Astro Foorumi

Etsin mutten löytänyt ihanaa vanhaa ketjua, jossa suunniteltiin rakastumista, muistaako joku? Ajattelin nostaa sitä vastapainoksi kaikelle ei-rakkaudelle, joka on nyt ilmassa siellä täällä, foorumillakin. 

Olen ollut sinkkuna, pelännyt rakkautta ja erityisesti parisuhdetta, kärsinyt valtavasta sitoutumiskammosta ja läheisyydenpelosta, lykännyt rakkauden löytämistä kaikenlaisilla tekosyillä. Osa muistakin elämän osa-alueista ovat olleet vähemmän rakkaudentäyteisiä, työpaikalla olen antanut työkavereiden stressi ja negatiivisuus vaikuttaa minuun, ei ole ollut aikaa tavata kavereita, en ole viitsinyt vielä antaa anteeksi kaikille menneisyyden möröille. En suhtaudu täysin rennosti omiin vanhempiini. Lapsellekin voisin antaa enemmän aikaa ja huomiota. Ja itselleni!

Ajattelin nyt aloittaa rakastamisen ja rakastumisen projektin, siis lisää rakkautta ihan joka tilanteeseen ja maailmaan yleensä ja rakastumista myös. Lisää rakkautta oman sielun ja ympäristön pimeimpiinkin koloihin.

Vähintä mitä voi tehdä on avautua rakkauden mahdollisuudelle, kokeilen seuraavaksi sitä.   
Mites muut, oletteko mukana? Laitetaanko lisää rakkautta ilmaan?  :smitten:

Ehdottomasti mukana, ja ehdottomasti hyvä aihe!

Maailma tarvitsis lisää rakkautta ja hyväksyntää. Sitä että ihmiset rakastais toisiaan ja ottais toiset huomioon. Aina asioille löytyy positiivinen puoli ja sitä puolta pitäisi osata katsoa.

On niin helppo sortua valittamaan kaikista asioista, kun pitäisi olla vain onnellinen siitä kaikesta mitä on!
 :smitten:

 :smitten:

Hih. Ihana ketju. Olen ehdottomasti mukana.  :coolsmiley:

Minulla alkoi henkilökohtaisessa elämässä tämän kaltainen projekti vuonna 2006 syksyllä ja jatkuu edelleen. (Toivottavasti lopun ikää.)

Kaikki alkoi opettelemalla rakastaa itseään. Sen opetteleminen vei aikaa ja työstän sitä edelleen jatkuvasti. Sitä kautta olen kyennyt avaamaan sydämmeni muillekkin ja saanut aivan valtavasti ihania asioita elämääni.  :smitten:

Todella ajankohtainen aihe. Täytyypä pyhittää meditaatio hetki tänään rakkaudelle ja sydämmen avaamiselle.

/A

Entä jos kaikki asiasta kiinnostuneet meditoisivat tänä iltana samaan aikaan, aiheena sydämen avaaminen rakkaudelle? Meditaation vaikutukset kuulemma voimistuvat, jos sitä tehdään yhdessä? Tänä iltana klo 22, meditaatiohetki kymppiuutisten tilalle? Vai olisiko joku muu kellonaika parempi?
 :smitten:

Tuo sopii oikein hyvin :) Kunhan en nukahda ennen sitä  ;D

Meditoin kuten sanottiin klo 22, ihan vapaamuotoisesti, improvisoiden. Ajattelin sydämen avaamista rakkaudelle ja heti samalla näin sydämessäni liekin, joka puhdisti sitä kaikesta vanhasta ei-rakkaudesta, tunnekuonasta. Kämmenissä tunsin kuumuutta, ja ajattelin niiden kautta yhdistyväni muihin, jotka avaavat sydämensä rakkaudelle. Tähän meni ihan vain muutama minuutti, ehkä 3-5, koska minua väsytti eikä tällainen blondi nyt muutenkaan jaksa keskittyä kauhean kauan meditaatioon, mutta kyllä se tuntui hyvältä ja nyt olenkin ihan pirteä. Ajattelin että tätä voisi ottaa ihan tavaksi ja tehdä joka ilta muutaman minuutin ajan.
Rakkaudella  :smitten:

Aina välillä ei huomaa, mitä kaikkea ihanaa on ympärillään. Välillä pitäisi pysähtyä miettimään, että kuinka kaikki asiat on oikeasti hyvin ja kuinka rakas on se ihminen, joka on vierellä. Pohtia niitä kaikkia pieniä tekoja, mitä se tekee, että kaikki ois hyvin. Mulla on tapana aina välillä pysähtyä ja kertoa se  miehelleni. Kiittää siitä, että se toi teetä mulle sänkyyn, laittoi auton käyntiin, että mun ois lämmin mennä sinne, herättää mut aamulla, että saa antaa suukon ennen töihin lähtöä. Niitä pieniä juttuja on tosi paljon. Välillä on hyvä sanoa sille toiselle, että on oikeasti huomannu ne.
Ei rakkaus kuole, jos sitä vain vaalii. Jos huomaa toisen.

Näinä päivinä minä olen oppinut erittäin tärkeän asian, nimittäin ihminen ei voi aidosti rakastaa toista ihmistä, mikäli hän ei rakasta ensin itseään. Kuinka tärkeä on kunnioittaa, arvostaa ja rakastaa itseään. Kuinka tärkeää on nostaa itsensä oman elämän tärkeimmäksi ihmiseksi. Vasta kun tämän tekee kykenee antamaan ja vastaanottamaan rakkautta siinä mittakaavassa, kuin meille ja toisille ihmisille, etenkin rakkaallemme.

Toinen tärkeä opetus, jonka olen saanut on se, että todellisuudessa se mikä olemme, minkälaisena itsemme näemme tuo elämäämme sen kaltaisia ihmisiä, kuin me itse olemme. Jos meitä peittää esimerkiksi negatiivisuuden varjo tai emme usko itseemme emme tule koskaan saamaan lähellemme ihmisiä, jotka kykenisivät aidosti rakastamaan.

Tuo on ihan totta! Itseään on osattava rakastaa ja arvostaa.
Jos itseään ei rakasta, eikä arvosta, miksi kukaan muukaan sinua rakastaisi? Rakastaa toki, mutta itse ei sitä ymmärrä eikä hyväksy.
Välillä voi olla huonojakin päiviä, mutta niistäkin on löydettävä se hyvä puoli.
Mietittävä, mitä kaikkea ihanaa elämässä on ja annettava sille arvoa.

hyvä.

edelleen ihmettelen, (että jos on suht hyvät kasvuolot) - miksi olisi niin vaikea rakastaa itseään? oikeat kemiat toisen kanssa ja päätökset suhteessa lie oma kysymykseni, ajoittain.  

Heh, piti tulla hehkuttamaan tälle rakkauspalstalle :smitten: Olen todella rakastunut  :vaaka:-mieheeni, meillä on ollut alussa todella vaikeita aikoja, jolloin varmasti kaikki "täysjärkiset" olisivat luovuttaneet....Nyt olemme oppineet ymmärtämään toisiamme ja keskustelemaan asioista ja vaikeinakin aikoina "jokin" johdatti meidät yhteen...Synastriakartallammekin on eräs aspekti, jonka mukaan tapaamisemme oli kohtalonomainen, mies sanan varsinaisessa merkityksessä käveli elämääni! Kartan mukaan: vaikka suhteemme ei jatkuisikaan opimme toisiltamme todella paljon ja yhdessä olomme on muuttanut/kasvattanut meitä kumpaakin todella paljon..Meillä on paljon pluton aspekteja (hyviä ja huonoja), mikä sai meidät aluksi käyttäytymään "hullun" lailla: hyvät ajat ovat todella hyviä ja pahat ajat todella pahoja..Nyt olemme oppineet elämään näiden vahvojen energioiden kanssa paremmin ja hallitsemaan tunteitamme, saamme muuten toisiltamme paljon sähkäreitä ;D...Olen ollut aina hirveä pessimisti (inhoan kaikenlaista rakkauslässytystä ja olen pitänyt tyhminä sellaisia ihmisiä, jotka parin kuukauden tuntemisen jälkeen ovat valmiita avioitumaan yms olen ajatellut että kaikki suhteet päättyvät eroon..) mutta tämän miehen kanssa kaikki tuntuu niin ihanalta ja tekisi mieli hehkuttaa siitä kaikille, ennen en ole uskaltanut koska olen pelännyt että hehkuttaminen pilaisi asiat, vieläkään en uskalla ihan kaikille jauhaa suhteestamme mutta ehkä tänne astroon anonyymisti ;) Lisäksi meillä on kuu seiskassa mikä ennakoisi avioliittoa ja lapsia, no ei tähän hätään vielä lapsia kun olen kuitenkin vielä hieman sitoutumiskammoinen ;)...
Lisäksi fyysinen puoli on aivan taivaallista: eka vuoden aikana ei ollut päivääkään ettemmekö olisi rakastelleet, vietimme suurimman osan ajasta sängyssä..Lisäksi puolen vuoden ajan emme nukkuneet hädin tuskin yhtään, koska töiden jälkeen halusi viettää mahd. paljon aikaa toisen kanssa...En muista nuista ajoista juuri mitään, olin niin huumassa :D Nyt tahti on hieman tasaantunut ja pystymme keskittymään myös muihinkin arjen askareisiin, hyvä niin, voisi olla että kummatkin olisivat työttömiä jos sama vauhti olisi jatkunut ;D Suhteessamme näkyy hyvin tuo pluton vaikutus, kaikki on todella intensiivistä, välillä tosi kuluttavaa mutta myös todella antoisaa :coolsmiley:

Miksi kaikki ajattelee rakkauden aina parisuhteen kautta? Sitä kun voi rakastaa toista ihmistä niin monella eri tavoin. Ja miksi ihmeessä ei voisi rakastaa ilman toista osapuolta?

Rakkaus on yksi meidän tärkeimmistä elämänlähteistämme ja niin kauan, kun ulkoistamme rakkauden olemme riippuvaisia toisista ihmisistä. Tarvitsemme jonkun, jonka kautta kanavoimme oman rakkautemme. Ja sillä periaatteella emme voi rakastaa, jos meillä ei ole rakkauden kohdetta. Eihän se niin kuulu mennä. Rakkaus on puhdas tunnetila, se ei tarvitse kohdetta, se ei ole sidottu tapaan, aikaan tai mihinkään elolliseen tai elottomaan. Rakkaus on perusenergiamme, tärkein niistä. Rakkaus on asia, joka kulkee mukanamme aivan yhtä lailla kuin kaikki muutkin tunteet, jatkuvasti jos me niin haluamme. Siksi voimme rakastaa vaikka ei olisi kohdetta, jota rakastaa.

Ja kun kokee sisäisen aidon rakkauden niin ihminen ei yksinkertaisesti tarvitse muuta innovaatiota elämäänsä. Se, että haluamme jakaa rakkautemme johtuu vain ja ainoastaan laumavietistämme, synnynnäisestä tarpeestamme lisääntyä ja opitusta perimästä. Meidät on vauvasta asti sitoutettu tiettyihin ajatusmalleihin. Ja kyllähän minä myönnän onhan sitä kiva antaa ja saada rakkautta. Sitähän me todellisuudessa kuitenkin kaikki janoamme, koska se on energiaa ja antamalla toiselle ihmiselle osan omasta energiasta ja vastaanottamalla hänen energiansa tunnemme itsemme vahvemmaksi ja jos molemmat vielä osaavat kanavoida, kykenevät kokemaan sisäisen rakkaudenlähteensä ja tuntea välillä olevan energianvälityksen niin voin vain kuvitella, kuinka voimakas tuo tunne on.

En tiedä kertokaa te, jotka olette kokeneet moisen rakkauden.

Hm...miksi sitten yleensä ketään muuta kuin itseään pitäisi rakastaa? ???

Se on kuitenkin lähtökohta...

jos et edes siihen kykene...

Helppo se on antaa toisille neuvoja ja ohjeita...

...
kun itse ei edes ole itsessään vahva,,,
 ???

Jos me rakastaisimme vain itseämme niin taitaisi käydä aika köpelösti tuolle väestönkasvulle. Siksi meissä on toinen vähintään yhtä voimakas tarve rakennettu nimittäin lisääntymisvietti.

Minä ainakin voisin tilata tuota vahvuutta roiman annoksen lisää, jos se vain olisi tilattavissa. Tuon näkökulman kerroin oikeastaan vain ja ainoastaan kokemuspohjastani. Toisaalta se on yksi niistä kuluneimmista opeista, joka löytyy joka puolelta.

Minä olen vasta nyt opettelemassa rakastamaan itseäni ja minä ihan oikeasti kuvittelin aikaisemmin osaavani rakastaa, se oli yksi vahvimpia osa-alueitani ja sitten kun löysin rakkauden sisältäni kaikki korottui potenssiin sata. Vasta sitten tajusin, että rakkautta voi tuntea ja jakaa, mutta vasta kun rakastaa ilman kohdetta, kun se rakkaus syntyy ihmisen sisältä niin vasta sitten sitä rakastaakin. Ja se tunne on melkoisen uskomaton.

En sano etteikö ihmiset voisi rakastaa perinteisen ajatusmallin kautta, mutta jokainen ns. guru tai henkisesti valaistunut ihminen voi sanoa samaa kuin minä. Mutta ne ovat niitä asioita, joita on lähes mahdoton ymmärtää, ne tulee kokea.

Rakkaus on tunne, jonka sinä tunnet. :smitten:

Ja mikä sinun ajatus- ja kokemusmaailmasi sen sinulle ns. mieleesi lyönyt. :buck2:

Mikä yleensä edes saa aikaan tunteen...'
ja mitä sillä "tunteella" edes tekee? :crazy2:

Mistä tunteet syntyvät?

Ajatuksista? :uglystupid2:

Tunne vai järki? :idiot2:
Vai...???? :o

Mihin niitä tarvitaan?

Käytetään?
se viimeinen pointti?

Mielenkiintoisia näkökohtia. Nyt täytyy muistaa, että maailmassa niin paljon näkökulmia kuin on katsojiakin. Yhtä ainoaa totuutta ei ole, me voimme jakaa toisillemme meidän oman totuutemme, mutta koskaan emme voi olettaa, että se olisi totuus myös toiselle ihmiselle, koska jokainen ihminen muodostaa oman totuutensa niistä eri totuuksista, joita hän on kuullut ja kokee oikeiksi sydämessään.

Rakkaus on minusta sellainen tunne, joka on meissä aina, se elää sydämessämme, meissä sisällä.
Mieleni tekee jakaa teille pari omaa rakkaudentunnettani.

Muistan erään erittäin kauniin rakkaudentunteen. Odotin ensimmäistä lastani, hänen sydämen äänensä eivät vielä kuulunut neuvolassa eikä hän vielä liikkunut niin, että olisin tuntenut liikkeet. Eräänä aamuna minä aistin omat sydämen ääneni ja sen rinnalla sykki pieni tiheämpi sydämen ääni. Silloin koin puhtainta rakkautta, mitä ihminen voi kokea. Niin uskon, me jaoimme pienen lapseni kanssa tämän hetken, ensimmäinen varsinainen kokemus, että minussa kasvaa joku sisälläni.

Sain jokin aika sitten äärimmäisen kivuliaan kohtauksen ja kipu oli niin kovaa, että pysähdyin jälleen kerran ja kuulin äänen lohduttavan minua erittäin rauhoittavasti. Hän ohjasi minut mieleni, tunteiden ja ajatusten sisälle, jonnekin hyvin syvälle itseeni. Minä olin tilassa, joka oli äärimmäisen turvallinen ja se rakkaus jota koin oli jotakin hyvin pyhää ja kaunista. Lepäsin tuossa tilassa neljä tuntia, kahdesti koin todella huumaavaa energeettistä energiaa. Se tila, jossa olin se oli puhdasta rakkautta minua kohtaan ja se tila oli minussa itsessäni.

Niin mitä rakkaus on, minulla on oma ajatusmallini ja tuntemukseni rakkaudesta, kaikilla on omansa. Mutta kyllä me rakkautta tarvitsemme, koska sehän on juuri se, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen. Rakkaus auttaa meitä jaksamaan, antaa voimaa ja tekee kaikesta kauniin. Niin ehkä minä olen romantikko.

Saturnalia: Joo oikkuhan minä, kuin myös käsittääkseni sinä :coolsmiley: Kyllä oikut tarvii sitä haastetta ihan yleisestikin, mitä muutamista pluton aspekteista ja ydinräjähdyksistä ;D Tylsyys tai pikemminkin suhteesta ei-mitään saaminen/oppimattomuus olisi vielä pahempi vaihtoehto eli siis että ei ole enää toiselta opittavaa tai suhde on jo "nähty"...Nim. kokemusta on, ja jäin ehkä liian kauaksi aikaa tällaiseen saamattomaan suhteeseen aiemmin..Toisaalta jatkuvat vuoristoradat ovat todella kuluttavia, meillä kävi niin, että koettuamme tarpeeksi niitä/taisteltuamme tarpeeksi kumpikaan ei enää halunnut tai ollut tarvetta sellaiselle "draamalle"...Myös puhuminen ja toisen tapoihin tutustuminen auttoi pääsemään yli erinäisistä vaikeuksista ja väärinkäsityksistä, meillä kun nämä toimintatavat menivät monesti ristiin ja sitä tahtoi tulkita asioita vain omasta näkökulmasta käsin--->>>  :oinas: ja  :vaaka: ja  :venus: :harka:  :skorpioni: ->>vastakohtien voi olla välillä vaikea ymmärtää toisiaan ;D

 Tulen mukkaan, vaikka olen ihan alkutaipaleella itsensä rakastamisessa. Mutta olen oppinut eräältä ihmiseltä paljon. Ja niin se kai on tarkoituskin kun on kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa.