Astro Foorumi

Otan esiin tämän aiheen, koska itselläni on viime aikoina sattunut jo pari kertaa, että joko täysin vieras (tai ei paljasta henkilöllisyyttään) tai puolituttu ihminen haluaa olla ilkeä, siis selvästi vahingoittaa henkisesti/haukkua perusteetta. Olen molemmissa tilanteissa ollut itse hyvin heikoilla henkisesti, koska on sattunut kaikenlaista ikävää.

Ehkä reagoin voimakkaasti koska en ole kovin paljon tällaista kokenut. Totta kai ihmiset puhuvat aina pahaa selä takana, mutta olen ollut onnekas eikä minua ole usein haukuttu päin naamaa.

Ensimmäinen reaktio henkimaailman suuntaan on, että: "EPÄREILUA! Minä olen nyt heikoilla, miksi juuri minua pitää potkia vielä lisää??"

Ymmärrän toisaalta myös shamanistisen oppiläksyn siitä, että pitää pyrkiä pysymään tasapainossa, vaikka pahantahtoiset ihmiset sanoisivat tai tekisivät mitä tahansa, oma totuus tilanteesta riittää, ei tarvitse  todistella muille.

Ja kun tällaisesta tunnekuohusta sitten pääsee yli raivostumatta, selittelemättä ja sättimättä vastapuolta, niin tunne on vahva ja seesteinen. Mutta totisesti ei ole helppoa pysyä rauhallisena, kun joku ihan tarkoituksella satuttaa eikä edes tiedä kuka hän on.

Mutta onko siis mielestänne vain tyyneyden oppiminen tällaisten tilanteiden tarkoitus? Että on pysyttävä keskiössä vaikka keskellä konekivääritulta?

On tärkeä juttu se. Vaan myös rajojen laittaminen.  :)

Juu, vaikeinta ehkä onkin TODELLA arvostaa itseään niin paljon, että heikoimmillaankin jaksaa puolustaa itseään jos joutuu epäoikeudenmukaisen hyökkäyksen kohteeksi, mutta puolustautuu tyynesti.

Hämmentäviä ovat tilanteet, jossa toinen ihminen vain hyökkää, ilman mitään järkevää syytä (tai ehkä omien piilossa olevien syidensä takia), vieläpä nimettömänä. Silloin yritän aina miettiä, mikä minussa itsessäni on se arka alue joka reagoi. Mutta usein pelkkä hyökkäys haavoittaa, se että joku haluaa pahaa. Vaikea oppi, niitä vaikeimpia.

Hmmm...mahtaisiko sinulla olla ympärilläsi ns. narsisteja, jotka käyvät ihmisen heikoimman kohdan kimppuun? Ihmisen osa on joutua koettelemuksiin, ne tekevät meistä vahvempia ja usein se miten koettelemukset ottaa vastaan ja niissä toimii, kertoo siitä, miten vahva jo on. Olen itse havainnut, että ongelmilla on tapana tulla kimppuina, ei yksitellen tai siis näin olen ainakin itse kokenut. Rukoilen sinulle voimia kestää koettelemuksesi ja selvitä siitä ehjänä ihmisenä. Kun tuntuu pahalta, niin se on vain sen edellä, että jotakin hyvää on tulossa!  :) Jeesus rakastaa sinua!  :angel:

Lemmikki

Riidat on tehty hiomaan ihmistä ajattelisin, ja jollain tavalla nostamaan asioita pintaan ja oppimaan niistä.. Mutta se että joku tietoisesti käyttää toisen heikkoa kohtaa, henkistä tai fyysistä..Tietoisesti ja ilkeyttään hyväksi, päämääränään satuttaminen, on alhaista. :(

Olen omalla taipaleellani oppinut sen verran ihmisistä että kun on joku joka näin käyttäytyy, se tarkoittaa sitä että kyseinen ihminen on kenties pahasti vahingoittunut, rikkonainen, kasvuprosessissaan viivästynyt (ehkä sen jopa kieltänyt), tai ehkä sitten käyttänyt toisia hyväkseen ja siinä määrin kuvitellessaan muiden tahtovan hänelle pahaa, ikäänkuin puolustautuu etuajassa..Reagoimalla ilkeästi, mitätöimällä muita..koska kenties jopa oma persoona on sisältä niin tyhjä ja hatara. Pelko ja huono itsetunto ajaa tekemään ja käyttäytymään näin.

Mutta se on aina vaikeaa kun loukkaus osuu omalle kohdalle, toki se kirpaisee..Mutta tajutessaan em. asiat voi kenties päästä tilanteen yläpuolelle.

Tietty viileyden tavoittelukaan ei aina ole hyväksi, siinä asiat voi painua kehoon jne.. Kyllä ne on hyvä päästää vapaaksi, purkautumiskeinoja on monia.

Silloin kun huomaat olevasi vihainen jostain, mitä sinulle on tapahtunut, ole rauhassa niiden tunteiden kanssa, joita parhaillaan käsittelet - ne menevät ohi. Ja mitä enemmän annat niiden olla, sitä helpommin ja nopeammin ne jatkavat jonnekin muualle - ne menevät sinne, missä niitä tarvitaan. Jos et tarvitse niitä enää, ne jättävät sinut. Ole rauhassa tietäen, sillä lopulta tämä kaikki on hyväksi.
 
Emme halua puhua suhteestasi toisiin, sillä ihmismielellä on taipumusta väännellä ja vääristää se käsityksiksi, missä on mukana erillisyyttä. Haluamme sanoa vain, ettei ole mahdollista aiheuttaa tuskaa toiselle sielulle, jos tuo sielu ei aktiivisesti etsi tuskan kokemista. Kaikki on suunniteltu ajan tuolla puolen, joten kukaan ei voi väittää olevansa uhri tai hyväksikäyttäjä tästä näkökulmasta. Älä anna mielen saada omaatuntoasi huonoksi, kun se yrittää kertoa sinulle, että joku on loukannut sinua tai sinä olet loukannut toista, sillä se kaikki on vain peliä sielujen kehittymiseksi. Te kaikki valitsette, mitä haluatte kokea, ja vedätte puoleenne noita kokemuksia vetovoimanlain avulla.
 
Maailma ei ole pelottava paikka, ystäväni, se on paikka oppimiseen, kokemiseen ja rakastamiseen. Viha, kiukku ja pelko ovat vain työkaluja, jotka annoitte itsellenne tehdäksenne valintoja kohti sitä, mikä tuntuu hyvältä. Jos tunnette vihaa, valitkaa rakkaus. Jos tunnette kiukkua, valitkaa rauha. Jokainen tunne on vain energiaa - se on energiaa, jolla on tietty taajuus ja luonne. Se ei ole paha tai hyvä, sillä miten voidaan antaa nimi sille, joka "vain on mitä on"? Kyllä, ihmismieli arvostelee, mutta miten paljon ihmismieli todellisuudessa tietää? Se tietää sen, mitä se on oppinut tässä elämässä. Etkö sinä, sielu, tuo ikivanha osasi, näe asiat korkeammasta näkökulmasta - mitä luulet? Kyllä, näet. Sielu on viisas, suunnattoman suuri ja rakastava. Se näkee rakkautta jopa vihassa ja pelossa. Se on totta nimittäin - pelko on vain näkökulman puutetta. Pelko näkee asiat näkökulmasta, missä energian ei anneta virrata. Kun energian ei anneta virrata, se pysähtyy ja aiheuttaa kipua kehoon. Se vain motivoi ihmistä tekemään erilaisia valintoja. Valitse rakkaus, jos haluat tuntea olosi hyväksi…
 
Olet tehnyt kaiken oikein elämässäsi. Edes kissasi pyörittäminen hännästä lapsena ei ollut väärä valinta. Se oli vain kokemus - sekä sinulle että kissalle. Kumpikin teistä olitte mukana siinä ja kumpikin valitsi tuon kokemuksen. Naura sille, sillä kun olet kohonnut puutteen, pelon ja itseinhon tietoisuuden yläpuolelle, näet, ettei oikeasti koskaan ole ollut mitään hössötettävää. Kaikki nuo "huonot" kokemukset olivat vain osa sitä kaunista peliä, mitä pelaatte maaplaneetalla.
 
Anna arvostelujen mennä ja salli itsesi tuntea se, mikä alkaa liikkua sisälläsi. Anna noiden tunteiden virrata vapaasti ja anna niiden olla opettajasi. Anna niiden näyttää sinulle timantti, joka on ollut piilossa hyvin pitkään. Noiden kaikkien tiheiden energioiden alla on nimittäin hyvin mahtava olento ja eräänä päivänä hyvin pian näet tämän.
 
Hymyile, ystäväni, ja halaa niitä, jotka ovat sinua satuttaneet. Halaa heitä unelmissasi ja siunaa heitä rakkaudellasi, sillä silloin kun rakkauttasi vähiten odotetaan, sillä on syvällisin vaikutus.
 
Kiitos, että olet sinä, ja kiitos, että annat luomisen tapahtua upeassa elämässäsi.

Nuo kyllä aavistuksen hienoisesti kuulostaa egoa vahvistavalta.  :) Toimii varmaan kyllä siinä tilanteessa ok, mutta jos se on egoa vahvistavaa, niin samalla on vaarana että luot lähitulevaisuuteen taas saman tyyppisen tilanteen jossa joudut saman asian kanssa uudestaan kasvokkain. Kierre jatkuu niin kauan kunnes oivaltaa sen mikä on tarkoitus.

Yleisesti ajateltuna, jos kohtaa ilkeyksiä, hyökkäyksiä tms, niin itsensä kovettaminen ei pitkälle kanna. Muutama pointti ihmisistä. He kaikki (tuntemattomat ja tunnetut) ovat tavalla tai toisella esittämässä roolia sinun itsesi käsikirjoittamassa näytelmässä. Eli he kaikki heijastavat sinun itseni sisäistä todellisuutta.

Kukaan ei hyökkää vain ilkeyttään vaan alitajuisten voimien ohjaamana sinun itsesi tilauksesta. Tätä voi olla äärimmäisen vaikea mieltää, koska on niin vaikea nähdä että vastuu on itsellä.

Taas tämä mun lempparilause, "antakaa heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät", liittyy tähän samaan. "hyökkääjä" itsekään harvoin tietää miksi oli ilkeä, koska alitajuiset voimat vaikuttaa ja tilanne on sovittu tapahtuvaksi "verhojen tuolla puolen" sisimpien olemuksien keskinäisestä sopimuksesta.

Kaikki mitä ulkoinen todellisuus (viimeistäkin atomia myöten) pitää sisällään, on sinun 100% luoma todellisuus. VAIKUTA siihen alykkäästi ja rakkaudella, tutki tapahtumia objektiivisesti ja jos kohtaat epätyydyttäviä asioita niin mieti miksi luot sen? ..ja päätä sitten jatkossa tehdä toisin. Luomisen hyviä apuvälineitä: Ajattele puhtaasti, tee puhtaita tekoja, luota elämään, rakasta vihollistasi, kanna vastuu todellisuudestasi ja käytä Valoa!  :angel:

..vihollista ei ole, on vain minä ja minun heijastukseni!

t.Free

He kaikki (tuntemattomat ja tunnetut) ovat tavalla tai toisella esittämässä roolia sinun itsesi käsikirjoittamassa näytelmässä. Eli he kaikki heijastavat sinun itseni sisäistä todellisuutta.

**no jos kaikki kerran on näytelmää, pitääkö edes "halata kaikkia" vai vain kohauttaa olkiaan? eikö voi sanoa, tää näytelmä ei nyt just kiinnosta sori?  pitääkö kaikkia tauotta rakastaa vai eikö joskus voi vaan ajatella, hohhoijaa? en jaksa nyt näitä "oppiläksyjä", pistetääns leikiksi > pois tilanteesta? mielestäni tilanteen ottaminen vakavasti on juuri sitä, että luo sen todellisemmaksi kuin se on (koska, kaikkihan on näytelmää ja harhaa).    ;)

http://i.telegraph.co.uk/telegraph/multimedia/archive/01249/bottlenose_dolphin_1249780c.jpg

Ei tietenkään mut hyviä pyrkimyksiä kannattaa olla. :)


Totta! :)

 ;D

Kyl tulee vielä tilanteita. Töissä on nyt viimeaikoina ollu seesteisempää, mut jokin aika sitte olin melko pitkään psykopaatin kollegana, siin oli tilanteita kerrakseen.  :o  Parisuhteiden osalta rakkaus-teema on aina luonu tilanteita ja joskus tosi vaiketa ja satuttaviakin. Elämä ei ole koskaan sallinu mulle pienintäkään omistushalua vaan pyyteettömämpi rakkaus on ainoa mikä toimii, ja sitähän on koeteltu. ..enkä vieläkään täysin osaa.  :-\

Rohkeutta myös koetellaan, nyt kun oon toteuttamassa totaalista alanvaihtoa ja elämänmutosta niin tilanteita syntyy siinäkin, vanhoja sopimuksia purkautuu ja tulee täytetyksi ja uusia ihan erilaisia syntyy koko ajan lisää. :)

Ihan samaa itsekkin kokenut monia monia kertoja. Alkaa epäilemään väkisinkin itseään, että mikä vikana, kun ko. henkilöitä ilmaantuu elämään  :crazy2: ehkä se on sitä, kun on liian empaattinen ja ns. kiltti ja ei osaa vetää rajoja vaan antaa kävellä yli. Onneksi olen päässyt ko. ihmisistä eroon, olen miettinyt, että en ansaitse sellaista ystävyyttä, joka ei ymmärrä, tue, kannusta. Mutta kun ravistelee tiedostamisen jälkeen ko. persoonista eroon, niin alkaa se sättiminen takanapäin ja ilkeily, joka saa pahaa aikaan ihmis-suhde rintamilla juoruamalla ikäviä ja jopa valheellisiakin asioita. Olen ainakin ottanut vastuun sanoistani ja teoistani, mutta en valheista. Jos toinen uskoo ja ei halua selvittää asioita face to face, niin en tarvitse sellaisiakaan ihmisiä rinnalle, ne saa häipyä yhtä mukaan ns. ilkeilijän mukana. Minusta ystävyys pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, eikä silleen että kävelee kuin koira toisen perässä ja kestää ilkeilyä, koska ilkeily voi tapahtua huumorin varjoon verhottuna kyllä sen vaistoo. Kannattaa sanoa seis heti sellaiselle ja turha jäädä narsistille selittelemään, koska niillä on se oma maailman paras näkemys itsestään ja eiväthän ne tunnista viallisuuttaan.  :angel:

Minusta tarkoitus on oppia asettamaan omat rajansa. Sanomalla hyökkävälle ihmiselle esim. "No ei ole sinullakaan helppoa kun pitää noin ilkeä olla." a) osoitat myötätuntoa ja rakkautta hyökkääjää kohtaan ymmärtämällä että hänellä on paha olla. b) Torjut sinuun kohdistuvan hyökkäyksen eli omaat terveen itsekunnioituksen. c) Palautat hyökkäjälle vastuun omista tunteistaan, (hän ei voi sysätä pahaa oloaan sinun kannettavaksesi) ja saa mahdollisuuden oppia itsekin jotakin.

Voi kun elämä oliskin niin helppoa, ettei tarttis ajatella negatiivisia asioita kenestäkään eikä mistään.  Vois vaan jakaa hyviä energioita ympärilleen ja osais torjua toistenkin ajatusten tuottamat pahat värähtelyt.  Jos niitä nyt edes voi torjua.

Siinä on ainakin mulla IISO läksy opeteltavana.  :tickedoff:

Mielestäni kukaan ei ole ilkeä toiselle ilman syytä.
Kyllä siellä aina jokin syy takana on.  ;)

Jos syy ei ole siinä, että toinen on tavalla tai toisella vtuunttanut ja/tai raastanut hermoja
suoraan, niin sitten kysymys on usein ilkeilijän halusta pätevöityä jossain,
esim. teilata joku samasta työvakanssista/reviiriltä huitsin nevadaan
tai tehdä se ainakin toimintakyvyttömäksi.

Tai sitten voi laukaista jokin makoisan verbaali-muksun jollekin, kun muut ei kuule
ja antaa sen sitten valittaa itse itsensä ulos esim. muiden työntekijöiden ja johdon suosiosta. :P

Toimii aukottomasti niillä, joilla on tapana tuoda itseään esiin valittamalla
ja voivottelemalla sitä ja tätä, mutta kysymys ei ole silloin kateudesta,
vaan niihin valituksiin ja negatiivisuuten kyllästyminen.  ;)
Sellainen ihminen syö muiden motivaatiota, hermoja ja jaksamista kuin syöpä. :buck2:

Olen huomannut työ -ja opiskeluelämässäni, että juuri nuo valittajat ovat niitä,
jotka useinmiten valittaa (myös) siitä, kuinka muut ovat "ilman syytä" niin ilkeitä.
Ehkä ne on niin sokeita itselleen, ettteivät tajua oman käytöksensä vaikutusta muihin
ja etenkin hermojen päälle -> henkinen tasapaino..? ;)


Minulla on tapana olla valikoiden varsin ilkeä ja suurimmaksi osaksi täysin suunnitellusti
-eri asia nimittäin on taas ne tapaukset, joissa jollain sanomisella/tekemisellä onnistun
työntämään herneen nenään jollekin tahattomasti.
No aina ei voi kaikkia (herkkänahkaisia ylhäisyyksiä) miellyttää, and so what. :)

Minulle ollaan ilkeitä päin naamaa ja seläntakana tämän tästäkin.  ;D
Minulla on jotenkin niin kieroutunut ja sairas huumorintaju, että jos joku
oikein osuvan ja mojovan verbaali-muksun heittää, niin minua alkaa naurattaa,
eikä siinä nyt voi muuta kuin onnitella sanojaa tarkkanäköisyydestä. ;D :2funny:

Usein se sama ihminen ei kyllä enään ilkeile ja/tai juoruile sen jälkeen.
Olen saanut hyviä ystäviäkin näin niistä ensin vtumaisista tyypeistä,
joka kertoo varmaan kaiken luonteen kieroutuneisuudestani.  :P

Kunnioitan eniten niitä, joilla on tarkeeksi pokkaa tulla sanomaan suoraan päin naamaa
kuin niitä, jotka kyräilee seläntakana. Tosin taidan olla loppujen lopuksi sellainen persoona,
että minulle enemmän sanotaan kuitenkin suoraan kuin puhutaan takanapäin,
jota pidän vähäisempänä. Ylipäätään takanapäin puhujoilta, yleisenkin ajatustavan
mukaan, puuttuu uskottavuus persoonastaan.

Esimerkkinä;
Olin eräässä työprojektissa mukana, jossa eräs pohjois-afrikan arabi-taustainen
mies keksi mitä uskomattomampia juttuja minusta.
Ja noiden pohjois-afrikan arabien luonne on se, että ne valehtelee todella paljon
ja näkee jopa vaivaa sen valheen keksimisen eteen.
Ja tämä ei ole rasistisuutta, vaan toteamus niiden kulttuurista.
Sama kun sanon, että suomalaiset juo liikaa.

Olen työskennellyt aikaisemminkin paikoissa, joissa PA-arabeja on muutama
ja aina ne jonkin hässlingin saa aikaan.

No ei muutakuin alkoi huvittamaan mahdottomasti. ;D
Minä kun en ikinä kerro henk.koht.elämästäni mitään työkavereille,
enkä hengaile vapaa-aikana muutakuin itseäni ylempien kanssa ja hyvin valikoiden nekin
-> taatakseni uralla etenemismahdollisuuteni.

Ko. tyyppi on nyt potkittu ulos työstään, koska tietty uskottavuus persoonasta on kadonnut,
vaikka työnsä hoitikin hyvin. Toki tämän globaalin tiukan ekonomiallisen tilanteen vuoksi,
mutta kun yrityksessä aletaan säästämään, niin kyllä sieltä lähtee ensimmäisinä ne,
joilla on luonteessaan/persoonassaan jokin häslärin ominaisuus.

No sitten taloyhtiöni omistaja on juoppo jousimies ja juristi.
Kun muutin taloon, niin hän kertoi, että  olen hänen uusi tyttöystävänsä. ;D

Kun sitten juttu menetti loisteensa, niin hän alkoi puhua miessuhteistani.
Etenkin Veskarin ja minun suhteesta, koska Veskari on naimisissa, josta hän tiesi paremmin,
ja niihän ne jutut sitten meni Veskarin vaimon korville ennenpitkää.

Harmitti, mutta oikeastaan ihan hyväkin ja vielä parempi, että minä en ole se,
joka kertoi ja tarvitse ottaa syitä niskoilleni. ;)

Ko. hemmo on kulmamme uutistoimisto. Hän istuu alakerran italialaisessa, juo
ja kertoilee isoon ääneen, mitä talossa, kadullamme ja alueella tapahtuu.
Siitäkin huolimatta, että hän itse liikkuu vain kerrosta alempana olevaan toimistoonsa
yläkerran asunnosta ja sitten alakerran italialaiseen ja takaisin ylös.

No ei hänkään ilman syytä juoruja keksi. Hän on yksinäinen ja raihnainen alkoholisminsa vuoksi
ja kaipaa, kuten kuka tahansa, sisältöä ja jännitystä elämäänsä.
Seuraus vaan on se, että kukaan ei usko häntä ja tämä on taas näitä blah-blah-juttuja.
Juristin ammatin vuoksi varmaan aika tuhoisaa. ;)

No eipä silti, aurinko on noussut joka aamu silti ja uusi päivä ja uudet kujeet on aina koitanut,
olin sitten ollut ilkeilijä tai ilkeilyn kohde.
Ne jutut menee kuulijoiltakin ohi ja aika usein näyttää kuitenkin tosiasiat. ;)

Tuli vielä sellainen juttu mieleen, että usein ne, jotka valittaa siitä, että muut ovat niin ilkeitä,
ovat jo olemukseltaankin sen näköisiä, että ne on saanut justiinsa elämänsä selkäsaunan
ja anelee, että lyö-lyö vielä. :idiot2:

Samaiset ihmiset usein myös vaatimassa ja syyttämässä kaikilta muilta käytöksen, asenteen
ja ajattelutavan muutosta, mutta eivät itse ole valmiita muuttamaan olemustaan
ja käytöstään vahvemmaksi.

Nyt tässä näkee, kuinka oikeastaan ihmisen alitajuinen/telepaattinen viestintä toimii!  ;)

Kehittymättömämpi ihminen tietenkin vaistomaisesti tekee, mitä se toinen pyytää.
Kehittyneempi ihminen ajattelee, ettei ala lyömään enempää, vaan ottaa etäisyyttä
ja/tai sanoo suoraan, että ei tuosta sinun elämästä noin mitään tule, muuta itseäsi,
jolloin joka tapauksessa kohde ottaa sen ilkeilynä
-ja vailittaa (ja alkaa roikkua henkisesti sinussa).

Olenkin ottanut tavaksi puhutella näitä ihmisiä "Teidän Ylhäisyytenä",
mitä tahansa sanon, kysyn tai pyydän esim. töissä, joka itse asiassa on sarkastista irvailua,
joskaan monikaan noista heikkoitsetuntoisista/muutoin herkkänahkaisista
ei tajua sitä ennen kuin parin vuoden päästä, jos/kun ovat tulleet vahvemmiksi.  ;)

Diipa daapa, oi ego...


Miu@mau, noin minäkin ajattelen. Hyökkäykset joita tässä kohta tarkoitin ovat olleet nimettömiä tai henkilöiltä jotka eivät tunne minua ja työtäni, motiivina on selvästi ollut vain oma katkeruus ja paha olo, mistä lie lähtöisin. Kyse siis on ollut hyökkäyksestä minusta luotua julkista kuvaa kohtaan, tuon nimettömän hyökkäyksen tekijää on vaikea arvata, kun tekee julkista työtä.

Kunnioitan suuresti ihmisiä jotka rehellisesti myöntävät tunteensa, haavoittuvuutensa  ja inhimillisyytensä, kuten annaelen ja sawotar tässä ketjussa. Itseriittoiset ja kaikkivoipat ihmiset (jos eivät ole valaistuneita) joilla on kauhea tarve todistella, että "mikään ei satuta" ja "se joka ilkeyksiin reagoi on vain melodramaattinen idiootti ja ansainnut ilkeydet" ovat mielestäni vain itse haavoittuneita, katkeria ja epätoivoisesti omaa vahvuuttaan todistelevia, heikkoja ihmisiä, jotka käyttävät valtaa: "Minulla on oikeus olla ilkeä, koska se joka reagoi ilkeyteeni on heikko ja typerä".

Ilkeys ja ylemmyydentunto ei koskaan ole rakkautta, vaikka sen oikeutusta todistelisi kilometrikaupakka. Erittäin hyvä elämänohje on, että et koskaan voi tietää toisen ihmisen elämästä tarpeeksi halveksiaksesi häntä tai kertoaksesi miten hänen tulee elämänsä elää. Huolehdi siis siitä että itse et vahingoita ketään, mutta rakasta myös itseäsi niin paljon, että et anna toisten vahingoittaa itseäsi.

Ah, julkisuus muuttaa hiukan asiaa!

Korostin tekstistäsi olennaisia kohtia, joita sinun kannattaisi miettiä itsekin omalla kohdallasi,
eikä vain kertoa muille, mitä heidän tulee ajatella/toimia.
Lienee sama vapaus heilläkin kuin sinulla? ;)


Tuosta egosta. Julkinen ihminen, oli sitten minkä tahansa syyn vuoksi julkinen,
omaa aina varsin ison egon, koska ego on se, joka haluaa tulla esille
ja joko ammatti valitaan sen mukaan, missä se on mahdollista
tai siihen pyritään muulla keinoin.


Julkisessa ammatissa oleva henkilö on ITSE valinnut ammattinsa, eli osansa.
Hän on itse laittanut persoonansa esille ja on täysin luonnollista,
että ei kaikki ei pidä persoonastasi. Aivan samoin kuin normaalistikin,
mutta julkisen aseman vuoksi se korostuu, koska isommat massat näkee sinut.

Luultavasti paskan saamisen % on kuitenkin sama kuin normaalielämässä,
koska persoona luonteen piirteineen on sama kuin julkisessa imagossa.

Entisenä suomalaisena journalistina ja edelleen samoissa ammateissa olevien
ystävieni kertomusten mukaan voin sanoa, että suurin osa julkisessa asemassa
olevista ihmisistä siellä tekee ja rakentaa ihan itse sen oman imagonsa sinne
-joko typerästi tai erittäin typerästi ja jotkin erittäin fiksusti.

Journalistin tehtävä on tehdä juttu, mikäli siihen on aihetta ja se ylittää uutiskynnyksen.
Hyvän journalistisen etiikan ja kuin myös lain mukaan jutun tulee perustua faktoihin.

Yleensä sen aiheen antaa julkisessa asemassa oleva itse ANTAMALLA (harkitsemattomia)
kommentteja ja/tai jopa tunnekuohuksissaan soittelee eri toimituksiin
kertoillen itsestään sitä ja tätä, jolloin se on faktaa (=henkilö kertoi meille tälläistä).
Silloinkin kun ihminen valehtelee esim. jostain omasta työasiastaan.

Jos henkilö kertoo toisesta ihmisestä, niin silloin se on SEN ihmisen mielipide ko. henkilöstä.
Jos henkilö valehtelee tai muutoin antaa väärää tai loukkaavaa tietoa toisesta henkilöstä,
kantaa lausunnon antaja itse oikeudellisen vastuun lausunnostaan.

Järkevä ihminen tietää, että arvostelu kuuluu julkiseen asemaan/ammattiin.




Suomalainen journalismi on varsin lempeää ja reilua.
Jos henkilö ei halua kommentoida jotain tai haluaa olla mahdollisemman sivussa huomiosta,
rauhoittaa elämänsä ja: antaa maltillisen kuvan itsestään julkisuudessa,
niin sitä kunnioitetaan.

Poikkeuksena on tyypit, jotka keikkuvat jutuissa toilailujensa, möläytyksiensä
tai käytöksensä ja ylimielisyytensä vuoksi (josta viimeisen lasken sinun paheiksesi
pelkästään kirjoitustesi perusteella)
vuoksi, on ihan omaa tyhmyyttä, eivätkä osaa ottaa vastuuta julkisesta asemastaan,
on aika epäuskottavaa sanoa, että "minusta on annettu tälläinen ja sellainen kuva",
etenkin pienessä maassa kuten Suomi.

On myöskin epäuskottavaa sanoa vetäytyvänsä julkisuudesta/rauhoittaa julkisuuskuvansa,
jos on heti antamassa kommenttia ensimmäisestä poikkipuoleista sanasta.

Jos taas kysymys on henkilöstä, joka on (akateemisensa) ammattinsa julkinen henkilö,
eikä viihdepuolen, niin julkisuuden hallinta on helpompaa, mutta vastaavasti
mokat raskauttavampia ja niiden uutiskynnys ylittyy helpommin.



Nykyisin toimin yrityssektorilla PR-managerina, mutta teen siinä sivussa
Personal PR-hommia rakentaen esim. eri yritys-groupien johtajien julkisuuskuvaa maittain.
Onpa tuossa pari paikallista poliittista tahoakin ollut asiakkaana.
Hyödynnän siis kokemustani journalistina. ;)


Minä en pidä mielessäni kirjaa esim. täällä kirjoitavista, mutta jotkin ihmiset
erottuvat kirjoitustensa perusteella ja mielestäni sinä olet egoistisimmista
kirjoittajista täällä mitä tiedän, huomioon ottaen, että profiilillasi olet kirjoittanut
varsin vähän, reilu 50 kirjoitusta.

Kirjoituksistasi löytyy kaikki psykologiset ainekset "lööppimäisyyteen",
joten en ihmettele, jos ammatissasi saat kovaa arvostelua osaksesi. :)

Voin vain kuvitella reali-elämän, koska kirjoittamiseen ihminen harkitsee enemmän sanojaan
kuin suu-sanalliseen viestintään ja tehostaa sen vielä eleillään ja ilmeillään.



Ensinnäkin tyylisi on jakaa asiat ja ihmiset hyviin ja pahoihin, joista annat ymmärtää,
että itse kuulut ensimmäisiin. Pahat/huonot ihmiset (esim. minä) saavat sinut laukomaan
tuomoita ja asettamaan heidät itseäsi alemmalle tasolle -> ylimielisyys.

Seuraava askel, luonnollisesti, on tietenkin entistä kovempi arvostelu kohtaasi,
jolloin keksit vetää marttyyrin viitan yllesi ja voivottelet, kuinka kamalaa on,
kun sinua vastaan hyökitään, jolloin kuulijakunta alkaa naureskella persoonaasi
ja uskottavuutesi, auktoriteettisi ja muiden ihmisten kunnioitus on hävinnyt kuin pieru Saharaan.
Siksipä ihmiset alkavat arvostella helpommin, eivätkä edes ymmärrä sen olevan
mikään "hyökkäys" sinua kohtaan, koska heidän silmissään sinulla ei ole uskottavuutta.


Sitä on vaikea enään itse korjata ilman, että ihmisten mieliin vielä edes muutamien vuosien
päästä nuosisi mielikuva persoonasta, jonka uskottavuus on niin sun näin.
Jos virkasi/ammattisi hoito vaikeutuu ja itse olet henkisesti loppu ko. ongelman,
siis arvostelun ja hyökkäysten vuoksi, niin kehottaisin kääntymään
ammattilaisen puoleen, joka voi auttaa sinua rakentamaan/paikkaamaan imagosi
sellaiseksi, että turskaa tulee vähemmän sisään.

Yksittäisten mentaalisairaiden hyökkäykset jättäisin omaan arvoonsa
ja tarvittaessa tekisin tutkintapyynnön poliisille asiasta.

Yleisesti kuitenkin suurimmassa osassa julkisuutta metsä (ihmiset) vastaa,
kuin sinne huudat. ;)

Näinpä sen erottaa, mutta puhuisin mieluimmin kehittymättömistä ihmisistä kuin pahoista.
Jotenkin minulle ei ole tuota hyvää ja pahaa, tai ainakin se on hyvin veteen piirretty viiva
-molemmat kun palvelee ihmistä pyrkimyksissään hyvin ja edistäen, riippuen asiasta,
joten en osaa päättää, mikä on hyvää ja mikä pahaa.

Kuten sanottua, se kun riippuu asiasta ja katsontakannasta.

Kehittymätön ihminen ei voi laukoa (yleisen mielipiteen mielestä) niin paljoa kuin kehittynyt ihminen
samasta asiasta/aiheesta/samoin samassa/samanlaisessa tilanteessa
koska se ei sovi/riitelee sen muun sanoman ja/tai olemuksen kanssa
-> uskottavuus.

Kehittyneellä ihmisellä on tilannetaju ja kyky arvioida ihmisten reaktioita suhteessa tilanteeseen,
sanomaan, käyttäytymiseen jne. ja niiden yhteisvaikutukseen.


Annalen astrologisena lähes identtisenä kaksoisenani minuakin olisi nyppinyt tuo
"juppi" sana, etenkin, kun miten se voi VIELÄKIN olla niin voimissaan Suomessa,
vaikka koko juppi-kulttuuri kuoli jo 80-luvun lopussa. ??? :uglystupid2:

Voi jeesus maria, että siellä vielä moinen huomiota herättääkin! :buck2:

Minä olisin samassa tilanteessa miettinyt, että  :o  ööh..?  ??? hmm..? ??? ..miten niin..? ???

Tästä tulee mieleen, että en aina tule ajatelleeksi täällä kirjoittaessani,
että suomalaisille merkitsee eri asiat, etenkin status-asiat, paljon voimakaammin
ja niillä on enemmän merkitystä ja suomalaiselle on statusta joku sellainen,
joka täällä on taas normaalia arkipäivää ja elämistä.

Vaatimatomuuten tottuneet suomalaiset haluaa tehdä ison haloon pienistä. :)

Sasha kirjoitti tuossa edellä kerrassaan oivallisen, lähes sata rivisen analyysin omasta egostaan  :smitten:

Minun julkisuuteni liittyy ihan muuhun kuin journalismiin. Ja tämä yllättävä herja tuntemattoman taholta koski minun avioliittoani ja puolisoni sairautta  ;) "He eivät tiedä mitä he tekevät".

Olen samaa mieltä kuin Annaelen, kommunikointi on joskus vaikeaa.

Lemmikki

Juu, jos ihminen oikein riehaantuu, niin tarve ja tunnemotiivi siihen lähtee hänestä itsestään ja kommunikointi muiden kanssa häiriintyy  :smitten: En tunnistanut itseäni ollenkaan noista edellä kirjoitetuista punakynällä kirjoitetuista analyyseistä.

Olen saanut ylipäätään niin vähän negatiivista palautetta mistään -etenkään tuollaista selvästi pahantahtoista- että kiinnitin huomiota kun kaksi ihmistä hyökkäsi (aivan eri asioihin liittyen tosin). Tulkitsen itse aina tällaiset tilanteet niin, että nyt eteeni annetaan joku asia, jota on hyvä juuri sillä hetkellä käsitellä. Aivan kuten lentokoneonnettomuudetkin usein tapahtuvat jännällä tavalla peräkkäin ja viesti on, että huomiota pitäisi nyt kiinnittää lentoturvallisuuteen.

Itse näen molemmat hyökkäykset hyökkääjien omasta turhautumista (ihmisillä on lukemattomia motiiveja purkaa omaa pahaa oloaan) lähteviksi. Toista henkilöä en tunne, mutta koska asiaan liittyy hyvin traagisia asioita kuten sairautta, niin kenties kyse on vain ajattelematttomuudesta ja tietämätömyydestä. Toinen hyökkääjä oli ihan oikeasti vain tietämätön (haukkui väärää puuta) ja joutui myöhemmin hyvin noloon tilanteeseen sanojensa vuoksi. Epäilemättä tuon kaiken kokeminen oli hänelle tärkeää  :smitten:

Juu, kysellyt olen aina silloin tällöin, kuten hyvin moni muukin täällä vierailleista. Silti aika vähän olen täällä aikaani viettänyt vuosien varrella, joskus on mennyt melkoinen tovi että en ole kysynyt mitään, on ollut sellainen rupeama elämässä  :smitten: Kas kun et hyökkää niiden päälle, jotka kysyvät viikottain?

Jos neiti punakynä haluaa, että käyn läpi vastavuoroisesti kaikki Hänen viestinsä ja teen niistä persoonallisuusanalyysin, niin saattaa ottaa aikaa. Eli ihan heti se ei valmistu - syystä että materiaalia riittää  :smitten:

Olen kanssasi aivan samaa mieltä Crystalline! Olkaa armollisia toisillenne sillä ette tiedä, milloin itse armoa tarvitsette!  :angel: :smitten:

Lemmikki

Oikeasti voisit tehdäkin.  :) Minä tykkään niiden ihmisten analyysejä itsestäni,
jotka selvästi ovat täynnä vihaa minua ja persoonaani kohtaan.  :D

Et ole ainoa, joka on kiinnostunut ruotimaan ja analysoimaan minua. :)
Sille olen perustanut aikoinaan ihan oman topicinkin, Sasha - El espinazo del diablo
kun topicit menivät aina niin pahoin sivuraiteille varsinaisista aiheistaan. :)
Sen voisi aktivoida taas käyttöön.  :)

Klikkaa tänne. http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=19999.0 (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=19999.0)

Täällä on muutamia valitusketjuja ollutkin jo **Crystalline** :n aloittamina
vuosien aikana, mutta kun hän on rauhaantunut ja saanut muuta elämänsisältöä,
-luullakseni elämänsä ja asiansa kuntoon- (koska on lakannut valittamasta ja loputtomien
selvänäkö-apujen pyytelemisen)
niin häneltä ei enään niitä ole sen koommin pahemmin tullut. :)

Miksi niin monet ja minä aina hyökkii juuri sinun kimppuun..?
Oletkos koskaan miettinyt syitä siihen? :)

Miksei minun kimppuuni ei kukaan hyöki täällä ja siviilissä? ???
Miksi minä saan olla ihan rauhassa ilman kiusaajia?
Erikoista.. :idiot2:

Tämä on keskustelufoorumi ja se pitää kestää, että eriäviä mielipiteitä on,
vaikka ei samaa mieltä olisikaan.
Jos täällä pyytää apua ongelmiinsa, niin saattaa olla, että joku ravistelee hereille.
Se ei ole mitään hyökkäilyä, vaan asioista keskustelua
-joskus kovempaankin tyyliin.

Ja toisekseen, täällä ei kukaan hyöki pahantahtoisesti, ellet itse "kerjää verta nenästäsi".
Silloin on turha kitistä, jos joku tempaisi ja kipeää tuli.
Ihmisiä vain olemme kuitenkin. ;)

:)

Jäkätysenergian määrä tässä ihmiskunnassa on vakio (toki kehittyy tietoisuuden myötä), joidenkin se täytyy purkaa! Kiitos sasha ja mesolet, autatte juuri ihmiskuntaa suuresti voimaan paremmin kanavoimalla ja purkamalla kollektiivista jäkätysenergiaa. ..eikä tämä ole vitsi!

Toinen juttu, miksi astron sivuilla puretaan jäkätysenergiaa, tasapainon vuoksi, täällä käy energiat joskus valtavissa sfääreissä joten ne on pakko tasapainottaa tavalla tai toisella, miksei vaikka jäkättämällä. Jokainen tekee täällä tarpeellista, hyvää ja välttämätöntä työtänsä, iloitaan siitä! ..kaikki työ (myös jäkätystyö) on olemassaolon kannalta välttämätöntä, eli ollaan kaikesta ja kaikista kiitollisia!

..jäkätetään vapaasti ja rakastetaan vapaasti! :angel:

t.Free

Tästä tulikin aivan loistava topic, otsikkoa voi tarkastella realityhengessä  :smitten:
Surullista vain että kaikki  keskustelijat (eikä tämä ole vitsi) ovat paenneet  ;)

Discussion.

Kadonneet varmaan siksi, että useimmat ihmiset tekee töitä ja/tai opiskelee
ja heillä ei ole aikaa perehtyä ongelmiisi päiväsaikaan niin paljon.

Toisekseen tämä on astrologinen saitti ja vakifoorumilaisista moni ei halua
vääntää jonkun henk.koht. ongelmia vähän kirjoittavien, siis tuntemattomampien kanssa,
etenkin jos niillä tahtoo olla vähän kränkkäinen luonne.

Moni on täällä harrastamassa astrologiaa ainoastaan, eikä vatvomassa jonkun
ongelmia tai osallistumassa vääntöihin, ellei niihin liity astrologia.

Minä kyllä välillä jaksan, jos töissä ja yliopistolla ei ole kiire ja analysoida ihmisille,
miksi niillä on padallinen herneitä nenässä ja elämä pielessä. ::)

Pakko myöntää, että saan jonninmoista nautintoa siitä
-varmaan siksi, että minulla ei ole suurempia ongelmia elämässäni
ja  :askendentti: :skorpioni: tykkää saada huikan sähinää aikaiseksi,
ettei elämä käy tylsäksi tai sitten olen vain puhtaasti sadistinen
ja tykkään ärsyttää ja hiukan kouluttaa typeryksiä, ei vain voi mitään. ;D

Eipä noista fiksummista saa väittelykumppania, ellei kysymyksessä ole jotkin kartan
eriävät tulkinnat, mutta juuri koskaan kukaan ei mene henkilökohtaisuuksiin,
että oletpas huono ihminen, kun noin tulkitset. :)

Vakiporukka aika isoksi osaksi tuntee toisensa myös siviilissä
ja tapailemme aina silloin tällöin, tosin minä vähemmän, kun en asu Suomessa.
Yhteydessä ollaan kuitenkin siviilissäkin ja kyllähän hyvät naurut täältä aina kimpoaa. :)

Olen ollut täällä jo niin kauan kirjoittelemassa monen muun ohella,
että välillä nivoo uudet tyypit, jotka aloittaa astro-uransa hakemalla ilmaisia
kartan tulkintoja ja ennustuksia jokaiselta kroonisiin ongelmiinsa kuluttaen heidän energioitaan
ja sitten käyttäytyy kuin siat pellossa.

Minä en edes vastaa enään YV:nä tuleviin pyyntöihin,
jotka ovat joltain uudelta ja epäilyttävältä.
Niillä on yleensä tapana jäädä roikkumaan ja syömään energiaa ja aikaa
ja minä tykkään pitää vapauteni muiden (henkisistä) auttamisista.

Mutta ihan hyvä, että tulit tänne kirjoittelemaan, eipä täällä ole hetkeen mitään tapahtunutkaan
ja porukka on valitanut, kun on käynyt tylsäksi kanavointien lukemiset
ja valoa ja rakkautta sinulle-ketjut.

Karttojen tulkitseminenhan ei ole tylsää koskaan. ;)


 :D ;D :2funny:

Tulisi nyt joku tosi hellu funda-jeesustelija kirjoittelemaan, niin pääsee Annaelenkin suureen
rakkaudelliseen työhön. ;D

Voi harmi, että se ketju lukittiin ja aloittaja häipyi, en ehtinyt siihen kunnon vääntöön mukaan.  ;D

ettei elämä käy tylsäksi tai sitten olen vain puhtaasti sadistinen
ja tykkään ärsyttää ja hiukan kouluttaa typeryksiä, ei vain voi mitään

**kyllä on otsaa eräillä, ja jälleen kerran moderaattorit nukkuvat..

Palaisin vielä varsinaiseen aiheeseen...  ;)

Mulla on paljon kokemuksia, että joku on "suojellut" pahoilta puheilta, aggressiolta ja ikäviltä kokemuksilta. Eli vaikka toisten ihmisten katkeruuden ja ilkeyden kokeminen on tärkeää jotta oppii suhtautumaan siihen tyynesti, menettämättä tasapainoaan, niin ihan aina meidän ei tarvitse ottaa sitä vastaan vaan meitä ilmeisen johdonmukaisesti varjellaan. Minulle on esim. tehty joskus mahdottomaksi meneminen johonkin tilaisuuteen ja jälkeenpäin olne ymmärtänyt, että olisin saattanut joutua siellä tilanteeseen, jota on juuri sillä hetkellä vaikea henkisesti kestää.

Jos meitä EI varjeltaisi, ja kuulisimme esim. kaikki juorut, väärinkäsitykset ja vihanpurkaukset, joita selkämme takana ulosannetaan, niin voisi olla aika vaikea säilyttää mielenrauhaa. Yritän siksi itse aina miettiä kun puhun jostakin ihmisestä kriittisesti joka ei ole paikalla, että onko sanomassani mukana myös rakkaus vai tunnenko alitajuista vihaa tai muuta negatiivista tuota ihmistä kohtaan.

Ja mitä enemmän tällaisia asioita miettii, niin sitä vähemmän tekee ieli kritisoida ketään  :smitten:

Minulla on omat keinot ns. pahaa puhuvista ihmisista, ensinnakin kaannan ajatukseni kaikkeen kivaan, mukavaan matkaan tai ihanan ystavaan ja jos vielakin mietin tata pahan alkajaa, mietin miksi tallaisella ihmisella on tarve puhua paha toisesta ja yritan ymmartaa hanta ja sitten laitan taman ihmisen saippuakuplaan ja lahetan pois omasta tietoisuudesta.

Minäkin olen kokeillut tuota "pyyhkimistä" ja totta kai myös siis vastaamista hyvällä ajatuksella pahaan...mutta tuo saippuakupla on aivan loistava!!  ;D Se on jo mielikuvana niin koominen, että katkeruutta on aika vaikea tuntea  :smitten:

Kiitos!! ;)

Täytyy tunnustaa, että minulla on aika usein vaikeaa nähdä pahantahtoiset ihmiset enkeleinä ja oppaina, jotka ovat tulleet tälle planeetalle auttamaan minua henkistymisessä. Yritän kyllä palauttaa tämän ajatuksen mieleeni, kun valvon aamuyöllä pohtimassa kokemaani vainoa. Enpä taida olla vielä valmis kierrätykseen ylemmille tasoille eli elämä jatkukoon jatkossakin tällä pallolla.   :crazy2:  :coolsmiley:

Kun aloittaa ketjun noin voimakkaasti kirjoittamalla, tulee olettaakin että joku voi vastata siihen yhtä voimakkaasti vastakkaisesti. Yleensä ottaen olen kommunikoinnissa kyllästynyt siihen, että pitäisi jatkuvasti hokea, tämä on minun mielipiteeni, minun mielestäni jne. Sen pitäisi jo automaattisesti olla itsestäänselvyys. Ei kukaan meistä täällä tiedä miten asiat oikeasti ovat. Kaikilla meillä on oma maailmamme, se mikä meille sopii parhaiten.

Asiasta, mikä muu täällä oikeastaan huonoa oloa aiheuttaisikaan kuin muut ihmiset? Ei sille voi mitään. Ei siitä pääse eroon. Eikä sitä tuskaa voi vähentää. Itse usein ajaudun siihen, että onnistun loukkaamaan muita, vain sen takia etten osaa käyttäytyä, en vain osaa, tiedä mitä kuuluu tehdä. Ja sitten teen jotain aivan älytöntä, ja joillekin se ottaa syvälle, mutta hitto vie, nähkää että minä itse kärsin, en minä halua loukata ketään. Mutta minkäs sille voi, ei se silti ole oikein tehdä niin kuin teen. Ainakin sen olen oppinut tästä, että katson muita erilaisin silmin, en ota enää itseeni asioita, koska kyllä vaikka ihminen tietoisesti haluaisi loukata, niin siellä syvällä on se oma kipu. Muuten ei olisi mitään tarvetta yrittää muita loukatakaan. Enkä minä voi syyllistää ketään, joka kärsii. Ei se sitä loukkauksen aiheuttamaa kipua poista, mutta ei se silloin jää katkeraksikaan. Sitä se elämä vaan on.

"...aloittaa ketjun Voimakkaasti kirjoittamalla"?

Piti oikein lukea aloitukseni uudelleen enkä hyvällä tahdolakaan löydä siitä mitään  prokokaatiota  :smitten: Voitko tarkentaa, Ave?   :crazy2:

Pohdiskelen siinä kokemustani tarkoituksellisesti pahantahtoisista ihmisistä ja sitä miten tuollaisissa tilanteissa pääsee mielentasapainoon. Itse olen tosiaan hyvin harvoin kokenut tuollaista, siksi aiheeseen tartuinkin on hämmentävä kokemus jos esim. syytetään jostain joka ei pidä lainkaan paikkaansa. Sellaisessa tianteessa on niin hämmentynyt, että sitä on vain hiljaa ja miettii, että mikä on puolitutun tai tuntemattomana pysyttelevän ihmisen MOTIIVI hyökätä syyttä toisen ihmisen kimppuun, verbaalisesti siis.


Saippuakuplaan... :smiley6600:

Koska tämä on astrologinen saitti, niin olisi mielenkiintoista tietää miten sinun 
:merkurius:  :askendentti:  :mars: on aspektoitunut.

Veikkaisin Jousimies-Kauris-painotusta aspektoituna  :pluto:  :jupiter:  :saturnus:
ja  :chiron: haavoittamassa ulosantia ja siten myös sisäänottoa.

Jos kysymys on, että miksi minulle näin tai noin ja miksi ne muut sitä ja tuota,
niin omasta kartasta pystyy näkemään paitsi sen, mitä antaa ulos, niin myös sen,
mitä on taipuvainen ottamaan muilta vastaan itseensä ja miten muut näkevät sinut.

Jos ei nyt muuta, niin ainakin se auttaa itsetuntemuksen kanssa sen verran,
että pystyy huomioimaan omat heikkoudet muiden kanssa kommunikoinnissa
ja muussa kanssakäymisessä ja silloin niitä pystyy paremmin hallitsemaan. ;)

Myös vastaanottajan persoona muovaa aina viestiä, tulkinta  :)

T.  :askendentti: :skorpioni:  ;)

 :askendentti: :skorpioni: kuin myöskin, mutta se ei vielä yksistään kerro mitään,
vaikka monet  :askendentti: :skorpioni: ylpeitä asiasta ovatkin.

Kuu-merkki kertoo sosiaalisuudesta ja sen taidoista, merkurius tavasta kommunikoida
ja ymmärtää muiden viestit. Eri aspektit sitten joko parantaa tai pahentaa.
Veikkaan sinulla tuota Jousimies-Kauris-linjaa  :aurinko: :merkurius: :saturnus:  :pluto: :kuu:-linjalla
aspektoituna  :askendentti: :skorpioni:
ja  :chiron: jossain ihmissuhteiden/kommunikaation linjalla haavoittamassa~opettamassa.
Yksinkertaisesti muutoin et valittaisi muiden ilkeydestä ja näkisi syitä pelkästään muissa
ja sinun ei tarvitsisi puolustautua hyökkäyksellä.
Mars saattanee olla jossain aggressiivisemmassa merkissä tai/ja aspektoituneena
johonkin herkästi räjähtävään ainekseen.
Neitsyen ja 9.huoneen sijaintia kannattaa tarkastella kritiikin keston ja saamisen suhteen.

Kokeile tuota MTV3:n Helmen syntymäkartta tulkintaa. Se on aika kattava näistä ilmaistulkinnoista.
http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/tahtikartta.shtml (http://www.mtv3.fi/helmi2005/kuudesaisti/tahtikartta.shtml)


Itse  :aurinko: :merkurius: :kaksoset:,  :kuu: :vesimies: tuon  :askendentti: :skorpioni::n lisäksi
ja sosiaaliset taidot ja vuorovaikutus ovat leipäalani, -itseasiassa juuri se, millä rahani ansaitsen.

Lisäksi minulla vaikuttaa muut aspektit tukevasti sosiaalisiin taitoihin ja kommunikaatioon,
joten vaikka saatan sanoa ääneen sen, mitä muut ajattelevat, mutta eivät kehtaa sanoa suoraan,
silti omaan laajan ystävä -ja tuttavapiirin ja poikkiteloiset sanomiseni joko tajutaan myöhemmin
tai ne vain hyväksytään ilman suurempaa numeroa. Yhteydet ja suhteet eivät juuri koskaan
katkea sen vuoksi, että olen möläyttänyt jotain tulenarkaa tai pistänyt verbaalimiekallani arkaan kohtaan.

Minulla huolimatta terävästä kielestäni ja havannointikyvystäni ja kykenemättömyydestä
pitää kaikki sammakot kurissa, ei silti ole vihamiehiä ja jos on, niin eipä paljon paina.
Tai painaisi, koska silloin kukaan ei käyttäisi aikaansa minun suurta persoonallisuuttani miettien
ja suunnitellen erilaisia ilkeyksiä. ::) Sehän olisi mitättömyyden merkki, jos niin ei tapahtuisi. ;D

Jos en olisi karttojani tutkinut, saattaisi olla, että suustani pääsisi paljon isompia
sammakoita kuin nyt ja sillä olisi negatiivisesti enemmän vaikutusta ihmissuhteisiini.
Kun jonkun asian tietää (itsestä), sen kanssa oppii elämään ja käyttämään sitä
oikeissa tilanteissa ja vähemmän väärissä tilanteissa.

Ja kun sen tiedostaa ja hyväksyy itsessään, niin muutkin ympärilläsi hyväksyy sen
ja siitä (negatiivinen) huomattaminen saa itseasiassa kaikki nauramaan
-tosin taito nauraa itselleen ja itseironia auttaa paljon ja sen voi opetella. ;)

Ei täällä kukaan täydellinen ole, eikä siitä auta muita syyttää.  ;D

Muoks. suurimmat virheet. Tunnilla kirjoitettu ja tämä jäi asiatärkeydessä vähemmälle,
joten sry virheet ja vasemman käden heitot.

itse en yksinkertaisesti jaksa enää ilkeitä ihmisiä ja möläytyksiä, oli syy mikä oli.. luulisi että ihmisillä olisi mielenkiintoa omaan elämäänsä, elämästä nauttimiseen, sosiaaliseen elämään, vaikkapa filosofian tutkimiseen kuin toisten kaiveluun, en käsitä.

"...joten vaikka saatan sanoa ääneen sen, mitä muut ajattelevat, mutta eivät kehtaa sanoa suoraan,
silti omaan laajan ystävä -ja tuttavapiirin ja poikkiteloiset sanomiseni joko tajutaan myöhemmin
tai ne vain hyväksytään ilman suurempaa numeroa. Yhteydet ja suhteet eivät juuri koskaan
katkea sen vuoksi, että olen möläyttänyt jotain tulenarkaa tai pistänyt verbaalimiekallani arkaan kohtaan.
Minulla huolimatta terävästä kielestäni ja havannointikyvystäni ja kykenemättömyydestä
pitää kaikki sammakot kurissa, ei silti ole vihamiehiä ja jos on, niin eipä paljon paina.
Tai painaisi, koska silloin kukaan ei käyttäisi aikaansa minun suurta persoonallisuuttani miettien
ja suunnitellen erilaisia ilkeyksiä.  Sehän olisi mitättömyyden merkki, jos niin ei tapahtuisi. "

Öööö...tämä siis selvä  :smitten:

Vielä kerran: avasin tämän topikin koska ei ole tällaisia hyökkäyksiä sattunut, inspiroi pohtimaan ja  pohdiskelusta pidän  :smitten: ::)

Niin, usein "teräväkielisellä" on hirveä tarve puolustella puheitaan ja itseään ja persoonaansa ylipäätään, vakuutella oikeuttaan sanoa asiat "niinkuin ne ovat". Mikä käytännössä tarkoittaa vain sitä, että tällainen ihminen rähjää muut hiljaisiksi, estää erimieltä olemisen  :smitten:

Onko sitten aggressiivisuus ja USKALLUS sanoa ns. suoraan todiste oikeassaolemisesta? Ei tietenkään ole, aggressiivisuus on vallankäyttöä, sitä primitiivisintä. Mitään ylevää siihen ei liity, ei ihmis- eikä eläinmaailmassa   ;)

Tuo tunteen kokeminen on minustakin tässä tärkeää, ei pidä tukahduttaa esim. loukkaantumisen tai surun tuntemista. Noissa itse kokemissani hyökkäyksissä toinen johtui kateudesta, siksi sen käsittely ja ymmärtäminen oli helpompaa - mitä inhimillisin tunne, ja viheliäinen kokijalleen  ;D

Mielestani agressiivisuus ja uskallus ovat kaksi eri asiaa.
Agressiivisuus on usein hyvin primitiivista, mutta uskallisuus on tietysti vain omasta mielestani-on sitten vaikka puolustaa omaa nakemysta(eihan kaikkien tarvitse olla samaa mielta) ja olemista rehellinen itselleen ja omille nakemyksille ja mielestani nain pitaakin olla.
Nama mina ja mina tyypit ovat joskus raskaita, mutta eihan niita ole pakko kuunnella tai lukea  :buck2:

Tässähän se villakoiran ydin on. ;)

Se, että minä olen kateellinen jollekulle siitä, että sillä on paremmin asiat kuin minulla
tai on minä-minä-tyyppi, ei vielä tee sitä, että se kateuden kohde/minä-minä-tyyppi olisi ilkeä.

Tosiasiassa kateellinen/henkisesti murjottu ihminen kuitenkin kokee niin,
esim. minun pomoni antaa minulle liikaa töitä-kommentin ilkeilynä itselleen, mikäli hänellä ei ole työtä
tai/ja esim. mieheni vei minut illalliselle-kommentin ilkeilynä, jos hänellä ei ole miestä/huono suhde.

Olisiko egoistisia ihmisiä edes olemassa ilman kateellisia ihmisiä?  :P


Tuohon Kauliksen heittoon sellainen, että minua ihmetyttää aina ne ihmiset,
jotka tietävät saavansa verbaali-höykytyksen esim. minunlaiseltani teräväkieliseltä egoistilta
ja silti ne tulee kaivamaan verta nenästään yhä uudelleen ja uudelleen.

Joskus esim. tällä saitilla vetelen ihan tahallani jonkin verbaali-läpsäytyksen,
suoraan tai/ja rivien välistä, kuitenkin niin, ettei netikettiä tule rikottua
ja katson kuinka kauan tyyppi tai tyypit jaksaa tulla vääntämään.

Minua kieltämättä viehättää ja kiehtoo se, -en kai sitä muuten tekisikään. :P

Toki henkilökohtaisuuksiin meneminen tällä saitilla on netiketin vastaista
-ei siihen ole syytäkään, jos ei henk.koht. ei tunne ja vaikka tuntisi,
niin netissä ei silti voi mennä henkilökohtaisuuksiin ilman, että lakia tai/ja netikettiä ei rikkoisi.

Muuten minua naurattaa nämä topicit, joissa joku itkee, valittaa tai/ja kadehtii jotakuta
nettipersoonaa, kun se on niin yksinkertainen hiiren klikkaus
ja se tyyppi on poissa silmistä ja mielestä.

...vai pitäisikö itkeä, koska toinen puoli tuosta kolikosta on se, että jollekin voi olla jotkin
nettipersoonat ja nikit ainoat "ihmissuhteet" ja kontaktit kommunikoida ja vuorovaikuttaa,
eli tärkeimmät ihmissuhteet?  :'(

Tämä saitti on edelleen astrologiaa varten, eikä sitä varten,
että nyt minua vtuttaa yksi kirjoittaja täällä, mutta mielelläni kyllä olen mukana
-etenkin, jos niissä hyökätään vastaukseni kimppuun tai/ja ovat selkeästi ovat minusta. :D
-> egoisti (myös ajoittain kovasti kateellinen) ei voi itselleen mitään.  ;D :2funny:

Hui  :smitten: Olenko sohaissut jotain?  :-\

Mitä tästä opimme? Älkää koskaan aloittako topikkeja aiheista, joka saattaa olla todella arka paikka jollekulle  :P  Ja poistakaa kaikki ITSE- ja MINÄ sanat kirjoituksistanne  :2funny:

Minua kieltämättä viehättää ja kiehtoo se, -en kai sitä muuten tekisikään.

**lopeta mesolet tällaisessa seurassa olo - topic veti juuri ne puoleensa joilla on oma lehmä ojassa, tai ne jotka sanoo - unohda, poistu. ihme juttu mihin tämäkin lady käyttää aikaa, siksikö ne miehet kustantaa??

Indeed, **chrystalline**  :-X
Mutta tuollaisten energioiden purkautumiskanavana tällainen topic...  :smitten: No ei, ihan oikeasti kiinnosti tämä aihe, mutta punainen lanka katoaa tyystin, kun otsikko alkaa tällä tavalla elää realityna  ;D

Palaan takaisin tähän itse aiheeseen, koska minua alkoi nyt kiinnostamaan ja mietyttämään se.

Ensimmäisenä oikeastaan pitäisi miettiä juuri se, että miksi tuntuu siltä että tuo toinen olisi tarkoittanut sen mitä ikinä on tehnytkään henkilökohtaiseksi loukkaukseksi sinulle? Onko se oikeasti sitä, vai tulkitsetko sen vain niin? Ja miksi tulkitset sen niin? Sen olen oppinut, että aikoinaan kun otin herkästi itseeni melkein kaiken, se oli todella tuskallista aikaa. Ei niitä kaikkia oltu edes tarkoitettu loukkauksiksi.

Toiseksi, jos/kun pääset siihen lopputulokseen, että toinen on tarkoituksella halunnut loukata sinua, on tärkeää miettiä mitä tyydytystä hän siitä saa? Ja miksi hän saa siitä tyydytystä. Lopulta kun pääsee siinä tarpeeksi syvälle, löytää sieltä jotain hyvin perusinhimillisiä asioita. Ja tässä vaiheessa on hyvin tärkeää ymmärtää se, että voisi itse koska tahansa olla samassa asemassa kun tuo toinen, voisi koska tahansa itsekin ajautua siihen. Kaikki ihmisen psyykeessä on vain hiuskarvan varassa kiinni.

Koska siis, se että ajattelee että toinen tekee niin koska on jonkinlainen heikko, paska ym. ihminen, ei auta loppujen lopuksi sinua itseäsikään yhtään. Tärkeää on se, että oppii olemaan tuomitsematta. En sano että se olisi helppoa. Mutta se auttaa.

Tämä keskustelun aiheen voi lukea aloitusviestistä. Ketjuun ei kuulu henkilökohtainen moraalinen ruodinta jonkun ihmisen sielunelämästä, ellei tämä ole itse sitä pyytänyt.

Provosointia voi harjoittaa monella tavalla ja mikään näistä muodoista ei kuulu tälle foorumille. Syyttely, osoittelu ja kaikenlainen v*ttuilu voi jäädä sinne omaan pää koppaan.

Keskustelu jatkukoon.

Ja hyvä motto kaikille aina:

Rehellisyys ilman rakkautta muuttuu helposti julmuudeksi.

(Sitäpaitsi, jos perustelee tölväisyä rehellisyydellä, on itseasiassa epärehellinen,
jos se perimmäinen tarkoitus oli satuttaa...   :D)

Hyvä näkökanta Eklektikko.  :)

Minulla on ollut sellainen kasvatus, että isä on aina "sanonut asiat niin kuin ne ovat". (  :aurinko:  :oinas: ,  :kuu:  :jousimies: ,  :askendentti:  :skorpioni:  ;) ) Hän on aina sanonut, että kerron nämä asiat sinulle, että osaisit huomata ne itsessäsi ja kehittää niitä. En todellakaan usko, että hänellä oli halua satuttaa. Minä kuitenkin olin pieni ja herkkä tyttö, ja totta kai ne sattuivat aina ihan helvetisti. Mutta, en olisi nyt tässä ilman sitä rehellisyyttä, en olisi varmaan vieläkään ymmärtänyt monia asioita. Olen siis jotenkin alkanut pitää rehellisyyttä suurena rakkauden osoituksena ja harmittaa miten harvinaista se on.
Mutta ihan totta välillä sitä voi (varsinkin  :aurinko:  :jousimies: ) tölväistä jotakin ajattelematta lainkaan, ja ilman mitään taka-ajatuksia. Minä ainakin usein sanon jotain ja heti perään ajattelee, että hitto, ei olis pitänytkään sanoa. Joskus taas ei tajuakaan että on taas päästänyt suustaan jotain kaksipuolista, vaan kirkkain silmin vaan miettii, että enhän minä mitään pahaa tarkoittanut.  ;)  :D

Jos ajatellaan "pahoja" ihmisiä ylipäätään, siis ihmisiä jotka harjoittavat kanssaihmisiään kohtaan juuri tuota rakkaudettomuutta, verhoten sen milloin mihinkin kaapuun (rehellisyys, huumori)...niin sellaisille ihmisille on tavalla tai toisella usein tehty itselleen pahaa: insesti usein perityy (ei tietenkään aina), lasten pahoinpitely periytyy (valitettavan usein) jne.

Kun lapsi jota on pahoinpidelty "kasvatusmielessä" puolustaa vanhempiaan ja sanoo, että kaikki hakkaaminen oli vain hyväksi, "olinhan niin mahdoton", niin miksi hän niin sanoo? Koska on hyvin vaikea kestää tuollaista lapsuutta, siis sen peruuttamattomuutta ja voimakas vihantunne vanhempia kohtaan ei koskaan ole yksinkertainen asia. Jopa raiskauksiin liittyy uhrin häpeä ja oman itsen syyttäminen tekijän sijaan.

Ihminen siis syyttää itseään jopa siitä, että hänelle ollaan pahoja  :smitten:

Eli kun vihaa ei käsitellä, se purkautuu ensin omaan itseen ja sitten enemmän tai vähemmän tiedostetusti muihin ihmisiin ympärillä. Pelkästä opitusta käytösmallista ei ole kyse jos jollain ihmisellä on "töksäyttäjän" rooli, kyllä sellaisessa suorasukaisuudessa tosiaan on rakkaudettomuudesta kyse, ja sen käyttövoimana on tunne, viha, katkeruus. Haavoittunut sisin  :'( Hyökkäys, paras puolustus ja hyvä haarniska.

Riipivää on, että usein tuollainen haavoittunut suorasuu voi saada 'vahvana ja rohkeana ihmisenä' ihailevan hovin ympärilleen, eli ihmisiä jotka katsovat parhaimmakseen olla hänen kanssaan hyvissä väleissä vain siksi, että tämä ei satuttaisi heitä itseään. Eli yhteisö sallii yhden jäsenensä häiriköinnin ja jopa puolustelee sitä, ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta. Ja jos ilkeydet vielä verhotaan huumoriin (siis rakkaudettomaan sellaiseen) niin voi puhua julmasta vallankäytöstä.

Valtaan tällaiset ihmiset usein päätyvätkin, myös valtion tasolla, ehkä he ovat sisimmältään niin heikkoja, että ego kaipaa mahdollsiimman näkyvää pönkitystä ja asemaa. Ainakin Paavo Lipposesta on kerrottu, että hän on aina "itkettänyt puolueen naisia", tosin Paavon lapsuudesta minulla ei ole mitään tietoa, ehkä joku keksii paremman esimerkin  :2funny:

Ja koulukiusaushan on myös hyvä esimerkki haavoittuneen kostosta, viime vuosina on paljon puhuttanut myös työpaikkakiusaus, jota siis esiintyy myös Eduskunnassa. Ja erityisen paljon Kirkon piirissä!  ;) Kieroutunutta huomionhakua kaikki tyynni, siis rakkauden anomista rakkaudettomin menetelmin.

 :o

Mutta mitä jos ihminen vain on perusrehellinen, huumorintajuinen, poliitikko, kirkon palveluksessa,
ammatissaan/elämässään menestynyt, vahva ja rohkea tai suorasuu? ???

Onko siellä aina noiden piirteiden takana insestiä, väkivaltaa, koulukiusaamista, rikkinäisyyttä jne,
vai onko se enemmän sitä, että jotkin ihmiset haluavat nähdä joissain
esim. vahvoissa persoonallisuuksissa
noita "kulissien takaisia" juttuja, vaikka niillä ei olisi mitään todellisuusperää muutakuin omassa mielessä,
koska se tekee helpommaksi sen oman (pahan) olon? ???

Väitän kuitenkin, että ihmiset, joilla on tapana menestyä elämässään ja omaavat positiivisen
latauksen elämässään, tulevat suurimmaksi osaksi perheistä, joissa on kannustettu lasta
ja on ollut positiivinen meininki kuitenkin.

Tosin on niitäkin poikkeuksia, jotka ovat sisuuntuneet lapsuuden oloistaan
ja/tai sosiaalisesta asemastaan ja rakentaneet muiden mielipiteistä välittämättä,
lue; käytännössä rakkaudettomasti ja välinpitämättömästi kaltaisiaan kohtaan ja ympäristöään kohtaan,
oman paremman elämän, mutta he ovat kyllä tosi pieni ryhmä, mutta varmasti näkyvin,
koska menestystarina paskakasasta tähtiin noteerataan ja/tai aistitaan aina
ja usein ne sinne paskakasaan jäävät siitä eniten ääntä pitävätkin
-moittimalla ja arvostelemalla.

Suurin juttu elämässä kaikinpuolin menestymisen ja onnellisuuden kanssa on se,
että pystyy irrottautumaan muiden mielipiteistä ja se ei ole helppoa, mutta täysin mahdollista.

Se riippuu valinnasta ja joka valinnassa on omat hyvät ja huonot puolet
ja sitä kannattaa aina miettiä, että onko ne hyvät puolet niin hyviä, että ne huonot kestää.

Mielestäni (ainakaan minun) elämän(i) tarkoitus ei ole muiden miellyttäminen,
etenkin kun ne saattaa olla vain pirun  kateellisia ja katkeria ja ne haluaa nähdä sinut
vähintäänkin samalla tasolla kuin todellisuudessa kokevat itsensä
-mieluiten alempana.

Kun lähtee rakentamaan elämäänsä muiden miellyttämiseen
ja positiivisten mielipiteiden toivossa, niin se on yksi pohjaton kaivo,
jossa itselle ei hyvin käy, vaan putoaa ja putoaa koko ajan sinne pohjattomaan kaivoon.

Kun näissä elämän eri hierarkioissa, oli se sitten henk.koht. elämää, luonnetta, työtä/opiskelua
tai vaikka henkistä elämää tai mitä vain, niin kun siinä kehittyy pidemmälle,
niin ei välttyä siltä, etteikö joku reagoisi siihen negatiivisesti.

Kateus on ihmisen normaali luonnollinen tunne, jonka tarkoituksena on sysäistä ihminen
kehittymään itsessään paremmaksi. Sillä on elintärkeä tehtävä ihmisen kaikkinaisessa
eteenpäin kehityksessä
-evoluutiossakin.

Tuossa sinun (mesolet) kirjoituksessasi on kyllä hyvin paljon perää, mutta minulle se tuntuu liian yksipuoliselta. Maailma on kuitenkin niin monimutkainen ettei voi puhua pahoista tai rakkaudettomista ihmisistä. Luulen, että kaikki joskus välillä verhoavat omaa pahaa oloaan piikikkääseen huumoriin. Mutta ei se tarkoita, etteivätkö he rakastaisi taikka kunnioittaisi tai hyväksyisi tätä toista ihmistä, ja että toisena päivänä taas näyttäisi nämä tunteet pinnalla enemmän. Sinunkin, mesolet, kirjoituksesi ovat vilisseet näitä piilotettuja piikkejä, mutta en nyt sen perusteella rupeaisi tuomitsemaan sinua minkäänlaiseksi. Ja miksei tällaisen ihmisen lähellä saisi olla? Jättämällä hänet yksin, hänen kuorensa siitä tuskin mihinkään repeääkään, muuta kuin paksunee entisestään. Tässä maailmassa ei täydellistä ihmistä olekaan, ja naivissa idealismissani haluaisin vain että ihmisiä ymmärrettäisiin, ja hyväksyttäisiin, myös ilkeinä.
Tosta kasvatuksesta mainitsit, vaikkei minulla ole kovin kovia kokemuksia siitä, niin tiedän että isälläni on ollut rankkaa elämässään, ja se on aika lailla väistämätöntä että se välillä purkautuu läheisiin ihmisiin. Se ei kuitenkaan ole koskaan tarkoittanut sitä, etteikö hän olisi rakastanut minua ja tukenut. Ja se ei myöskään tarkoita sitä että vihaisin häntä, satunnaisina kriisihetkinä voi tuntua siltä että haluaisin syyttää jotakuta siitä mitä olen, mutta itse minä loppujen lopuksi kaikki virheeni olen tehnyt. Se on mahdotonta että kukaan pystyisi olemaan vanhempana ilman että ne omat haavat vaikuttaisivat aina jollain tavalla. Olen huono sanomaan tästä mitään, koska minulla on ollut hyvä isä verrattuna moniin, mutta sen voin sanoa, että se ei ole niin yksinkertaista, ihmisiä vain rakastaa kaikista niistä virheistään huolimatta. En halua väistyä rinnalta sen takia että ihmiselle tulee huono aika.

Ei tietenkään sellaista läheistä, joka on haavoittanut (koska on haavoittunut itse) tarvitse eikä pidä jättää yksin,  en tuossa kirjoittanut niin  :smitten: Kirjoitin siitä ongelmasta, että se seuraava jota haavoitetaan syyttää itseään, jättää omat tunteensa käsittelemättä ja jatkaa pahimmassa tapauksessa traditiota haavoittamalla vielä seuraavaakin sukupolvea. Negatiivisetkin tunteet pitäisi käsitellä, usein vain niiden kieltäminen tuntuu helpommalta  :(

Ja tietenkin kaikilla ihmisillä on näitä samoja tunteita (katkeruutta, kateutta, vihaa), kyse on vain siitä miten ne ilmaisee ja kanavoi. En pidä esim. Dalai Lamaa epärehellisenä feikkinä ja piiloivallisena
teeskentelijänä, vaikka hän pukeekin sanomansa usein huumoriksi sen sijaan, että olisi ilkeä henkilökohtaisesti kenellekään - edes kiinalaisille  ;)

Elämän vaikeimpia läksyjä tietysti onkin se, että osaa rakastaa itseään mutta myös muita. Ja toisinpäin, edelleen siis oman itsen rakastamista unohtamatta. Ymmärtäen että olemme yhtä ja egomme ovat harhaa  :buck2:

Ja tietenkin kaikilla ihmisillä on näitä samoja tunteita (katkeruutta, kateutta, vihaa), kyse on vain siitä miten ne ilmaisee ja kanavoi. En pidä esim. Dalai Lamaa epärehellisenä feikkinä ja piiloivallisena
teeskentelijänä, vaikka hän pukeekin sanomansa usein huumoriksi sen sijaan, että olisi ilkeä henkilökohtaisesti kenellekään - edes kiinalaisille

Siinapa se-mielestani juuri ihmisen ilmaisukyvyssa piileekin hanen voimansa-huumori on todella pelastanut monta pahaa tilannetta ja onhan totta, etta mita sanot-sen saat takaisin.
En mina ainakaan tunne mitaan sympatiaa pirullisille ihmisille-enka voi rakastaa heita, olkoon vaikka koyha tai varas, tunnen suurempaa sympatiaa heita kohden, jos he vain osaavat sympaattisesti ilmaista itseaan.

Totta mitä Diamond sanoo, sympatialla saa sympatiaa ja pirullisuudella pirullisuutta ja piikikkyydellä
piikittelyä jne. eikä se aina tarkoita sitä että sama ihminen olisi samanlainen kaikille.
Eri ihmiset saa eri ihmisissä eri puolet esiin, kuin myös tilanteet.
Se ei myöskään tarkoita automaattisesti sitä, että ihmisellä olisi jotain huonosti taustalla,
koska ihminen on inhimillinen olento, oli se mistä oloista tahansa kotoisin.

Jos lähtee tuomitsemis -ja haukkumislinjalle, niin voi varautua siihen, että reaktiot siihen
voi olla lyttääviä myöskin.

Minulla on tapana lukea ihmisiä, niiden sanomisia/kirjoittamisia ja eleitä kuin piru raamattua
ja minulle on suotu sen verran lahjakkuutta, että kykenen ilmaisemaan sen,
mitä tulkitsen niistä ja niiden välistä ja aika usein "unohdan" hienotunteisuuden niistä
sanojen asettelusta, etenkin jos en pidä ko. henkilöstä,
mutta silloin olen varautunut saamaan vastaavaa paluupostia ja se ei silloin ole niin paha juttu,
kun tiedän, että tätä olen tilannutkin.

Uskoisin, että se on huomattavan kamalaa niille ihmisille, jotka ei tajua tekevänsä/sanovansa mitään,
mikä aiheuttaa verbaalimuksinnan muilta.


Exän 5 vuotiaalla pojalla oli tapana nipistellä, muksia, potkaista ja tehdä kaiken näköistä
jäynää vanhemmalle veljelleen aina kun isänsä silmä vältti ja niin kauan,
jopa seuraamalla perässä tarvittaessa, jos vanhempi veli halusi poistua tilanteesta,
kunnes varsin pitkäpinnainen vanhempi veli hermostuu ja muksaisee takaisin,
jolloin 5 vuotias itkemään isälleen ja vanhempi veli saa rangaistuksen ja 5 vuotias vahingonilon.

No, sitten viimein tuosta tavasta 5 vuotias jää kiinni, jolloin tämä todella kysyy vakavissaan,
että miksi elämä on niin epäreilua, että hän ei saa kiusata ja ärsyttää veljeään rauhassa
ilman, että veli muksaisee takaisin?
Samainen pieni poika ihmetteli myös sitä, miksi hän saa rangaistuksen veljensä kiusaamisesta,
kun, jos elämä olisi oikeudenmukainen, niin isä osallistuisi veljen kiusaamiseen
antamalla rangaistuksia sille. ;D :2funny:

5 vuotias ei vielä hahmota itseään persoonana, eikä ymmärrä hyvän ja pahan eroa,
saati sitten moraalisia sopivuus-sääntöjä ja syy-seurausta.

Tosin tuo 5-vuotiaan maailman katsomus elää edelleen monen aikuisenkin päässä.  :P


Jos jostakusta ei pidä henk.koht. niin tarvitseeko sitä aina ilmaista?
Vaikka olen varsinainen rääväsuu, niin harvoimpa alan päästelemään suustani arvosteluja
ja ruotimisia naapuristani, työkaveristani, ystäväni kumppanista/toisesta ystävästä,
tuttavasta, kuntosaliohjaajastani jne. henkilöistä, joiden kanssa joudun asumaan lähekkäin,
työskentelemään, harrastamaan tai muutoin tapaamaan usein ja/tai olemaan kontaktissa.
Vielä vähemmän alan vtuilemaan ja piruilemaan jostain
(Jos oikea syy valitukselle/sanomiselle löytyy, niin silloinkin asiallisesti asiasta
ja mahdollisimman ystävällisesti ilman tuomitsemista).

Se on yksinkertaisesti idioottimaista ja sillä ei tee tukalaksi kuin oman elämänsä
ja useinmiten torppaa omat mahdollisuutensa esim. edetä urallansa, koska koskaan
ei tiedä, kenet se ärsyttävä työkaveri, naapuri, ystävän kumppani jne. tuntee.

Siksi varmaan kaikenlaiset netti-foorumit tursuilee täynnä sellaista verbaalimateriaalia,
jota harva sanoisi reali-elämässä. ;)

no varmaan.

miten teillä on aikaa muuhun kuin olla jonkun ihanan tyypin kanssa, meditoikaa, hoitakaa hommanne ja tapelkaa vähempi..  8)

Huumorista:

Palaan vielä toiseen noista tapauksista, joista tämä topic virisi. Puolituttu henkilö soitti ja yritti estää minua tekemästä erästä asiaa, johon olin lupautunut. Henkilö puolusteli kantaansa hyvin aggressiivisesti ja minä vastailin yrittämällä ottaa huomioon myös hänen näkökantansa, asioillahan on aina kaksi puolta. Vastasin sis aggressioon tyynesti ja yritin nähdä myös humoristisia puolia kiistassa, joka omasta mielestäni oli kasvanut ns. härkäseksi, paisunut periaatteellisista syistä ja faktat olivat jo aikaa sitten jääneet toisarvoisiksi. Ironisoin myös itseäni, se on yleensä hyvä tapa tukahduttaa itseen kohdistuvan aggression voima, se on ikäänkuin voiman vieminen näennäisesti itseltä jotta vastapuoli ei tunne pelkoa ja voi rauhoittua  ;) En kuitenkaan taipunut rouvan tahtoon, koska olin lupaukseni tehnyt.

Miten huumori ja rauhallinen puhe sitten vaikutti? Kun tämä ihminen tajusi että ei saa minua painostuksella muuttamaan kantaani hän tarttui jokaiseen asiaan, joita olin ironisoinut, siis käytti hyväkseen sitä, että olin myöntänyt asioilla olevan kansi puolta ja etttä mikään ei ole mustavalkoista, hän takertui myös jokaiseen humoristiseen kärjistykseen kuin kärppä (samaa menetelmää monet nettikirjoittelijat käyttävät kun haluavat haavoittaa jotakuta toista kirjoittajaa:  siteeraavat valikoiden ja haavoittamistarkoituksessa). Ja lopuksi tämä henkilö hakukkui minut ja mitätöi täydellisesti koko persoonani ja urani, ilkkui, pilkkasi, lähes maanisessa tilassa  :2funny: Aivan kuin pieni kaksivuotias lapsi joka hiekkalaatikolla kokee saaneensa "yliotteen" toisesta haalaripukuisesta ja hakkaa tätä vimmaisesti pikku lapiollaan :smitten:

Myöhemmin paljastui, että minä olin asiassa oikeassa ja tämä painostaja täysin väärässä, eikä hän olekaan enää ottanut yhteyttä. Mutta mielenkiintoista on mitä ihmiset ovat valmiita tekemään ja sanomaan ja millaiseen käytökseen alentumaan vain saadakseen oman tahtonsa läpi  ::)

Se jos mikä onkin oikeastaan hyvin surullista, kun ihminen monia kolhuja saatuaan alkaa tulkitsemaan muut aina negatiivisesti. Sillä se ajautuu lopulta siihen, että ihminen itse kohtelee muita samalla tavalla, ja näin hänestä tulee aivan samanlainen kuin näistä joita hän vihaa. Se on kai vaan puolustuskeino, haavoita ennen kuin tulet haavoitetuksi. Se on surullista, sillä ihminen itse lukitsee itsensä pahaan oloonsa kiinni. Eli siis kyllä sekin on totta.

Mutta en usko että kovin pitkälle pystyy jatkamaan kieltämällä tunteitaan. Tai ehkä se vain riippuu ihmisestä. Pystyvätkö monet elämään jatkuvassa paineessa? Itsestäni tiedän sen, että on ollut hetkiä jotka ovat pakottaneet että kohtaat nämä asiat tai toinen vaihtoehto on itsemurha. Ne kasautuvat silleen pikku hiljaa, eikä mun selkäni kestäisi niiden kantamista. Onkohan se juurikin siinä, että luovuttamisen taito on hieno asia? Jos vain pinnistelet ja kannat niitä, niin et pääse niistä ikinä eroon? Heti kun luovuttaa ja antaa elämänsä mennä päin vittua niin helpottaa. Ja tämä luovuttaminen on muuten jännä juttu, sillä se ei tarkoita mitään alkoholi/huumeet -osastoa, silloinkin voi taustalla olla yhä se epätoivoinen halu hallita asioita. Ehkä juuri se halu, haluan jotain, pakko, älä näytä minulle miten asiat todellisuudessa ovat. Se ei ole luovuttamista.

Miksi tuohon ei vastata, että et halua puhua asiasta ja vaihtaa puheenaihetta? ???
Jos ei usko, niin voihan sen puhelun lopettaa siihen ihan huoletta.
Ylipäätään, miksi omista tekemisistään/suunnitelmistaan/sopimuksistaan pitää kertoa muille,
etenkään puolitutuille tai tutuille?

Minä en kerro edes kaikille ystävilleni ja perheenjäsenille kaikkea, etenkään mistään
keskeneräisestä ja sellaisesta, mikä voi vielä matkanvarrella muuttua
tai jos on tunne, että siihen voi tulla torppaamis-yrityksiä.


Etenkin kaikenlaiset työasiat kuuluvat työpaikalle ja työpaikalla ei kerrota muille työntekijöille
yksityiselämästä tai erityis-sopimuksista tai vaikka suunnitelmista esim. pomon kanssa tai sitä,
että olette privaatti-elämässä ystäviä tms. Ei koskaan, eikä mitään.
Jos joku kysyy, niin sen voi ohittaa kohauttamalla olkiaan ja sanoa korkeintaan/ehkä,
ettei tiedä mitään asiasta ja poistua paikalta rauhallisesti vaikka vain 5 m pois päin
tai sanoa, että sinun pitää mennä vessaan, tai että heittää jotain ylimalkaista, että
voidaan puhua myöhemmin, kun nyt on niin kiire ja ei vastaa esim. puheluihin hetkeen tms.

Kaikenlainen blah-blahin tekeminen työpaikalla ja privaattielämässä on aina pahasta.
Jos on jonkin sopimuksen tehnyt jonkun kanssa, niin miten se kenellekään kuuluu
ja miksi siitä pitäisi kenellekään puhua?


Amen! O0


Tämä on ihan oma ihmisrotunsa. Ne vihaa muita ihmisiä ihan mistä syystä tahansa,
yleensä siitä, että niillä on jokin asia paremmin kuin vihaajalla itsellään.
Näillä ihmisillä on tapana käyttää työaikaa blah-blahn tekemiseen ja jonkun kiusaamiseen
ja savustamiseen ja viimein torpata itse itsensä sosiaalisesti ja työllisesti itsensä ulos.

Toisaalta en ole yhtään pahoillani siitä, siitä koska tuo ihmistyyppi on
yleensä todella raskas taakka muille työpaikalla, joka syö muiden voimia ja jaksamista
ja siten yhtiön tulosta kuin syöpä. :buck2:

Ja eipä tuollainen ystävänäkään kovin mukava ole, koska ei sitä kauaa jaksa
ja muutenkin, jos se jo torpannut itsensä sosiaaliseen ja työlliseen epäsuosioon,
niin se ei kyllä hyvää silmää itsellekään tiedä.

Lopetin toki puhelun kesken tämän ihmisen herjaavan ilkunnan, siinä vaiheessa kun muovilappari alkoi heilua ja hiekkaa lentää silmiin  :smitten:

Sitä ennen suostuin puhumaan asiasta, koska toimeni ja päätökseni pitää lupaukseni asetettiin moraalisesti kyseenalaiseksi ja asia oli jo paisunut eräänlaiseksi rouvasväen kansanliikkeeksi: "Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan"   ;) Monet argumentit perustuivat juoruihin jotka olivat tosiaan härkäseksi kasvaessaan muuttuneet sisällöltään täysin, eli oli tapahtunut ns. sentraalisantrailmiö  :crazy2:

Asiat ja päätökset eivät koskaan ole aivan mustavalkoisesti oikein tai väärin, ja tässä tapauksessa siis itsekin olin sitä mieltä, että tehtävään johon olin lupautunut liittyi arveluttavia asioita, siksi minusta oli rehtiä keskustella. Mutta jos vastapuoli sitten alkaa käyttää alatyyliä ja painostusta  vain saavuttaakseen päämääränsä, niin sellaista ei tietenkään pidä niellä.

Tapaus oli oikein hyvä opetus siitä, kuinka ihmisen laumakäyttäytyminen, hysteria ja juoruilu saa usein irvokkaita piirteitä, terve järki sumenee ja yksilön vapaus seurata omaa etiikkaansa vähenee.
"Joukossa tyhmyys tiivistyy" on kulunut fraasi mutta usein erittäin totta  :laugh:

Puolueet ja uskonlahkot (ja tietenkin armeijat) ovat instituutioita, joissa usein vaaditaan jäseniltä laumakäytöstä, jota ohjaa harvainvalta. Henkinen väkivalta onkin niiden piirissä pelottavan yleistä  :(

Vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä asiasta, mutta jos ottaa vastaan
moraalisesti arveluttavan tehtävän, siis ainakin sellaisen, josta tietää,
että voi tulla turskaa sisään muilta ihmisiltä, niin kyllä niissä tilanteissa olen itse pysynyt
täysin hiljaa muille. :-X

Jos on saanut tarjouksen/mahdollisuuden johonkin hiukan arveluttavaan,
niin minulla on tapana sanoa, että saanko miettiä muutaman päivän
ja ottanut sinä aikana kaiken mahdollisen informaation asian tiimoilta
paljastamatta tarjousta/mahdollisuutta, joka liittyy minuun
ja teen päätöksen sen perusteella, alanko siihen vai en.

Jos on jo lupautunut ja alkanut vasta sitten miettiä mahdollisia seurauksia,
niin silloin se on liian myöhäistä, virhe tapahtunut ja eikä sitä auta muilta kysellä
ja kenellekään voivotella.

Mitä sillä on väliä, vaikka siellä olisi 10 000 tai vaikka miljoona rouvashenkilöä epäilemässä,
pystytkö hoitamaan sen vai ei ja oletko heidän puolellaan vai toisella puolella?
Eikö se oma päätös ole oma päätös ja oma elämä oma elämä ja sinä olet sinä?
Ei ne sinua pysty vahingoittamaan tai tappamaan, jos yrittävät, niin se on rikos
ja heillehän siitä ongelmia tulee. :)

Mihin sinä niiden muiden mielipidettä tarvitset? ??? Onhan sinulla hyvät aivot itselläsikin.
Jos ne eivät ole samaa mieltä jostain, eivät hyväksy jotain tai vaikka eivät tykkää sinusta
tai epäilevät kykyjäsi, niin mihin se maailma tuollaisesta kaatunut
ja mikä ihmeen vaikutus sillä on sinuun tai elämääsi?

Karavaani kulkee vaikka koirat haukkuvat. ;)

Pelkoahan on kaytetty juuri aseena saadakseen valtaa joko uskonnoissa tai politiikassa  >:(
Mutta kehittyneen ihmisen sisainen mekanismi silloin juuri pitaisi kaynnistya vastustamaan naita laitoksia.  :tickedoff:

Kommentti ketjun ensimmäiseen viestiin, missä kysytään, miksi heikoilla olevaan käydään kimppuun: Lyötyä on helppoa lyödä. Silloin kun ihminen on muutenkin heikoilla syystä tai toisesta, niin hänestä tulee helppo uhri, johon negatiivisten ihmisten on helppo iskeä kiinni. Negatiivisilla tarkoitan niitä, jotka voivat itse huonosti ja jotka hoitavat pahaa oloaan purkamalla sitä muihin. Totta kai on helpompaa purkaa heikoilla olevaan kuin vahvoilla olevaan, joka mahdollisesti saattaa reagoida jopa nauramalla koko asialle, mikä saattaisi olla höykkääjän mielestä nöyryyttävää.
Toisaalta, henkisen kehityksen tiellä oleville on tullut sellainen kokemus vastaan, että ei-henkisellä tiellä olevat saattavat ärsyyntyä ja reagoida negatiivisesti siihen että toinen kasvaa ja kehittyy. Valon lisääntyminen yhdessä ihmisessä aktivoi joskus pimeyden muissa ihmisissä. Joskus kasvua ja kehitystä testataan lähettämällä koettelemuksia ihmisen tielle, jollon kehityksen vakaus ja uskottavuus paljastuu ihmiselle itselleen.
 

No eihän se sinun lisääntyvä valosi suinkaan aktivoi piilevää pimeyttä kaikissa muissa ihmisissä. Mutta joskus joissakin, sitä yritin sanoa. Esimerkiksi katkerat ja erityisesti kateelliset ihmiset saattavat kokea toisen ihmisen käsittämättömän hyvinvoinnin tai onnellisuuden eli valon provosoivana, jolloin he hyökkäävät liian valoisan ihmisen kimppuun. Tätä on nähty monta kertaa. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan ongelma valon määrän lisäännyttyä tiettyyn asteeseen, jolloin henkilön sisäinen valoisuus sulattaa kateellisimmankin raukan vastustuksen. Harva meistä on kuitenkaan päässyt siihen pisteeseen vaan kamppaillaan vaihtelevan valomäärän ja omien varjojen kanssa.


Kyseessä ei ole "joku" joka testaa, vaan uskon että itse tiedostamatta hakeudumme tilanteisiin, joissa pystytään näkemään missä mennään oman kehityksen suhteen. Esimerkiksi jos kuvittelen jo antaneeni kaiken anteeksi, niin löydän pian itseni tilanteessa jossa paljastuu vielä lisää anteeksiannettavaa. Tai jos olen pöyhkeä kuvitellessani päässeeni henkisellä tiellä pitkälle, niin hakeudun seuraan jossa minulle näytetään että inhimillisyyttä vielä piisaa. En pidä sitä ollenkaan huonona asiana. Tottakai elän ja yritän parhaan kykyni mukaan tässä ja nyt mutta joskus tulen itselleni sokeaksi. Silloin muut saattavat näyttää minulle sitä, mitä en itse huomaa.

Itse näen asiat hyvin samoin kuin sidrika. Se "testaus" kuuluu tavallaan kaikkeen tekemiseen aina, ihan samalla tavalla kun vaikka työpaikalla ihmiset, jotka ovat olleet samassa työpaikassa 15 vuotta ja luulevat tietävänsä kaiken, niin yhtäkkiä eteen tuleekin joku pikkulikka, joka joutuu neuvomaan miten tietokonetta käytetään ja näin taas joutuu vähän nöyrtymään polullaan. Sama tapahtuu henkisellä kehityksen tiellä tai millä tahansa muullakin tiellä missä kuljemme vaikka perheen tai ystävien kanssa - aina tulee eteen uusia tilanteita, joissa joutuu haastamaan uskomuksensa itsestään ja se jos mikä kasvattaa!

Miksi kukaan haluaa henkiselle tielle ja valon lisääntyvän, jos se aktivoi pimeyttä muissa,
edes joissakin ihmisisssä? :o  
Toinen juttu on myös se, että ihminen ei koskaan voi minkään uskomuksen/uskon/ismin
kautta päästä eroon kehollisuudestaan ja "pahoista" puolistaan, vaikka kuinka yrittäisi kieltää ne.
Mielestäni erilaiset uskomukset/uskot/ismit vain lisää sokeutta itselleen ja omille "pahoille" teoilleen.

En tiedä mihin sinä uskot ja mihn ismiin "kuulut", mutta kyllä minä olen huomannut,
että valo lisää valoa ja pimeys pimeyttä, mutta minä en usko mihinkään erityisempään,
vielä vähemmän kuulun mihinkään uskontoon tai ismiin tai kävisin missään tilaisuuksissa,
vaan ihan itsessäni näin koen.

Valoisa ihminen näkee valoa muissa ja pimeä pimeyttä, oli se kohde sitten kuinka valoisa tai pimeä.
Ihmisellä on molemmat puolet, vaikka kuinka sitä valoa vain korostaisi.
Ylipäätään sitä kutsutaan luovuudeksi.

Ihminen, joka on negatiivissa, näkee muutkin ihmiset poikkeuksetta negatiivisena
-heidän hyvätkin puolensa.
Ihminen, joka on positiivissa, näkee muutkin ihmiset poikkeuksetta positiivisena
-heidän huonotkin puolensa.

Molemmat luo (=luovuus) itseään uudestaan siinä olotilassaan, eli näkee muissa negatiiviista
ja saa negatiivisuutta osakseen tai näkee muissa positiivissa ja saa osakseen positiivisuutta.
Kaikkien kohdalla se ei ole näin mustavalkoista, koska useimmissa ihmisissä on molemmat puolet
ja hän saa tasaisesti molempia, joka takaa ihmisen oppimisen ja luovuuden lisääntymisen
ja siten henkisen evoluution eteenpäin menemisen.
Muuten täällä ihmiset olisivat esim. keksinnöissään kivikautisella tasolla, jopa alempana
ja voisitte unohtaa sellaisetkin itsestään selvyydet kuin sähkö, juokseva vesi ja tietokone. :P

Ihminen tarvitsee molemmat puolet elääkseen Maapallolla. Ihminen on kaikenkaikkiaan
hyvin ekonomiallinen olento, jolla ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän
henkisesti tai kehollisesti.

Ihmisolennon tehtävä on elää ihmisen elämä Maapallolla, vaikka monet uskonnot ja ismit
korostavat kehollisuuden kuolettamista, johon lasketaan paitsi kehon tarpeet,
niin myös se, mitä egoksi kutsutaan, jota tarvitaan selviytymiseen ja muut "pahat" pois.

Faktaa vain on se, että jokin meidän piirre on yhdessä asiassa hyvä toisessa tilanteessa huono,
Jos se poistettaisiin kokonaan, niin ihminen ei selviytyisi enään.

Jos ihmisen tarkoitus olisi elää Maapallolla henkiolennon elämää, niin se olisi kehoton jo valmiiksi.

Henkiolennoksi siirtymisen voi  ainoastaan tehdä kuolettamalla se keho oikeastikin,
että se keho voidaan maahan haudata mädäntymään.
Jotkin ihmiset nopeuttaa sitä tahattomasti tahallaan ja jotkin ovat valaistuneista tarpeeksi,
että pystyvät onnistuneesti kerrasta vapauttamaan henkensä kehostaan omin voimin.

Odotan sitä uskontoa ja ismiä, joka hyväksyy ihmisen sellaisena kuin se on
-ilman, että sen täytyy kieltää itsessään mitään puoliaan. :)

Hyvä ja paha on kuitenkin ihmiskeksintö ja universaalissa tuskin on sellaista
käsitettä olemassa.
Kun mustaaukko imaisee jonkun planeetan sisäänsä, niin onko se paha?
Kun meteroriitit törmää planeettoihin, niin onko ne pahoja?
Kun alkuräjähdys tapahtuu, niin siinä tuhoutuu planeettoja, niin onko se paha?
Kun Aurinko päättää laajentua/räjähtää ja polttaa kieroradallaan olevat planeetat
poroiksi, niin onko se paha asia?

Jos katsot ihosi sisään microskoopilla, niin samat tapahtumat voit nähdä sielläkin
solutasolla. Aina on joku solu tai tuma tai atomi,
joka on Planeettansa ja/tai Aurinkokuntansa kuningas tietämättä,
että ei se systeemi vielä siihen omaan napaan vielä pääty.

Jos tapat bakteerin antibiotilla, niin oletko paha sille bakteerille?
Entäpä se antibiotti, joka on elävä ja yksi elämän muoto, tappaa ja tuhoaa sen
toisen elämän muodon bakteerin? Jos et tappaisi sitä bakteeria tai esim. syöpäsolua,
niin koko keho tuhoutuisi.
Samoin käy ihmisen luonnollisen vastustuskyvyn kanssa. Terveet solut tappavat
liikoja bakteereja ja viruksia ja epäterveitä soluja, vaikka tosin eivät tuhoa niitä kaikkia,
vaan pitävät ne kurissa, ettei ne lisäänny liikaa. Ne myöskin muuttavat/auttavat
sairaita soluja tervehtymään.
Kun systeemi on antanut huonon aineksen lisääntyä liikaa, niin se tuhoutuu
-> ihminen kuolee, universaali kuolee.

Jos katsot ihmisrotua ylipäätään ja elämää Maapallolla, niin samat tapahtumat voit nähdä
siinäkin silmämääräisesti omalla tasollasi.
Tässä suhteessa voi ymmärtää sotia ja siitä pienempiä kitkemisiä ja negatiivisten
ihmisten "ojentamista" ruotuun. Ihminen on oas Universaalia ja tekee sen tiedostamattaan.
Koko systeemi tukee toistaan ja auttaa selviytymää parhaalla mahdollisella tavalla.


Ja jos nyt joku sanoo ihmisen olevan ainoa järjellinen olento, joka pystyy valitsemaan
ja teoillaan vaikuttamaan ja ihmisen tarkoitus on "valaistua", niin ihanko tosissaanko
ne väittävät juuri ihmisen poikkeavan tästä universaalista kaavasta ja olevan niin mahtava,
että se pystyy kaavan muutamaan? :)

No kaikki ihmiset eivät kuulu mihinkään ismiin ensinnäkään ja toisekseen, minä olen myös täysin ismeihin kuulumattomana ihmisenä huomannut sen, että valo vetää puoleensa pimeyttä. Jokaisessa kehitysvaiheessa on oleellista se, että ihminen joutuu koettelemaan "omaa uskoaan", oli kyseessä sitten usko itseensä, usko elämään, usko niihin asioihin joihin uskoo, jne. Se vahvistaa ja toisaalta ravistelee myös ihmistä.


Ehkä jokaisen ihmisen kehityskaaressa ja yrityksissä tulla paremmaksi itselleen ja muille ei ole tarkoitus kuvata olevansa poikkeuksellinen tai millään tavalla erikoinen, vaan se lähtee siitä tietoudesta, että on tarve ja halu muutokseen ja tätä kohti lähdetään pyrkimään epäitsekkäästi epäitsekkäistä syistä. Se on mahdollista ja sitä tapahtuu paljon ja sitä on myös psykologiassa tutkittu ja se kuuluu lähes jokaisen ihmisen elinkaareen jossain vaiheessa. Ihmisen kehittymisen halu ja suunta on erilainen, mutta usein samaan suuntaan pyrkivä - astropiireissä sitä kutsutaan "valaistumiseksi", uskonnoissa ehkä nirvanaksi tai taivaaksi, jossain muualla se on vain sitä, kun "kaikki on hyvin ja on tyytyväinen itseensä". Onni ei tule ilmaiseksi kaikille ja sen eteen pitää tehdä töitä. Tämä ns. "valaistuminen" ei useimmiten todellakaan viittaa irtautumista mistään, vaan yhtä suurempaa yhdistymistä.

Pakko sanoa tähän, että enpä usko. ;D :2funny:

Luulen, että nuo uskon "koettelemukset" ovat lähinnä sen tulosta,
kun julistaa ja tyrkyttää sitä omaa uskoansa muille niin, että menee hermot siihen jankkaamiseen
tai/ja kokevat henkisenä raiskauksen yrityksenä sen omasta uskostaan jauhavan,
joka yritää käännyyttää sinut uskomaan johonkin sellaiseen, mitä et pysty täysin
sisimmässäsi hyväksymään.

Se voi mennä myöskin niinkin päin, että johonkin uskova pelkää jotain pahaa tapahtuvan,
jos hän esim. uskonsa, ideologinsa, isminsä tai pelkästään elämänasenteensa kanssa
joutuu tilanteeseen, missä houkuttaa rikkoa sitä vastaan ja se "houkutus" kuitenkin tuntuisi hyvälle.

Tämä on nähtävissä esim. suhtautumisessa rahaan monella. Moni uskoo sisimmässään
rahan ja rikkauden olevan pahasta ja sitten kuitenkin nauttivat siitä,
kun siihen ilmenee mahdollisuus samalla tuntien valtavaa syyllisyyttä
tai jopa pelkoa sen käytöstä ja saamisesta.

Maailmassa ei ole olemassa "pahaa", eikä sen enempää "houkutuksia" tai "kiusauksia"
varsinaisesti, vaan ihminen on tehnyt niitä sääntöjä miljoonittain, millainen hänen täytyy olla.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hänen täytyy olla tietynlainen,
esim. timmissä kunnossa,
niin se kermainen suklaaleivos on silloin kiusaus ja pahasta ja joku kondiittori
voi sillä koetellä uskoasi ja vakaumustasi, että ei yksi leivos sinua lihota,
vaikka itsessään se sulkaaleivos ei ole mikään paha asia.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hän tulee jumalaan uskoa ja sen uskon sääntöjä
parhaansa mukaan noudattaa, niin tottakai esim. seksuaalisuus on kiusaus ja pahaa
ja sillä voi joku seksuaalisesti aktiivinen testata vakaumustasi haluamalla naida kanssasi,
vaikka edelleenkään seksuaalisuus itsessään ei ole mitään pahaa.

Jos ihminen on tehnyt säännön itselleen, että hänen pitää valoon uskoa ja valaistumisen toivossa
kieltäytyä maallisesta elämästä niin paljon kuin mahdollista ja kieltää normaalit mielihalut,
niin sitä voi koetella esim. egoismilla ja rahalla, että eikö se olisi kivempaa kun olisi
hyvä asema töissä ja rahaa kaikkiin laskuihin,
vaikka itsessään egoismissa ja rahassa ei ole mitään pahaa.

Listaa voi jatkaa loputtomiin. :)

Samankaltaisuus vetää aina samankaltaisuutta puoleensa ja voimistuu.
Siksi syntyy esim. uskomuksia ja uskontoja ja ismejä. Siksi rikkaat rikastuu ja köyhät köyhtyy.
Siksi seura tekee kaltaisekseen, negatiivisilla ihmisillä ona tapana kokoontua yhteen
kuin myös posiitiivilla toisten positiivisten kanssa, astrologian harrastajat kokoontuvat yhteen,
kuin myös joogaajat, autourheilusta kiinnostuneet, saatananpalvojat löytävät toisensa,
kuin myös toinen juoppo toisen juopon, rikollinen toisen rikollisen, kaunis toisen kauniin,
rikas toisen rikkaan  jne.

Öööh, ei kukaan varmaan lähde henkiselle tielle sen perusteella miten muut mahdollisesti reagoivat? Ja minulle on ainakin täysin samantekevää, vetääkö joku palkokasvit nokkaansa minun potentiaalisesta valoisuudesta. Vaikken väitäkään että minussa olisi erityisen paljon valoa. Sen sijaan minulla on pari ystävää, jotka ovat aivan enkelimäisen hyviä ja valoisia ihmisiä, ja lisäksi ylimaallisen kauniita ja lahjakkaita. Yleensä he saavatkin positiivisen vastaanoton missä kulkevat, mutta aina silloin tällöin he joutuvat kohtaamaan aivan käsittämättömiä aggressioita erityisen katkerien ja kateellisten ihmisten taholta. Ja hekin saavat vain myötätuntoa ystäviltäni, vaikka itse siinä vaiheessa todennäköisesti antaisin takaisin samalla mitalla. Sitä ilmiötä yritin kuvata.


En kuulu mihinkään ismiin tai ryhmään tai lahkoon, paitsi ehkä egoismiin, joka on pahasti väärinymmärretty ja vääristetty käsite.

Ja olen vakaasti sitä mieltä, että valoisuus ja kehollisuus käy hyvin yhteen. Enkä pidä pimeyttä varsinaisesti pahana, se on vain vähemmän valoisaa.  8)

hmm.. sopisiko aiheeseen

JUMALA EI VALITSE PUOLTA
 
Heimopäällikkö Josefia kanavoinut John Cali ( www.greatwesternpublishing.org)
6.10.2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
 
John Cali:
 
Olen tavallaan puskuritarrojen tuntija. Ne antavat kiehtovia näkemyksiä ihmisluonteesta. Puhumattakaan ajoneuvon omistajan luonteesta!
 
Juuri kuusi päivää sitten näin tarran, joka todella kiinnitti huomioni, enimmäkseen sen vuoksi, mitä Irakissa tapahtuu näinä päivinä. Näin tarrassa sanottiin:

"Helvettiin vihollisemme! Jumala siunatkoon Amerikkaa!"
 
Tämä oli vain yksi tarra, ei kaksi liimattuna vierekkäin. Jos tarkoituksenani olisi uppoutua liikaa ihmisitseen, sanoisin luultavasti: "Mihin helvetissä tämä maailma on menossa? Ei mikään ihme, että kaikki ovat toistensa kurkussa kiinni (kirjaimellisesti)!"
 
Mutta on aina korkeampi näkökulma ja voimme tarkastella elämää siitä, kun olemme yhteydessä tietoisesti korkeampaan itseemme.
 
Tämä kaikki muistutti minua uutiskirjeestä, jonka teimme kuukausia sitten. Meillä on monia uusia tilaajia, jotka eivät ole nähneet sitä. Ja niidenkin jotka ovat nähneet, olisi ehkä hyvä palata siihen. Kun ajatellaan nykyisiä maailmantapahtumia, se on yhtä ajankohtainen kuin silloin. Kenties vielä ajankohtaisempi.
 
Se oli nimeltään: "God Does Not Take Sides."
 
Löydätte alta Josefin ja minun kommentit.
 
Kaiken maailman sapelien kalistelun ja aseellisten konfliktien osalta minua hämmästyttää, miten kaikki osapuolet - omasta puolestaan ja "vihollistaan" vastaan - vetoavat "Jumalan" nimeen. (Tai mitä nimeä he käyttävätkin jumalaisesta voimasta. Käytetään "Jumalaa" yksinkertaisuuden vuoksi.)
 
Uskovatko nämä ihmiset oikeasti, että Jumala on heidän puolellaan ja heidän vihollistaan vastaan? Ja entä sitten vihollisen Jumala?
 
Tässä ei ole mitään järkeä minusta. Onko sinusta?
 
"Sattumalta" kirjoitettuani yllä olevan johdannon Josefin viestiin, eräs rakas ystävä lähetti minulle tarinan, jonka Mark Twain kirjoitti vuosia sitten protestina Amerikan sotajoukkojen invaasioon Filippiineille.
 
Tarinan otsikkona on "Sotarukous". Siinä Twain antaa oman tulkintansa siitä, mitä ihmiset oikeasti rukoilevat, kun pyytävät Jumalaa valitsemaan puolen heidän vihollisiaan vastaan. Tässä hän hänen tulkintansa:
 
"Herra, Isämme, nuoret isänmaallisemme, sydäntemme esikuvat, menevät taisteluun - ole heidän lähellään! Heidän kanssaan mekin menemme hengessä rakkaan kotilietemme suloisesta rauhasta kukistamaan vanhoilliset.
 
"Herra, Jumalamme, auta meitä repimään heidän sotilaansa verisille riekaleille kranaateillamme. Auta meitä peittämään heidän hymyilevät kenttänsä heidän isänmaallisten kuolleidensa kalpeilla muodoilla. Auta meitä hukuttamaan aseiden pauke heidän haavoittuneidensa huutoihin, jotka vääntelehtivät tuskissaan. Auta meitä tuhoamaan heidän vaatimattomat kotinsa tulihurrikaanilla. Auta meitä puristamaan heidän leskiensä sydäntä hyödyttömällä murheella. Auta meitä saamaan heidät vaeltamaan pienine lapsineen ilman ystäviä autiomaillaan resuisina, nälässä ja janossa, kesän auringon liekeissä ja talven jäätävissä tuulissa, henki rikkinäisenä, uupuneena kulkemisesta, rukoillen Sinulta haudan turvaa, ja se kielletään - meidän vuoksemme, jotka palvomme sinua, Herra, tuhoa heidän toiveensa, pilaa heidän elämänsä, pitkitä heidän katkeraa pyhiinvaellustaan, tee heidän askelistaan raskaita, kastele heidän tiensä omilla kyynelillä, tahraa valkoinen lumi heidän haavaisten jalkojensa verellä!
 
"Pyydämme sitä rakkauden hengessä häneltä, joka on rakkauden lähde ja joka on kaikkien niiden aina uskollinen turva ja ystävä, joita koetellaan kipeästi ja jotka etsivät hänen apuaan nöyrin ja katuvaisin sydämin.
 
"Amen."
 
Tässä on päällikkö Josefin näkökulma.
 
Päällikkö Josef
 
Mikä tai kuka tahansa havaitsettekin sen jumalaisen voiman olevan, joka hallitsee maailmankaikkeutta, havaintonne on usein virheellinen. Yleensä liitätte tähän jumalaiseen voimaan (kutsutaan sitä Jumalaksi keskustelumme yksinkertaistamiseksi) piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat antropomorfisia - tämän luulemme terminne olevan. Eli näette ei-inhimillisellä olennolla inhimillisiä piirteitä. Ja näin ei yksinkertaisesti ole.
 
Tämän päivän keskusteluaiheessamme useimpien ihmisten (ainakin niiden jotka uskovat Jumalaan) näkemys on, että Jumala on meidän puolellamme ja vihollisiamme vastaan. Siksi rukoilette häneltä voittoa itsellenne ja tappiota vihollisellenne.
 
Voitteko nähdä, miten virheellinen tällainen asenne on? Jos Jumala loi kaiken, mitä on, jos Jumala ON kaikki, mitä on, niin miten Jumala voi valita teidän aatteenne ja soimata vihollisenne aatetta? Niin ei tapahdu! Jumala ei valitse puolta.
 
Itse asiassa Jumalan on mahdotonta valita puolta. Miten hän - joka on KAIKKI, mitä on - voisi jakaa itsensä ja suosia yhtä osaa toisen yli? Se on täysin mahdotonta. Ja se näkemys on täysin inhimillinen.
 
Ihminen voisi rukoilla Jumalalta voittoa taistelussa (mikä tietysti merkitsee toisen puolen kukistamista) vain, koska hän on rajoittunut, antropomorfinen ja hänellä on täysin vääristynyt ajatus siitä, mitä Jumala todellisuudessa on.
 
Mitä sotaan tulee, niin Jumala ei välitä, kuka voittaa ja kuka häviää. Ne ovat ihmisten kamppailuja eikä Jumala ota niihin osaa.
 
Jumala kuitenkin sallii kaikkien ihmisten pelata omaa peliään, on kyse sitten rakkauden tai sodan tekemisestä. Pelien on tarkoitus olla hauskoja. Kuitenkin - eikä meidän tarvitse muistuttaa teitä tästä - pelinne ovat usein kaikkea muuta kuin hauskoja teille. Ja se on Jumalasta ok.
 
Jumala rakastaa teitä ehdottomasti ja ikuisesti. Teitä rakastetaan. Piste. Ja "te" merkitsee kaikkia teitä - teitä ja vihollistanne.
 
Jumala rakastaa teitä niin paljon, että hän on valmis antamaan teille täydellisen vapauden pelata elämänne peliä, millä tahansa valitsemallanne tavalla. Olette kaikki vapaita luomaan sen todellisuuden, minkä haluatte. Mutta ette saa sitä valmiiksi tässä elämässä tai missään muussakaan. Itse asiassa ette koskaan lopeta todellisuuksienne luomista.
 
Olette ikuisia valo-olentoja. Kasvu on pelinne. Teidän on määrä pelata tuota peliä ikuisesti. Eikä Jumala välitä siitä, miten pelaatte sitä. Tämä johtuu siitä, että te olette Jumala. Ja saatte tehdä sen omalla tavallanne.
 
Riippumatta siitä miten dramaattiselta tai traagiselta jonkin tapahtuma vaikuttaa ihmisen näkökulmasta, se on vain osa peliä. Ja "lopussa" kaikki voitatte, silloin kun muistatte, kuka olette. Silloin kun muistatte, luotte sitä maailmaa, mitä koette, koska olette Jumala - jokainen teistä.
 
Ja te kaikki pääsette Kotiin - te ja vihollisenne. Sinä OLET vihollisesi. Vihollisesi ON sinä.

:D
Tämähän on kuin suoraan minun suustani ja päästäni,
paitsi että minä ehdottomasti kuulun (ainakin) egoismiin.  ::)
Ihana tavata saman henkisiä olentoja. :smitten:

Ei ole maata, ilman taivasta. Ei valoa, ilman varjoa.
Ihmisessä on kaikki puolet ja niin sen pitää olla... hyvin harva (korostan sanaa "hyvin") kykenee puhtaasti elämään hyvyyden ja valon tiellä... historiassa on taatusti em. kuinka hyvä ihminen onkin peto toiselle.

Jos olisimme humaaneja mennen tullen, emme olisi ihmisiä, emmekä elukoitakaan... olisimme jotakin, mikä ei ole  pallomme elämään kuuluvaa  :o

Paha voi olla hyvää, hyvä voi olla pahaa. Pahassa pisara hyvää ja hyvässä pisara pahaa... em. luonnon karsinta valikoi parhaat yksilöt suvunjatkoon (paha?) ja taas riippuvuussuhde lapseen, estää sen kehittymisen (hyvä?).

Kaikesta saa kaikkea... vääntämällä ja katsomalla eri kulmasta. Kuka on oikeassa? Oikeasti?

Oma kokemus "valaistumisesta", jos nyt sellaiseksi tahdon asiaa kutsua... irrottauduin ahtaasta suhteesta, joka esti jopa näkemästä, kuinka ahdasta oli. Tämä aiheutti hyvin paljon pimeän riehaantumista... näin tilanteen niin, että kun "palvelin" tiettyä "pimeää" tarkoitusta ja poistuessani näyttämöltä, se aiheutti tyhjiön ja osoitti tavallaan negatiivisen vaikutuksen selvemmin. Antoi perspektiiviä kaikille, hetkellisesti ja asian eri tavalla tarkastelu voi joskus olla hyvinkin kivuliasta  :( kaikki ei siihen suostu ja siksi sainkin aikani vaikka mitä niskaani... sitä en avin ymmärrä, millä tavalla se muka olisi minulle tehnyt ajatuksen kaiken palauttamiseen sellaiseksi kuin mitä se oli?  :idiot2:
Ymmärsin siis puheenne valon aiheuttaman pimeyden nje. asian näin. Eli ei varsinaisesti aiheuta vaan osoittaa siellä pimeässä olevat tomupallon ja muun ryönän. Pimeys nyt sinällään voidaan meinaan jakaa turvalliseen ja mukavaan pimeään (peiton alla kaverin kanssa) tai sitten toiseen ääripäähän (vastentahtoinen ja epämukava tila).

Mene ja tiedä... perspektiivejä on niin monta, kuin on katsojaakin...  :angel:

Hedelmällinen keskustelu  8)

Lukuisia viestejä takaperin kysyttiin, miksi minua kiinnostavat kenenkään muiden mielipiteet tekemästäni valinnasta.
Ei kiinnostaneetkaan, sain siis puhelun tuntemattomalta soittajalta joka  hurmoksellisen paatoksen vallassa yritti estää minua (sävy oli varsin uhkaava) tekemästä sitä mihin olin lupautunut.

Hiljaa asiasta sitävastoin oli mahdoton olla, oli mitä suurimmassa määrin julkinen asia  :smitten:

Voisiko joku selittää yhden ihan perusasian: miksi keskustelu ja asioiden analysointi on tai olisi voihkimista ja valittamista? Miksei keskustelu voi olla vain keskustelua?

Oman ismivapaan vakaumukseni ja kokemukseni mukaan meille annetaan jatkuvasti elämässä haasteita, ja mitä paremmin haasteista selviämme sen isompia ja vaikeampia haasteita vastaisuudessa annetaan. Olen itse kokenut myös miltä tuntuu kun maassamakaavana potkitaan, siis kun menee todella huonosti ja kun pyydät henkimaailmasta apua, vastaat pahaan hyvällä ja anteeksiannolla... niin  armoa ei anneta yhtään (ainakaan juuri siinä kohtaa) vaan sinua koetellaan lisää. Uskon siis itse, että sellaisen tilanteen tarkoituksena on oivaltaa, että kaikki on vain harhaa eikä meitä voi kukaan lopulta haavoittaa, sillä sielutasolla olemme haavoittumattomia.

Toinen oppi on se, että on luotettava siihen, että jokainen meitä vastaan hyökkäävä saa oppia nämä samat asiat omassa tahdissaan, eikä meidän tarvitse huolehtia "kostamisesta", siis ei tarvitse huolehtia toisen yksilön karmantiestä. Tosin siinä kohtaa tulee vastaan se kaikkein vaikein läksy ainakin minulle: missä kohtaa terve itsepuolustus loppuu ja missä kostaminen alkaa  :buck2: Siis missä kulkee se veteenpiirretty viiva itsensä rankaisemisen ja hyväntahtoisuuden/toisten rakastamisen välillä  :idiot2: Jälleen tulee sattuneesta syystä mieleen Dalai Lama ja Tiibetin kansa..........

Yleensä tulee, kun vääntää ensin. ;D :2funny:


No kun tätä mietin, että mikä hemskatti tuon jutun takana on,
mutta jos joku päättää selvittää numerosi ja soittaa sinulle kertoakseen mielipiteensä
tekemisistäsi, niin kyllähän kysymyksessä on silloin joku pahasti päävikainen :uglystupid2:
ja silloin kuin luuria kiinni vaan ja jos jatkaa niin poliisille ilmoitus häirinnästä. :police:

Ei tuollaisesta tarvitse edes piitata. :P

Juu, no lopulta se luuri oli ihan pakko lyödä korvaan, vaikka kohtelias luonteeltani olenkin (yritän aina viimeiseen asti ymmärtää vastapuolen argumentointia, huutoskaboja välttäen)  :smitten:

Siis siinä vaiheessa kopsahti korvaan kun tämä ihminen alkoi repiä räävitöntä pilkkaa aiheesta, josta ei itse ymmärrä todellakaan yhtään mitään, ja jonka minä hallitsen todella hyvin, itsekriittisestikin arvioiden  :coolsmiley:

Mutta tällä hyökkääjällä oli oma lehmänsä ojassa, jotain, ties mitä kalavelkoja maksamatta, ja polttoaineena pahimmanlaatuinen tätienergia, joka pelottavan usein paisuu hysteriaksi: keinoja kaihtamatta kohti päämäärää  :2funny:

Eräs tuttuni,  vanhempi herra joka on toiminut aikanaan samalla alalla tokaisee tällaisten naisten kohdalla aina söpösti (ja tokaisi nytkin) että: "se (raivoava nainen) taitaa olla vanhapiika?" Siis herra on lähes ysikymppinen, todellinen herrasmies jonka puheessa piikit esitetään harkiten :)

kysymys.

miten merkittäviä yhteiskunnallisesti ovat henkilöt, jotka sinua on kiusailleet? onko presidenttejä, kuninkaita, diplomaatteja, työnantajia, Mestareita, kuuluisuuksia? jos ei mitä väliä?? miksihän pohjimmiltasi olet koko sopassa? itse sain tänään erään välittäjän kautta arvion, että auttamiseni tuo hyvää karmaa. niinpä kiusaajat on aika täysin poissa.  :-*  ;)

 ;D
Voin kuvitella tilanteen.
 :askendentti: :skorpioni:;lle ei kyllä vtuilla kyllä helposti, etenkään jos ei ole puhtaita
jauhoja pussissa asiasta.
Onneksi lopetit sen puhelun, nimittäin yksi vika meissä  :askendentti: :skorpioni:;ssa on,
että meillä on tapana pyrkiä sanomaan se viimeinen sana ja mahdollisimman lamaannuttavasti,
vaikka  :skorpioni: mikään jäärä olekaan.
Toki mielessäni kuvittelen ja toivon inhimillisenä kostonhaluisena paskiaisena, ::)
että sanoit jotain hyvin tyhjentävää ja nasevaa, jota se piruparka pikku päällään joutuu
miettimään vielä kahdenkin vuoden päästä. :P

Ei se sinusta huonoa ihmistä tee, vaikka niin olet reagoinut. On aina isompi juttu
aloittaa tulitus kuin vastata siihen. ;)

Pakko myöntää, että pidän sinusta kirjoitustesi perusteella. :)
Ajattelen, että olet loistava tyyppi. O0
Sinussa on tarpeeksi salaperäisyyttä, kiinnostavuutta ja selkeästi hyvin älykäs,
mistä kovasti pidän ihmisissä ja taidat olla aika tunteellinen loppupeleissä?
Mietin vain sitä, että mietit kovasti miksi joku/jotkin voi olla niin kamalia.
Veikkaisin, että luonnossa olet verrattain sympaattinen ja avoin
ja siksi saatat saadakin noita hyökkäyksiä.
Arvaisin, että luonnollinen sinä omaa valtavan sympatian muita kohtaan,
-saatat jopa taistella epäoikeudenmukaisuutta vastaan.

Sinun kirjoitus-minä on tunteellisesti kovempi, viileämpi ja "järjellisempi",
koska pystyt miettimään sanoja sanoina, miltä ne näyttää ja kuullostaa?

Tunnistan itseäni sinussa. Olet pitkään aikan tosi hyvä peili ja minä tykkään peilata
-huonojakin puoliani että opin käyttämään ne vahvuudkseni.
Kirjoitus-minäni on huomattavasti kovempi kuin luonnollinen silmästä silmään minä,
believe me. :)

Itseasiassa en aina pidä kyvystäni eläytyä muiden tilanteisiin, koska esim. töissä
se häiritsee pahasti, mutta myös yksityiselämässä, tiedätkö ne ihmiset, jotka tykkää
roikkua vahvassa ja symp-emp.tyypissä ja kuluttaa vain kuin joku energia-vampyyri  voimia?

Sinun menestyksesi on tod.näk. kiinni siitä, kuinka paljon uskallat elää itsekkäästi itsellesi
ja huomioit muut ihmiset, mutta pystyt sanomaan pystyssä päin,
että tämä tai tuo on hyväksi/ei hyväksi minulle ja jos se ei jotakuta miellytä,
niin sanomaan korrektisti ja ystävällisesti,
että toivottavasti sinä löydät oman juttusi, joka sopii parhaiten sinulle. :)



Aina niillä on oma lehmä ojassa, miksi muuten vaivautua..?
Älä välitä, tiedä että olet fiksumpi ja se siitä.

Raivoava nainen on 99%:sti vanhapiika, tai toisin sanoen tyyppi, joka ei ole saanut
hetkeen tarpeenseensa. :D ;D :2funny:
Pätee itseenikin,  :askendentti: :skorpioni: tietenkin,  :P jos ei ole ollut kivaa seksiä viikkon
Veskarin tai jonkun rakastajan kanssa, niin alaa yläpää nipottamaan kummasti.  ::)

Yhdyn vanhemman herran melipiteeseen.
Sperman voimaa ei pidä aliarvioiman, onhan siitä tieteellistä näyttöäkin,
että naiset jotka saa annoksensa joka viikko, ovat psyykkisesti tervempiä
kuin naiset, jotka ei saa sitä. ;)
 
Senkin "haistaa" että onko saanut vai ei -oli mies tai nainen. :P

Edelleen haluaisin sanoa, että esimerkkeinä otin siis nämä tapaukset esiin koska aihe kiinnostaa  :smitten:

En tiedä voiko tätä ihan "sopaksikaan" kutsua, kun näitä tapauksia on tosiaan kaksi  :smitten:
Toinen soitti yhden puhelun ja toinen kirjoitti täysin nimettömänä herjaviestin. Nyt tuntuu jo että papukaijana tätä toistan  :2funny: :2funny:

Ensimmäinen esimerkkihenkilö oli siis  "olet joko puolellamme tai meitä vastaan" -tapaus. En ole koskaan minäkään ymmärtänyt miksi pitäisi olla vain yksi "puoli" valittavana, siksi en siis myöskään ole sitoutunut senkummemmin uskontokuntiin kuin poliittisiin puolueisiinkaan. Joskus tuntuu että tällainen ärsyttää ihmisiä, siis että ryhmien, klikkien ja ismien ulkopuolelle jättäytyvä on jotenkin hahmoton ja vaarallinen yhteisön kannalta?  :(

Siellä hiekkalaatikolla on ymmärrettävästi sinihaalaripukuisia ja punahaalaripukuisia, mutta aikuisten maailmaan ei minusta mustavalkoinen ajattelu sovi. Ja elämä opettaa kyllä kovallakin kädellä tarvittaessa huomaamaan, että on vain harmaan eri asteita. Toisaalta: ihmiskunnan koko historia on kurahaalarikertomus vallankäytöstä ja tasapäistämisestä... :uglystupid2: "Sivistys" ja "demokratia" ei ole näitä inhimillisiä ilmiöitä onnistunut juurikaan kitkemään.  :knuppel2: :police:

Pahantahtoinen käyttäytyminen siis minua kiinnostaa, myös jos se kohdistuu muihin kuin minuun (minä olen kokenut hyvin vähän tällaista). Eli pahantahtoisuus, vallankäyttö negaation kautta  yleensä on ilmiö, jota pohdin usein: mikä saa ihmisen kohdistamaan pahan olonsa tai turhautumisensa toisiin, usein lähes tuntemattomiin ihmisiin?  :-\ Vai onko sellainen primitiivistä käytöstä jota ei vain voi kitkeä ihmisestä?

Kiitos viestin palauttamisesta Ebenia.  :)
Muutin kriittistä suhtautumistani topicin aloittajan viesteihin ja näin todellakin vain itseni
ja ymmärsin siten aloittajan motiivin topicille tiedon lisääntyessä.
Sallittakoon tämä, vaikka olen profiloitunut kovemman tyylin kirjoittajana.
Minullakin on tunteita kirjoituksieni takana, vaikka se ei aina esiin tulekaan.  :coolsmiley:

Ei valitettavasti apua luottamusmieheltä, asia ei ihan suoranaisesti liittynyt työtehtäviini ja puhelu tuli kotiin ja kännyyn  :(
Mutta muut samassa projektissa mukana olleet kyllä auttoivat, joutuivat itse osin samantyyppisen painostuksen alaisiksi.
Se ilkkuminen (hiekkalootatyyliä "lällällää!") jonka päätteeksi mulle siis riitti oli tosiaan niin soopaa, täydellinen amatööri ja harrastelija lyttäsi ammatti-ihmistä kuin jossain släpstickkomediassa, että sanoin kii-tos ja huutis (huh miten pahasti olikin sanottu!!  :2funny: :2funny:) ja se siitä sitten  :angel:

Myönnän sairastavani ylikorrektiussyndroomaa, en tingi faktoista enkä nöyräile, mutta väännän diplomatiaa aina vähän liian pitkälle, asetun siis ihan kybällä sen toisen asemaan vaikka mikä örkki olisi vastassa. Ja jos toinen puoli käyttää tätä hyväntahdonelettä väärin ja hyökkää kovemmin, niin SIINÄ vaiheessa iskee myrkkyhäntä  ;) Onneksi näitä tilanteita ei ole ollut monta  :crazy2:

Minusta taas tuntuu, että tuollaisissa tilanteissa pitää oppia luottamaan itseensä. Jos tietää toimineensa oikein, mutta silti tulee paskaa niskaan täysin ilman syytä, on tiedostettava, ettei kukaan voi oikeasti loukata sinua. Loukkaantumisen tunteet ovat vain omassa päässäsi, eikä niitä ole olemassa, ellet niitä itse ajattele.