Astro Foorumi

:( Osisiko joku viisaampi kertoa mitä olen mahtanut edellisessä elämässä tehdä kun nykyinen tuntuu niin rangaistukselta. :'(

Rakas astro ystävä, tiedän ettet ole tehnyt mitään väärää vaan olet juuri nyt aivan oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan!! :smitten: Ja sehän on siunaus! :angel:
Joskus kun tuntuu oikein pahalta,  niin pyydä saada olla vain Jumaluutesi valon puhdas kanava ja sen jälkeen vain ole. ::) Näin se tumma tunne häipyy kuin itsestään!!  Ihmis mieli kun on tottunut siihen harhan luomaan illuusion, että kaikki menisi päin p:tä ja sitä harhaa olemme täällä nyt kaiki yhdessä poistamassa!! Sillä kaikki on vain kaunista ja ihanaa, kunha sen oikein oivaltaa!!
Lähetämpä Sinulle rakkautta valaisemaan omakin oivalluksesi tästä ihanuudesta! :smitten: :smitten:

Hei! Mikä yhteensattuma,eilen juuri keskustelimme ystäväni kanssa entisistä elämistä ja karmasta. ;) Mulla kanssa on tunne että mulla on virheiden maksujen aikaa tää elämä,vaikka kuin ja kovin koetan asioiden järkeistämistä ja selvimistä ei mikään tunnu pelaavan.Etenkin noi ihmissuhteet ja niistä ne seurustelu suhteet on aivan hakusessa.Erot ynms. Mä uskon vahvasti kaikella olevan tarkoituksensa mutta onko sen oltava näin vaikeeta sen pahojen tekojen maksu että yksii elo menee pelkkään sonnan luomiseen.Mutta odotan nyt innolla sen uuden hyvän tuloa jota suuressa ristissä pikkasen luvattiin.Tsemppiä sulle kanssa jospa se alkaisi se valo kajastaa sieltä harmien seasta. :)

tai sitten mitä valintoja olet tehnyt tässä elämässä.. edellinen elämä heijastuu lähinnä siihen kuka tai mikä olet, eli siihen missä ja milloin synnyit.. tämä elämä kuitenkin suoraa ja luonnollista jatkoa edelliselle jne..

mutta jokainen tekee itse oman elämänsä,, ja nimenomaan tässä ikuisessa nykyhetkessä, keskellä muuttuvaa maailmankaikkeutta..

:) Kiitos vastauksista. Mulla on lapsesta asti elämä ollut melkoista rämpimistä. Ja samanlaisia ongelmia kuin sulla remppa11 ???
ym yms. Oon vaan miettinyt, kun lapsesta asti on ollut tunne, että mä en kuulu tänne.

Tuttu oli tuo tunne itsellenikin silloin alussa, kun en vielä tiennyt thtävääni eli se, etten kuulu tänne. Mutta nyt tiedän varmasti paikkani siinä kokonaisuudessa, johon kuulut sinäkin eli uuden Ajan auttajahan olet sinäkin. :angel: :smitten:

Onko kellekkään muulle koskaan tullut sellaista oloa kuin olisi ihan väärässä ajassa? Itsestäni tuntuu välillä että minun paikkani olisi jossain muussa ajassa, taaksepäin tai eteenpäin. Toki olen sopeutunut tännekkin  :)
Mitenkäs se olikaan, mistä asioista kartalla pystyikään katsomaan entisiä elämiä ja karmaa?

Ja Purontaka Helinä!
Ei se ole rangaistus  :) Usko pois. Vaikka joskus olen itsekkin miettinyt että mitä kaikkea olenkaan mahtanut puuhastella entisissä elämissä kun tässä elämässä on ollut kaikenlaista...
Ei se silti ole rangaistus. Kun ajattelen kaikkea kokemaani niin olen tullut siihen tulokseen että ilman niitä kokemuksia olisin erilainen ihminen, olen oppinut ymmärtämään monelaisia asioita paremmin ja oppinut myös kohtelemaan muita ihmisiä paremmin.
Haleja ja tsemppiä  :) Häntä pystyyn  :smitten:

Joo mulla on useinkin tunne etten kuulu tähän aikaan.Jotenkin asiat kulkee niin erilailla ja tavat ja teot ei iske.Mä kun kai olen sen tyyppinen kasonen joka etsii koko aika jotaan tarkoitusta ja ns.ideaa ja en osaa rentoutua tai rauhoittua kun en saa vastauksia asioihin.Onkohan muut kasoset etsijöitä? Mutta vaikka saan tasaseen tahtiin takkiini on asiassa se hyvä puoli että kun hetken kulkee siipi maassa sitä uhalla taas koettaa toisella lailla eteenpäin,tietenkin monet kolhut saa aikaa aina pientä vahinkoa tai kenties hyvääkin.Eli sinisilmäisyys ja ikuinen peter pan olemus pakosta vanhenee ja koettaa asennoitua kohtaloonsa,mikä se sitten lieneekään. Hups meinas tulla romaani, :D sorry ;)

Mä tunnen usein etten kuulu joukkoon tai tähän paikkaan. Sitä mä tunsin jo Lapissakin, siks kai lähdin etsimään elämäni tarkoitusta täältä kaukaa. Samat ongelmat ja sama elämähän se täältäkin löytyi. Oikeestaan mä en edes tiedä mitä etsin mut koskaan mikään mun elämässäni ei ole vielä riittänyt.. Olisikohan kyseessä se, etten ole tutkinut itseäni tarpeeksi, en tunne itseäni?? :-[ siks kai tällanen hakeminen vaan jatkuu.. Vai onko ihminen koskaan tyytyväinen elämäänsä ja omaan kohtaloonsa? Mitä se sitten ikinä lieneekään...

Artemis  :)

Musta on useasti tuntunut että olen varmaan edellisessä elämässä ollut nuori 50-60 luvulla. 50 -60 luku on kiehtonu mua jo pienestä asti.  Musiikki, elokuvat, muoti jne  :smitten:  Vai ooks mä sit vaan jotenkin vanhan syntyny  :idiot2:
Kiinnostas kyl kovasti noi edelliset elämät ja maat joissa on asunu  ;)

Purontaka Helinä,

kysyit osaisiko joku kertoa sinulle entisistä elämistäsi, toisin sanoan pystyisikö joku sanomaan suoraan mitä karmaa olet tehnyt missäkin elämässä ja kuinka se nyt näkyy tähän elämään.

Voin lohduttaa sinua sillä, että mitä ikinä tapahtuukin se on sinun parhaaksesi. Tietenkin täytyy muistaa myös ihmisen vapaus valita (kuten jo huomautettiin aiemmin). Väärillä valinnoilla, sillä ettei kuule intuitiota, sitä todellista sydämensä ääntä, aiheutetaan vain lisää mielipahaa ja ongelmia. Yksi tapa varmistua siitä, etteivät vastoinkäymiset johdu egosta, on opetella kuuntelemaan intuitioa. Intuitio on se, joka sanoo asiat rauhallisesti ja tyynesti. Ego on se, joka pelottelee, selittää ja aiheuttaa epävarmaa oloa.

Lisäksi pitää muistaa myös toisen ihmisen vapaus valita. Kuvitellaan vaikka, että sinulle ja jollekulle mieshenkilölle on jäänyt keskinäistä karmaa. Ennen maan päälle syntymistänne olette päättäneet maksaa karman pois parisuhteen muodossa. Kun tulette tänne, teille annetaan heti vapaus valita - jompikumpi teistä saattaakin perääntyä tästä sopimuksesta, ehkä parisuhde muodostuu mutta karman aiheuttamat ongelmat koetaan niin raskaiksi, että jompikumpi näkee parhaimmaksi vain "antaa olla" ja lopettaa suhteen. (Parisuhteet loppuvat myös, kun karma ja sopimukset on hoidettu loppuun)

Voit opetella itse näkemään ja tietämään mistä olet saanut karmaa ja ketä kohtaan.  ;) Meditointi on yksi hyvä tapa. Unissakin voi nähdä menneitä elämiään. Kaikki mielenkiinnonkohteet ja pelot ovat usein muistoja menneestä, samoin jotkut erikoiskyvyt (vaikka musikaalisuus). Täytyy tietysti muistaa, että jotkut elämät ovat voineet olla hyvinkin rankkoja, eikä Toinen Taso anna sinun välttämättä nähdä niitä, ennen kuin olet siihen valmis.

Sielu, todellinen Minä, on monien elämien yhteinen summa, mutta yleensä me otamme uuteen elämäämme mukaan vain jotkut menneistä elämistämme. Siksi emme välttämättä muista kaikkea, mikä on ihan hyvä. Enkelini tuumaa minulle usein, että "jos muistaisit ja tietäisit kaiken menneisyydestä, pääsi räjähtäisi siitä tietomäärästä!"  :D

Tämä on hienoa. Mulla tuntuu että toisessa elämässä olin varmaan jossain kiinassa tai japanissa joskus 0-1000 luvulle, koska nuo asiat kiehtoo tosi paljon minua kung-fuineen ja mielentiloineen. Lisäksi en ymmärrä kunnolla näitä kirjaimia ja numeroita, joka viittaisi kuvakirjoitukseen vai mitä ne siellä harjoittaakaan. Lisäksi lohikäärmeet ja miekat on lähellä sydäntä. Jotkut sanovat että buddhalaiset ja taolaiset kirjoitukset on hankalia ymmärtää tai sisäistää, jotka minulle menevät kuitenkin helpommin alas mitä useat länsimaalaiset vastaavat. :o

Joskus tuntuu että olisin saattanut edellisessä elämässäni olla mies  ;D Vaikka nainen olenkin, en oikein välillä itsekään käsitä edes omia ajatuksiani ja olen aina tullut paremmin toimeenkin miespuolisten kanssa (omasta mielestäni ainakin).

Joskus tuntuu, kuten varmaan jos jokaisesta välillä, että "nykyisellä elämällä rangaistaan". Itse olen omannut huonon fyysisen kunnon jo lapsesta saakka ja sairastan useampaa pitkäaikaissairautta. Toinen langettaa elämäni ajalle pysyvän lääkityksen josta ei pääse eroon millään. Silti sen voi todeta että kaikki tällaiset ovat totuttelukysymyksiä. Vaikka olen vasta pian 20-vuotias ja olen jo toinen jalka suunnilleen haudassa fyysisen heikkouteni puolesta, siihenkin tottuu. Ties millainen rautakuntoinen olento olenkaan sitten ollut edellisessä elämässä kun nyt tässä kondiksessa ollaan  :D

Ihmisellä on tasapuolisesti elämiä sekä miehen että naisen ruumiissa. Sielu on sukupuoleton, joten se ei välitä, millaiseen fyysiseen kehoon se syntyy  ;) Valitsemme kehomme elämään sen mukaan, mitä milloinkin haluamme oppia. Keho valitaan aina itse. On periaatteessa yhtä tyhjän kanssa syyttää ketään - Jumala, itseään, vanhempiaan jne - siitä millaisen kehon kukin on saanut. Jokaisen ruumis on juuri sopiva tähän elämään ja elämäntehtävään!  :laugh: Toki ruumiinkuntoon vaikuttaa myös valinnan vapaus, tyyliin jäänkö sohvalle mättämään herkkuja enkä liiku yhtään/en syö mitään ja liikun vain hulluna. Ääripäitä pitäisi pyrkiä välttämään ihan oman fyysisen ja henkisen terveyden vuoksi. Muistetaan se kultainen keskitie  :angel:

Lisäksi, että sielu kokee elämiä molemmissa sukupuolissa, se pyrkii kokemaan täällä maanpäällisen vaelluksensa aikana kaiken mahdollisen koettavana olevan. Jossain elämässä sitä elää vanhaksi, toisessa kuolee nuorena. Joskus on rikas ja varakas, joskus rutiköyhä. Yhdessä elämässä on fyysinen atleetti, toisessa rampa. Olen hetero, olen homoseksuaali. Joskus elää akateemisesti koulutettuna henkilönä, välillä on huora. Murhataan ja tullaan murhatuksi. Kuolemakin pyritään kokemaan mahdollisimman monella tapaa : hukkuminen, ampuminen, hirtto, teloitus, luonnollinen kuolema, kulkutauti, elävältä palaminen, onnettomuus, sota, murha, nälkä, myrkytys.... Sielu on lähtenyt liikkeelle Jumalasta kokeakseen tämän fyysisen maailman mahdollisimman monipuolisesti ja palatakseen ajallaan takaisin Jumalaan, kun se on kokenut mielestään tarpeeksi. Samalla sielu pyrkii muistamaan, kuka se todellisuudessa on, mistä se tulee, minne se menee ja mitä Elämä kaikkine asioineen oikeastaan on.  :)

Yleensä mitä vanhemmaksi sielu tulee, sen paremmin se muistaa entisiä elämiään.  ;) Entiset elämät ovat hyvin mielenkiintoinen aihe! Voisin puhella tästä tunti kausia, kertoa omia elämiäni, muistella niitä ja pohtia, mitä opittavaa minulla vielä on.

Jännittävää!  :D

Hei helinä,

Uuden Ajan auttajat ovat juuri niitä, jotka OMAN elämänsä kokemusten avulla tekevät sitä kollektion sekä siis karmamme puhdistusta tuolta mielemme tasoilta, jotta jokainen Sielumme löytäsi tiensä takaisin Jumaluutemme lähteeseen eli Luojamme Kotiin. Joten sen tähden niin monet kokevat nyt "kovia", koska teemme sen heidänkin puolestaan emmekä siis vain oman persoonamme tähden muunnakaan enää mitään muuta kuin sen ulkokuoren.  :)

Ja vasta sen jälkeen, kun jokainen on oman "osansa" tehnyt teoilleen eli oman energiakehostonsa avulla muuntanut muidenkin pelot tai muutkin negaatiot uudelleen sille taajuudelle, jolla itsekin jo on niin voidaan lopettaa kärsiminen. Eli sen tähden sanoin, ettei enää kestä kauan, koska suurin osahan jo tehty on eli kaikki se, jonka jälkeen voidaan se Valommekin alas tuoda, jota sanotaan Pohjolan Valoksi. Älä siis huolehdi enää siitäkään, etteikö ole oikeaa tehtävää selvillä, sillä sitähän juuri nytkin teet, kun ajatuksellasi innostut uuteen!   ;) :)

Mistähän johtunee, hirmuinen vastenmielisyys natsismia kohtaan, jo lapsesta saakka, ilman,että kukaan olisi siitä mitään minulle kerenny kertoa, voisihan siitä vetää omia johtopäätöksiäkin, vaan tiedä häntä. :tickedoff: :tickedoff:

Pohjanhelmi, äidilläni on ollut sama lapsesta saakka, hän näki painajaisia jo lapsena natseista ja kidutuksista. Olemmekin pohtineet että olisiko hän voinut elää toisen maailmansodan aikaan vainottuna...
Kiva oli kuulla etten ole ainoa joka tuntee olonsa välillä oudoksi täällä  :)
Joskus saan outoja tuntemuksia joistain maista, ihmisistä ja asioista, kuin ne olisivat tutumpia mitä luulenkaan. Edellisistä elämistä?
Toisaalta on hyvä olla tietämätön, en haluaisi muistaa nyt esim. jos olen tehnyt julmuuksia ollessani kehittymättömämpi, en haluaisi muistaa että olen tullut murhatuksi tai muuta vastaavaa.

Hej vaan,

Tämä aihe on todella mielenkiintoinen ja tästä voisi jutella tuntikausia....
Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee elämästäni ja tiedän että kaikilla on jokin tarkoitus..
mietin entisiä ja nykyisiä suhteitani jne.....

Ehkä voimakkain kokemus, mikä vieläkin on sisälläni pelkkänä kysymysmerkkinä - on tapahtumasarja, joka alkoi kymmenisen vuotta sitten...
en sitä silloin ehkä edes ymmärtänyt "tältä kantilta" - mutta näin jälkeenpäin tuntuu että tässä on kyse juuri näistä asioista.

Eli: Asuin tuolloin vielä ulkomailla.
Minulla oli usein yksi- ja sama painajainen joka toistui... jos ei nyt niin usein, mutta kuitenkin voimakkaana. Unessa juoksin hiekkaista tietä pitkin pieni lapsi sylissäni -  pakoon ampuvia sotilaita...rakennukset tienvarsilla näyttivät vaaleilta hiekka/savi taloilta ja en varmastikaan ollut näillä leveysteilla...
kuulin vain luotien viheltävän ohitseni ja huomasin kuinka hiekka pöllysi luotisateessa..
huusin miestäni ja vauva sylissäni itki - niinkuin minäkin.
yht´äkkiä tunsin ikäänkuin kivi olisi osunut takaraivooni - ja samalla tajusin ettei se ollut kivi - vaan luoti. Olin kaatumaisillani ja katsoin lastani kauhun vallassa - JA SIIHEN HERÄSIN - JOKA KERTA!
No, meni vuosia ja uni toistui silloin tällöin...  Ja eräänä päivänä elämääni käveli juutalainen mies, joka vei minulta totaalisesti "jalat alta" . Olimme silloin kuin "luodut toisillemme" ja olimme onnellisia.... ja vuoden päästä tapaamisestamme odotin hänelle lasta.... .......... jne... jne....
Kaiken tämän jälkeen erosimme, muutin takaisin suomeen hän Israeliin..
Kului vuosia, emmekä edes olleet puheväleissä, nykyään pidämme yhteyttä ja välimme ovat joko lämpimät - tai jääkylmät...
Reaktiot ovat joko niin täynnä rakkautta - tai totaliisen välinpitämätöntä.....
Ja hän haluaisi tyttäreni ja minut sinne.. kotimaahansa...

nämä ovat niin kummallisia asioita... kun mietin häntä en tiedä onko hän mieheni jostain sieltä entisestä - vai onko hän se sotilas, jonka luoti lävisti pääni?
Kuka kertoisi ?
 
Olen opiskellut kabbalah nyt kohta vuoden.. ja sieltä löytyy vastauksia juuri näihin..
vastauksia - joita jo aikaisemmatkin ovat tänne kirjoittaneet...
- when the time is right - and when the need is there -

with love and light
Rebecca :angel: :angel:

Onkohan siinä perää että jos ihannoi jotain tai siis tuntee ns.yhteenkuuluvuutta jonkin tyyppiseen elämään,kulttuuriin tms.Niin  se ois sitä tuttua entisestä elosta. ??? Mua nimittäin on aina siis ihan pikkulikasta asti vetänyt kaiken mailman inkkari jutut puoleensa samoin erämaat ynms.koskaan en ole tuntenut oloani niin kotoisaksi kuin nykyisessä asunnossamme,sillä erottuani päätin vihdoin laittaa kaikki inkkari taulut patsaat kuvat ynms.seinälle ja sisustinkin eteisen ns.inkkareilla (likan kiusaksi  ;) )Mutta oikeesti tunnen viihtyväni nyt jollain tavalla kodissa erilailla,tieteskin eron muuta tuomat asiat ei inkkareiden avulla katoa mutta pilkku valoa harmaaseen on juhlaa. :D

Olen miettinyt myöskin tuota, mistä remppa11 kirjoitti. Kun miettii ihmisiä jotka ihannoivat niin paljon jotain tiettyä eläintä, vaikka jotain liskoa, että tatuoi kehonsa täyteen suomuja ja leikkaa kielensä halki, voisi se meinata sitä että on ollut edellisessä elämässään tuo lisko. Ja onhan noita esimerkkejä nähty esim. Ripley's believe or notissa, missä ihmiset muokkaavat kehoaan jonkin asian mukaan. Voisihan kuvitella että ihmiset jotka tekevät sukupuolenvaihdosleikkauksen, voisivat olla vielä niin kiinni edellisessä elämässään, jos se on ollut vaikka todellinen feministi, syntyykin mieheksi.

Hei Rebecca!

Minulla on alkanut näin vanhemmiten olla samantyylisiä unia. Unen maisema on joka kerta eri, mutta sama teema toistuu: siinä olen min ja muita henkilöitä. Olemme kaikki rivissä. Paikalle tulee sotilaita (tai muita aseistautuneita ilkimyksiä). Vaikka yritämme vastustaa heitä he tuntuvat olevan kuolemattomia (esim. viime unessa yksi ryhmäläisistäni ampui sotilaita rynkyllä lähietäisyydeltä, mutta luodit vain menivät heistä läpi). Sotilaat alkavat tulittaa meitä. Ennen kuin minuun osuu heittäydyn epätoivoisena lattialle ja toivon, että sotilaat luulisivat jo ampuneensa minut. Turha toivo. Tunnen samanlainen "kivellä heittämisen"-tunteen eri kohdissa ruumistani ja herään. Nyt kun olen ajatellut, ampumakuolema on ollut loppujen lopuksi miellyttävä. Naps vain kivuttomasti.

Kielistä saksaan minulla on tällainen viha-rakkaussuhde. Minut naitettiin 1700-luvulla kreivi Brynelle Saksaan (koko nimeni oli Anna Bryne). Saksa ei ollut äidinkieleni, joten minulla oli aika tuskaa oppia sitä. Samalla kuitenkin pidin saksasta, koska se oli mieheni ja myöhemmin myös viiden lapseni äidinkieli. Inhoan myös sitä, että minut saatetaan jonnekin ja jätetään yksin. Perheeni saattoi minut Saksaan enkä enää nähnyt heitä pahemmin sen jälkeen ja olin yksinäinen.
Positiivista sanahelinää minulle on japani ^_^ Elämäni Tanoke-nimisenä samuraina on syynä tähän.

Unista täytyy vielä kertoa sen verran, että esim. tuo Anna Brynenä viettämäni elämä on selvinnyt osaksi unena. Kuulin unessani Brynen kartanosta. En ole ikinä kuullutkaan tässä elämässä sanaa Bryne ja kokeilin huvikseni googlella onko sellaista sanaa enää olemassa. Olin haljeta, kun huomasin, että se ON vanha saksalainen sukunimi. Etelä-Norjassa on myös Bryne-niminen kaupunki.

Jam0!

Ihminen ei synny missään vaiheessa eläimeksi. Se, että tuntee vetoa johonkuhun eläimeen tarkoittaa yleensä sitä, että eläin on sinun Voimaeläimesi. Eräänlainen eläinmaailman henkiopas.

Ihminen on yksisieluinen olento, jonka tehtävä on syntyä uudestaan ja uudestaan kunnes hän oppii kuka on, mistä tulee, minne menee sekä on kokenut elämän mahdollisimman monipuolisena. Eläimet ovat laumasieluja, lukuunottamatta valaita ja delfiinejä, jotka ovat myös yksisieluisia olentoja. Laumasieluiset eläimet tulevat maan päälle elämään ja kuoltuaan ne palaavat takaisin laumasieluun ja kertovat muille laumasielun jäsenille kokemuksiaan. Käsittääkseni eläimet ovat myös yhteydessä laumasieluunsa koko ajan. Esimerkiksi kun eräs apinalaji oppi pesemään hedelmät ja juurekset ennen ruokailua, sama tapa oli parissa kuukaudessa levinnyt kaikkien saman lajin ja apinaserkkujen käyttöön  ;)
Laumasieluisuus siis tarkoittaa sitä, että talitintti pysyy talitinttinä ja hevonen hevosena.

Lisää aiheesta voi lukea kirjasta "Viestejä Michaelilta"

Tietenkään kenenkään ei tarvitse uskoa siihen, mitä minä sanon  ;)

Suosittelen teitä lukemaan kirjaa Viestejä Michaelilta. Michael on kausaalitasolla oleva sieluperhe, eli entiteetti, joka alkoi sanella viestejä maan päälle 1970. Hänelle esitettiin kysymyksiä, joihin Micheal vastasi. Hän korosti ehdottomasti sitä, että hänen sanomisiaan saa arvostella, epäillä ja kyseinalaistaa. Itse kuitenkin näen, että Michael on niin korkealla kehitystasolla, että hän ymmärtää asiat suuremmin kuin minä täällä maan päällä.

yksi Michael ryhmän jäsenistä kysyi tätä eläimeksi syntymisen asiaa Michaelilta, johon hän vastasi, ettei ihminen synny eläimeksi. Ihminen on yksisieluinen ja eläin laumasieluinen, eli sieluiltaan aivan erilaisia (eihän kissakaan muutu kuoltuaan koiraksi tai synny uudelleen koiraksi, vaan pysyy kissana  ;)) Syy siihen, miksi esim. buddhalaiset uskovat tähän elämänä elämiseen on ainoastaan uskonnollinen piirre. Uskonnolliset liikkeet ovat yleensä hyvin kaukana siitä minkä minä ymmärrän Universaaliksi Totuudeksi ja Laeiksi, vaikkakin kaikki uskonnot korostavat harmoniaa ja rakkautta ihmisten välillä. Yksikään uskonnollinen liike ei esitä elämän Universaalia Totuutta (niin kuin minä sen näen) siinä muodossa, missä pitäisi, vaan aikojen saatossa uskonnot ovat saaneet erilaisia piirteitä, jotka poikkeavat Universaalista Totuudesta ja Laeista. Yksi näistä on uskomus eläimeksi syntyminen. Toinen on esimerkiksi kristinuskon oppi, jonka mukaan ihmine ei synny uudelleen (ja tämäkin on vuoden 1100 kirkolliskokouksen päätös, sillä Jeesus opetti jälleensyntymää).

Tuon paremmin en osaa eläinten laumasieluisuutta selittää, koska en ole perehtynyt siihen vielä tarpeeksi. Ajatuksia aiheesta saa heittää ja korjatkaa viisaammat ihmeessä, jos olen väärässä!

"Jumala loi ihmisen, ihminen loi uskonnot"

voidakseen puhuakseen buddhalaisuudesta, täytyisi varmaankin ymmärtää buddhalaisuutta.. voidakseen ymmärtää buddhalaisuutta täytyisi siihen tutustua.. tutustuttuaan voisi ymmärtää, ymmärrettyään voisi tietää.

tottahan se on että EI kukaan ymmärrä Universaalia totuutta samalla tavalla kuin joku toinen.. vaan kaikki ymmärtävät omalla tavallaan, omalla persoonallisella tavallaan..

Buddha on henkilö joka ymmärtää Karman, kun henkilö on Buddha, on henkilö Valaistunut, kun on valaistunut ei ole uskoa, on vain ymmärrys.

en tiedä mitä se Michael tarinoi, en tiedä, koska en tiedä, en Usko.. täytyisi tietää ennenkuin voi uskoa,, tieto edeltää uskoa, ymmärrys edeltää tietoa.. ajattelu edeltää ymmärrystä.. tunteminen taas tuo tiedon

pohdi, ymmärrä, tunne, muista
-------------

ja se suuri kirkolliskokous jossa raamatusta päätettiin poistaa jälleensyntymään viittaavat rakenteet pidettiin ~550 - luvulla jKr Konstantinapolissa jos en nyt täysin väärin muista..

(:

----------------

edelleenkin sitä mieltä ettei edellisten elämien tutkiminen ole kovinkaan tärkeää, ovat asioita joita muistaa, jos ja kun on aika muistaa.. ei niinkään asioita joita tulisi yrittää muistella,.. onhan tämä elämämme luonnollisesti suoraa jatkoa edelliselle.. ja tämän elämän jossa jokaisella on itsellään kyky vaikuttaa tulevaisuuteensa- ja elää nykyhetkessä pitäisi luonnollisesti olla kiinnostavampaa kuin ne elämät joita ei ole,, menneisyys on Harhaa, on vain ikuinen hetki..

Hej AthaMaarit ja kaikki "sielunveljet- siskot" :)

Tämä tekstisi, jonka lainasin tähän - on juuri sellaista, mitä olisin myös itse voinut kirjoittaa...
ajatukseni ovat hyvin pitkälti samalla "aaltopituudella".
eli:

Juuri näin.

Ja onko sittenkin niin, että se on lapsi, joka valitsee vanhempansa - eli sielu, joka päättää syntyä "tiettyyn" perheeseen jne...
jokaisella lapsella on siis viesti vanhemmilleen... mutta kuinka usein huomaamme/tajuamme mikä tarkoitus milläkin on?

näitä asioita voisi pohtia siis "loputtomiin"....
mukavinta on, kun huomaa ettei näiden juttujen kanssa ole yksin - täältä löytyy samoinajattelevia.

with love and light :angel:
rebecca

Minä olen luultavasti asunut jossain elämässäni New Orleansissa. Ihan teini-ikäisestä lähtien olen haaveillut sinne matkustamisesta ja se kaupunki kiehtoo minua ihan suunnattomasti. Jatkuvasti roikun siellä nettikameroiden kautta. Ja kun Katrina iski, minusta ihan oikeasti tuntui siltä, että sydämeni murtuu ihan heti. En saanut mielenrauhaa ennen kuin tein lahjoituksen New Orleansin uudelleenrakentamiseen. Ja minulla oikeasti ei olisi varaa minkäänlaisiin lahjoituksiin, mutta tuosta tuli minulle ihan pakkomielle. 

En ole koskaan (vielä) käynyt New Orleansissa eikä minulla pitäisi olla sinne mitään yhteyksiä, mutta kaipaan sinne suunnattomasti.

Meitsi taas on entinen preussilainen. Tämä Kuu-Neptunus-yhtymä jouskarissa 3.huoneessa indikoi ilmeisesti epämääräisen törmäilyn lisäksi päätä sekoittavia omituisuuksia, joiden seurauksena muistan jopa entisen ulkonäköni - pitkä, laiha, mustat hiukset, mustat silmät, pitkä musta takki, silmälappu seurauksena räjähdeonnettomuudesta. Kämppänä sellainen valtava synkkä kartano keskellä metsää. Oma kirjasto oli. Sairainta, että kokonaisuudesta huokui paitsi mieletön tuttuus, myös sairaalloinen pahuus jollaista en ole missään ikinä kokenut. Joka tapauksessa, kuolaan aseiden perään ja olen vuosikausia haaveillut omasta singosta ja liekinheittimestä. Koulussa opettajat valittivat kirjoittavani aina sodankäynnistä ja lahtaamisesta. Mikä omituisinta, isäni on varmaan maailman pasifistisimpia ihmisiä.

Olen tässä miettinyt sitäkin että olisikohan jokin toinen aika elää parempi. Esim. teknologinen kehitys ja kehitys yleensäkin on vielä niin lapsenkengissään verrattuna mitä kaikkea on vielä edessäpäin, että tämä aika tuntuu ihan jälkeenjääneeltä. Kaikki nämä rajat ja tabut, vanhat uskomukset, iänikuisten kaavojen toistaminen samanlaisena elämän alusta loppuun. Ihmiskunta muuttuu, tulevaisuus on moraaliton ja korruptoitunut jollainen maailma on aina ollut, mutta ihmisarvo määritellään ehkä sen perusteella minkä yrityksen, laitoksen tai organisaation palvelukseen on mennyt tai kieltäytynyt menemästä tai mihin projektiin tai eturyhmään kuuluu. Ihmisillä on periaatteessa suurempi vapaus vaikuttaa maailmaan, mikäli he hakeutuvat ajamaan itseään suurempia asioita. Ehkä tulevaisuudessa näillä asioilla, ja niitä asioita ajavilla ryhmillä on suurempi merkitys kuin yksittäisillä johtajilla. Tai sitten ei. Mutta luulen, että loppujen lopuksi emme sitä tiedä.
Niin, ihmisen pahin ongelma on keskusjohtoisuus.
Kun Pluto siirtyy aikanaan Kauriiseen, alkaa ropista.

Kannatan ydinvoimaa. Ei voi mitään.  :buck2:

Voisiko joku kertoa missä voisi selvittää entiset elämänsä?
Olen kuullut et kouvolassa olisi yksi ihminen mut aika pitkä matka..
Jos sellainen ihminen löytyisi pk- seudulta???

Ah, kiitoksia korjauksesta kirkolliskokouksen suhteen! ^_^ Minä revin aina jostain sen vuoden 1100 siihen!  :uglystupid2:

Buddhalaisuus on myöskin uskonto, joka perustuu valaistuneen Buddhan opetuksiin, aivan kuten kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin. Ihmisillä on vain paha tapa muokata uskontoja ja kuulopuhe muuttuu aina hiukan erilaiseksi alkuperäisestä riippuen siitä, monenko henkilön kautta tieto on kiertänyt ja onko kirjoittaja kirjoittanut kaiken sanasta sanaan vai niin kuin on asian ymmärtänyt (ja ihmiset yleensä ymmärtävät asioita eri tavoin)  ::) Mutta ei enempää uskonnoista, nyt keskustellaan entisistä elämistä!

Toisille entisten elämien muistaminen ja tiedostaminen on tärkeämpää kuin toisille. Se riippuu oppiläksyistä, karmasta, sielun iästä ja siitä, onko ihminen avautunut entisen elämän muistoille/annetaanko hänen muistaa niitä. Omalla kohdallani entiset elämät, ne mistä on jäänyt jotain selvitettävää tähän elämään, ovat tärkeitä. Niiden avulla ymmärrän paremmin eri tilanteita, ihmisiä ja intuitiota. Tämä on tietenkin vain minun läksyni, mutta voisin tuumailla, että entisien elämien muistot helpottavat karman suorittamista, eikä se tunnu niin raskaalta, kun ymmärtää, että miksi päälleni lentää loskaa tästä ja tästä, sekä miksi tuo ihminen nostaa karvat ja riidan pystyyn!

Keijuhelina73:
Suomessa on joitakin entisiin elämiin perehtyneitä selvännäkijöitä, joilta voi saada apua. Toinen mahdollisuus on hypnoosi, mutta en tiedä paljonko Suomessa tehdään hypnooseja pelkästään entisten elämien muistamiseksi. Astrologiasta löytyy myös viitteitä entisiin elämiin ja esimerkiksi Helsingin Union Mystica-liike tekee astrologiatulkintoja entisistä elämistä (ja käsittääkseni myös Sepolta saa samoja tulkintoja)

Entisiä elämiä voi opetella myös muistamaan itse ja tieto tulee kyllä mieleen ajallaan. Meditointi on yksi tapa, samoin unet. Kuten aiemmin mainitsin, yleensä pelot, mielenkiinnonkohteet  ja jotkut lahjakkuudet viestittävät entisistä elämistä. Esimerkiksi itse olen aina rakastanut ritareita ja vanhoja linnoja - selvisi, että elin 1300-luvulla kivilinnassa ritarin tyttärenä ja yksi aikuisiän rakastajistani oli ritari. Ala-asteella minulla oli kauhea legioonalaisbuumi! En muista mitään tuosta elämästä (vielä), mutta tiedän eläneeni Roomassa legioonalaisten aikaan. Ehkä olin itse legioonalainen tai joku läheisistäni oli.

Entisten elämien lisäksi mielenkiintoa johonkin seutuun voi lisätä se, että olet jo siellä :o

Kun jumalkipinä irtaantuu Lähteestään, niin se alkaa kehittyä hitaasti kokemustensa myötä eri kehollistumissa esim maapallon olosuhteissa saavuttaen eläinten laumasieluisuuden jälkeen lopulta riittävästi kapasiteettia kehittyäkseen yksisieluisena. Kun sielu on saavuttanut eri inkarnaatioiden myötä lisää kapasiteettia, niin se pystyy jakautumaan voidakseen kokea samanaikaisesti enemmän. Nämä sielunsirpaleet voivat inkarnoitua uudelleen tänne, tai sitten osa voi olla ns. verhon takana, eli ei kehossa täällä....

Riippuu täysin sielun 'jaloontuneisuudesta' montako osaa siitä on kokemassa eli moneenko osaan se on jakautunut. Niitä voi olla useitakin.

Jatketaan ajatteluketjua:  sinä eläisit kaksoiselämää, unen aikana kohtaisit toisen rooliminäsi, mutta sen kokemukset ja oivallukset tulevat kuitenkin sinulle korkeamman minäsi myötä - nyt kun 'verho' ohenee koko ajan, nämä kokemukset alkavat tulla sinulle konkreettisemmiksi. Deja vú -tyyliin, että jos menisit New Orleansiin (oletetaan, että 'sinä' asut siellä) niin saattaisit löytää kotiovellesi ihan noin vaan :)

Eräälle ystävälläni vastaavanlainen kokemus oli sikäli rankka, että hän tunsi ja koki ajoittain toisen sielunsirpaleensa elämänkuvioita. Kun tämä toinen sitten koki auto-onnettomuudessa tasonvaihdon, niin ystävällänikin oli ahdistava tunne jonkin aikaa. :-\

Itse nautin suuresti päästessäni viime syksynä lähelle toista 'minääni'. Outo paikkakunta, mutta olin siellä erittäin hyvin omassa keskuksessani, tunsin itseni 'suureksi ja vahvaksi' ja suuri onnellisuus kumpusi sisimmästäni. Meillä ei ollut ilo tavata. En tiedä hänen nimeänsä, ainoastaan asuinkaupungin, mutta ymmärtääkseni meillä on sama missio tässä elämässä. Tapaamme kuitenkin vielä fyysisesti, kunhan tässä vielä pari 'tenttiä' saan loppuun ;) :)

Rebekka - minullakin on juutalaiselämä takanani (ei sodan aikainen), silloiset vanhempani ovat vaikuttaneet tässäkin elämässäni paljon  :)

AthaMaarit - Hai! Entinen samurai kumartaa kunnioittavasti. Kenties olemme olleet yhdessä miekan tiellä. Wakarimasu.

Minusta on mielenkiintoista saada näistä tietoa, koska joka kerta avautuu ymmärrys jostakin asiasta. Esim. miksi pelkäsin hukkumista ja pimeää :-[ (Meidän laivassa, meidän laivassa, on suuri reikä pohjassa. Ja se uppoaa, ja se uppoaa... kuten Fröbelin palikat laulaa, ja myös tyttäreni, kun oli lähdössä ensimmäistä kertaa risteilylle tässä kehollistumassaan)  ;D ;D ;D

.. karma jokaisen elämässä ilmenee perimänä, eli DNa:na sekä ulkoisena maailmana, sitä on karma,, jos haluaa elää elämänsä oman karmansa mukaan, elää henkilö silloin oman elämänsä eettisesti oikein, pyrkien totuuteen, ottaen oppia niistä tilanteista joita ikuinen hetki muuttuvassa ympäristössään hänelle tarjoaa..

sielun ikä taas, se on kaikilla sama, kaikki sielut ovat yhtävanhoja kuin Maailmankaikkeus,, sielun iästä voidaan myös puhua tarkoittaen esim. ihmisenä vietettyä aikaa,, eli aikaa ihmisenä, joka taas jokaiselle eri..

entisten elämien muistot, kyllä joillakin ihmisillä on kyky muistaa entisiä elämiään, tai tapahtumia niistä, kaikki tarkoituksella.. ja tottahan on ettei kukaan voi tuntea itseään tässä hetkessä ellei tunne menneisyyttään.. niille ihmisille jotka muistavat entisiä elämiään tietysti menneisyyteen kuuluu nämä joita muistaa,, se ei kuitenkaan tarkoita että ihmisten täytyisi yrittää muistella menneitä elämiä, kiinnostus on hyvinkin luonnollista, muttei missään nimessä välttämätöntä.. ja usein muistellessa niitä sekoittuu elämät muistelijan omassa päässään yhteen.. vaikka muistaa täytyisi että kysymys on erillisistä elämistä, jotka ovat muistelijan tuoneet juurikin tähän pisteeseen,, ja juurikin tämä piste elämässä on se joka on tärkeä, se joka merkitsee nyt, ja se joka tekee tulevaisuuden..

AthaMaarit: Minulla on aika selkeä kuva siitä, että sielu on ollut ihan jokatasoisessa eliössä, tai joskus elämättömässäkin asiassa, joka on kuollessaan vapauttanut sielun. Eli tarkoitan että on ollut maassa, kivessä, vedessä, pieneliössä, kalassa, kasvissa, eläimissä yms.. sitten viimein ihmisessä. Mitä kauemmin on ollut sielu ihmisessä, sitä parempi valaistumisen mahdollisuus sekä taipumus valaistumiseen. Kun on viimein valaistunut, tulee tilaisuus vapautua tästä samsarasta, missä on ollut miljoonia vuosia. Näin näen henkilökohtaisesti tämän asian pähkinänkuoressa, paljon asioita tietysti tapahtuu välillä.

Vai niin. Ja ihmisenäkö oleminen muka antaa parhaimmat edellytykset valaistumiseen, vaikka tiettävästi ainakin delfiinit on älykkäämpiä? Mutta toisin kuin delfiinillä, ihmisellä on mahdollisuus parannella itseään sorkkimalla kokoonpanoaan ja muutenkin muuttamalla asioita parhaansa mukaan. Ikävä vain, että tällaista ei tehdä hyvän sään aikana, vaan vaaditaan aina maksimaalisesti yleistä kärsimystä jotta markkinavoimat pääsevät siitä syntyvän eriarvoisuuden kautta edistämään kehitystä.

Terveisin yksityistämispolitiikkaa kannattava Korppu. :police:

ihana tämä keskustelu. Nämä entiset elämät selittäisi ainakin osan unistani, jotka ovat toisinaan saaneet minut huolestumaan. Toisinaan en tiedä ovatko uneni viittauksia tulevaisuuteen.  :angel:
Alle 15 vuotiaana näin usein unta autolla ajamisesta mammani luo. N. 18 vuotiaana lensin usein unissani ilman mitään välineitä niinkuin uisin ilmassa.
Sitten tuli susi-unien vuoro: minun olisi pitänyt pelastaa pieni vauva susien luota. Koskaan unessa en päässyt lapsen luo.
Nämä unet on sitten vielä sellaisia että nyt kirjoittassani näen/muistan ne hyvin yksityiskohtaisesti. Sitten viimeaikaisin toistuva uni on kielilläpuhuminen, tämä menee suurinpiirtein niin että ensin kuulen henkilöiden puhuvan aivan vierasta kieltä ja sitten hetken kuluttua huomaan puhuvani sitä heille takaisin.
 :angel: Tästä keskustelusta kolahti kohdalle myös, lainaus
"Tuttu oli tuo tunne itsellenikin silloin alussa, kun en vielä tiennyt thtävääni eli se, etten kuulu tänne."
Ihanaa että on muitakin jotka tuntevat näin! :angel:

Minäkin olen miettinyt tuota sielun jalostumista kivenmurusesta ihmiseksi, enkä näe siinä mitään väärää. Usko siihen, että ihminen syntyy eläimeksi tarkoittaa yleensä sitä, että siihen mennessä, kun sielu on saavuttanut sen tason, että se voi syntyä ihmisenä, palaisi takaisin eläimeksi jossain vaiheessa ja taas takaisin ihmiseksi. Käsittääkseni näin ei ole vaan ihmissielu pysyy ihmissieluna sille tasolle päästyään.

Nyt on kiire auttamaan miestä tässä, joten en ehdi kirjoittaa enempää aiheesta ,)  Tämä on jälleen minun näkemys eli - kun on kerran päässyt ihmisyyden tasolle, ei voi sielulliselta tasoltaan taantua takaisin esimerkiksi eläimeksi tai kasviksi. Sen sijaan oppinut sielu voi taantua jossain elämässä takaisin päin ihmissieluna eli unohtaa oppimiaan asioita ja tavallaan hänet pistetään elämän koulussa takaisin alemmille luokille kertaamaan asia.

sielun seuraava inkarnaatio on aina luonnollista seurausta edelliselle,, jos ihminen ei kykene elämään ihmiselämän arvoista elämää, voi hyvinkin olla seuraava elämä alemmilla elämisen tasoilla.. kaikki luonnollisesti, kaikki logiikan mukaan.. mutta riippuen tietysti jokaisesta itsestään, ja siitä omasta kyvystä elää ihmisenä..

 :)

Kysyin kerran tietoisessa unessa että missä "elämässä" olen ollut
kaikkein onnellisin  :)

Vastaus oli että olin valas ja TUNNE oli UPEA  ;) :)

En tiedä entisistä elämistäni mitään, mutta inhoan Englantia (maana) tosi paljon. En ole ikinä käynyt siellä, enkä tahdokaan. En tiedä mistä johtuu  ::).

Toinen asia minkä voin nolona tunnustaa.. luulin ihan pienenä historiaa tuntematta että Hitler oli siisti jätkä  :-[.

Eräs linna Saksassa (jossa kävin joskus 5 vuotiaana) nimeltään aika liki Neuchmeinstein (eli siis Neuschwanstein, tarkistin ;))(?) on iskenyt ihan hirvittävästi silloin. En olisi millään kuulemma halunnut lähteä sieltä pois. Myös kuningas Ludvig (joku nro) oli ihan suosikkini pienenä leikeissäni.

Pitäisi mennä pian harjoittelemaan näitä menneiden elämien mysteereitä. Innolla odottaen  :).

Aika jännä, itse olen vuosia nähnyt silloin tällöin unta jostain talosta, se on yllättävästi aina samanlainen, vaikken ikinä ole sitä nähnytkään, monesti uneni viittaavat myös jonnekkin kapeille kujille, jossa on paljon kivitaloja, en ole sellaisessa paikassa vieraillut.  Sitähän sanotaan että talo kuvastaa omaa itseään unessa, mutta nämä ovat olleet jotenkin erilaisia unia.
Olen aina ollut kiinnostunut eyptistä , en tiedä miksi, samoin veljeni ja kerran joku sanoikin, että olisin edellisisssä elämissäni asunut siellä, tiedä sitten tätä, asiasta en puhunut tietenkään etukäteen.

Hei Pohjanhelmi!

Taloista tuli mieleeni nuorempi siskoni, joka jonnekin 4 vuotiaaksi asti aina automatkoilla osoitteli taloja ja sanoi "Minä en asu meillä, minä asun tuossa talossa".Yhä uudestaan ja uudestaan. Siskoni itse ei muista tätä, mutta minä ajattelin jo silloin (7-vuotiaana), että siskoni varmaan muistaa vielä tätä elämäänsä edeltäneen elämän ja etsii tiedostamattaan sitä "Oikeaa kotiaan" ja vanhempiaan.

Ajatelkaa, minun  poikani puhuu aina, että hän on asunut tässä samassa talossa, mutta silloin äiti sinä olet ollut vielä vauva ja se talo oli vihreä. Ja niin totta totisesti tämä talo on ollut silloin vihreä ja vaihtanut väriä jo kaksi kertaa senjälkeen...mielenkiintoista,muutakin vastaavaa on sanonut, ,,mm. että silloin hänellä on ollut muka punertavat hiukse,,sekin voisi pitää paikkansa. :o

Jos entisen elämän haluasin todella tietää, niin suosittelen asian selvittämistä entisen elämän tulkitsijoiden käyttöä. Itsekin olen selvittänyt entisen elämäni niin kuinka ollakkaan olin ratsastava soturi kreikassa. pahuutta tuli tehtyä ja nyt sitten karma on sellainen, että pitää auttamistyötä tehdä sairaiden parantamiseksi. Mielenkiintoisinta olisi se, että olin nähnyt hevostaisteluista ja sotimisesta vuosia samaa unta ja se oli juuri sellainen hemmo, jonka tulkitsija kertoi minun olleen aiemmin. asiasta en ollut mitään hänelle kertonut.

En minäkään tosisuomalaisena entiseen elämään uskonut ennen kuin omin silmin huomasin asian selvittetyäni sen helpottavan elämääni ja elämän suuntaa.

Salomin kanssa olen samaa mieltä, että jos ihan ehdottomasti just-nyt-heti haluaa selvittää entisiä elämiään, niin entisten elämien tulkitsijan pakeille vaan  ;) Sen sijaan jos malttaa odottaa, ne entiset elämät alkavat muistua mieleen lopulta itsestään. Kuten rakas ystäväni totesi "uskon siihen, että henkinen kehitys kulkee eteenpäin myös omalla painollaan ja esimerkiksi jokainen muistaa entiset elämänsä sitten, kun on sen aika"

ihan ehdottomasti just-nyt-heti haluaa selvittää entisiä elämiään, niin ensien elämien tulkitsijan pakeille vaan.. Suora lainaus.... Mutta mistä sellaisen ihmisen löydän joka niitä tekee???

Mitä useampi entinen elämä minulle on "palautunut", se että kuka ja missä on tullut merkityksettömäksi. Tärkeää on vaan se, miten se tähän hetkeen vaikuttaa. Esim mieheni kanssa meillä on parisataa  ::) yhteistä elämää, eikä ollut kovin mukava tajuta että keskinäiseen vääntöön on noin sikana hukattu muuten "ihan hyviä" elämiä. Noh...

Meditaatiossa olen usein pyytänyt saada palata johonkin entiseen elämään, ja hoidoissa niitä tulee vahvoina tajuntaan. En tiedä onko täällä uusilla sivuilla sitä auttajalistaa, joka vanhoilla sivuilla oli, mutta sieltä pitäisi löytyä yhteystietoja.

(*edit* kirjoitin pitkät pätkät, mutta vaan osa tekstistä tuli näkyviin... mur! )

Kävin regressioillassa. Oli todella kiva kokemus. Rentoutuminen oli tosi vaikeaa aluksi (jalat tärisivät hullun lailla  ::)). Mielikuvia tuli muutama, hienommasta naisesta ja yksin elävästä miehestä. Lopussa tuli ihan älyttömän kylmä, ensin tuli vilunväreitä tosi paljon ja sitten lopussa melkein tärisin kylmyydestä. Ja paikassa kuitenkin oli ihan lämmin  :o. Mistä mahtaa johtua  :idiot2:? Vasta autoon päästyämme vilu loppui.

Mulla on parista edellisestä inkarnaatiosta jonkinlainen käsitys, edellisimmästä oikeastaan liiankin selkeä. Mutta joskus ammoisina aikoina olen ollut myös joku leopardinnahkaan ja sandaaleihin pukeutunut mustaihoinen hyypiö keihäällä ja jousella varustettuna jossain Välimeren rannalla. :P

Dniwfoffup,

Aika moni alkaa palella regressiossa. En tiedä mistä se johtuu. Itselleni ei kyllä näin käy, mutta esim. kun kävin regressioterapeutilla, hän antoi minulle peiton päälle juuri tästä syystä.

Linn

Tämä onkin mielenkiintoista. Kiitokset kommentista. Jäin ihan pohtimaan tuota, että "olisin" New Orleansissa, ajatus tuntuu lämpimältä ja kotoisalta. Jos se onkin minun kotini.  Olisi kyllä mielenkiintoista matkustaa sinne ja katsoa, millaiselle ovelle intuitio minut johdattaisi.

Kiitos   :smitten:

itsekin haluaisin matkata Philadelphiaan, katsomaan löytyisinkö sieltä  :2funny:

On hyvin mielenkiintoista
katsoa eri eliölajeja ja niitä mahdollisuuksia
mitä heillä on oivallukseen sekä tietenkin
sitä tapaa millä esimerkiksi vaikkapa villieläimet
viettävät aikaansa ja muita monituisia asioita.

Itselläni välähti kerran päähän suihkussa entisestä
elämästäni hyvinkin vahva valokuvan tapainen kuva
jostain keskitysleirin tiloista... aikaisemmin olen nähnyt
unen jostain höyryjunasta menemässä tuohon paikkaan.

Aikaisemmin olen kylläkin tuntenut vihaa natseja ym kohtaan
se ei kylläkään johda mihinkään. Me oltaisiin kaikki varmasti
yhä apinoita jos jatkaisimme silmä silmästä periaattella,
karma ei toimi sillä tavalla.

:( Itse olen nähnyt paljon sellaisia unia, että sotilaat teloittaa minut, että olisin ollut juutalainen mies, olin rivissä ja ammuttiin suoraan rintaan ja muistan kun kaaduin ja olin vielä siinä elossa, niin sotilaat tulivat eteeni, muistan unessa ne pitkävartiset nahkasaappaat mustat ja niskalaukauksella lopetettiin :-[ tää on järkkyä lukea/nähdä unessa, mutta jotenkin aina olen inhonnut''saksan kieltä'' ja tuntuu tutulle juutalaisuus ja itkin katsoessani ''polttouhrit'' :'( :'(
Itseasiassa minulla on rinnassa oikealla Suomenkartan muotoinen syntymämerkki aika isokin ja niskassa luomi kanssa :-\ joten se voi olla merkki siitä entisen elämän kohtalosta ja jännää sinällään, että ex mieheni oli innokas saksan kielen lukija ja asunut saksassa 3kk tunsin heti siinä suhteessa, että joudun suorittamaan edellisen elämän karmaa, kun se oli suoritettu, ero tuli ja oli aika helppo ei surua, ei vihaa/katkeruutta ei mitään vaan hyvä olo :)

Ihan näin extempore-kysymyksenä, miten voi saada selville mikä on ollut edellisessä elämässään? Useat asiat nykyelämässä joita vasta kunnolla miettimällä olen havainnut, ovat tulleet jotenkin oletuksena...että voisiko olla jollain tapaa sidoksissa entiseen elämään tms? Olen aina palanut suuresti halusta tietää, millainen/mikä olen edellisessä elämässäni/elämissäni ollut...

Spikehead,

Ihan ensimmäiseksi kannattaa tehdä listoja. Esim. maista tai alueista, jotka kiehtovat tai ovat vastenmielisiä. Samoin aikakausista ja kulttuureista. Mahdollisista fobioista tai selittämättömistä peloista. Kannattaa miettiä myös, missä olet lahjakas - varsinkin jos olit jo lapsena. Myös muut lapsuuteen liittyvät asiat voivat olla hyviä vihjeitä.

Kannattaa pitää unipäiväkirjaa. Monet unet ovat selkeästi suoraan entisistä elämistä, mutta myös merkityksettömiltä tuntuvat asiat voivat saada selityksensä myöhemmin. Nukkumaankäydessäsi voit pyytää itseltäsi tai henkioppaaltasi, että saisit nähdä jotakin tärkeää entisistä elämistäsi.

Voit mennä regressioterapiaan tai kokeilla itse-regressiota. Monet näkevät menneisyyteensä myös meditoidessaan tai reikihoidon aikana. Minä näen usein spontaaneja välähdyksiä juuri ennen kuin nukahdan - niihin pitää vain osata kiinnittää huomiota. Astrologian avulla voi löytää tärkeitä maantieteellisiä alueita ja vuosilukuja. Jotkut selvännäkijät näkevät entisiä elämiäsi. Voit käyttää myös esim. heiluria, jos se sopii sinulle.

Mitä enemmän näihin asioihin perehdyt ja syvennyt, sitä enemmän alat muistaa ja ymmärtää intuitiivisesti. Se voi kuitenkin olla hidasta eikä muistoja edes tule, ellet ole niihin valmis tai niiden aika ei muusta syystä vielä ole. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan ja matkalla opit paljon itsestäsi ja maailmasta.

Onnea!

Linn

Its sain kuvauksia entisistä elämistäni meediolta.Minulla on näkyvällä paikalla ruusutatuointi ja kun hän näki sen,hän heti tiesi,että "mennään" entisiin elämiini.Olin aikoinaan sen ruusutatuoinnin/vastaavan merkin vuoksi menettänyt henkeni.Merkki oli merkinnyt "lainsuojatonta" Olin siinä elämässäni ollut Ranskassa niin naisellinen ja kaunis nainen,että,jos kymmeneltä mieheltä olisi kysytty seksikkäintä naista,se olisin ollut minä :-*
Silloin merkki kuulemma oli kyllä ollut pyllyssä.. (punastuu)
Kun sitten seuraava elämäni oli ollut tuon vastapainoksi aivan erilainen,olin ollut nunnana Italiassa.Vaikka meedio ei sitä suoraan sanonutkaan,tulkitsen tuon kyllä niin,että taisin olla ilotyttönä Ranskassa..Noloa...
Olen myös saman meedion mukaan elänyt intiaanina ja hän näki minut myös piirtelemässä jotain kiinalaisia merkkejä eli luultavasti olen ollut sielläkin. Olin elänyt myös Intiassa,johon liityi vaikeita aikoja ja pahoja muistoja :(

Kyseessä on ns. ranskan lilja ja se taidettiin laittaa polttomerkkinä toiseen pakaraan.  :-*

(kurkistitko peilin kanssa, että onko siinä syntymämerkki - mie olisin kurkannut - siis itseltäni ;)       )

Eikä ilotyttönä olemisessa ole mitään noloa, se on ollut silloinen sielun suunnitelma. :)
Eikä nähtävästi ole jäänyt rooli päälle  ::) Tarkoitan, että kun nunnana olet  olet ymmärtänyt näitä syrjäytyviä, ja ettet ole kulkenut nenä pystyssä tuomitsemassa, vaan pystynyt viljelemään suvaitsevaisuutta, oletan.  :angel:

No niin,googlettamalla löytyi ranskan liljasta seuraavaa tietoa: Ensimmäisiä tatuointeja käytettiin Ranskassa kuolemaantuomituilla (ranskan lilja)
Syntymämerkki tarkastus täytyy vielä tehdä :P
Oma ruusutatuointini on malliltaan ehkä ranskan liljan tyyppinen eli pystyasentoinen ruusu,jossa alhaalla kaksi terälehteä. Tämä tatuointi on olkapäästä ylöspäin,osittain niskan-osittain kaulan puolella.
Mistä maasta tribaali-tatuoinnit ovat kotoisin? Niitä minulla on kaksi kappaletta,mutta ne ovat käsivarsissa,joten niitähän meedio ei nähnyt. Toinen on yllätys-yllätys! tribaali-risti ja toinen tribaali-sydän.
Mielenkiintoista,miten asiat loksahtelevat paikolleen..

Mul tuli mieleen, et ko olen miettiny sitä mun omituista ovi kammoa...niin ni mulla on varmasti edellisessä elämässä jääny joku paikka oven väliin.
Tiiäks?

Athoksen vaimolla oli pyllyssä sellanen tatuointi.

Miten tämä kammosi ilmenee?

Minulla on porraskammo.  :idiot2:

Eräs henkilö, jota en ollut silloin vielä tavannut sanoi yhteiselle ystävällemme, että 'tulkaa toki käymään, ei tarvitse pelätä, että hän tuuppaa minut portaista alas'. Tämän kuultuani näin karmaisevan todellisen tuntuisen 'muistuman' temppelistä, jossa oli pitkät portaat, ja minut tuupattiin sieltä alas, koska olin raskaana... ;D

Luin nuorempana jostain kirjasta tarinaa, kuinka joku hovin nainen joutui epäsuosioon, hänet karkoitettiin ja hän joutui pakenemaan metsiin. Mutta sitä ennen hänelle laitettiin polttoraudalla ranskan lilja pakaraan merkiksi lainsuojattomuudesta. Ajatuskin polttoraudasta puistattaa....  :-\

Oletteko sitä mieltä, että nämä tatuoinnit valitaan jonkin edellisen elämän muistojen mukaan? Entä syntymämerkit?

Olen tavannut pari henkilöä, joilla on toistuvia niskakipuja, ja siellä on syntymämerkki - väistämättä tulee mieleen, että on niskalaukaus päässyt yllättämään. :police:

Ja onkohan jollakulla tietoa erilaisten lävistysten historiasta?
Mitä ne ovat merkinneet ja symboloineet joskus kauan sitten?
Nythän niitä laitellaan aika paljon nykyään.
Esmes vaikka nenä- taikka napakoru? Missä 'yhteyksissä' ja mitä symboloimaan niitä on käytetty?
 :idiot2:

Se ilmenee niin, että mulle ovet ei ole mikään luonnollinen asia.
Mun täytyy aina miettiä mitä mä teen tai siis miten mä avaan oven.
Se on ihan typerää...
Ja lapsena en suostunut menemään sellaisista pyörivistä ovista koska pelkäsin.

http://www.paramdhaam.com/
-Body Marks

Ei se ole typerää! Kuulostaa todella ahdistavalta, siis tarkoitan varmaankin samoin kuin minulle ne portaat: siis jokin noin normaali paikka kuin ovi ja portaat, joita on joka paikassa, ja sitten yhtäkkiä tulee tuskan hiki ja tukala olo...eikä oikein tiedä, miten siitä etenee, ja mennä pitäisi...  :-\

Kun kerroit tuota, niin tuli mieleen tällaiset Indiana Jones -jutut, kun oviaukko suljetaan suurella kivipaadella, ja se on siinä ja siinä ehtiikö altapois, kun se tonnien järkäle alkaa tulemaan!  :o

- oi, olet laittanut tällaisen linkin, kerrotko vähän tarkemmin, kielitaitoni on siinä ja siinä :-[

Ei enää niin kamalasti ahdista, vähän noloa vain kun tökkii noin yksinkertainen asia.

Vaikee suomentaa sitä sivua, mutta siinä jotain uskomuksia noista syntymämerkeistä yms.

Mahdollista.
Jos olisin niin olisi pitänyt elää 60 luvulla ja mahdollisesti olla joku todella kusipää koska synnyin uusiksi jo 80 luvulla.

Paras siis huumori. Ööh, minä tästä lähdenkin. Tai ei sittenkään ihan paras.

Eläinten laumasieluisuus ei ehkä ole niin yksioikoinen asia, kuin voisi kuvitella. Itselläni on kaksi kissaa, joista nuorempi on selkeästi "eläimellisempi" kuin vanhempi kissani. Vanhempi kissani on mielestäni hyvin yksilöllinen, älykäs ja itsetietoinen. Sitä ei esim. voi huijata peilillä kuten tuota toista kissaa. Ehkä tämä vanhempi kissa on elänyt niin monta elämää kissana, että se alkaa vähitellen inhimillistyä, syntyykö se sitten aikanaan ihmiseksi? Ei voi tietää. Mutta ehkä kissan "henkinen"kehitys etenee harppauksittain kun kissa elää näin lähellä ihmistä? :smitten:


 :aurinko: :leijona:, :kuu: :kaksoset:, :askendentti: :leijona:

Minusta minkäänlaiset sieluihin liittyvät asiat, oli kyse sitten ihmisestä tai eläimestä, ei ole niin yksioikoista, kun sitä alkaa selittämään ja miettimään järjellä  :D Sanovathan henkisen tason opettajatkin kanavoijien kautta useasti, että "tätä asiaa on niin vaikeaa selittää teille ihmisille, mutta yritämme kuitenkin. Tämä on kuitenkin vain esimerkki eikä totuus kokonaisuudessaan". He ovat sentään viisaampia ja näkevämpiä kuin me maan päällisen tallustelijat ja silti yritämme pohtia ja selittää aivan samoja asioita kuin he sekä itsellemme että toisillemme. Kyseessä on ehkä kuitenkin tällainen "tuntuu vain siltä"- asia, jota ei osaa pukea sanoiksi kokonaisuudessaan  ;)

Siskollani on kotona 3 kissaa. Vanhin kissa muuttui todella etäiseksi, ylvääksi ja laiskanviisaaksi ja lakkasi leikkimästä, kun kaksi nuorempaa kissaa tulivat taloon. Sellaisena se on sitten pysynytkin, nuoremmat kissat viilättävät senkin puolesta. Eräs ystäväni, jolla on paljon kissoja, nauroinkin, että "vanhoista kissoista tulee niin kauhean kyrsiintyneen näköisiä, kun paikalle tulee nuorempia kissoja"  ;D

Sellaiset eläimet, joista pidetään huolta, ovat vapautumassa laumasieluisuudesta ja saavuttamassa omaa sieluminuutta. Tämän vuoksi ne ovat 'oppimassa ihmisiltä' -  valailla, delfiineillä  ja useimmilla kesyeläimillä (kissat, koirat, hevoiset) on jo oma sielu.

Tämä on minun mielipiteeni - ja nyt kilvan sitä kommentoimaan ;D

Mahdollista.
Jos olisin niin olisi pitänyt elää 60 luvulla ja mahdollisesti olla joku todella kusipää koska synnyin uusiksi jo 80 luvulla.


Mitäköhän meikäläinen on töpeksinyt kun olen elänyt 60-luvulla ja syntynyt uudestaan 80-luvulla   :idiot2:

Ei se ole mistään töpeksimisestä kiinni. Sielun palaaminen takaisin maan päälle riippuu niin monesta eri asiasta ja on neuvottelun tulos. Olette saattaneet haluta palata pian, koska joku toinen sielu on palannut silloin ja halusitte olla yhteydessä hänen kanssaan. Tai juuri tämä elämä palveli muuten vaan hyvin tarkoitustaan - opettaessaan sitä, mikä on tarpeellista.

Minä olen ns. karminen bumerangi eli en ole ainakaan viime aikoina malttanut pitkään levätä elämien välissä. On siellä tullut töpeksittyäkin, mutta esim. viimeisin entinen elämä, jossa kuolin 1960-luvun lopulla/1970-luvun alussa (olen syntynyt tähän rlämään 1977), oli kyllä ikävä elämä, mutta ennemmin olin olosuhteiden uhri kuin töpeksijä.

Sitä edellisessä elämässä (jonka jälkeen lepäsin reilun 10 vuotta) olinkin sitten jo huomattavasti itsekkäämpi ja satutin muita teoillani. Mutta ulkoiset puitteet olivat kunnossa.

Linn

Moi,

itse olen tutkinut entisiä elämiäni heilurin avulla, josta oli pitkä ketjukin vanhalla foorumilla. Näiden lisäksi minulla on muistikuvia parista elämästä.

Joka tapauksessa heilurin kanssa leikkiessä huomasi, että toisinaan sitä on yhtenään inkarnoitumassa uuteen ruumiiseen ja sitten tällaisen aktiivisen jakson jälkeen on ollut pitkä lepotauko. Itse olen heilurin (ja muistikuvienkin) mukaan elänyt 4 elämää vuosien 950-1500 välillä, joissa kussakin olen vielä elänyt melko tai jopa erittäin vanhaksi. Eipä niissä ole lepojaksot kovin pitkiksi jääneet.

Renessanssin alkuajan ja tämänhetkisen elämän väliin en ole saanut millään keinolla yhtään elämää. En tiedä, olenko todella levännyt about 500 vuotta, vai ovatko tuoreemmat inkarnaatiot tämän hetken kannalta epäoleellisempia kuin nuo keskiajan elämät.

Ufo unia teilläkin?

Muistan lapsuudestani erään jossa kerrostalossa jossa asuin. Tunnelma oli siinä jotenkin usvainen ja epätodellinen. Kuin olisi juossut täysillä sumussa hidastetussa filmissä. Sen ulkopuolella
leijali hyvin iso alus. Koitin mennä karkuun talosta. Ovi joka vei ulos talosta ja komeroon.
Oli salpautunut. Siinä sitten juoksin hädissäni ja huusin äitiäni päiväsaikaan. Ei mitään yhteyttä. Heräsin siitä sitten aamulla kun aurinko paistoi ilman mitään sen enempiä
muistikuvia...
Kyllä sellainen karmaisi aika pahasti kun olin joku 5-9v. En varmaan saanut
nukuttua hyvin yksin ollessani, moneen vuoteen. Jos nukkusin niin mieluiten
selkä seinään vasten.
...

Elektra! Muistatko millainen kirja tuo oli mistä luit siitä ranskan lilja polttomerkistä? Oliko joku romaani vai historiaan liittyvä kirja? Sen kun vielä saisi käsiinsä ???
Ivan!  Oletko lukenut jostain tästä Athoksen vaimon "pyllytatuoinnista"?

Minä olen ihan varma, että joskus olen ollut intiaani  :)

Olen muistaakseni lukenut sen joskus nuoruudessani 70 -luvulla, jolloin luin paljon etenkin romaaneja... en muista tarkkaan: luin siihen aikaan mm. Angelica- ja Catherine-kirjoja, mutta samoihin aikoihin ilmestyivät myös Reima Kampmanin sivupersoonatutkimukset (muistaako vielä joku niitä?) - olettaisin kuitenkin, että saattaisi olla tämä Angelica... on se kyllä niin väärin, että tää atsalea vaivaa  :-[

Jos muisti palaa, niin palaan asiaan  :)

En tiedä olenko samoissa Catherine kirjoissa, mutta itse luin parikymppisenä, varmaan usemapaan otteesseen, sellaisen sarjan....
Kertoi Ranskan Jenne De'Arche 'ajoista' yms...
 :)

Vannoutuneena retrofuturistina olen tullut siihen tulokseen, että entisistä elämistä viis - kiinnostavimmat asiat tapahtuivat sekä niin kauan sitten, ettei niitä muista kukaan eikä mikään, että tapahtuvat niin kaukana tulevaisuudessa, ettei edes Nostradamus sinne näkisi. Tässä hetkessä on onneksi sentään vielä saatavilla tosi hyvää kahvia, joten keskityn siihen. :P

En mene vannomaan että oli pyllyssä,mutta kirja on Kolme muskettisoturia.,,.,,

Juu - näitä tarkoitin.

Etsin ja löysin: Golon, Sergeanne on kirjoittanut nämä Angelica-kirjat. Ajatella, muistan vieläkin, miten 12-vuotiaan mielikuvitus laukkasi tuulta nopeammin niitä lukiessa... olisikin joskus, jos olisi aikaa tuollaiselle, hauska katsoa, miten niihin suhtautuisi nyt 30 vuotta myöhemmin  :2funny:

Heh, melkoista 'rakkauden piinaa' niissä oli... lähes 'kiusaavaa' kärsivällisyyttä päähenkilöillä.. :)
Sen ajan kauneudenhoito tavat ja asusteet kävi tutuiksi niiden yksityikohtaisten kuvausten myötä.
 :)

Olipa kerran musta poika. Hän leikkisi pihalla ja kas kummaa..
Meteoriitti tippui hänen päähänsä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.
Lapsi tietenkin kuolla kupsahti siihen paikkaan ja alkoi leijailemaan kohti
taivasta.
Samalla matkalla hän näki paljon enkeleitä jotka lentää lepattivat
ohitse, töräyttäen torvistaan kauniita, moni-oktaavisia fanfaareja.
Lopulta hän pääsi itse karman sovittajan luokse.
"Jaahas. Sitä ollaan sitten kuoltu. Mitä sinä ominaisuuksia sinä
haluaisit seuraavaan elämääsi?"

"Siivet minä haluaisin"
"onnistuu, Mitä muuta haluaisit"

"Haluaisin tollaisen samanlaisen välineen jolla päästellä yhtä
korkeita ääniä, haluan enkeliksi."

"Noh.. Ensimmäinen onnistuu mutta enkeliksi et pääse."

"Mikäs minusta sitten tulee?"

"Enkeliksi et pääse mitenkään, mutta hyvä lepakko
me susta silti saadaan"

Kiitos Puma - tuo oli hyvä!

:2funny: :2funny: :2funny:

Tässä pieni pikainen vaihtari:

Kaksi hiirulaista kipitti yömyöhäisellä metsäpolkua pitkin. Yhtäkkiä heidän ylitseen kurvaisi lepakko. Hiiret pysähtyivät, ja toinen hiiristä sanoi syvää ihailua tihkuvalla äänellä: "kunhan minäkin olen iso, niin liityn ilmavoimiin."

Tänään kun käytin 5min kahden oven avaamiseen muistin toisen ongelmani.
Nimittäin olen aina hämilläni kun ihmiset ovat ystävällisiä ja kilttejä minulle.
En sitten tiedä mistä sekin johtuu...

Ja sitä paitsi eräs toistuva uneni kuulostaa täysin samalta kuin joidenkin kertomukset happotripeistä eli onko lsd happoa vai mitäkä?

Onhan se. Embrace your inner hippie. ::)

dear inner hippies and all such,


ajatusten siellä sun täällä tänään poukkoilleina, jokin ajaa minut kysymään, että mikä tai kuka voi kertoa minuilleni mahdollisista entisistä elämistäni?

neljästä tädistäni ainakin kahdella "on todettu" aikaisempia yhteyksiä etelä- ja/tai pohjois-amerikan intiaaneihin; ja kuulemma tämän hetkinen lähisukumme olisi ollut olemassa jossain toisessa aikajaksossa melkein kokonaisuudessaan (mikä on mielestäni villin ihastuttava ajatus)... ...vaan, mitä, kuka, häh?

 ::)

En nyt ehtinyt lukea kaikkia juttuja mutta onko kukaan koskaan yrittänyt selvittää entisiä elämiään? Esimerkiksi hynoosilla. Onko se vaarallisra? Siis varallista muistaa kuka ja mikä oli ennen, mitä teki ja mitä oppi. Auttaisikohan se ymmärtämään lisää tätä elämää..,..Kunhan mietin vaan.

Itseäni On kiinnostanut entiset elämät aina hyvin paljon...sitten harjoittelun avulla aloin pääsemään niihin ...  Kun joku uusi ihminen astuu elämääni, katson mikä muistikuva itselläni on hänestä aiemassa elämässä. Monesti suhtatuminen kyseiseen henkilöön muuttuu ! Se jotenkin selkiyttää tilannetta.
Jossain ohjatussa meditaatiossa edettiin edelliseen elämään, katsottiin oliko joku nykyisin tuntemamme henkilö tai henkilöitä siellä ja lopuksi katsoimme oman kuolemamme ja mitä meidän olisi pitänyt oppia siitä elämästä... se oli aika mielenkiintoista.. Nykyisin kiinnostukseni on laantunut siitä mitä se aiemmin oli..
mutta jos jotakuta kiinnostaa selvittää asioita... :D

Mun tieto edellisistä elämistä rajoittuu siihen, että kaikki on ikäänkuin  "kielen päällä", toisin sanoen olen muistamaisillani jotain mutten vielä ihan muista.  ???

Mitä pitäisi ajatella vauvana kuolleen sielusta?  Minkä tehtävän ehtii sielu toimittaa jos elää vain muutaman minuutin, tai kuolee kohtuun?  Entä abortoidut sikiöt tai sellaiset jotka menee kesken ennenkuin äiti edes tietää odottavansa?

Tiedän että joskus vielä  muistan ja tiedän kaiken mutta en jaksaisi odottaa. :tickedoff:

Heips Meimi  :)

Olen pohtinut vauvana kuolleen tai abortoidun tms sikiön kohdalla kyseessä olevan kahden sielun välinen suunnitelma.

Yleensähän ihmisen kuoltua suurin kokemus on jäljellejääneillä, joten on todella kaunista antaa sieluna toiselle sielulle kokemus siitä, kun oma lapsi kuolee. Se koskettaa niin syvältä, ja antaa niin suuren kasvun mahdollisuuden henkisesti - monihan havahtuu silloin ajattelemaan sitä, mitä kuolema todellisuudessa on.  :)

Toisaalta tältä 'lapselta' saattaa sieluntasolla puuttua tällainen kuolemankokemus. 

Tänä aamuna kun heräsin, oli ensimmäinen ajatukseni "olen tehnyt joskus itsemurhan".  Tästäkö se salaisuuden verho alkaa aueta?  :o

Todennäköisesti alkaa - Meimi  :)

Päivän teemana siis pohdit, millaisia tuntemuksia itsemurha sinussa herättää - annat niiden ryöpytä mieleesi, älä kontrolloi niitä, vaan ikäänkuin tarkkaile sitä, joka sinussa niitä käsittelee.

Illalla tuli mieleen eräs sattumus muutaman vuoden takaa.

Tyttäreni oli pieni, ehkä joku kaksivuotias. Minä, tyttö ja äitini istuimme äitini keittiön pöydän ääressä juttelemassa.
Tyttö äkkäsi pöydällä huulipunan. (En tiedä mitä hittoa se siinä teki, ei meidän äiti käytä ikinä huulipunaa.)
Hän otti ja avasi sen, pyöräytti hylsyä saadakseen punan esiin ja maalasi huulensa. Yhtään ei mennyt yli rajojen. Sitten tyttö pyöräytti huulipunan ala-asentoon ja sulki pötikan, laittoi sen takaisin siihen mistä oli sen ottanut ja näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä.

Minä ja äitini katsoimme ällistyneinä. Kummallekaan ei tullut mieleen estää tyttöä, tämä kun näytti niin selvästi tietävän mitä on tekemässä.

Tottakai mukula on todennäköisesti nähnyt jonkun aikuisen laittamassa huulipunaa ja matki tätä, mutta en kyllä vieläkään keksi, että kenet. Minä ja äitini emme käytä koskaan huulipunaa ja jopa huulirasvana käytän pepanthenia, että ainakaan meitä seuraamalla ei tyttö taitojaan oppinut.

Puolittain vitsinä tulimme äitini kanssa siihen tulokseen, että kyse oli varmaankin jostain edellisen elämän muistosta. ;D

Olipa hauska kokemus, Pluto  ;D

viimeyönä kun mä kävin nukkumaan pyysin tähdiltä neuvoa ja apua, kuinka saada tietoa menneistä elämistä.

Sitten mä näin todella eläväistä unta. Siinä oli krypta, minä ja kaksi muuta henkilöä. Pakenimme unessa kun alkoi yö tulemaan, koska yöllä meidät olisi kuultu ja sen myötä löydetty ja tapettu.

Sinne kryptaan piti mennä pienestä maahan kaivetusta reiästä ja kun kaikki olimme sisäpuolella, niin toinen miehistä sulki aukon ja luukun toisella puolella oli valtava rengas joka oli siis vedin,

Muistan huolehtineeni unessa kuinka "ne eivät löydä meitä" kunne toinen näistä miehistä sanoi että luukun päällä on ruohoa joka naamioi luukun niin ettei sitä voi nähdä. Kävelin unessa sen luukun kuo ja nostin käteni kohti luukkua ja käteni on pieni ja siro linnunlainen käsi mutta en koskenut luukkuun, seisoin siinä käsi ojossa jonkin aikaa ja sen jälkeen käännähdin(samalla läpsäytin käteni reittäni vasten, heittäen pitkät hiukseni olan yli) ja katsoin seuralaisiani, ja höpisin jotain heille.  seuraava minkä muistan niin ovat ne vuoteet, ne olivat pellava lakanat(peitoissa) ja kapea tyyny, päällisenään pellavaa alunen oli jonkin asteinen makuusäkki, muistan kuinka ne lakanat välkehtivät soihtujen valossa,niin kauniisti..

Sinänsä jännä juttu, että oikeassa elämässä en ole koskaan omasta tahdostani pitänyt pitkiä hiuksia kuin kerran, yleensä hiukseni ovat mitä lyyhemmät sen parempi.

ja toi siroluisuus unessa, mä olen oikeasti ylipainoinen ja kädet ovat lähes "romuluiset"

onko tää sitten viite entisestä elämästä?  kun tämä on jo toinen kerta kun näyttää tämän unen, kryptan osilta, muuten on ollut erilainen.

Aamulla kun heräsin nii nolo oli aika :uglystupid2:

Kuulostaa ja vaikuttaa ihan siltä että jokin aikaisemman elämän muisto kuultaa läpi. Miksi juuri tämä? ehkäpä sinulle haluttiin näyttää jotain ja muistuttaa jostain. Ystävälläni on ollut joskus saman tyyppisiä unia... Voimakkaita mutta eri aiheesta tietysti. Itselläni ei tällaisia unia juuri ole. Jos on en niitä koskaan muista. vaikka muuten näen paljonkin unia. Erona juuri noihin muiden näkemiin entisen elämän uniin on aina se että menneisyydestään uneksiva näkee aina juuri kätensä tai jalkansa  ja muistaa esim. ns. normaalit asiat siinä elämässä. Pitkien hiusten heilautus jne... Minun unissani niin ei koskaan ole. Ensin nääs ajattelen unessa asiaa ja sitten se tapahtuu. Uni on siis oikeaa unta.. Harmi sinänsä. Luulen kyllä että olen jonkin verran tukossa enkä kykene menneisyytäni tutkimaan taikka "katselemaan". Ehkä minun ei vielä kuulu tehdä niin. toivottavasti joskus.

Meruska

Tahtoisin todella kovasti saada edes hajun, miksi eräs ihminen vaikuttaa minuun nykyisellä tavalla. Epäilen energian kantautuvan jostakin menneestä, koska tähän maailmaa nuo fiilikset eivät sovi ja eivät mahdu... eivät toisaalta aiheuta myöskään mitään toimintatarvetta mihinkään suuuntaan, ne vain ovat  :idiot2:
Miten, kuinka tai kuka ja missä selventäisi? Osaako kukaan vastata...  :angel:

Muistan yhden elämäni sen traagisuuden vuoksi ja silloinen kumppanini on nykyinen puolisoni. Mutta jotenkin tuntuu, kuin tämä ihminen olisi jostakin lähempää kuin se minkä muistan... Voiko siis olla, että olen ollut täällä myös tuossa välissä? Sellainen haiku olisi muutamien unien perusteella, että voisin olla Karjalan asukkaana ollut ja nuorena kuollut mies...?!  :-X

                                   :coolsmiley:


          Entiset elämät paljastuvat asenteissa ja tavoissa, kun toteutamme

           tätä nykyistä suunnitelmaamme. Siis, jo peiliin katsominen

             saattaa olla matka, sinne ITSEEN.


                                          :smitten:

Niinpä, arvaavaan onko tutkailtu syviä, pimeitä nurkkia myöden  :angel:
Jotakin löydetty ja jotakin toivottu, etten olisi löytänyt  :buck2:

Itsensä analysointi on sitten raakaa touhua, kun siinä tekis mieli huijata liian helposti  ???
Itselle rehellisenä pysyminen on taito, jos mikään  :angel:

Olisi vain kiva kuulla myös jonkun muun arvio ajatuksistani, mutta ei ehkä näin yleisellä puolla  ;) Tuo edellinen viesti oli enemmän sellainen "huhuilu"  ::)

Musta tuntuu, että olen ollut entisessä elämässä intiaani. Nyt se vain on astunut elämääni. Elän sitä nyt vaikka oiskin valkonaama, ainakin osittain. Mitä tähän muuta osaisi visertää :D

Mä en muista entisitä elämistäni tarkasti yhtään mitään. Tunnen kuitenkin suurta vetoa 1960-luvulle. Katsoin dokumenttielokuvan Woodstockista, ja minusta tuntuu, että olen ollut siellä. Olin tässä elämässäni vaihto-oppilaana 17-vuotiaana New Yorkin osavaltiossa (missä Woodstockin siis oli ja minne minut randomilla sijoitettiin). Tapasin yhden sieluntoverini koulun vessassa. Siitä lähtien olimme kuin paita ja peppu. Tyttö oli kans tämmöinen hippityylinen, seinät oli verhoiltu batiikkikankain ja LSD:n satunnaiskäytön hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana. Vaikka tästä on jo viisi vuotta, olemme silti tekemisissä. Tuntuu, että olemme tunteneet PALJON kauemmin kuin tämän 5 vuotta. Haluaisin muuttaa hänen kanssaan kimppakämppään San Franciscoon. Oon lapsesta asti tuntenut vetoa kyseistä nimeä kohtaan - en ole siis silloin tiennyt mitään paikan hippikulttuurista.

Vaikken enää ole erikoinen piirtäjä, olin lapsena kerhotädin mukaan paras piirtäjä, mitä hänen urallaan oli ikinä tullut vastaan. Halusin aloittaa viulunsoittamisen myös todella nuorena; nelivuotiaana. Huumeet ovat kans kiehtoneet kovasti aina, mutta onneksi nyt on jo sen verran ikää että osaa suhtautua niihin järkevästi.

Toivoisin kovaa, että saisin lisää vihjeitä entisistä elämistäni. Olen aloittanut unipäiväkirjan pitämisen, mutta enpä näe toistuvasti oikein mitään muita kuin unia, joissa uin. Olen kyllä aikaisemmin nähnyt paljonkin unia, joissa ikäänkuin olen hapoissa (eli siis LSD:ssä) ja näen kaiken "erilailla". Ehkä vielä joskus muistan...  :)

Täytyy vielä lisätä, että tää nykyajan maailma ahdistaa kovasti. Kaikki pyörii seksin, rahan ja ulkonäön ympärillä. Vihaan huippuelektroniikkaa, kliinisyyttä ja jotenkin tätä "kovuutta", mitä tää nykyaika länsimaissa on. Vaikka oonkin lahjakas, niin kaikki energia menee selviytyessä päivästä toiseen, opinnot ei vieläkään nappaa vaikka olenkin "jo" pian 23.