Astro Foorumi

Kiinnostaako kukaan aihe? Minua se on puhuttanut kovastikin ja tässä suppeasti, joitakin ajatuksiani. Kirjoitin toisaalle samasta asiasta ja nyt muokkaan sen tekstin tänne sopivaksi.

Minusta meidän oma henkilökohtaisen sielun tila on sidonnainen karmaamme, negatiivinen karma voi pahastikin vaurioittaa ja lamaannuttaa sielumme tilaa, jolloin myös henkilökohtainen elämämme ja terveytemme kärsii. Olen jokusen verran tästä lukenut ja puhunut ihmisten kanssa ja vieläkin enemmän oivaltanut, mutta nyt puhutaan asioista, joista ei voi todellisuudessa kukaan olla varma. On olemassa lukematon määrä totuuksia ja minun oma totuuteni asiasta on oma näkemykseni, mutta siitä on puhuttu lukemattomissa eri lähteissä.

Oppaina toimivat sielut eivät ole sidonnaisia tekoihimme ja kokemuksiimme, joten tämä ei koske niitä. Ne toimivat aivan eri pohjalta enkä puhu siitä pohjasta nyt.

Vaan puhun meidän henkilökohtaisesta sielustamme. Riippuu täysin menneiden elämien ja nykyisten elämien negatiivisesta ja positiivisesta karmasta eli teoista ja tapahtumista, mikä sielumme todellinen tila on. Sielumme kantaa kaikki tekomme jatkuvasti mukanaan, sielumme tila muokkaantuu tekojemme seuraksesta ja todellakin jokainen ajatuksemme ja tekomme muokkaa sieluamme. Hyvät ajatukset ja teot puhdistavat etenkin, jos ne tehdään pyynteettömästi, pahat ja negatiiviset ajatukset ja teot vioittavat. Jälleen etenkin ne, jotka olemme tehneet harkitusti ja tiedostaen. Myös itsemme vähättelyllä ja asioiden tekemättä jättämisellä on merkitys.

Teoillamme on aina hintansa, joten ne negatiiviset asiat, joita teemme aivan yhtälailla vaurioittavat sieluamme ja keräämme niiden avulla negatiivista karmaa, joka siirtyy meidän mukanamme sieluumme ja näin inkarnaatioon. Positiiviset teot palkitaan aina.

Jos haluaa parantaa sielunsa tilaa se vaatii kärsivällisyyttä, taitoja ja työtä ja sitä työtä on tehtävä jatkuvasti. Puhdistusta ei tule koskaan tehdä itsenäisesti, sillä siinä on todellakin olemassa vaaransa, että menettää terveytensä, näillä asioilla ei pidä leikkiä.

Tulee muistaa, että ihmiset on jaettu kahteen sielun ryhmään, niihin, jotka lähtevät ns. puhtaalta pöydältä liikkeelle, heillä ei ole negatiivista karmaa mukanaan eikä heille ole annettu syntymästään mitään asiaa opittavakseen eikä heillä ole hengellistä tehtävää. Heidän tarkoitus on elää tällä maapallolla maallista elämää mahdollisimman puhtaasti. Mutta on toinen ryhmä, jolla on henkinen tehtävä, joiden sielut kuljettavat mukanaan kaiken sen, mitä ihminen on menneissä elämissä kokenut ja sisäistänyt.

Se mikä vaurioittaa sielua on kaksi jakoinen meidän oma näkemys itsestämme, miten kohtelemme itseämme ja meidän tekomme toisia ihmisiä kohtaan.

Ihmisen negatiiviset ajatukset itsestään ovat kaikkein lamaannuttavimpia, itseinho, syyllisyys, häpeä. Siinä asioita, joita kannattaa varoa. Mutta myös muut negatiiviset arvot ovat aivan yhtälailla vaurioittavia, mutta ei niin pahasti kuin nuo kolme. Samoin positiiviset tunteet kuten rakkaus, anteeksianto ja myötätunto puhdistavat meitä. 

Muistan, kun aloitin oman puhdistusoperaationi ja kun sai yhteyden omaan sieluunsa niin silloin sitä todella näki, kuinka paha tilanne oli. Tosin en minä ollut kaikkea aikaan saanut tässä elämässä. Minulle näytettiin osia menneistä elämistäni ja tapahtumista niin ymmärsi, kuinka laajasta vaikutusalueesta on kyse. Minä olen ollut viime elämieni osalta kärsijän osapuolessa, joten minulla ei ole enää maksettavia vääristä teoistani, mutta kärsijän osa on joskus hyvin vaikea, siitä osasta on todella vaikea vapautua. Olen joskus menneissä elämissä tehnyt kamalia tekoja, tiedän sen, mutta niitä elämiä minun ei ole kuitenkaan tarkoitus nähdä, koska olen maksanut niiden tekojen hinnan kärsimyksinä, joten niillä ei ole enää merkitystä.

Liian syvälle ei saa katsoa, tulee nähdä vain ja ainoastaan se, mikä tässä elämässä on tarkoituksen mukaista.

Onneksi vain harva meistä, joutuu niin kovaan kouluun kuin minä olen joutunut, olen siitä äärimmäisen kiitollinen. Ja minullakin olisi ollut paljon helpompia tapoja puhdistautua, mutta en tiennyt siitä. Toivon myös, että oma esimerkkini auttaisi teitä ymmärtämään teitä kokemuksieni avulla ja yksi tehtäväni on opastaa ihmisiä parantamaan oman sielunsa tilan turvallisemmalla ja helpommalla tavalla.

Osa teistä ei tarvitse tätä tekstiä mihinkään, olette juuri oikealla tasolla, tekonne ja olemuksenne ovat tasapainossa sielunne kanssa, mutta osa teistä tuntee sisällään muutoksen tarpeen, osa ei ole löytänyt omaa paikkaansa. Keinoja on lukematon määrä, minun ymmärrykseni ja keinoni on yksi ja sen rinnalla on kymmeniä, satoja toisia aivan yhtä hyviä keinoja, minkä avulla oman tiensä voi kulkea. Koskaan ei ole olemassa yhtä tapaa, ei yhtä totuutta. Mutta silti ne kaikki ovat samasta lähtökohdasta peräisin. Se on tärkeä muistaa.

Kirjoitin nämä osittain siksi, että joku saa herätyksen tämän tekstin avulla ja etenkin siksi, että haluaisin myös teidän ymmärtävän kuinka pienestä se on kiinni, yhdestäkin ajatuksesta voi kohtalomme ja karmamme muuttua radikaalisti. Se on oikeastaan äärimmäisen vapauttava ajatus, koska meidän ei tarvitse toimia laajasti, riittää, että tiedostamme ajatuksiemme todellisen laadun ja elämme tässä hetkessä. Maltillisina ja levollisina.

Jos joku on enemmän aiheesta kiinnostunut minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen ulkopuolinen@gmail.com. Olen ohjannut ja neuvonut ihmisiä jokusen verran ja en voi korostaa koskaan sitä, että olkaa varovaisia itsenne kanssa, jos innostuitte aiheesta. Tiedän, että pari teistä tulee sitoutumaan puhdistukseen tämän tekstin myötä, mutta toivon vain, että teette sen tietoisesti ja varovaisesti ja oikeista syistä. Muuten saatatte leikkiä hengellänne ja terveydellänne, kuten minä tein.

Ja jos saa mainostaa niin yksi turvallinen vaihtoehto sielun puhdistukseen on http://www.theishayatradition.eu/finnish/courses.php

Nuista karma-asioista oon kyllä huomannut, että ne toimii...Oon käyttäytynyt muutamassa tapauksessa todella epäreilusti ja törkeästi (joskus kostomielellä) niin eiköhän mulle sitten itselle tapahdu vähän ajan päästä juuri ne samat törkeydet, kehittyy sitten vähän empatiakyky niitä kohtaan, joille oon alunperin ollut törkeä ;D Esim. hylkäsin yhden parhaista ystävistäni hänen poikaystävänsä takia (poikaystävä on mikä lie rajoittava psykopaatti ja käänsi ystäväni meitä muita "vastaan"). Ystäväni olisi kuitenkin halunnut olla meidän muiden kanssa vielä tekemisissä ja hän oli surrut ja itkenyt asiaa puolen vuoden ajan, koska oli menettänyt ystävänsä...Tunteiden laantuessa tajusin kuinka julma teko se oli meiltä muilta. Ystävälläni on oikeus olla kenen kanssa haluaa ja parempi, että me muut olemme mahdollisimman lähellä häntä vaikka hän ei enää puhukaan meille mistään mikä liittyisi hänen suhteeseensa tai päästä kovin lähelle..Jos joskus paljastuu/sattuu jotain todella vakavaa, olemme ainakin hänen lähellään ja turvanaan..No eiköhän mulle sitten itselle tapahtunut samantyyppinen tapaus, että mut hylättiin (lähinnä opiskelutovereiden taholta) mun ukkoni takia...Miehestä sai aluksi idioottimaisen kuvitelman mutta opiskelutoverit eivät edes viitsineet vaivautua tutustumaan häneen/kuuntelemaan mua..Mut sitten pikku hiljaa tiputettiin porukasta pois, mitä kummallisimpien tekosyiden avulla, mutta tuo eristäminen alkoi juurikin silloin kun tapasin tämän miehen, siinä on todella hyviä ystäviä...Sitten ihmissuhteissa kostokierre on mennyt mun ja mieheni välillä joskus aivan älyttömyyksiin, (lähinnä mun kohdalla) ja oon siitä saanut maksaa, koska en ole tajunnut katkaista kierrettä..On "sattunut" todella epätodennäköisiä asioita, joita ei tietenkään muille tapahtuisi kuin minulle ;D 

Olen viime päivinä paljonkin miettinyt karmaa ja kohtaloamme, kai sen takia, että se nyt vain tuotiin eteeni hyvin konkreettisella tavalla. Niin oppiminen ja ymmärtäminen elämää ja toista ihmistä kohtaan on eri asia kuin karma. Minä koen, että kaikki tekomme ja ajatuksemme luovat joko negatiivista tai positiivista karmaa. Mutta aina ei esimerkiksi pahat asiat tarkoita välttämättä sitä, että saisimme niistä negatiivista karmaa, koska oleellisin syy karman muodostamiseen on se, kuinka suhtaudumme asioihin, jos olemme tasapainossa ja ajattelemme positiivisesti ei negatiivista karmaa synny.

Erittäin mielenkiintoinen näkökulma asiaan on auramme ja energiatasapainomme. Nimittäin olen taipuvainen uskomaan, että negatiiviset asiat tekevät meihin ns. energiavuodon, joka myös heikentää auraamme. En tiedä tästä puolesta juurikaan mitään, mutta itselläni esimerkiksi ristiriidat näkyvät heti aurassani.

Mutta ei ole automaattisesti itsestään selvää, että kaikki negatiiviset tapahtumat johtuisivat karmastamme kyse voi olla myös siitä, että tarkoituksemme on kehittyä, oppia ymmärtämään tilanteita, jolloin ne ovat niin sanotusti meidän oppimistilanteita. Siksi moni asia toistuu elämässä usein, koska jos emme sitä ensimmäisellä kerralla ymmärrä niin tilanne toistuu niin usein, että viimein osaamme suhtautua asiaan oikein.

Käsitykseni mukaan kasvatamme karmavelkaamme, jos elämme omien toiveidemme ja unelmiemme vastaisesti. Tarkoitan, että elämämme on enemmän toisten toiveiden ja odotusten mukaan toimimista, eikä ihminen uskalla toteuttaa itseään. Myös omantunnon vastaisesti toimiminen voisi kasvattaa karmavelkaa.

En usko, että elämämme hyvät tai pahat teot kasvattavat tätä "velkaamme". Mikä on hyvää ja mikä on pahaa? Absoluuttista hyvä tai pahaa ei mielestäni ole, vaan sen määrittää ihminen itse. Se mikä on toiselle hyvää voi olla toiselle pahaa.

En jaksanut kaikkea lukea, mut tuli muutama ajatus jo niiden perusteella asiasta mieleen :) Sielun "tarpeen" ja karman tietää sielu itse parhaiten. Tähän sopinee eräs esoteerinen sanonta erittäin hyvin: When we pray, God listens and we speak. When we meditate, God speaks and we listen. Eli, meditaatio on helppo tie alkaa oppia kuulemaan sen sielun puhetta, se kyllä puhuu koko ajan, mutta olemme vain tehneet sen puheen merkityksettömäksi pitkin elämäämme, ts. "ignoraamme" kaiken tarpeellisen infon. Hölmöä, mutta totta.

Karma itsessään on sellainen käsite, että siitä voisi puhua vaikka päivän putkeen, ja siltikään kaikki asiat eivät tulisi edes mainituksi, mutta mainitsen pari tärkeää pointtia jotka olen oppinut itse. Niin kauan kuin elämme egoististen halujen tasolla, kerrytämme karmaa (toisaalta, karma = teko..), ja mitä enemmän itseämme edistäviä nämä halut ovat, sitä enemmän sielumme asiasta kärsii. Sielu on osa alkulähdettä, ja uskontojen mukaisesti tämä tarkoittaa sitä, että olemme osa Jumalaa. Aina kun haluamme vain kehittyä itse, emmekä tee toisten eteen mitään hyvää, huomaamme että tunnemme alitajuisesti jonkin asteisen taakan kasvavan koko ajan. Karman poistoon on monia hyviä tapoja, yleisimmin käytetty lienee ns. karma-jooga, eli "hyvien tekojen tekeminen" (joka jo raamatussakin opetetaan); pyyteetöntä työtä, josta ei vastaanoteta korvausta (esim. naapurin tädin laukkujen kantaminen, tai auttaminen portaissa jne). Suuremmassa mittakaavassa tätä voi tehdä edistäen aidosti henkisiä koulukuntia. Valitettavasti kirkotkaan eivät enää näihin lukeudu, vaan nekin ovat alkaneet omien etujen tavoittelun puitteissa egoistisesti vaatia jotain antamastaan tuesta (yleensä rahaa, kirkollisveroa tms). :uglystupid2: Ei mielestäni kovin järkevää kerryttää niinkin suuren henkisenmestarin seuraajien koulukunnan karmaa tuollaisilla teoilla, mutta eipä sen mun asia sinällään tietty olekkaan. Vapaamuurarit ovat onnistuneet työssään.

Niin, tuo karmajoogahan on harvemmin sellaista pyyteetöntä toimintaa, jos sitä harjoitetaan tarkoituksella vaikka jonkun kaavan mukaan. Monenlaisten henkisten koulukuntien kehitysohjelmiinhan kuuluu tällainen tarkoituksellinen hyväntekeminen. Silloinhan todellisuudessa tekee sitä hyvää itselleen, tarkoituksella yrittää keventää omaa karmallista taakkaansa auttamalla toisia. Siitä mielestäni puuttuu sellainen pyyteettömyys ja vilpittömyys. Hyvillä teoilla muka autetaan toista, mutta itse asiassa yritetään siloittaa omaa polkua. Sekö sitä omaa "velkaa" muka sitten keventää? Egoistisesta toiminnasta on mielestäni usein tällaisissa tapauksissa kysymys.

Joskus egoistinen toiminta palvelee molempia osapuolia, on kyse ikäänkuin kaupankäynnistä, me ostamme, me saamme ja molemmat hyötyy. Miksi se ei voisi olla tarkoituksenmukaista?

Meditaatio on todellakin hyvä keino tutustua itseensä, mutta silloin tulee varautua ottamaan vastaan myös tietoa, jota ei välttämättä haluaisi tietää. Se mikä todellisuudessa palvelee meitä ei aina tunnu miellyttävältä ratkaisulta kokonaisuudessaan.

Sielu ei itseasiassa minun mielestäni aina kärsi siitä, että egomme on olemassa ja toteuttaa omia tarpeitaan. Joskus voi käydä niin, että egomme palvelee sieluamme, on olemassa monia tasoja toimia. Voimme toimia itsekkäästi ja silti palvella toisia siinä samalla. Myös pyynteetön työ toisia ihmisiä kohtaan palvelee meitä mitä suuremmalla tavalla. Minusta kyse on ensisijaisesti tasapainosta, jos toimintamme, ajatuksemme ja sanamme palvelevat yhtäaikaisesti maailmankaikkeutta, sieluamme, itseämme ja toisia ihmisiä on tekomme oikeita ja tällöin myös karmallemme positiivisia. Mutta jos yksikin noista asioista puuttuu tekomme ei ole oikeutettua.

Et sä positiivista karmaa voi saada liikaa, se on vähän sama kuin rakkaus, too much is never enough. Huonolla karmalla on selkeät vaikutukset meidän päivittäiseen elämäämme samalla tavalla kuin tällä ns. positiivisellakin karmalla. Negatiivinen aiheuttaa meille huonoja tapahtumia jatkuvasti, kun taas positiivinen.. No niin, jokainen osannee päätellä.

Minusta siinä ei ole mitäänmaskuliinista, se vain on ikuisesti olemassa. Olen miettinyt, että joskus kun pääsee siihen tilan, että karma on tasapainossa niin positiivinen karma kehittää meitä, laajentaa henkisiä kykyjämme.

Kuka sen määrittelee, mikä on positiivista ja mikä negatiivista?

Hyvin subjektiivisia käsityksiä, joista ihminen luo omat normistonsa, oman moraalisen kaavansa. Vai meinaatteko, että on olemassa jokin yläkerrassa oleva ukkeli tai akkeli, joka puntaroi tekojanne, ja niiden mukaan määrää tekemisistänne rangaistuksen tai palkkion? Vai olisiko niin, että ihminen itse luo oman karmansa sen mukaan, onko hänen tekonsa tasapainossa oman maailmankuvansa kanssa, vai sotiiko hänen tomintansa omaa sydäntään tai omaatuntoaan vastaan? Näin ollen ihminen itse palkitsee tai rankaisee itseään. Jos hänen toimintansa ei ole tasapainossa omantuntonsa kanssa, on tiedossa negatiivinen tilinteko, ja jos taas uskaltaa elää sydämen ja omantunnon ääntä kuunnellen, niin ihminen luo elämäänsä palkintoja itselleen.

Ne valitettavasti on olemassa, eikä niistä määrää kukaan mikä on hyvää- ja mikä pahaakarmaa, sen vain tuntee mikä on oikein ja mikä väärin. Jumala ei meitä rankaise mistään, hänen aspektinsa jo vanhojen Hindulaisten perinteiden mukaisestikin on vain täydellinen anteeksiantaminen kaikista pahoista teoista joita teemme niin itsellemme kuin muillekkin. Toisin sanoen, ne ovat universaalisti olemassaolevia asioita, jotka jokainen tiedostaa, mutta harva uskaltaa myöntää niiden olemassaolon.

En ole syvemmin paneutunut koskaan ns. karmaan. Muistan kun tätini kerran sanoi kauhuissaan, että sellainen karmahan on ihan kamala; siis jos tässä elämässä tekee pahaa, niin siitä saa maksaa seuraavassa elämässä ja silloinhan on vielä vaikeampaa. Hän ajatteli, että ihminen joka tekee pahaa, niin jo siinä on tarpeeksi vaikeaa elämää.

Mutta mikä on pahaa tai mikä hyvää, siinähän se vaikeus. Kuten tuolla edellä sanottiinkin, se mikä jollekin on hyvää, toiselle voi olla pahaa. Siksi en usko sellaiseen lauseeseen, että tee toiselle siten kuten toivot itsellesi tehtävän (tästä monia versioita).

Sieluun uskon ja sen 'kasvattaminen, viisastaminen ja tasapainottaminen' on kai elämämme suurin tehtävä, ainoa, mitä meistä on jäljellä. Tuolta kanavointisivulta nappasinkin tämän lauseen:

 Sielun pitäisi pystyä kommunikoimaan korkeamman energian kanssa omalla tavallaan.

Liian paljon yritämme osoittaa toiselle mikä on parasta. Omamme sielun tai olemuksemme näkökulmasta. Ja useimmiten egon näkökulmasta. Ja se on väärin.

Mitä mieltä olette muuten lapsisieluista, nuorista sieluista ja niin edelleen, siis eri ikäisistä sieluista?

... :D
ja toisaalta voisi kysyä sitäkin itseltään..koko Karma?

Onko tämäkin jonkinmoista Aivopesua?

Uskotellaan johonkin Karmaan?

Jos toimit noin, käy näin, :smitten:
jos et,
käy noin. :knuppel2:

Ulkoapäin tulleita asioita.

Joku muu kuin itse sanelee silloin säännöt.

Kuka? :o

Miksi?

Millä valtuuksilla?

Et siis usko itseesi,
vaan …

???

Edelleen pohtii näitä..
vastausta ei kai löydä
kuin itsestään.
jos löytää... :2funny:

Olet oikeassa vastaukset kaikkiin kysymyksiimme löytyy vain ja ainoastaan itsestään, mutta joskus on hyvä kuulla toisten vastauksia, jotta saa näkökulmia, joita voi mielessään punnita. Anteeksi sydämessään, mielessä ei punnita mitään.

Minulla on eräs Kalat aurinkomerkiltään oleva ystävä, joka on ollut aivan piesty.

Arkipäiväisesti näen hänet tahdottomana, nöyrytettynä jne. Ja näen jopa että hän vetäytyy sairauksiensa taakse. Helpompi siellä kuin arkipäivässä. Mies on mielestäni narsisti, joka ei näe lapuiltaan ulommas.

Ystäväni palaa aina takaisin hänen luo, kun toinen on ryyppykierteensä lopettanut. Hän sanoo, että hän maksaa karmaa miehensä kanssa. (Molemmat ovat tutustuneet teosofiaan ja paljon syvää henkistä tietoutta.)

Ja katin kontit! Kuuntelen häntä välillä kauhulla. En osoita enkä sano miten tehdä. Ainoa mitä sanoin, että eivätkö uudet energiat anna anteeksi vanhaa karmaa. Hän elää elämäänsä ja hänen itse on tehtävä päätöksensä. Minä en voi muuta kuin seistä vierellä, kuunnella.

Hyvin alhaalla piti heidän molempien käydä, että ystäväni alkoi tajuta, ettei voi elää toisen elämää. Onneksi heillä on poika, joka herätti heidät molemmat. Poika halusi eroon isästänsä.

Mutta pelottaa sellainen karma-ajattelu, jossa ei enää tavoiteta arkielämän totuuksia, vaan annetaan mennä johonkin, jossa ei ole mitään. Petetään omaa elämää, annetaan energian mennä.

Karman ei mielestäni saa olla sellainen, joka määrää elämästä ihmismielessä.  :knuppel2:

Valitettavasti karma kyllä on tosiasia, jota kovinkaan moni ei ole oivaltanut oikealla tavoin. Sillä se alkoi siitä muodostua, kun ihminen alkoi oman vapaan tahtonsa avustuksella ajatuksella luoda vain itselleen jotain. Eli se rikkoi energioiden tasapainoa ja sen korjauttamiseksi olemme tehneet jo jotain, muuntamalla mielemme perusrakenteita sellaiseksi, ettemme aina ajattele omaa parastamme vain. Luomalla ajatuksella ajatuksia sellaiseksi, missä aina kokonaisuus on etusijalla eli "kaikki voittavat jotain" -periaate on yksi tapa siihen, tuotamme tasapainolle tasapainon jatkuvuutta eikä kukaan jää onnellisuutta vaille. Tai sairaaksi tule tai muutoinkaan jää tänne maan päälle elämiensä kiertokulkuun, koska piti tulla aina korjauttamaan sitä tasapainoa omalle kohdalleen.

Vapaa tahto siis tulee ihmiseltä poistamaan tämän epäkohdan siten, että se yhdennetään sen korkeamman tietoisuutensa mieleen ja sen jälkeen sen tahtoa alamme täällä maan päällä toteuttamaan. Eikä se mikään sellainen asia, mitä monet ovat pelänneet, että jotenkin pitää antaa jollekin toiselle eli uppo-oudolle olevaiselle tilaa omassa kehostossaan vaan sitä, että ihmisen OMA korkein tahto tulee tapahtumaan. Siis se, mistä aina haaveilee vaan mikä ei koskaan tapahtunutkaan, koska sen alemman mielen ajatukset pilasivat sen toteutumisen. Sillä ihmisen ns. vapaa tahto kuuluu ihmisen ns. alempaan mielen osaan ja se korkeimman tahto siihen, mikä sydämiemme chakroista ylemmäs alkaa ja joka palvelee jokaisen yhteistä hyvää täällä päällä maan. Jotenka silloin karmasta vapautuu, kun pääsee tähän kohtaan elämässään ja nykyään se on jokaiselle mahdollista, joka tahtoo tällaista elämää elää. Sekin pitää valita vain ensin omaksi tavakseen olla täällä maan päällä, koska kun siihen antaa mielelleen luvan niin se korkein oitis sen mielemme sellaiseksi muuntaa, jolla alkaa uudenlaisia ajatuksia päässään elää. Kun siis se yhteys siihen korkeimpaan ensin on saatu eli siihenkin luvat suotu, että se elämässämme saa "määrätä".  ;) :smitten:

Mukava kun olet taas mukana, Kaarina!

Luen mielelläni ajatuksiasi. Olemme keskustelleet varmaan jo kolme vuotta ja kasvaneetkin tahollamme. Tuo mitä sanot alemman tahdon ja olisko sana, kollektiivisen tahdon muodoista, kuulostaa kauniilta. Palvelu on varmasti sen ihmisen ensisijainen tehtävä. Mutta mitä on palvelu ja miten palvellaan epäitsekkäästi toista ajatellen, on se vaikea.

Ja missä on raja itsen ja toisen yksilön kohdalla? Ja missä raja omalla ja toisen karmalla? Kun energisesti olemme erilaisia, tai ei niinkään ehkä noin, vaan erilaisia toteuttamaan energian liikettä.

Niinpä.

Ja minä yritän olla kiitollinen pienistä hetkistä, kun on asiat tolallaan, kun hymyilyttää (joskus sentään) ja muistaa kuinka paljon minulla onkaan! Vaikka on vähän...

Mikä on paljon, mikä on vähän? Silloin kun osaa olla pienestäkin kiitollinen, omaa paljon.  ;)

Hmm, en tiedä sopisiko tämä juttu tähän ketjuun, mutta sinänsä ainakin tuohon otsikkoon. (Olen näköjään krooninen off-topic kirjoittelija xD) Kun lueskelin tuossa noista eri sielun kehitystasoista, vastasyntyneistä vanhoihin sieluihin, niin en voinut olla huomaamatta, että jokaisella tasolla on hyvin samanlaisia piirteitä chakrojen järjestyksen kanssa, eli vastasyntyneillä elämä keskittyy hengissä selviämiseen niin eikös juurichakran teemana ole tämä sama asia ja niin edelleen. Olenkohan nyt ihan väärässä, onko näillä oikeasti joku vastaavuus ja kuinka se vaikuttaa jokaisen käytännönelämässä ja chakrojen tasapainossa?

Tämä oli taas tälläinen tulipas nyt vaan mieleen juttu =)

Hei In!

Tuosta aiheesta minäkin olen pähkäillyt tuolla 'Heimo ja suku-osiolla...höh, en edes muista topicin nimeä... ???

Pitääkin käydä sieltä lueskelemassa, jos sen löydän =)

Samoin...

tässä vanha eeppos on minulla esillä; Michaelin käsikirja,  Jose Stevens

Kirja esittää aika selkeästi päällyskarttaamme. Sielun iät, roolimme ja paljon muutakin.

Nauroinhan minä sille kirjalle vähän ensin, mutta kun löysin sattumoisin samoja asioita tuolta Altain shamaanilta, vain eri nimityksiä, niin vähän aloin ihmettelemään.  ::)

Itsellä tässä vieressä sama kirja, mielenkiintoiselta vaikuttaa, saa nähdä mitä mieltä sitä on kun on kirjan loppuun lukenut =)

Olen lukenut Michael-juttuja loputtomiin ja jossain sanottiin muistaakseni ihan suoraan että sieluniät ja chakrat korreloivat keskenään.

No esimerkiksi juuri Michaelin mukaan elämän tarkoitus on kokea kaikki fyysisellä tasolla, ja sielu lähtee täältä vasta sitten kun hallitsee kaikki ne "teemat" joihin jokainen sielunikä keskittyy: vastasyntynyt-henkiinjääminen, lapsi-säännöt ja rakenteet, nuori-menestys, kypsä-ihmissuhteet, vanha-henkisyys, sisimmän olemuksen ilmentäminen tai jotain sellaista.

Missä tahansa sieluniässä voi harjoittaa hengellisyyttä tai olla viisas ja tietoinen. Voi olla esimerkiksi nuori sielu ja tietoinen tai sitten vanha sielu "täynnä soopaa", ja tietenkin toisinpäin. Kaikki kokemukset ovat sielulle yhtä tärkeitä, eli henkiset harjoitukset eivät ole 'tie pois'. Varmaan kaikkein viimeisimmässä elämässä sielu on 'valaistunut', eli oppinut kaiken mitä on voinut, ei enää karmaa ym. En oikein ole varma mitä kaikkea 'valaistumisella' tarkoitetaan, mutta varhaisemmilla tasoilla voi toki harjoittaa kaikenlaisia sellaisia asioita joilla päästään sellaisiin henkisiin tiloihin jotka sitten tulkitaan valaistumiseksi.

Michaelin kirjat eivät ihan yksiselitteisiä ole päällyskarttoineen, mutta mielenkiintoisia.

Minunkin mielestä sielun ja chakrojen kanssa on yhteneväistä, jopa astrologisten huoneiden kanssa.
Luku 7 toistuu (ja 12, nykyään opetetaankin 12 chakran sisältöä).

Kyllähän jonkinlainen kokonaisuus tai yhteenliittyminen täytyy löytyä henkiseltäkin puolelta, muuten niillä ei olisi merkitystä.

Minä olen oppinut ymmärtämään toisenlaisia ihmisiä paremmin, kun tutustuin sielujen kiertoihin ja ikään.

Tuosta valaistumisesta tuli mieleen eräs juttu, josta puhui eräs tiibetiläinen munkkin. Kun ihminen viimeisillä kierroillaan pystyy rauhoittamaan ajatuksensa, muuttamaan asenteensa ympäristöään ymmärtäväksi ja rakastamaan ilman tuskaa, alkaa sielu olla valmis siirtymään toisenlaiseen maailmaan. Ja eikö henkimaailmassakin ole tasoja?  Mutta vaikeita asioita? En ymmärrä sitä, miten vauva voi olla valaistunut jo syntyessään. Ehkä jos sielulla on syvä tarkoitus tulla joidenkin ihmisten maailmaan ja kasvattaa heitä tai muuten vain on tärkeä päämäärä.

Yleensä vauva tulee alunperin intoa ja onnea täynnä tähän maailmaan muassaan jumalainen valo.
 :smitten: :smitten:

Sielu ja esine?

Olen ymmärtänyt, että kaikki värähtelee eri taajuuksissa, tai on heikosti värähtelevää ja voimakkaasti värähtelevää.

Sielun matka- kirjassa muistaakseni oli näin, että ihmisen sielu kokonaisuudessaan on niin voimakas energia, ettei sitä sellaisenaan pystyisi yksi ihmiskeho kantamaan, joten vain osa sielun energiaa ympäröi sitä.

Varmaan olemme voineet olla vaikka mitä, jos kerran maan matalavärähteinen energia on jonkinlainen asuinpaikkamme tai oppikoulumme.  ::)

Tuli mieleen tästä sellainen fysiikan teoria kuin superstring theory, jonka perus idea on ymmärtääkseni se, että maailmankaikkeus koostuisi pienenpienistä eri taajuuksilla värähtelevistä säikeistä, joiden värähtelytaajuus saisi ne muodostumaan sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Joten tavallaan myös fysiikan puoli ainakin osittain tukisi tätä näkemystä, että kaikki on energiaa. =) Toki kyseessä on vain teoria, mutta tulipas nyt vain mieleen. =) Toki jos täällä on joitain tieteiden alan eksperttejä niin olisi hauska kuulla heidän mielipiteensä näistä asioista. Itseä hämmästyttää se miten lähellä tiede on nykyään henkisen puolen asioita. 

http://en.wikipedia.org/wiki/Superstring_theory