Astro Foorumi

Kun pakkanen paukkuu ja kissakin ikävystyy sisälle olemiseen, niin mielikuvat pikkuhiljaa hiipivästä keväästä, kukista, kärpäsistä ja auringosta tulee väkisinkin mieliin.

Haluan siis taas leikkiä mielikuvilla. Kuvittelepa kukka, puu tai mikä kasvi tahansa, löydätkö jostakin itseäsi. ::)

Minulla itsellä ensimmäiseksi tulee mieleen violetinsininen iiris, jonka terälehdet osaksi lupsottaa laiskasti, osaksi kuin lentoon haluaisi lähteä. Mutta kuin pieni aurinko on sen sisin, hyvää uskoa täynnä.

Toiseksi haluan olla paju, taipuisa, kaikkialle tunkeva, ärsyttävänä rikkakasvinakin, mukana, sisukkaana, lempeänä, moneksi muotoutuva.

Tähän aikaan yöstä jo vähän väsy,mutta tuo kuvauksesi,, :D

Innostuin keväästä ja ajatuksissani hups,olin mökin pihalla.
Sieltä sinivuokkona nostan pääni,vielä vähän talvesta unisen.
Uteliaana herään ja pling,,silmät sepposen selälleen ja kaikkea uutta ja ihanaa ihmettelemään. :smitten:

Olen käkkyrämänty kalliolla.Sitkeä ja paljon nähnyt.Jääräpäisesti siinä nökötän,paahteessa ja sateessa,myrskyissä ja tyynellä säällä. ;)

Tällä hetkellä sanoisin kevätesikko.
Niitä ei voi ohittaa, ne ovat niin kauniita, värikkäitä, optimistisia ja kuitenkin sellaisia viattomia ja rehellisiä. Jotenkin ne minulle symboloitvat uutta alkua, pimeän jälkeen ja tuovat piristävää energiaa kotiin.
 :smitten:

mulle tulis mieleen auringonkukka!

Ensimäisenä mieleeni tuli kaunis, hauras mutta silti upea kissankello.
Sininen iltautu, paljon kukkia varressa ja taipuisa. Kukkii kauan ja mikä parasta juuri mummolan pelloilla!
Kissankello minä olisin!

Lilja

Nuokkuvasta nupusta nostan pääni avaten terälehdet kohti aurinkoa ja katselemaan maailman menoa täydessä loistossa.  :smitten:  ;)

Kirsikka

Kaunis ja makeakin...  ;D ;D ;)

Kaipa sitten olen kuurankukka tai horsma, rentun ruusu. Eipä kai tarvitse sen enempiä perusteluja...  :2funny:  :laugh:

Nyt ei metsätonttu yrittitietoineen voi olla hiljaa. Näen noissa symboleissa syvyyksiä. Latinanakieliset nimet voisivat kertoa omaa tarinaansa, mutta pikaisesti mitä muistan. Mäntynä, Chandra, sinussa on syvät parajntajan voimat. Kunpa suomalaisetkin nälkävuosinaan olisivat tieneet männynhavu-uutteen mahtavat kivennäis- ja vitamiinivarat! Olisivat olleet terveempiä, talvellakin. Nythän vasta virallisesti on huomattu tämän uutteen kyvyt. Tunnethan saman väräjävän voiman nyt kevätauringosta kuin mäntykin. Olen aina ihaillut sen yläoksien kylpemistä talviauringossa aivan kuin auran näkisin sillä.  8)

Pimpanulla, muistan esikon nimen, mutta en muista missä kielessä. Latinaksi Primula veris ei sano mitään, mutta minun yrttiopettajani kirjassaan 'kukkaisvaelluksia' kertoo, että nuoret neidot joivat esikkomehua ja saivat punaiset posket. Vanhemmat joivat sitä, että rypyt häviäisivät. Siis sinussa on varmaan ihana nuorekkuuden voima, kuten aina esikoissa, jotka nauravat riemusta kukkiessaan.  ;D

Et olekaan aivan vaatimaton! Ruotsissa sitä kutsutaan auringonruusuksi!
Kukista varmaan tämän vuosituhannen näkyvin kukka, jo paljon Suomessakin viljelty. Oikea voimanyrtti, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin (ulkoisella tarkoitan sen visuaalista voimaa).

Siis kukkana sukulaiseni! Tässähän me! :)

Mutta kirsikkana vasta kukoistat. Muista se, jos selkä välillä painuu kasaan. Olet kirsikkapuu, herkkä kukkana, mutta ravitseva ja makea kypsinä hetkinä!  :smitten:

Serkkuni myös rakastaa kissankelloa yli kaiken. Tien viereen pitää pysähtyä ja hän onnesta mykkänä kyykkii niiden keskellä. Teidän aurannekin on varmaan saman värinen. Herkkä, kuultava, keijukasmainen ja vähän ujo. Sellaista kaunista ujoutta, joka vetää puoleensa. ? ::)

Etpä vähäinen olekaan. Kaskimaiden kuningataryrtti, valloittaja. Oletkos löytänyt vielä omia voimavaroja?! Tuosta 'rentusta' muistan, että muinoin venäläiset jopa viljelivät horsmaa ja valmistivat siitä teetä, jota maailmalla myytiin myös teenä. Hyvää oli, kunnes huomattiin, että ei se oikeaa teetä ollutkaan. Ja ihan totta. Olen itsekin kokeillut. Olen lasipurkin työntänyt täyteen lehtiä, laittanut uuniin jälkilämpöön ne hiostumaan, niin että ne ovat tummuneet. Sitten olen kuivannut lehdet. Tosiaan hyvää teetä! Lähtee nesteet liikkeelle.

Joten ensi keväänä laitapa ystävä-kukkaasi salaatteihin ja kuivaa teeaineeksi ennen kukintaa.  :smitten:

Auringon kukka se varmaan myös lähinnä...vaikka viihdyn myös yksinkin.  :buck2: välillä mutta olen tosi räväkkä persoona ja haluan aina esiintyä... :2funny: :crazy2: :laugh:

terkkuja, :coolsmiley:

Noh, täytyy myöntää, että ne juuri nyt ovat "hakusessa"... Eli muuten menee oikein hyvin, mutta psyykkisesti ja fyysisesti olen tosi uupunut. Mennyt niin älyttömästi energiaa kaikkeen tähän rahajuttujen säätämiseen... Mutta kyllä se tästä !! Pitää antaa itselleen aikaa, levätä ja "ladata akkuja" kunnolla !  :smitten:

Minä haluaisin olla omenapuu... =)

Vanhanakin kaunis, sitkeä.. antaisin suojaavan varjon leikkivien lasten ylle, hedelmiä syötäväksi, lepopaikan pikkulinnuille

-annaz

Voikukkaan! Pieni ja vaatimaton, niin helppo puhaltaa rikki, mutta niin helppo koota itsensä kokoon ja jatkaa taas vallotusta.. :)
Ja viihtyy muiden kukkien joukossa.

Niin...hauras ja hento...... Ujo kyllä tietyllä tavalla. Olen hyvin herkkä ja toivottavasti aurani on kaunis kuultava kissankellon sininen :angel:

Kiitos metsätonttu!

Toivon, että saat paistatella myös estraadilla! Uskallusta ja taitoja varmaan on. Ota sellaisista tilaisuuksista vaarin, Auringonkukka!

Raha on kummasti jonkinlainen symboli maallisessa elämänjärjestyksessä. Ei siitä mihinkään pääse. Kunhan muistaa että vain symboli. Mutta elämän tasapainottamisen voi aloittaa pinnaltakin. Kun se rauhoittuu, on aikaa ja energiaa katsoa syvemmällekin. Toivon kärsivällisyyttä ja puhtia sinulle!

Edellisen oli tarkoitus keskustella Ozetten kanssa.

Sorry!  :(

Voi ihana! Siihen juurelle minäkin haluan välillä istahtaa ja levähtää. Olet kaunis tuki!  :smitten:

Taidan olla lajia erikseen mainitsematta paju...jotkut sitä vihaavat ja haluavat sen poistaa...Vanhana, isoksi päässeenä sitä jopa suojellaan. tosin karuudessaan yhä enemmän käytössä yleistyvä hieno käsin tehty koriste, sisutuskeino...Toisaalta taas vallan hyödyllinen veden puhdistaja: imee itseensä runsaasti vedestä ja ravinteista puhumattakaan myös jopa raskasmetallit...

Toisin sanoen, ehkä koristeeksikin kelpaava mutta vallan hyödyllinen joka imee itsensä kaiken paskan, heh... ;D

Toki kerron!

Ensimmäiseksi minulla tulee mieleen liljasta sen suoruus, linjakkuus, ylväys.
Sitä ei höynätä eikä vikitellä mihin sattuu maailman turuille. Sillä on tietty päättäväisyys.

Pohjanmaalla on laulu nimeltä 'Laakson lilja'. Hyvin kaunis sävel. Siinä uljas kotka tulee maailmalta ja kertoo maailman ihmeistä kauniille liljalle ja pyytää sitä mukaansa. Ei laakson lilja lähde vaan rakastaa omaa ympäristöään.

Liljoista ei tule nyt mieleen yrtinkäyttö. Mutta liljan sipuli takaa sinulle ainakin jatkuvuuden, olisko se sitten sitä jälleenelämistä kauniin sielun kanssa, koska sipuliaan eikä muistojaan se ei jätä. Ehkä liljoille onkin tyypillistä muistojen eri kerrostumat. Rakastatko muistoja? ::)

Voi, et ole ollenkaan pieni etkä vaatimaton! Nyt olisi kukkasi kautta aika sinun tunnistaa voimasi ja se mesi joka antaa muillekin voimia. Taraxaum officinale.
Viimeinen sana tarkoittaa yleistä, mutta ensimmäinen on silmiä hoitava voide.
Katsojankin silmiä se ilahduttaa ja hoitaa. Voiko kevään vainioita olla ilotta katsomatta siellä missä voikukka kukkii? Lasten ensirakkaus kukkien joukossa.
Pitävätkö lapset sinusta?

Voikukan terälehdistä olen tehnyt myös maukkaimman viinin, mitä koskaan. Voi mikä mesi! Ja keväällä se antaa salatteihin suuren määrän C-vitamiinia, jos poimit sen varjoisista paikoista ennen kukintaa.

Toivottavasti voikukka avarsi myös sinun maailmaasi yhtä lailla kuin se avartaa sydämensä auringon valolle!

Metsätonttu aivan innostuu.... :P

Puhutpa syvällistä asiaa Nefertari! Ehkäpä olemme hyviä kuuntelijoita (joku kertoi minulle sellaista kerran)? Kyllä mielelläni kuuntelen, kun juttu on jotain muuta kuin tarjoushintoja. Elämäntarinoita ja suruja kuuntelen. Ja olet varmaan huomannut, toisen on paljon helpompi olla. Ei se 'paska' meitä likaa, eihän?  ;D
Otamme elämää opiksi ja sitkistymme vain! :tickedoff:

Hmmm... Ihan ensimmäisenä tulee mieleen nikkinikin perusteella Oliivipuu...eli Olea.... :)
Se liittyy Kreetaan ja kaikkeen muuhunkin minulle läheiseen. Siinä on paljon kaikkea josta pidän.  :angel:

Miten upeaa! Valitettavaa on vain se kun olen suomalainen metsätonttu, niin en tunne sisimmässäni oliivipuuta. Mutta olen vieraillut sen juurella ja metsikössä Korfulla, jota sanotaan oliivipuiden saareksi (suosittelen seuraavaksi vierailukohteeksi). Siellä tontin hintakin määräytyy siitä, kuinka monta oliivipuuta siinä kasvaa. Arvon näkee myös siitä, että kahta ei saa lyödä: oliivipuuta ja naista, huomaa järjestys. Siksipä Korfulla sijoitetaan hedelmien kypsyessä puiden alle verkko, johon oliivit saavat rauhassa pudota. Siitä ne sitten puhdistetaan ja kootaan. Sanotaankin että koko Välimeren maiden ihmisten iloisuus, rehevä huumori ja energia löytää juurensa oliiviöljystä, jota he käyttävät runsaasti.

Siis sielusi voima on suunnaton, kunhan otat sen käyttöön. Hildegard von Bingen, yrttimummo sieltä 1000-luvulta käytti paljon oliiviöljy myös mm. kääreissä. Aromaterapiassa se on varmasti niitä käytetyimpiä. Hildegard kutsuu oliivia armeliaisuuden ja rakkauden yrtiksi. Ehkä anteeksianto on sinulle helppoa laajan ymmärryksen tai ymmärtämisen tahdon myötä. Siksi myös itse oliiviöljyssä on parantavaa ja vahvistavaa voimaa.

Ja kukapa ei ihastuisi jo oliivipuun ulkomuotoon. Niin monihaarainen ja kaikkialle kurottuva se on ja sen runko on mitä monimuotoinen, aivan kuin sillä olisi sellaisia varaonkaloita, johon se varastoisi ylimääräistä energiaa vapauttaakseen sitä jälleen sitten käyttäjilleen öljyn muodossa.  Tutkipa lähemmin ja silittele sen vastaanottavaista runkoa, kun seuraavan kerran tapaat ystäväsi oliivipuun.

Kaukokaipuuta metsätontullakin... :D

::)                ::)
Tulipa mieleeni toinen aihe täällä Foorumilla, en tietenkään muista mikä.
Siellä minun onnenkukakseni tuli KISSANKELLO.
En enää ollut muistanutkaan kuinka paljon ihailin sitä lapsena.
Kuinka kaunis sininen se on ja kuinka kauniin muotoinen kello.
Silloin rakastin juuri sitä sinistä.

Toinen kasvi tuli mieleeni- kataja.
Miten sitkeä ja aina vihreä se onkaan.

        Sitkeyttä elämään meille kaikille toivoo :smitten: maarita  :smitten:

Kiitos Metsätonttu!  :smitten:
Tosiaan juuri Kreetan saarella olen niitä ihastellut, kun niitä on ollut satoja kasvamassa rinteissä, kuivassa ja kuumassa ja silti ne on niin kauniita ja se kaikki sato mitä ne tuottavat...tuoksut...ja se sirkkojen siritys, mikä niiden oksistossa on...
*iskee kaukokaipuu myös*  ::)
Korfulla en olekkaan ollut koskaan...mutta olen kuullut, että kaunis saari se on....
Mistä tietää, vaikka sieltä joskus itsensä löytäisi... 8)

Minun lempikukkani on Gerbera. Joten se sit... Kaunis ja yksinkertainen...  :2funny:

Olen imarreltu! :D Kyllä lapset pitävät minusta.. :) Tai ainakin itse pidän heistä!  :smitten: Lapset ovat ihania!
Kiitos metsatonttu! :)

Vaikka sisikuntani onkin ruusu, luulen että voisin elämänolosuhteista johtuen rinnastaa itseni erämaakaktukseen, sen yksinäisyyteen ja sitkeyteen. Ja sehän kukkii vain harvoin.

Hei!
Tuolla edellä siteerasinkin jo kissankelloa. Mutta saat intuitiivisen viestin katajasta tässä. Oletkohan yhtä omapäinen, sitkeä ja sisukas kuin kotoinen kataja? Jos niin varo ettet kovin usein lyö päätäsi seinään. Joskus on hyvä antaa periksi, jos ei muille niin itselle. Sillä niinkuin kataja yrttinäkin, niin ei sisukaan ole aina hyväksi kaikille ja kaikissa asioissa.

Katajaa yrttinä käytettäessä ei sovi kaikille, ei ainakaan odottaville äideille eikä munuaissairaille. Mutta itse kävin syksyllä katajanmarjakuurin ja hoidin maksaani. Ja jos jalkoja alkaa kolottaa, niin katajavihta löylyttelyssä on tosi hyvä. Veret lähtevät kiertämään ja nesteet lähtevät liikkeelle. Vihdan haudutukseen pitää vain käyttää vähän enemmän aikaa ja tosi kuumaa vettä. Mutta se vesi onkin sitten ihanteellista jalkojen kylpyvettä.

Eli pahat ajetaan katajalla pois. Ennen jopa niin, että katajanoksia käristettiin kuumalla hellalla, jotta tunkkainen tupa puhdituisi. Ehkä sitä tarvittaisiin vieläkin toisenlaiseen tunkkaisuuteen, mm. sähköisten virtauksien hajoittamiseen. Hm.

Tulipas tässä  :coolsmiley:

     

Mitä metsätonttu tuumisi Gerberasta? Tosi kauas pitää matkustaa sinne, missä gerbera kukkii. En tavoita sitä, vaikka kuinka pinnistäisin. Tulee mieleen, että tunnetkos olevasi kotona ollenkaan täällä kylmässä Pohjolassa, kaunis Gerbera. Oletko joskus kuin eksyksissä? Kaipaatko lämpöä ja kaukomaita? Paleletko kovasti? Se palelu voi johtua yksinäisyydestäkin tai siitä, että sinua on vaikea tuntea, et avaudu helposti muille. Vai miksi jotkut katsovat vain pitkään eivätkä uskalla lähestyä? Ehkä se onkin enemmän sinun tehtäväsi. Kerro enemmän itsestäsi. Sillä kuka voisi olla ihastumatta Gerberaan nytkin kun täällä lumi tuiskuttaa ja on vielä pimeää! Ilahduta sillä ainakin ystäviäsi.

Tämä teksti tuli tosiaan kuin lumipyry vauhdilla. Ethän ota turhan vakavasti!
 :o  :smitten: :smitten:

"ruohoon"

(http://www.designegg.com/insertmonkey/monkeys/monkey%20hiding%20in%20grass%20at%20night.jpg)

Jaa-a.. ei tullut kukkia mieleen, mutta tuolla tuoksu-osiossakin meni metsäiseksi..
Eli Lakka tahi Hilla, miksi nyt sitä kukin kutsuu. Vaikeapääsyinen, siellä usvan ja upottavan suon suojassa oleva pikkuinen jokin..

Ja sitten on niitä päiviä ( tai lähinnä öitä) että ollaan Kärpässieniä.. :buck2:

Hei Electric! Saat kulmakarvani kohoamaan!

Se vielä uupuisi että olet skorpioni.  ;D

Mutta kuinka olet löytänyt kaksi piikikästä, niin kauniita ja niin parantavia molemmat! Ystäväni valmisti minulle itse hajuveden, jossa on ruusua ja laitan sitä niinkuin Marilyn 'päälleni' yöksi. Sillä uskon sen hoivaavaan ja lempeään voimaan. Ihana nukahtaa ja nähdä kauniita unia.

Sinua ei todellakaan voi olla huomaamatta, Ruusu. Mutta valitset tarkkaan ystäväsi, liian usea katselee ja toivoo salaa. Tai jos sinulla on perhe, niin kyllä sitä vaalit ja varjelet. Ystäväsikin ovat tallessa ja turvassa sinun likelläsi.

Ystäväni kukkaisvaelluksia-kirjassaan toteaakin, että ruusu on niin tunteita ja mielialoja herättä kasvi, että jos keräisi kaikki ruusukirjat, ne eivät hänen hyllyilleen mahdu. Se on varmaankin maailman rakastetuin kukka, huom. ei kasvi. Siinä sen ristiriita! Yrttimuorit eivät niinkään sitä harrasta muussa kuin hedelmän muodossa, vaan aromaterapiassa ja Bachin kukkaishoidossa se on varmasti käytetyinpiä aromeja.

Mutta kaktuksesta löydän sinun sisimpäsi. Sen joka haluaa antaa, huomata sen vähäisimmänkin, jolla on empatiaa enemmän kuin uskaltaa itselleenkään myöntää. Erämaan kaktus on pelastanut monen ihmisen ja eläimen hengen. Ihmisen hylkimässä erämaatakin on hipaissut Luojan suuri lempeä käsi!

Eikö vain?  :smitten: :angel:

Huh, metsätonttu ei malta lähteä nukkumaan ollenkaan, kun nuo kasvit inspiroivat. Mitähän tästä vielä tulekaan? ???

Mutta jos sallit, Lumor, mielikuvani lentää, niin tässä.  ::)

Jos löydät ruohon miellyttäväksi rinnallesi, koet miellyttäväksi myös tuulen ja auringon ahavan. Ehkä eniten nautit syysmyrskyistä, joissa kohtaat aisteillesi kaikki sen muodot; äänen, tuoksun ja näet kuinka kaikki taipuu sen myötä, kuten sinäkin. Haluatko joskus antautua vain kaiken vietäväksi, mitäs surra huomisesta, eletään täysillä ainakin tämä hetki? Haluatko kokea vapauden illuusion, ainakin sen illuusion. ;D

Vai onko ihanin hetki se, kun kevät on kutonut nurmelle vihreyden ja voit asettua siihen maata, tuntea maaemon sylin ja hellän ruohon kutkutuksen.
Pian on kevät jälleen. Koita jaksaa vielä pieni hetki.  :smitten:

Hei pikkuinen Hilla!

Oletkos koskaan nähnyt kun ne pikkuiset hillannuput nostavat kukkivan päänsä ja levittäytyvät oikein voimillensa. Kaikki ne pikkuiset siellä suolla. Valkoisenaan, valtoimenaan! Sitä on ilo katsella, nauru kuplii rintaan. Niin puhdas, valloittava ja aurikoinen on se näky. Ja koska se kasvaa aavalla yleensä, pienikin tuulen vire liikuttelee niitä kuin ne olisivat lentoon lähdössä.

Eivät ne ole pikkuisia joitakin, Enska, vaikka luulet. Vedätköhän ihmisiä höplästä, kun näyttelet vaatimattomuutta. Jos syvältä itseltäsi kysyt, ehkä sinun on vaikea olla vaatimaton. Niinkuin hillankukkakin, se imee suosta arvaamattomia voimia, ikivanhoja, ikiviisaita. Siksi olin minäkin kerran ihastunut, kun sain paljon hilloja, niin paljon, että litra tuli perheellemme viikossa syödä. Ja arvaapa sairastimmeko sinä talvena mitään. Ei varmasti.

Mutta siinäpä se ristiriita sitten onkin. Vaatimaton pinta ei kestä, jotain tiivistyy ja purkautuu ulos. Käspässienestä kasvaa komea ja kaunis. Kaunein sieni, joka on pakko huomata. Noitien sieni. En tohtisi kokeilla. :buck2:

Aika jännä kasvi (eliö) yhdistelmän löysit itsellesi. Kannattaapi sinunkin miettiä mitä siihen kätkeytyypi.

Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan!  :smitten: :smitten:

Heh.. :)

aika monta vuotta tässä on kökitty/odoteltu että jotain purkautuisi ulos, mieluiten ikivanhaa viisautta kuin komeutta..Vaan aina joku tuulenvire tempaisee lentoon.. pitäisi kai juurtua/tiivistyä ja sitten tehdä kaunis kaari, josta riittäisi auringonpaistetta ja terveyttä kaikille muillekin..

Mutta kiitos metsis rohkaisusta..

Kuule Enska, heh, heh :)

Tulipa vielä mieleen sellainen totuus, että kyllähän se hillankukkakin ottajaansa odottaa. Sillä ilman hyönteistä ei senkään voimat yllä maan pinnalle.
Pukkijaa ja töykkijää me kaikki tarvitsemme, jotta meidän lahjat heräisivät ja uskaltaudumme enemmän ulos ja luomaan asioita.

Joten kuulostellaan ja katsellaan... ;)

Rakastan pellavaa  :smitten:

Kasvi itsessään on tosi kaunis ja siitä saatavat tuotteet on hulppeanhyviä sisäisesti ja ulkoisesti. Siihen voisin helposti samaistua.

Jostain syystä myös sinappi on aina intuitiivisesti puhutellut minua. Aikas vaatimaton kasvi mutta jotakin taikaa siinä on...

Synapsille!

Pellava-sinappi! Voi mikä persoona!  :D  Linum Brassica, jos yhdistää kaksi latinankielistä nimeä.

Tässä on ihmeellisten kulttuurien kirjo. Kerrotaan, että pellava kuuluu ikivanhaan viljelykasviin ja että sitä ei mistään ole löytynyt luonnonvaraisena. Mustasinappi, jota olen itsekin yrittänyt kasvattaa puutarhassani, mutta tökkäsi siihen, että miten ne siemenet niistä saan ilman vaivaa ja työtä, kasvaa Euroopassa joka puolella villinäkin.

Sinappi polttaa ja pellava viilentää. Oletko äärimmäisyyksien ihminen? Etsitkö laajoja ulottuvuuksia? Kun mieltä kaivertaa, onkin pellava turva, suoja ja hoitaja. Hildegaard Bingen osoittikin palovammalle aina pellavansiemenrouhekeitteessä kastettua käärettä. Kun taas turvallisuus puolestaan tylsistyttää ja näivettää, lähdetkö nuuskimaan ympärisöäsi ja antautumaan seikkailulle? Sinappi sinua siinä on varmasti vauhdittamassa, sillä rohdoksena se vauhdittaa verenkiertoa, ruoansulatusta ja antaa sydämelle vauhtia! Mutta varo, ettet mene liian pitkälle! Liikaa sinappiakin syödessä voi joutua myrkytystiloihin, niin ihanaa kuin Turun sinappi käristemakkaran päällä onkin.

Toisaalta minun silmiäni ilahduttaa juuri sinapin heleänkeltaiset kukat ja pellavan sinisyys.

Ja tosiaan pellavavaate on ihana. Aidon tuntoinen olo. Varmaankin arvostat kaikessa aitoutta ja puhtautta, et hyväksy elämässä keinotekoisia tunteita eikä ilmiöitä. Siihenhän meidän kaikkien pitäisi pyrkiä.  :smitten: :smitten:

Jopas taas paukuttelin, älä ota vakavissasi! ;D :coolsmiley: ;D :coolsmiley:

Pitkän pohdinnan jälkeen, totesin olevani lähinnä mustikkaa, koska olen lähes sininien kaikessa. Jopa kylmät jalkani  ;)

Mene flamencokursseille, usvametsä, niin kyllä lämpenee jalkasi! Juuri harjoittelin tuossa tunnin ja joka paikassa veri kiertää. Se on kuule, sininen tanssi. ;D

Mutta kylläpä mustikasta tuli heti mieleen Suomen paratiisi. Olet paratiisin lapsi, sininen uneksija, jonka mielikuvia hivelee jo avaruudelliset violetinsiniset säteet.
Oletko eteerinen ja sinua joskus katsotaan pitkään, mutta ei tulla lähemmäksi? Tyydytkin ehkä siihen, nautit olla itsesi ja omiesi ympöröimä. Ehkä sinulla on tässä elämänkierrossa se lepoaika, et nauti ollenkaan virroissa pyörimisestä etkä porukoissa riehumisesta. Katselet mieluummin sivusta hymysuin, että miksiköhän noiden pitää suotta törmäillä. :)

Hassuja mielikuvia toi mustikka sinun kuviisi.  :smitten: :D ;D Suothan minun irrotella. ;D  Metsätontulle nuo kasvit kertovat omaa elämäänsä, ne ovat kasvinkumppaneitani.

Mustikka osoittaa sinulle, missä todella on lähin paratiisisi. Harva suomalainenkaan sitä huomaa. Se on kuin varjoisien saniaisten kupeessa kulkeva neito, joka keräilee voimiaan itseensä auttaakseen jälleen pulassa olevaa vastaantulijaansa, poimijaansa. Mustikan marja hoitaa kaiken, kovan vatsan, löysän vatsan, ruoansulatuksen, suoliston. Kaiken, mistä ihmisen onni on kiinalaisittain kiinni: puutarhasta ja hyvästä suolentoiminnasta. Lisäksi lehti myös hoitaa kaiken sen, millä sokeria ylensyövä sivistyneistö rasittaa kehonsa. Se ehkäisee sokeritaudin. Mustikanlehtiä pitäisi aina olla silloin tällöin teeruohojen seassa.

Eipä silti, itsekin olen ne unohtanut tänä kesänä. Mutta vasta söin mustikkaa suu sinisenä. Viime kesä kun oli kuin olis paratiisissa ollut sen runsaine satoineen. Kävithän tapaamassa ystävääsi mustikkaa, otithan vastaan mitä metsä sinulle sydämestään ojensi, sininen neito?

Hmm..
puu: mänty
kukka: metsätähti tai valkovuokko, myöskin "lammöra" (en tiedä kyseisen kasvin nimea suomeksi, ehkä joku voi auttaa?) on lähellä sielua ja sydäntä
ulkomaa, kasvi: setripuu (cedartree)
marja: puolukka


Olen monesti miettinyt tämmöisiä hauskoja juttuja, ja aina päätynyt samaan :)

Koska täällä on niin monta kissankelloa, niin aivan sattumalta osui silmiini kirjassa Blomstervandringar tarinaa kissankellosta. Kerrotaan, että kun munkit alkoivat suunnitella yleensäkin kelloja, joiden kilkatus kantaisi kauas pelloille ja metsiinkin, he käyttivät mallina kissankellon muotoa.

Onko kissankelloilla herkät korvat, liekö hyviä kuuntelijoita. Skoonessa kansan suussa nimittäin kissankellon nimi on Korvakello.  :smitten:

En voi olla taaskaan tarttumatta mielikuviinne ja jatkaa siitä.  :coolsmiley:

Mäntyä olen kuvannut tuolla Chandran palstalla.
Sitten annoitkin monipuolisemman kuvan itsestäsi.?!  ::)

Metsätähti (duvkulla, trientalis europaea), valkovuokko, oliskohan lammörä suomeksi ketunleipä. Valkovuokosta luin hyvin kaunista tekstiä. Joissakin maissa sen kukkaa kuvattiin kruunuksi. Se kuvastaa myös kainoa neitoa, joka sateen tullen piilotti kruunuunsa keijun, sillä lehdet menevät suppuun sateen tullen. Oikeastaan aika jännä, sillä valkovuokolla voi olla 6 tai 7 terälehteä, kun taas metsätähdellä on aina 7 terälehteä ja siksi sitä kutsutaan pyhäksi kukaksi.
Miten kaino lienekin olet, mutta valkovuokkoa joku on kutsunut myös Daphneksi, jumalolennoksi, joka kyllä rakasti, mutta pysyi uskollisena itselleen, ei antanut ruumistaan rakkauden palvonnan kohteeksi, muuttui mieluummin vaikka puuksi. ketunleipä on myös kaino, mutta maukas. Ilolla olen aina sen lehtiä pureskellut. Sanotaan, että siellä missä ketunleipä kasvaa, on hyvin hapan maa, siksi nimi 'syra'. Ja siellä viihtyvät myös sammaleet, saniaiset ja korekat korpikuuset. Ketunleipä sulkee myös sisäänsä keijut sateen tullen.

Setripuu, kuinkas muuten, on männyn sukulainen. Joten, hänet tapaat myös etelän kaukomailla.

Ja puolukka! Mitä arvokasta lahjaa kannatkaan kupeellasi? Sanotaan, että kun Kalevalan Marjatta söi puolukan, siitä syntyi Jeesuslapsi, jonka hän synnytti saunassa. Olen kuullut myös sanottavan, että tämä syöminen on suomalaisessa kirjallisuudessa kaunein seksikuvaus. Kannattaa lukea Kantelettaresta tai itse Kalevalasta. Marjatta oli Kulleron sisko, johon hän onneton rakastui, eikä sukulaisuudesta tiennyt mitään.

Löydätkö hengenheimolaisuutta näiden kuvausten joukosta? Kiva muuten, että vaikka kasveissa harrastat valkoista puhtautta, niin sitten räiskähtää itse puolukka kuin energiapallo elämääsi.  ;D

Suopursu

Siellä synkillä soilla
unohtuneitten metsien takana
on taianomainen paikka
jossa vetisestä, pettävästä maasta
nousee jotain väkevää ja tuoksuvaa
Ei sen kauneus aukea
niin kuin lempeät ruusun terälehdet
niin kuin ystävälliset esikot
Silti jotain uskomattoman hentoa,
hienoa,
haurasta
valkeudessa kukan sen


Sellainen runo nousi intuitiivisesta rakkaudestani ja mieltymyksestäni ihanaan suopursuun :). Tulkitkoon muut...

JIIHAAA.... ei flamco, vaan SAMBA !!! Voihan vietävä, kunpa sellaiselle kurssille vielä joskus pääsisinkin  ;D

Oletko eteerinen ja sinua joskus katsotaan pitkään, mutta ei tulla lähemmäksi?
No eteerisyydestä en niin tiedä, mutta joskus tuntuu, että pitkään kyllä katsotaan, mutta lähelle ei tulla.

Tyydytkin ehkä siihen, nautit olla itsesi ja omiesi ympöröimä. Ehkä sinulla on tässä elämänkierrossa se lepoaika, et nauti ollenkaan virroissa pyörimisestä etkä porukoissa riehumisesta.
Katselet mieluummin sivusta hymysuin, että miksiköhän noiden pitää suotta törmäillä.
Ihan niin, juuri niin. En välitä ollenkaan olla minkään keskipisteenä, vaan mieluummin sivussa.
Suothan minun irrotella. ;D  Metsätontulle nuo kasvit kertovat omaa elämäänsä, ne ovat kasvinkumppaneitani.
Ilo on minun puolellani !
Kävithän tapaamassa ystävääsi mustikkaa, otithan vastaan mitä metsä sinulle sydämestään ojensi, sininen neito?

Kiitos Metsätonttu, tämä oli oikein hauska  :)

Oi, kuinka kauniisti kuvailit kukkaasi, aistikas Katja-Q!

Juuri aistikkuuden yhdistän myös suopursuun. Näit sen herkän kukkatertun kuin pitsiä. Mutta joka kerta kun metsässä samoilen, jää kulkuvanaani suopursun tuoksu. Se tuoksi herää liikkeelle vain varrenkin hipaisusta, sillä se tuoksu on koko kasvissa. Kuvittelenkin aina, että se on maaäidin suosikkihajuvettä. Sen tuoksusta suorastaan humaltuu. Suopursu kasvaa vain siellä, missä maa on ravinnerikasta, varjoista kosteuteen ja aurinkoa sopivasti ojentaakseen kukkanuppunsa valoon. Suopursu on voimallinen lääkekasvi juuri naisille. Sillä on hoidettu muinoin kohdun verenvuotoja ja reumaattisia kipuja. Lääkkeeksi sitä ei kuitenkaan suositella sillä joillekin se aiheuttaa kovaa päänsärkyä. Siksi sitä ei käytetä enää oluenkaan mausteena.

Se ei ole miesten kasvi. Naiselle se on äidillinen yrtti. Varmaan myös sinä olet äidillinen, vaikka et ehkä vielä äiti, niin moni löytää sinusta turvaa ja lohtua.  :smitten: :smitten:

Taidanpa rinnastaa itseni pajuun ,sitkeä "sissi" ei hevin katkea,vaikkapa täs välil tuntuu että juuriakin revitään,mutta pystyssä aion pysyä. :D

 ::)Sofee ::)

Vaivaiskoivu,,,koska se kituu ja kituu ja ksvaa vaikka ei ois oikee paikka missä kasvaakaan.Sitkeästi hengissä  :D

Voi jestas, miten hienosti paukuttelit, Metsätonttu!
Kyllä, olen äärimmäisyystyyppi tosiaan.

Olet näemmä kasvien maailmoissa kuin kotonasi. Upeaa kasvipsykologiaa tai peräti kasviastroa!!

Tajusin muuten nyt sen sinapin, tarvitsen "potkua", kun vähän taipuvainen haaveksimaan ja alhainen verenpainekin kiusaa..

Kiitos kun autoit näkemään itseäni tarkemmin  :smitten:

Kovin on kukkaista mielikuvaa ihmisillä...
Itse taidan olla enempi puu-osastoa, ja heti tuli mieleeni Kataja. Sitkeä, sisukas ja pisteliäskin, marjat ja kaikki. Omalla tavallaan hyvin vaatimaton, mutta korkeana pilarina hyvinkin kaunis. Kaiken lisäksi hyvän makuinen (tämä on tietysti makuasia).

Tunnen kyllä ihan oikeasti jonkinlaista yhteenkuuluvuutta katajan kanssa!?

Tervetuloa sitkeiden pajujen joukkoon, Sofee! Älä välitä, jos juuriasi revitään, niin ehkä sillä on tarkoituksensa. Mistäs tiedät vaikka olit väärässä paikassa kasvamassa.  ??? Meidän moniulottuneisuus on myös siinä, että pienestä oksanpalasestakin juurrutamme itsemme uuteen paikkaan ja kohotamme vartemme. Onkohan tuo sitä luovaa voimaamme, ideoiden rikkautta ja uskoa itseemme?  :smitten:

päivänkakkara
        ...ja kaikki tahtoo rakastaa...

        siperian pihtakuusi
       ikivihreä,PEHMEÄT neulaset ja IHANA vahva tuoksu,
       turvallinen,äidin havupallo jouluna

         juhannusruusu
        tuoksuva,kaunis ,perinteinen villi ja vapaa,PIIKIKÄS ..

Hei Maukka! Tuolla edellä on kasvikaverisi Maarita, jossa tietoa katajasta, myös parantajamuodossa. Sinä löysitkin tuon uljaan pylväskatajan. Ne ovat todella kauniita, toivottavasti sinulla on yhtä hyvä ryhti, sillä ryhti se on mistä ihmisen kauneuden tai komeuden ensimmäiseksi huomaa. Kauniskin ihminen vajoaa harmauteen, jos ryhti on huono. Kun kannat kauniisti itsesi, sielusikin iloitsee!

 :smitten:

Terve Remppa! Onko sinulla lie Aku Ankan kovaonnisuutta tai lyötkö vain tempauksissasi päätä seinään?

Etkö tiedä että sinussa itsessäsi on myös nuo kolhut parantava ominaisuus?
Koivu oli ensimmäinen yrttini, jota syötin ukolleni, koska hänellä oli  turvotusta ja paha olo. Koivulla on nesteen poisto-ominaisuus. Muutenkin vahvistava, mutta sitä ei tule käyttää jatkuvasti. Siksi sillä on niin leppoista huiskia hellepäivien saunomisessakin. Ja se tuoksu!  :smitten:

Vaivaiskoivu on myös luovuuden lähde. Olet varmaan sinäkin, jos tohdit kunnolla tuoda niitä esiin. Ei ole olemassa kauniimpaa puuta, kuin vaivaiskoivun ydin. Olet varmaan nähnytkin.

Älä kätke kynttilääsi vakan alle!  8)

Minä olen ollut innoissani milloin mistäkin kukasta.Aurinkukkia jään aina ihastelemaan,ovat niin suuria ja pirteitä ja aina möllöttävät valoonpäin.Orkidea on kyllä yksi suosikeistani ollut jo pitkään kaikessa kauneudessaan ja herkkyydessään.Muratin kanssa (johon minulla on pieni pakkomielle) on ollut huonoa tuuria hmm...tai 
noh olisiko hoidossa ollut vikaa :-[ :idiot2:,eivät oikein kukoista minun hoidossani :'(...mutta aina on muratti silti saatava.Ihanan kiemurtelevia kun ovat. ;D

Hei Ystäväin

Ystäväni sanovat minun olevan kuin kissankello.
- hentovartinen
- kaunis
- herkkä vaurioitumaan
- tarvitsee ystävien tukea

(http://www.kissankello.com/images/logo.jpg)


 :smitten:  Elämänilo   :smitten:

Hei Nikki!

Ei tarkoitukseni oikeastaan ollut alunperin rueta 'lukemaan' kukkia, puita,pensaita tai muita kasvejanne, mutta ei voi mitään kun innostuu. Sitä vain lehahtaa liikkeelle.

Kuusi on voiman kasvi. Olen aina syönyt nuoria versoja, rouskuttanut oikein, miksi ei myös pihtakuusen kärkät olisi samanmakuisia, ehkä vielä pehmeimpiä. Mutta koskaan en ole tehnyt kuusenkärkäsiirappia, maistanut kyllä olen. Hyvää oli. Ja kyllä kuusi kuuluu lämpimiin yrtteihin, mutta metsän sukupuolena se on lämmin isoisän syli. Havupuut kuuluvat miehiseen sukupuoleen.  ;D Harrastatko voimailulajeja? Oletko yhtä utelias kuin kuusi kurkottamaan? Pidätkö pienistä eläimistä oksiesi kätköissä?

Ja oletko yhtä iloinen ja aurinkoinen ilopilleri kuin päivänkakkara? Päivänkakkara kätkee noita salaisuuksia itseensä.Sinun kannattaa tutustua myös tähän serkkukasviin, kamomillaan. Tuli yhtäkkiä sellainen intuitiivinen huomio, että jos rakastat myös ruusua, jolla on piikki, olet arka ja tarvitset puolustuskeinosi herkkien tunteiden vuoksi. Kamomilla auttaa tunteissa, jotka kiristää rintaa ja lopulta laskeutuvat vatsan pohjalle olla möllöttämään. Kamomillatee on paras ja lempein vatsalääke.

Näin ovat yrtit toinen toisillensa kaverina! :smitten:

Kukkuu Kuikui!

Ihailetko auringonkukkaa, joka uskaltaa paistatella olemisellaan avoimesti ja kauniisti ja kätkeydytkö hieman ujona ja kainona orkidean kukinnon kuitenkin niin vankkaan varteen?  Viihdytkö isoissa joukoissa, jossa ei ketään liiemmälti tuijoteta?

Eipä silti. Minä olen nähnyt sellaisen orkidea'meren' että muistan sen aina.
Kävimme katsastamassa eräältä suolta, tuleeko sinne hilloja. Maariankämmekkä (varmaan yleisin orkidealaji Suomessa) kukki siellä valtoimenaan! Lilanpunaiset kukkavarret peittivät suomättäät! Seisoin, tuskin hengitin ja tuijotin.

Orkidea on vaurauden symboli, olen jostakin lukenut. Haaveiletko rikkauksista?
On myös eräs valkoinen orkidea minunkin metsässä nimeltä valkolehdokki, Ruotsissa sitä kutsutaan nattviol, yöorvokiksi sen suloisen tuoksun vuoksi. Tarut kertovat, että se on yksinäinen kaunis nunna, kerran rakastunut, pettynyt ja piiloutunut.

Mutta et kai vain ole yhtä omistushaluinen kuin muratti?  ;) Se kietoutuu niin ovelasti ja sitkeästi toisen ympärille.

Mutta et sure yksin sen hoitamista. Minullakin oli jo niin kaunis muratti kasvamassa, kunnes sitten, kastelinko sitä liikaa, se alkoi kuihtua ja kuoli pois.  :'( Minäkin haluan ostaa uuden. Toivotaan että se onnistuu.  :smitten:

Tietenkin, sehän on ilmastaan selvä, Elämänilo, että olet Kissankello!

Tiedätkö, mitä ensimmäiseksi tuli mieleeni, kun 'tarvitset ystävien tuen'.
Tuli mieleen maantiejyrät, kuorma-autot ja kaikki koneet siellä. :knuppel2: :knuppel2:

 Sillä tosiaan, kissankello on herkkä, hento ja usein muut vievät sen tilan kasvupaikoilla. Siksi nuo maantiehirviöt ovat tehneet sille suuren palveluksen. He ovat tasoittaneet kissankellolle siinä sivussa kasvupaikkaa ja niinpä juuri mutkaisten ja soraisten kyläteiden varsilla ne iloiten kukoistavat. Olet varmaan huomannut!

Symbolisena nuo konehirviöt voivat olla myös näitä kaaosilmiöitä, mihin sitten enkelit ym. oppaat ovat joukolla rientäneet herkkien ja kauniiden sielujen avuksi. Suuret muutokset, ovatpa ne sitten pahoja tai hyviä, vyöryttävät myös maaperää kauniille kasvaa. Saamme uudenlaista voimaa ja ohjausta.

Mistähän se tällainenkin tuli mieleen? Huh! Mutta sydämellä, lämpimällä  :smitten: :smitten:

Tähän väliin on pakko kommentoida,, :D

Tulihan se sieltä,valkolehdokki :smitten:
Meilläpäin kutsutaan Jeesuksenkämmeneksi.Joka kesä juhannuksen jälkeen on pakko etsiä pari kappaletta.

Päivisin vaatimattomia,vaan minkä tuoksun yöllä päästävät valloilleen.
Tuoksun mukaan iltasella löytyvät metsästäkin. :smitten:

Orkideat muutenkin aivan ihania.Tosin nyt ei kotona yhtään kukassa,mutta kovasti kasvattelen niitä.

Kukkaiskansaa tämä astroporukka. ;)

Tuli pakottava tarve googlettaa tuo nimi ja sieltähän löytyi kuva kauniista kukasta jonka nimeä olen monesti kohdatessa pohtinut.. Nyt senkin tiedän - kiitos sulle!
 :)

Voi toki, tulithan sieltä, Kielo! Oikeammin Arael! Minun äitinikin kukka oli kielo.

Tähän hyvän yön tarinaksi minun pitää kertoa sinulle tarina, jonka minun yrttioppaani minulle kertoi ja tästä tarinasta voit jopa löytää sielusi sopukoita.

Ritari oli rakastunut kauniiseen vaaleaan neitoon ja oli hänkin huomannut komean ritarin. Paha lohikäärme tuli ja vein kauniin neidon. Tottakai ritari lähti seuraamaan lohikäärmettä sen vuoristosoliin ja löysikin tämän. Syntyi kauhea tappelu. Veri lensi, kun lohikäärme sivalsi ritaria milloin mihinkin ja ritari puolestaan lohikäärmettä. Kumpikin yhtä sitkeitä. Kävi niin, että molemmat tuupertuivat kuolleina maahan. Neito suri ritariaan niin, että jäi siihen polun varteen itkemään eikä tahtonut enää mitään muuta elämältä.

Enkeli näki neidon surun ja päätti tehdä jotakin. Hän kylvi pieniä siemeniä vereen joka virtasi tien varrella kuin pieni puro. Siihen kasvoi kieloja. Veren mukana vierivät siemenet alas laaksoon ja kielo löysi sieltä paikkansa. Kielon kukka muistuttaa kauniista, kainosta ja uskollisesta rakkaudesta. Ja vihan ja omistamisen veri myrkytti kukan marjan punaiseksi.

Rakkaudesta niin helposti löytyvät nämä molemmat. Rakkaus on usein taistelua ristiriitojen melskeessä.

Näin kasvit meitä muistuttavat kasvunkivuista ja elämän ihanuudesta!  :tickedoff: :smitten:

metsätonttu
en harrasta voimalajeja,työni on fyysistä ,voimaa löytyy myös tahdonvoimaa
elämäni eläimet ovat vähän isompia kuin oravaiset oksalla
tiedän että kuusi on maskuliininen ja minun pitäisi kurkottaa enämpi pihlajaiseen,äidin havupallo on muisto jota äidin kädet eivät ole enää tekemässä
pihtakuusia olen istuttanut useammankin ja kuusenkerkkiä himoitsen joka kevät

päivänkakkara on kestävä,vaatimaton köyhässä maassa kasvava perinteinen niittykasvi,keskikesän merkki kuin ahomansikat timoteiheinässä
ilonen ja aurinkoinen minussa on nousujousimies,ulkoinen olemus,koska muut kokevat minut sellaisena
kamomilla ei ole niin suoravartinen kuin kakkara
teetä en paljon juo,yrteistä lipstikka on mun juttuni

ja piikki ihanaisen ruusun alla on arkuutta,kauheaa tunneherkkyyttä,kyllä,
vaikka katsonkin herkkyyden voimavaraksi niin kiusallista kuin onkin itkee vollottaa milloin missäkin ja kummallisista syistä
piikki siinä ruusussa kauemmin kestää kuin kukka...

ja metsätonttu
eikö tämä katajainen kansa nimenomaan nälkävuosinaan oppinut syömään pettuleipää petäjästä,hyödyntämään voikukanjuuret kahvinkorvikkeena ja
tietämättään olemaan yrttiviisaita,
meillä olisi niin paljon opittavaa..

Voi mikä kuva! :-*

Elämänilo! Mistä sinä tuommoisen taikatempun osasit?  :o

Ihan kuin olisin ensimmäistä kertaa katsonut itseäni peilistä. Olenpa minä hurmaava! :coolsmiley:  Aivan punastuin.  :-[ ;D

En voi olla taaskaan tarttumatta mielikuviinne ja jatkaa siitä. 

Mäntyä olen kuvannut tuolla Chandran palstalla.
Sitten annoitkin monipuolisemman kuvan itsestäsi.?! 

Metsätähti (duvkulla, trientalis europaea), valkovuokko, oliskohan lammörä suomeksi ketunleipä. Valkovuokosta luin hyvin kaunista tekstiä. Joissakin maissa sen kukkaa kuvattiin kruunuksi. Se kuvastaa myös kainoa neitoa, joka sateen tullen piilotti kruunuunsa keijun, sillä lehdet menevät suppuun sateen tullen. Oikeastaan aika jännä, sillä valkovuokolla voi olla 6 tai 7 terälehteä, kun taas metsätähdellä on aina 7 terälehteä ja siksi sitä kutsutaan pyhäksi kukaksi.
Miten kaino lienekin olet, mutta valkovuokkoa joku on kutsunut myös Daphneksi, jumalolennoksi, joka kyllä rakasti, mutta pysyi uskollisena itselleen, ei antanut ruumistaan rakkauden palvonnan kohteeksi, muuttui mieluummin vaikka puuksi. ketunleipä on myös kaino, mutta maukas. Ilolla olen aina sen lehtiä pureskellut. Sanotaan, että siellä missä ketunleipä kasvaa, on hyvin hapan maa, siksi nimi 'syra'. Ja siellä viihtyvät myös sammaleet, saniaiset ja korekat korpikuuset. Ketunleipä sulkee myös sisäänsä keijut sateen tullen.

Setripuu, kuinkas muuten, on männyn sukulainen. Joten, hänet tapaat myös etelän kaukomailla.

Ja puolukka! Mitä arvokasta lahjaa kannatkaan kupeellasi? Sanotaan, että kun Kalevalan Marjatta söi puolukan, siitä syntyi Jeesuslapsi, jonka hän synnytti saunassa. Olen kuullut myös sanottavan, että tämä syöminen on suomalaisessa kirjallisuudessa kaunein seksikuvaus. Kannattaa lukea Kantelettaresta tai itse Kalevalasta. Marjatta oli Kulleron sisko, johon hän onneton rakastui, eikä sukulaisuudesta tiennyt mitään.

Löydätkö hengenheimolaisuutta näiden kuvausten joukosta? Kiva muuten, että vaikka kasveissa harrastat valkoista puhtautta, niin sitten räiskähtää itse puolukka kuin energiapallo elämääsi.

-

Hih olen kuin olenkin HYVIN fyysinen ja seksuaalinen ihminen,nyt puolukkaan viitaten :)...Kylla parantajaa minussakin on, toivoisin pääseväni joskus lukemaan vaikka seksologiksi ja sitten taideterapiaa. Musiikki, maalaaminen, kirjoittaminen kun on minulla joka hengenvedossa mukana...
Se Ketunleipä ei ihan ole se lammöra jota tarkoitin, vaan Stachys byzantina.Nukkapähkämö
tässä linkki kuvaan: http://www.stauder.net/bildearkiv/Stachys%20bysanthina.jpg

Kaino olen aina välillä, ja niin kuin Daphne'kin metsästäjätär, ainakin omalla tavallani. Monet muut hänen "piirteistään" ovat aika osuvia minua ajatellen.
Setripuun tuoksu vie minut aina rauhaan haudan taa, kotiin, ja auttaa aina kun minulla on vaikeaa. Se on myöskin ainoa suitsuke jota voin ajatella käyttäväni jos puhdistan itseni, kotini tai esineitä.
Kiitos vastauksestasi, rakkautta ja lämpöa metsätontulle!

8)
         Kasvista puheenollen:

           Honka ,  mänty , petäjä  lienee lähinnä jäyhää olemustani.

              Kukka taas olisi valkea lilja.

                       :2funny:

Kiitos itsellesi MeLinda!
Näin saamme kaikki uutta tietoa.
Seksologeja maailma tarvitsee varmasti enemmän ja enemmän. Miksi tuo luonnollinen eläimellinen ja osittain jumalallinen piirre muotoutuukin yhä vaikeammaksi ja vaikeammaksi? Kaikki tahot haluavat sitä hallita ja sanella siihen ehtojaan. Ole siinä sitten puristuksissa!  :tickedoff:

Ja nukkapähkämöä olen itsekin kaivannut puutarhaani. Se on kuin pieni kaninpoikanen. Aina silitän sen hennonkarvaisia lehtiä kun tapaan puutarhoissa, oikein etsin, että eiköhän sekin täällä jossakin. Se on hellyttävä! :smitten:

Taidat oikein kaunosielu ollakin! Tuo puhdas valkea lilja, jota monet yhdistävät kuolemaan, ja vaikka siihenkin, niin asenteestahan se on kiinni kuinka kuoleman ymmärtää. Sehän voi olla upea vapautus taas uuteen mahdollisuuteen. Ainakin tie tuntemattomaan. Jos sitä saattelee tuollainen valkea lilja, niin mikä olisi upeampi.

Minä miellän tuon liljan kylläkin itse enkeliksi. Se luo huoneeseen puhtautta, yksinkertaista kauneutta. Siihen viereen pitää vain istahtaa ja katsella sitä, niin mieli tyyntyy. Kerrotaan että Jeesuksen isä Joosefilla oli tapana poimia valkoisia liljoja, joita hän usein piti yhdessä sauvansa kanssa. Siksi Maria häneen kiinnitti huomionsa ja rakastui häneen.

Ja petäjä, metsiemme kuningas kasvimaailmassa! ;)

Olenpa kuin olenkin äiti pienelle tyttärelleni ja äitiys onkin minun elämäni tärkein työ ja läksy, siis elämäntehtävä :)

Äiti Maa on lähellä sydäntä: minun luojallani on lempeät, äidin piirteet ja loputon, vehreä, kostean mullan ja väkevän maan tuoksuinen syli. Osaksi juuri siksi varmasti rakastankin suopursua niin kovasti; sen tuoksu palauttaa minut kaiken alkulähteelle maaemon syliin. Toinen suosikkituoksuni Patsuli (patchouli) toimii samoin.

Tämä on kyllä ihastuttava viestiketju, kiitos vain aloituksesta. Miten paljon suosikkikasvimme voivatkaan meistä kertoa, paitsi muille myös itsellemme. Meidän täytyy vain virittäytyä ja avautua niitä salattuja, alitajuisia viestejä kuuntelemaan :)

 :-*

        Totta puhut metsätonttu.

          Kyllä siellä ( siis täällä ) honkapuisen kuoren alla asustelee,

            jonkunasteinen " kaunosielu ".   No mänty, se siitä, tuttujuttu.

        Mutta tuo valkea lilja on jotenkin hyvin läheinen ja ihailtava,
 
        ja niin monta kertaa kun olisin niitä halunnut viedä kylään

        viemisiksi, niinkuin kukkia viedään.

        Niin ei se käykkään, koska vastaanottajilla saattaa olla

        perin juurin toisenlainen suhde kyseisiin kukkiin.    :'(  :'(  :'(

                 Niimpä paketissa kulkee joitakin


                   :2funny:

Kotkansilmä!!!

Minulle saa tuoda!!Ostan niitä aina itse itselleni.Yhden vain ja jotain kevyttä vihreää ympärille.

Rakastan sen kauneutta ja puhtautta! :smitten:

Hei. Metsätonttu. En ottanut turhan vakavasti... ;)   minulla on aina kylmä. Ystäväni ja perheeni ihmettelevät kuinka joku voi palella kesälläkin... mitä kaukomaihin tuleee niin en kaipaa sinne mutta lämmin saisi olla suomessakin !!!  ;D  Jos puista puhutaan niin olisin varmasti koristeomenapuu! Mitäs siitä sanot?  :)

Koristeomenapuu?! :idiot2:

Tarakoitatko, että haluat vain liihoitella kukkaishameessa, mutta et hedelmiä kantaa, antaa? :o :D

Hieman leikkisästi ajatellen olisin varmasti aloe vera, päältä päin vähän piikikkään näköinen, mutta sisältä päin palava halu auttaa ja parantaa  :smitten: Ja vähän joka suuntaan kurkotteleva....

olen aina ihallut tammea. ehkä sitten haluaisin olla kuin tammi. sellainen ikuinen, ymmärtäväinen ja aina läsnä oleva.  :) mutta enpä tällä hetkellä sitä taida olla..

ja tuolla pihalla on sellainen vanha tammi. kaunis ja viisas.  :smitten:

Kun olin Kanarian saarilla, kuljin ristiin rastiin etsiskellen aloe veraa. Löysinkin erään lajin, jota joku kutsui yritti aloeksi. Niitähän on useita eri lajeja.

Toin se kotiin ja sain kasvamaan ja todella, se on aina auttanut palovammoihin, hiertymiin ja jopa hyttysten puremiin. Jaoin sitä pitkään ystävilleni, kunnes pian itse jäin ilman. Mutta ystävältä löytyi samaa kasvia ja jälleen se minulla nostaa pään. En luovu, en luovu, niin tarpeellinen ja kauniskin omalla tavallaan se on.

Siis oletko huomannut, kuinka tärkeä ja tarpeellinen olet ympäristöllesi? Ja ovat varmaan huomanneet senkin, ettet aina tarkoita mitä terävällä kielelläsi ilmaiset. He tietävät sinusta enemmän; lämpöisen sydämen. Anna sen tilan aueta enemmän ja enemmän ympärillesi. Siis. Muista myös jos otat aurinkoa ja poltat ihosi, aloe auttaa.

Hauska nimi noilla mehikasveilla. Niitä kutsutaan sukkulenteiksi. Sukkulentti.
Nataraja Sukkulentti  ;D :smitten:

Ahaa! Tulihan hänkin vastaani. Maailman puiden itse äitipuu, se matroona, joka suvussa on ylinnä. En ihmettelisi, Ave, vaikka olisit druidien tyttäriä. :coolsmiley:
Oletko lukenut Avalonin Usvat-kirjan. Kannattaa tutustua.

Tammihan on siitä ihmeellinen (minullakin yksi pieni pihalla) ettei se koskaan pudota kaikkia lehtiään. Osa pysyy sitkeästi puussa talven pakkasista piittaamatta. Näin se kertoo jatkuvuudesta ja sisukkuudesta.

Pikku neuvo. Tammen kuoresta erittyy eteerisiä öljyjä, jotka auttavat esim. yskään. Jos tunnet hengenahdistusta, mene rungon auringon puolelle, missä se on lämmin, suukottele ja hali puuta, paina poski liki ja hengitä sen kanssa syvään, saat elämän voimaa.

Kertoo metsätonttu :D :smitten: :D :smitten:

Voi, voi! Ihan suomalainenhan tämä tonttu on, en tunne tuijaa ollenkaan, paitsi joskus joulana olen lahjaksi saanut. Hm. Mutta annas kun keskityn, raaputan pitkää tietäväistä leukaani... ::)

Hyvänen aika! Nyt lensin aivan Välimeren rannikoille, Egyptin vanhoihin puutarhoihin. Sinnekö sinun mieliesi halaa? Vähän vaarallista juuri nyt. Mutta voit aina lukea Egyptin kirjallisuutta, mm. Nefertitin elämänkertaa, Bruntonin Egyptin mysteerio tai Elämän kukan salaisuutta. Siellä on lähellä 'elämänpuu.'
Nämä asiat taitaa viedä sinua mystisiin sielunmaisemiin, mutta tiedätkin varmaan että olet kypsyttänyt mieltä niille seikoille. Ehkä on aikasi syventyä lisää. Oletkin siellä jo aika kaukana matkalla.

Mitäs tuumit? Tätä heitettiin ajatuksiin jostakin.  ;)

Elämänilo!

Taidatko intialaisen päähieronnan? Tai jogan?
Näillä taidoillakin maailma yhdentyy.

On ihan pakko kertoa pieni tarina.

Kävin tässä kerran Egyptissä. Olin papyrys-museossa. Tilasin kauniin kissataulun (niin muuten!) ja kuljeskelin. Eräs museon oppaista ilmaantui viereeni kävelemään ja kyseli, mistä pidän eniten. -Isis vetää puoleensa. - Ahaa! Sinä olet Isis. Minä olen Osiris!  - Siis olemme sisaria? - Niin olemme. Mitä ajattelet maailmasta? - Maailma voi pahoin, sanoin. - Sitten meidän pitää miettiä, miten voisimme auttaa sitä. - Niin miten? - Ensin sinun pitää muuttaa tänne Egyptiin. - Voi ei tarvitse, ei sinunkaan Suomeen. Mehän olemme aina yhdessä kuitenkin. - Olet aivan oikeassa, sanoi hän ja hymyili minulle niin valloittavilla kasvoillaan, nuori komea mies. Kuin todellakin olisi ollut vähintään veljeni.  :smitten:

Sen pituinen se. Sarjassa "Sitä ihmistä en koskaan unohda".

Hm. :coolsmiley: Tämä ei nyt mitenkään liittynyt kasvien eikä tonttujen maailmaan. Oikeastaan. Kasvit voivat valloittaa koko maailman. Ja tonttu kulkea toisissa ulottuvuuksissa. Ja kuka tahansa. Eikö?  ;D

::) druidien tyttäriä..  :) en ole varma mitä nuo ovat ?

En ole. Hain googlesta jotain siitä, ja kuullosti mielenkiintoiselta.  :) taidankin lainata sen..

Kiitos vinkistä  :D pitää kesällä kokeilla  :smitten:

::) druidien tyttäriä..  :) en ole varma mitä nuo ovat
:

Druidit olivat kelttien tietäjiä. Onko nimi Merlin sinulle tuttu? No heidät löydät tästä Avalonin kirjasta. Voit tutustua myös kirjaan 'Druidien horoskooppi'.
Heidän tunnuksensa on joku puu, kuten minä olen omenapuu.
Sinähän voisit olla vaikka se tammi.  ;)

Hei, metsätonttu ! En vielä kyseistä "opusta" ole käsiini saanut, joten osaisitkos kertoa, mikähän puu se meikäläinen olisi ? Olen siis horoskoopiltani Härkä ja syntynyt 24.4. Kiitokset etukäteen !  :smitten:

Ozzette! www.varjojenkirja.com/druidit.html  Voit tuolla katsoa puuhoroskooppisi suoraan syöttämällä vain syntymäajan  :D

Kiitokset nataraja ! Olen Saksanpähkinä... Ja hyvinpä tuntui minua kuvaavan. Ja sitäpaitsi Saksanpähkinät ovat vielä hyviä syötäviäkin... Hih !  :smitten:

;D

    No, mutta nythän kävin katsomassa tuon oikean testin:::

     Aiemmin luulin, mitä intuotsilla luulin ( monta koetta HeH heh ).

       Mänty, honka petäjä, nuo oikeat puut !!!!!   Muttakun tuo

         kokettelemus siis sanoi, että KELTTIS.  Nomuttakun meilläpäin

           ei joka tontilla kasva sellaisia puita, niin herää heti kysymys ?

            Mistähän onkaan kysymys!!! ?


                   :2funny:

                   :2funny:

..jaahas... jos tästä kotiseuvullein lähtisin voisin sannoo että päin Karjalan Mäntyä...
Tosin pidän puusta kovin, mutta kuvaus ei natsannut.

Druidien puuhorkkarin mukaan olen pähkinäpensas, mutta kun suljin silmäni, mieleen putkahti osmankäämi. Älä kysy miksi...

Nimi
JALAVA       :)

Päivämäärät
12.1 - 24.1 ja 15.7 - 25.7

Laatu
Feminiininen

Elementti
Vesi

LuonnekuvausJalava-henkilö on vaatimaton, rauhallinen ja tasapainoinen. Hänellä on myös taipumusta hidasteluun ja moralisointiin. Hän on suoralinjainen, avoin ja antelias. Jalava rakastaa johtamista eikä pidä alistumisesta. Hän on voimakkaampi kuin muut ja kestää myös epäonnea. Hän on myös erittäin vastuuntuntoinen.

...ETTÄ TUOLLAISTA TEKSTI..LÄHELTÄ LIIPPAA    :)

Suomalaiseen koivuun, koska olen jossain elämässä sellainen ollut, sanotaan. Myös auringonkukka, koska henkimaailmassa nimeni on Sunflower.

Kun minä suljin silmäni, tuli heti mieleen tämä uusi goottilainen tyyli, en ihmettelisi, jos vaikka pitaisit sen mustasta, linjakkaasta ja arvoituksellisesta tyylistä. Pidän katsella sitä, mutta ei se varmaan ihan minulle sopisi. Mutta uskoisin jopa, ettet pelkää erottua valtavirrasta, seisot melkein uhmakkaana mutta hyvin tietoisena itsestäsi.

Sitten tuli mieleen, että lapsuudessani se oli niin harvinainen kasvi, että kun kuulin, että niitä kasvaa eräällä lammella metsässä, me kuljimme siskon kanssa pitkän matkan sitä hakemaan. Koko päivä meni matkassa, rämmimme metsiäkin, mutta lampea emme löytäneet. Ilman käämiä tulimme kotiin puolikuolleena ja nälkäisenä. Se kasvi oli minusta silloin mystinen, ihmeellinen ja suuri. Nyt katselen sitä aina iloisena, kun tapaan sen kotikuntani bensa-aseman luona olevasta lammikosta. Kunnan puutarhurilla on ollut harvinainen silmä.

Oletkohan sinä mystinen?

Sinäpäs sen sanoit, Tuula. Voihan olla että olemme jossakin menneisyydessä olleet se kasvi, joka meillä heti ensimmäiseksi tulee mieleen. Esoteerisen opin mukaanhan olemme kulkeneet läpi elämän kirjon. Eli pitkän taipaleen ihmiseksi.

Laitoinkin juuri tavallisen teen sekaan kuivattuja koivunlehtiä, jotta nesteet lähtisivät liikkeelle ja olisi kevyempi olo hiihdellä tuolla metsissä. Ne maistuvat ja muistuttavat kesästä.

Melkein meidän pihassa, mutta naapurin metsässä kasvaa meille erityisen rakas koivu. Sen vartalo taipuu kuin itämaisella tanssijalla, solakka ja pitkä, ja sen latva kurkottuu ylitse muiden. Se on rauduskoivu. Keväällä sillä (pitäisi sanoa hänellä) ensimmäisenä vihreys ja syksyllä viimeisenä se vihreys. Olemme nimittäneet sen kuningatarkoivuksi. Kannamma sen juurelle tuhkaa, taputtelemme ja halaamme sitä. Perhoset rakastavat sen runkoa. Ihailemme sitä aina. Sanoin naapurin isännälle, että jos hän sen kaataa, murtuu sydämeni. Onneksi hänkin rakastaa puita.

Uskon, että näin sinuakin rakastetaan.  :smitten: :smitten:

sitruunamelissa  :) yllättävää  :)

sitruunamelissa - sydämen ilo

elinvoimaa antavia ominaisuuksia, masennusta lievittävä ja sydäntä vahvistava rohtoa on käytetty unettomuuteen, hermostuneisuuteen...
lievästi rauhoittava
todettu kiihoittavan ruoansulatusta ja alentavan lievästi verenpainetta
kasvilla on parannettu myös jännityksestä johtuvia päänsärkyjä

pärjää Suomessa, mutta vaatii talvehtiakseen peitteen

nimim. sitruunamelissa - sydämen ilo  :smitten:

eikö ole hienoa ja ihmeellistä miten luonto on järjestänyt meidän jokaiseen vaivaan ja ongelmaan lievitystä / auttajan  :)  :)  :)

Oi sitruunamelissa, sinä olet TOSI IHANA!!! :smitten:
Olet joka kesä puutarhassani maustamassa salaatteja, jopa mansikkatorttua.

Olet oikeassa Sitruunamelissa! Luonto on järjestänyt paljon iloksemme ja auttajaksemme kaikenlaista. Myös toisemme, jokaisen erilaisen toisen!   :angel:

Kuinka kauniita olemme tässäkin kun unohdamme hetkeksi varjot ja pimeydet!

Kiitos että olette mukana näissä kauniissa mielikuvissa!

Heipparallaa! Minäkin mietin mikä olisi lähimpänä sydäntäni.Puu on tammi.Luinkin jo siihen liittyvän tekstin. Kukkaa mietin ja sitten se pomppas... pieni särkynyt sydän  :'(                              mielikuva syntyy heti et millainen on tulkinta,mutta olenpa kuullut että jos kukinnon varoen avaa löytyy sieltä ... sormus!... pitänee joskus tarkistaa  :)

olen paju kiitos druideille
Laatu
Feminiininen

Elementti
Vesi

Luonnekuvaus
Paju-ihminen on salaperäinen, hänen mielensä on täynnä muotoutumattomia ajatuksia ja tiedostamattomia toiveita. Hän reagoi kaikilla aisteillaan, on romanttinen, empaattinen ja hyvän intuition omaava. Paju osaa nauttia hetken onnesta.

Hän saattaa vaikuttaa nöyrältä, mutta on päättäväinen ja toimelias. Pajussa on ripaus runoilijaa.

koska jos paju on tälläinen niin se olen minä

Tuulispää! Tuot rikkautta särkyneellä sydämellä puutarhaan kuin myös mieltemme puutarhaan! Tällaisena yrttimummona en tiedä tämän kasvin arvoa rohdoksena. Mutta kasvatan itsekin molempia, sekä pientä että suurta lajia.

Meillä kaikilla on varmaan joskus ollut myös rinnassa 'särkynyt sydän'. Ja niin kuin kerroit, että särkyneensydämen kukan sisältä voi löytää sormuksen, on myös jokaisen meidän sydämessä aarre, kun vain raotamme sitä ja etsimme. Tai toinen etsii.

Me hoidamme puutarhassa särkynyttä sydäntä. Mutta voitko sinä, Tuulispää, kertoa miten hoitaa ihmisen särkynyttä sydäntä?

Kiitos Antti-Tapio!

Toit uusia ulottuvuuksia pajulle ja minunkin mielelleni!

Vai runoilija! Siksikö paju on levittäytynyt joka paikkaan, kaikkea katsomaan, kaikkea paikkoja kokemaan.

Tuli vain mieleen kelttiläinen ajatus runoilijasta, taitaa olla vanhaa iirin kieltä:
POET= Hän joka näkee

Runoillaan lisää kauniita mielikuvia!

Kiitos leikistä, metsän tonttu  :)

...Pallaskissa olisi vanamo. Tai karpalo. Sitkeitä suikertajia molemmat, vanamo hento mutta huumaavan tuoksuinen, karpalo parhaimmillaan paljastuessaan lumen alta suurimman kirpakkuuden taltuttua.

Hm.Ehm. Metsätonttu hieraisee käsiään kuin olis rahaa tulossa.

Vanamo. Minulla oli ystävä, joka teki parin vuoden työn, että saisi vanamon ihanan tuoksun esanssina ulos ja parfyymiksi, mutta ei onnistunut. Siskoni ihaili sitä myös, antoi toisen tyttärensä nimeksi Linnea. Vanamohan on ruotsalaisen kasvientutkija Carl von Linnén lempikukka ja sai häneltä nimenkin. Siihen aikaa ei tunnettu (1700-luvulla) tätä kukkaa ollenkaan. Linné löysi sen sitten Pohjois-Lapin sammalikosta ja sieltä se on levinnyt ympäri Pohjois-Euroopan.

Siis taidat olla persoona, itseksesi paljon köllöttelet, oleskelet niinkuin kasvisi sammalmättäällä. Mutta koska pidät rönsyilevistä kasveista, jollakin konstin sinun ajatuksesi ja mielipiteesi saavat laajaakin levikkiä. Vanamo levittää siihen tietoon arvokkuuden, mutta hieman kyseenalaistaen sitä mystisellä tuoksullaan. Karpalo räjäyttää sen aromillaan eloon ja siihen on pakko muidenkin tarttua.

Luin joskus karpalosta, että tiedemiehet jopa epäilivät siitä löytyvän aivan uuden ravintoaineen. Niin ihmeitä tekevä se on soluja uudistavana marjana. Siis jos et halua kovin äkkiä vanhentua, niin popsipa karpaloa. Koska pakastimeni on niitä täynnä, mielin monenlaisia keinoja sitä syödä, ettei kyllästyisi: soppana, jäädykkeenä, rahkan, hunajan tai kinuskkastikkeen kera.

Tiedättekö muita keinoja?

Kiitos metsätonttu  :). Intuitiivinen tulkintasi oli oikein mielenkiintoinen.

Karpalokiisseli nyt on tietysti parasta, mitä karpalosta voi tehdä, mutta erinomaista se on myös leivässä, sämpylöissä ja toki myös makeissa muffineissa. Vaan kiisselin jälkeen paras "jaloste" on ollut omatekoinen karpalolikööri. Sellaista nektaria, että voisi tarjota kenelle tahansa! Oletko tehnyt karpalosta hyytelöä, mehua? Mehusta voisi tehdä vaikka karpalomarmeladia, njam...

Rakkaat kasvi-ystävät!

Nyt olen valmistanut teille jokaiselle oikein ystävänpäiväkorin silmäniloksi, energiaksi ja ennen kaikkea mielenvirkistykseksi! Te jokainen toitte siihen minulle tarvikkeet!  :smitten: :smitten:

Kas tässä!  :coolsmiley:

Iiso, iso kori tehty kuoripajusta. Toisella reunalla näkyy ruohojen kera valkoisia ja sinisiä liljoja, mukana kauniin punaista maitohorsmaa. Joukossa on piristämässä siniset pellavankukat ja keltaiset sinapinkukinnot.  

Toisessa laidassa rehoittavat punaisenoranssit gerberat valkoisten päivänkakkaroiden kanssa ja vastapäätä vaalenapunaisia ruusuja valkoisten suopursujen kanssa.  

Muratti kiertää kauniisti korin reunoja. Pohjalla on pehmeää pihtakuusta ja tuijaa. Siihen on asetettu koivutuohesta ropposia, joissa on ihania tuoreita marjoja: hilloja, mustikoita, puolukoita, karpaloita, mustia oliiveja ja komea omenakin joukossa ja pähkinöitä.

Ropposten väliin on kauniisti aseteltu kuusen ja männynkäpyjä ja siellä välissä keltaisia esikoita, voikukkia, sinisiä ja valkoisia vuokkoja, metsätähtiä ja kimppu herkkiä vanamoita.

Aivan muratin viereen on asetettu kaunista sitruunamelissaa ja väliin kaunis valkolehdokin tuoksuva oksa. Auringonkukka  on kiinnitettu korin kantopunoksen juureen, myös hopeinen katajanoksa, jossa on mustia marjoja.

Ja kielonkin löydät murattilehtien välistä!
Maalaisin sen tähän, jos osaisin. Mutta silmillä voitte sen maalata mieliinne.
Uskomattoman kaunis ja vauras!  :D ;D

Hyvää ystävänpäivää kaikille astrolaisille!!   :smitten:

Meillä kaikilla on varmaan joskus ollut myös rinnassa 'särkynyt sydän'. Ja niin kuin kerroit, että särkyneensydämen kukan sisältä voi löytää sormuksen, on myös jokaisen meidän sydämessä aarre, kun vain raotamme sitä ja etsimme. Tai toinen etsii.

Me hoidamme puutarhassa särkynyttä sydäntä. Mutta voitko sinä, Tuulispää, kertoa miten hoitaa ihmisen särkynyttä sydäntä?
   

Olen sitä mieltä,että itse on itsessään särkynyt sydän eheytettävä.Myönnän sitä oppituntia käyväni.Helppoa se ei ole,mutta ymmärrän itse valinneeni kyseisen oppiläksyn elämään.Hoidoksi ei käy uusi salamarakkaus!  (Kantapään kautta opittu.)  :-[
Vastaukseksi antaisin ohjeen (klisee?)  Opettele rakastamaan Itseäsi :smitten:

Moi jälleen! :D
Tyttäreni toi omat mieli puun ja kukan leikkiin mukaan. Hän pitää kallasta,ja itse lisäsi että "vaikka se on hautajaiskukka".Minusta se ei ole "hautajaiskukka",näkeehän sitä morsiammillakin.Kun hän täytti 18v. ja kysyin mitä kukkia tuon,tuli vastaus het"kalloja". Niitä vaan ei löytynyt,paitsi tekokukkina.(täytti vuosia lokakuussa) No,kelpasi hänelle nekin.Kauppias osasi tehdä persoonallisen kimpun,kaksi kallaa ja suuri peikonlehti :)aivan tyttäreni"tyylinen". niin puun hän sanoi et se mikä kasvaa savannilla,mut kun ei nimeä muistanut,niin vaihtoi sen sypressiksi.

Totean tässä vielä et olen aivan onneton tän koneen kanssa,kun ei mulla ole aiemmin tietsikkaa tarvinnut käyttää. :o
et jos tekstit ja lainaukset vähän oudosti ilmenee,niin en kaikkia niksejä viel ymmärrä.Kovasti opettelen.. :idiot2:

KIITOS METSÄTONTTU UPEASTA RUNSAUDENKORISTASI! :smitten:

Niin on iloisen kirjava ja monipuolinen!
Aivan kuin foorumin väki. :D

Juuri nyt voisin olla vaikka Itkupaju tai Verenpisara...  :-\ Ihana tuo Metsätontun runsaudenkori !

Hei! Vaan sehän se jännää onkin, kun aloittaa tämän koneen kanssa. Joku aina auttaa ja antaa vinkkejä ja sitten hoksaa itse lisää.

Kuule, ei minunkaan mielestä kalla ole mikään hautajaiskukka, ruusutkin ovat sitten ja kaikki muut. Kalla on upea! Jopa se pieni, joka tuolla matalissa puroissa kasvaa. Ensimmäiseksi minulla tuli mieleen eräs amerikkalainen kukkaismaalari. Hän teki pienestä kukasta sellaisia metri kertaaa toista metriä suuria töitä ja kallankukkaa hän maalasi paljon myös. Nimi: Georgia O'Keeffe.

Kallahan on vehkakasvi. Huonevehkankin voi onnistua saamaan kukkimaan. Joskus.  :-\  Kalla-nimitys tulee kreikankielestä (Linnén antama) joka tarkoittaa KAUNIS. Sinun tyttärelläsi on varmaan oiva ja puhdas tyylitaju. Ja jos katsoo kallankukkaa oikein sisään asti, niin mitä näkeekään. Hups! Eli kukka on myös hyvin seksikäs, upealla maskuliinisella tavalla. Sehän vähän niinkuin hullaannuttaa ainakin kainon naisihmisen.  :-*

Ja sypressissä taitaa olla vähän samaa juttua, kuin vartiosotilas, tyylikäs. Tyttärelläsi on varma, yksinkertaisen puhdas linja. Kunhan ei vain käyttäisi sisustuksessa liikaa valkoista.  :knuppel2: Ainakin sypressin vihreää tulee olla! Ja jotain metallia ja kristallia, eikä se räväkkä punainen tyynäkään ole sohvalla pahitteeksi!

Hassuja tulee mieleen!

Ensimmäiseksi minulla tuli mieleen eräs amerikkalainen kukkaismaalari. Hän teki pienestä kukasta sellaisia metri kertaaa toista metriä suuria töitä ja kallankukkaa hän maalasi paljon myös. Nimi: Georgia O'Keeffe.

  Kalla-nimitys tulee kreikankielestä (Linnén antama) joka tarkoittaa KAUNIS. Sinun tyttärelläsi on varmaan oiva ja puhdas tyylitaju.

Ja sypressissä taitaa olla vähän samaa juttua, kuin vartiosotilas, tyylikäs. Tyttärelläsi on varma, yksinkertaisen puhdas linja. Kunhan ei vain käyttäisi sisustuksessa liikaa valkoista.  :knuppel2: Ainakin sypressin vihreää tulee olla! Ja jotain metallia ja kristallia, eikä se räväkkä punainen tyynäkään ole sohvalla pahitteeksi!


Kiitos upeasta tulkinnastasi,et arvaakaan kuinka hyvin se paikkansa pitää! Tyttäreni on itse opiskellut maalaaja/piirtäjä. Tekee upeita töitä,eläimet lähinnä sydäntä myös maalauksissa,savannin leijonat ja muut kissaeläimet.Nyt myös enkelit :angel:
Tyylitaju myös täsmää,jossain vaiheessa olis pitänyt saada huoneeseen punainen seinä :D

Hmmm... Mielenkiintoinen kysymys. Lempikukkiani ovat ruusu ja kielo. Ehkä voisin olla juuri kielo tai sitten suolaheinä.

Suolaheinästä muistankin erään laulun joka kuvaa mielestäni jotain minusta: Olet kuin suolaheinä luodolla, se taipuu tuulessa muttei katkea, hiljainen, väkevä, kaunis katsella. (Omasta kauneudestani en kyllä ole niinkään varma...  ;D Olen kuitenkin ihan tyytyväinen juuri tällaisena kuin olen.)

Rakkauden enkelille! (Yritän samalla saada noita kuvia toteutumaan.)

Kainosta, kaipaavasta kielosta olen edellä kertonutkin. Mutta suolaheinä on tervetullut joukkoon!

Suolaheinä on kaikkien herkkua, kaikki sitä rouskuttelee ja etsii siitä energiaa talven kalvakkuudelle. Minäkin suorastaan ahmin. Keväisin pikkutyttönä elin melkein sillä. Ja kun juo maitoa, kestää vatsakin paremmin sen oksaalihapon (olikohan se oikea nimi). Nyt olen jopa istuttanut sellaisen hyödynnetynkin aivan tuohon ulkoporraspuun viereen, josta näykkäsen aina ohi mennen.

Mutta tuleepa mieleen siitä sinun avuliaisuutesi ja avoimuutesi ympäristölle. Onkohan sinulla ainainen tarve auttaa ja tukea toisia? Muistatko välillä että sinäkin tarvitset heitä? Kannattaa miettiä välillä että vastannottamisen ja annin välillä on tasapaino. Muistathan itsesi arvon! Me täällä astrofoorumilla ainakin olemme huomanneet sinun arvosi.  :smitten:

Saatan puhua täysin palturia, mutta tällain asennoidun rakkaitten kasvieni pariin.  ::)

Olen kai vähän molempia, sekä kielo että suolaheinä...



Oi kiitos metsätonttu!  :smitten: Tämä kohta kielosta jotenkin "kolahti" minuun. Tällä kuvauksella on TODELLA tärkeä ja syvällinen merkitys minulle erääseen entiseen elämään liittyen (symbolisesti)...  :'(  :smitten:



Kiitos.  :smitten: Osuit kyllä tässäkin asian ytimeen, sillä minulla todellakin on ainainen tarve auttaa ja tukea toisia... Tasapainoilua, sitähän se on...

KIITOS METSÄTONTTU!  :smitten: :angel:

Tervehdys Metsätonttu!
Aivan uskomaton tieto sinulla onkaan! Itse olen jonkin verran perehtynyt teen saloihin ja kuivatellut taannoin erilaisia kasveja teen juontiin lääkintä mielessä! Tosin on myöskin käynyt niin, että ylipainoinen tätini muisteli minun teelehtien sekoituksen saaneen toden teolla nesteet virtaamaan!=)
Metsä on paikka minne lähden kävelylle ja jossa rauhoitun ja saan ajatukeni pois milloin mistäkin ongelmasta! Ja missä saan myös vastauksia millon mihinkin ongelmaan! Oli ne sitten muitten tai omiani!
Kärsimyskukka tuli mieleen ja orkideat, erityisesti Venuksenkenkä.
Metsätähtiä keräilen vieläkin. :smitten:

Kiitos kehuista, mutta taisitpa laittaa minua testiin!  :idiot2:

En minä niin kauheasti tiedä! Seikkailen vain ja nautiskelen ja minulla on paljon kirjoja.  ;D Toki jotakin muistissanikin. :uglystupid2:

Mutta jos sallit.  :coolsmiley:

Sinulla on itsetutkiskelun vikaa, joskus menee vähän ylikin. Varo, siitä voi masentua. Ehkä mieluummin vähättelet itseäsi, jopa marttyyri vilahti mielessäni, kun sinussa on aimo annos iloa ja metsätähden loistoa. Oletko helposti laidasta laitaan liikkuva? Ei se mitään kunhan et ota toistenkin taakkoja kantaaksesi.

Espanjan konkvistadorit löysivät ensimmäisen kerran 'kärsimyskukan' ja symboloivat sen oitis omaan uskontoonsa. Sittemmin sen symboliikka on tutkittu ja siitä on tehty kirjakin.  Mutta eiköhän siinä ole inkojen pyramidi ja siihen liittyviä asioita? Sehän voi olla kaukana kärsimyksestä.  ::) Kukkien kielessä tämä kukka edustaa yhtä paljon uskoa kuin taikauskoakin. Kasvi itsesään on kuitenkin köynnöskasvi eli toisia hyväksi käyttäväkin. Ota huomioon tämäkin näkökulma! Kaikki ei aina ole sitä miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät.

Orkidea on sitten sitä toista laitaa, vaudauden ja rikkauden symboli. Venuksen kenkä kait tulee samasta aiheesta, joksi välimeren kansa (niillä on aivan oma rotunsa, olen kerran saanut tutustua: pieniä, hentoja, sinisenmustahiuksisia, mutta vaaleita iholtaan) nimitti sitä 'maailman sandaaliksi'. Myös orkideoiden uskotaan omaavan sukupuoliviettiä kiihdyttävän vaikutuksen (huomaa juurten ulkomuoto).

Se että nykyään on kukkakaupat pullollaan orkiedoita, katsoisin antavan leimaa tähän aikaan myös henkistävänä voimavarana. Ylevöitetty kukka ylevöityvyyteen! (kamalaa kieltä). Joten osta pöydällesi ja katsele sitä syvään ja syvälle! Kyllä siitä suu vetäytyy hymyyn ja selkäranka suoristuu. Niin ylväs se on!

Hei kaikille!

Tässä kevättä odotellessa rupesin lukemaan näitä tarinoita kasveista.

Vielä on aikaa ennen kuin kasvit heräävät eloon luonnossa.

Niistä haaveillessamme voisimme miettiä omaa lempikasviamme.

Kuinka monella kasvaa Jalokärhö pihalla?
Täytyy kertoa omasta kärhöstäni viime kesältä.
Oli jo juhannusviikko, eikä ollut vielä alkuakaan maanpinnan yläpuolella.
Kyselin jo kukkakaupasta uutta tainta.
Kerroin kuitenkin kärhöstäni, ettei ole vielä kasvanut.
Minulle sanottiin, katso vielä ainakin viikko. Kuinka ollakaan parin päivän kuluttua näkyi ensimmäinen 'piikki'.
Voi miten upeasti se kukkikaan loppukesällä ja olin jo kaivamassa sitä pois.
Sellainen kasvun ihme tapahtui.

Kevättä odotellessa, mikä onkaan sinun lempikukkasi tai kasvisi.

 :smitten:    maarita              :smitten:

Tällä hetkellä ehkäpä tulppaaniin... Eivätkös ne ole juuri tämän ajan kukkia. Todella kauniita. Tulips from Amsterdam.  :smitten:

Vastasin tuolla johonkin keskusteluun että kielo...
Kai sen voin mieltä sitten tähänkin...

Kaunis, valkoinen kukka...
Tuoksuu ihanalle...

Kun poimitsen se pysyy virkeänä jonkin aikaa ennenkuin nuupahtaa
(aivan niinkuin seurustelu suhteenikin... kestää niin kauan ennen kuin kyllästyn)
Kaunis mutta myrkyllinen...
(Niinpä niin... kun suutun suusta pääseekin sitten kunnon teksitä...
Tosin lepynkin jo sitten 10 min. päästä unohtaen aiheen mistä olinkaan suuttunut...)

Mutta kyllä se kielo on...  :smitten: :smitten:

Nyt kun osaan tuon kuvien laittamisen, niin tässä "kasvini" vielä kuvina:

minä en ole liion ruusu tai orkidea, enkä edes kielo. orvokki on toinen nimeni ja sillä nimellä minua joskus kutsutaan. minulle se sopii onhan se pieni, suloinen, vaatimaton  mutta kuitenkin sitkeä ja taipuisa ja jotenkin iloisen oloinen kukka. druidien puuhoroskoopissa olisin sypressi, mutta mieluummin olisin puuna supisuomalainen nuori haapa, kun en kovin vanha vielä ja paljon on varaa kasvaa ja taivaita tavoitella jalat silti tukevasti maassa  ;D

Hei! Taisi Maarita herättää eloon vanhoja kukkaismuistelmia taas, kun matti myöhäisetkin innostuivat mukaan.

Enkä minäkään voi olla innostumatta tulppaanista. Näin keväällä minun tuvan pöydällä niitä pitää olla ehdottomasti. Olen ennemmin vaikka syömättä kuin tulppaanitta. Niin paljon sydäniloa ne antavat.

Mutta katsonpa mitä tulppaani sinulle ilmentää. Näin intuitiivisesti minulla tulee tulppaanista mieleen heti värit muutoksineen ja tulkintoineen. Olet varmaan väri-ihminen ja tarkka niiden kanssa, mutta et jäykästi, vaan pystyt muuntumaan ja muuttamaan ympäristöäsi. Miten?
Tulppaania on väririkkaimpia kukkia, jopa musta sellainen kerran ristetytetty. Oletko lukenut Dumasin 'Musta tulppaani'?

Ja tonginpa kaapista tuon kauniin kukkakirjan 'Kukkien kieli', jossa kerrotaan tulppanista seuraavaa. Se on Persiasta kotoisin (nythän siellä käsitellään uraania, uh) ja kerrotaan, että tulppaani on syntynyt rakkaudesta pettyneen ja itsemurhan tehneen nuorukaisen verestä.  :'(
Euroopassa viljeltiin ensimmäiset tulppaanit 1550-luvulla Wienissä. Samainen mies piti niistä luennon Amsterdamissa ja sinne levisikin oikea tulppaanikuume. Persiassa tulppaani oli rakkauden symboli, Hollannissa epävakauden symboli. Kaipa se oli vähän oikukas alussa kasvamaan.

Mutta mikä voisi olla oikullisempaa kuin rakkaus!  ;D

Unikko on jotenkin yhtä voimallinen kuin tulppaani, vaikka ei viihdykään maljakossa.
Unikko on pihamaan kukka. Siperian unikot kukkivat kesäkuussa, idän tulinen unikko heinäkuussa ja yksivuotiset silkkiunikot usein elokuussa. Siis koko kesän!

Sinä olet varmaan ikinuori ja iätön jos tähän kukkaan itsesi samaistat. Energinen olet, jo sanoinesi! Mutta katsonpa itsekin uteliaisuuttani tuota 'Kukkien kieli' kirjaa unikkojen kohdalta.

Tuleekohan unikko-nimi ooppiumista, unettavasta huumeesta. Sen kukan latinalainen nimi tähän: Papaver somniferum!

Eräs silkkiunikkolaji kasvaa villinä Aasiassa ja Etelä-Euroopassa. Sitä ennen kerättiin kaatuneiden sotilaiden haudoille. Se symbolisoi myös puhtautta ja kauneutta yksinkertaisuudessaan. Unikon syvin merkitys sen lohdullisuudessa. Se luo lohtua suruun ja murheisiin.

Kukapa ei unikkoja tarvitisi! Positiiviisia ihmisiä yhtä lailla tarvitsemme!

Lopuksi... :D

kiitän kaikkia kukkaisihmisiä, jotka tällä areenalla kulkivat! :-*

Teidän kauttanne ja innoittamana minä nimittäin sain kauhean vimman maalata kukkia. Löysin 20 vuotta vanhat valokuvani, jotka olin ottanut kukkien sydämistä lähikuvina ja ne suurennin liitupastelleina kartongille.

Juuri tänään vein ne kehystettäväksi. Näyttelytilan olen varannut toukokuun lopulla! Ei koskaan ennen ole tullut mieleenikään että pitäisin oman näyttelyn. Höh!

Näin te kukkaisystäväni saitte luovan voiman virtaamaan pienen tontun sielussa.  :smitten:

Upeeta metsätonttu  :)

Onnea näyttelylle ja uuden alulle.

sitruunamelissa  :smitten:

Sinä, Artemisu, muistat sen, ja varmasti lapsenvahti myös!

Kasvaa vaikka risukasassa - paistaa se aurinko risukasaankin!  :smitten:

Itse muistan voikukan, joka oli murtautunut asvaltin raosta pölyisen tehtaan nurkasta, jossa tein töitä. Oli kahvipaussi minulla ja kukka sai huomioni. Muistan sen aina. Mikä oli tarkoitus?

Enkelein tervehdys!

Sinä et ainakaan kauemmas karkuun lähtenyt, tulppaani suojasi tietäsi ja ohjasi sinut toisiin ajatuksiin!

Iiris ja Lilja.... ;)

Nämä minulle annettiin, tai taisinpa ne itse itselleni valita, kuvastamaan itseäni hyvinkin konkreettisesti. Miettikääpä siitä...

T. puutarhuri-arkkitehti-isän ja vihertyöntekijä-äidin tytär  :smitten:

Hei pitkästä aikaa taas!

Kevät kutsuu kukkia mukaan.

Kerronpa, että löysin kirjastosta aivan uutukaisen kirjan: Mielen ja rakkauden kasvit, Sinikka Piippo ja Ulla Salo. Mielenkiintoinen.

Ruusuista: Afroditen palvelija, rakkauden kasvi, joista rohdoskasveina on parhaana meidän villiruusu eli koiranruusu. Neitsyt Mariaa kutsuttiin ruusuksi. Taitaa olla kaukana Kotkan ruususta (tai ihmeteltävän lähellä  ::).
Ruusun on kerrottu syntyvän Venuksen verestä. Rakkautta, rakkautta viljelemään. Mutta rohtona hoitaa monta asiaa: vatsa, tulehdukset, pahoinvointi, ummetus, ripuli, astma, migreeni yms. Sydämentykytykset, kaikenlaisetko?, se hoitaa.

Ei yhtäkään liljaa löytynyt tuosta kirjasta, mutta edellä on kerrottu monenlaista liljoista, mitä Iiriskin edustaa. Atsro taas mainostaa ja on mukana aloen kehumisessa.

Tuoksuja, tuoksuja on nyt vihreä maa tulvillaan! Kävellään siis ulkona sateessakin ja annetaan tuoksujen hoitaa sielua!

metsätonttu

Rakastan kaikkia kukkia  :D ovat kuin tähtiä maan päällä  :)

Sinäpä taisit nyt kuvata itseäsi aika lailla. Pieni siivous ja vaikka ihan yksikin kukkanen piristäisi sinua. Kerro kun olet siivonnut ja kerro minkä kukkasen hankit, niin voin katsoa sinulle vähän valoisampaa näkökulmaa.

Metsätonttu  ???

Kaikki kukkien ystävät.

Minulle tuli mieleen yksi tärkeä kukkanen.

Sellainen kukka, mikä kukkii meidän sydämessämme.
Universaalin rakkauden kukka.

Kun se saa tarvitsemaansa ravintoa, siitä riittää iloa kaikille sen piiriin tuleville.

Annetaan sen kukan kukkia itsemme ja toisten iloksi.


 :smitten:    maarita        :smitten:

Pihlajaksi itseäni kuvaisin...

Pihlaja on mielestäni koristeellisin ulkonäköään muuttava kasvi, joka on kaunis kaiken aikaa.  :)
 
Keväällä kukkiva,
Kesällä koristeelliset lehdet
Syksyllä runsaat punaiset marjatertut
Talvella kauniisti kuurassa, kuten muutkin kasvit.

Pihlaja kuvaa muutosta... ja siinä taidan olla mestari!!!

Kyllä on hienoa kukkia noi Elämänilon ja Metsätontun lähettämät! Mitä värejä!

Ensiks täytyy ostaa apteekista pölysuojain ja jotku hanskat. Kyl se siit...