Astro Foorumi

Muita keskusteluaiheita => Muita kokemuksia => Aiheen aloitti: sireeni - 18.02.2010 21:52:36



Otsikko: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sireeni - 18.02.2010 21:52:36

Nyt kaipaan viisaampien neuvoja:

Elwyn tuolla toisessa ketjussa kirjoitti: "Kyl ne saattaa jäädä vaikka olisi mitä kipinöitä.. valintakysymyshän se on. Se ei pelaa joka pelkää ja aika moni pelkää varsinkin jos on oikein kuumaa hottia tarjolla :) Tiedän sen itsestäni nimenomaan.. aika moni tosi hot on juuri siksi no no koska hommaa ei pysty hallitsemaan."

Mulle on käynyt hiljattain juuri näin. Tapasn elämäni miehen, oikeasti, ja vaikka tapailtiin muutama kerta, olin jotenkin lukossa ja sitten menin perumaan treffit. En pystynyt hallitsemaan tilannetta, varsinkaan, kun tapaamisien jälkeen pidettiin yhteyttä virtuaalisesti. Se pilasi hyvän alun ja vei ehkä tilaisuudenkin tavoittamattomiin. Mies oli kiinnostunut minusta, mutta minä lähdin pakoon ja eihän se suhde enää oikein uudellen alkanut, vaikka yritin selittää käytöstäni. Ja minä pöhkö uskon kuitenkin, että se oli mulle tarkoitettu, hän minulle ja me ollaan vielä yhdessä. Vaikka vetovoiman lakia apuna käyttäen...tai en tiedä, voiko sitä käyttää ihmiseen, pitäähän toisellakin olla valinnanvapaus. Tietääkö joku teistä miten on?

Minulla on myös epäilys, että selvänäkijätttavani on nähnyt juuri tämän miehen elämäni miehenä jo kymmenen vuotta sitten, kaikki kerrottu täsmää juuri tähän mieheen ja myös tapaan / tilanteeseen. Sen mukaan mies ottaisi vielä yhteyttä ja olisimme yhdessä pitkään. Ehkä tämä antaa mulle uskoa asiaan, vaikka nyt taas on tarkoitus työntää ajatus syrjään ja keskittyä muihin asioihin. Olimme toistemme kuulumattomissa parisen kuukautta, sitten yhteydenpitoa ja hiljaisuus (hän ei vastannut kuin yhteen viestiin, ystävällisesti ja läheisesti kylläkin.) Ja jatkaa etsimistä, koska ei usko, että meidän suhteesta tulisi mitään. Mutta minä uskon tai ainakin haluaisin uskoa.



Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sideman - 19.02.2010 01:14:12

Nyt kaipaan viisaampien neuvoja:

Elwyn tuolla toisessa ketjussa kirjoitti: "Kyl ne saattaa jäädä vaikka olisi mitä kipinöitä.. valintakysymyshän se on. Se ei pelaa joka pelkää ja aika moni pelkää varsinkin jos on oikein kuumaa hottia tarjolla :) Tiedän sen itsestäni nimenomaan.. aika moni tosi hot on juuri siksi no no koska hommaa ei pysty hallitsemaan."


Parasta kikkaa en tiedäkään, mutta ainakin toiseksi paras lienee vanha kunnon
mustasukkaisuuden hyödyntäminen. Etsi siis joku toinen "väliaikainen" mies, jota
voit käyttää tehdäksesi haluamasi miehen mustankipeäksi (svart-sjuk)!

 ::)

Mikäli tuo jippo ei tehoa, lienevät mahdollisuutesi saada hänet omaksesi
melko minimaaliset...

 :-\


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ebenia - 19.02.2010 08:46:01
No minusta on kyllä varsin epäsuoraa ja asioita hyödyntämätöntä lähteä leikkimään jotain leikkejä tässä vaiheessa, kun aiheen aloittaja on muutenkin ollut jo epäsuora ja käyttäytynyt omituisesti varmasti tämän miehen mielestä.

Jos haluat lähteä vielä ulos tämän miehen kanssa, niin ota häneen yhteyttä. Pyydä selkeästi kahville ja lähde sinne myös pelkäämättä. Kukaan ei pakota seisomaan siellä nurkassa häpeämässä ja kukaan ei tule ovelta hakemaan, vaikka kuka selvännäkijä sanoisi mitä!


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Eklektikko - 19.02.2010 12:38:41
Kehotan varomaan  mustasukkaisuusleikkejä.
Käytän esimerkkinä itseäni, joskin tiedän, että olen hyvin poikkeuksellinen tässä asiassa.
Mutta maailmassa voi olla muitakin kaltaisiani ja epärehellinen manipulointi mustasukkaisuusleikeillä
ei toimi meihin, päinvastoin se karkottaa meidät takuuvarmasti.

Jos minut yrittää tehdä mustasukkaiseksi, käy niin että sanon:
"Hei, ole sitten kuule vaan sen toisen kanssa, minä en jaksa banaaleja kolmiodraamoja.
Olen paljon onnellisempi yksin, kuin jossain mauttomassa saippuaoopperassa. Tule takaisin,
kun olet päättänyt, kumpi kiinnostaa enemmän. Tai oikeastaan, älä tule ollenkaan takaisin,
ei minua tuollainen tuuliviiri kiinnosta. Koen myös etten voisi luottaa uskollisuuteesi kuitenkaan."

Jos huomaan, että kyseessä ei ole oikea kiinnostus toiseen, vaan nimenomaan sellainen
manipulointiyritys, niin sellaiset manipuloijat dumppaan aivan välittömästi! Asioista tulee puhua
avoimesti ja rehellisesti sen sijaan, että käytetään tuollaista manipulointia ja kieroilua.

Jos minusta puolestaan ollaan  mustasukkaisia, se on myöskin adieu ja nopeasti sittenkin.
Mustasukkaisuus ei ole mielestäni tervettä edes siinä pikkuruisessa määrässä, jota yleensä
pidetään normaalina. Mustasukkaisuuden syy on nimittäin siinä, että ihminen itse ei koe olevansa
rakastettava ja sen vuoksi hän pelkää että siippa ihastuu toiseen. Kieltäydyn kertakaikkiaan
mahdollistamasta sitä, että ihmiset saisivat jäädä sellaisiin häiriöhinsä vellomaan. Niistä on tarkoitus päästä eroon ja oppia rakastamaan itseään todella, jolloin mustasukkaisuus häipyy luonnostaan.

Itse en ole koskaan kokenut mustasukkaisuutta, en oikein edes ymmärrä sitä. Niissä tilanteissa, joissa yleensä ihmiset ovat mustasukkaisia, minä saatan tuntea surua ja luopumista. Väistän nimittäin aina automaattisesti takavasemmalle kolmiodraamoissa. En voi sietää niitä, enkä ole kiinnostunut sellaisista kumppaneista, jotka ovat taipuvaisia syrjähyppyihin tai kolmiodraamoihin.

Mustasukkaisuus-manipulointi on lisäksi erittäin erittäin epärehellistä!
Kuka ihme haluaisi epärehellisen seurustelukumppanin?!
En minä ainakaan.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 19.02.2010 12:56:27
eikös palstalla just kehuttu Sasha-asennetta, että sitä vaan sit kehiin.  :)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Asterix - 19.02.2010 20:20:28
Mjaa.. jos on kussut oman tilaisuutensa, niin ei siina selvanakijatkaan enaa kuule auta. :-\
Ei muuta kuin vain uutta tilaisuutta (siis miesta) kehiin. Siis jos se elama on kiinni miehesta. :P
Elama jatkuu ja on taynna uusia mahdollisuuksia.

Saantohan on, etta itse tekee valinnat, etta kayttaako vai jattaako kayttamatta
ne mahdollisuudet.  ;)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sireeni - 21.02.2010 11:38:03
Niinpä, valintoja ja taas valintoja. Onneksi on ollut ja ehkä on jatkossakin "vientiä". Tällä hetkellä olen onnellinen, työasiat ovat hyvin, asuminen samoin ja sinkkuelämäkin tuntuu vaihteeksi mahdollisuudelta...mutta kyllähän sitä naisihminen kaipaa miestä. Onhan tässä muitakin virityksiä, siksikin, että saisin tuon yhden elämäni miehen pois mielestä. Mukavia miehiä tuntuu olevan muitakin :)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ave^^ - 21.02.2010 13:36:55
Toki en tiedä mitä olet tehnyt ja kuinka pahasti onnistunut loukkaamaan tätä miestä, mutta minua ihmetyttää tuon miehen käytös. Jos hän oikeasti olisi ollut tai olisi kiinnostunut sinusta, kyllä hän suostuisi sinut tapaamaan. Itsellänikin on kokemusta (krhm) tälläisten paskatemppujen vetämisestä  :-[ , mutta kyllä aidot miehet aina ovat halunneet asiat selvittää.
Tai ehkä.. hän vain pelästyi jos yhtäkkiä katoat ja sitten oletkin ihan älyttömän kiinni? En tiedä tapauksesta mitään.. mutta se on totta kuten ylläkin on mainittu, että maailma ei kaadu yhdestä miehestä. Se on sinun oma elämäsi. Suhteesta ei voi tulla mitään jos et pystyisi elämään yksin, ilman mitään laastarivirityksiä siis.  :)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Asterix - 21.02.2010 18:09:51
Tamahan on ihan klassikko!  :D Juuri se mies, joka ei voisi olla vahempaa kiinnostunut,
olisi kuulkaas juuri se Mr. Oikea.  :P :D ...se mies ei vain jotenkin tajua/tieda sita. ::) ;D :2funny:


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Kotkansilmä - 21.02.2010 18:25:18


                               :coolsmiley:

          Sanotaan, että aina sattuu kun tapahtuu, mutta kun antaa sattua

            niin kaikenlaista tapahtuu? KUKA näitä sielunsuunnitelmia onkaan

              suunnitellut?  ? ?  Kaukaa haettu löytyykin läheltä!!


                                             :smitten:



Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 21.02.2010 20:06:49
en muista että olisi koskaan tullut vastaan mies, joka olisi tuntunut elämäni mieheltä, jos mies ei olisi kokenut samaa.. narsistista kun pääsi, kaikki on ollut helppoa.. vaikeampaa on antaa heille kovin suurta painoarvoa..  8)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sireeni - 21.02.2010 21:36:30
No joo, kiitos kaikille hyvistä kommenteista.
Kyllähän minä tiedän, että on olemassa useita mahdollisuuksia, vaikka sitten niitä oikeita, jos niistä parisuhde tulee :-*. Kaikki edelliset suhteeni ovat olleet oikeita ja sillä hetkellä tärkeitä, mutta nyt olikin tarkoitus piiitkään pitkään suhteeseen. Pisin kun on ollut tähän asti kuusi vuotta. ::)

No, siinä vaiheessa kun kiinnostun oikeasti ihan uudesta miehestä, en pidä sitä enää laastarisuhteena, koska en voi tutustua syvästi toiseen ja ajatella vanhaa toteutumatonta suhdetta. Se ei ollut sitten sen väärtti :P. Mutta minua mietityttää kuitenkin, mistä himputista näitä mukavia miehiä aina tulee, kun niin moni saa sydämen läpättämään? Minusta tuntuu että rakasta kaikkia kaksilahkeisia... :coolsmiley: mutta en siis tietenkää halua kaikkien kanssa suhdetta, ei ei. Ihan lähelle päästän vain harvoja. Tuo ketjunaloitus haikailumies tuli vähän liian innostuneesti liian lähelle, halimaan  ::) ja varastamaan suukkoja  :-*ja ehkä siksi jäin koukkuun...kun haliminen on niin ihanaa. Ja oli se kyllä kiva mieskin, mutta annan sen mennä. En ymmärrä tosiaankaan, miksi hän ei pystynyt keskustelemaan - minä tarvitsen keskustelutaitoisen miehen. Nyt vaihdan viestejä todella kiinnostavan tapauksen kanssa :), joka osaa kirjoittaa ja hämmästyttää aitoudellaan :smitten:. Ja on vielä komeakin ::).


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Asterix - 22.02.2010 02:32:01
Ei kun kimppuun vain, kylla se siita taas oikeaksi (ja uudeksi ongelmaksi) kehkeytyy.  ;)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 22.02.2010 10:25:44
joo, kerro mistä himputista niitä tulee, kun itse voin vain nauraa herroille tällä hetkellä.  :laugh: sinkut, perheelliset, pettäjät, uskollisetkin? kotimaiset, ulkomaiset..  :coolsmiley:


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ave^^ - 23.02.2010 12:25:52
Oikeastaan suurin osa ihmisistä jotka suhteeseen alkavat, eivät siihen nyt niin valmiita olisi. Mutta sitä sitten opitaan siinä suhteessa, kun ei luovuteta heti ensimmäisen ongelman tullessa. Eihän sitä pyöräilemäänkään voi oppia ilman pyörää.  :)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sireeni - 23.02.2010 22:26:40
Kiitos Ave hyvästä kommentista!

Olen vähän sitä mieltä, että kaiken maailman rangaistusajat edellisen suhteen päättymisestä uuden alkamiseen ovat kestoltaan henkilökohtaisia. Jos vanha suhde kesti vajaan kuukauden, ei sitä puolta vuotta tarvitse sinkkuna olla, jos edes tuo vanha suhde ei ollut varsinainen suhde. Eli pökköä pesään :2funny:.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: sideman - 24.02.2010 01:18:15
Oikeastaan suurin osa ihmisistä jotka suhteeseen alkavat, eivät siihen nyt niin valmiita olisi. Mutta sitä sitten opitaan siinä suhteessa, kun ei luovuteta heti ensimmäisen ongelman tullessa. Eihän sitä pyöräilemäänkään voi oppia ilman pyörää.  :)

Niinpä! Tuskin vaikkapa pianon soittoakaan oppii ilman pianoa, mutta taitoa voi
kuulemma pitää yllä ja kaiketi jonkin verran tai kenties jopa kontuullisen
selvästikin jopa bättratakkin  pelkästään kuvittelemalla soittavansa!

 :o


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ratkaisu - 24.02.2010 01:20:00
Oikeastaan suurin osa ihmisistä jotka suhteeseen alkavat, eivät siihen nyt niin valmiita olisi. Mutta sitä sitten opitaan siinä suhteessa, kun ei luovuteta heti ensimmäisen ongelman tullessa. Eihän sitä pyöräilemäänkään voi oppia ilman pyörää.  :)

Niinpä! Tuskin vaikkapa pianon soittoakaan oppii ilman pianoa, mutta taitoa voi
kuulemma pitää yllä ja kaiketi jonkin verran tai kenties jopa kontuullisen
selvästikin jopa bättratakkin  pelkästään kuvittelemalla soittavansa!

 :o

Eli kaikille sinkuille vaan mielikuvitusheilat kehiin  ;D


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ulkopuolinen - 24.02.2010 02:18:29
Juu noiden mielikuvitusheilojen kanssa voi harrastaa melkoista seksiä, mutta valitettavasti epäilen, että se on melko laimeaa siihen verrattuna, mitä se oikean kumppanin kanssa on, onneksi niitä oikeitakin on olemassa, kai. Toivottavasti, minun kohdalla miehet juoksee karkuun, kun edes ehdotan kunnon kundaliniseksiä. Kai pitäisi katsoa peiliin ja käydä vaikka kauneusleikkauksessa.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: ^^Queen Nefertiti^^ - 24.02.2010 10:08:09
väittävät, että jos ihminen ajattelisi kaiken ihan loppuun asti, ei kukaan alkaisi mitään suhdetta kenenkään kanssa, ei rikas eikä köyhä.  8)


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ulkopuolinen - 24.02.2010 14:31:23
Aivan, mutta kun ne suhteet voivat kestää vain ja ainoastaan sen aikaa kun on tarkoitus, joka kerta kun sitä jättää toisen niin eroaa ja yhteenpalaa kun taas jälleen kohtaa. Siihen tähtään. Hauskaa silti voi pitää.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ulkopuolinen - 26.02.2010 17:46:57
Äh, seksi seksinä on tajun tylsää, mekaanista vääntöä. Kyllä sitä pitää rakkautta ja kemiaa olla ainakin minulla. Tosin vaikea sanoa, kokemusta aiheesta on niukasti. Ja minä olen aina ollut kaikki tai ei mitään tyyppi. Sitä paitsi, miksi miehiä pitäisi vaihtaa kuin vaatteita, tai naisiakaan. Kai joillekin se sopii. Minä olen hyvin sitoutuvaa tyyppiä, yksi kerrallaan. Siinäkin meitä on moneen lähtöön. Minulle vain rakkaus on se tärkein. Ikuinen romantikko.

Joo, tuota sielullinen yhteys, kumppani on sama, mutta tuntematon, silti kokoajan mukana. Aika wear-touhua. Ainakin paljon mutkattomampaa. Siis luulen, että kyseessä on ihmisen oma maskuliininen/femiininen minuus.

Juu, kundalini nostaa tantraenergian joillakin. Kyllä sinulla ajatustenlukutaito on. Sinä kommunikoit vielä sanattomasti ihmisen todellisen minuuden kanssa, itse teen samaa. Käytkö astraalitasolla jo? Se on seuraava aste.

Juu kaikkea pitää harjoitella, silti tulee muistaa toisille sopii rummut toiselle klarinetti. Ihan kuin ihmissuhteissa toinen sopii toiselle toinen toiselle. Ja juuri muuten harjoitteluun perustuu pitkä parisuhde, kun oppii toisen tavoille on kaikki parempaa.

SE koska on valmis uuteen parisuhteeseen riippuu miten eroaa, jääkö jotakin hampaankoloon tai satuttiko ero. Meillä ero on  yhteinen päätös ja oikeastaan olemme parempia ystäviä kuin koskaan ja juttelemme avoimesti kaikesta. Kämppä ja kaikki vieläkin sovitaan yhdessä ja minusta tuntuu, että meidän välillä tärkein on vain oppia olemaan yksin, minä kun olen ollut 17-vuotta saman henkilön kanssa ja no viimeinen puoli vuotta olen ollut niin sairas, että koskea ei ole voinut, joten on tämä aika kulttuurishokki. Kauhistuttavan jännitävä sellainen.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ulkopuolinen - 01.03.2010 16:11:29
Minä tulin siihen tulokseen, että virtuaalinen suhde oman maskuliinisen minuuden kanssa on kaikkein parasta tässä vaiheessa. Aina läsnä ja no varsin miellyttävä tyyppi. Varmistin arkkienkeleiltä asian niin kyllä ihmisen on mahdollisuus keskustella maskuliinisen minuutensa kanssa, tosin on se akkakin tuolla, välillä naureskelemassa ja huokailemassa minun toilailujani.


Otsikko: Vs: Elämäni mies ja minä lähdin karkuun :(
Kirjoitti: Ulkopuolinen - 01.03.2010 20:10:18
Entäs molemmat yhtä aikaa? :2funny: