Astro Foorumi

Tutustu sellaiseen kirjaan kuin Arthur Myers Eläimet puhuvat ihmisille, voi olla, että se puhuttelee sinua. Kyllä minulle joidenkin eläinten kanssa syntyy hyvinkin syvä suhde. Etenkin koirani kanssa, me luemme toisiamme kuin avointa kirjaa ja kun minua on henkiparannettu niin koira välillä tuntee energian ja ilmoittaa tervehdyksensä aivan kuin joku olisi tullut käymään.

Surullinen yhteensattuma tässä kävi kissani kanssa, joka oli aina tukenani ja ilonani, kun löysin parantajani niin kissa katosi samana iltana. Ei vain tullut enää kotiin. Ajattelin, että ehkä se oli tehtävänsä tehnytkin ja jatkoi matkaansa, mutta sellaista kissaa vain ei ole toista ja totta kai olen kaipaan kovin. Ehkä me vielä tapaamme.

Upea lahja Rakkauden valo.  :smitten:

Mulla on nuoruudesta kokemus "eläinkuiskaamisesta". Siskolla oli koiranpentu hoidossa jonkin aikaa muutaman viikon, jollain tavalla sitten kun puoliajatuksissani koiran temmellystä seurasin niin huomasin että ihan kuin se jotenkin reagoisi mun ajatuksiin. Lähdin sitten kokeilemaan ja kutsuin velipojankin katsomaan kun leikittiin hauvelin kanssa sellaista leikkiä että mä kerroin ajatuksissani paikan minne juosta ja koira juoksi, aina yhtä iloisena ja vähän samalla tavalla kuin olisi lelua heittänyt niin hauveli jäi odottamaan ajatusta uudesta paikasta minne juosta.

Vähän tuon jälkeen kokeilin samaa siskon omaan koiraan mutta ei onnistunut ja sen jälkeen asia sitten unohtuikin, kunnes nyt taas muistin. :)

Käytiin luontaislääketieteen kursseillä läpi ja harjoiteltiin sydänyhteyden luomista hoidettavaan, mikä auttaa sisäisen sieluyteyden muodostamisessa ja kommunikoinnissa sisäisillä tasoila. Sama rakkausyhteyden muodostaminen eläimeen voisi kanssa toimia. Luulen että eläimillä ja lemmikkieläimillä olisi paljonkin viisasta kerrottavaa kunhan vain me ihmiset maltettaisiin kuunnella ja hyödyntää sydänyhteyttä.  :smitten:

t.Free

 :smitten:


 :smitten:

Olen aina, läpi koko elämäni tullut aina toimeen paremmin eläinten kanssa kuin ihmisten.

Ainutkaan vihainenkaan eläin ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa minulle,
jos vahinkoa ei lasketa, esim. iso koira kaatanut minut innostuneena
tai hevonen litistänyt kipiemmin, kun ne hieroo otsaansa minuun tms.
ja sitten ne on ihan  :-[ jos ne on vahingossa satuttanut ja saattavat itkeä.

Käsittelepä vhainen ihminen... pfff.. ::) ..I am out of the business. :P

Ah..! Mutta lasketaanpas mukaan ilkikurisuus, joka löytyy ihan
samalla tavalla eläimeltä kuin ihmiseltä. :D

Bio-äidilläni oli yksi sellainen koiran kokoinen mini-poni, joka aina esim. hiljaa hiipi taakse,
puraisi pyllyyn ja pinkaisi äkkiä hirnuen karkuun.  ;D :2funny:
Samainen poni oli oikein hellyyden kipeä ja kerjäsi oikein suloisesti paijausta,
mutta kun se oli aikansa ollut paijattavana, niin taas alkoi leikittää
ja se puraisu jonnekin ja hirnuen karkuun. ;D

Koiria, kissoja, vuohia, undulaatteja, hevosia ja poneja minulla on ollut
pääasiallisesti lemmikkeinä 11 kk:sta asti. Siksi en varmaan ole allerginenkaan millekään,
kun kun aina on ollut kissat ja koirat samassa sängyssä. ;D

Noita rakkauslapsia, orpolapsia ja kaltoinkohdeltuja meille pelastettiin paljon
ja olen toiminut eläinsuojelussa ja siksipä Suomessa, kun en välittänyt niin paljon
muista ihmisistä, niin tuli adoptoitua ja koulutettua
ja uudelleen sijoitettua monta karvaista lasta. :)

Jotenkin kaipaan hiukan sitä, kun poliisi tai eläinlääkäri soitti, että meillä olisi taas
lapsukainen sulle. Siinä on ihan oma spesiaali tunne ottaa joku kärsinyt
reppana, kun se ensin tarvitsee aina ensimmäisenä ruokaa, vettä, vitamiineja
ja usein antibiottia, loisten poistoa ja turkin pesua ja leikkausta,
tottuttelemista uuteen paikkaan, lepoa, luottamuksen voittamista,
rutiinien ja koulutuksen aloittamista ja ennen kaikkea; turvaa ja rakkautta.

Nyt sitten täällä on vain noita hevosjuttuja ja olen harkinnut
kahta kissaa tai sitten ihan vain pientä koiraa, joka kulkisi hyvin joukossa töihin ja koululle
ja kaupungilla mukana ja talleille. Ilmeisesti Veskari olisi allerginen,
mutta kyllä miehen voi karvatassuun vaihtaa. :angel: ::)
Mielestäni isolle koiralle kaupunki ja minun elämäntyyli voi tuntua stressaavalle,
kun isoilla koirilla on kaupungissa erikoisjärjestelyitä aina. :-\

Minulla haaveena joskus vanhemmiten asua maalla villassa tai kartanossa,
kasvatella viiniä ja aprikooseja ja omistaa muutama hevonen, muutamia koiria,
muutama kissa, hanhia ja ehkä vuohia ja muutama kana. ::)

Tiedä tuosta telepatiasta, höpiseehän eläin kaikenlaisia juttuja ilmeillään, eleillään
ja puhumisellaan ja sitten siinä kuvittelen muka suuria telepaattisia yhteyksiä
ja mä nyt pälätän niille koko ajan, niin kait sitten kuvittelen, että ne vastaakin. :crazy2:

Ainakin kun kysyy, että kuka on mamman höpönassu?, ::)
niin kaikki kissat, koirat, hevoset ja poni sanoo ihan selkeästi, että;
"Minä-minä, minä-minä..!"  :D ja höpsöttävät ihan mahdottomasti (etenkin jos on joku herkkupala kädessä)  ::)

Hassuja juttuja..  ;)

http://www.youtube.com/watch?v=skE2dq3cm0A (http://www.youtube.com/watch?v=skE2dq3cm0A)

http://www.youtube.com/watch?v=zQbHS4YJOMc&feature=related (http://www.youtube.com/watch?v=zQbHS4YJOMc&feature=related)

Eläinten kanssa on paljon helpompi kommunikoida, koska ne pelaavat niin vaistojen varassa.

Minulla on omat eläimeni ollut suurena lohtuna näinä päivinä, en olisi tullut toimeen ilman niitä. Koirani tulee luokseni vaikeimpien päivien aikana, lohduttaa ja yrittää piristää. Kissat liimaantuvat minuun kiinni silloin, kun kipukohtaukset iskevät ja niin, pieni kukkoni antaa päivääni haasteita ja iloa.

Kaikkein hauskin tapahtuma oli se, että näin ystäväni kanssa pitkästä aikaa, viimeksi kun näimme olin melkoisen sairas. Ja nyt kun voin paremmin ja menin hänelle kylään, hänen koiransa sekosi aivan täysin. Olenhan minä ennenkin ollut mieluinen vieras, mutta nyt hän liimautui minuun kiinni, häntä heiluen ja voi sitä pusujen määrää. Kun yritin pitää koiran päätä hieman kauempana kieli vaan lirputteli ja tuo koira oli onnensa huipulla.

Ystäväni kanssa nauroimme, että ilmeisesti sinä todella olet parantumassa, kun koiratkin reagoivat tuolla tavoin.

No tämä nyt ei varsinaisesti liity telepatiaan minun ja eläinten välillä, mutta...
Olin kerran koirani kanssa kävelyllä, kun se alkoi heiluttaa häntäänsä aivan kuin olisi jonkun tutun nähnyt. Se katsoi ylemmäs, ikään kuin jonkun kasvoihin ja häntä vispasi hillittömästi, vaikka en nähnyt ketään. Ketähän mahtoi tervehtiä...

Kerran yritin etsiä koirani sukulaisia Rovaniemellä telepatian/johdatuksen avulla. Tiesin kadunnimen missä ne asuivat, mutta en ollut katsonut kartasta missä ko. kadut sijaitsevat. No, löytyihän niistä kaksi. Tosin kahdella eri pyöräilyreissulla. Meditoin silloin säännöllisesti, joten sillä oli varmasti jotain tekemistä herkkyyden kanssa. Oi niitä opiskeluaikoja  ;)

Jos tähän haluaa ottaa astrologiaa mukaan, niin kheiron liittyy eläinten ja ylipäätään luonnon kanssa kommunikointiin. Ja neitsyen merkki/6:s huone liittyy eläinten hoitamiseen.

Olen aina tullut hyvin juttuun eläinten kanssa, lemmikkien ja myös niiden villieläinten, joita olen kohdannut. Villieläinten kohtaaminen on tietenkin hyvin hienovaraista ja erilaista kuin kesyn eläimen.

Kartallani on  :merkurius:  :aspect_con:  :chiron:, ja  :keskitaivas: :neitsyt:.

Mulla on  :merkurius: :kaksoset: :aspect_kvi: :askendentti: :skorpioni:
 :merkurius:  :aspect_sex: :chiron:
 :merkurius: :aspect_tri: :uranus:
 :merkurius: :aspect_ssx:  :venus: :rapu:
jotka uskon selittävän eläinten kielen ymmärtämisen itselläni.

Hoidollisesti taas  :kuu: :vesimies: ja  :venus: :rapu: tykkää hoitaa heikompiaan,
viattomia ja uhreja. Minä en muista oliko jollain hoitohuoneella myöskin vaikutusta siihen, :idiot2:
kun mulla menee niin, että jos jokin eläin tarvitsee apua, niin sitä ei tarvitse edes miettiä,
että auttaako vai, vaan se on itsestään selvyys, mutta jos se on joku ihminen,
niin tulee kyllä ensin mietittyä.. :-[  :-* ...vaikka kyllä riennän apuun sen ajatuksen jälkeen,
mikäli tarvetta, mutta pakko myöntää, etten kyllä sitä mielelläni tee.

Eläimen kanssa ei tule mietittyä moisia, että sotkeeko se minun vaatteet vai ei,
jos autan, ihmisen kanssa kyllä ja lasken, kuinka paljon rahaa pesulaan tai uusiin menee,
kun nämä ovat pilalla ja kyllä vtuttaa ankarasti!

Siinä on mielestäni yksi niistä hyvistä mittareista, kuinka arvostaa mitäkin.  :P

Minussa herättää eläinvauva tai ihan aikuinenkin uskomattoman hoivavietin ja hellyydentunteen,
mutta ihmisvauva tai aikuiset.. harvoin niissä on mitään sellaista.  :idiot2:

Eläimet heikompia? Huoh, kyllä se on niin, että ainakin meillä tuo yksi herra kasvattaa enemmän emäntäänsä kuin emäntä koiraa. Sen itseluottamukselle moinen lause ei istu ei sitten vaikka kuinka opettaisi.

Tuli noista mittareista vielä mieleen, että minä en kestä katsoa, kun eläintä lyödään silvotaan
tai rääkätään, kyyneleet voi valua vielä kauan, mutta jos ihmistä lyödään tai kidutetaan,
niin ajattelen helposti, että se on sille ihan oikein, eikä aiheuta toimenpiteitä mun puolelta.

Mulla todella sadistinen luonne, mitä tulee ihmisiin, mutta eläimet.. ne ovat ihan eri juttu.

Olihan Adolf Hitlerkin aivan erityisen eläinrakas, mutta hänen ihmisrakkaudestaan
ja ihmisten kohtelusta ei voi edes puhua samana päivänä! ;D

Eva Brown on sanonut, että Blondi oli Hitlerille tärkeämpi kuin hän
ja Brown potki ja nipisteli Blondia sen vuoksi aina kun Hitler ei nähnyt
ja Hitler ihmetteli aina, miksi Blondi murisi ja oli vihainen Evalle.

Pffff...! Huomaa, että Suomessa on pimeää,
kun näitä sanomisiani otetaan miten sattuu.  :buck2: :buck2: :buck2: :buck2:

Eläimet on edelleen ihmisen (mieli) vallan alla, valitettavasti. :'(
Ihminen haluaa hallita kaikkea elollista, valitettavasti.  :'(

Tai sitten joku viettää liikaa aikaa koneella ja aivot alkaa pehmetä...

Se kuuluu työnkuvaan. Liika vapaa-aika vieraannuttaa yhteiskunnasta ja terveydestä. ;)

Minä jopa sairastan samaan aikaan koiran kanssa. Kun se sairastuu, saan samat oireet, kun taas minä sairastun niin koirakin sairastuu..

Ei vain päinvastoin yhteiskunnasta ja terveydestä vieraantuminen synnyttää liikaa vapaa-aikaa. Tätä minun huumoriani taas.

Koirilla todellakin on taipumus kantaa meidän sairauksiamme ja sairastua itse.

Syksyllä meillä oli koiran kanssa samana päivänä fysikaalinen tutkimus. Minulla oli mm. rintakehä jumissa, onnuin toista jalkaani ja niskassani oli mutka neljännen nikaman kohdalla ja oli aika hämmästyttävää, kun koirani tutkimuksessa minun koirallani oli samaan aikaan rintakehä aivan jumissa, se ontui toista jalkaansa ja jopa sen hännän neljäs nikama oli pois paikaltaan.

Todellista myötätuntoa. Tällä hetkellä näen melko tarkkaan koiristani, missä kunnossa olen. Pahimpia ovat ne päivät, jolloin koirani makaa toisessa huoneessa apaattisena ja kun kutsun sitä luokseni se tulee täysin apaattisena eikä katso edes minuun päin. Aivan kuin olisin piessyt sen ja sitten kun oloni on hyvä tuo reppana menee täysin sekaisin, se tarjoaa kaikki mahdolliset temput, mitä keksii. En ole löytänyt mitään elemerkkiä itsestäni, jolla koirani vaistoaa terveydentilani, mutta se vain tekee sen.

Tämä saattaisi olla ikään kuin negatiivinen kokemus eläinten kanssa viestimisestä:

Olen aina ollut todella eläinrakas, mutta teini-iässä sairastaessani syvää masennustilaa, ulkona kävellessäni sain kaikki vieraat koirat haukkumaan perääni. Ilmeisesti säteilin jotain todella epämiellyttävää  :-\

Nyt kun olen taas tällä valoisalla puolella, ei ole tarvinnut vastaavaan törmätä.  ::)

Pikkutyttönä pelkäsin tosi paljon koiria, varsinkin isoja. Asuin omakotialueella ja joka päivä piti kulkea talon ohi josta sellainen iso haukkuva otus juoksi tielle. Mä olin aina aivan paniikissa, ja ei kai siihen aikaan ollut tapana että vanhemmat menis naapurille valittamaan jos eivät olleet niin tuttuja. Sitten kerran se hurtta taas juoksi sieltä rinnettä alas ja mä aloin tuijottaan sitä silmiin ja sanoin sille ajatuksissani et "mä en sua enää pelkää" Koira pysähtyi kun seinään ja sen jälkeen se ei enää juossut sieltä pihaltaan ulos kun kävelin ohi.  :) Olin jotain 8-v. Sen jälkeen en oo oikeastaan pelännyt koiria.

Minulle on käynyt usein niin, että kun vain ihan hiljaa katselen vaikkapa tv:tä eikä mitään muita ääniä kuulu mistään.......vaikkapa tosi myöhään yöllä niin yht äkkiä toinen koiristani alkaa murisemaan ja on ihan selvästi jotenkin peloissaan.

Kerran tuo hauvani katseli keittiössä muutaman metrin päässä hellaan päin ja alkoi murista.

Olen tuota ihmetellyt mutta olen sitten sanonutkin välillä, että "älä ole peloissasi se on vain minun isä kun käy vierailulla. "
Isäni on kuollut jo vuosia sitten ja hänkin oli todella eläinrakas kuten minäkin.
Joskus en välitä jos vaikka jollekin ihmiselle sattuu jotakin mutta jos joku eläin kärsii niin minulla tulee aina kyyneleet silmiin. Ne kun ovat niin pyyteettömiä rakkautensa kanssa.
Ovat niin tyytyväisiä nuo omat koiranikin kun heitä pusin, annan ruokaa, pidän puhtaana ja paljon lenkkeilemme. Saan niin paljon kiitosta joka päivä. :smitten: