkoita että hän olisi oikeassa JA PÄINVASTOIN!
...ja valitettavan usein päinvastoin...

Ego olen Minä, keholla on vain se Id. Sieluni on Minä, eli ego  :angel: Ja se on jokaisessa solussa, jopa ulos hengityksessäni on haihtuvia osia egoani... kuin tuoksussa, joka lähtee hikitreenin jälkeen nahkastani  ;D

Ei tuota kommenttia negatiiviseksi ollut tarkoitettu.  :) Olen samaa mieltä, että hyvä keskustelunaihe tämä on.

Mielenkiintonen aihe ja seuraavat kommentit on kuumeessa kirjoitettu, joten yrittäkää saada selvää.
Mulla on tullut tuo egon ja sielun välinen ero silloin esiin, kun olen vahvasti humalassa. Tietty osa minusta on tarkkaavainen, tyyni, tunteeton(sielu), kun muu osa taasen tekee ja pälättää mitä sattuu(ego). Pystyn siis järkevästi ajattelemaan asioita enkä koskaan unhohda asioita kaatokännissäkään. Tulee jotenkin jakaantunut olo, tosin tietty voi olla pelkkää alkoholinkin aiheuttamaa... ::)

Yhdistän ego jotenkin itsetuntoon. Terve ego voi olla oma itsensä, eikä sen tarvi esittää muuta kuin on, eikä se piittaa ulkoa tulevista arvosteluista.

Puh, meen lepäämään  :buck2:

Ja siinäkin on ero, onko vaiko eikö ole  ::)

T: On on on

Hmmm.. ::) Lauloihan tuo Wienin oma poika Falco eläissään, että...

Liebe kommt von Lieben und ich fange bei mir an,
mit ein bißchen Glück bist eines Tages Du 'mal dran
Ich gebe meinem Ego täglich die spezielle Kur,
nur meisten geb ich mir gleich alles und am liebsten pur - sure.
.........

Die ganze Welt dreht sich um mich, denn ich bin nur ein Egoist
Der Mensch, der mir am nächsten ist, bin ich, ich bin ein Egoist
Die ganze Welt dreht sich um mich ...

Vapaa suomennos niille, jotka ei ymmärrä saksaa, että...

Rakkaus tulee rakkaudesta ja minä aloitan antamaan sitä itselleni
ehkä jonain onnekkaana päivänä sinä sisällyt siihen
annan erityistä hoitoa joka päivä egolleni, vain kaikkein parasta ja puhtainta

Koko maailma kääntyy minun mukaani, koska olen vain yks egoisti
Persoona, joka minulle (kaikista) lähin(tärkein) on, on minä, olen yks egoisti
Koko maailma kääntyy mukaani... ;)

Lainaus Falco, Egoist-sanat.


Täällä on jo hyviä kirjoituksia ja mitäpä tuota toistelemaan. :)
Ilman egoa ihminen tuskin olisi enään edes olemassa, vaan sen olisi
syönyt sukupuuttoon joku raatelija-eläin tai jopa eläin,
jota ihminen itse egollisena syö tai olisi tullut tuhoutuneeksi bakteereihin,
eikä selviäisi taudeista ilman egollista tahtoa jne.

Minun mielestäni ihmisen tarkoitus ja elämäntehtävä Telluksella
menee päin männikköä, jos sen tarkoitus olla jotain muuta kuin
oma itsensä ja ihminen.
Vrt. ne ihmiset, jotka pyrkivät tulemaan/olemaan jotain valo-olentoja
tai jopa väittävät olevansa jotain ihan muuta kuin ihmisiä.


Minä olen aina miettinyt sitä, että onko ego oikeastaan huonoa vain siinä
tapauksessa, kun jotain toista ihmistä pännii sen
jonninmoinen näkeminen (lausutaan peilikuva) lähimmäisessään? ???

Mitä egoismia siinä on, kun esim. on tehnyt kovasti töitä
ja/tai fiksuja sijoituksia ja ostaa vaikka jotain tämän tapaista
http://3.bp.blogspot.com/_cHTNtKgpdi0/R1KYOI8CHxI/AAAAAAAAApA/YafiV2syd4Y/s1600-R/mercedes_brabus_SLR_2008.jpg (http://3.bp.blogspot.com/_cHTNtKgpdi0/R1KYOI8CHxI/AAAAAAAAApA/YafiV2syd4Y/s1600-R/mercedes_brabus_SLR_2008.jpg)
nauttiakseen OMASTA ELÄMÄSTÄÄN, niin pitäisikö ostaa jotain tämän tapaista
http://images.forbes.com/images/2002/10/18/pacer.jpg (http://images.forbes.com/images/2002/10/18/pacer.jpg)
että MUIDEN EGO OLISI ONNELLINEN PUOLESTASI? ::)

Tuota egon tieteellistä faktaa voi googlettaa
ja lukea esim, mitä toinen suuri Wieniläinen Sigmund Freud asiasta mietti. ;)

Btw, mitäs ajattelette, onko depressiivisyys eräänlaista
egon alennus/häiriötilaa?
Vrt. asiat ei mene elämässä niin kuin toivoisi/haluaisi.

Tuossa egon kokemisessa on kulttuurillisia eroja.
Esim. suomalaiselle on paljon pahempaa kokea oma egoistisuus
-sitä ei myönnetä itsessä, vaikka suomalaiset ovat yksi maailman
kateellisimpia ihmisiä ihan omin sanojensakin mukaan
ja heidän on vaikea sulattaa egon ulkoisia merkkejä toisessa ihmisessä,
esim. tiettyjä yleisesti omaksuttuja menestyksen merkkejä.

Mielestäni kateellinen/mustasukkainen ihminen on aina eniten egoisti,
koska kokee toisen (menestyksen) uhaksi ja/tai epämiellyttäväksi itselleen.
Välttämättä se egoistiseksi leimattu ei välttämättä tee muuta
kuin nauti elämästään.

Egohan on se reviirikäyttäytymisen, henkiinjäämisen
ja selviytymisen elinehto ja kateus/mustasukkaisuus luontainen signaali
siitä, että jotain puuttuu itseltä tai se on uhattuna
ja asialle pitää tehdä jotain, että oma menestys (ja siten koko elämä)
voidaan taata.

Vitsi, mitä mainiota ajatelmaa, annaelen. MINÄKÄS :coolsmiley: :)

Minä, minuksi tulema = MINÄKÄS

Sitähän se on, häiriötila. Tyyliin en hallitse omaa mieltäni psyykkeen häiriintyessä joilloinka psyyke hajoaa. Ihminen pakenee omaa egoaan, tai syyttää sitä = paha ego, mene pois.

Häiriötilahan se on, näkyyhän masennus esim. aivojen kerroskuvauksessakin ja siinä näkyy myös, kun masennus parantuu. Aivokemiaa, johon onneksi on jo olemassa hyviä lääkkeitä. Joskus en oikein ymmärrä, miksi jotkut eivät hyväksy mielialalääkkeiden käyttöä...

Hmm.. tuli tosta sellanenkin mieleen, että kun kaksi alemmuudentuntoista ihmistä kohtaavat, molemmat tulkitsevat toisen alemmuuden tunteista aiheutuvat käyttäytymiset ylimielisyydeksi. Onkohan se siis niin tässä koko ego-keskustelussa, että terve ego ei tuomitse?

Jaa-a, minun tuntemani maamerkit ovat varsin materialistisia
ja esim. tunteiden osoittaminen käy materian kautta.
Lahjoja ja silkkaa puhdasta pätäkkää heiltä saa, etenkin Oinas-mieheltä. :P

Jos se on Kauris-nainen, niin se poikkeuksetta on niin ahne paskiainen,
että laskee joka hemmetin pennin ja hältä ei saa kukaan mitään,
kun se on vaan, että mulle kaikki viimeistä penniä myöden. ;D

Jotenkin olen ajatellut, että Oinas-mies ja Kauris-nainen ovat itseasiassa
erittäin hyvä pari tässä suhteessa. :coolsmiley:

*****


Tosin, aloin miettiä nyt, että mitä ihmeen tekemistä egolla
on materialistisuuden kanssa? :idiot2:

Etteikö nyt vaan olisi niin, että materialistisuus sekoitetaan egoismiin?

Tiedän nimittäin ihmisiä, jotka ovat materialistisia, mutta ei yhtään egoistisia
ja taasen ihmisiä, joilla on egoa sitten vaikka muille jakaa,
mutta eivät materialistisia -jopa ovat vastaan materialistisuutta
-joskus hyvin egoistisella tavalla, että MINÄ en mikään materialisti ole
ja ne jotka ovat, ovat HUONOJA IHMISIÄ. ;) :P

Egoismia voi ilmentää monin tavoin, ja tästä varmaan näkyvimmät
ja kuuluvimmat ovat materialistisuus ja fundamentaalisuus
-> uskontosaarnaajat ja muut OMAN uskonsa, totuutensa jne. pakkoyöttäminen muille elämään HÄNEN totuuttaan, näkemystään jne.

 :D ;D :2funny: Sokerihumala pukee sinua Elwys!  ;D :2funny:

Oikeastaan odottelen tässä (jonkun) analyysiä (valtavaa topicin huipentumaa)
yksilön egon oikeudesta olla osa suurta vitutusta ihan sellaisenaan kuin on. :angel:

Egoismihan on nautinnollisuuden ja oman edun ensisijaista korostamista suhteessa toiseen ihmiseen. Sellaista itsekästä ja omahyväistä käyttäytymistä. Ja kyllä siihen se materialismi kuuluu.

Elwyn  :D
Jäin pohtimaan tuota kummajaista asunnossasi... tarkoitatko siis, että nämä olisivat kuolleen henkilön egon jäänteitä tänne vai heijastuksia toisesta tasosta, jonne sielumme ehkä pääsee /joutuu?

Allekirjoitan, jotta sielu ja ego olisivat yhtä (jos tajusin oikein) ja mietinkin Sashan heittoa... onko masennus yms. egon alennustila (ei suora lainaus tod.!)
Jos ego saa sielun nauttimaan ja kokemaan, niin masentuneellahan juuri nauttinen ja kokeminen on supistunut jostakin syystä  ???
Voisiko siis olla, että mielenhäiriöt yleensäkin olisivat egon ongelmia... ei sielun sairauksia?
Voiko egoa hoitaa, jos itseltä puuttuu motivaatia?

Normilääketiede tuskin koskaan, mutta jospa jossakin kohtaa arvostetaan ja hoidetaan ihmistä muunakin kuin vain fyysisenä kokonaisuutena. Käsi kädessä kun kumminkin kulkee fysiikka (id) ja mieli (I).

En ehdi nyt referoimaan kirjaa, mutta TUTUSTUKAA TÄHÄN KIRJAAN: Eckhart Tolle: Uusi Maa. Elämän tarkoituksen oivaltaminen. Ajatuksia herättävä. Siellä on aika kattava selitys mm. egosta.
Avasin muuten uuden massakaukoparannustopicin kaikille tarvitseville tähän henkimaailman ilmiöitä-osioon. Tervetuloa parantumaan!

Hmm, suosittelen kuitenkin sen OMAN elämän tarkoituksen löytämistä
ihan omalla järjellä ja käsityskyvyllä, mikäli haluaa ITSELLEEN
sen tarkoituksen löytää, eikä kasvattaa jonkun "keittiöfilosofin"
pankkitiliä lukemalla HÄNEN (oman elämänsä) oivalluksista.

Täällä ei kahta samanlaista tallusta, vaikka samasta puusta olisi veistettykin. ;)

Veikkaisin, että elämänlaatu paranee huomattavasti kun lakkaa
orjailemasta muita, -siis myös hömppä-ismi kirjoja.

Tuloksena on, että OMA elämäsi on miellyttävää
ja elämäntehtävän suorittaminen loppuun mukavempaa,
mutta muiden mielestä olet egoisti.  :P

Jos luette viestejäni alusta, kun olen tälle saitille olen tullut,
niin huomaatte kehitykseni enkeli-energia-jeesusteluista
tähän pisteeseen, missä elämäni on oikeasti miellyttävää
ja teot ja päämäärät selkeitä, enkä kärsi pahemmista pään mentaalikrampoista. :uglystupid2:

Toki tuohon jeesusteluunkin tulin jostain toisesta pisteestä,
jonne ei ole paluuta. :P

Rehellisesti sanottuna, elän tällä hetkellä tähän asti parasta aikaa
-ja paremmaksihan se koko ajan tulee, mutta en ole kokenut sitä vielä. ;)
Noissa hemmetin energia-enkeli-jeesusteluissa takkusin
elämäni aikamoisiin vaikeuksiin -elämä oli kokonaan paikallaan
ja taaksepäin polkemista ja ovet ei avautunut minnekään
ja depressiotahan siitä vain syntyi.

Katsotaan tuossa 3 vuoden päästä uudestaan taas missä mennään. :coolsmiley:

Voin yhtyä Sashan kanssa samaan asiaan, että elän kanssa tällä hetkellä elämäni parasta aikaa, sitten vuosikausiin. Olen myös pitänyt kaukana liian itselleni oudot yliluonnolliset teot, tapahtumat kuten Sasha sanoi; masennustahan siitä voi vain syntyä kun kokeilet kaikkea (herkän) egosi kanssa joka sitten töppääkin pahemman lailla kuten olit sitä osannutkaan arvailla.

Minulla on oikeen hyvä olla näin itseni kanssa! :coolsmiley:

Terppa!

Kyllähän "henkisissä" ihmisissä ja yhteisöissä egoistisuutta löytyy ihan siinä missä muuallakin. Nämä ihmiset hyvin usein nostavat itsensä materialistien yläpuolelle. Materian harmaassa massassa kulkevat perusjampat ovat ihan eri kastissa kuin vanhat sielut; he ovat evoluutioversioita näistä lapsukaisista, jotka silmät ummessa täällä luovii.

Ego jaottelee maailman, se näkee aina jonkun itsensä ylä- tai alapuolella. Se pelkää, että joku on parempi, se pelkää tappiota, egon kuolemaa. Ego erottelee, se ei näe kaiken ykseyttä. Ego ei näe sitä, mikä tosiasiassa on, vaan aina sen on eriteltävä, jaoteltava ja paloiteltava maailma mittanauhan kanssa, jonka mittayksikkönä on pelko. 

Sielun todellisuus on ykseys. Siinä todellisuudessa ei erottelua enää ole, rakkaudessa sielu vaan laulelee Hilipatiheijjaa! Sielu huutelee: "Meitä on vain yksi!", mikäli sillä olisi tarvetta mitään huudella. Sielu on hiljaisuudessa, kun taas ego pitää hirviää meteliä. Sielu vain on, kun ego yrittää olla.

Voisiko jopa olla, että ego se jaottelee meidät egoiksi ja sieluiksi ja ihan miksi vaan tunteakseen olevansa elossa? Voisiko se jopa olla ihmisen kärsimyksen syy? Mehän olemme kuitenkin kaikki yksi kompakti paketti. Mitä ihminen hyötyy, jos se paloittelee itsensä näin, ja sitten pienessä päänupissaan tuntee olevansa niin monta pientä pakettia, vaikka on vain yksi?

Tuli vain mieleen tuosta sun viimeisestä lauseesta; että ihminen joka koittaa jaotella itseään useiksi eri egoksi, on kuin olis jakautunut mieli. Tietenkin voidaan ajatella, että meillä on useita eri rooleja, silloin on useita eri egoja. Minusta yhden minän jaottelu useaan eri pakettiin tekee mielen kyllä ihan sekopäiseksi. Hyvä jos osa tuntuu olevan edes sinut sen oman, yhden egon kanssa.

Mutta oikeastaan sehän on niin, että tämä överiksi mennyt ego ei oikeastaan enää olekaan todellisuudessa sitä oman onnensa ajattelemista, vaan lähinnä jo pakokauhuista tarrautumista kiinni johonkin yrittäen saada elämän tuntumaan edes jollain tavalla merkitykselliseltä.





Näistä molemmista tuli mieleen, että kriisin tullessa ihminen lähtee etsimään apua muiden ajatuksista, ja uskon että siitäkin vaiheesta on hyötyä. Silloin saa ainakin siihen alun suureen pudotukseen helpotusta, sekä saa uusia näkökulmia itselleen tosissaan perehtyessä uusiin ajatuksiin. Siinä vaiheessa vain on niin herkkä, että oman johdonmukaisen suunnan puuttuessa yrittää löytää sitä suuntaa noudattamalla kirjaimellisesti jonkun toisen ohjeita. Mutta se kuuluukin asiaan. Paraneminen on pitkä prosessi. Vasta myöhemmin kasvaa se oma näkemys, joka nousee sieltä kaikkien ismien ja oppien välistä omanaan, ja silloin ihminen on valmis paranemaan, ottamaan uuden askeleen elämässään ja vastaamaan itse omista valinnoistaan ja teoistaan.
Ikuisen trikin kommenttiin viitaten, kun ensin on jakanut itsensä miljoonin pieniin paloihin ja analysoinut niitä, voi vihdoin tajuta että se onkin se yksi pelkkä kokonainen mötikkä, jota oleminen tekee meidät onnellisiksi. Kokonaisiksi. Täydennetyiksi.  ;) 8)

Tästä egosta vielä..
Taiteen tekeminenhän on yksi tapa tuoda esille egoaan. Siinä jos missä tuo puhtaasti esille että tässä olen minä. Sillä mikä siis oikeastaan ajaa taiteensa julkistamisen haluun?
Ja sitten, kansankielellehän ego on se, mistä leijonankin yhteydessä puhutaan, että leijonalla on suuri ego. Ajatellaan sitten minkälainen olisi ihminen jolla ei olisi ollenkaan tällaista egoa? Ihmissuhteissakin se mielenkiintoinen ja hyödyllinen jännite syntyy siitä kun kaksi ihmistä kohtaavat. Ihmistä joilla on omat persoonansa. Mutta että jos sitä ei olisi? Ehkä tuo "olemme yhtä" -oppi sanoo että ego pois, ja näin olemme kaikki yhtä ja samaa kokonaisuutta. Itse en sitä kyllä noin halua käsittää. Eikö tuollainen ole vain yksi niistä miljoonista eri tavoista yrittää saada ihmiset sellaiseksi yhdeksi ja samaksi harmaaksi mössöksi? Erilaisuus kunniaan! Hankaluus ja joustamattomuus, pienet virheet, juuri se inhimillisyys! Otetaan haaste vastaan ja kehitetään itseämme jatkuvasti. Sen prosessin ei kuulukaan koskaan loppua. Jos luulet päässeesi johonkin "korkeaan tilaan", olet todennäköisesti vain jämähtänyt paikoillesi.  ;)  ;D

-Taiteen tekeminen on juuri sitä oman egon esille tuomista. Se on kyllä yks kauneimmista ja syväluotaavimmista ammatteista ja "ammateista" mitä voikaan olla.

Erilaisuus kunniaan! :smitten: En itsekkään ole mitään massatyyppiä. Tai no, massastahan voi niin monin tavoin erottua.

Se joka vielä sanoo että ego on pahasta, annan kuvitteellisen luunapin pääkoppaan!

Kysymys: Minusta on erittäin vaikeaa olla tällä planeetalla. Joskus haluan vain mennä kotiin Luojan luo. Tiedän, että tässä puhuu egoni, mutta mikä on egon tarkoitus?
 
Kirael: Siihen mitä kysyt, on jo vastattu, mutta vastaan kuitenkin, että voit ymmärtää. Ego on verho, mitä käytätte päästäksenne tälle ulottuvuustasolle. Olette täällä kunnioittamassa Luojaanne ihmisolennon kokemisella ja egonne auttaa teitä siinä.
 
Ilman egoa menisitte kotiin Luojan luo, koska ette voisi jäädä tänne. Sinun ei kannata ponkaista ulos tästä kehosta ja palata kotiin, koska jos teet sen, sinun on palattava viimeistelemään tämä matka. Tämä ei ole uhkaus. Tämä on lupaus. Lupasit Luojajumalaitsellesi, että tulisit tänne tekemään tiettyjä asioita parhaan kykysi mukaisesti. Sitten kun olet valmis, tiedät sen, koska tunnet ympärilläsi sen ihanuuden, mitä tunsit meditoidessa. Tunnet erillisyyttä kehoosi ja tiedät, että olet aivan valmis. Sitten lähdet ja pysyt poissa.
 
Ego on yksi olemus, mitä sinun pitäisi oppia rakastamaan, koska se antaa sinulle matkan, synnyttääksesi keho-olemuksesi täydellisyyden pitämällä sinut vähän vajaana tavoitteesi täyttämisestä. Se mahdollistaa sinulle matkan tekemisen täysillä. Tämän egon ulkopuolella on se, mitä todellisuudessa olet. Tämän egon ulkopuolella avaudut kanavoidulle valoenergialla, missä sinusta tulee tietoinen sellaisesta energiasta. Sinut on luotu tähän fyysisen kehon suurenmoiseen muotoon, mikä sisältää Kaikkeuden ydinolemuksen. Sinä olet tämä "minä olen" -olemus, mistä olet kuullut. Jos et ole "minä olen" -olemus, niin kuka se olisi? Olisiko se Luojajumala? No, jos niin on ja sinä olet Luojajumala, niin silloin olet "minä olen". Kuitenkin sinulla on ego pitämässä sinut matkalla täällä.
 
Kysymys: Mistä löydän egon itsessäni? On sanottu, että intuitio on kolmannessa silmässä, mutta tunnen sen vatsassani. Niinpä haluaisin tietää, missä tunnen egon kehossani.
 
Kirael: Ego ei ole kehosi sisällä. Se ei ole kehosi ulkopuolella. Se on energiaverho, mikä vain on eikä se ole odotusten mukainen. Se on kaunis valoverho, mikä vain on tavallaan ympärilläsi, kuten haluat nähdä sen.
 
Jos menet tähän meditaatioon, jonka juuri teimme ja vapaudut kehosta ja sitten katsot kehoasi, huomaat pienen usvan muodostuvan ympärillesi. Tuo usva on ego. Näet egon kauneuden. Se on raikas, selkeä ja valmis palvelemaan sinua, ystäväni.

Tuon opuksen voisin minäkin lukea, kun  en käytännön- ja maanläheisenä ihmisenä jaksa noita edellä olevia filosofisia fundeerauksia lukea/mietiskellä...

Lemmikki

 Minäkin ajattelen **Crystalline** tuoman tekstin mukaisesti että ego on välttämätön tälle planeetalle ja tähän keholliseen ihmiselämään, yksinkertaisesti koska meissä on materiaa oleva kroppa. Ja automaattisesti toimiva itsesuojelusysteemi reflekseineen, adrenaliinikikkeineen ja muineen, ehkä primitiivistä mutta toimivaa.
 Ei egosta minusta tarvitse päästä eroon jos ei ole tahtomassa eroon tästä Telluselosta johonkin paikkaan x, mikä se sitten lieneekään. Sitävastoin jos kokee että tahtoo kurotella "korkeammalle" (vai  onko oikea termi syvemmälle) niin varmasti automaattisesti siinä matkassa egonkin "maadoittava" voima vähenee, mutta uskon että se tapahtuu tuolloin kevyesti eikä taistelemalla. Väkisin sitä ei saa irti itsestään kun se on osa kokonaisuutta.

 Tuosta taiteesta kun oli puhetta, minulle taiteen tekeminen on enemmänkin sielun puhetta, se on lähempänä meditatiivista tilaa kuin tietoista tekemistä. Piirtäessä tms Minä katoan taka-alalle ja tunnen tilan hiljaisuutena.
 Ehkä ego tulee esiin siinä vaiheessa kun taidetta tuodaan esille, ego ei ole olemassa ilman muita ihmisiä/maailmaa.

Ajattelen samoin taiteesta.
Taide puhuu ennemminkin sielun kuin egon kautta. Toisinaan lopputulos ja prosessi on egolle yllätys, sielu ei tunne rajoja.
Tai mitä se taide kenellekin on, mistä ammentaa.
omasta kokemuksesta (ego) vai alitajunnasta (sielu)?

Taiteen määritelmästä voi sitten jokainen ajatella mitä vain...   ::)