Astro Foorumi

Millainen olette kun rakastutte ja miten venus-sijainnit ja aurinkomerkit vaikuttaa asiaan?

Itse olen aurinkomerkiltä vesimies ja tuntuu että vesimiehen tyypilliset piirteet hävii kuin tuhka tuuleen minun rakastuessani! Minusta tulee romanttinen ja avoimempi tunteiden ilmaisussa. Mutta rakastun yleensä ihmisiin, kenessä on haastetta..Saatan puhua läheisimmille ystäville millainen on hyvä rakkaussuhde ja miten sellaisen voi rakentaa, puhun eroamisesta..JA KAIKESTA mikä liittyy rakkauteen. Tosin tykkään muutenkin puhua sellaisista asioista. Rakastan romanttisia kirjoja muulloinkin kun rakastuneena, haluan että joku olisi puhumassa romanttisia juttuja ja pitämässä sylissä, viemässä minua katsomaan auringonlaskua ja samalla myös olla villi tiikeri kenet voi halutessaan kesyttää
pieneksi koiranpennuksi!  :D

ihminen, kenen kanssa nautin olla ja kuka oli ainoa ketä rakastan edelleen, on entiseni, joka on kalat-mies, ja vieläkin aijon saada sen äijän itselleni! Vesimiehistä aina sanotaan että he unohtavat nopeammin erot ja jatkavat eteenpäin, mutta siihen mieheen minä olen jäänyt roikkumaan. Ehkäpä venus kaloissa vaikuttaa käytökseen kun rakastun? :)

Mites teillä ? :smitten:

Itse olen miettinyt ja ihmetellyt ihan samaa omalta kohdaltani. Olen myös aurinkomerkiltäni vesimies, ja se näkyy noin yleisesti ottaen monessa kohtaa luonnettani ja päämääriäni. Mutta rakkauselämässä en voisi olla kauempana perinteisestä vesimiehen kuvauksesta: viileä, ei halua sitoutua, vapaudenkaipuinen...  :-\
Minä nimittäin haluan omistaa ihmisen kokonaan ja olla myös samalla "omistettu". Nautin siitä että olen valtavan merkityksellinen kumppanilleni (mikä ilmeisesti on juuri päinvastoin veskarin kuvauksessa). Venus mulla on oinaassa joten se ei varmaankaan aiheuta tämmöistä...
Tällä hetkellä seurustelen (etänä tosin  :'( ) toisen aurinko-vesimiehen kanssa, ja hän taas ilmentää tätä eteeristä vapaudenkaipuuta paljon mua enemmän; saattaa olla pari päivää ilmiantamatta itseään koska "oli kaikkea miettimistä". Ehkä se on kuitenkin osa hänen viehätysvoimaansa...  :smitten:

Venus Oinaassa taas kuulostaa minusta juuri siltä, mikä aiheutta tuon kaipuusi olla Ykkönen kumppanillesi ja saada omistaa hänet kokonaan. Olen itse Aurinko-Oinas ja minulle on tärkeää saada olla täysin korvaamaton puolisolleni. Nostan itse kumppanini jalustalle (sillä Oinasnaisellehan ei tiedettävästi kelpaa muu kuin miesjoukon valioyksilö  ;) ;D ) ja odotan tätä samaa myös häneltä.

Omistushaluisuus ei kuitenkaan ole niin pinnalla, en ainakaan itse tiedosta, että olisin. Kaipaan paljon vapautta ja omaa rauhaa, joten minua ei haittaa, jos miehenpuolikas ei ilmoittelekaan itsestään joka päivä omia puuhaillessaan  ;) Lähinnä nyt haluaa tietää, että onko toinen kunnossa, emme kuitenkaan tapaa kuin viikonloppuisin. Koska kaipaan ja arvostan omaa vapautta, osaan antaa arvoa ja tilaa myös toisen vapaudelle. Vesimiesmiehen kanssa sitä tarvitaankin - löysiä rajoja, luottamusta ja vapaata tilaa hengittää.

Sama täällä, kun rakastun mie hemmottelen miehen melko pilalle :2funny

Mie myös ajattelisin, että tuo venus oinas on se joka haluaa omistaa ja olla omistettu.
Mie olen aika romanttinen yksilö, päiväunissani haaveilen sellaisesta läheisyydestä ja pinnan alla kytevistä kipinöistä.
En niinkään mitään seksikohtauksia.
Voisin kuvitella vaikka hämyisän hetken takkatulen loisteessa, jossa kumppanini kanssa voisi kääriä matot rullalle ja tanssia sellaista ihanaa tangoa lähekkäin, silmät hehkuen...Ja toivottavasti kuutamo. :smitten:
En nyt tiedä mistä merkistä se tulee, kuu skorpparissa?
Rakastumiseni taidan yleensä tajuta itse viimeiseksi, noin kärjistetysti sanoen.
Ja vatsa on sekaisin ja polvet hyytelöä.

Minulla on aurinko kaksosissa, nouseva merkki jousimies, kuu kauriissa ja venus oinaassa.

Olen kyllä nopeasti ihastuvaa tyyppiä, mutta ehkäpä tuo kuu kauriissa aikaansaa sen että alan heti miettimään, onko tunteissani "järkeä".

Moninkertaisen kaksosen järkeily ja liiallinen analyyttisyys myös viilentää. Otankin usein takapakkia heti kun tuntuu roihuavan liikaa.

Kaipaan vapautta, en halua olla sidottu kehenkään. En voi rakastua, jos en tunne oloani turvalliseksi. Mutta olen kyllä aika kova haaveilemaan ja romanttinenkin. Minun on vaikea yhdistää rakkautta ja seksiä, ne tuntuvat jotenkin erillisiltä asioilta. Pystyn kohdistamaan intohimon ja rakkauden tunteet tiettyihin hetkiin ja sitten olla taas ystävä. Joskus mietin olenko tunnevammainen. En uskalla heittäytyä...

Aurinko Kaloissa huoneessa viisi aiheuttaa ainakin sielunsopukoissa hirmusta mylläkkää, kun tajuaa olevansa rakastunut/ihastunut eikä kuu oinaassa DC:llä auta asiaa yhtään. Niinpä olisi valmis vaikka hyppäämään rotkoon kun vain rakkauden roihut olisivat molemminpuolisia, toisen huomioiminen tasavertaista.

Niin ihanalta kuin tuo saattaa vaikuttaakin astuu peliin sitten järkevä Venus Kauriissa, joka toppuuttelee eikä näytä tuosta tunteenpalosta mitään ulospäin. Saattaapa jopa käyttäytyä tahallaan veemäisesti, ettei toinen vaan tulisi liian lähelle.

Ja yksi juttu minkä olen aina huomannut silloin harvoin kun isken silmäni johonkin tyyppiin. Käyn päässäni läpi miljoona eri versiota eri tilanteista ja ajattelen koko asian unia myöten puhki, ennen kuin mitään on välttämättä edes tapahtunut. Tavallan kyllästytän itseni koko juttuun? Tosi typerää varmaan, varsinkin kun ihastuksen kohde ei tiedä asiasta mitään, näkee vaan peruslukemaisen naamani ja hallitun neutraalin keskustelutapani...Ihme kyllä, joskus tuollakin toimintamallilla on syntynyt ihmissuhteita, vaan aikamoisen sinnikkäästä miesyksilöstä onkin pitänyt olla kyse..

En enää ymmärrä miten tai miksi rakastua, kun on pitänyt etääntyä niin moneen tyyppiin ja exän jälkeen törmännyt niin moneen, ja mitään ei tapahdu, siis todella tapahdu..

 :o

Rakkaus ja seksi todellakin mielessäni "liittyvät toisiinsa", yöllähän sitä toista lähellä avautuu, mutta onko se sitten niin kivaa aina etääntyä, se on eri asia, kaikilla on vapaa tahto, minä en vaan yleensä ole ollut se lähtijäpelkuri vaikka olisi tiennyt ettei juttu jatku 15 vuotta..

Enkä ole koskaan ollut ylettömän vapaudenhaluinen suhteessa, haluan saada SUHTEESTA irti, nousuvaaka, mutta miksi enää vaivautua. Kai on pakko siis tosiaan elää au-kuu jouskarielämää tässä..  :-\

Ai niin joo ei niitä exiä saa takas.. ei sitten millään, ihme jos ystävyys jatkuu vaikkapa vuosien kuluttua. Minusta ei oo oikein onnistunut ystävyyskään valitettavasti. Koska tunteet on kai miesten mielestä kuoletettava niin totaalisesti, että sitten onkin tosi vaikeeta edes nähdä toista. Koputan puuta, hetken voi olla kiva nähdä, joskus voi joku juttu onnistua. Meillä tän vikan kanssa asiat vaan meni tosi solmuun, koska koetin kohottaa ystävyyttä niin korkealle tasolle, ensin olin iloinen harvoista tapaamisista, sitten rupesi vain ärsyttämään ilmeisesti molempia.

No siitä onkin sitten kiva jatkaa uuden kanssa hoh. EI vaan..sitäpaitsi, tulee sellainenkin mieleen, että tossa vikassa suhteessa kumpikin oli ensin innostunut rakastumisesta, sitten tuli menneen elämän muistot, ideat yhdessä, sitten piti toisen etääntyä, jne, kumpikin tais tavoitella toista jossain vaiheessa, sitten kaikkea.. en olis sen kanssa muuten halunnut kokea tollaisia riitoja suhteessa ja huvittavaa oli se ettemme koskaan huutaneet toisillemme, kuten hän käsittääkseni exälle, hymyilimme naamatusten, riitelimme netissä. Eli minulle rakkaus ei ole mikään yksipuolinen juttu koskaan; kun toinen kylmettyy, toisenkin on tehtävä sama.

Rakkaus kaivaa kumman ison määrän luurankoja kaapista joille pitäis jotain tehdä. Tai mulla niitä nyt ei niin paljon ole.. miehillä ollut aika paljon.

Rakastuminenhan on kontrollin menettämistä ja antamista, jos kontrollin haluaa pitää, paras pitää rakkaus loitolla. Mekin olisimme voineet exän kanssa seurustella vuoden, kumpikaan ei ole muuttanut maasta pois tai mitään, mutta kun hänen piti kontrolloida (no riippuu pluton asemasta)! -sic- Ja edelleen vois tapailla, mutta kun suhteen alas ajamisessa tulee niin pahat loukkaukset, on ihan sama jo missä toinen luuraa.

Niin siinä sitten vaan seuraa että jaa, mihinkäs tämä juttu nyt sitten katosikaan.  :P Mutten enää sännännyt hakemaan uutta..jos vertaan serkkuuni (rapu/kaksonen rajalla), niin hänelle tulee ihan sarjatulituksena aina uusia, jotkut heistä vie voimat mutta on kuin se lisäisi puhtia.. kaikki menetykset EI VOI OLLA kivoja.. ja tuttava (neitsyt) ollut jo vuoden vakisuhteessa, ei kuulema tarvitse ajatella liian vaikéita.. ja toisella tutulla (leijona) vaihtuu koko ajan vaikka etsii kunnollista, niin että nyt hänkään ei tosiaan uskalla antaa itseään koko touhuun. Exät saattavat palata kuvaan mankumaan takaisin, sekin sekoittaa.. no heillä, ei minulla..

Kokemukset on nähtävästi aika vaihtelevia vaikka yhtäläisyyksiäkin löytyy.  :-*

Kyllä exän voi saada takas, mutta yleensä niissä suhteissa törmää samoihin ongelmiin mitä edellisissä saman tyypin kanssa. Ja kun jää roikkumaan exiin, niin monesti juttu menee näin: yritetään,erotaan,yritetään,erotaan..
Tunnen kyllä yhden ihmisen joka on nyt seurustellut entisen kanssa 5 vuotta ja kihlajaiset odottaa :) Mutta heidän ensimmäinen seurustelusuhde ei ollut kovin vakavaa ja heidän juttu päättyi oikeastaan ilman syytä.. Mutta sitten toinen tuttuni; hän yritti 5 kertaa entisen kanssa ja aina tuli sama ongelma eteen  -hänen miesystävä petti häntä. Ja kaveri jätti, mies sai jotenkin hänet takaisin jollain uskotteluilla ja nyt toivotaan että jäi viimeseks kerraks!

Ystävyys entisten kanssa onnistuu kunhan molempien tunteet ovat mennyttä.  Minun kaksi TODELLA läheistä ystävää (miespuolista) ovat entisiäni ja olemme nyt jotain parhaita ystäviä.. mutta se siis edellyttää sitä ettei tunne ystävyysrakkautta suurempaa! Olen tuntenut molemmat yli 3 vuotta.

Ja kun kirjoitin että aijon hankkia entiseni takas, niin kun asiaa alkaa miettiö järjellä niin EN HALUA SITÄ TAKAS! :D Se on mennyttä ja on aika katsoa eteenpäin. Välillä vaan järki ei oikein kulje.. Ainakaan tiettyinä päivinä kuukaudessa :D

Jatkoja teille ja kiitos vastauksista  :smitten:

Hmm hmm...
Näköjään sideeriset  :aurinko:  :kauris: :iit
Ovat aikalailla perinteisiä romantikkoja... Ei niinkän
sen itsensä perässä.. vaan.. Jotain unenomaista..
Elämä on..
Sellaista millasta siitä teet..

Mielenkiintoista.

 8)

Todennäk en haluaisi exää takas, oli se vaan sen verran hurja suhde, mutta jätti liian monta kysymystä auki.

Ystävyys vaatisi varmaan että ystävyyskin olisi astrologisesti suotuisa, jos rakkaus ei ollut, ei oo välttämättä ystävyyskään (jotain sanoo se etten halua exieni enää tuntevan minua läheisesti).. niinpä.  :P

Kaikki tollainen rakkaustouhu pitäis ottaa huumorilla.

Muuten miehet käsittää vähän väärin jos nauraa sängyssä, en nauranut kaverille vaan sille että tässä taas leikitään tätä intohimoa, mut en oo ihan messissä..

Niinpä.
Kerrankin yksi nainen käsitti väärin kun
aloin leikkimään poneilla samanlaisessa tilanteessa.
Olipa pöljä.

Ihan normaali epänormaali tapa selvittää stressiä.

Miten sellaisesta voi suuttua?

En ehtinyt edes ottamaan batman maskiani esille
kun hän lähti.

 >:(

Sano sinä.
Kyllä sä sun ikäsi parhaiten tiedät  ;D

Tökkii.. kaksoisliekkisivut on hyviä. Siellä tajutaan mitä on Todella rakastua.  :buck2:

Ihan aikuisten oikeesti?  :-*

 :uglystupid2:  Rakkaus, tuo uusiutumaton luonnonvara...

                    Kovin kourin koittelee, eikä hellitä...

                    Pettymys, tunne tuo totta tosiaan,

                    seuraa kuin lievä anemia bulimaanikkoa!!!


                               :2funny:

Mitä sä kotkansilmä trippaat?

En ole tollasta kirjoittanut missään muaalla
kuin sun pimeässä mielikuvituksessa

 ;)  KIITOS...

                Sittenhän meitä on kaksi!!

                    Hukassa kaikenaikaa!!  ?

                           :2funny:

Jos puhut toisesta persoonastasi niin siinä
tapauksessa kyllä

Minä sinussa ja sinä minussa  :2funny:

Huomaan että eräät eksyivät hieman aiheesta, vai onkohan niin että itse en huomaa yhteyksiä ilmiselvien asioiden välillä..  :laugh:
Mutta kun täällä aikapäiviä sitten arveltiin että venus-oinas minulla aiheuttaisi voimakaan tarpeen olla kumppanilleni se ykkönen, niin minä vähän tutkiskelin meidän karttoja lisää ja huomasin että sillä toisellakin on venus oinaassa (meillä kun on vain 10 päivän ero syntymäajoissa). Joten ei se varmaan sillä venuksen paikalla selity kuitenkaan..  :idiot2:
Sitten aloin miettiä että voisikohan kyseessä olla minun kuu-leijona? Kuuhan liittyy rakkauteen, parisuhteeseen ja tarpeisiin, ja kaikkihan tiedämme leijonan merkin ominaisuudet.. Pitää olla ykkönen ja esillä ja ainut. Mitä mieltä olette?

 ::)  ::)  ::)

             Näin sen näin, ja sitten olinkin,


                      :2funny:

Kaikki selittyy sillä että meitä on monta persoonaa yhdessä

 ::)  ::)  ::)

            SIIS,, KIMPPAKIVAA !! ?

                        :2funny:

Miten sen nyt kukin sitten ottaa mutta melkoinen ryhmärämähän tämä pallo tietysti on....

:smitten:

             JOO, rämä ryhmä rähmällään,,,  mutta kyllä tästä vielä


                      :2funny:

Justjust.
Jepjep.

 :o

Kaivoinpa tällaisen vanhan aiheen esiin, katsotaan saadaanko lisäkeskustelua aikaiseksi.

Itsellä siis  :aurinko: :kaksoset:,  :kuu: :harka:,  :venus: :rapu:, joka  :aspect_con: :askendentti:. Pitää vielä muistaa, että hallitseva merkkini on Skorpioni ja  :aurinko: :aspect_squ: :pluto: tuonee omat mausteensa keitokseen.

Omat parisuhteeni ovat alkaneet useimmiten nopeasti voimakkaiden kemioiden saattelemana. Fyysisyys ja intohimo ovat olleet hallitsevina ennen kuin rakkaus on tullut mukaan. En ihastu juuri koskaan äkkirakastumisen (ilman fyysisyyttä) olet kokenut vain kerran, n. 20 vuotta sitten. Mutta kun joku kiinnostaa, hän sitten jaksaa kiinnostaa vuodesta toiseen.

Rakastuminen on ollut minulle aina mullistava ja suorastaan pelottava kokemus. Tämän tunteen kanssa on ollut jossain määrin vaikea elää. Minussa on tätä skorpionimaista tulikuuma/jääkylmä -polariteettia ja jos on vuosikaudet elänyt tuntematta yhtään mitään ketään kohtaan, niin yhtäkkiset, massiiviset intohimot ja rakkauden virta pistävät elämän totaalisen sekaisin. Tässä vanhemmiten on oppinut elämään paremmin oman kuumaverisyytensä kanssa.

En ole pitänyt itseäni koskaan romanttisenä tyyppinä, mutta viimeisin romanssi oli  :aurinko: :oinas::aan kanssa, jolla  :venus: :kalat:. Hän oli Oinaaksi yllättävänkin romanttinen ja se tuntui mukavalta. Ehkä tuo  :venus: :rapu::ssa näkyy sittenkin siinä, miten minuun voi tehdä vaikutuksen.

Kiva Lilli kun tämän nostit :) !

Aurinko, Venus Jouskari h1, ASC ja Mars Skorppari, Kuu Leijona h8.
Asteroidi"rintamalla" Amor Skorpionissa h12 ja sitten se Eros! Jotenkin liitän sen rakastumiseen, rakastamiseen ja seksiin, ja kun se nousee tuolta kartalta jotenkin niin... se on Ravussa, h8, asteentarkassa yhtymässä Vertexiin ja Saturnukseen ja tekee kvinkunssin Auringolle, neliöi Plutoa ja tekee kolmiot Marsille ja Jupiterille.

Rakastun vahvaluonteisiin ja vahvasti seksuaalisiin miehiin, joilla on (luonteessa) ns. munaa ;) Uskallusta ja seikkailua, ripaus röyhkeyttäkin. Ihan ehdottomasti oman tiensä tallaajia. En kuitenkaan taivu mihinkään "vie-sie-mie-vikisen" -juttuun vaan Kumppanuus on minulle tasapuolista Kumppanuutta isolla K:lla. Parisuhteessa ei ole miesten ja naisten hommia, vaan yhdessä mennään, tehdään ja opetellaan. Paitsi kerran kuussa tiettyyn aikaan mies saa tehdä ne kaikki äijähommat ja minä lakata varpaankynsiäni rauhassa.

Mitenkäs teillä muilla tuo Eros? Missä huoneessa ja miten aspektoitu?

rakastuneena leijun pää pilvissä ja ajatukset myös siellä.. yleensä tulee uhrattua sen rakkaan puolesta liikaakin vaikka toinen ei sitä välttämätt ansaitsisi, tulee välillä ajateltua hölmösti että huomenna kaikki on taas hyvin.
olen aika mustasukkanen mutta se ei ole enää niin voimakasta kuin nuorena.. haluan myös että minuakin omistetaan niin että tiedän että mies haluaa minun olevan vaan hänen. mut liian pitkälle ie saa mennä, muuten rupee pipo kiristämään  ::)
Mä olen enemmän tulinen rakastaja kuin romanttinen mut kaikkeen mie pystyn ..melkein  :2funny:
olen jousimies ja venus on jousimiehessä kanssa  :angel:

Maisa, alkaako tuollaiset miehet kumppaneiksi.. hrmm.. täytyy sanoa että yhä vaikeampi on määritellä millaisiin rakastuu.. en tykkää asian lihatiskiluonteesta.. toinen, on pitkä aika siitä kun joku olisi pysynyt kuvassa "vuodesta toiseen".. hmm.. jos ajatellaan että ovat 4-12 kk kestäneet--

Ja siis en osaa yhtään juosta miesten perässä enää.. luo siinä sitten peli kun ei halua pelata.  ::) Mutta se onkin väärinpäin, ei naisen kuuluisi. Johtuneeko joukkariluonteesta että sitäkin tuli aikansa tehtyä. Mutta ei enää.  :P

Minä olen sellainen, että viimeiseen saakka yritän selittää itselleni, etten ole ihastunut, vaikka koko muu maailma näkee sen jo. ;D Paras kaverini näkee minusta kuukausia ennen varsinaista tunnustamistani, että olen ihastunut, mutta en vain suostu myöntämään sitä, en sitten millään. Sitten kun lopulta tajuan sen, niin usein kaveri sanookin että "Tulihan se sieltä viimein, tässä ollaan keväästä saakka odotettu". :D Ilmeisesti liittyy tuohon kylmään ja järkevään kauriiseen, joka ei tee mitään tyhmää ja kun kaikki tunteet pitää järkeilläkin vielä. ;)

Olen rakkaudessa sellainen, että teen mitä vain rakkaani eteen. Laitan ruuat, hoivaan, huolehdin kuoliaaksi ja voin viettää paljonkin aikaa toisen kanssa menettämättä itseäni. Haluan olla kumppanille se numero 1, ei enempää eikä vähempää, ja siksi teen kaikkeni ollakseni hänelle mieliksi. Tämä yleensä vähenee ajan kuluessa, ja tiedän sen johtuvan siitä, että koen etten ole rakkauden arvoinen, joten teen itsestäni ihanamman ja olen muille mieliksi. ??? Tämä on selvästi tuota kuu-rapua. Haluan tulla suojelluksi ja toisaalta haluan olla suhteissa se naisellinen nainen, hoivaava äiti ja ihana täydellinen vaimo, mutta kuitenkin se, joka määrää kaapin paikan. ;)

Venus vesimies aiheuttaa minulla sen, että olen henkisesti todella vapaudenkaipuinen. Minua ei saa missään nimessä kahlita tai hallita, ajatuksiani ei saa kritisioida ja minun on saatava puhua omista ajatuksistani ja tunteistani todella vapaasti ja miehen on oltava ajatuksen tasolla samalla tasolla kanssani, enkä kestä jos en saa olla ajatuksissani oma itseni tai mieheni on selvästi eri mieltä asioista kanssani, koska minulle on niin tärkeää että voin keskustella kaikesta ja että ajatukseni saavat olla sellaisia kuin ne ovat, eikä niitä yritetä muuttaa väkisellä. En myöskään halua että minua rajoitetaan mitenkään, kaikenlaiset säännöt ja rajoitukset saavat minut todella ahdistuneeksi. En halua olla lukittuna tai kiedottuna mihinkään Ihanteeni onkin sellainen, että saan liihottaa omia menojani ajatuksen tasolla erityisesti, mutta tiedän että minulla on aina lämmin syli johon palata ja samoin mies saa aina tulla luokseni kuin siltä tuntuu, mutta "ulkoilutusnaru" saa olla pitkä.

Saatan olla pitkiäkin aikoja sinkku, en ihastu helposti, olen todella itsenäinen ja "vahva" omassa itsessäni, mutta sitten jos todella rakastun, olen valmis kaikkeen. Tunnetta minulta ei puutu, sen takaavat monet aspektit kartallani. Olen intohimoinen ja jos johonkin juttuun tosiaan lähden, olen siinä täysillä mukana. Kaikki tai ei mitään. :) En pelkää riskejä ja teen kaikkeni jotta saan sen kenet halajan.

mä ihastun kyllä kaikkiin ja kaiken aikaa... varsinkin keväisin.  :D yksi pieni hymy kaupan kassalta tai bussikuskilta saa kihertämään koko päivän.
Rakastuminen onkin sitten asia erikseen. Olen mä Rakastunu joo kerran 17- vuoden ikäisenä, mut sitä ihmistä en itelleni sallinut kun moraalin ketale tuli väliin.
Toistamiseen tuossa jokin aika sitten.. ja aikaa välissä kului melkeen toistakytä vuotta.
Siihen väliin mahtuikin sitten yks tunteeton avioliitto (kihloihin kahdessa viikossa ja naimisiin 6kk jälkeen), kihlautuminen viikon lomareissun kolmantena päivänä ventovieraan kanssa ja paljon kaikkee muuta äkkipikaista ja päätöntä. :uglystupid2: :buck2:
Tuolla joku aikasemmin sanoi et vaikee liittää Rakkautta ja seksiä samaan nippuun. Mulla on aina ollu ihan sama ajatus. Ne ei vaan kävele käsikädessä. Ja nyt sitten meni koko mun ajatusmaailma ihan sekaisin! En vaan oikeen enää tiiä mihin uskoa ja mitä mun pienessä päässä liikkuu.
 Mä menin ja rakastuin pahimpaan maholliseen yhdistelmään, rapunaiseen ja mustasukkaiseen sellaiseen. Ite olen kaksonen oliko se sitten auringossa ja nouseva neitsyt, kuu tais olla vaaka ja venus rapu... :-\ mä oon siis niin tumpelo vielä näis kaikis merkeissä. no kuitenkin.

Ajatus uskollisuudesta tai lähinnä kai sen tietoinen haluaminen suhteessa tuli mulle kyllä niin suurena järkytyksenä itsellenikin että huh! :o
Kuitenkin jossain tuolla selkäytimen perukoilla on pelottava ajatus, et kun nyt olen saanut sen mitä olen vuodenpäivät metsästänyt,niin se ei enää tarjoakkaan haastetta kyllin ja mä kyllästyn.

 Siitäkin huolimatta että todella aidosti häntä rakastan.  :smitten: