Astro Foorumi

Olen erään ryhmän kanssa opiskellut värejä ja chakroja syventäen niiden sanomaa Caroline Myssin tulkinnan mukaan.

Pidän Myssin tavasta tuoda tämä mystinen puoli arkielämään ja maan kamaralle. Tositarinoitten välittämänä hän tuo esiin chakrojen voima- ja varjopuolia.

Oletko itse syvemmin ajatellut, miten suhtaudut sukuusi, heimoosi? Alkujuuriisi? Oletko löytänyt sieltä voimavarat ja heikkoudet. Varsinkin heikkoudet, joita ehkä kannat mukanasi läpi elämän.

Eräs teoria chakroissa on se, että chakrat vahvistuvat seitsemän vuoden välein.

Eli ensimmäiset vuotesi 1-7 keskittyvät juurichakran vahvistamiseen. Sen toinen vahvistaminen ja uudelleen keskeiseksi tuleminen tapahtuu 7x7 vuoden jälkeen eli juuri 50 iän puitteissa, jolloin usein herää kaipuu juurilleen, sukujuurien tutkimisen into tai muuten vain kiinnostus juuriinsa, haluun ymmärtää sitä syvemmin.

Useimmat ovat foorumilla nuoria ja tuo ikä 50 vielä kaukana. Mutta onko kokemuksia vanhemmista?

Itselläni on kaunis lapsuus ja siitä ehkä vahva juurichakra, mutta kun tuli tuo uudelleen vahvistamisen tarve, huomaan että en ole käyttänyt sitä hyväkseni. Harmittaa. Sillä olen kantanut mielessäni vain mielikuvia ja harhoja suvustani, siitäkin osasta, jonka katson hylkäävän, kun isä ja äiti erosi. Siis olen sortunut hyvin vähäiseen tietoon vaivautumatta enempää tutustumaan heihin tai edes keskustelmaan heidän kanssaan.

Totuus voi olla aivan muuta kuin omat kokemukset ja mielikuvat!

Joten huomaan, että en ole käyttänyt tuota aikaa parhaaksi mahdollisella tavalla. Mutta parempi myöhään  kuin ei milloinkaan!

7 vuottahan on  :saturnus::n kierto, psyyken selkärangan vahvistaminen.
50 vuotiaana taas  :chiron:.n paluu eli spiraalissa käymme läpi uudestaan läksyt, joita ei ole opittu.
Tai huomaamme oppineemme läksymme ja saamme velat anteeksi tai miksei kuvainnollisesti huomaamme olevamme psyykeltämme vahvoja kaikkien niiden kokemustemme myötä, jotka ovat saturnisesti meitä kasvattaneet.
Chironhan liikkuu Saturnuksen ja Uranuksen ratojen välillä.
Toinen uudistaa ja toinen vahvistaa.

 :saturnus: itselläni  :vesimies: ja 2 huoneessa eli olen saanut syntymälahjaksi vahvan henkisen pääoman, juurikin ne juuret. Isältä peritty Saturnuksen sijainti.
Chakroista en tiedä tuon taivaallista. Ehkä vähän jotakin..

Luku 7 liittyy myös kuunkiertoon, 4*7 =28, kuun neljännekset.
Eli  :saturnus: psyyke ja  :kuu: reaktio, syntyhistoria?

Siis Saturnus menee 7 vuoden sykleissä,
sen kiertoaika on tuon n. 29 vuotta,
mikä taas on kuun kiertoaika vuorokausissa.
Eli itselläni jatkuvaa kasvua ja taiteilemista näiden kahden välillä,
 :saturnus: :aspect_opp: :kuu: asetelmalla.
Varsinkin kun isän  :aurinko: yhtyy kuuhuni.Jatkuvaa köydenvetoa irti juuriltaan ja takaisin?
Mikä se oli juurichakran väri?
Oranssi? Vai punainen?
Punaisenhan mieltää taas Mars -energiaan, jatkuvaan uudistumiseen.
Kasvu alkaa aina uudelleen?

Kiitos Nikki, toit hienosti tuohon seitsen-lukuun astrologisen näkökulman.

Eihän mikään saisikaan olla irti mistään, jos asioissa on pikkuisenkaan perää.

Punainenhan se juurichakra. Olenkin nauraen aina todennut, että naiset tultuaan tuohon 49-54 ikään mielellään pitävät päällään punaista!

Minulla  :saturnus: :aspect_con: :pluto: Leijonassa ja  :aspect_tri: :jupiter: 8.huoneessa.
Ei varmaan paha sekään, energinen pääoma, mutta tuo nahkan luominen tuossa huoneessa joskus aika tuskallista. Uskon että siinä on tukijana ollut kuitenkin Jupiter Jousimies. En ole jumittunut mihinkään olotilaani.

Vai miten Nikki näet tuon?

Ehkä pitäisi katsoa 50 vuoden AP-karttaa!?

Itsehän voisin esoteeristä näkemystä aiheesta hieman tuoda esille. Sen mitä muladhara-cakra edustaa, on yleensä sitä maadoittumista, fyysistä kehoa; syömistä ja lepoa. Ensimmäiset kokemukset yleensä ovat väistämättä syntyessämme siis muladharan tasoa juurikin näistä syistä. Meidän on väistämättä opittava lepäämisestä (sielun kokemusten jälkeen) fyysisessä maailmassa, koska se on niin erilaista kuin mihin kerkesimme astraalitasolla tottua. Näistä kehittymis- ja kasvamisvaiheista on monia eri näkemyksiä, joten niihin en puutu sen paremmin, mutta sen sanon, että jokainen keskus vaatii järjestelmällisesti työtä HYVIN paljon, ja yksikään ei ole sen tärkeämpi kuin mikään muu, vaan kaikkien tasapainoinen ja harmoninen toiminta saa ihmisen tuntemaan olonsa hyväksi. Suomessa tällä hetkellä kaikkialla (poikkeuksena Helsinki) eletään Muladharan tasolla, jossa siis elämä on hidasta, ei edisty, keskittyy syömiseen ja nukkumiseen (sekä yleensä maanviljelykseen), ts. transformaatiota eli muutosta ei tapahdu, joka sielun kehityksen kannalta on kuitenkin erittäin tärkeää. Siinä ei sinällään mitään väärää ole, jos tykkää asua maalla, mutta valitettavasti se on vain eräs (tärkeä ja välttämätön) vaihe sielun kehityksessä matkalla kohden kehittyneempiä ja edistyneempiä tasoja.

Muladharan tasolla elävät ihmiset ovat helposti tunnistettavissa juuri ominaisuuksista, kuten ei tee muuta kuin syö elääkseen (muoks: ja elää syödäkseen ennenkaikkea), nukkuu hyvin paljon, liikkuu hitaasti, ja haluaa rauhallisuutta ympärilleen. Seuraava taso, ns. svadhisthanan taso (eli olikos se nyt sitten "suomennettu" sakraali-chakraksi tms), on sitten se mukavuuden, yhdessäolon, eroottisuuden, kiireyden ja kaiken muun "vedellisen" taso. Muladharahan on siis maaelementtiin yhteydessä ja svadhisthana veteen (joista sitten myös astrologiset sidokset helposti löydetään).

Jotain muuta piti vielä muistaa mainita, mutta kirjotan sitten myöhemmin jos tulee mieleen :)

Kiitos Veskari! Tässä myös uudenlaista näkökulmaa alimpaan chakraan.  ;)

Kiitos Evea!

Minä uskon, että kaikella tiedolla, vanhallakin, täytyy olla jonkinlainen yhteys kaikkeen tietoon. Mitä irrallisella tiedolla tekee, jos puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisuudesta saatikka jumalallisuudesta tai itse universumista. Ei astrologiallakaan tee mitään irrallisena. Harmi vain kun ei juuri yksi ihmiselämä riitä tutustumaan kaikkeen saatikka sitten mihinkään synteesiin. Lohtua tuo tuo jälleensyntyminen ja sielun jatkumo.

Tuo 7-luku on mielenkiintoinen. Nykyään myös 12-lukua. Näihin voidaan liittää chakrajärjestelmääkin.

Kävin eräänlaisen kurssin 12-chakrajärjestelmästä. Huoneita tähtikartalla on 12.

Kävin myös kurssia missä käsiteltiin juurichakran hoitoa mm. sukulaisiin tutustumisella, jopa sukujuuriin tutustumalla, jopa etsimällä sieltä ne seikat, jotka ovat lyöneet leiman sukupolvesta toiseen. Myös kuinka irrottautua tai murtaa sitä (sitä voisi sanoa karmaksikin). Jopa kuinka siunata tai antaa anteeksi esi-isien heikkouksille ja peloilla. Kaikenlaista outoa...

Ja että juurichakran kunto olisi juuri nyt tärkeää tämän uuden magneettijutun vuoksi, että myös siksi, että vahvan juuri-ja sakraalichakran kautta vahvistuu myös Solar Plexus ja intuitio.

Näistähän voisi haastella vaikka kuinka...

Kuten Veskari tuolla juttelee alimman chakran vaikutuksen omaavasta ihmisestä, voisi sen myös liittää näihin sielujen ikäteemoihin mm.

Solar pleksukseen (eli manipura-cakraan) ei liity intuitio. Se on visshuddhan- ja ajna-cakran "toiminto". Manipuraan liittyy kaikki tekemiseen, dynaamisuuteen ja rohkeuteen liittyvät seikat, myös eteenpäin meneminen.

Kuten mä aiemmin sanoinkin, niin jokaisen cakran harmoninen toiminta on kaiken a ja o, eli muladhara- ja svadhissthana-cakrat on oltava hyvin hallussa, että elämän tasapaino jatkuu hyvänä. Monille ihmisille esim. seksuaalisuus tuottaa ongelmia niin kauan kuin svadhissthana on epätasapainossa, ja tämä ongelmien ilmeneminen voi olla molempiin suuntiin (liika seksuaalisuus, tai toinen ääripää: haluttomuus).

Lempikirjailijani ja minä en ole kommentoinut mitään o ou mikä moka.

Suosittelen jokaiselle todella lämpimästi hänen kirjojaan. Hän auttaa ymmärtämään, miksi chakramme ovat jumissa, kuinka voimme muuttaa elämäämme, että olemme avoimia ja kokonaisia ihmisiä. Sillä kuka tahansa parantaja voi avata chakrasi, mutta jos et ymmärrä alunperin miksi ne on tukossa ne tukkiutuvat yhä uudelleen ja uudelleen.

Minun on aivan turha lähteä puhumaan chakroista mitään, koska sanani ovat niin kovin kalpeita ja vähäpitoisia Carolinen sanoihin verrattuna.

mitä ihmeen chakraoja? O_O mitä ne on? mihin niitä tarvitaan? onko ne näkyvissä?

Lue viestinä (http://www.astro.fi/forum/index.php?topic=31218.msg262123#msg262123) tuosta vähän aiempaa, ja lie selvinnee hieman enempi :) Cakrat lyhyesti ovat energiakeskuksia, jotka vastaanottavat ja lähettävät jokaiselle cakralle ominaista energiaa. Aihe on järkyttävän laaja, ja sitä opiskellaankin monissa henkisissä perinteissä vuosia.

Minä en näe chakrojen toimintaa silmillä esim. väreinä, kuten jotkut tekevät, tuntevat heti niiden toiminnan, mutta löydän ne itseltäni ihan heilurin avulla.

Nyt chakroja ja mm. intuitiota voidaan katsella monelta kantilta. Minulle tuo intuition väylä itsellenikin sopisi paremmin tuonne niskan taakse, jossa erään tiedon mukaan sijaitsee myös chakra, se 11. Mutta ymmärrän Caroline Myssin puheen chakroista siinä, että jos alimmat chakrat eivät ole vahvoja, ei myöskään intuitio pääse kehittymään solar plexuksen kautta. Ehkä paremmin ymmärtäisikin, että solar plexus on intuition kasvupaikka. Se kuinka rohkeasti ja itsenäisesti osaa tehdä ratkaisuja, ottaa riskiä ja selvittää ongelmia, on Carolinen mielestä intuition voimaa.

Intuitiota voidaan ymmärtää hyvin monella lailla.  ;)

Ulkopuolinen, tarkoittanet varmaan Myssin kirjoja. Minusta niissä todella yhdistyy hyvin henkinen ja arkinen fyysinen puoli. Ja kun niitä lukee vuosien päästä uudestaan, avautuu asiat taas ihan uudella tavalla.

Manipuran kautta ei tapahdu mitään intuitiivista näkemystä, ei sitten pienintäkään, ja se on helposti ymmärrettävissä kun tietää mitä ko. cakra työstää energisessä kehossamme. Totta on se, että alimmat cakrat on oltava hyvin aktivoituina ja energisesti täynnä, että tietoisuus voi kohota ylemmille tasoille (eli että voimme kehittyä eteenpäin). Siinä mielessä hän on oikeassa, että rohkeutta joskus vaatii luottaa intuitioon, mutta se että intuitio syntyisi manipura-cakrassa on kyllä vale.

Intuitiohan on jotain sellaista, jonka avulla ymmärrämme ja "näemme" miten asiat ovat ja miten niitä kuuluisi havainnoida. Intuitio on myös selkeä näkemys asioiden kulusta, ja jopa tieto että jokin seikka on näin. Manipura-cakra on se joka pistää asiat toimintaan, mutta sen kautta ei intuitiota kyllä ole olemassa. Ajna- ja visshuddha-cakra ovat ne joiden kautta päättelykyky ja intuiotio syntyy.

Jos cakroihin lasketaan kaikki nadit myös, jotka ovat energiakanavia ja/tai niiden risteymiä, niin niitä on kaiken kaikkiaan muistaakseni 72 000 kpl, mutta tärkeimmät 7 osaa jokainen (lähes) sijoittaa oikein.

No näin ihan näppituntumalla...
eikö juuri astrologisesti Mars ole tuo Manipura-chakra?

Mitäs nämä muut
Ajna- ja visshuddha-cakra  sitten astrologisesti mielestäsi ovat?

 :o

Veskari, olet varmaan työstänyt chakroja enemmän kuin minä ja intialaisen filosofian puolelta.

Minä vain toistin Caroline Myssin ajatuksia. Oletko niitä kirjoja lukenut? Hän on hyvin intuitiivinen ihminen ja intuitiivinen parantaja, sanotaan.

Ja...topikin aihe taisi olla tuo heimon ja suvun asiasisältö.

Olen myös lukenut, että astrologia ja chakrat voidaan ajoittaa yhteen tietynlaisella tulkinnalla.
Kun oli Oinaan aikakausi, oli myös juurichakra voimakkaana. Kalojen aikakautena tuli esiin sakraalichakra ja nyt Vesimiehen aikakautena voimistuu juuri solar plexus. Tais tämäkin olla em. kirjojen sisältöä.

Tuosta intuitiosta ja chakroista saanen sanoa oman mielipiteeni.

Vaikka kuinka on 'kolmas silmä' ja kruunuchakra, niin ei intuitio voi olla vain yhden chakran sisältönä.
Ymmärrän chakrojen toiminnan ja intuition toiminnan todellakin paremmin, jos sen voima toteutuu kaikkien chakrojen kautta. ;)

Emmä sahasrarasta sanonu sanaakaan intuitioon liittyen :) Visshuddha on kaulakuopassa sijaitseva cakra. Länsimaisessa ymmärryksessä on aina hyvin paljon egoistiset tavoitteet, ja useimmiten "misinterpreted" (väärinymmärretty?) koko asia sisältö valitettavasti. Olen hyvin paljon itä- ja länsimaisia kulttuureita vertaillut, ja se kaikki mikä meille sopii parhaiten on yleensä juuri "helppouden" takia tätä länsimaista perintöä. Hyvin harva ihminen euroopankaan mittakaavassa pystyy edes sisäistämään kaikkea sitä oppia, jota idässä on tutkittu tuhansia vuosia pidempään, ja yleensä jos jotain yrittää selittää, niin se heti lytätään :) Olen tähän törmännyt tälläkin palstalla jo pariin otteeseen, ja ymmärrän sen hyvin sielun oppimisen kannalta. Yhteinen päämäärä jokaisella tuntuisi olevan, mutta aika moni etenee ( :aurinko: :vesimies:  :kuu: :oinas: mielestä) liian hitaasti  :smitten:

Mielelläni tuon oman henkisenpolun mestarini näkemyksiä ilmi, jos vain ne jotakuta kiinnostaa, mutta en tahallani ketään ala sorsimaan tai muutenkaan hyljeksimään omien näkemyksiensä takia, ja pyydänkin anteeksi jos näin olen (taas?) tehnyt. Hauskaa kevään jatkoa lumipyrystä huolimatta, omalta osalta ketju saanee jatkua sen alkuperäisessä tarkoituksessaan :)

Kylla mina uskon genetiikkan taysin, iso-isoaitini oli Suomen parhaita ennustajia-aidillani oli kyky "tietaa"asioita, myos itsellani on hyvin voimakas kyky nahda asioita kolmannen silman kautta-onko se sitten mars energiaa tai mita lieneen ja samoin tyttarellani.
Uskon myos chakrojen puhtauteen jota luontoaiti auttaa pitamaan kunnossa ja opitut hengitysharjoitukset, ymmartamalla muita ja itseaan ja kiittaa olemassaolollamme.
Luonnossa olen saanut elaimilta aivan uskomattomia kokemuksia-jotka yleensa ovat samat symbolit kuin unissa.
Sairaukset yleensa tukkovat chakrat-mutta kuka on syypaa siihen-aivan varmasti ME ITSE!!!
Ihminen yleensa sairastuu, kun menee omaa sisaista tahtoa vastaan-eihan se ole sielunsuunnitelma,
vai?

Veskari, vaikka kuinka olisi omia mielipiteitä, ei se ole muiden hyljeksimistä. En usko, että opissasi ja näkemyksissäsi sitä tekisit. Jokaisella on oma tiensä, ja sielun kehitys tapahtuu jokaisella sen omalla tahilla ja ymmärryksellä. Silti erilaisista näkemyksistä on mielenkiintoista keskustella.

Kuten tässä Myss ja sinun merstarisi(?). Ja varmasti näin, länsimaat ja itämaat. Järki ja tunne. Maskuliinisuus ja feminiinisyys. Mies ja nainen. Eikö, näin karrikoiden.

Luen mielelläni vanhoja viisauksia, mutta uskon myös muutoksiin. Uudet näkemykset ja uusi aika. Joskus vanha menettää merkityksensä jossakin ajassa. Joskus ne kaivetaan uudelleen esiin ja ymmärretään aivan uudella tavalla.

Diamond, minäkin uskon, että kun osaa kaivaa, löytää ja hyväksyy heimon eli perimän vahvuudet ja antaa anteeksi heikkoudet ja ennenkaikkea karistamalla ne itsestä pois, niin juurichakra vahvistuu ja tuntee seisovansa jaloillaan. Selkä suoristuu, kun löytää perimästä syitä olla ylpeä, jokaisella on, uskon, jotakin josta olla ylpeä. Ja chakroissa virtaa energia.

Ei minusta ole turhaa kunnioittaa perhettä, sukua, heimoa ja jopa sitä kautta kansaa mihin on syntynyt. Lahjoja on syytä ottaa kiitollisena vastaan. Kiitollisuus on jotain parempaa kuin 'hyvä' jota käsitettä on vaikea ymmärtää, koska sen toinen puoli on 'paha'.

Suomalaiset usein väheksyvät juuriaan. Usein kuuluu haukuttavan hämäläisiä, savolaisia, pohjalaisia jne. heidän määrätyistä korostuksistaan. Siinä jo näkee heimojen rikkautta. Käsite 'suku on pahin' ilmentää asenteita.  Mitä olivat mustat aikoinaan Amerikassa ilman juuria, irtirevittyinä?

Ohhoh, mieli täynnä jotakin, ja innostun liikaa, vaikka pitäisi mennä nukkumaan.

Ihmettelen itsekin, miksi yhtäkkiä kiinnostaa juurichakra, Mars ja 1. huone tähtikartalla. Ehkä etsin jotain.  :D

Siksi että  :mars: on juuri nyt lähimpänä maata ollessaan oppositiossa  :aurinko: :vesimies::een.
Siksi että se perääntyy ja on pitkän aikaa Leijonassa, jota hallitsee  :aurinko:.
Siksi että näin ollen on kyse omasta henk.kohtaisesta energiasta.
Ja se energia on lähellä meitä.
 :mars: nähtävissä taivaalla.

Kiitos Nikki!

Sinähän olet innostunut myös Kalevalasta.

Mietin vielä illalla, että vaikka länsimaat eivät tiedosta käsitettä 'chakrat', onhan ne heilläkin olemassa, mutta he ymmärtävät sitä eri näkökannoista.

Varsinkin kalevalaiset naiset ovat olleet hyvinkin vahvoja juuriltaan, jalat maassa ja mieli reilassa.
Ja vielä tänäänkin. En tiedä miten Mars sijoittuukan Suomen kartalla. (?)

Mielenkiintoista on verrata ihmiskehon eleitä chakrojen vahvistajana. Jos ajattelee Afrikkaa ja afrikkalaisia tansseja, heidän jalkansa ovat hyvin tiukasta maassa. Jalkapohja etsii maan voimaa. Tanssi on heidän juurichakraa, heimoa myös. Siellähän kysytäänkin 'mitä tanssit' ja toinen tietää mihin heimoon kuuluu.

Itselläni on tuo maa-elementin heikkous ja se näkynee mm. kevyessä askelissa, joissa ei kengät kulu. Pitäisi saada lujempi tunto askelten alle.

Louhi vastaa:
Suomen  :mars: on 17  :neitsyt:, jalat maassa. Tuo ei sinänsä mielestäni kuvasta kalevalaisten naisten vahvuutta (mahtuu kyllä yhtymään) vaan suomalaisten työorientoitunutta mentaliteettia ja sitä että teemme työmme niin hyvin kuin mahdollista. Myös käsityöläisyyttä, olemme ainakin joskus olleet käteviä käsistämme.
Vahva nainen näkyy Suomen kartalla  :kuu: Lilith 13  :neitsyt:  :aspect_squ: :aurinko: 13  :jousimies: kuviona. Lilithin ja Auringon neliö on minuutin tarkka.
Ja kun ajatellaan, että  :kuu: näyttää meille aina saman puolen "kasvoistaan" toisen puolen ollessa pimennossa, niin kuun yhtymä Lilithiin antaa "vahvuuden" nähdä myös sen pimeän puolen.
Ja kuvaan sopinee, että Pohjan Akkaa onpi myös portoksi kutsuttu :coolsmiley:.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjolan_em%C3%A4nt%C3%A4 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjolan_em%C3%A4nt%C3%A4)

t.nimim.  :pluto: :vesta: :juno: :neitsyt: noissa asteissa

off topiccia:
Louhen tytär sanoo äidilleen sulhasta valitessaan (Kalevala 18: 643-648):

    "Eikä neittä ennenkänä
    eli ole myötynä eloihin.
    Neiti on ilman antaminen
    Ilmariselle sepolle."

Suomen  :venus: (vaikka Louhen tytär..) 0  :vesimies:

Tiesin, että sinulta noita löytyy!  :smitten:

Kas, kun Suomella on sama  Mars kuin minullakin, se vain haikailee tuolla filosofisella puolella välillä liikaa 8.huoneessa. Mutta sielviytyminen on selvää tässä elämässäni!

Louhella oli varmaankin seksuaalisuus realistista voimaa ilman estoja ja lukkoja. Kristillinen negatiivisuuden puolihan se sitten alkoi näitä lukkoja asettaa. Ja sieltä se näkökulma Louhelle 'portto'.
Eikö hän kuitenkin ollut vain yksi esimerkki kalevalaisesta naisesta, jotka usein yksin olivat vastuussa heimostaan tai suvustaan, kun miehet kulkivat muualla. Siinä työssä tarvitaan voimia myös seksuaaliselta puolelta.

Hm. Omaan myös Lilithin yhtymän Kuuhun.

Tuli mieleen Suomen sukujuurista tuokin, että itsenäistyessään 1918 ja siitä vuoteen 2009 olisi chakrojen kierron mukaan nyt menossa sakraalichakran vahvistaminen. Juuria ja omaa identtiteettiähän on vahvistettu Eurooppa Unionin liittymisen jälkeen. Mutta vuorovaikutussuhteet ovat kyllä hukassa kun katsoo avioerolukumääria ja sinkkuuden suosiota.

Mutta tämä on vain tällaista leikkimistä eri teorioiden kanssa.  ;)

Kun ihminen hermostuu-se todellakin tuntuu vatsassa ja yleensa punaisena-etta ihan oikein olet kuvannut suuttumisilmiota.
Hienoa, etta olet oivaltanut tuon napanuorajutun-se todella tuntuu jarkeenkayvalta idealta ja todella
itse yleensa oivallamme itselle sopivat kehityksen kuviot,ettei niista kannata ottaa mitaan paineita, mika sopii toiselle ja joku muu ei voi hyvaksya ollenkaan.

Itsekin Myssin kirjat vetäisseenä - tosin, mitä niistä ymmärsin - se on sitten toinen juttu. No jaa, turha minun on itseäni alas laittaa (kun olen siellä jo heh heh). Äärettömän inspiroitunut olin hänen ajatuksistaan = yhdistää erilaiset uskonnolliset näkökulmat nämä chakrat sisältäen.

Olen tätä ketjua lukenut ja miettinyt, että tämä ei nyt, juuri nyt, kosketa minua.
Kunnes juuri hetki sitten tajusin, kuinka se koskettaakin juuri NYT minua.

Heimoni, perheeni, tuonne juurichakraan asettunut ja se jota kautta tuohon verkostooni olen yhteydessä on saanut lapsuudessani aimo annoksen elämänpelkoa.

Itse olin aina kovin eläinrakas ja olenkin vanhempieni vastustuksesta huolimatta harrastanut koko ikäni ratsastusta. Äitini "kehitti" sittemmin hengenvaarallisen allergian hevosia kohtaan. Isäni hevoset saa raivon partaalle. Nämä heppailutilanteeni ovat olleet jopa koomiset mittasuhteet saavia.

Nyt mietinkin miten kouluttaisin itseni pois tästä ´heimon pelosta´. Haluan itse olla hevosnainen, symbolisesti ottaa haltuun elämän, myös jalon voiman. Mutta kuinka astutaan ulos heimon alitajuisesti vaikuttavista ajattelu/tunnemalleista?

(ajatus aktivoitui, koska kaipaan omaa hevosta kovasti, ja jokin siinä aina ottaa kiinni.)

indiima
Vasta itse opin, että ristiluu on saanut nimensä hevosen ristiluusta, joka on saanut nimensä sen mukaan, että se muistuttaa krusifiksia.
Että ristinsä kullakin,
eli alapa työstää tuota Saturnusta (sitä "kärsimys-ristiä") ja  :chiron::a, joka on se haavoittava osanen, MUTTA myös hevosen ruumiin omaava kentauri,
ja hanki se hevonen!

Kiitos kannustavista sanoistasi Nikki. Melkein itken, kun liikutus...

Tässä pitää sitten ilmeisesti ottaa härkää sarvista ja hankkia se musta hevonen.
Haluaisitko vielä selventää, kun guru olet (nyt mulle), että kuinka ton saturnukseni saisin hanskaan?

Saturnushan on ajan herra. Kaikelle on oma aikansa.
Kirjoitit kahvituvalla, että olet allerginen hevoselle?
 :chiron: :kaksoset: ja keuhkot, niinkö?
Nythän on aika ainakin miettiä omia unelmiaan, taivahalla  :neptunus: :chiron: :venus: 25  :vesimies:,
ehkä tehdä joistakin todellisia?
 :jupiter:, joka yhdistetään hevosiin, on kaloissa, jonka hallitsija  :neptunus: /Poseidon ajeli myöskin "kuohuvalla valjakolla" merten halki.
Sinulla on  :mars: :kuu: :kalat: ja niille tulossa tr  :jupiter:.
Hevosunelma?
 :uranus:  :merkurius::jousimies: "villihevonen".
Mutta että se  :saturnus: ko?
Miten Matti Vanhanen toimii  :saturnus: :skorpioni::n kanssa?
Ei anna periksi. Ja osaa? vetäytyä kun aika on? Kun on aika ajatella itseään kansan sijasta?

Että härkää sarvista,  :kuunsolmu: :harka: ,kun aika on.
Kyllä  :aurinko: :jupiter: :neptunus: :kauris: tietää milloin se on?

Nyökkäilen tälle.
 :chiron: :kaksoset: kyllä. Keuhkot. Allergia = ahdistus. ?.

Tänks, ja
nyökkäys
ja hitto kyllä,
ja hmmm, kai se tästä.
Ja kai se  :aurinko: :neptunus: :jupiter: :kauris: tietää milloin aika on. Kai se on loppukeväästi.

Aivan tänks ja nyökkäys  - kiitos ja kumarrus  :D :-*

Mielenkiintoista että Caroline Myss nousee jälleen framille, ja mitä varten ei nousisi, itselleni Myss oli/on Se Hän jonka jakamana tietoisuus energiasta, nk.näkymättömästä energiasta, sai muodon ja merkityksen ajassa ja paikassa. Luettuani Hengen Anatomia-opuksen vuonna jotain, alkoi uudet tuulet puhaltaa.

Menee offiin - sou not  ::)    nyt on taas uutta  :
t. Aaviisuinen

Olen miettinyt tämän juurichakran kohdalla sitä, että koen, että aika monet nykyajan suomalaiset jollain tapaa kieltävät oman heimonsa ja sukunsa perinteet esimerkiksi sen kautta, että halveksivat valtauskontoa joka täällä Suomessa vallitsee. Itse olen siis kuulunut tähän joukkoon, että kirkosta erottiin ja kristittyjä katsottiin vähän kieroon. Siis ei siinä ole mitään pahaa, että ei kirkkoon kuulu, mutta jollain tapaa täytyisi pystyä hyväksymään juurichakran tasapainon näkökulmasta, että vaikka oma maailman- ja elämänkatsomus olisi erilainen, niin silti meillä on ne meidän juuremme. Toisaalta samalla tapaa koen myös suomalaisuuden halveksimisen ja sen, että koitetaan niin kovasti muka olla jotain muuta. Toki tastamme ja kulttuurimme eivät määritä valintojamme, mutta ne täytyy hyväksyä. Jos olet asunut suurimman osan lapsuudestasi Suomessa, niin luultavasti olet suomalainen, jolloin tämä heimomme vaikuttaa sinuun. Jos kiellät heimosi, niin eikö silloin tavallaan kielletä osa itseämme, mikä aiheuttaa epätasapainoa?

Kristinusko ei ole Suomen alkuperäinen uskonto. Se tuotiin tänne aivan hiljattain, vain noin 850 vuotta sitten. Kuten edellisestä lauseesta huomaat, aikajänteeni on hitusen pidempi kuin sinun.  ;D

Minä olen kolmannen polven pakana. Mummoni erosi kirkosta heti, kun se tuli lailliseksi 1920-luvulla. Minun ei siis koskaan ole tarvinnut erota kirkosta. Tämä on hyvin ymmärrettävää sieluni näkökulmasta, joka aivan tarkoituksellisesti valitsi itselleen perheen, jossa shamaaninvoimiani ei pilata vihkivedellä kastamalla. Niitä voimia meillä muuten on suvussa, monet sukulaiseni äidin puolelta ovat omanneet tavanomaisesta poikkeavia taitoja eläinten kanssa tai kasvien kasvatuksessa. Olen siis shamaani, tosin tässä inkarnaatiossa surffaan edellisellä suomenniemellä saadulla shamaanivihkimyksellä, josta toki on hyvin hyvin kauan...

Kristinusko ei  ole minun juuriani, eikä se ole suomalaistenkaan kuin vasta vajaan tuhannen vuoden ajalta. En mielelläni edes astu kirkon kynnyksen yli, se on selittämätön vastenmielisyys, johon ei ole mitään järjellistä selitystä.  Ja olen muistanut täällä Suomessa elämäni inkarnaation, jossa jouduin pesemään pakkokasteen pois saadakseni shamaaninvoimani takaisin. Aivan, sen vuoksi Suomessa on niin paljon Katumajärviä.

Vanhoihin perinteisiin ja juuriin vetoaminen on sangen hilpeää, kun mittapuuna kuitenkin toimii yhden inkarnaation aikajänne, eli tosi lyhyt perspektiivi.. Se johtaa mm. siihen, että 'punaista tytöille ja sinistä pojille' on mukamas vanhaa ja perinteistä, kun itseasiassa vielä 1800-luvun alkupuolella se oli 'punaista pojille ja sinistä tytöille.' Naisten tapa ottaa naimisiinmennessä miehen sukunimi, on Suomessa vielä nuorempi tapa, alle 150 vuotta. Kotiäitiys siten, että kotona on äiti yksin lastensa kanssa on vielä paljon nuorempi, se on vasta 1900-luvulla alkanut kehityskulku. Sitä ennen lapset olivat kotona kyllä, mutta siellä oli myös muita aikuisia ja lapsia, suurperhe, ei vain äiti yksin.

Kyllä, olen nimenomaan tietoinen juuristani Suomessa. Siinä Suomessa, jossa oli alkuperäinen kulttuuri ja uskonto. Olen elellyt täällä shamaanina järvi-Suomen alueella silloin, useita tuhansia vuosia sitten. 

Monet muut asiat - mm. kristinusko - ovat tällä aikaperspektiivillä uusimuotisia hömpötyksiä.  ;)

No toki nämä asiat ovat jokaiselle henkilökohtaisia, itselleni kristinusko on siinä mielessä osa juuriani, koska koko sukuni ja perheeni ovat ja olen osallistunut koulussa uskonnon opetukseen. Jos minä täysin kiellän tämän vaikuttaneen itseeni koen itseni ja juurieni kanssa aika paljon ristiriitoja. En koe tosin olevani kristitty, enkä koskaan ole kokenutkaan, mutta ei se vähennä sen vaikutusta.

Mutta voiko mitään varsinaisesti sanoa alkuperäiseksi kulttuuriksi? Eikö kulttuuri ole jatkuvassa muutostilassa sinänsä. Voiko jotain toista asiaa sanoa aidommaksi kuin toista? Jos lapsi syntyy tämän päivän Suomeen niin eikö voida sanoa, että hänen juurensa ovat maassa, jossa on ollut joskus luonnonläheisempiä "pakanauskontoja", kristinuskoa, maataloutta, metsän antimien hyödyntämistä laajemmassa mittakaavassa ja nykyää globalisoitunutta eri kulttuureja sekoittavaa kulttuuria, jonka olennainen osa on teknologia? Eivätkö kaikki menneet tapahtumat elä tässä hetkessä ja voimmeko todellisuudessa valita juuremme sen jälkeen kun olemme tänne syntyneet? Se, että ei ole syntynyt kristittyyn perheeseen ja on ollut monessa  polvessa pakana, niin eikö se myös tarkoita sitä, että yhteiskunta määrittää sinut kristinuskon kautta? Ei kukaan esimerkiksi Suomessa kysy, että miksi et ole muslimi, vaan kysytään miksi et ole kristitty, jolloin kristillisyyden ollessa tavallaan tämän hetken primäärinen määritelmä uskontojen saralla, määritetään kaikenlaiset elämänkatsomukset aika paljon sitä kautta, eikä se voi omalta osaltaan olla vaikuttamatta yksilöön.

Toki kristillisyys ei ole välttämättä osa kaikkien juuria, mielestäni se vain on osa meidän kulttuuriamme, vaikka suhteellisen tuore osa onkin. Aivan samanlainen asia on vaikkapa se, elät Suomen ilmastossa, joten se että olemme lapsuudessa kokeneet kaikki vuodenajat vaikuttaa meihin, mutta emme voi valita ovatko ne vaikuttaneet meihin.

Tämä pohdinta lähti siitä, että ryhdyin miettimään miten laajasti voidaan ajatella ne juuret ja heimo. Ajatellaanko, että juurichakraan vaikuttaa ainoastaan oma perheesi, sukusi ja kotisi ja ne kokemukset jotka olet kohdannut ollessasi nuori, vai halutaanko asia nähdä vaikkapa koskemaan omaa maata, kansallisuutta, Eurooppaa, koko maailmaa ja historiaa, edellisiä elämiä, kuten eklektikko hyvin toi esille. Kun se pointtini on, että kaikki hetket mielestäni elävät tässä hetkessä mukana ja ne täytyy tiedostaa ja hyväksyä, niin eikö jonkun asian kieltämäninen, jonkun ihmisryhmän halveksiminen ja itsensä hyväksymättömyys osana tätä ihmiskuntaa aiheuta ongelmia juurichakrassa?

Aaviisuinen, olipa mukava kuulla sinuakin pitkästä aikaa muuallakin kuin kanavoinneissa!  :smitten:

Ja ihana juttu, kun innostuitte keskustelemaan perinnöistämme ja juuristamme.

Myssin mukaan olenkin ymmärtänyt sen niin, että pahinta on torjua perinteet tai siis kansa-, heimo- ja sukujuuret, pahinta torjua perhe. Sillä vaikka siellä olisi kuinka vaikeaa tahansa ja itselleen hyväksymätöntä, siellä on myös voimavaroja. Itse olen paljonkin torjunut ja rakentanut vain omia mielikuviani sen mukaan miten joskus olen tuntenut olevani itse torjuttu. Mutta en ole jäänyt paljoa kyselemäänkään.

Kyllä uskonnot ovat myös sitä!! Se että luonto on meille läheistä, sinne olen omatkin lapseni kasvattanut, on myös osa vanhaa samanistista voimavaraa. Yhtä lailla on kristinusko ja sen perinteet. Ymmärtämällä uskontoja, ymmärrämme myös esivanhempiamme. Yhtä lailla uskonnottomuus kuuluu tähän, vanhemmilla on ollut siihen syynsä. Itse kasvatin pojat pyhäkouluja myöten aika luterilaiseen oppiin, kuitenkin olen antanut heille tilaa hakea omansa ja taitaa se ollakin aivan muuta. Omia ajatuksiani en ole tyrkyttänyt.

Voi, näistä voisi puhua vaikka kuinka!  :D

 

Nikki ei varmaan pahastu, jos laitan erään hänen antaman linkin myös tähän:

http://www.energiakeskus.com/energiasivut/chakrat/juurichakra.php

Kiitos Nikki!  :smitten:

Kiinnostavaa, kun myös kakkoschakra prakaa nyt (genitaalit), yhteydessä ristiluuhun...

Otan pelkästään tuon lainaukseen, mutta sanon kaikesta muustakin. Shamanismi vs. vaikkapa Jumal-oppi, jo pelkästään tuossa on se idea, miksi sä tunnet vastenmielisyyttä mennä kirkkoon. Koska siellä on tehty kaikkea sitä, mikä poistaa ne pahat shamanismin yhteydet demoneihin ja alimpiin tietoisuuden tasoihin. Se mitä sä voit niillä voimillas saavuttaa, on hyvin siistiä ja upeaa monien mielestä, mutta se läksy mitä sä siitä maksat on monin verroin kalliimpaa, demonit ei koskaan anna mitään ilmatteeks. Otetaan esimerkkinä siunaus jossa kanavoidaan alkuperäistä Jumalan rakkautta yksilöön koko maailmankaikkeuden energialla "buustattuna". Demonit ja ego ei tätä kestä, vaan alkavat etsiä kaikkia mahdollisia mielen koukeroita joiden kautta pystyisivät estämään tämän rakkauden "sisäänpääsyn" sieluumme. Lopulta jos olet mieltäsi (en yksilöi tätä nyt sinuun, mun tapa puhua vaan on aina "jos sä teet niin ja näin") tarpeeksi harjoittanut, ja osaat hiljentää egosi ja kuunnella mitä asiaa sielullasi oikeasti on, niin alat kokea tätä aitoa puhdasta rakkautta.

Se mitä puhuit tuossa että "pilata vihkivedellä kastamisella", niin kuulostaa just kovin syvälliseltä ongelmalta shaminismin tiellä, toivottavasti joskus siitä selviät vielä. Aito siunattu vihkivesi alkuperäisessä tarkoituksessaan (ja kastaminen ylipäätään) oli tie valaistumiseen, ja jos sanot noin, että se pilaa sinut, niin ymmärrät jo varmaan asian ristiriitaisuuden. Elämä alemmilla astraalitasoilla on varmasti ihan kivaa, mutta mitä korkeammalle pääset, sen helpompaa ja mukavampaa se on, ja ennen kaikkea sen palkitsevampaa.

Tuo väriteoriasi on kuitenkin ihan hatusta temmattu, mutta silti hyvin lähellä totuutta. Sininen on anahatan väri, ja viittaa siis rakkauteen, empatiaan yms. ja koska moni varmaan tuntee sanonnan "tie miehen sydämeen käy vatsan kautta", niin ymmärtää, että tässä kohtaan ristiriita esiintyy. Joskin punainen ei ihan puhtaana värinä ole se "miehinen" väri, mutta lähellä sitä kuitenkin. Naiset toimivat sielunsa tahdon mukaisesti aina anahatan kautta, ja miehet taas tekemisen ja dynaamisuuden. Jos sielua ei kuuntele, se kärsii, mutta yrittää silti opastaa aina silloin tällöin oikeaan suuntaan joskus hyvinkin konktreettisin esimerkein.

En siis hehkuttaisi ylenpalttisesti sitä oivallisuutta jonka shamaaniudestasi saat, vaikka ketään en tietenkään miltään kiellä, mutta se on vain välivaihe josta sielusi jotain haluaa oppia, ehkä hyvinkin tärkeä, who knows. Se on hyvin (henkisesti ajateltuna) vaarallinen tie, eikä sitä pidä kenenkään tieten tahtoen alkaa kokeilemaan, demonit varmasti vaativat osansa ennemmin tai myöhemmin, ja se ei tule olemaan mitään pahimmissa kauhuelokuvissa näkemääsi, vaan siihen verrattuna hyvin paljon potenssiin numeroita.. Toivon kaikkea hyvää sinulle, ja toivon ettet loukkaannu liikaa suorista vesimiehen sanoista (joista löytyy oiva topikki jo tältä foorumilta) :) :uglystupid2:

Luulisin, että aika moni mieltää kristinuskon samaksi kuin kirkko ja uskonnonharjoittajat ja kun ottaa huomioon miten paljon pahaa monien uskontojen nimissä on tehty omien egojen ajamina, niin sinänsä ei ole ihme jos käsitys uskonnoista vähän hämärtyy monilla. Aika usein ei tajuta sitä, että oikeastaan kaikki valtauskonnot ajavat samaa päämäärää, mutta kaikesta puhutaan vain eri nimillä ja usein ne ovat niitä oman kielisiä ilmauksia, jotta kaikkien on helpompi ne ymmärtää.

Mielestäni Caroline Myssin kirjassa Paranemisen taito on aika hyvin tuotu esiin eri chakroihin liittyvät kristilliset sakramentit. Ideana oli luultavasti se, että kristittyjen ihmisten olisi helpompi lähestyä omia energioitaan jo tutun asian kautta. Jollain tapaa siis nämä kristinuskon termit, kuten Jumala, armo jne. tulkitaan jollain tapaa eri asioiksi kuin vaikka elämänenergia, chi, ki, prana, listaa voisi jatkaa aika pitkälle ja nykyään ehkä näen jopa kvanttifysiikan erilaiset hiukkaset osaksi samaa listaa =D Tästä oikeastaan itse olen tajunnut sen, että mitään ei kannata tuomita, kunhan tie ja sen tarkoitus on puhdas.

Tästä tuli mieleeni myös tämä viimeisin oivallukseni siitä, kuinka lähellä nykyään jo tiedekin on näitä samoja asioita, joten välillä myös hengellisten piirien tulisi katsoa myös tieteen tietä kunnioittavasti, eikä automaattisesti tuomita heitä kylmiksi ja vihollisiksi. Uskon vakaasti, että ei kestä enää kauaakaan, kunnes tiede muuttaa ihmisten maailmankatsomusta siten, että kaikkien ihmisten on helppoa hyväksyä yhteisöllinen elämänkatsomus, koska tietyllä tapaa "energiat" pystytään todistamaan. Mutta niin, pointtina siis se, että teitä on monia ja tapoja paljon, täytyy vain oppia hyväksymään se kuinka paljon eri vaihtoehtoja meillä on. Eikös sen voisi ajatella myös osaksi juurichakran energioita, vai olisiko kyseessä enemmän ylemmät chakrat? =/

Baah, taas offtopic asiaa, mutta teki mieli kommentoida tuon kristinusko teeman innoittamana.

Ehka olen ollut hiukan kansainvalisemmassa porukassa ja siksi ymmarran kuinka paljon en ymmarra uskontojen ristiriitaa, silla on murhattu, loukattu ja pistetty pannaan.
Olen taysin samaa mielta Eletran kanssa, etta todelliset juuremme loytyvat juuri luonnosta ja juuri chaktrat yhdistan enemman Budhalaisuuteen kuin kristinuskoon-vaikka niita loytyy muistakin uskonnoista. Alkaa unohtako historiaa ja silkkitieta jossa hyvin paljon sekottautui kultuureja ja uskontoja sieltahan ovat lahtoisin jopa Suomen lappalaiset-joten olemme kuitenkin hiukan shaanikansaa-en mina ainakaan hapea sita-sehan on vain eraanlainen rikkaus-historiassahan on ollut ristiretkia ja meidat on pakoitettu siihen.
Valastuneita ihmisia loytyy KAIKISTA uskonnoista!!!
Tulevaisuuden uskonto hyvaksyy kaikki uskonnot meina ihmisina.

Hyvä Veskari 83;
olen samaa mieltä siitä, että olemme eri mieltä lähes kaikesta.  :D


Juuri tuolla demonipropagandalla kristinusko valloitti tietä luonnonuskonnoilta.

Jos sinä haluat demoneja elämääsi, ole hyvä vain ja usko niihin. Sitä nimittäin saat, mitä tilaat.
Vastenmielisyyteni kristinuskoon johtuu ennen kaikkea pakkokasteista - takana niitä on useita
aiemmissa inkarnaatioissa. Minun vastenmielisyyteni kaikkia kirjan kansan uskontoja kohtaan johtuu siitä, että ne puuttuvat vapaaseen tahtoon, jonka Jumala on meille antanut.

Minä uskon Jumalaan, mutta se ei ole sama jumala kuin sinun näemmä.

Näinä aikoina väärät kanavat tunnistaa siitä, että niiden sanoma pyrkii pelottelemaan ja ahdistamaan. Sovellan tätä samaa tunnistussääntöä arvioidessani kenen ihmisen kanssa kannattaa keskustella. Pelottelijoiden kanssa ei kannata, he vain yrittävät herättää egon pelkäämään tai vaikuttaa toisten ihmisten vapaaseen tahtoon.

Toisen ihmisen vapaaseen tahtoon vaikuttamisesta seuraa karmallisia seurauksia.

Väriteorioita en ole tässä keskustelussa esittänyt, sekoitat nyt minut johonkin toiseen kirjoittajaan, tuo edellinen viestini oli ensimmäinen viestini tässä ketjussa.

Minä en ole hehkuttanut minkään oivallisuutta niin tippaakaan.
Minä en 'saa' shamanismista juurikaan mitään, se on palvelutehtävä, niinkuin pappienkin tehtävä on. Hoitotyötä teen pyyteettömästä rakkaudesta. Minä aloin tehdä sitä vasta, kun olin perusteellisesti puhdistanut itseäni pitkän aikaa.

Jos nimimerkkisi numero 83' on syntymävuotesi, olet kyllin nuori olemaan minun lapseni. Ole kiltti ja vie hyvää tarkoittavat neuvosi sellaisille, jotka eivät ole vielä ymmärtäneet, että todellisia demoneja tässä maailmassa voivat olla ainoastaan toiset ihmiset. Eritoten sellaiset, jotka pyrkivät puuttumaan toisten vapaaseen tahtoon.

Järjestäytyneet uskonnot ja dogmat ovat vaarallisia juuri siitä syystä, että niillä on minun näkökulmastani juuri tällainen 'demoninen' tarkoitus. En nirsoile, olen ihan yhtä kielteinen kaikkia hierarkkisia johtajilla varustettuja uskontoja kohtaan.

Kristinuskon kanssa minulla vain on ollut eniten kahnausta aiemmissa inkarnaatioissa.

Minä tunnen Jumalan rakkauden ympärilläni joka päivä. Se riittää.

 :smitten: Rakkaus = Vapaus = Rakkaus  :smitten:

Ehkä tämä uskonto aihe tosiaan lähtee vähän kiemurtelemaan, mutta halusin vain sanoa, että mielestäni uskontoja on yhtä monta kuin meitä ihmisiä on täällä, sillä jokainen meistä kuitenkin luo oman henkisen tiensä, mutta niitä kaikkia usein yhdistää pyrkimys onnellisuuteen, tasapainoon ja myötätuntoon.

Valtauskonnoista kuka tahansa voi olla mitä mieltä haluaa, mutta mikä tarve on tuomita, jos jo oman tiensä on löytänyt. Vääryydet tehdään ennen kaikkea ihmisten sokeuden ja epätasapainoisuuden takia, eikä sitä voi varsinaisesti uskontoa syyttää. Kyllä jokainen vastaa yksilöntasolla omista teoistaan, myös siitä kuinka paljon antaa muiden vaikuttaa itseensä, siksi ei koskaan voida syyttää muuta kuin yksilöä jos syntipukkia haetaan. En näe järkeä syyttää uskontoa itseään, yksilön valinnat ovat sitten asia erikseen.

Mutta mielestäni tästä keskustelusta tulee hyvin ilmi se miten sanoja ymmärretään väärin ja vaikka kaikki pitävät rakkauden kokemista ympärillään tärkeänä niin se ei aina valitettavasti välity teksteissämme. Harmi sinänsä, mutta onneksi uskon, että kaikilla on kuitenkin parhaat tarkoituksensa täällä =)

Nyt on menty juurille syville, huomaan  8)

Minä olen tuntenut aina, että syvimmiltä juuriltamme olemme shamaanikansan henkeä, jotakin sitä mystistä jota rahvas suomalainen mieskin on pyssyn kanssa metsästä etsimässä. Ei saalista vaan sitä luonnon henkeä itseään. Olen ylpeä tuosta syvästä kosketuksesta luonnon kanssa ja uskomisesta sen pyhyyteen ja salaperäisyyteen!

Eräs saksalainen ystäväni sanoikin kerran, ettei usko suomalaisen puhtaaseen kristinuskoon, se on usein tapauskontoa. Nauroin ja sanoin hänelle, että meidäthän muinoin pakotettiin siihen, kumartamaan pappeja ja latinankieltä, mutta hiljaa hiivittiin metsään kuuntelemaan vanhoja 'jumalia'. Uskon, että jotakin tällaista on meissä vieläkin. Mutta kunnioitan puhdasta kirkkouskovaista, joka löytää siitä elämänsä sisältöä, samoin kaikkia niitä lahkolaisia, jotka uskovat sen omaan pyhyyteen. Usko on aina tunteen asia, ei järjen.

Ehkä juuri tästä villin ja vapaan suomalaisen juuren alueesta olen iloinen, olkoon siinä sitten niitä heikkouksiakin. Niitähän voimme sitten itse parhaan kykymme avulla ymmärtää ja oikoa, ainakin itsellemme.

Hyviä mietteitä Esmiralda =)

Koen kyllä itsekin enemmän yhteyttä luontoon, kuin kristinuskon Jumalaan, kyllähän sen huomaa jo siitä kun luonto tuntuu välillä niin kauniilta, että siinä on vaikea olla hymyilemättä ja iloitsematta, välillä liikuttumatta. Toisaalta minusta on vaikeaa erotella juuriaan kuten selitin tavallaan aikaisemmissa viesteissä, siis sitä, että kaikki historia on tavoitettavissa tästä hetkestä, joten todellisuudessa juuriaan on vaikea rajata. Ehkä koen olevani juuriltani sitten maailmankansalainen kun koen syvää yhteyttä esimerkiksi Afrikan luonnonmaisemiin yhtä lailla kun näihin Suomen seutuihin ^^

Ai niin, pitikin sanoa, että tuli mieleen tästä juurichakrasta tänään savea muotoillessa, että oikeasti maanelemetteihin yhteydessä oleminen vaikka sitten savitöiden kautta on aika terapeuttista sen juurichakran kannalta.  :smitten:

Tai en tiedä, rupeaa pää hajoamaan kun mietin tätä koko juuri asiaa liian pitkälle, kun tuli vaan mieleen, että tavallaanhan meidän kaikkien juuret ovat elämänenergiassa, tai millä nimellä sitä itse haluaa kutsua, joten silloinhan huono suhde energioihin aiheuttaa ongelmia juurichakrassa. Baah, pää hajoaa  :uglystupid2:

Voi mikään ei ole niin ihanaa kuin läträtä saven kanssa, muistan jo lapsesta!

Oikeastaan minusta piti tulla veistäjä, siihen minulla oli lahjoja ja olisin saanut hyvän opettajankin!
Mutta piti 'lentää maailman tuuliin'. Kun ei ole tuota maa-elementtiä oikein tähtikartallakaan, joka pitäisi minua maassa kiinni.

Muistan aina sen hetken, kun tulin maailmalta ja asetuin mummolan pihaan, jossa työnsin kynteni siihen pappani hoitamaan peltoon ja kylvin juureksen siemeniä. Haistoin ja haistoin ja halusin maata siinä pellolla siemenieni vierellä ja nähdä kun taimet nousee maasta. Niin vahvaa on joskus onni asettua juurilleen! Ja löytää oma vahvuus! :smitten: :smitten:

Pitäsköhän meijän ensin tutustua ihan omaan "kyntöauran terään" ja ottaa uusiks paikkamme ennenku aletaan juuriimme chakroja sotkemaan? nimim. metsäni on linnani ja ukko jumalani...tai parempi puoliskoni  ;)

Kulttuurin käsitteen taustalla on sana, joka merkitsee kyntöauran terää. Työvälineestä merkitys siirtyi tarkoittamaan maanviljelyä ja siihen liittyi sellaisia merkityksiä kuten sijaita, asua, elättää ja hoitaa. Käsitteen varhaista käyttöä leimasi ”oman paikan ottaminen maailmassa".
(Inkeri Sava, Katsomme, näemmekö 2007)

Miten ne nykyään sanovatkaa....että...Just joo!

Huomasin tänään, että kyntöaurani on teroitettu eräässä neuvottelussa, olin ihan hämilläni. Kummasti selkä suoristuu ja muistaa vahvuuksiaan, jotka todella jäävät huomaamatta arjen harmaudessa. Ja vielä... mitä jos ei olisi näitä itsetutkiskelutopikkeja!

Sitäpaitsi, tilasin juuri itselleni erään sukudraamasta kertovat DVD:n, jonka suvun nuoret ovat työstäneet. Ihailen heissä sitä intoa ja avoinaisuutta jo ihan nuorena lähteä tutkimaan suvun tapahtumia ja halua ymmärtää niitä. He ansaitsevat kiitoksen takuulla! Hävettää ihan tällainen vanha jäärä joka on jumiutunut negatiivisiin tunteisiin ja mielikuviin.  :-[  Ja sitten tulee energisiä nuoria, jotka viis veisaavat muiden mankumisista.

Näin ne negaatiot säretään ja elämä voimistuu!

Mutta ei jätetä kaikkea nuorten tulevien sukupolvien harteille, otetaan osavastuu pellon uudelleen kääntämisessäkin.  ;)

Huomasin, että minulla on  :uranus: :aspect_tri: :askendentti:  :smitten:

Voiko olla parempaa kyntömiestä tässä hetkessäni! Kolmio vain alaspäin ja sarvista härkää!

Mietinpä muuten vaan, että laitetaanko pystyyn samantyyliset keskustelut kasaan myös muista chakroista? Itselle tämä on ollut ainakin erittäin avartava keskustelu =)

Kiitos In, niin minullekin! Laitetaan 2.chakrastakin ja muustakin.

Mietin näkökulmaa, että olisi jotakin maallista mihin tarttua...nämä henkiset asiat pyörivät usein niin pilvissä ja eteerisissä kiemuroissa, että niihin on vaikea saada kosketusta. Kun en ole vielä niiiiin henkinen.

Jäin vielä miettimään 'heikkoa juurichakraa'. Voiko sitä edes noin sanoa? Olisiko sopivampi sanoa voimatonta juurichakraa tai hitaasti voimistuvaa juurichakraa vai miten?

Onko juurichakran heikkoutta se, että on sukunsa mustalammas? Tai se, että ei tunne kuuluvansa sukuun? Siis joko ylen- tai alinkatsoo sukuaan. Tai se, että ajattelee 'nuo ei arvosta minua eikä pidä minua minään'? Tai se, että etsii koko ajan tukea perhe- ja sukupiiristänsä?

Onko se sitten 'vahvaa juurichakraa' jos sanoo ylpeänä olevansa juuri siitä perheestä tai suvusta?
Tai se ette työstää sukuaan koko ajan muistaen kaikkien merkkipäivät? Vai se että elää heidän periaatteittensa mukaan?

Kimuraisia juttuja... ::)

Luulisin, että asialla on aika paljon tekemistä sen kanssa hyväksyykö oman perhetastansa. En usko, että asia menisi automaattisesti siten, että jos sinulla on ollut vaikea lapsuus, niin sinulla on heikko juurichakra, mutta vaatiihan se enemmän työtä, jotta pääsee niistä negatiivisista asioista eroon.

Eli jos hyväksyy oman perheensä sellaisena kuin se ja omat kokemuksensa osana oppimisentietä tässä elämässä niin chakran tasapaino on varmaankin aika lähellä? En toisaalta usko, että kenenkään lapsuus on ollut sellainen josta ei olisi jotain negatiivisuutta jäänyt, siis vaikka pääasiallisesti olisikin onnellinen lapsuus, kyllä meillä kaikilla on aika paljon negatiivisia asioita joissa roikumme kiinni, osissa tiedostaen ne kun taas välillä tiedostamatta.

Luulisin myös, että yltiöpositiivinen, negatiivisuuden poissulkeva asennekin tekisi tavallaan hallaa, kun nostaa toiset ihmiset jalustalle eikä näe heitä välttämättä erehtyväisinä ihmisinä, sellaisina kuin he ovat. Eli uskoisin että tässä kannattaisi pyrkiä sellaiseen rakastan heitä vaikka he ovatkin erehtyväisiä näkemykseen. Vai mitä mieltä olette?

Luin muuten vähän aikaa sitten artikkelin Iltalehdestä, että oli tehty tutkimusta, että huonoista perheoloista olevilla ihmisillä on suurempi todennäköisyys sairastua keuhkosyöpään, mikä osittain liittyi siihen, että heistä useat polttivat tupakkaa. Tosin en tiedä mitään tutkimuksen luotettavuudesta ^^ Mutta ehkä tässäkin on nähtävissä se miten ainakin välillisesti sillä perheellä voi olla vaikutusta.

Pitäisi muuten oikeasti miettiä jotain hyvää teemaa seuraavan chakran keskusteluun, ei nyt vaan oikein tule mitään hyvää mieleen =D

Ni in
Sanotaan, etta vaarin kasvanutta puuta on mahdoton suoristaa-eli vahvat juuret ovat hyvan kasvun perusta.
Sehan tarkoittaa juuri sita, etta meidat on kasvatettu rakkaudella, mutta tietyilla normeilla saadaksemme kunnon evaat tahan maailmaan, siihen varmaan liittyy perhe ja suku, jotka antavat tietyn vivahteen polulle jota kuljemme.
Mutta on myos oppositiotapauksia, ehka sekin vahvistaa; on ollut rakkautta, mutta ei evaita ja silloin me ITSE taas joudumme taistelemaan omista oikeuksistamme, mutta kaikella on tarkoitus elamanlangan vahvistamiseksi-ja kuka haluaa-se pystyy!

Mä itse käytän esoteerisesti ilmausta polaarisesti epätasapainoinen. Eli kaikki 6 alinta cakraa ovat polaarisia (ying/yang), mutta sahasrara on polariteeton. Tällöin jompikumpi puoli on enemmän energisoitunut, ja aiheuttaa ongelmia ko. (elämän)alueilla. Esimerkkinä muladharan (1. cakra) epätasapaino aiemmin lueteltuna tässä keskustelussa jo (valtava huoli omasta terveydestä, liika itsekkyys jne).

Minäkin uskon, että se elinpiiri mihin syntyy, on myös suuri ja tärkeä ' ensimmäinen luokka' jossa on tärkeää löytää toimintatapa koetun ja vastaantulevan elämän kera. Ja sielunkierto-opin mukaanhan sen on itse valinnut oppimisen aiheeksi. Tai jos olet perheellesi, suvullesi se vaikea tapaus, niin olet opettamassa heitä.

Mikä vahvuus se onkaan kun siitä selviytyy, puolin tai toisin.

Siksi onkin mielenkiintoista kun kuvittelee chakrojen 7-vuoden kierron, jolloin 49-56 vuotta olisi uudelleen arvioinnin aika juurichakran kanssa. Silloinhan olisi tilaisuus paikata sitä mikä jäi tekemättä, antaa anteeksi, käydä asiat uudelleen läpi ja ymmärtää niitä paremmin, ja tunnistaa enemmän itseään juuri suku- ja perhe-perinteen kautta.

Ja tätähän voi tehdä läpi koko elämän. Ei ole myöhäistä niin kauan kun tässä elämässä on läsnä.

Sen minkä itse olen oppinut, niin joka vuosi vaihtuu cakran teema jota silloin opiskelet. Eli 50. ikävuosi olisi muladharaa, 51. svadhissthanaa jne.

Kiitos, siis näinkin voi laskea!  :smitten:

Tuli tuossa mieleen se, kuinka vanhemmat opettaa lastaan ja lapsi vanhempiaan. Omien juurien arvostaminen ja niistä voimaantuminen.

Olen ihmisenä aika abstrakti. Jos näin voi sanoa, leijailen ja haaveilen ja näen energiakenttiä ja kemiallisia kuvioita väkijoukoissa. Vanhempani ovat opettaneet (neitsyt ja härkä) todella konkreettista käytännönelämää ja sen arvostamista ja ylläpitämistä. Neitsytäiti sattuu vielä olemaan tavalliseksi pulliaiseksi aika nero rahan kanssa, ja ilman tuota opettajaa olisin varmaan aika loosempi. Isäni luontoyhteys on sitten taas jotakin sellaista, jota ilman olisin toisenlaisessa perheessä jäänyt. Arvostan isässäni todella paljon tätä luonnontarkkailija, sen myötäeläjä ja kunnioittajapuolta, vaikka muuten suhteemme on, sanoisinko, noh, myrskyisä.
Sukumme on hyvin suojeleva, ja  :kauris: isoäitini oli sukumme kokoava voima ennen siirtymistään muihin tehtäviin ^ tuonnepäin. Toisella puolen sukua taas  :vesimies: mummo oli se viherpeukalo, jossa nautittiin kesästä ja kaikista sen askareista, niin kuin valtavien kurpitsojen kantamisesta.

Juurichakra tuntuu minulla siltä kuin sellainen valtava sähköinen tietoisuuden verkosto leviäisi puiden juurien tapaan maaperään. Sykkivien impulssien ja voiman chakra, jalat pysyvät maassa, etten tule poispyyhkäistyksi ideoiden maailmaan täältä.

Ihailtavaa luettavaa, Indiima!  :smitten: :smitten:

Sinun perustuksesi on kuin kallio. Vaikka sekin voi joskus liikahdella.... ;)

Kiitos Esmiralda.
Tosiaan vietin viikonlopun vanhempieni luona ja oli taas hauska huomata kuinka eri tavoilla kommunikoimme/osoitamme välittämistämme ja ymmärrystämme toisia kohtaan.

(Myssiltä: ihmeellinen voima) tuli mieleen, kuinka minä kaipaan kovasti emotionaalista tukea ja keskustelua, jota vanhempani eivät vain osaa. Sen sijaan he ovat aina kokeneet tukeneensa minua kovastikin, ja he ovatkin, materiaalisesti. Se ei vain ole koskaan ollut minulle tärkeää, enkä ole sitä huomannut aiemmin niin selkeästi kuin tänä viikonloppuna.
Olen ihan aikuinen ihminen ja kun tulen töistä, äidillä on minulle ruoka valmiina. Hän on hommannut siipalleni sukkia ja hakee paistinpannua rikkoontuneemme tilalle.
Isäni ojentaa minulle kosmisen lahjan pyytämällä suomentamaan saksankielisen tekstin pullon takaa. Ei hän sitä osaa, hän antaa tyttärensä päteä. Ihanaa!  :smitten:
Siltikin oli ihanaa tulla kotiin rakkaan luo, keskustelemaan ja puhumaan sydämillä. 4.chakra. Sitä ja sen puhetta tarvitsen ollakseni kokonainen ja eheä. Tosin tästä eteenpäin ymmärrän paremmin vanhempieni tapaa rakastaa.

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa.

Palaan tähän aiheeseen vielä, kun muistin erään kauden, jossa taistelin henkisten voimavarojeni ja ymmärtämykseni kanssa noin 10 vuotta sitten, kun huomasin, että omia ja maaäidin voimiahan olin etsimässä.

Onko teistä koskaan tuntunut siltä, että jalkoja ei saa eteenpäin? Että jalat ovat kuin tiiliskiviä ja viimeisillä voimanrippeillä saa ne liikkumaan ja tekemään jotakin. Kun halu toimintaan tyrehtyy.

Tai pahaa ihmeellistä ripulointia, joka vie tosi heikoksi?

Löysin juurichakran tietoa toisesta kirjasta, jossa sanotaan, että jos lisämunuaiset eivät ole kunnossa ja eivät tuota tarpeeksi adrenaliinia, veren virtaus jää myös heikoksi.  Oinas-Mars on myös heikoilla tai vaikeissa kuvioissa, Härän voima uupuu myös, Kauriin lujuus ja Pluto alistaa.  Näin äkkinäisesti sanottuna.

Nämä kalahti minun vaikeisiin aikoihin, jolloin minä olisin niin kaivannut äitiä tai isää tai edes sukua tukenani ja olin heistä jotenkin hyvin erillään. Kun ajattelenkin, mitä tukea voi vaikeina aikoina juuri saada perheeltä tai suvulta, jos ne siteen toimivat ja ovat vahvoja!

Mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa!  :smitten: