Astro Foorumi

Olen parin ikävän
kokemuksen jälkeen alkanut
säikkymään kaikkea.. Kuulin
ääniä, mitä en olisi halunnut
kuulla ja tunnen nyt olevani
ikäänkuin lukossa
henkimaailman asioissa.
Tahtoisin kovasti päästä
asioissa eteenpäin,
mutta pelko estää ja saa
perääntymään ko. asioissa.

Olen kumminkin nähnyt
unessa mm. henkioppaani
ja aurani. Eli pelkään vain,
jos olen täysin tietoinen
asioista.

En voi edes tietää, oliko
kyseiset äänet vain jotain
ilmastointia, mutta tieto
voisi auttaa.. En vain ole
keksinyt keinoa, miten
saisin tietää.. ???

Tiedän myös, että huonot
ajatukset voivat
pahimmillaan kutsua
huonoja vierailijoita, joten
en uskalla oikein edes
sitten yrittää..

Ongelman alku ja juuri on
tosiaan äänissä.. Olen
usein poikaystäväni
kanssa nähnytkin asioita
ja ne eivät ole olleet
pelottavia vaan
enemmänkin kiehtovia,
toivoisin, että voisin olla
taas avoin näille asioille..

Pienempänä minulla
oli myös äänet riesana,
kuulin läsnäoloa
kun ketään ei ollut lähellä..
Mikähän niissä äänissä
oikein on? Sekö, että kun
kuuluu, mutta ei näy?

Olisiko neuvoja, mistä voisi
löytyä avain tähän lukkoon?

Onko tuo nyt ihan terveellistä mennä noihin henkimaailman asioihin
niin syvälle, että todellisuus ja ihmiselämän miellekkyys katoaa?

Meidän tarkoitus on elää tällä Telluksella mahdollisimman ihmismakuinen
ihmiselämä ja nauttia siitä joka päivä täysillä, eikä elää minään henkiolentona. :uglystupid2:

Mun mielestä on turhaa mennä merta edemmäs kalaan
etsimään ihmisen ja elämän tarkoitusta. ;)

Ihminen on todistetusti onnellisimmillaan ja tasapainoisimmillaan
eläessään inhimillisenä ihmisenä nauttien siitä.

Niin no, en olekaan tahallisesti
niin syvälle henkimaailman
asioihin mennyt kun nämä
äänet ovat jo pienestä pitäen
olleet kiusana silloin tällöin.
Se on siis ollut hyvinkin
luonnollista ja
tiedostamatonta se sinne
uppoaminen.. Enkeleitäkin tai
jotain vastaavia
henkiolentoja muistan
tiedostamalla nähneeni
6-7 vuotiaana. Ja uskon,
että herkkyys henkimaailmaan
johtunee myös syntymäni
tapauksista ja elämäni alku
vuosista.. Olen varmaankin
silloinkin ollut kovassakin
yhteydessä sinne tai
he ovat olleet yhteydessä
minuun..

Mutta toisaalta, tahdon kyllä
silti ylläpitää yhteyttä
henkimaailmaan vaikka
tallaajana täällä maan päällä
olenkin, tahtoisin vain,
että saisin pitää yhteyden
ilman pelkoja..

Kiitos
kumminkin viestistäsi, Sasha :)

Olen huomannut, että (liikaa) henkisillä ihmisillä käy samoin
huumeiden käyttäjillä.

Ne kadottaa kosketuksen todellisuuteen ja faktaan ja alkavat kärsiä
ihan uskomattomista pelkotiloista ja vainoharhoista
ja ihmiset alkaa karttaa viimein.

Sama kait tuo on millä sen päänsä sekaisin saa, henkisyydellä tai aineilla,
jos se on pääasia elämässä.

Hmm, no ei kukaan pidä meteliä aineiden käytöstäänkään,
mutta silti muut voi todeta outouksia muuttuneessa ajattelutavassa ja käytöksessä.

Esim. pelkästään jatkuva pelko muuttaa normaalia käytöstä ja ajattelutapaa.
Tuskin huomaat sitä itse helposti.

Normaalijärkinen ihminen pelkää vain todellisissa vaaroissa,
missä se on luonnollistakin.

Tulipas tästä aiheesta mieleen tämä Yoda lainaus ^^

“Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.”

Mutta todellisuudessakin olen aikalailla samaa mieltä tuon kanssa. Täytyy kohdata pelkonsa silmästä silmään ja voittaa ne. Oma pelkomme houkuttelee negatiivisia asioita elämäämme tai asioita jotka tulkitsemme negatiivisiksi. Pelko vaan pois. =) Itse olen päässyt monista peloista eroon järjen avulla. Paha kuolemanpelkoni on esimerkiksi laimentunut yksinkertaisesti vain pohtimalla asioita ja järkeilemällä omaa käytöstäni.

 
Kiitos
paljon vastauksistanne,
Carmen ja In :)

Hyvä, että
jotkut ymmärtävät
tilannettani ja yrittävät
auttaa..

Tahtoisin,
että kertoisit minulle
enemmän itsensä
suojaamisesta ja
maadoittamisesta, Carmen?

Minulla on ollut ehkä
hieman ongelmia tuon
suojaamisen kanssa
juurikin kun en ole ollut
varma, miten.. Sillä kun
en oikein tunne
luonnollisesti voivani
ainakaan Jeesuksen
nimeen itseäni suojata..
Onko muita
vaihtoehtoa, henkilöitä
tai asioita, joilla suojata
itsensä? :)

Yhteyteni muodostuu
noin vain, ilman
meditointia tai mitään..

No.. Asia ei aivan täysin noin
ole, en ole jatkuvasti pelkotilassa ja
en sanoisi henkiolentojen tai
henkimaailman olemassa olon minua
pelottavan.. Vain sen, jos tunnen
saavani arveluttavaa yhteyttä..

Mutta pyytäisin, että kinastelisitte
näistä asioista jossain muualla.. :)

Voi kiitos, Carmen! :)

Uskon,
että näistä oli hyötyä ja
en keksi tarkennettavaa,
täytyy näitä apujasi
vain sitten alkaa harjoitella..

:angel:

Tietäville ja tietämättömille hyvä kirja on se hevosmiehen moneen kertaan mainostama Echart Tollen Uusi maa- elämän tarkoituksen oivaltaminen.  Sen lukemisen jälkeen on ihan pakko miettiä syntyjä syviä ihan tälläisen tavallisen tollonkin. -Siis mikäli haluaa.

Hei! Luin vähän silmäillen tätä topikkia ja haluan antaa pienen tietovinkin.

Minullakin on ystäviä, jotka kuulevat ääniä ja itsekin ehkä joskus, joten olen etsinyt tietoja.

Käsiini osui tällainenkin kirja: Moniääniset -näkökulmia äänien kuulemiseen, Marius Romme, Sandra Escher

Kiitos taas
vastauksistanne!
Tiedän kyllä
puhumisen auttavan
asiaa ja aikomukseni
onkin puhua
peloistani.. Sashan
kommenteista vain
tuli hieman mieleen,
että pitäisi
henkimaailma
kokonaan jättää,
mutta käsitin
varmaan vain väärin :)

Kyllä mielestäni tekee ihan hyvää miettiä miten tuo mielipiteensä esiin, koska aika usein ne kärjistyvät kärkkään ilmaisun takia, vaikka itse mielipiteessä ei sinänsä mitään vikaa olisi ollutkaan. =/

 ;D

Tottahan toki mä kirjoittelen täällä useammalla nikillä.  :D

No ei sitä harrastusta kokonaan tarvitse jättää,
mutta olisiko kuitenkin pienen järkeistämisen ja arkielämän todellisiin realiteeteihin
tarttumisen paikka?

Kai nuo "jeesustelijat" kutsuu sitä maadottumiseksi?

Olen mäkin ollut syvällä noissa henkisissä jutuissa ja tullut huomaamaan,
että ihminen on tarkoitettu elämään ihmisen elämää ja havannoimaan itse
ilman henkiolentoja ja nauttimaan siitä.

Ihminen pääsee silloin tasapainoon elämässään ja kokee todellista onnellisuuden tunnetta.
Pelko ei kuulu mihinkään aitoon tasapainoon ja onnellisuuteen tai edes terveyteen.

Pelko on ihmisen luonnollinen tunne ja aistimus, kun vaara uhkaa.

Jos henkisyyden harjoittamisessa, tai missä tilanteessa vain, syntyy pelko,
niin luonnollisesti siellä on vaara uhkaamassa.
Ei savua ilman tulta.

On hyvä että Suljin saa apua ja tukea jonka kokee itselleen hyväksi.
 :smitten:

Mielestäni lääkäreissä psykiatreissa tai vastaavissa auttajissa ei ole mitään vikaa. Ei tarkoita että on hullu jos joskus käyttää näiden palveluja.

 :smitten: :smitten: :smitten:

No näin mäkin ajattelen, enkä sen vuoksi, että itse aloitan lääkiksessä,
vaan kyllä mä olen niitä ihmisiä, jotka menee lääkärille heti,
kun tuntuu, että jossakin vippaa.

Jatkuva pelko on häiriötila ja joko se vaatii siitä pelon aiheuttajasta eroon pääsemistä
tai / ja jos se on "aiheeton", niin lääkitystä ja terapiaa,
koska kroppa on stressitilassa, eli omaa liikaa adrenaliinia veressä, joka taas aiheuttaa
lisää muita kemiallisia reaktioita kehossa.

Ihmisen kuuluu pelätä, se on luonnollista, mutta ei koko ajan tai jatkuvalla syötöllä.
Ainoastaan hetkellisesti ja tietenkin aiheellisesti.

Olemattomista pelkääminen on epätervettä ja merkki sairaudesta,
eli aivojen ja kehon kemioiden ja "sähköistyksen" epätasapainosta.

Ei se sen kummempi juttu ole.  ;)

Olipa ihanaa lukea tällaisesta aiheesta... Minua on lääkitty paljon harhojen takia... minä olin lopulta niin peloissani ja lopussa, että ajauduin itsetuhoon ja löysin viimein itseni suljetulta osastolta. Kuitenkaan en koskaan tuntenut itseäni hulluksi (vai tunteeko hullut yleensäkään, en tiiä) eivätkä lääkäritkään näin kokeneet, minut diagnosoitiin vain niin loppuun palaneeksi, että se olisi ollut äärimmäinen stressireaktio. Söin lääkkeitä niin paljon, että olin aivan turta ja poikki, en tuntenut enää mitään ja voin huonosti siksi. Olenkin aina lopettanut lääkitykset itse ennen aikojani. Minulla meni vuosia eksyksissä. Löysin oman rauhani vasta terapiassa, jossa minut ohjattiin etsimään turva ja rauha itseni sisältä ja myös tekemään arjen pienetkin toimet (esim. tiskaus) samalla rakkaudella kuin kylvettäisi oman lapsensa. Löysin oman valoni sisältäni ja tajusin kuinka turvassa olen siinä. Ulkoista turvaa ei olekaan, ei tässä maailmassa. Minusta siinä maailmassa, jonka voi syvyyksistä löytää, on jotain niin kaunista etten tiedä miten voisin pystyä nauttimaan elämästä ilman sitä. Se on toinen todellisuuteni. Sen kieltäminen on johtanut aina vaan pahaan oloon jatyhjyyden tunteeseen.

Tsemppiä Suljin sinulle :smitten:

muoks. Ja siltä varalta että minua pidetään hulluna tms. niin elämäni on nykyään hyvin tasapainoista ja olen kyllä myös hyvin tiede keskeinen ihminen (opiskelen luonnontieteitä yliopistossa).

No siinähän se onkin, kun pelko erittää vereen adrenaliinia,
joka erittyy sen vuoksi, että ihminen kykenee pakenemaan/puolustamaan itseään
sillä hetkellä, jonka jälkeen se poistuu verestä, kun vaara ja tilanne on ohi.

Tosin jos sitä adrenaliinia erittyy kroonisesti vereen, niin sillä tuhoisia vaikutuksia muuhun
tasapainoon elimistössä ja siitä seuraa stressi ja viimein burn out ja sitten elimistön vaurioituminen
ja sairastuminen (esim. sydän sairaudet, aivosairaudet, esim. vakava masennus, Alzhaimer
ja muistihäiriöt jne) ja huh..? kuolema..?

Esim. ihmiset, jotka ajaa itsensä burn outtiin työllä, pelkää menettävänsä ansoita tms
ja siksi painaa hommia kuin viimeistä päivää ja niiden veren adrenaliinipitoisuus korkea
kroonisesti koko ajan ja sitten alkaa niiden pää, sydän ja vatsa jne krampata
kaikennäköisillä vaivoilla, jotka yleensä on aika rajuja juttuja ja aika usein kuolemakin
kolkuttelee ovella aivo -ja sydäninfrakteista. :P

Masennushan ja väsymys toki aika usein iskee ensin, kun aivojen kemiallinen tasapaino
perseellään liiasta adrenaliinista ja toimintojen heikkenemisestä.

Kyllä kyllä, eli siis ongelma ei ole "harhat", vaan pelko. Kun oppii ettei tarvii pelätä, löytää rauhan.

Juuri näin.  :)

Aiheutamme itse kaikki pelkomme omilla ajatuksillamme.

Jokaista tunnetilaa edeltää aina ajatus. Se voi olla niin häivähtävän nopea, ettei sitä edes huomaa,
mutta kyllä se siellä on.

Peloista pääsee parhaiten eroon tällä motolla:
Ajatukset ovat hyvä renki, mutta huono isäntä.

Oma päämme syöttää meille välillä niin käsittämätöntä hevonpeetä, että jos kuulisimme sen jonkun toisen suusta, nauraisimme reippaasti, emmekä uskoisi siitä sanaakaan. Sen sijaan, kun sama hölmöys välähtää omissa ajatuksissa, me uskomme sen hyvin helposti.

Tässä erinomainen opus siitä, miten niiden ajatusten isännäksi pääsee:
Vapaaksi ahdistuksesta; työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

Tarvitaan jonkin verran sitkeää työskentelyä, mutta kirjasta on apua kaikenlaisiin ajatusten aiheuttamiin ongelmiin, sillä kaikki muutkin tunteet syntyvät omien ajatustemme seurauksena.

Hyvin tärkeää olisi esimerkiksi se, että ihmiset ottaisivat vastuun niistä tunteistaan. Kukaan ei koskaan suututa meitä, me suututamme itse itsemme omilla ajatuksillamme siitä, mitä toinen ihminen sanoi tai teki. "Hän suututti minut," on aina lauseena epätosi. Tosi lause olisi:
"Hän teki/sanoi jotakin, mikä sai minut suututtamaan itseni."

Huom: Ylläoleva ei tarkoita, että toisia ihmisiä saisi kohdella huonosti ja kuitata sitten asian vain sanomalla 'no sehän vain suututti itsensä.' Mutta on myös väärin syyttää muita omista tunteistaan.

ihailen Jumaluutta joka järjestää ihmisille NÄIN PALJON AIKAA KINASTELLA.. siis waude....

no sitä ne kai tekee politiikassakin, eri maissa ja international..  :D mutta mutta.. tuntuu todella siltä että se joka sanoo muiden elämän olevan "vain netissä" taitaa lopulta itse olla se..  :coolsmiley:

pelko. noh, luotiin pelko ja rakkaus ja ne ovat vain ilmiöitä. jos lukkoja, ne avataan ja regressiohoitajat menestyvät. kaikille tulee hyvä mieli  ;D

No tarkoitin ennemmin sitä, että elämäni on tasapainoista, johon hullu ei ehkä kykene ja tuo tieteellisyys nyt lähinnää viittasi tähän hihhuli-jeesustelu asiaan mikä täällä on noussut esiin, että oon yleensä kriittinen asioiden suhteen. Tämä nyt ei oikein tullutkaan esiin kirjoituksestani. Mutta siis mun puolesta ei tarvii olla suruissaan...

Jaa-a, mun elämän pahin pelko on sitä etten ymmärrä jotain itseni kannalta olennaista asiaa (Chiron Kaksosissa kuvaa tota oikein hyvin.) Olen saattanut mennä sellaisesta päiväkausiksi niin tolkuttoman sekaisin että psykiatria olis tarvittu.

Sitten tulin ajatelleeksi että kaikkea, mitä ympärillä on tekeillä, ei kannata yrittää järkeillä
itselleen koska todennäköisesti jokin irrationaalisiin asioihin erikoistunut osa aivoja "tietää" asioiden oikean laidan ennenkuin kykenee rationaalisesti asiaa käsittelemään ja sitten tekee itselleen vain
hallaa jos yrittää liimata päälle jotain järkeviä selityksiä, kun se nimenomaan estää ihmistä tekemästä järkeviä päätöksiä.  :idiot2:

Niin.. mie olen ollut syntymästäni asti sekaisin ja on sekin tavallaan aika autuas olotila, ::)
mutta kyllä mie olen sitä mieltä, että joku tolkku noissa henkisissä seikkailuissa,
että pysyy suhteellisen miellyttävässä arjessa ja elämässä kiinni ylipäätään
ja siihen ei auta kuin se, että elää sitä todellista arkea ja kehittää sitä
aitoa ihmiselämää, eikä pyri olemaan mikään henkiolento,
mitä todellisuudessa lihallisena ja kehollisena ihmisenä ei ole. ;)

No niin, nyt mode"täti" täällä murahtaa, että palataanpas ketjun aiheeseen ja jätetään keskinäiset, asiamattomat ruotimiset siitä kuka oli oikeassa ja miksi ja mitä, kuka, missä yms yms. ihan kokonaan pois, niin ei tarvitse puolia ketjun viesteistä heittää roskiin epäasiallisuuksien vuoksi.

Kyseiset keskustelut voi (jos on ihan IHAN pakko) käydä yksityisviestien kautta.

Kiitämme!

 Asiaa!:smitten: :smitten: :smitten: :smitten: