Astro Foorumi

Äiti. Joillekin se herättää hyvän mielikuvan, joillekin huonon. Joillekin ihmisille se on ensimmäinen sana joka suusta putkahtaa (tosin minun pojallani ensimmäinen sana oli kakka) joillekin sana saattaa kalskahtaa vielä aikuisenakin jos on jäänyt jotain hampaankoloon...

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta äiti? Kaikki meistä eivät ole äitejä. Ne jotka ovat, ovat sitä tietystä syystä. Mistähän? Mikä olisi äidin tehtävä? Onko se vain ottamista? Sitä että kun nainen saa lapsen ja tulee äidiksi, hänen tehtävänsä on tehdä lapsi kaltaisekseen ja riippuvaiseksi itsestään? Vai onko se antamista? Tehdä epäitsekkäitä tekoja jotta lapsi kasvaisi riippumattomaksi ja onnelliseksi ihmiseksi?

Omasta mielestäni parhaan äidin määritelmän antaa Erich Fromm. Hän kuvailee asiaa niin, että äidin tehtävä ja tarkoitus on opettaa lapsi nauttimaan elämästä niin että lapsi aikuiseksi vartuttuaan tuntee suurta elämännälkää ja iloa.

Miten äiti näkyy kartallasi? Missä merkissä :kuu: on? Mitä aspekteja se tekee?

Jotkut astrologit käsittelevät asiaa myös  :keskitaivas:/IC:n kautta.  :keskitaivas: kuvaa monesti äitiä IC isää, vaikkakin 4. huone kuvaa yleisiä kotioloja lapsena.

Mitä muita?  :ceres:?

Miten äiti näkyy kansantaruissa ja saduissa? Millainen oli Lemminkäisen äiti? Entä Kreikan mytologian äitityyppi? Entä sadun paha äitipuoli?

Kommentoikaa äitiä. Minä voin kommentoida  :kuu:-merkkejä äitisuhteen valossa.

Kartallani   :kuu: on osa  :kaksoset: stelliumia,  :aurinko: :kuu: :jupiter: :merkurius:, yhdeksännessä huoneessa ja  :aspect_opp: :neptunus:

Jotenkin tuo kuu on niin miehitetty että en sen enempää osaa sanoa juuta tai jaata.
 MC on  :rapu:

Sanaan äiti liittyy tosiaan aikamoinen tunnelataus..
Itsekin äitinä ajattelen äitiyden olevan sisäänrakennettua.

En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta äitiys on minulle luonnollista, alkukantaistakin. Emo puolustaa pentujaan. Olen nauttinut äitiydestä kovasti.

Oma äitini oli jokseenkin erilainen äiti kuin itse olen. Olen pannut merkille. Äidissäni ei ollut sinällään mitään vikaa, hän vain toteutti äitiyttään erilailla. Koen itse olevani perinteisemmällä tavalla äiti kuin omani oli. Ehdottomasti olen myös idealistisempi, ehkä jopa nipompi niissä mielestäni tärkeissä asioissa.
Päinvastoin kuin kartastani voisi luulla, olen melko tarkka lapsiani koskevissa asioissa. Heidän turvallisuudessaan sekä hyvinvoinnissaan. Haluan että lapseni kasvavat aitojen asioiden äärellä, leikkivät, eivätkä katso televisiota. Syövät kotiruokaa eivätkä teollisuusmössöjä, käyttävät luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita, eivätkä muoviakryylejä jne. Pidän näistä periaatteista myös kiinni.

Kuulun ehdottomasti siihen ryhmään, jonka mielestä äiti on kaunis sana.

Äiti -sana tuo minulle mieleen pienen pippurisen, mutta aran äitini ensimmäisenä. Hänen tarpeensa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi...

Toisaalta äiti sana tuo minulle myös mieleen metsän - sillä sieltä olen itse saanut sitä äidillistä energiaa, mitä kaipasin.

Uskon, että jokaisella on äidillistä energiaa, mikälil sitä halua kehittää.

Kuu on minulla neitsyessä ja 8. huoneessa.. -aspekteista en tiedä.. :/

Mitähän se kertoo?

MC  roikkuva :pluto: :vaaka:  :aspect_tri:  :kuu: :vesimies: ( :aurinko: :kaksoset:)
ja :kuu: :aspect_squ: :askendentti: :skorpioni:

Tykkään kyllä kovasti lapsista ja touhuta niiden kanssa, mutta sitten kun ne ovat väsyneitä
ja likaisia, niin minusta on mukavempaa lähettää ne omalle äidilleen. ;D :2funny:

Koen vastuullisempana käytöksenä sitä, etten tee omia lapsia niin kauan
kuin on tunne siitä, ettei minusta siihen 24h ole.
En lähde arpomaan, josko paremmaksi ihmiseksi tulisin oman lapsen myötä, :police:
kun siinä voi käydä huonostikin -sille lapselle lähinnä.  :'(
Esim. jos en jaksakaan ja väsyn pahoin?  :'(

Toinen pointti on täyspäinen, järkevä ja vastuullinen isä,
joka ei, jos vaikka esim. ero tulee, lähde kostamaan minulle virheitäni sen lapsen kautta
tai käytä lasta lyömäaseena.

Lapsen etu ja paras, jos sellainen minulle ilmestyy, on ykkösasia
ja antaisin vaikka henkeni hänen puolestaan tai jos osottaudun huonoksi
äidiksi jossain toiminnoissani, niin en varmaan ikinä antaisi itselleni anteeksi,
jos en olisi muuttanut käytöstäni tai hakenut lapselleni ja itselleni apua.

Voin olla egoilija kaikessa muussa, mutta lapsen edessä.. No way.
Kärsin tuskaa ja särkyä jo muiden lasten vuoksi, kun näen epäoikeudenmukaisuutta
ja epä-välittämistä.
Otan ajattelematta vapaata koko päiväksi, jos ex-vaa'an nuorin haluaa tulla päiväksi luokseni.
Suhteessa ex-vaaka käytti tuota hyväksi, kun hänellä oli lapsivuoro ex-vaimoltaan
ja ei selkeästi halunnut olla poikiensa kanssa.

Meikäläinen on  :venus: :rapu:  :aspect_tri: :askendentti: :skorpioni:
 :venus: :aspect_squ: :uranus: :chiron: :jupiter:
 :venus: :aspect_con: :saturnus:

Bio-äitini on kamalimmista ihmiskuvatuksista, joita olen koskaan tähän mennessä elämääni tavannut.
Äidin malli on löytynyt  :aurinko: :vesimies: ad.äidistä ja matkan varrella viidestä
muusta vanhemmasta naisesta.
Lapsena, kun asuin bio-äidillä, tukeuduin naapurin vanhempaan sympaattiseen tätiin,
jonka luona vietin kaiket päivät.

Bio-äiti väitti, että olen jo vauvasta asti karttanut ja hyljeksinyt häntä
ja olen esim. syliin otattaessa jäykistynyt liikkumattomaksi.
Tosin molemmat veljeni tekivät samaa ja olivat erittäin kosketusarkoja.
Tosin samainen nainen mainosti myös sen puolesta,
että lasta ei saa ottaa syliin ja suukottaa, koska ne ei opi sitten itsenäisiksi ja tavoille.

Bio ja ad-äidin keskinäiset valtataistelut olivat kyllä jotain sellaista,
jotka kyllä murentivat itseluottamusta ja kykyä handlata oma elämä,
kun oli tottunut olemaan heittopussi, kiristyksen ja kiusaamisen väline.

Tosin he myös olivat kuin yö ja päivä luonteiltaan ja tunne-elämiltään
ja vastuuntunto molempia kohtaan oli suuri ja kumpaakin piti osata miellyttää
ja oppia souvimaan siinä välissä. :buck2:
Olen varmaan onnekas, että sain tuosta syntyneen arvottomuuden tunteen työstettyä pois. :)

Tälläisiä ajatuksia ja ei ole hajuakaan mitä nuo aspektit puhuvat puolestaan. :P

Mun  :kuu: on 10. huoneessa  :skorpioni: :ssa, jossa myöskin  :uranus:
Tekee  :aspect_tri:  :jupiter: ja Ceresiin
Mc on  :vaaka:

Äiti on vähän outo käsite... :idiot2:

Minä olin kasvanut sellaisessa perinteisessä käsityksessä, että jokainen nainen haluaa ja saa lapsia:
Ensin käydään kouluja, sitten tavataan mies. Mennään kihloihin, ostetaan talo ja sitten niitä lapsia tulee. Elo saattaa olla hankalaa välillä, mutta semmosta se naisen elämä on.
Vasta muutama vuosi sitten tajusin, että saa sanoa ääneen ettei halua lapsia.
Tosin olen luvannut itselleni harkitsevani asiaa uudestaan, jos tapaan miehen jonka kanssa luulen olevani yhdessä seuraavat 20 vuotta...

Jos niitä lapsia joskus ilmaantuu, haluaisin heistä itsenäisiä, sosiaalisia, uteliaita. Haluaisin tarjota heille mahdollisuuksia harrastaa ja kokeilla kaikenlaista. Haluaisin että meillä olisi läheiset lämpimät välit, kuitenkin niin että lapsilla olisi tilaa kasvaa omaan suuntaan.
Siis kaikkea sitä, mitä olen kokenut itse jääneeni paitsi...
(kas kummaa, kirjoitan monikossa...)

Oman äidin kanssa homma klikkas jossain teini-iässä ja en nyt kauheesti perusta nykyisestä (mun mielestä) "lässytyksestä". Turha alkaa mitään läheisiä välejä toivomaan. Sanat on sanottu ja teot tehty. Ollaan siis kylläkin ihan puheväleissä ja toimeen tullaan. Asiaa auttaa, että asun 300 km päässä kotoa.

Pitkävihaisuus, "mä muistan kaiken" on kyllä tuota  :kuu:  :skorpioni:
Itsenäisyys ja itsepäisyys menee  :jousimies: stelliumin piikkiin.
Noista kolmioista en osaa sanoa mitään

Kaurisenergia!

Olisi kiva jos katsoisit miten näet lapseni itse-äitiyteni valossa. Itsehän olen Kuu-kalat ja minulla oli todella ihanan herkkä, mutta valoisa ja rakastettava äiti, josta en osaa mitään vaikeaa sanoa. Hän on opettanut minulle juuri tuota elämäniloa. Hänen elämänsä puoliorpona oli surullista, mutta hän osasi kaivaa ilon vaikka kiven kolosta.

Skorpioni-pojallani on myös Kuu-kalat huoneessa 3 ja ymmärtäsin, että suhteemme on luotettava ja hyvä, juttelemme paljon näistä synnyistä syvistä. Hänellä on valtavasti Kuulle aspekteja, mm. Pluton kanssa neliö.

Toinen kaksospoika on aivan toisenlainen, ei mieti syntyjä syviä, mutta on hyvin eläväinen ja sosiaalinen, isäksi juuri tulossa. Hänellä on Kuu Kauriissa, huone 6 ja on velvollisuudentuntoinen, uskon, että aivan mainio isä. Kaksosena olen häntä ehkä kasvattanut 'saarnoin ja haukuin', jotta hän osaisi hoitaa elämäänsä, tuossapa sen huomaan. Hänen kuullaan on myös paljon aspekteja, mm. Pluton kanssa kolmio.

Mitä tästä näet?

Itse ihailen äitiyttä ja monesti kovinkin kritisoin. Sillä kaikki miehethän ovat äitiensä poikia.
Tämä äitimyytin ihannointi ehkä näkyy siinä, että kerään äiti-madonnan ja lapsen kuvia. En tiedä mikä niissä on, se tunnelma kai!

Mistähän sen näkisi helposti, että mitä  :aspect_tri: sillä  :kuu: olisi? Yritin tutkailla karttaani ja luonnetulkintaa, muttei osunut silmään.

 :-\

 Minulle äiti-sana tuo mieleen lämmön, ruoan ja lohdun. Myös etäisyyden, viileyden ja poissaolon.
 
 Oma kuuni on  :neitsyt:, 12. huoneen puolella, väljässä yhtymässä  :askendentti: ja  :saturnus:,  :aspect_tri:  :aurinko:, :aspect_sex:  :jupiter:,  :aspect_tri:  :chiron:,  :aspect_squ:  :keskitaivas:.
 Jos äitiä kuvaa  :keskitaivas: niin  :venus: on siihen yhtymässä.
 
 Oma äitisuhteeni on antanut kyllä monenlaista evästä, se on ollut elämässä isoimpia surunaiheita ja myös ilonaiheita. Äitisuhteeni on ollut lapsuudessa vuosia fyysisesti katkennut (ja siten myös henkisesti), hän oli  :harka:, levoton ja rauhaton sellainen, hyvin energinen (suurristi aloitteikkaissa merkeissä) ,  :keskitaivas: :neitsyt:. Alkoholismista kertoo  :neptunus: 4. huoneessani.
 Äiti on minulle haava jotain olen kantanut sisälläni (:chiron:), mutta haavatkin paranevat onneksi ajan myötä ja tuovat viisautta mukanaan. Onneksi on tuo tarkka  :aspect_sex:  :jupiter:, äitini oli hyväsydäminen ja joviaali tyyppi ( :aurinko:  :aspect_con:  :jupiter:) ja antoi paljon perspektiiviä maailmaan. Hän myös sai minut uskomaan ihmeisiin ja siihen että toiveet toteutuvat kun lopetti juomisen n. 20 alkoholistivuoden jälkeen ja palasi elämääni.  :smitten:
 Hän toimi nuorempana myös mannekiinina, siitä varmaankin tuo  :keskitaivas:  :aspect_con:  :venus:.

  :ceres: asustaa kartallani 5. huoneessa  :)

 Anahata katso täällä karttasi yhteydessä olevaa taulukkoa  :kuu:-sarakkeesta ja katso mitä aspekteja se tekee planeettoihin omalla pystyrivillään.

  :neitsyt: :kuu: on tunteissaan usein analysoiva, tarkka ja etäisen oloinen, tahtoo tarkastella kenet ottaa lähelleen ja ketä ei. Neitsytkuu on myös hoivaava ja voi olla kriittinen, pikkumainenkin. Näin lyhyesti.

Ei voi olla totta, Kaurisenergian kirjoittama  :keskitaivas: /IC osui kuin naulan kantaan minulle  ;D :laugh:  MC nimittäin kaksosissa ja  :kaksoset: äitini  :aurinko: ja IC  :jousimies: mikä on biologisen isäni  :aurinko: ...Isääni en ole nähnyt juuri koskaan, viimeksi olen hänet "nähnyt" alle 3-vuotiaana, muistan vaan hänen valkoisen koiransa mutta en isää....Noh sitten isäpuoli, joka ollut elämässäni 3-vuotiaasta asti on  :aurinko: :harka: ja minullahan on  :kuu: ja  :venus:  :harka:...Hänen kanssaan en ole ikinä tullut toimeen, hän on nälvinyt minua pienestä asti eikä ole hyväksynyt minua "lapsekseen"...Tästä varmaan johtuu osaksi nykyinen "miesvihani" vaikka intohimoisesti olen heihin myös sitoutunut..4. huoneessa  :mars: ja  :neptunus:  :kauris: ja  :uranus: siinä 4. huoneen rajoilla  :jousimies:. Näitä en osaa sen kummemmin kommentoida..


Jaa kommentoinkin tässä lähes pelkästään isästä/isähahmoista ;D Äiti on todella tärkeä ja rakas minulle, jossain tulkinnassa luki, että äitini vaikuttaa jopa liikaa elämääni ja mielipiteisiini mutta vielä en ole kokenut sitä mitenkään ongelmallisena..Äitini on samalla sekä huolehtiva äiti että hyvä ystäväni..äitini on siis  :aurinko: :kaksoset:  :askendentti:  :leijona: ja  :kuu:  :kauris:              ,Tämän hetkinen miekkoseni on puolestaan  :aurinko: :vaaka:  :kuu: :kaksoset: ja  :askendentti: :jousimies:, jossa yhdistyvät siis biologisen isäni ja äitini aurinkomerkit  ;D

Oma äitini on  :aurinko: :vesimies: :kuu: :harka: ja tiettävästi  :askendentti: :rapu:. Itse siis olen  :aurinko: :kaksoset: :kuu: :harka: ja  :askendentti: :rapu:. Paljon meissä on siis samankaltaisuutta, mutta suhteemme on ollut aina huono, välillä suorastaan traumaattinen. Ehkä näinä päivinä suhde on hieman neutralisoitunut, mutta en usko meistä koskaan tulevan läheisiä.

Omalla kohdallani MC-IC-linja näyttää todellakin kuvaavan äitiyttä ja isyyttä, oman äitini Aurinko osuu suoraan MC:lle ja isän Aurinko IC:lle. Nyt minusta itsestäni on tulossa äiti, ja transiittien puolesta MC on ollut kovin ruuhkainen.. laskettuna aikana mm. Neptunus on lähes minuuttitarkasti yhtymässä MC:hen.

Äitiys on yksi niitä asioita, jonka olisin mieluummin jättänyt muille. Olisin elellyt ihan tyytyväisenä loppuikäni ilman perheenlisäystä, vaikka on toki myönnettävä, että biologinen kello on muistuttanut jossain vaiheessa minullakin olemassaolostaan. Tikitys loppui kuitenkin jo pari vuotta sitten täytettyäni 40 vuotta. Koska tämä raskaus oli suorastaan uutispommi niin itselleni kuin miehellekin, niin valmistautuminen äitiyteen on myös erilaista kuin sellaisessa tapauksessa, jossa lapsesta ollaan haaveiltu tai sitä ollaan tekemällä tehty. Minun on vaikea edes kuvitella sitä, millainen äiti tulen olemaan. Asian suhteen minulla ei ole odotuksia, kaikki jää vain nähtäväksi. Ehkä oman huonon äitisuhteen takia en näe äitiyden ympärillä minkaanlaista pyhimysmäistä sädekehää, enkä itsekään usko olevani mikään virheetön superäiti. Isäsuhteeni sen sijaan on ollut hyvä ja varmasti omankin lapsen kohdalla tulevaa isää ei taatusti sysätä syrjään lapsen asioista.

Lapsen kanssa tuskin tulen vetämään mitään erityistä roolia. Olen oma itseni, annan hoivaa, tukea, ohjausta ja seuraan hänen kehitystään. Kehittyvät äidinvaistot voivat tietysti antaa oman lisänsä yhtälöön, minulla on sellainen kutina, että saatan olla sellainen leijonaemo-tyyppi. Kypsemmällä iällä äidiksi tulemisessa on ehkä se hyvä puoli, että oman kodin huonoihin oppeihin on kerennyt ottaa etäisyyttä ja kehittää tilalle uusia, toimivia tapoja käsitellä asioita. Omat traumat on ehtinyt käsitellä ja niistä on parantunut. Minun ei siis tarvitse päättämällä päättää, että teenpä kaiken päinvastoin kuin oma äitini, koska tässäkin tavassa hyppää helposti ojasta allikkoon. Onhan oma äitini tehnyt paljon asioita oikeinkin, eikä niitä hyviä asioita haluaisi heittää tästä sukupolvien ketjusta viemäriin.

Lilli, muista toki tämä kaunis ajatus teoriassa jälleensyntymästä, että

lapsesi on halunnut tulla juuri sinun ja isänsä luokse, juuri teitä ohjailemaan ja teidän ohjailtavaksi.
Siinä on jotakin hyvin erityistä tuossa ajatuksessa!  :angel: :smitten:

Parhaassa tapauksessa hän on juuri se sieluperheesi jäsen, jota olet sisimmässäsi kaivannut.  ;)

Uskotko tällaiseen?

Esmiralda, minulla on hyvinkin vahvat syyt uskoa jälleensyntymään, kun itsekin muistan pätkiä useammista entisistä elämistä.  :D Näin tässä joku viikko sitten jopa unta siitä, että lapsen synnyttyä tiedustelin häneltä, kuka hän mahtaa olla ja mistä hän tulee. Vastasyntyneeksi hän puhui harvinaisen sujuvaa suomea  :2funny: ja selvitysten perusteella hän olisi enemmän kytköksissä (karmisesti?) isäänsä kuin minuun.

Mutta saa nähdä, saanko lisää viestejä mahdollisista entisten elämien kytköksistä, synnytykseenhän on kuitenkin vielä reilusti aikaa. Mites muuten miniäsi raskaus etenee? Onko kaikki ok?

Miniäni mietti pään puhki miten sikarokotusten kanssa tekisi. Sitten ajatteli, että haluaa suojella enemmän vauvaa kuin itseään ja otti rokotuksen. Isä taas ei. Mutta hyvin voidaan, jopa paremmin kun alkuetoilut ovat ohi.

Oli ihanaa katsella kuinka he penkoivat vanhoja vauvavaatteitani. Kun poikani otti pikkuruiset potkuhousut syliinsä ja tuuditteli.

Itse en ole jutun eteen tehnyt yhtikäs mitään. En siis vielä ainakaan hölmöile...

Oinaslapsiako tässä odotellaan? Hauska nähkä kumpi meistä hullaantuu enemmän; äitiys vai mummous!

Miten pitkälle äidinäiteihin nuo Kuunmerkit merkitseekään?

Juu, Oinasta pukkaa.

Tuleva mummo on ainakin meillä intoutunut muistelemaan omia raskauksiaan, tai lähinnä sitä, miten hirveän huonosti hän silloin voi (neljä lasta synnyttäneenä en tosin tiedä, puhuuko hän kaikista raskauksista vai jostain erityisestä). Itsellä kuitenkin raskaus on ollut tähän asti hyvin helppo, joten tuommoiseen kollektiiviseen surkutteluun ei ole voinut lähteä mukaan.  :laugh:

Meidän tapauksessamme Kuu on laskettuna aikana Neitsyessä, joka on tulevan isän Aurinkomerkki. Härkä-Kuu ei siis jatkuisi näillä näkymin seuraavaan sukupolveen, vaan mistäpäs tuon vielä tietää. Paljonhan noita lapsia syntyy ennenaikaisesti tai paljon lasketun ajan jälkeen.

Äidistä:

Itselläni  :aurinko:  :neitsyt: -  :kuu:  :jousimies: -äiti.
Itse äitinä:  :aurinko:  :rapu: -  :kuu:  :vesimies: -äiti.

Ehkä molemmat ollaan aika itsenäisiä oltu äiteinä - itse ehkä vielä itsenäisempi/itsekkäämpi.

Omaa äitiäni olen pitänyt marisijana ja nalkuttajana mitä tulee isää kohtaan, mutta
lapsille (kaikille maailman lapsille) on pitänyt tarjota syli ja avara arvomaailma. Hänen avarasta
maailmankuvasta olen saanut nyt vanhana (kohta 40v) nauttia enemmän kuin nuorempana.
Tosin tiedän myös jo nyt, etten pysty hänen tarpeistaan vastaamaan kun hän tulee "vanhukseksi".

Itsenäisyys on se mihin minun äitini minua valmisti: - MIKSI?
Hän muistutti, että lapsia saa tehdä niinpaljon kuin on valmis yksin hoitamaan.
Ja yksin olen lapseni myös hoitanut. Niin paljon yksin, etten ole aina muistanut siirtää vastuuta tarpeeksi lapsen isälle...

Luulen että halusin tai en, oma rajallisuuteni takia en pysty oman lapseni kaikista tarpeista vastaamaan. Yritänkin kovasti nyt opetella, että niitä tarpeita varten on olemassa koko muu maailma. Näitä tarpeita varten lapseni joutuu yksin opiskelemaan - ja kompastumaan.


Jos lapsella on  :kuu:  :aspect_opp:  :pluto: aspekti (niinkuin omallani). Hän kokeilee sellaisia rajoja, ettei kukaan inhimillinen olio pysty niihin vastaamaan. Silloin on vain luottamus. Ja toivo että hän palaa ja kysyy apua kun huomaa itsekin sitä tarvitsevansa. Äitiyteen kuuluu myös taukoja!!!

Hyvä opettaja antaa myös maailmalle mahdollisuuden.

Sellaisia asioita tulee mulle mieleen sanasta äiti.
 :angel:

Ahaa! Kiitoksia Dolce Vita.

Eli Kuuni pystyriviltä löysin seuraavat aspektit:

Uranus avautuva neliö kuu
Jupiter avautuva neliö kuu
Venus avautuva semisekstiili kuu
Merkurius avautuva neliö kuu

Meni niin vaikeaksi, etten osannut käyttää symboleja, mutta tuossa ne nyt ovat.

Ja kuu oli siis neitysessä ja 8. huoneessa.

/A

Luulen että puhun äidistäni paljon hyvää nyt kun  :kuu:  :vesimies: :ssäni kulkee transiitit  :jupiter:  :neptunus: ja  :chiron: :sta.

Isäni on nyt kovemman tarkastelun alla juuri nyt, koska IC  :jousimies: :n lähellä kulkee aika lähellä vielä  :pluto:  :kauris: . Tosin kun aspekti oli lähellä IC:tä iskä tuli laittamaan mulle keittiötä ja mä makasin sohvalla kun huimasi niin kovaa.

Nuo neptunuksen aspektit kuulle on tuonut paljon huimausta ja pahoinvointia huoneessa 5.
Harmi etten ole ollut raskaana - olisi mennyt raskauden piikkiin koko pahoinvointi  :D
Nyt syytän pelkkää syntymä humalaa...

Juniorini pluto oppositio on  :kuu:  :kaksoset:  :aspect_opp:  :pluto: ret  :jousimies: .
Luulen saaneeni opettajakseni lapsen joka koulii minua yhtä ansiokkaasti kuin minä omaa äitiäni...

Myös siskollani on kovat aspektit kaikilla lapsillaan. MIKSI?
Ollaan mahdettu olla aika kauheita kakaroita nuoruudessa vaikka letit oli suorassa, istuimme nätisti ruokapöydässä ja tehty sika paljon kotitöitä.
Yritän aina lohduttautua noilla lapsien plutokuvioilla, että Suuret suvut saavat kovia aspekteja: Kennedyt yms. Miten muut olette nämä kovat syntymäkuviot??


Anahata: Missä on sinun  :aurinko: ?
Siellä sinun energiasi on parhaimmillaan ja siitä voisi lukea joitain mahdollisuuksia.

 ;D :2funny:

Repesin, kun tuli mieleen oma äitini. :D ;D :2funny:

Hyviä kommentteja, kiitos!  :)

Olen ollut tämän viikon uudessa työprojektissa niin kiinni, etten ole päässyt vastailemaan mutta enköhän pian taas ehdi...

Joskus kai näitä äiti kompleksejani tänne purkanutkin, ja tähtitaivas ei kyllä avaa asiaa (ainakaan itselleni) yhtään  ::)

Mutta ensinnä -Rakkauden Valo - anteeksi, jos kuulosta kamalalta tai jotenkin muuten negatiiviselta, mutta pakko kysyä. Miten olet päässyt tilanteeseen, että voit rakastaa kaikesta menneestä huolimatta? Onko äitisi muuttunut, vai oletko hyväksynyt hänen puuteensa äitinä?
Olen aidosti iloinen, kun joku onnistuu ylläpitämään henkilösuhteita, jotka ovat olleet hankaliakin välillä.

Itselleni äiti sana tarkoittaa ihmistä joka elää ihmisenä terveesti, mutta silti on läsnä lapsilleen. pistää lasten edun ja tarpeen kaiken edelle, marttyyri asennetta omaksumatta. Äiti osaa ja kykenee hakemaan tarvittaessa myös apua, äiti (eikä isi) ole voittamaton, mutta ei luottaja.
Äidin tehtävä on olla turva ja tuki ensi metreillä ja siitä hellittää, jotta lapsi lähtee elämään itse. Äidin luokse voi palata ja huilata, koti on linna lapsillekin... ilman, että he joutuvat murehtimaan puolustuksesta  ;)

Oma  :kuu: hilluu  :mars: merkeissä yhdessä  :kuunsolmu: ja  :neptunus: kanssa. Hyvin lähellä on mc  :skorpioni: puolella.
Ehkei oma äiti  :aurinko:  :vesimies: osannut olla sellainen äiti, kuin tälläiselle liehuvalle liekille olisi pitänyt olla ja mm.turvattomuutta tuli koettua. Pois sulkematta asiaa, että loppujen lopuksi olin vahvempi hyvin nuoresta ja se tiesi vain lisätraumoja pieneen ihmiseen...
Anteeksi olen antanut ja siirtynyt eteenpäin... en vain päässyt ja jouduin tekemään karuja päätöksiä yhdessä mieheni kanssa. Joku menetti lapsensa ja... niin... no, siinä se sitten kai olikin.
Loput asianomaiset saivat hengitystilaa ja energioiltaan "terveellisemmän" elinpiirin  :angel:
Onneksi elämässäni Sashan kokemuksen tavoin on ollut muita vanhempia naisia, jotka ovat antaneet paljon lämpöä ja antavat edelleen  :smitten:
Kiitos heistä  :angel:

 :kuu: :kaksoset: on aika eloisa, älyllisesti suuntautunut, kommunikoiva. Ei varmaankaan mikään perinteinen äitityyppi! Donna Cunninghamin mukaan äiti on kuin sisko.

Jos sinulla on  :kuu: :aspect_con: :jupiter: niin olet varmasti äitinä lämpimämpi kuin perinteinen  :kuu: :kaksoset:.

Mutta  :kuu: :aspect_opp: :neptunus: ? Hmm. Voisikonhan tuo aspekti tuoda sitä, että itse näet äitiyden eri tavalla tai haluat olla erilainen äiti kuin omasi oli?

Pieni ja arka äiti kuvaa aika hyvin  :neitsyt: :kuu:, joka on yleensä käytännöllinen, ujo, siisti, palvelunhaluinen. Työteliäs, ehkä huolehtii liikaa.

Ei mitenkään tunteellinen sijainti Neitsyessä, mutta 8. huoneessa voit joutua jossain elämän vaiheessa (ehkä omassa parisuhteessa) paneutumaan muiden ihmisten kriiseihin, 8. huonehan kuvaa yhteisiä resursseja. Seksi tärkeää.  ;D ?

heh.
Et ole ensimmäinen ihminen, joka kommentoi tota seksin 'tärkeyttä' vilkaistuaan astrologista karttaani.
:)

Kiitoksia!

 :kuu: :vesimies: on yleensä ystävällinen, henkinen, haluaa vapautta tulla ja mennä, pelkää tulla sidotuksi, oivalluskykyinen. Utelias.

No aika hyvin kyllä sinua Sasha kuvaa tuo, mutta äitiäsi? Äitiäsi kuvaa ehkä sitten tuo Pluto.  ;D

Niimpä.

Harmi vaan kun kaikki meistä eivät ole niin kehittyneitä että ajattelisivat noin.  Jos isä on niin lapsellinen, että kostaa lasten kautta, niin lapset kyllä huomaavat sen ajan kuluessa. Olen kuullut monista tapauksista joissa näin on käynyt, ja nämä lapset eivät halua olla missään tekemisissä isänsä kanssa tämän jälkeen.

Kyllä tuo kuvaa minun adoptio-maamushkaa hyvin,
mutta niin...  kait Pluto varmaan on tuo bio-maamushka.  ::)


Niinpä.. :-\ Tuossa on yksi osasyy, miksi pelkään avioliittoa ja lasten hankintaa.
Tuntuu, että olisi tiedossa liikaa ongelmia ja hyvin typeriä, mutta varsin tuhoavia sellaisia. :-\

No joo, olen aikas eloisa mamma, myönnetään. Laajennan kotipiiriä tehokkaasti. Nuorekkaasti lasten kanssa siellä missä tapahtuu... Lapset varmasti oppivat suuntautumaan harrastuksiinsa ja saavat yhteiskunnallisestikin aktiivisen vanhemman mallin.
Mutta sisko en ole. Äiti on äiti. Perinteisesti, mielestäni. Lapseni ovat vielä niin pieniä, että kaveruus ei missäännimessä korvaa turvallista äidinroolia.
Olen todellakin perheessä se aikuinen. Sekä äiti että isä. Siis arjessa.
Isä on lasten elämässä, erosta huolimatta, kyllä, mutta vastuun kannan minä.
Saan olla se tylsä tyyppi joka palauttaa maanpinnalle. Isä saa kuoria kermat päältä. Kiva jees-jees mies silloin kun sattuu näkymään.
No, roolit ovat mitkä ovat. En nyt ole itsekään aivan syytön tuohon... :-[
Mutta tiukkapaikka kun tulee olen lapsille se läheisempi/turvallisempi vanhempi.

Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo. Teineinä sitten karkaillaan isälle kun äiti on niin ankea... :buck2:

Tyttäreni  :kuu: on muuten 11. huoneessa, yhtymässä 12. huoneen  :jupiter:iin ja  :aspect_opp: :neptunus:

Jännäjuttu että nämä kuviot periytyvät näin... :o

- Joo tämä periytyvyys muakin kiehtoo.

Monesti kun katsoo omaa karttaa - vielä tuntuu että pystyy hyvinkin elämään tasapainoisen ja mukavan vastuullisen elämän. Sitten kun tähän tulee näitä "muita tekijöitä" / haasteita / läheisiä joita aidosti rakastaa puutteista huolimatta...
jotenkin pakka menee heti sekaisin.

Ise olen huomannut että itselläni  :chiron: kuviot tuovat näitä linkkejä joita on vaiketa ymmärtää. Myös Orcus asteroidi omalla osallaan voisi selittää miksi en aina osaa olla niin harmoninen kuin haluaisin.

 :aurinko:  :aspect_con: Orcus  :rapu: Huone 10

 :aspect_squ:

 :chiron:  :oinas: Huone 7

Sekä  :kuu:  :kuunsolmu:  :mars:  s.r.  :vesimies:  Huone 5
, joista  :kuu:  :aspect_sex:  :chiron:  ja  :mars: bQ  :aurinko:

Saa kommentoida jos nuo aspektit kertoisi hyviä lähestymistapoja ihmisristiriitoihin...

No tuo  :jousimies: on yleensä :aurinko: :askendentti: ja  :kuu: :na juuri niin prklen moisia nalkuttajia, valittajia, arvostelijoita about nothing, jotka tekee sitä vain sen vuoksi,
että sitä pitää vain tehdä ja nähdä syyt, viat ja puutteet muissa, mutta ei itsessä.

Tosin jos se on aspektoitunut johonkin diplomaattisempaan, ystävällisempään 
ja itsekriittisempään merkkiin, kuvioon ja huoneeseen, niin se pehmentää tuota taipumusta.

 :vesimies: pitää  :jousimies: :stä hyvin vulgaarinä ja idiotismina käytöksessä
ja elämänhallinnassa, mitä olen huomannut ystäväpiirissäni ja itsessäni.
Itse olen  :aurinko: :kaksoset: -> vastamerkki ja  :kuu: :vesimies:  ;)

Hmm... Mitähän tähän voisin vastata...

Äiti. Mulle äiti on ollut ehkä se henkinen tukipilarini, ihminen, joka on auttanut mua kasvamaan ja kehittymään ihmisenä. Keskustelukumppani, joka jaksaa kuunnella ja neuvoa, jos joku asia vaivaa mieltä. Mun äiti on aina ollut "se hiljainen taustatuki", joka on antanut mun kokeilla siipien kantavuutta maailmalla, mutta äiti on aina ottanut mut takaisin siipiensä huomaan, jos kolhuja tulee ja maailma romahtaa hetkeksi. Äitini on antanut mun vapaasti ilmaista itseäni, mutta on ollut heti kärppänä, jos meinaa tyhmyyksiin ruveta. Lisäksi, äitini on auttanut mua elämäni rakentamisessa ja esim. avustanut tavaroiden hankinnassa uuteen asuntoon (ostanut kattiloita, pyyhkeitä, vuokia, mutta ei mitään sen isompaa), mutta samalla on koko ajan ystävällisesti tuuppinut mua itsenäisyyteen, esim. ei maksanut viikko- tms. rahaa, vaan kaikki säästöni (ja sitä kautta muut hankinnat) on kesätöillä yms. hankittu.

Mulle äiti on tukipilari, osaltaan myös yksi parhaista ystävistäni. Ehkä vaivattoman äitisuhteen näkee mun kartalta siitä, ettei mun Kuulle kohdistu juurikaan raskaita aspekteja.

Aspektit Kuulleni:

 :kuu: :aspect_tri: :aurinko: (10. h)
 :kuu: :aspect_tri: :merkurius: (11. h)
 :kuu: :aspect_tri: :venus: (11. h)
 :kuu: :aspect_tri: :uranus: (10. h)
 :kuu: :aspect_tri: :keskitaivas:

Yksi raskas on, nimittäin  :kuu: :aspect_kvi: :askendentti: .

Niin, ja mulla  :kuu: :leijona: 7. huoneessa - Kuu on samalla DC:ni hallitsija. Äiti on ollut se leijonaemo, joka suojelee pentujaan viimeiseen hengenvetoon asti. Samalla itsensä toteuttaminen ja varmasti sitä kautta itsenäisyyteen tuuppiminen varmaan on ollut teemana mun äitisuhteessa.

Äiti on  :aurinko: :leijona: :kuu: :harka: :askendentti: :neitsyt: . Äidin  :aurinko: 11. huoneessa, joten ehkä tämän vuoksi hän on vielä kuusissakymmenissä erittäin nuorekas "vauhtitäti" :)  Tietää tasan tarkkaan, mikä on tänä syksynä muodissa maailmalla, musiikkitrendit ja BB-talon asukkaat  ;D

Mun Aurinkoni (= isäsuhde) on taas reippaasti aspektoitunut ja Arskalle kohdistuu myös ikäviä aspekteja. Ehkä se kuvaa kitkuista isäsuhdettani. Isälle olen ollut hyvä vain silloin, kun tuon kotiin hyviä koenumeroita tai käyttäydyn/toimin, kuten isäni haluaa. Mulla  :pluto: :aspect_con: :saturnus: tekee puolineliötä  :aurinko: :lle - isäni on ollut erittäin autoritäärinen mua kohtaan.

Mulla  :keskitaivas: :jousimies: , mikä ei osaltaan taida kuvata äitisuhdetta... Tai no, ehkä se oman tien ja elämänfilosofian löytyminen viittaa tähän. 10. huoneessa tavaraa, mm.  :aurinko: :uranus: :pallas: , kaikki tekevät  :aspect_con:  :keskitaivas: :lle.  :keskitaivas: :n hallitsija  :jupiter: :skorpioni: 9. huoneessa.

IC  :kaksoset: , 4. huone tyhjä - isäsuhde siis tyhjä? 4. huoneen hallitsija  :merkurius: :jousimies: 11. huoneessa - kapinaa ja vanhojen rajojen rikkomista, autoritäärisyyden vastustamista? Sitä isäsuhteeni nimenomaan tuntuu välillä olevan, joudun aina taistelemaan saadakseni oman ääneni kuuluviin ja mielipiteeni esille, eikä sekään tunnu auttavan :'(  Välillä tuntuu isän kohdalla, että ihan kuin tiiliseinälle puhuisi. Jos isä jotain saa päähänsä, ei hänen mielipiteensä muutu, vaikka mitä tekisi. Perhanan turhauttavaa, kun ei vaan jaksa aina tapella :tickedoff:  Ehkä sen takia olenkin lopettanut vastaanväittämisen, kun ei se johda mihinkään.

Mulla  :ceres: :jousimies: 11. huoneessa - voi muuten vaikuttaa juuri siihen, että itse olen valinnut lapsettoman tien. Eli mielummin annan panokseni esim. vapaaehtoistyössä kehitysmaiden lasten hyväksi kuin että hankkisin ja hoitaisin omia lapsia. Maailma on muutenkin jo ylikansoitettu.

Ceres aspektoituu seuraavasti:

 :ceres: puolitoistaneliö  :kuu: (oli siellä toinenkin ikävä Kuu-aspekti, wuhuu!)
 :ceres: :aspect_ssx: :mars: (1. h)
 :ceres: :aspect_sex: :saturnus: (8. h)
 :ceres: :aspect_con: :neptunus: (11. h)
 :ceres: :aspect_sex: :pluto: (8. h)
 :ceres: :aspect_sex: :vesta: (1. h)

Allekirjoitan tuon Sashan mainitseman jousimiesten arvostelun ja nalkuttamisen, itsessä ei ole mitään vikaa, jopa egoistisempi kuin me oinaat, sanoisinko :coolsmiley:  Esim. meillä opiskeluympäristössä on tämä "pomo"  :jousimies:, joka valittaa jatkuvasti ja etsii epäkohtia muista eikä tajua, että taitaa olla itse se epäkohta  ;D Liekö vielä  :kuu: :leijona: lisää tätä egoistisuutta ja :askendentti: :rapu: tätä jatkuvaa marmatusta

Oletteko muuten katsoneet tuota Orcus asteroidin paikkaa?
Voisiko se selitää jotain Itsekkyys / Narsismi piirteitä.

Itse olisin lempeämpi kaikille  :leijona: poikasille, ja vähän vanhemmillekin harjatukille.
Myös  :jousimies: ystävät ovat ihmeellisiä selvijöitä, miten elämä heitä heittää myös niihin epämukaviin seikkailuihin - ja niin helposti muut vie voitot.

Eihän toisen loiston pitäisi olla omasta arvosta mitenkään poissa. Olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmiset eivät osaa pitää asioita asioina. Jos joku tykkää itsestään - eikö se ole vain hyvä asia. Siitä yleensä tulee lämpöä myös muille?? Mutta tämä nyt vaan kommenttina.

Oma nalkuttava äitini tarvitsee turvalliset rajat, mutta on kyllä aina parhaimmillaan toisten ihmisten kannustamisessa. Luulen että kaipaa kehuja enemmän kuin tässä ajassa on valmis saamaan... Surullista, kun kannustus ei ole keneltäkään mistän poissa...
Ja ihmiset niin herkiä masentumaan...

Sana äiti...... tuo mieleeni oman äidin joka raatoi neljän lapsen eteen ja kasvatti meidät yksin.

Ja siksipä kai olen itse ollut niin ehdoton monessa asiassa poikieni kanssa.
Minulla on kaksi poikaa ja kaksi lastenlasta.
Tyttö 2.3 v on toisen pojan ja Poika 3.5 v on vanhemman pojan.
Ihania äitin ja mummin ja anopin kullanmuruja kaikki: neljä lasta  ;D ja ihana miniä.  :2funny:

Minulla on tosi hyvät ja lämpimät välit poikiini sekä miniääni ja tietty niihin pikkuisiin elämänsä alottelijoihin.

On kivaa olla mummi kun lapset ovat vaan ikään kuin lainassa ja taas menevät omaan kotiinsa.
Ja koska mummia nähdään vain kerran viikossa, kahdessa niin mummilla on myös oikeus hiukan hemmotella niitä vaikkakin olen tiukka monista asioista.
Jos sanon jotain niin se on ja pitää. Ei mene pienten päät sekaisin.
Ja silti he tykkäävät minusta kamalasti. Aina saan haleja ja suukkoja tullessa ja mennessä.

Lapset kasvatetaan rajoilla ja rakkaudella.

Äiti  :angel: :-* :smitten:
 :smitten:

Huokaus pääsi, kun luin juttujanne!

Samoin kuin Ippuska!  :angel:

Joskus nuorempana ihmettelin, että miten voisin yleensä elää ja olla, jos ei äiti olisi jossakin minua odottamassa.

 :'( Näin sitä kasvaa.

Poika moitti juuri minua, että mitä tuun kommentoimaan, että jos en lakkaa, hän siirtää minut epätoivottujen ystävien listalle. Oi, niin herkkanahkainen! Tai kamala äiti.  :o

Sanopa kuule sille pojallesi, että olet jo sen ikäinen, että tiedät mitä teet ja vastaat omaan huutoosi!

Minun kolmekymppinen yrittää aina välillä komennella mutta olen sanonut, että niin kauan kuin hänen ei tarvitse minua elättää ja vaippoja vaihtaa...... niin kauan olen kykenevä päättämään, eettä mikä on minulle hyväksi ja mikä pahaksi.

Voi prkle,  :tickedoff: viime viikolla meidän perheeseen on syntynyt suloinen pieni prinsessa
ja yksi mummi vaan vetää viinaa niin paljon, ettei pystynyt edes kunnolla puhelimessa puhumaan
ja valitti vain omia (mitättömiä) vaivojaan, vaikka mies on justiinsa parantunut syövästäkin
ja ensimmäinen lapsenlapsi on kysymyksessä. Luulisi, että asiat ovat hyvällä mallilla
ja kun ne itseasiassa ovat, niin ei helevetti, kyllä se näemmä jollain pitää pilalle saada! >:(

Mustasukkainen ja kateellinenkin vielä pienelle vauvalle! :o

 :aurinko: :kauris: :pa tietenkin.

Mitähän niistä ristiäisistäkin tulee..?  :'(

Paljon onnea......oletko täti vai mikä nyt?

Mutta suuret onnen toivotukset myös uudelle äidille ja isälle!

On ikävä kun on asia tuolla tavalla kun kerroit mutta mikähän on vialla jos tämä "tuore mummi" vain juo???
Hänellä ei ole hyvä olla. Ja kun vielä tarvitsee huomiota juuri noilla "vaivojen valittamisilla".
Hänellä on paha olla vaikka sanoitkin, että hänellä on elämä hyvin.

Kerron...... oma äitini oli aina ahkera ja hyvin aikaan saapa. Mutta sitten tuli käänne.
Hänkin alkoi valittaa, että mikähän nyt on kun sattuu sieltä ja täältä.
En tajunnut sitä silloin. Myöhemmin ymmärsin, että se oli hänen tapansa kertoa kuinka loppuun palanut hän oli.
Jäi eläkkeelle ja hetken oli paremmin mutta oli usein surullisen näköinen.
No, nyt hänellä on eräs dementian muoto.

Voi kun olisin ymmärtänyt silloin ja raahannut hänet lääkäriin.
Mutta minkäs teet kun ei aina ymmärrä.

äitinä suuri vastuu; miten olla vastuuton kuin miehet?  :coolsmiley:

oma äiti rassaa näinä päivinä.. MC  :leijona: , yep uraäiti on, 8

Kiitos onnitteluista! Onnellinen pienen prinsessan tätihän minä. :)

Niin.. minä en tiedä tuosta mummista mitään, mutta eikö nuo alkoholistit juo,
oli syy mikä tahansa, ilo, suru tai muuten vaan, kyllä kait ne aina sen syyn löytää,
jos sillä voi sen juomisensa selittää itselleenkin.
Päällisin puolin ainakin kulissit ovat mitä kauneimmat,
mutta tiedän tuon saman bio-äidistänikin, että kaikki oli mahdollista tehdä
näyttämään hyvälle.

Suututtaa niin kovasti veljeni perheen vuoksi ja etenkin tuon pienen ihmisalun vuoksi,
kun sitä haluaisi heille kaikkein parasta kaikessa, luonnollisesti.

Otan osaa äidistäsi.

Niinpä. Kun kuulee kiukkua lapsen suusta, niin usein sitä miettii, miten he todella tulkitsevat omaa äitiään ja minkä kivun kautta. Äideissä on niin monta suuntaa. Kun lukee kaikkia näitä kommentteja, siinä on yksi suunta, mutta miten me äidit tulkitsemme lapsiamme? Miten me koemme äitiyttä subjektiivisesti? Osaammeko nähdä itseämme edes pikkuisen niin kuin lapsi sen kokee?

Siksi kiinnosti tuo, miten lasten kartoilla on tuo kuu. Sehän on usein aivan eri merkeissä kaikilla lapsilla.

Kun tällä facebook-pojallani on Kuu Kauriissa, niin ehkä hän on kokenut minut kaikkeen puuttujana ja kontroilloivana ja antaa nyt vanhempana takaisin, ainakin protestoi.  ;) Kun taas tuota Kaurista minulla itselläni ei ole ollenkaan kartalla.

Sashalle:
Vaikka ymmärrettävästi sinusta tuntuu pahalta kun äitisi nauttii sitä alkoholia liian paljon mutta siellä alla voi olla jotain.
Onko hän masentuneen tuntuinen, ei saa nukuttua, ei halua poistua kotoaan, ei maistu ruoka tai sitten syö koko ajan, suklaan himoa, ei välitä ulkonäöstään, puhumattakaan liian harvoin suihkussa käynneistä?

Miten isäsi suhtautuu häneen?
Onko äitisi yksinäinen?
Minä olin vaikka olin aviossa ja siksi erosinkin kun toinen oli kuin olisin ollut ilmaa.
No, hyvä piika tietty olin.

Mutta jaksamista Sinulle!

Esmiraldalle:
Olet oikeassa, että sitä välillä miettii, että mitähän niiden lasten (vaikka ovat jo aikuisia) päässä liikkuu???
Mutta.... tietty riippuu iästä, niin heistä vain täytyy irrottautua.
Mutta..... meillä on kyllä niin, että en sotkeudu ollenkaan poikien elämään jos he eivät itse halua puhua tai jutella siitä.

Se on mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Ei anoppi saakaan sekaantua sillä se on heidän oma perhe nyt, eikä sinne passaa mennä sorkkimaan. Kylässä käyn silloin tällöin (asuu kilometrin päässä) ja vanhemman pojan mökillä kesäisin kun hän ja miniä pyytävät.
Mutta näin olen itsekin tyytyväinen. Koko elämäni olen muista pitänyt huolta ja hoivannut.
Nyt minulla on aikaa itselleni ja nautin siitä valtavasti. Voin esim. kutoa juuri silloin kun tekee mieli tai syödä juuri sitä mitä tekee mieli.

Myönnän, että minusta on tullut itsekäs nyt vanhemmiten. Mielestäni minulla on siihen nyt pienoinen oikeus kun ei ammu yli. Olen työni tehnyt ja siirtynyt seurailemaan taka-alalta.

Voi kun on kivaa jutella teidän kanssa vaikka ikäeroa on aika paljon (kai).

Iloa ja valoa teille!
ja muistetaan antaa anteeksi..... itsellemme ja toisille.

Mun biologinen äiti on kuollut jo vuosi sitten -viinaan, yllätys-yllätys. :)

Totta, joskus ajattelenkin, että olen tietystä kulmasta ollut varmaan kauhea äiti!  :D

Kun pojat olivat murrosikäsiä ja tuo ystävyyssuhde ja harrastukset laajeni, niin minä mokoma kutsuin noita ystävien vanhempia kylään juttelemaan. Usein oli kyse siitä, millä ja miten me tuemme tai tuemmeko näiden murkkujen harrastuksia. Ei ne vanhemmat siitä huonoa tykänneet, onneksi olivat yhtä avoimia, mutta ehkä juuri me tarvittiinkin enemmän tukea toisiltamme kuin murkut vanhemmiltaan (tietyssä iässä). Vertaistukea murkkuikäisten vanhemmilla.  ;) Mutta löysimme paljon yhteistä linjaa.

Kun lapset lähtevät kotoa, on äitejä, jotka soittavat joka päivä ja pitävät itseään hyvinä ja huolehtivina äiteinä, katsovat kauhulla sitä äitiä, joka sanoo 'että ei ole soiteltu pariin viikkoon'. Niin monta on tapaa olla äiti ja jokainen uskoo tai luulee rakastavansa 'oikein'.  ;)

Tämä hieno aihe on jäänyt itseltäni hieman vähälle huomiolle koska nyt on Kaurista viety joka paikkaan mutta palaan aiheeseen tarkemmin heti kun aika antaa myöten.  :)

Jatkakaa keskustelua, eiköhän se ole selvä ettei "Täydellistä Äitiä" ole ja jos sellainen ilmaantuu niin palsta on vapaa myös sellaiselle luonnonoikulle..

 ;)

Tulipas tässä just mieleeni, että raivostuin äsken äidilleni hänen jatkuvasta höösäämisestä tän mun vatsataudin ym..terveydellisten asioiden suhteen...Lietsoo jatkuvasti paniikkia ja pakokauhua, nyt hän puhuu jo magneettikuvaukseen menemisestä...Kun olin yläasteikäisenä sairaalassa tän mun maitoproteiiniallergian takia niin äidistä ei kyllä ollut sielläkään mitään apua..Aivan hysteerisenä itki ja minunkin edessäni oli muka "vahva" mutta oikeasti ihan jäykkä paskana...Nyt kakskymppisenä alkaa näkemään nuita ärsyttäviäkin puolia äidissä..Hän on  :aurinko: :kaksoset:  :askendentti: :leijona:  :kuu: :kauris: ....Pikkuveljeni hän on paaponut aivan piloille: 14-vuotias nukkuu vielä vanhempien huoneessa ja äiti laittaa hänelle aina aamiaisen ja vaatteet valmiiksi, onnea vaan tulevalle vaimo ehdokkaalle, helppoa ei tule olemaan eläminen pikkuveljeni kanssa ;D

Esmi kirjoitti:
Kun lapset lähtevät kotoa, on äitejä, jotka soittavat joka päivä ja pitävät itseään hyvinä ja huolehtivina äiteinä, katsovat kauhulla sitä äitiä, joka sanoo 'että ei ole soiteltu pariin viikkoon'. Niin monta on tapaa olla äiti ja jokainen uskoo tai luulee rakastavansa 'oikein'.


Omat lapseni varmaan hermostuisivat jos hössöttäisin koko ajan siinä ympärillä tai soittaisin joka päivä moneen kertaan.

Silti ovat mielestäni ihan tasapainoisia. Molemmat tekevät kovasti töitä (hekin molemmat kauriita) ja sitten heille on koti tärkeä.

Kumpikaan ei ole mitään baarissa istuja tyyppejä.
Joskun tietty käyvät mutta aika harvoin.

Tämä tapa sopii meille....oikeellisuudesta en niin tiedä mutta kyllä minun vaan täytyy antaa heillekin tilaa jota myös saan itsekin siinä samalla.

Lapsenlapset ovat usein täällä ja varsinkin se pikku prinsessa.
Joten näen heitä sen verran usein, että heti tulevat halimaan kun tavataan. Joten eivät ainakaan vierasta.

Mutta....jokainen taaplaa tyylillään.