Astro Foorumi

Tuttuni on sairastanut vaikeaa masennusta jo 10 vuotta, ja kaikki mahdolliset keinot lääkityksestä sähköshokkihoitoon on kokeiltu - tuloksetta. Tänään tuli ihan yhtäkkiä mieleen ajatus, että mitäs jos masennus onkin lähtöisin jostain entisestä elämästä. Esim. hän olisi edellisessä elämässään kerännyt niin paljon huonoa karmaa, että joutuu nyt hyvittämään tekonsa tmv.

Voiko tällainen olla mahdollista, vai onko koko ajatus täysin tuulesta temmattu? Ja jos sairaus johtuu edellisen elämän tapahtumista, kuinka tätä vyyhtiä kannattaisi lähteä purkamaan?

Siirtäkää, jos on väärällä aihealueella :)

Kyllä se on täysin mahdollista - miksei olisi? :D Kaikkihan juontaa juurensa menneistä elämistä ja siellä tekemistämme valinnoistamme sekä tietysti niistä valinnoista, joita teemme nyt.

Niin, kaikki on mahdollista ja aina kannattaa kokeilla :) osaisitko sä suositella jotain entisiin elämiin erikoistunutta terapeuttia (vai millä nimellä näitä ihmisiä kutsutaan?), jonka avulla voisi lähteä selvittelemään asiaa?

Hei,

Kommentoin tähän nyt sen verran, että kokemuksesta voin sanoa yhden asian.
Ei kannata lähteä tonkimaan menneitä liikaa.
Kerrot, että tuttavallasi on ollut masennus jo 10 vuotta. Hän on varmaan käynyt terapiassa ja kuten jo sanoitkin - kaikkea mahdollista on kokeiltu.

Joskus on vaan keskityttävä tähän päivän ja mennä eteenpäin yrittäen luottaa, että elämä kantaa.

     En siis vastusta edellisten elämien tonkimista - itseasiassa olen erittäin kiinnostunut niistä itsekin, sillä en usko, että minulla olisi tässä elämässä ollut niin paljon ongelmia, ellei siihen liittyisi karma edellisistäkin elämästä.

Mutta - aika on oltava oikea. Menneeseen ei kannata juttua - se ei johda mihinkään.

Just a thougt..

Voimia ja enkeleitä tuttavallesi.

Ja tosiaan - enhän minäkään voi tietää, mikä on hänelle parasta. Ja toisaalta milestäni on rohkeaa selvittää juurta jaksaen syy - jotta kivulias paraneminen voisi alkaa.

/A

I agree with Anahata. :)

Jos nuppi sekaisin jo ennestään, niin vieläkö sitä pitää sekoittaa ja hämmentää
enemmän asioilla, jotka on uskonasioita, eikä välttämättä mitään tekemistä
faktan ja normaalin jokapäiväisen elämästä selviämisen kanssa? :o ???

Mielestäni se on jokaisen oma-asia, mihin kukakin uskoo, mutta fakta on,
että ihmisen elämä me tänne ollaan tultu elämään tässä hetkessä,
eikä miettimään, mitä eilen, viikko sitten tai 5 vuotta sitten tapahtui
tai vaikka oliko minulla 3 persereikää entisessä elämässä ja raiskattiinko minua niihin kaikkiin
yhtä-aikaa kahden armeijapataljoonan toimesta. ::) ;D :P

Suomessa asuessani veljeni, serkkuni ja setäni yhtäaikaisen kuolemien jälkeen
sairastuin masennukseen ja vannon, että sitä pahensi ja pitkitti
(entiset ystäväni ja läheiseni) nuo stnan jeesustelijat,  :tickedoff: valo-ihmiset,
shamanistit sun muut, jotka haki syitä masennukseeni siitä, että koska en ota jeesusta vastaan
tai olen tehnyt/kokenut jotain kamalaa entisessä elämässäni ja voi katin ketaleet, :tickedoff:
voisin kirjoittaa kirjan kaikista niistä niiden teorioista ja käännytyksistä. >:(

Masennuksen syyt ovat aina tässä elämässä ja piste.

Suomalainen terveydenhuolto, etenkin psykiatrinen hoito on niin syvältä perseestä,
että tuskinpa on kovin kaikki käyty läpi.
Suomessa suuri osa pitkäaikaismasentuneista saataisiin kuntoon,
jos terveydenhuoltoon kuuluisi niinkin yksinkertainen toimenpide kuin verikokeen
otto, että onko henkilöllä vitaminit -ja hivenaineet tasapainossa, imeytyykö ne normaalisti
ja tyyppi ei sairasta esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa edes piilevänä.

Olen minäkin saanut raudan ja kaliumin puutteeseen ja kilpirauhasen vajaatoimintaan
Suomessa vahvat masennuslääkkeet ja masennuslääkkeiden sivuoireeseen,
nukkumattomuuteen unilääkkeet.

Tuo kombinaatio on järkyttävä, koska aivot ei oikeasti nuku, ne ei myöskään oikeasti ole virkeät,
ja vika ei ole korjattu, vaan edelleen on vetämätön, heikko ja masentunut.
Ja kun tähän lisäät vielä kaikenmaailman jeesustelijat, valo-ihmiset, entisten tunkioiden tonkijat,
kun olet todella väsynyt, surullinen, tahdoton ja masentunut säkki... pfffff....! >:(

Minusta on ihme, että selvisin tuosta ja minulla on paljon kiittäminen omaa lääkäriäni
ja loistavaa terveydenhuoltoa täällä Wienissä. :)

Korostan nyt vielä, että masennus on tulosta aivojen kemiallisesta epätasapainosta.
Sillä ei ole mitään tekemistä entisten elämien kanssa, ei edes lapsuuden kanssa,
ellei sinua ruokittu huonosti ja/tai prissattu niin pahoin, että aloit itse tuottamaan
masennushormoneja ja kemikaaleja aivoihisi, esim. stressi-hormonia, adrenaliinia,
joka on tarkoitettu vain, jos ihminen on vaarassa.
Ihminen ei voi olla vaarassa 24/7, mutta nykyaikana kotiolot ja työt tekee sen.

Ihmisen kasvojen lihakset viestittää aivoihin impulsseja tuottaa tiettyä ainetta/
kiihdyttää jokin toimintaa.
Siksi esim. naaman pelkkä hymy/nauru-asentoon vääntäminen,
vaikka ei hymyilyttäisi/naurattaisi, alkaa hetken päästä olla aitoa, koska lihasten asento
on impulssi aivoille tuottaa rentoutumiseen ja iloisuuten tarkoitettuja hormoneja/aineita.

Syy miksi se epätasapaino on, pitää selvittää perusteellisesti.
Joskus ihmisen syömiset on niin huonoa, että kaikkea kehon toimintoja ylläpitäviä
ainesosia ei aivot saa, joskus jokin vika aiheuttaa, että jokin aine/et ei imeydy.
Joskus myöskin erilaiset myrkyt tekee krampan.

Suomessa on niin kemiallispohjainen lääketiede ja terveyspolitiikka umpimielistä
ja suppeaa, joten kaikkea siellä ei tutkita eikä hoideta ja menetelmät
halutaan pitää mahdollisimman halpoina (vaikka kyllä kuluttajalta ottavat hintaa!),
joten pitää osata vaatia kunnon tutkimuksia.

Vähän erilainen näkökulma:

Itse uskon, että jos masennuksen (tai minkään muunkaan ongelman) juuret ovat menneissä inkarnaatioissa, niin silloin myös tässä nykyisessä inkarnaatiossa on ollut läsnä samanlaisia ongelmanaiheuttajia, samanlaisia kokemuksia jotka ovat sitten vain kertyneet siihen päälle.

Näinollen tämän elämän ongelmien (esim. lapsuus) aiheuttaman masennuksen käsittely ja toipumistyöskentely hoitaa pois päiväjärjestyksestä myös nuo edellisten inkarnaatioiden
samankaltaiset käsittelemättömät ongelmat.

Eli: Vaikka ongelman syyt olisivat menneisyydessä, ne ovat myös tässä elämässä, joten
riittää että keskitytään tähän elämään.

Sasha:
Onko masennus seurausta aivojen kemiallisesta epätasapainosta (tämä on lääkeyhtiöiden oivallinen markkinointikikka...) vai onko aivojen kemiallinen epätasapaino seurausta masennuksesta?

Tutkimuksissa on todettu, että esim. laulaminen ja väkisin hymyileminen nostavat serotoniinitasoja. Saman logiikan  mukaan negatiivinen ajattelu ja kognitiiviset häiriöt laskevat serotoniinitasoja. Ihmisille määrätään masennuslääkkeitä tällä "aivokemian epätasapaino"-verukkeella ilman, että kyseiseltä henkilöltä mitattaisiin  mitään arvoja verikokein! Markkinointikikka ja tulosta lääketehtaiden rahoittamista tutkimuksista. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...

Masennuksen ja ahdistuksen suurimpia syitä ovat omat kognitiiviset häiriöt
ja automaattiset negatiiviset ajatukset. Vääristynyt ajattelutapa ei ole omaa syytämme,
yleensä se on opittu lapsuudessa mallioppimisen kautta. Olemme silti itse vastuussa siitä,
että saatamme oman päämme reilaan. Onnemme tai onnettomuutemme on kiinni pelkästään siitä,
miten maailman näemme. Me muokkaamme omaa kokemustamme maailmasta omilla ajatuksillamme!

Sanat ovat magiaa, korkeiden värähtelyjen aikana ja niiden edelleen noustessa kutsumme
omilla ajatuksillamme luoksemme tapahtumia ja ihmisiä. Jos ajattelet: Aina kaikki ovat ilkeitä minulle (tässä on kognitiivinen häiriö nimeltä yliyleistäminen), niin kutsut luoksesi ilkeästi käyttäytyviä ihmisiä.

Korkeat värähtelyt tekevät myös sen, että karmasta voi nykyään sanoutua irti ottamalla yhteyden korkeampaan minäänsä ja sanomalla irroittautuvansa kaikesta vanhasta karmasta. Sitä suuremmalla syyllä ne edelliset elämät ovat tämän inkarnaation kannalta lähinnä vain mielenkiintoista osviittaa ja vinkinantajaa, eivät välttämättömiä muistettavia tms. paranemisen kannalta.

huh.

Olipa tässä keskustelussa avaavia juttuja minullekkin. Aivan kun olisin itse tilannut sen. :)


Hyvin sanottu. Tosiaan.

Ongelma tässä saatta olla se, (ja nyt siis puhun vain ja ainoastaan itsestäni) että minä en ainakaan ymmärrä enkä hyväksy tämän elämän (tai lapsuuden) tuomia traumoja, sillä reaktiot niihin ovat Niin vahvoja, että tiedän niiden johtavan juurensa jonnekkin kauemmas ja syvemmälle.
Nim. voi voi kun äiti otti ja jätti yksin pinnasänkyyn itkemään. Ei kai se nyt niin traumaattista voi olla, että edelleen tänäkin päivänä koen kamalaa pelkoa jäädä yksin..



Nämä olivat hyvin lohduttavia sanoja.
Kylvenkin violetissa valossa nykyään päivittäin.
:)


Itseni osalta voin sanoa vain sen, että minua ei kyllä sen suuremmin auttanut myöskään tavallinen terapia. Kasvoin aikuiseksi eri terapeuttien sohvilla terapoimassa heitä...
Joo - ei se aiheuttanut muuta kun tilanteen pahenemista.

Näen, että on hyvä tuntea itsensä. Ja olen tonkinut elämääni tarpeeksi. Nyt on aika keskittyä tekemään ja katsomaan eteenpäin.

Silloin kuin itse olin romahduksen partaalla, ja ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärsin, etten enää jaksa kulkea yksin elämääni ilmestyi enkeli, joka talutti minua kirjaimellisesti kauppaan, työkkäriin, lääkäriin jne.

Laitanpa tähän yhden tarinan, jonka luin eilen Antony de Mellon kirjasta:

Raajarikko Kettu.

Arabialainen mystikko Sa'id kertoi seuraavan tarinan:

Mies kulki metsän läpi ja näki siellä ketun, joka oli menettänyt jalkansa. Mies ihmetteli, miten kettu pysyi hengissä, mutta sitten hän näki tiikerin saapuvan paikalle riistaa suussaan. Tiikeri söi ensin itsensä kylläkseen, mutta jätti sitten loput saalistaan ketulle.
 Seuraavanakin päivänä jumala ruokki ketun samaan tapaan. Mies ihmetteli kovin jumalan suuruutta ja sanoi itsekseen: "Minäkin käyn lepäämään rauhalliseen paikkaan ja luotan täysin siihen, että jumala huolii kaikista tarpeistani.
 Näin hän tekikin useiden päivien ajan, mutta mitään ei tapahtunut. Mies oli jo lähes kuoleman kynnyksellä, kun hän kuuli äänen sanovan: "Sinä joka vaellat eksyksissä, avaa silmäsi ja näe totuus! Seuraa tiikerin esimerkkiä ja lakkaa jäljittelemästä raajarikkoa kettua."

Näin kadulla alastoman lapsen. Hän oli nälkäinen ja vapisi kylmissään. Kiivastuin ja snoin jumalalle: "Miten sinä voit sallia tämän? Miksi et tee asialle mitään?"
 Ensin jumala ei vastannut mitään, mutta yöllä kuulin äkkiä hänen sanovan: "Olenhan minä tehnyt asialle mitään. Minähän loin sinut."


---

Muuten Sasha. sanoissasi on perää. :) Vitamiineillä ja kivennäisaineilla On suuri merkitys myös mielen epätasapainossa.

Itse asiassa kyllä se lapsen yksin jättäminen itkemään voi aiheuttaa nimenomaan noin rajun trauman.
Kroppamme on edelleen viritetty savannille metsästäjä-keräilijä yhteisöön. Siinä tilanteessa lapsen jättäminen yksin itkemään tarkoittaa lapselle kuolemanvaaraa.

Lapsuuden hylkäämiskokemukset ovat siis itseasiassa "olen välittömässä hengenvaarassa"-kokemuksia. Ehkä tämä perspektiivi auttaa hyväksymään ne traumat. Toisaalta: Traumojen, tai ennen kaikkea niiden tunteiden läpikäyminen joita traumaa liittyy, aiheuttaa usein ihmisissä vastustusreaktion. Menneen kauhun ja surun tunteminen tässä päivässä, niiden ulos päästäminen, on nimittäin rankkaa puuhaa jota ihminen luonnollisesti välttelee loppuun asti.

Terapia ei välttämättä ole tarpeen, mutta voin suositella esim. Riitta Kokon Tunnepäiviä. Googlaamalla pitäisi löytyä. Hinta mitätön, tunteidenpurku tehokasta.

Se tähän päivään keskittyminen tarkoittaa ainakin minulle nimenomaan tarkkailevaa havainnointia omien ajatusten suhteen: Ajattelenko tässä päivässä automaattisia negatiivisia ajatuksia, tai onko minulla tänään kognitiivisia häiriöitä?

Se on ihan se ja sama missä ne ongelman syyt ovat, ratkaisu on kuitenkin nykyhetkessä.

No vähän aiheen vierestä mutta sinneppäin. Mulla diagnosoitiin AD/HD tiistaina ja monasti olen ollut masentunut kun en oikeen mitään oo saanu aikaseks josta seurauksena on ahdistus, näin niinkuin äkkiä selittettynä. en ikimaailmasa o eres ajatellu että ko "tautia" sairastaisin mutta sepä selvensi montaakin eri asiaa, eli tämä johdantona sille, että masennus on lieveoire esim tässä diagnoosissa jota pyritään hoitamaan tuloksetta koska hoidetaan seurausta, ei syytä. toivottavasti kukaan ymmärsi.

Mjaa...
Väitätkö, että aivot eivät ole osa ihmiskehoa ja ihmiskehoon ei vaikuta mikään suusta alas nielty?
Väitätkö ihan tosissasi, että aivojen balanssi ei ole sama kuin muun kehon balanssi,
joka voi sairastua, kun balanssi keikahtaa, kun esim. bakteerit lisääntyvät liikaa
ja estävät jonkun toisen toiminnon tai vaikka omat solut saa liikaa valtaa ja lisääntyy
holtittomasti ja käy loppuviimein tuhoamaan terveitäkin soluja?

Jos edelleen väität, että sillä, mitä päästäämme nielustamme alas, ei ole vaikutusta,
niin haastan sinut kokeiluun. :)

Osta se tavallinen suokkisatsi 2-300 g irtokarkkeja, pussi sipsiä ja 1,5 litraa colaa
ja syö sitä ennen vaikka pizza-slaissi tai pastaa lautasellinen.
Jos lisäät siihen hiukan suklaata, niin saat lisäpointseja.

Kun olet mässyttänyt tuon satsin, väitätkö, ettet ole väsynyt ja tunneherkkä
ja tunnet olosi mitä loistavimmaksi ja kauniiksi/viehättäväksi?
Voit lähteä iloisena vaikka heti lenkille ja jaksat juosta?
Et ole helposti suuttuva tai/ja helposti itkevä ja tunnet olosi mukavaksi ja iloiseksi
kenen tahansa seurassa ja kestät muiden mielipiteitä?

Mitä tällä on tekemistä masennuksen kanssa..?
No se, että nuo ovat masennuksen ensioireet. ;)

Niin... kait kuitenkin tunnet myös flunssan ensioireet..? ;)

Jos vielä haluat jatkaa kokeilua, niin pointseja saat siitä,
mitä useampana päivänä viikossa syöt sipsiä, mäkki-ruokaa, karkkia, suklaata,
pullaa ja keksejä. :)

Asun maassa, jossa lääketiede hyväksyy luontais -ja homeopaattisen lääkityksen
ja jossa kemiallisia myrkkyjä pelätään kuin ruttoa.

Suomalaiset älähtää heti, kun ne on niin pahoin kemiallisen lääketieteen otteessa,
kun siellä sillä monopoli-asema ja politiikka on, että asia näin päätetty ja siitä ei saa valittaa.  :-\

Itse olen Eklektikon kanssa samoilla linjoilla. Totta kai sillä on väliä mitä syö ja tietyt ruoka-aineiden sisältämät myrkyt kerääntyvät elimistöön ja vaikuttavat negatiivisesti myös serotoniinitasoihin ja moniin muihin asioihin.

Tosiasia on kuitenkin myös se, että ei ole pystytty vielä täysin todistamaan sitä, tuliko ensin muna vai kana - ensin masennus ja sitä kautta aivojen kemialliset epätasapainot vai epätasapainot aivotasoissa ja siitä johtuva masennus. Muna vai kana, tuskin saadaan koskaan loppua tälle asialle.

Minusta on sinällään aika epäpalkitseva lähtökohta lähteä etsimään mitään syitä millekään ongelmille jostain edellisistä elämistä, koska ne ovat asioita, joille ei voi tässä hetkessä tehdä mitään. Onnellisuudelle on oleellista tutkimustenkin mukaan se, että ihminen erottaa ne asiat, mille voi tehdä jotain ja mille ei ja keskittyy siihen, miten voi muuttaa niitä asioita mitä voi. Kukaan ei voi tietää varmasti onko edellisiä elämiä eikä sitä, että onko nykypäivän ongelmat täysin lähtöisin vain sieltä. Siksi mielestäni oleellista onkin keskittyä tähän päivään ja tehdä se, mitä tänä päivänä voi.

Olen toisaalta myös samaa mieltä siitä, että jossain vaiheessa ihminen alkaa nähdä itsensä vain masentuneena ihmisenä eikä osaa enää päästää irti ajatuksesta, että hän on uhri ja kärsivä ja herkkä ihminen (= masentunut) ja ei pysty päästämään irti näistä ajatuksista ja jää siihen "olen masentunut ihminen enkä muuta voi"- ajatukseen makaamaan.  Sekin on nimittäin aika iso muutos, että päättää, että ei näe itseään enää masentuneena, vaan jonain muuna.

Amen på den saken.

Osaatko lukea toisten tekstejä neutraalisti, vai teetkö aina omia rivien-väliin-tulkintojasi,
kuten teit minun tekstistäni?  ;D Ja kiihdytkö myös aina omista virhetulkinnoistasi
tällä tavalla?

Kiroitin, että virheelliset ajatustottumukset ovat SUURIN syy, eivät AINOA syy.
Vähemmän kiihkoa ja enemmän huolellista tulkitsematonta lukemista, kiitos.

1) Minä olin masentunut ja ahdistunut myös niinä vuosina, jolloin söin puhtaasti
elävää ravintoa. Siis ei sokeria, ei eläinkunnan tuotteita, ei lisäaineita.

2) Siinä vaiheessa, kun puutuin vahingollisiin ajatustottumuksiini, en puolestaan syönyt
ollenkaan niin terveellisesti, mutta itsetyöskentely auttoi silti minua.

Tottakai ravinnolla on merkitystä, ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.

Sinun kokeiluehdotuksesi sisälsivät muuten ruokaa joka toimii kuin päihde:
Sokeri ja gluteeni muodostavat suolistossa exorfiinia. Kyseessä on siis ulkoa
tuleva endorfiinin kaltainen aine. Siis opiaatti.
Rauhoittaa, väsyttää, ei ole kovinkaan terveellistä ja ennen kaikkea:
Koukuttaa rajusti. Minulla gluteenin syöminen lisää unentarvetta tunnin
verran vuorokaudessa. Ei kiva, joten en syö gluteenia.

Serotoniinireseptori on muuten glykoproteiini, eli proteiinin ja sokerin ristisiitos.
Jos ravinnosta ei saa tarpeeksi hyvälaatuista proteiinia, ei kroppa pysty
rakentamaan serotoniinireseptoreja. Ellei niitä ole riittävästi, on mielialakin matalalla.
(Elävän ravinnon pahin ongelma on juuri suuri proteiinikielteisyys, ne kun
tuppaavat olemaan happoa muodostavia.)

Ruoka on toki otettava huomioon mielialan suhteen, mutta jos joku fokusoi
kokonaan ruokaan tässä asiassa ja kieltäytyy tekemästä mitään omille
vahingollisille ajatustottumuksilleen, niin silloin on kyllä kyse torjunnasta ja
haluttomuudesta ottaa vastuuta omista ajatuksistaan.

Rivien väliin lukeminen ja toisten tekstien omavaltainen tulkinta on
oman henkilökohtaisen  mielipiteeni mukaan myös eräänlainen kognitiivinen häiriö.
Minä sanon aina juuri tasan niinkuin tarkoitan, rivien väliin lukeminen jää
lukijan omalle vastuulle. Samoin kuin sen aiheuttamat mahdollisesti rajutkin
tunnereaktiot.

 ???

Anteeksi, mielestäni vastaukseni oli neutraali? ???
Mikä tunnereaktio?  ??? Minulla ei ollut erikoisempia tunteita kirjoittaessani,
nyt on hiukan :uglystupid2: kummasteleva tunne..? ???

Tälläinen keskustelufoorumi on keskustelua varten
ja silloin pitää hyväksyä kaikenlaiset kirjoittajat mielipiteineen.
Jos joku on erimieltä kanssasi tai näkee asian toisin,
niin se ei tarkoita vielä, että päässä (pahemmin) vibbaa.

Toki rakastan näitä netti-psykiatreja, jotka pystyy lauseista päättelemään
kirjoittajan mielensairauksia ja tunnetiloja. :)
Myönnän, että pahimmat kukkuu-tapaukset kyllä pitää itsellänikin silmään. ;)

Minun pitäisi ehtiä siivota kotona, en ole sitä ehtinyt (muka) töiden
ja opiskelujen vuoksi, kerro, onko minulla kaksisuuntainen mielenhäiriö, skitsofrenia
tai jotain pahempaa?  :)
Mitäs ruokaa ja vitamineja pitäisi napata, että alkasi homma toimia? :)

Sasha:
Tarkempaa lukemista.
Kirjoitin:
Oman henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan rivien väliin lukeminen on...

Huomasitko? Kyse on mielipiteestä, ei faktasta.  ;)
Mielipide on mielipide. Jos minä en tykkää maksalaatikosta, niin se on mielipide,
eikä se kerro mitään maksalaatikon ravintosisällöstä, joka puolestaan on fakta.
En siis väitä, että rivien väliin lukeminen on ihan faktana kognitiivinen häiriö,
vaan se on minun mielestäni eräänlainen kognitiivinen häiriö. Mielipide, ei fakta.

Miten muut mainitsemasi asiat liittyvät tähän?
En ole puhunut bipolaarihäiriöstä tai skitsofreniasta mitään. Sinä otit ne puheeksi.

Kerron vain ajatuksia, joita tekstisi herätti. Muuta en voi, koska sinua edustaa
minulle internetissä vain tekstisi, enkä tiedä sinusta mitään.

Siitä olisin kuitenkin kiinnostunut, onko sinulla mielipidettä ajatusten vaikutuksista,
kuten sinulla oli ravinnon vaikutuksista masennukseen. Sitä kun et kommentoinut
lainkaan, vaan puhuit vain ravinnosta.

Itse pidän molempia asiaan vaikuttavina tekijöinä, tosin omalla kohdallani ravinto
ei auttanut yhtään mitään, kun ajatukset olivat pielessä.

Hmmm.. olisko Berocca-kuuri paikallaan..?  :)
Sillä on positiivista vaikutusta hermoihin ja yleiseen kimpaantumisiin. :)

En osaa puhua kuin omasta elämästäni, ja se pysyy balanssissa, kuten masennuskin
työtä tehden, opiskellen, laskut maksaen ajallaan, ruokavaliosta huolta pitäen,
harrastaen liikuntaa ja miellyttäviä asioita, ystäviä tapaillen
ja miesystävän rakkaudesta ja huomiosta nauttien. :)

Kait kodin järjestyksellä ja kauneudella on vaikutusta mieleen..?
Siksi tuo kotona odottavat pyykkikasat ja epäjärjestys ahdistavat..? :-\

Masentuneiden ihmisten elämän perusasiat ovat usein vinksallaan, olen huomannut. ;)

..mystistä.

 :D ;D :2funny:

... ottakaamme opiksemme. Joskus on ihan hyvä miettiä, ennen kuin laukoo.

:)

Mitä jos on sellainen kognitiivinen häiriö, että ei tajua, ei huomaa, ei myöskään opi..? ::)
Onko ylireagointi -> liika tunteellisuus ja vastaavasti laukominen, ilman tunteita -> tunteettomuus
kognitiivisia häiriötiloja..? : :o :o

Mitä jos jonkun elämä ja tunteet myllertyy netti-vastauksista..? :o :o :-X :-X

Sanokaa, mitä sanotte, mutta minusta jotkin mielenhäiriöt ja sairaudet
ovat aivan turhaan aliarvostettuja. Työpäiväni olisi huomattavasti tylsempää ilman niitä.  ::)

 Uskon että jotain kaikuja voi tulla edellisestä elämästä, kaikuja ja masennusalttius voi myös tulla lapsuudesta. Olen itse ollut masentunut ja silloin on ollut jokin syy jonka vuoksi olen tuntenut itseni voimattomaksi ja kykyni hallita elämääni olemattomaksi. Mutta alakuloisuuteen on ollut aina jokin Syy, se ei ole kirkkaalta taivaalta tullut. Uskon että joidenkin on helpompi valita se masisfiilis, varsinkin jos se tullut tutuksi ja ikäänkuin osaksi normieloa.

 Oli myös dokkari jossa kerrottiin pitkäaikaismasentuneesta jonka masennus on muuttanut aivojen rakennetta ja tietyt yhteydet ovat muuttuneet niin että mielihyvähormonituotanto ym on laantunut. He operoivat aivoihin jonkun sähköhärpäkkeen jonka taajuus säädettiin ulkoisesti ja se vaikutti suoraan mielialaan. Vipua käännettiin säätimessä toiseen suuntaan ja nainen alkoi itkeä, toisessa suunnassa tuli parempi sekä positiivisempi olo. Ajan kuluessa aivot ehkä osaavat hänen kohdallaan rakentaa uudestaan nuo yhteydet kun niitä stimuloidaan ulkopuolisesti tarpeeksi kauan. Ajatukset siis vaikuttavat konkreettisesti fysiikkaan.

Hieno juttu, että kysymykseni herätti näin paljon keskustelua :)

Siinä olen kyllä täysin samaa mieltä, että Suomen terveydenhuolto - ja etenkin psykiatrinen sellainen - on niin syvältä. Hyvinvointivaltio muka... Kun puhuin kaikista mahdollisista keinoista, tarkoitin lähinnä niitä keinoja, joita yleensä käytetään masennuksen hoitoon (lääkkeet, terapia ym.). Tai ainakin sellaisen käsityksen olen ystäväni puheista saanut. Mutta verikokeiden ottamisesta en tiedä yhtään, itse asiassa ei ole edes tullut mieleen kysyäkään että onko otettu ja tutkittu.

Taidankin ehdottaa ystävälleni edellisiin elämiin palaamisen sijasta verikokeisiin menemistä. Olisi kyllä huippua, jos sairaus johtuisikin vain esim. jonkun vitamiinin puutteesta ja mielen tasapaino lähtisi palautumaan sitä kautta :)

Totta. Minulla on suomalainen ystävätär, joka ei osaa/pysty valitsemaan
tietoisesti edes nyt sitä tekohymyä naamalleen,
että muut tuntisivat olonsa mukavaksi, eikä vaivautuneeksi.

Hän myös seurassa tekee speciaalin masennusesitykset
(vaikka se ei olisi edes sopivaa käytöstä tilanteeseen),
valittaa elämän surkeutta, vähättelee omaa ulkonäköään ja muuta, hei-huomatkaa-minut,
elämän-ja-kaiken-pitää-pyöriä-minun-ympärilläni, kaikki-on-minua-vastaan
ja kaikki-vihaa-ja-inhoaa-minua osioilla.
Siitäkin huolimatta, että muu seura ja ihmiset ympärillä olisivat hyvin iloisia ja huomioon ottavia. ;D :2funny:

Se on tehnyt sitä niin kauna kuin olen hänet tuntenut, kohta 16 vuotta
ja se ei ole siitä muuttunut miksikään. :)



Kyllä siinä on taikaa, kun tietoisesti alkaa, siis jo pitäisi kohteliaisuus syistä mielestäni,
hymyilemään, -vaikka siihen ei olisi aihettakaan- kuten suomalaiset sanoo.
Hymyyn on aina aihetta, koska se ei tarvitse aihetta. ;)

Valitettavan totta Suomessa tuo.  :-\

Minulla on monia tuttavia hoidettu masennuksesta, vaikka syy on ollut kilpirauhasen vajaatoiminta.
Itsekin olen Suomessa saanut masennuslääkkeet raudan puutteeseen,
kun väsytti ja oli voimaton olo.  ;D

Itseironiasta on hyötyä! Jos pystyy vitsailemaan omista nuppi-krampoista,
niin se on jo askel eteenpäin, jos pystyy nauramaan sille/niille.

Eipä siinä, eipä tätä elämää ja muita ihmisiä selväjärkisenä kestaisikään... ;D :2funny:

Suomessa todella on aika huonolla tolalla mielenterveyden hoito. Periaatteessa täällä osataan jossain määrin, mutta kun maa on niin masentunutta väkeä pullollaan ja eikä rahoja panosteta tälle alueelle, niin kyllä se sitten näkyy. Myös hoitohenkilökunta on aika huonosti koulutettua monin paikoin ja esim. tutkimusten mukaan täällä Suomessa valmistuvat psykologit ja psykiatrit eivät ole ollenkaan valmistautuneet konkreettiseen työelämään opiskeluissaan ja heillä on todella huonot taidot mennessään työelämään verrattuna moneen muuhun maahan. Eli kyllä tämäkin varmaan vaikuttaa. Itsekin olen sellaisiin urpoihin törmännyt, että enemmänkin hoidettavaksi kuin hoitajaksi pitäisi moiset laittaa.  :idiot2:

Niinpä.  :-\

Toinen juttu on se, että talvisin pimeys vielä lisää Suomessa noita mielenterveysongelmia.
Taroteissakin on tuttua, että Kuu tuo esiin, pelkoja, harhoja, surua,
väärinymmärryksiä ja valheellista valoa ylipäätään.

Täällä kun olen suhteellisen tasaisessa auringon valossa, niin huomaan
joka syksy ja talven aikaan minun pitää olla todella varovainen sanoissani
kaikessa kanssakäymisessä suomalaisten kanssa, josta nettikirjoittelussa
se oikein korostuu.

Tuntuu, että keväisin ja kesäisin voi puhua paljon suorempaa ja vitsailla enemmän,
porukalla löytyy joustavuutta, ymmärrystä ja huumorintajua.

Pahin, siis riitaisin aika suomalaisten kanssa mielestäni on Lokakuun puolesta välistä
Helmikuun puoleen väliin.

Ystäväni, joka on TJ:na eräällä elektroniikka-alan yritysryppäässä,
joka tekee mm. mikrofoneja Nokian puhelimiin, päivitteli justiinsa,
että tähän aikaan suomalaisia on turha saada innostumaan mistään uudesta
ideasta ja mallista ja Suomen päästä tulee valituksia, väärinymmärryksiä
ja kohtuuttomia vaatimuksia niin paljon,
että isoimmat jutut kannattaa tehdä vasta Helmikuun jälkeen,
kun porukka on paremmalla tuulella. ;D

Kyllä voi, olen melkoisen varma, että oma sairastumiseni, joka tosin oli fyysinen, mutta minulla oli psyykkisesti huono olo ilman syytä aikaisemmin ja syy olooni osittain johtui siitä, että oli vain minun aikani puhdistaa karmaani. En osaa sitä vielä oikein sanoin selittää tai antaa neuvoam aihe on minulle aivan liian tuore ja ajatukseni eivät ole vielä jäsentyneet ja toisaalta kyse voi olla myös varhaislapsuudessa koetusta traumasta, jolloin on ymmärtänyt jotakin väärin ja muuttanut luonnollista ajattelutapaansa. Näitä muistoja ei välttämättä terapia tuo esiin, mutta hypnoosi, matka itsetuntemukseen jne. voi auttaa.

Sen neuvon voin antaa, että joskus on vain helpointa kuunnella itseään ja pyrkiä ymmärtämään, että kaikkea pahaa oloa ei tarvitse sanoin selittää, niiden merkitys aukeaa jos on aukeakseen. Tärkeintä on vain koettaa löytää myötätunto itseään kohtaan sydämestään, jos yksin ei siihen kykene niin ehkä avun voi saada joltakin muulta henkilöltä vaikkapa auttajalistasta.

 

Valitettavasti karmasta irtipääseminen ei ole noin helppoa. Kuvitellaan vaikkapa tilanne, että olet kerryttänyt karmaa edellisistä 30 000 elämästä, ja nyt sitten päätätkin, että en enää kanna niitä mukanani. Karma on suoraan resonanssinlakiin sidonnainen tekijä, ja sen olemassaoloa ei kukaan määritä, mutta se on silti olemassa (ristiriitaista, eikö totta :D). Resonanssi lienee ilmiönä kaikille tuttu, mutta se toimii myös niin, että kaikki ne ajatukset, tunteet, teot jne. mitä meissä on vaikuttavat niin ympäristöömme kuin sisimpäämme. Toisinsanoen voimme kuvitella, että se karma jota olemme kerryttäneet itseemme vaatii jonkin vastateon (resonanssinlakiin viitaten) että se kumoutuu. Poistaessamme karmaa taas vastaavasti, emme voi/saa odottaa mitään palkintoa jotta se oikeasti vaikuttaa. On olemassa todella tehokkaita meditaatioita karman poistamiseksi, mutta parasta mitä yksilö voi tehdä ilman erinäisiä tekniikoita on jokin yhteiskunnallisesti hyödyllinen teko (vaikkapa sairaiden auttaminen jne).

Asia on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka raamatun uusiksi (jossa muuten on hyvin paljon viittauksia myös tähän karmaan), mutta nyt en sitä tämän enempää ala puimaan :) Hauskaa syksyn jatkoa. :smitten:

Ylläoleva on vanhan energian vastaus, joka oli voimassa ennen harmonista konvergenssia vuonna 1987. Sen jälkeen kaikki vanhat säännöt alkoivat muuttua uuteen uskoon.

Toki jos uskoo olevansa edelleen sidottu karmaan, niin sitten on, mutta se on silloin ihmisen oma vapaa tahto olla kiinni vanhassa karmassa. Mutta nyt, ensimmäistä kertaa ikinä näissä uusissa energioissa, karmasta voi todella sanoutua irti, jos vapaa tahto on sellailnen.

Jopa astrologisesta kartastaan voi nykyään sanoutua irti ja ryhtyä olemaan jotakin aivan  muuta, kuin mitä se näyttää. Tämäkin korkeamman minän kautta.

DNA:hansa voi vaikuttaa myös suoraan korkeamman minän kautta.

Nämä kaikki ovat aivan uutta ja ensimmäistä kertaa mahdollista nyt juuri harmonisen konvergenssin ja värähtelyjen nousun kautta. Asiat, jotka olivat ennen mahdottomia, ovat nyt mahdollisia. Asiat, joita varten ennen piti paastota lannevaatteessa selibaatissa vuorenhuipulla vuosikymmenen verran, onnistuvat nyt tavallisilta pulliaisilta puolivahingossa.

Tämä on se, mitä Kryon ja lukuisat muut kanavat ovat kanavoineet jo pitkän aikaa.

Toisaaltahan tämä on aika "pelottava" tieto:
Olemme täydellisesti vastuussa omasta elämästämme ja siitä millaiseksi se muodostuu. On mahdotonta enää heittäytyä avuttomaksi ja syyttää karmaa, astrologista karttaa tai mitään muutakaan omista ongelmistaan. Olemme kaikki luojia ja luomme oman todellisuutemme. Vastuu on meidän, ei kenenkään eikä minkään  muun.

Riippuu näkökulmasta, se on myös suuri mahdollisuus ja onnenavain, mutta se on totta, että vastuu on melkoinen.

Kun luen näitä kirjoituksia täällä, niin mikä ihme siinä on, että normaali tavallisen
elämän kuntoon laittaminen ja sen eläminen tässä hetkessä on niin hemmetin vaikeaa,
että pitää paeta menneisyyteen (tässä tapauksessa entisiin elämiin)
ja mielikuvitusmaailmaan (tässä tapauksessa ideologiaan, ismiin, uskontoon),
kun meidän ensisijainen tehtävä on elää ja ratkaista pulmat
ja tehtävät TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ JA TÄSSÄ HETKESSÄ!? :uglystupid2:
javascript:void(0);
Odotan aikaa, jolloin tavallisen elämän, tässä hetkessä ja jalat maassa eläminen
tulee taas muotiin ja sitä aletaan arvostamaan jälleen ja sitä halutaan kehittää paremmaksi. :)

On minullekin sanottu ja kanavoitu, että olen ollut sitä ja tätä entisessä elämässä
ja nyt minulla tässä elämässä tämä ja tuo karma maksettavana.
Jos olisin ottanut tuosta jonkun ongelman itselleni, niin kyllä aika kukkuu-kunnossa
mieleltäni olisin, siis pahemmin kuin nyt. ::)

Hauskaa tässä on se, että samainen kanavoija "päästi minut synnistä"
myöhemmin, kun sanoin, että en ymmärrä kanavointiasi, kun en koe ongelmaksi sitä
ja ennustuksesikin meni vituralleen elämästäni ja sanoi minun olevan vapaa karmastani,
siksi minulle ei voi edes ennustaa, koska päätän itse omasta elämästäni
ja olen itse oman elämäni pomo.  ::)

Niinpä niin. ;)

Luulen, että joidenkin ihmisten ongelma on se, että ne ottaa sieluunsa
muiden ihmisten sanomiset ja mielipiteet, eivätkä edes kyseenalaista sitä,
voivatko he olla väärässäkin. Kyllä siinä masentuu kuka vain!

Oma elämä täällä pitää elää ja sinä olet itsesi paras ystävä ja auttaja.

Vastuun ottaminen omasta elämästäkö siinä pelottaa niin paljon, että muihin pitää tukeutua
ja paeta menneisyyteen ja/tai mielikuvitusmaailmaan? ???

No Kauriilta tuo realismi sujuu ihan luonnostaan.  ;D

Otan myös vastuun omasta elämästäni ja kannankin sen tuomat seuraamukset.

Ei tarvitse syyttää toisia ihmisiä tapahtuneista asioista.
Eikä elinolosuhteitaan, yhteiskuntaa..jne...

Joillekkin asioille ei mahda mitään, mutta sille mahtaa, miten niiden kanssa elää.

Monessa asiassa ihminen voi tehdä valintoja, mitä tekee ja miten toimii.

O0

Tunnen erään naisen, joka on todella syvällä, elämässään
ja kärsii masennuksesta ja yllätys-yllätys,
on mukana kaikenlaisessa hihhuli-ideologioissa ja ismeissä ja uskoo,
että entisestä elämstä hänellä on pahoja karman velkoja, koska hänelle on niin
muut hihhulit sanoneet.

Tyyppi ei maksa laskujansa, ei huolehdi ylipäätään jokapäiväisistä asioistaan,
ei hakeudu koulutukseen, vaikka töitäkään ei saa ja sillä on tämän tästä
hätä, kun ulosottomiehet ovat ovella, häätö uhkaamassa ja välillä ei ole rahaa ruokaankaan.

Lienee selvää, että normaalit ystävät ovat kadonneet ja se käy tyydyttämässä
yksinäisyyttään erilaisilla ennustajilla, selvänäkijöillä, kanavoijilla, energiahoitajilla sun muilla,
jotka ottaa siltä ne vähätkin rahat ja sitten taas on joku lasku maksamatta tai/ja ei ole ruokaa.

Miesystävääkään ei ole sen enempää kuin muitakaan ystäviä,
koska kuka nyt oikeasti jaksaa oman elämänsä ohella jotakuta,
joka valittaa koko ajan, on vailla koko ajan jotain (yletöntä huomioimista, läsnäoloa, apua, rahaa)
ja kykenee keskustelemaan vain entisistä elämistään, auroista, kirouksista,
henkisestä elämästä jne. ?

Minun mielestäni hän on oravanpyörässä, josta on vaikea päästä eroon,
koska normaali arki elämä on niin kamalaa, kun se ei huolehdi siitä,
vaan kaikki elämä ja energia menee siihen, että se entinen elämä oli niin mahdottoman
mukavaa, kun oli rikas kartanoitsija, hallitsija ja niin..  :-\

Jos se vain lakkaisi uskomasta, ettei sillä ole mitään karman velkoja entisestä elämästään,
vielä parempi, jos se ei edes uskoisi niihin entisiin elämiin.
Voisi nimittäin pelastaa tämän nykyisen todellisen elämän. ;)

Itseäni on tämä nykyinen masennuskeskustelu mietityttänyt jo pidemmän aikaa. Osittain sen takia, että siihen on erittäin vaikeaa tuoda omia näkemyksiään ilman, että eri mieltä olevat osapuolet suuttuvat verisesti, jolloin heidän ensimmäinen vastarepliikkinsä on, että sinä et ole koskaan kokenut masennusta, sillä ethän muuten sanoisi noin. Masennus ja muut mielenterveysongelmat vaikuttavat pyhiltä ja mielenterveysongelmaisia tulisi kohdella silkkihansikkailla, heidän elämäänsä ja ajatuksiaan ei saisi kritisoida, koska heillä on niin vaikeaa. Miksi masennuksen taustalla ei voisi olla jotain niinkin aineellista kuin huonot elämäntavat ja vääristynyt asenne elämään?

Itse olen samaa mieltä Sashan kanssa siitä, että masentuneille olisi vain parhaaksi keskittyä oman arjen hoitamiseen, ruokaan, liikuntaan, lepoon ja työntekoon tai opiskeluun. Koen tärkeänä, että masentunut ihminen ei eristäydy yhteiskunnasta. Työttömienkin olisi hyvä toimia aktiivisesti esimerkiksi vapaaehtoistyössä tai vastaavissa sosialisoivissa ja tietyllä tapaa velvoittavissa tehtävissä. Arki kuntoon ensin.

Koen myös, että omalla asenteella ja tahdolla on suuri rooli siinä, kuinka hyvin selviää vastoinkäymisistä, pienistä ja suurista. Jokaisen täytyy opetella selviämään tietyistä asioista, siitä, että kaikki ei aina mene niin kuin pitää, koen sen samanlaisena asiana kuin puhumaan ja liikkumaan opettelemisen. Jokaisella täytyisi olla tietoa ja taitoa selviytyä elämästä, jos se jostain syystä puuttuu, se täytyy opetella. Sen lisäksi tarvitaan suhteellisuudentajua ja elämän tosiasioiden ymmärtämistä. Kyllä jokaisen tätyy tajuta, että lyhytaikaisena ilmiönä alakuloisuus ja "masennus" kuuluvat elämään, jos olet joskus alakuloinen, ei se tarkoita sitä, että olisit sairas. Ja sen takia en koe hirveän järkeväksi etsiä apua ensimmäisenä henkimaailman puolelta, jos edes arkisen todellisuuden asiat eivät ole hallinnassa, eivät tule myöskään henkimaailman asiat olemaan.

Uskon myös vakaasti siihen, että jokainen meistä on kontrollissa omasta elämästään, kukaan tai mikään ei määrää tai kerro sinulle, että sinä olet nyt tällaista masentuvaa tyyppiä, eivät edes astrologiset kartat tai edelliset elämät. Kyllä jokainen on itse vapaa päättämään tässä hetkessä miten asennoituu ja suhtautuu elämään. Omaa kokemustaan elämästään voi muuttaa ja sitä täytyykin muuttaa jos nykyinen asenne ei kanna pitkälle. En usko pätkääkään, että edelliset elämäni määräisivät mitä minä voin tässä elämässä tehdä ja tuntea. Uskon, että persoonamme toki vaikuttavat siihen, miten otamme maailman vastaan, osa meistä on taipuvaisempia melankoliaan, mutta jos itse hyväksyt masennuksen kuuluvan osaksi itseäsi, et tule koskaan olemaan muuta kuin masentunut.

Itse olen nähnyt lähipiirissäni paljon masennusta ja oikeastaan sen takia näkemyksinä siitä on mitä on. Osa tuttavistani on niitä, jotka ajattelevat, että masennus on osa heitä, he ovat ikään kuin hyväksyneet olevansa masentuneita eivätkä koe haluavansa tai jaksavansa muuttaa asioitaan mihinkään suuntaan. Silti he eivät näe, että suurella alkoholinkulutuksella tai huonoilla elämäntavoilla noin muutenkaan on yhteyttä heidän masennukseensa. He siis jatkavat samaa rataa, syövät lääkkeitä ja käyvät juttelemassa ammattiauttijille ilman apua ja koko ajan hyväksyvät hiljaisesti tilansa.

Osan taas tietyllä tapaa koen "haluavan olla masentuneita", he tuntuvat alitajuisesti ajattelevan, että heidän elämänsä on jotain enemmän, koska heillähän on rankempaa kuin muilla. He kokevat elämänsä tyhjäksi ilman masennusta, aivan kuin onnellinen elämä tarkoittaisi sitä, että he olisivat kokemattomia. Koen myös, että nyky-yhteiskunnassa se, että et ole saanut burn outtia jossain vaiheessa elämääsi tarkoittaa, että et ole saavuttanut mitään. Itse koen tämän näin ja pidän sitä surullisena, koska jos ihminen "haluaa olla sairas", hän ei tule koskaan olemaan terve. Mielestäni vastoinkäymisten lisäksi täytyisi oppia hyväksymään myös onnellisuus ja hyvät asiat, mikä ei tunnu olevan itsestään selvyys.

Tästä jutusta jäi nyt kauheasti pois, mutta tässä vähän tiivistetysti mitä asiasta ajattelen. Toki tämä on vain mielipide, joten ei otetan liian vakavasti.

Joskus ei ole muuta vaihtoehtoa, vaikka ihminen olisi saanut elämältä kaiken niin jos hänen sisäinen maailmansa ja oma elämänsä ei kohtaa niin ei siinä mikään auta. Me sairastumme yleensä vielä fyysisesti ja voimme pahoin vaikka emme tiedä mikä olisi syy.

Jokaisella on oma tasonsa ja siinä tasossa on hyvä elää. Jos joku toinen saavuttaa sen pienemmällä vaivalla ja tyytyy omissa silmissään vähempään niin sehän on hyvä, mutta joskus vain tulee jatkaa matkaansa, uskaltaa.

Ja totta, tärkeintä on se, että mieli, ulkoinen elämämme ja henkemme on tasapainossa. Ja se tasapainossa olo tarkoittaa sitä, että jokainen noista osa-alueista on yhtä tärkeä. Ja sen saavuttaakseen, ainakin minun on tarvinnut olla hyvinkin puhdas ajatuksilta ja teoiltani. Ja sitä puhtautta on myös huolehtia omasta elämästään riittävän hyvin. Silloin syö oikein, maksaa laskunsa ajallaan ja kyllä myös on irti riippuvuuksista.

Minulle joku sanoi aikoinaan, että paras tapa saavuttaa sisäinen tasapaino on siivota omat tapansa, kotinsa ja elämänsä aivan konkreettisella tavalla. Ja se toimii uskokaa pois.

Masentunutta ja mielensä haavoittunutta todellakin tulee kohdella silkkihansikkain, edetä varovasti ja tukea heitä oivaltamaan itse omat ongelmansa. Se on vaikea työ, koska joskus elämässä on tapahtunut todella isoja traumoja, oma elämän valinnat tuntuvat vääriltä ja muutos on liian pelottava.

On olemassa kahdenlaista masennusta, ulkoista ja sisäistä. Tämän lisäksi on olemassa kaksi ääripäätä reagoida ongelmiin, syyttämällä itseään ja syyttämällä toisiaan. Jokainen tapaus on erilainen, jokainen mieli on erilainen, sairastumistaustat ovat erilaiset ja parantumiskeinot ovat erilaisia. Se, joka ei ole käynyt masennusta läpi on pääsääntöisesti melko kyvytön ymmärtämään kuinka pohjalla ihminen voi olla.

Syrjäytyminen on yksi suurin riski masennuksessa. Vaikka arki tuleekin laittaa kuntoon niin joskus ihminen tarvitsee todella paljon lohtua, kannustusta ja jotta asiat sujuu hänen on kyettävä kokemaan itsensä tärkeäksi, rakastaa itseään ja jos sitä ei tee ei koskaan tule paranemaan. Kaikki kulkee käsikädessä. Jos masentunut korjaa vain itsensä ja elämänsä, masennus voi tulla tasapainon saavutettaessa yhä voimakkaampana takaisin.

Parantuminen on aina kolmijakoista, henkistä, psyykkistä ja ulkoista. Yhtäkään ei saa vähätellä, jokainen osa-alue on tärkeä, mutta joskus ihminen sairastuu vain henkisestä syystä, hänen mielensä on täysin kunnossa ja elämä moitteeton. Joskus jo pelkkä vaikea avioliitto sairastuttaa ja ihminen parantuu eroamalla ja joskus vaikea trauma sairastuttaa ja ihminen voi huonosti vaikka hänellä olisi kaikki muutoin kohdallaan. Siksi koskaan ei voi yleistää asioita.

Asenne, tahto, usko ja toiveet ovat äärettömän tärkeässä roolissa. Ilman niitä ei yksinkertaisesti mikään onnistu tai onnistuu, mutta ei sillä tavoin kun on tärkeää. Vastuu elämästä todellakin on meidän, mutta ei meidän tarvitse silti yksin sitä vastuuta kantaa ja yksin elämäämme kulkea. Kaikki me ystäviä, myötätuntoa toiselta tarvitsemme. Vaikka vastuu onkin oma niin ei meistä kaikista löydy valitettavasti sitä taitoa päättää omasta elämästään ja valinnoistaan. Kunpa se olisikin niin helppoa.

Sinulla on in hienoja ajatuksia, mutta otitko huomioon, että joskus elämä tarjoaa meille aikamoisia haasteita, joihin itse emme voi vaikuttaa, läheisemme kuolee, sairastumme vakavaan sairauteen, menetämme työpaikkansa ja silloin elämästä tulee melkoisen haastavaa.

Niin no, ehkäpä otin asiaan vähän turhankin fyysisen näkemyksen, toki en kiellä sitä, että henkinen puoli ei olisi yhteydessä hyvinvointiin, mutta itse koen parhaana lähestymistapana laittaa ensin konkreettisen maailman kuntoon. Ja koska itselläni tämä on toiminut vaikeidenkin aikojen keskellä niin ajattelen ehkä liiankin paljon sen toimivan kaikilla ^^

Itselläni on taustalla monta vuotta syömishäiriöitä, jotka aiheutuivat narsistisen ystäväni hyväksikäytöstä ja pyrkimyksestä päästä siitä irti. Koin ikään kuin syömishäiriön olevan se ainut henkilökohtainen asia, johon kukaan muu ei päässyt käsiksi. Vuosin myötä tilanne ajautui melkeinpä täydelliseen yksinäisyyteen ja eristäytyneisyyteen. En koe kuitenkaan tarpeelliseksi jakaa tässä asiasta juurikaan enempää. Minulla parantuminen alkoi siitä, kun mielenterveyshoitoon pääseminen pitkittyi jonojen vuoksi ja sisuunnuin siitä, silloin päällimmäinen ajatukseni oli, että pe***le, jos ei apua tule, niin sitten ei tule, tästä selvitään vaikka hampaat irvessä.

Siitä lähti konkreettisesti oman elämän muuttaminen, pakotin itseni syömään ja elämään terveellisesti, hankin hyviä harrastuksia, joissa minulla oli hyviä tavoitteita. Pakotin itseni sosiaaliseksi ja järkeilin maailman ja oman minäkuvani. Kuitenkaan kaikesta huolimatta en koe, että missään vaiheessa sairauksiani ja kokemuksiani olisin elänyt huonoa elämää. Suhtauduin silloin asioihin itseironisesti ja naureskelin, että kylläpäs minulla menee huonosti, mitähän seuraavaksi. En ajautunut sinänsä missään vaiheessa itsetuhoon, sillä pidin sitä naurettavana, enkä missään vaiheessa nähnyt luovuttamista vaihtoehdoksi.

Jälkeenpäin ajateltuna olen tietyllä tapaa kiitollinen, että koin mitä koin, sillä se on tehnyt minusta vahvan ja itsenäisen ihmisen, joka uskoo, että oma elämä on omissa käsissä, aina voi tehdä jotain. Vuosien jälkeen en tunne surua tai koe, että jos joku puhuu näistä asioista, että se kolahtaisi arkaan paikkaan, sillä olen hyväksynyt menneisyyteni. Olen nykyään oppinut myös ymmärtämään, että itsetunto ei ole ulkoinen ominaisuus, vaan se on jokaisen perusominaisuus, se on se tukipilari johon elämässä täytyy luottaa. Toki paranemiseeni vaikutti meditointi ja joogaaminen, mutta ne tulivat vasta alun jälkeen, sen jälkeen kuin tein tietoisen päätöksen.

Itselläni on siis varsin konkreettinen suhtautuminen henkisiin asioihin, mielestäni kaikki henkinen on samalla myös fyysistä, esimerkiksi meditaatio rentouttaa kehon, koska aivomme antavat sille rauhan puhdistautua ja olla reagoimatta fyysisiin ärsykkeisiin jne. Minulla asia meni siis näin, mutta pidän periaatteessa itseäni ihmisenä, joka ei helposti vaivu alakuloisuuteen tai masennu, ihmisellä joka on taipuvainen melankoliaan ei minun tieni välttämättä toimi. Jokasen täytyy siis löytää oma tiensä, minä koen jo löytäneeni. Tietysti en voi sanoa, että olisin kokenut läheisen henkilön menetyksen, joten siitä selviämisestä en voi edes puhua.

Minun adoptio-äitini sanoo aina, että kodin siivoamisessa ja järjestelemisessä
siivoaa ja järjestelee samalla oman psyykkeensä.
Samoin kauniissa, puhtaissa ja silitetyissä vaatteissa hoitaa mieltään
ja mitä muuta kivaa hän aina miettii. ::)

Kysymyshän molemmissa on ankkuroimisessa itsensä maahan,
jolloin ajatus selkiytyy ja itsellä on hyvä olla.
Masentuneiden ongelmahan on se, että niillä ei ole jalat maassa -> ei maadottuneet
ja ne leijailee liikaa ajatuksissa, harhoissa, mielikuvitusmaailmassa jne.

Yksinkertainen harjoitus joka vähänkään masentuneelle on mennä
luontoon kävelemään, halailee puita ja vaikka ottaa maata/kiviä käsiinsä ja tuntee sen.
Toinen keino on ottaa kävelylenkillä kengät ja sukat pois ja kävellä avoin jaloin hetken.
Jos on lunta tai märkää, sen parempi, -ainakin tuntee paremmin. :P

Mamushkan vinkkejä. ;)

Joillekin tosin riittää siivoaminen ja laskujen maksu siihen maadoittumiseen.

Kun maadoittunut, jalat tukevasti maassa, niin voi alkaa ilman psyykksitä vaara
miettimään niitä henkisiä juttuja.
Muutoin kyllä saa asiansa ja sitä mukaa elämänsä ja psyykkeensä vielä huonompaan tolaan.

Oih - kiitos, että muistutit tästä!  :smitten:

Sinulla oli viisas adoptio-äiti.

Hän ON edelleen. ;)

Vielä parempi! Minä kun joudun itse puhumaan menneessä muodossa niin se näköjään tuli niin luontevasti.