Astro Foorumi

Sakraalichakrasta ja mm. seksuaalisuudesta ja luovuudesta on puhuttu täällä niin paljon, että halusin tämän topikin aiheeksi korottaa sellaisen luovuuden alueen kuin VALITSEMINEN.

Caroline Myss sanoo, että 'Valitseminenkin on luovuutta'. Mielelläni yhdistän sen myös tuollaiseen ongelmanratkaisukykyyn.

Tässä arkisessa jutussa Myss haluaa painottaa sitä, että ottaisimme vastuun myös valinnoistamme ja sen esille tuomista ongelmista. Hän sanoo: 'Toisen chakran tärkein opetus on valinnan paradoksaalinen luonne; se mikä tuntuu oikealta, voi paljastua vääräksi ja se, mikä näyttää hyvältä, voi ollakin pahasta." Miten hallitsemme tilanteen?

Muistan erään tärkeän keskustelun lasten kanssa, jolloin kysyn, mitä he voivat valita. Pienillä lapsilla niitäkin löytyi. Voivat esim. valita vaatteita tai lukemista tai leluja. Mutta tärkeimmäksi asiaksi nousi kuitenkin se, että he saavat ihan itse valita ystävän. Ja tuonnempana myös sen elinkumppanin.

Arkipäivässä teemme jatkuvasti valintoja, usein tiedostamatta. Ja syytämme huonoista valinnoistamme ympäristöä, usein myös tiedostamatta.

Itselläni chakrojen kierrossa on juuri tämän chakran pysäkkipaikka tarkastelun kohteena. Eikä sekään ole mikään helppo juttu!  :-\

Ihanaa Esmeralda, että olet ottanut nämä chakrat ja Myssin keskustelutopiceiksi. Heti ensi kädeltä en osaa mitään sanoa, mutta tuolla alitajunnassa se kutiaa, kunnes ymmärrys tulee. Toivottavasti tässä on mehevän ja moniulotteisen keskustelun alku.

Niin, vaikea asia tarttua!

2. chakra on myös itseluottamuksen chakra ja olen ymmärtänyt, että jos on itseluottamusta, pystyy myös itsenäisesti valintoihin mitä elämässä tekee. Useinhan hypitään sinne ja tänne ja kysytään muilta mitä tehdä. Ja sitten voi mennä hyvinkin pieleen. Ja syytäkin etsitään muista. Kuitenkin on valinnut itse.

Muistan ihan nuoruudessani, jouduin yhden suuren valinnan eteen. Tuomari sanoi minulle, että minun on valitava, menenkö isälle vai äidille heidän avioerojutussaan. Olin kauhistunut.

Muistan elokuvassa Sofian valinta, kun hän joutui valitsemaan lastensa välillä, kumman pitää, kumman antaa. Hän antoi tyttären, pojan piti. Kuitenkin poikakin kuoli keskitysleirillä. Se oli Sofian vaikein valinta.

Mutta keskeisintä se, miten kantaa se valinnan päätös. Vaikeaa.  :-\

Mielestani tassakin on vain kysymys oppimisesta-valintojen paattaminen ja en oikein jaksa uskoa, etta joku aina osaisi paattaa oikein-me ihmiset kuitenkin olemme erehtyvaisia.
Uskon lujasti, etta vaarin tehtyjen valintojen takana siis onkin opetus.
Mielenkiintoista kun me juuri sukulaisten kesken puhuimme liiasta puuttumisesta lasten elamaan ja onko se oikein vai vaarin; ja esimerkkina oli juuri puuttuminen ja sen kovin huonot seuraukset yhdessa tapauksessa.

Mielestäni lastenkin kasvattamisessa on hyvä olle se kultainen keskitie. Lasta täytyy mielestäni ohjata ja tukea tekemään niitä oikeita valintoja, esimerkiksi siinä miten lapsi kohtelee ystäviään tai tekeekö hän läksyjään jne. Kyllä lapsella täytyy olla oikeus valita esimerkiksi omat harrastuksensa ja ystävänsä, mutta vanhempien tehtävä on mielestäni auttaa elämään siten, että lapsi oppii rakastamaan itseään ja läheisiään.

Usein lapset vasta jälkeenpäin tajuavat, miksi heille on annettu tietyt rajat ja yleensä rajat ovat merkki rakkaudesta. Tietysti lapsen täytyy saada kokea maailmaa ja nähdä kaikenlaista, eihän ketään voi tynnyrissä kasvattaa, mutta voisi ajatella, että jos lapset kasavattavat vanhempia, niin vanhempien tehtävä on tehdä sitä myös ja opastaa elämässä eteenpäin. Siinä olen kyllä samaa mieltä, että lapsen täytyy saada ilmaista kaikkia tunteitaan, että ne eivät sitten jää kasautumaan syvälle sisimpään. Ehkä tässä oli pointtinani se, että vanhempien tehtävä ei ole päättää lasten puolesta, mutta heidän tulee auttaa sillä tiellä millä niitä valintoja tehdään.

Itsellänikään ei siis ole lapsia, mutta kaiketi asiasta voi olla sanottavaa vaikka lapsia ei olisikaan ^^ Ehkä =)

Tämä on jotenkin vaikea chakra tarttua. Mietin itse tässä sitä, mistä epätasapainoinen 2. chakra aiheutuu. Olisiko se, juuri sitten se, että syytämme toisia omasta epäonnistumisemme tunteesta ja kohdatessamme muita ihmisiä oma negatiivisuutemme toisia kohtaan luo välillemme negatiivisia energioita. Tai ehkä kyse on siitä, että ei tee valintoja oman sisimpänsä ohjaamana, vaan miellyttääkseen jotain toista tai yhteiskunnan paineiden alaisina.

Kyllä olen lasten kanssa paljon nykyään puhunut siitä, miten voi valita riitatilanteessa juttuja.

Olemme kehitelleet draamoja, jossa otamme eri vaihtoehtoja.

Nykyään on avainsana tuo 'asennoituminen'. Yksi suuri juttu valinnoissa onkin juuri asennoituminen. Tottakai toimiminenkin.

Mutta mietipä arkipäivääsi. Miten valitsit tämän aamun?

Valitsen mitä syön. Nyt jätin ottamatta Pascoen ja jopa vitamiinit, en tiedä miksi. Valitsin, että lähden tanssiharkkoihin, vaikka olisi ollut ihana jäädä kotiin ja lähteä hiihtämään. Valitsin harkat, koska tunnen olevani velvollinen sen jo kavereilleni, olla mukana. Minulla oli menoja, mutta valitsin senkin, että turkanen menen kyllä uimaan ja annan muiden menojen vähän odottaa. Koko ajan uidessa mietin, että lopetanko vai jatkanko 700 metriin. Tuntui hyvältä ja jatkoin. Valintani takia menin yhteen kokoukseen sitten vähän tukka märkänä ja palelinkin, siellä oli vähän kylmä.

Eli valintojeni vuoksi voin nyt sairastua flunssaan. Ja yksin minä olen siihen syyllinen.

Ei meillä ole ehkä aikaa eikä viitseliäisyyttäkään miettiä sitä turhaumaa tai onnettomuutta, johon päädymme monien valintojemme vuoksi.

Voimme jopa valita sanat, mitä sanomme tietyissä tilanteissa. Mitä jos olisimme sanoneet toisin? Mitä jos olisimme asennoituneet asiaan toisin?

Minulle sanottiin aikoinaan, että voi rukka, miksi noin vanhan miehen otit! Minä valitsin lähteä hänen kanssa yhteiselle tielle. Nyt hän on sairas ja raihnainen. Olen valinnut jäädä tähän, hoitaa häntä, olla likellä. Voisin valita toisin. Mutta mitä kuuntelemmekaan valinnoissamme; sydäntä, tunteita, omaa ylpeyttä, velvollisuutta, mielihyvää jne. ?????? ::)

Hei Ihmiset..

Tässäpä on aihe jota olen pohtinut elämässäni jo pitemmän aikaa. Miksi elämääni tulee tietyt ihmiset/valitsen elämääni tietyt ihmiset? Ja olen päätynyt siihen tulokseen, että näin on käynyt oppimisen takia.

Jostain syystä olen aina valinnut kumppanikseni kovin itseäni erisuuntiin repivän ihmisen. Parisuhteeni ovat melko radikaalisti hajottaneet minuuteni osiin. Minun on täytynyt kyseenalaistaa tapani elää tässä maailmassa. Ja tämä on aina toiminut molemmin puolisesti. Väistämättä muutaman vuoden jälkeen, kun olemme näyttäneet toisillemme oman maailmamme, kuljemme erilleen.

Myssiä lainaten; "Toisen chakran haaste on oppia tunnistamaan, miksi valitsi sen minkä valitsi. Kun opimme motivaatioitamme, opimme millainen henkemme on." Minulla on suunnaton halu ymmärtää toisten tapaa nähdä maailma. Joten ei sillä taida olla väliä, onko se ollut aikoinaan oikea valinta. Kaikki tämä on tapahtunut siksi, että kehittyisin ihmisenä. Vielä etsin itsestäni vastausta siihen, osaanko valita itselleni onnen ja jos osaan säilytänkö sen. Toivoisin vähitellen löytäväni ympärilleni sielun perheeni, ihmiset jotka heijastavat syvimpiä lämmön tunteitani, ja lakkaavani etsimästä vastaikkainasetteluja..

Tein nyt hypyn lapsista parisuhteisiin, mutta samalla tavallahan molemmat ovat ihmisten välisiä suhteita. Molemmissa toimimme niin opettajina kuin oppilaina, joskin eritavalla.. :)

Ja vielä yleinen kysymys; mitä mieltä olette, voiko rakkauden kohteen valita?

Voi että tämä lause minua jotenkin aina liikuttaa... :'( :smitten:

Kuten Thaleia sanoo:
Uskon että kaikilla on tuohon jonkinlainen halua, ehkä jollakin lailla jopa päämäärämme, sillä jos toisen palveleminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä, tuokin liittyy siihen.

Ja kuinka usein toisenlaisen ihmisen edessä valitsemme torjumisen, selän kääntämisen! Joko ensi silmäyksellä tuomitsemme, pelkäämme tai emme halua oppia uudenlaista näkemystä.

Kun olin kirjoitusseminaarissa kerran, saimme tehtäväksemme miettiä juuri valintaa jossakin uudenlaisen asian/ihmisen/tehtävän yhteydessä. Meidän piti kirjoittaa pieni novelli siitä, mitä elämä voisi olla, jos olisimme valinneet toisin. Eli 'ein' sijasta olisimmekin vastanneet 'kyllä'.

Niistä tuli mielenkiintoisia tarinoita!!! Kuinka monen suuren kutsun edessä olemme valinneet sen helpoimman vaihtoehdon. Usein se on torjuminen.  :-[

Oi Kiitos "Keskiyön vahinko?" kirjoituksestasi, siinä oli paljon hyviä muistutuksia minulle. Aina hetkittäin unohtaa, että rakkaus on kaikkialla, kun vain osaa katsoa. Toisinaan sitä uppoutuu niin liiaksikin omiin mietteisiin, kun yrittää etsiä vastauksia elämälleen. Sitten herää karkean kiven päältä ja huomaa jättäytyneensä elämänvirrasta. Paljon on vielä opittavaa, ikä tuokoon viisautta :)

Ja Esmiraldan rohkaisemana voisin kokeilla pyhittää ensiviikon "kyllä"-sanalle, jos elämä toisikin uusia seikkailuja matkalle. Oi valinnat, valinnat! :)

Tuosta rakkaudesta.  :smitten:

Me olemme erilailla energisia, virtaavia tai kaikkea mahdollista. Uskon, että jos pystyy yhdelle antamaan rakkautta, se virtaa edelleen siitä yhdestä toiseen, ehkä kolmanteen ja niitä kautta aina satoihin ja tuhansiin. Se kasvaa ja kasvaa ja kulkee läpi kaikkialla.

Sellainen kuva minulla on rakkaudesta.  :smitten:

Tuli mieleen tuosta toisten rakastamisesta ja vaikka se onkin kuinka kliseistä tahansa, niin mielestäni toisten rakastaminen lähtee loppu peleissä itsensä rakastamisesta.

Kuten usein sanotaan niin, se mitä vihaamme kanssaihmisissä tai inhoamme, pelkäämme jne. on osa itseämme, se mikä ei ole osa meitä, ei häiritse meitä. Joten tällä logiikalla ajateltuna, se, että rakastaa itseä ja selvittää ne pimeät loukot ja kaunat sieltä mielen pohjalta tarkoittaa sitä, että niiden virheiden sijasta ryhdymme havaitsemaan sitä samaa rakkautta mitä koemme itseämme kohtaan, myös muista ihmisistä. Niin kauan kuin olemme itse tältä osin epätasapainossa, emme voi täysin rakastamaan myöskään muita, sillä he heijastavat meidän vihaamme ja epävarmuuttamme itseämme kohtaan.

Näin uskon itse ja näin olen kokenut. Kun ryhdyin päästämään irti vihasta itseäni kohtaan ja hyväksyin oman menneisyyteni, virheeni ja pyrin parantamaan itseäni, en ole enää kokenut tarvetta puhua pahaa muista samalla tavalla kuin ennen, enemmän se on muuttunut oikeaksi huoleksi kanssaihmisistä, myötätunnoksi. Toki en ole mikään pyhimys, mutta olen mielestäni parantunut ihmisten ymmärtämisessä.

Eli toisin sanoen, voimmeko toimia puhtaan myötätunnon ja rakkauden kautta jos esimerkiksi 2. chakramme on pinttynyt negatiivisuudesta, eikä toimi kunnolla. Se on kuitenkin käsittääkseni se ensimmäinen chakra jolla olemme toisiimme yhteydessä, joten aika tärkeästä asiastahan me puhumme. Joten epätasapaino tällä osa-alueella huokuu tavallaan meistä energioiden kautta tai näin olen ainakin itse kokenut.

Huomautan sitten, että nämä ovat vain omia mietteitäni ja pohdintojani, ei mitään totuuksia sinänsä. =/

Olette kirjoitelleet täällä ihan viisaita!

In, minustakin toisten rakastamiseen kuuluu se, että rakastaa myös itseään. Itsestähän se rakkaus sitten muihinkin leviää. Voiko itseään rakastaa ilman, että rakastaa muita? Tuskin terve ihminen.

Lueskelin tuossa Myssin kirjaa ja paljonhan ajattelette sitä mistä hänkin puhuu.

Itsensä hyväksymisestä.

Jos vielä palaan tuon toisen chakran tähtikarttahuoneeseen mitä se hallitsee, niin se on huone kaksi, persoonallisten voimavarojen ja myös taloudenpidon alue.

Mitä enemmän kunnioitat itseäsi, sitä rohkeammin uskallat tehdä valintoja elämässäsi itse, et muiden ohjailtavana, ja sitä uljaammin jaksat kantaa vastuun valinnoistasi. Hallitset elämääsi.

Tähän chakraan kytketään yleisesti seksuaalisuuden energia ja myös prostituutio. Tämä ei käsitä pelkästään fyysista prostituutiota, vaan myös sitä miten sinä annat tai sallit muiden ohjaavan energioitasi. Myss sanookin, että 'energiaprostituutio on yleisempää väkivaltaa kuin fyysinen prostituutio. Lukemattomat naiset ja miehet ovat tilanteessa, joka edustaa heille fyysistä turvallisuutta, mutta samalla heistä tuntuu, että he myyvät osan itseään'.

Ja kun on kysymys omista voimavaroista ja rahasta esim. voi miettiä, mitä antaa itsestään, että talous pysyy kunnossa. Ja onko oma tasapaino sitten kunnossa?

Myös kun puhutte rakkaudesta... miten energiat pysyvät tasapainossa, jos vain pyrkii rakastamaan toisia ja itse unohtuu.

Olen oppinut viime aikoina, kuinka paljon ihmissuhteisiin liittyvät juuri valinnat. Varsinkin, jos kyseessä on pitkä romanttinen suhde, kuten avioliitto, on valintoja tehtävä jatkuvasti. Aina voi valita, haluaako rakastaa vai haluaako pelätä.

Tällä hetkellä olen itse melko kimurantin valinnan edessä. Ystävystyin erään ihmisen kanssa hyvin nopeasti ja meillä on mukavaa yhdessä. Kuitenkin erään kerran hän käyttäytyi minua kohtaan täysin sopimattomasti, suorastaan väkivaltaisesti.
  Hän ei ilmeisesti itse nähnyt teossaan mitään väärää, naureskeli vain. Aluksi yritin itsekin naureskella, mutta sitten tajusin, ettei minun ole mitään järkeä jatkaa ystävyyttä ihmisen kanssa, joka ei välitä pätkääkään minun tunteistani. En tosin tiedä, miten pystyisin katkaisemaan välit ihmiseen, jonka näen lähes joka päivä. Olen jo puhunut hänelle asiasta, mutta hän valittaa, että yritän vain saada häntä tuntemaan syyllisyyttä ja kontrolloida häntä.

Tuli vaan mieleen tuosta väkivallasta. Yleensä harrastamme itseämme kohtaan väkivaltaa elämällä omia sisäisiä tuntemuksiamme vastaan ja kohtelemalla meidän fyysistä kotiamma, rakasta kehoamme, kaltoin ja väärin. Myönnän, sorrun tähän itsekin aika usein, mutta tulipas nyt vaan mieleen.

Nyt tulee hiukkasen vuodatusta että varokaa.  ;)
En vain tiedä minkä tajua vedän puoleeni/ minua vetää puoleensa ihmiset jotka syövät energiaani. Hyvin paljon myös ihmisiä joilla on monia mielenterveydellisiä ongelmia. Ja minulla on vain se, että haluan hyväksyä kaikki ihmiset sellaisina kuin he ovat, tiedän sen miten paskaa on kun teilataan sen takia että on jotenkin erilainen, sitä en halua kellekään tehdä. Ja hyväksyn, siedän, katson, kaiken. Että kyllä se rakkaus aina kaiken korjaa. Että minä ainakin pysyn rinnalla vaikka muut tuollaisten takia lähtisivätkin. Ja mitä siitä seuraa? Olen vain niin syöty, kaikki jotain musta repineet irti. Ja mitä mulle jää käteen? Jonkinlainen ylpeys, joka jossain vaiheessa hälvenee ja olen vain niin tyhjä taas kaikesta energiasta.
En mä ole niin voimakas että voisin hallita kaikkea. Mutta en mä halua mitään julmaa teilauspolitiikkaakaan harrastaa.
Olen niin idiootti että haluan antaa toisille sen mitä he minusta etsivät.
Vapaaehtoisesti hyväksikäytetty.
 :tickedoff: :tickedoff: :idiot2:

Kuulostaa Ave tosi tutulta. Mä olen ollut myös se kaikkien kiusatuiden ja hyljeksittyjen keräilijä. En ole enää, kun en jaksa...enkä myöskään pidä itseäni itsekkäänä, vaan itseäni rakastavana. Aina ei tarvitse auttaa. Auttaa voi vain silloin, kun todella resonoi itsen kanssa, eikä esim. oman tarpeelliseksi tuntemisen kautta. Siteeraan nyt Myssiä Ihmeellinen voima -kirjasta: ootas, hmm, ylitoimiva empatiantunto voi aiheuttaa kärsimystä ihmiselle (ei tämä kyllä kovin tarkka siteeraus ole) ja ihminen voi päättää, että millaiset rahkeet hänellä kutakin auttaa. Jos sinulla ei ole hihoissa ässää, jolla auttaa, niin heitä rukous hänen puolestaan ja pidä huolta itsestäsi. Sinusta ei ole hyötyä, jos teet kituvana laupeuden työtä. Sinä olet elämäsi päähenkilö.
(muistaakseni sulla oli kalakartta 12.huone...Voisin kuvitella, että saattaisi olla jonkin henkisen oppimisen aika. ?)

Mä teen nykyään hyvin tietoisesti niitä valintoja, että ketä autan. Olen aiemmin toiminut sellaisena 24/7 terapeuttina, että meinasi täysin hukkua se, että kuka minä olen. Varsinkin ne ihmiset, joiden kanssa en löydä muuten mitään puhuttavaa kuin miessuhteiden kiemuroista ja "kyllä se siitä" ovat saaneet jäädä. Ne kuluttavat hirveästi, ja koska en terapeutti ole, enkä saa siitä maksua, olen päättänyt, että minun empatiakykyäni ja viisauttani en anna turhaan ruikuttajien käyttöön, vaan katkaisen sen itsesäälimisen ja kieriskelemisen ketjun tällä  :kauris: -  :leijona: osallani. Kalat kuuntelisi, mutta kauris ja leijona ei näe siinä mitään hyötyä.
Ja täytyy sanoa, että nykyään kyllä läheiset ihmissuhteet ovat paljon tyydyttävämpiä ja tasavertaisia kuin aiemmin.

mulla tuli jotenkin ajatus tästä valinnasta ja valitsemisesta ja lasten ohjaamisesta että ite yhdistän tän kohtaloon tai sattumaan , miten vaan. asiat menee niinku pitää, ennemin tai myöhemmin. päästökset mulla tulee MUTU-tuntumalla ja ihan hyvin on menny.

siihen , että jos puuttuu kovastikkin muiden valintoihin tai tekemisiin nii silloin estää sitä ihmistä kokemasta/kasvamasta omaa polkuaan ja se koko juttu voi sitte käänytä itseaan vastaan.

toivottavasti selitin niin että muutkin sen ymmärtää  ::)

Puutunpa nyt sellaiseen itsestäänselvyyteen kuin 2. cakra hieman itsekkin. Koska lähes poikkeuksetta ihmiset elävät tietoisuudeltaan joko 1. tai 2. cakran tasolla, niin olemme turtuneet tähän, emmekä osaa tietoisesti ymmärtää mistä koko cakrassa on kysymys, ja sen valitettavasti huomaa vastaajistakin hyvin paljon, ei pahalla sanottuna mut ehkä opetusmielessä :smitten:

Lapset. Mitä sielu tekisi, jos sitä ei opetettaisiin tiettyjen raamien tai normien mukaan elämään? Lapsi on puhtaimmillaan syntyessään, ja sen jälkeen me alamme muokata hänestä mieleistämme "tee näin, tämä on oikein", mutta entä jos hän saisi itse oppia kaiken mitä tulee vastaan, minkälainen ihminen hänestä tulisi? Sen tiedän kokemuksesta, että hyvin avoin anahatan tasolta (4. cakra), mutta luultavasti hänelle tulisi hyvin haasteellinen elämä muuten (ihmiset hyväksikäyttäisi lähes kaikessa hänen pyyteetöntä rakkautta yms). 2. cakraan taas liittyy kaikki luovuus, joten taiteellisuus lähes kaikissa muodoissaan voisi olla hyvinkin paljon pidemmällä mitä se esim. nyt on, jos edelleen ihmiset saisivat oppia itse mikä on oikein (Jumalan opastuksella tietenkin). Ehkä maailma olisi hieman erilainen paikka elää, ja rahan valtaa ei välttämättä olisi olemassa jne. Who knows.. Ehkäpä ihmisten tarkoitus edelleen on oppia 2. cakran tasosta se, että ihmisten tarpeellisuus ei ole niin tärkeää kehityksen kannalta. Svadhissthanaanhan siis liittyy myös kaikki läheisyys, kiireys, nopeus, seksuaalisuus, luovuus, ja jollain tavalla myös ymmärrys (hyvin pinnallisella tasolla), myös näiden kaikki negatiiviset puolet (eli egoismi, orjuutus, prostituutio, tarpeeton hätäily (ns. "hössötys")...). Myss ehkä hyvin pinnallisesti voinee ymmärtää tämän tason tarkoituksen, mutta sen hyvin huomaa että hän on jenkki, hän elää/lilluu siinä 2. cakran "ihanuudessa", ah niin vetinen kuin se onkin, samoin meistä tekee hyvin moni Helsingissä, muualla vasta opetellaan sitä omaa fyysistäkehoa.

Se kenessä tuo kirjoitus nostattaa vihan pintaan, on ehkä miettiä syytä, miksi. Tiedän, että se joihinkin aiheuttaa varmasti reaktioita/reaktion, mutta kannattaa pohtia heti mikä sen aiheuttaa, ja yrittää oppia siitä jotakin. Se on hyvä tilaisuus päästä omassa henkisessä kehityksessä hyvin paljon eteenpäin.

Tämä nostaa minussa reaktioita, ja miksei nostaisi, kun sen selkeästi olet sellaiseksi tarkoittanut.

Mielestäni suhtaudut erittäin alentuvasti tietoa janoaviin ja hyvin intiimeistä asioista kirjoittaviin ihmisiin. Onko se tietoinen valintasi? Mitä siitä saat? Kun puutut "itsestäänselvyyteen", mihin korotat itsesi? Kirjoituksissasi liikut yleisellä tasolla; kuka sinä siis olet? Puhu itsestäsi käsin, älä ulkoa oppimastasi (sanoo hän, joka siteeraa Myssiä)  :P

Mutta se ei tunnu minusta oikealta, oikealta tässä rintakehällä:
"taiteellisuus voisi olla pidemmällä..."

Jos keskittyisimme siihen, mitä on ja minne olemme menossa sen sijaan, että jossittelisimme mielemme malleista ja utopioista tekemällä arviointeja ja vertailuja? Mieli on terävä, muttei kovinkaan usein viisas. Se ei tiedä, mitä oksaa sahaa.

Myss saa olla jenkki, me suomalaisia ja iranilaiset iranilaisia, kansallisvaltiot ovat tässä todellisuudessa arkipäivää ja luovat tietynlaista heimoidentiteettiä. En näe sitä kuitenkaan sinällään pahana tai hyvänä, vaan erillaisia tarkoituksia palvelevana.

Olet useaan otteeseen maininnut ulkostadilaisten vellovan ensimmäisessä chakrassaan ja tekstistäsi saa sellaisen kuvan, että väheksyt tätä.  :o
Olen hämmentynyt, sillä puolestani ymmärrän ehkä agendasi tietoisuuden tason kohoamisen kannustajana, mutta samalla oma asenteesi muita kohtaan ei anna kuvaa kovinkaan ympäristön kanssa rauhassa olevasta ihmisestä.
Tässä lyhykäisyydessään reaktioni. En halua olla tyly, mutta en myöskään pidä siitä, että minulle tulee "selittämätön" paha olo siitä, kuinka toisten mielipiteitä ei arvosteta siinä missä omaansa.

Veskarille! Ja muillekin!

Nyt on kysymys tulkinnoista, tulkinnavapaudesta ja itsetutkiskelusta. Näin ymmärrän itseni, muut kuin myös Caroline Myssinkin. Ja Veskari, et voi mennä arvostelemaan Myssiä jos et ole edes lukenut hänen kirjojaan. Et ole kertonut, minkä tiedon pohjalta puhut chakroista, mutta luulen, että KAIKKI chakratietous on itämaisen filosofian pohjalta. Ja kukaan ei voi estää tulkitsemasta niitä omaan tietoon ja omaan ymmärtämykseen pohjautuen. Siihen on kaikilla vapaus.

Joten en vastusta sinun tietoasi, mutta tuossa 1. ja 2. chakran asiassa olen kyllä aivan eri mieltä.
Emme elä enää pelkästään juurien ja luovuuden tasolla, vaan elämme sydänchakran tasolla. Sehän ilmenee aivan selvästi tämänkin topiikin keskusteluista. HALUAMME SAADA YHTEYTTÄ SYVEMPÄÄN ITSEEMME, haavoihimme, loukkaantuneeseen lapseemme ja olemme alkaneet etsiä yhteyttä johonkín korkeampaan viisauteen.

Näin minä näen tämänkin keskustelun.  :coolsmiley: Joten tuntuu pahalta, jos mitään arvostelua alkaa osoittaa pelkästään yhden ajattelutavan takaa.

Ei siis Myssilläkään ole kysymys pelkästä heimoidentiteetistä tai seksuaalisesta ihmisestä, vaan globaalisesta ihmisestä, jonka tietoisuus on kasvamassa.

Ei ole kysymyksessä viha, toivottavasti ei sinullakaan Veskari, vaan ajatusten vaihdon vapaus, tulkintojen vaihto. Kerro sinäkin omia tulkintojasi miten sinä olet kokenut chakrat henkilökohtaisesti.

Istuin juuri erään ryhmän kanssa, jossa käsittelimme vihreän värin vaikutusta, sydänchakraa ja sitä mitä tässä tosielämässä tapahtuu yhteydessä siihen. Mukana siis oli muutakin kirjallisuutta kuin Myss ja mikä vaikuttavinta, meidän omat tunteet. Mutta sen äärellä vierähti aikaa monta tuntia, eikä yö tahdo riittää. Jotakin hurjan tärkeää on siinä, että voidaan keskustella siitä maailmasta, joka koskee itseämme. Ja ilo on suuri, kun yhtäkkiä ymmärrämme jotakin menneen ja tämän hetken ongelmista.

Astrologiahan perustuu samaan, itsetutkiskeluun vuorovaikutuksessa muiden kanssa! On mahtavaa päästä mukaan tällaiselle areenalle!  :smitten: :smitten: :smitten:

Olen siitä täällä foorumilla pitänyt, että täällä on paljon ihmisiä, jotka ovat aidosti vain sitä mitä ovat, ja uskaltavat näyttää heikkoutensa ja puhuakin hyvin henkilökohtaisista asioista. Koska minulle henkisyys tarkoittaa sitä että tulee lähemmäs omaa inhimillisyyttään eikä elä vain materiaalisessa maailmassa tai sitten lillu jossain kuvitelmissa. Olen aina rakastanut heikkouksieni etsimistä ja tunteiden suoraa ilmaisua. Koska, oman kokemukseni mukaan, ylimielisyys syö pikku hiljaa sisältä. Se näennäisesti antaa jotain, mutta lopulta vie tyhjyyden tunteeseen. Yksinäisyyteen. Siis siihen ettei ole kosketuksissa muiden kanssa, aidosti.
Ja ei, en ole henkisesti kovin kehittynyt ihminen. Mutten haluaisi ollakaan, sillä silloin minulla on aina jotain mitä kohti pyrkiä.  ;)

Noni, aika kivasti ymmärsitte pointtini :) Se, miksi joku kirjoituksestani ärtyy on se egoismin "tarve" ja/tai vaikutukset meihin, jotka ovat juurtuneet niin syvälle, että emme helposti siitä irti pääse. Väite, että suomessa elettäisiin anahatan tietoisuuden tasolla, ei voi pitää paikkaansa miltään kannalta. Asiaa voisi alkaa purkamaan parillakin eri tavalla. Ensiksi, se joka oikeasti on (edes) astraalitasolla saanut kokemuksia edes jostakin cakrasta, ymmärtää mikä ko. cakran tarkoitus on. Suomessa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ei ihmiset toimi anahatan kautta, vaan aina vaativat jotain vastapalveluksia egoistisesti omaa etuaan ajatellen. On muutama maa maailmassa joissa tietoisuus on jo anahatan tasolla menossa, ja Intia on siitä yksi hyvä esimerkki. Sanottakoon vaikka näin, että siellä jos sä kuljet tiellä, niin ihan joku tuikituntematon saattaa vinkata oveltaan, että tule syömään meillä on ruokaa pöydässä. Suomessa tätä kohtelua katsottaisiin pahalla, ja luultavasti ei edes uskallettaisi mennä syömään, tiedä mitä murhamiehiä ja raiskareita siellä olisikaan..

Kaikki cakratietous ei ole itämaisen filosofian pohjalta, vaan se mitä itsekkin opettelen on ihan aitoja omia kokemuksia asiasta, ei mitään luettua. Teoriat jokaiselle asialle on taustalla olemassa, jos oma osaaminen ja/tai taito ei vielä riitä. Hyvin moni asia on alkuperäisistä kirjoituksista väärin käännetty ja lähetty soveltamaan omia tuntemuksia asiasta, usein hyvinkin vääriä. Kuten toisaalle tälle foorumille asiasta jo hieman kirjoitinkin, niin suurin virhe ovat juuri nuo värit, jokainen cakra käsittää useita eri terälehtiä, ja jokaisen "keskiarvoksi" on annettu tietty väritys, jotka sitten resonoivat tehokkaimmin ko. cakran kanssa. Vihreä resonoi tiettyjen anahatan aspektien kanssa, mutta valitettavasti se ei ole ko. cakran "oletusväri", tämän pystyy syvässä meditaatiotilassa jokainen todistamaan itse. Hyvillä meditaatiotekniikoilla jokaiseen cakraan pääsee "sisälle" ja siitä rakentuu kuin huone sinun ympärillesi, täältä käsin voit tarkastella jokaista terälehteä jne.

Se että haluamme kehittyä, ei tarkoita sitä että tietoisuutemme olisi jo anahatan tasolla (koko kansaa/väestöä katsoen), joillakin yksilöillä se voi olla kohonnut, mutta ei läheskään kaikilla. Kyseessä ei siis todellakaan ole viha missään muodossa, vaan tiedon jakaminen, joka yksi syvällisimmistä elämäni tarkoituksista on. Yleensä ihmiset ottavat hyvin henkilökohtaisesti kaiken mitä heistä tai varsinkin heidän OMAISUUDESTAAN sanomme, sehän on kuin suoraan heitä haukkuisi, voi meitä materialisteja, ehkäpä me siitä vielä kehitymme joskus :) Oikein antoisaa ja vielä toistaiseksi kireää pakkaspäivää kaikille, toivottavasti se ei ole henkisesti kovin kireä kenellekkään :smitten:

Olen tavannut monenlaisia ihmisia, myos paljon Intialaisia-joista OSA on hyvin kehittyneita-mutta ei todella kaikki. Samaa voisin sanoa Suomalaisista, he ovat hyvin rehellisia ja kultaisia, MUTTA EI KAIKKI.
Mielestani ei voi verrata tiettya kansaa kehittyneempana kuin jotain toista-kaikki menee yksilotasolla,
omalla kehityslinjalla ja siksi tama maailma onkin niin ihana paikka elaa, kun kaikki emme ole samanlaisia ja mehan jokainen voimme valita niita hyvia asioita mika kullekkin sopii-annetaan kaikkien kukkien kukkia, koska sama Luoja tai energia on kuitenkin pistanyt meidet kaikki tanne kehittymaan ja toisiamme ymmartamaan.
Love is everywhere!
Myos monessa Valimeren maassa monet melkein tuntemattomat ihmiset pyytavat toisiaan syomaan, mielestani tama on avommuutta ja paikan menttaliteettia-ei mitaan sen kummempaa.

Kiitos Diamond!

Minunkaan mielestä ei ole olemassa eri kansallisuuksia paremmuusjärjestyksessä. Kerrotaan että jopa Intia on mennyt henkisessä kehityksessä takapakkia materian ja rahan perään juostessa. Hehän hukkuvat jätteisiinsä siellä. Luonto on unohdettu.

Ymmärsin, että Caroline Myss tarkoitti 'sydämen chakran' tasolla olemista sillä hakuisuudella, jossa joka puolella maailmaa on henkisesti kehittyneitä ihmisiä vetämässä muita mukaan. Jo se, että henkisistä asioista puhutaan esim. täällä, on jo merkki tästä.

Gandhin kaunein sanoma mielestäni oli se, että ihminen kehittyy suurena yhteisönä (esim. valaistumisessakin) ei kansana.

Sekin, miten asennoidumme eri kansoihin ja kulttuureihin, on yksi valintakysymys, jos nyt tässä aiheessa kuitenkin pysytään. Vai onko asenteet niin lujasti kasvatusympäristön vaikutteita (se juurichakra), ettemme huomaa edes että toimimme sen mukaan?

Uskon noin myös! Kehittämällä itseä se vaikuttaa myös ympäristöön ja läheisiin ihmisiin meidän sitä tiedostamatta.  :smitten: