Astro Foorumi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö, Bipolaarihäiriö, Maanis-depressiivisyys. Elinikäinen sairaus, jolle ominaisia ovat tavallisuudesta poikkeavat mielialojen vaihtelut. Mieliala joko laskee epänormaalisti (masennus,depressio) tai nousee epänormaalisti (mania tai hypomania, joka manian lievempi muoto). Sairaus esiintyy jaksoittain. Vaikka sairausjaksot uusiutuvat yleensä useita kertoja, voi potilas elää niiden välillä normaalia elämää. Tätähän hoidetaan yleisesti psyykenlääkityksellä ja terapialla, (kuten minunkin kohdallani), sekä sairauteen liittyy myös usein alkoholismi ja vakava itsetuhoriski (kuten minunkin kohdallani). Eli: olisikohan jollakin tietoa tämän sairauden VAIHTOEHTOISISTA hoitomuodoista ja niiden toimivuudesta ? Kiitollisena otan tietoa vastaan !! Minua pohdituttaa elinikäinen psyykenlääkkeiden popsiminen... Ja muutenkin voin mielelläni aiheesta keskustella ja kertoa !  :smitten:  :smitten:

Tahtoisin taas mainostaa tätä http://www.biovita.fi/suomi/uutiset_tiedotteet/130106_01.html

Tuossa juttua hyvistä rasvahapoista ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä.
Toivottavasti siitä olisi hiukan edes apua sinulle  :)

Jep, kiitokset !! Täytyypäs tutustua...  :smitten:

varmaan voisit kokeilla shiatsua sillä saadaan monenlaisiin oireisiin helpotusta,mutta hoitoon joutuu sitoutumaan pitkäksi aikaa oireet voi pahentua aluksi,mutta rupeaa helpottamaan myöhemmin hoito saattaa kestää vuodenkin.siihen homeopatia mukaan ja ruokavalio valitse hyvä shiatsu terapeutti hän osaa sanoa kannattaako sinun satsata shiatsuun ja onko siitä apua,psyykelääkkeet ei pitemmän päälle ole hyväksi niisähän on niin paljon kaikenlaisia sivuoireita.mutta on kait niitä käytettävä jos ei muuten pärjää ennalta ehkäsy tietysti aina parempi ettei tarvitsesi turvautua psyykelääkkeisiin.ota selvää mistä voisit saada apua. kaikkea hyvää sinulle.

Kiitokset ani sinullekin ! Olen jo sinut itse sairauteni kanssa, mutta juuri tuo lääkkeiden popsiminenhan tässä on eniten alkanut minua rassaamaan, kun olenhan jo 3 vuotta niitä syönyt melkoisen massiiviset määrät. Hyväksihän ne kyllä siinä mielessä ovat olleet, että olen saanut pidettyä oireitani kurissa. Ilman niitä olisin varmaankin aivan sekaisin... Ja aluksihan minulle kävikin niin, että yksi määrätyistä lääkkeistä ei sopinut minulle lainkaan ! Muutuin jähmeäksi zombieksi, olo oli koko ajan outo, puhe tökki, olin yliväsynyt ja kuukautiseni loppuivat täysin. Eli paljolti kokeilun kautta sopiva lääkitys yms. löytyy... Mutta, mutta... Entäpä sisuskaluni yms. mikäli esim. syön niitä LOPUN ikääni ? Siksi lähinnä kyselin mahd. muista hoitomuodoista. Kun jostakin olen sellaistakin kuullut, että MIKÄÄN muu kuin psyykenlääkkeet ja terapia eivät auttaisi tähän sairauteen. Kaiken kukkuraksi vielä sekin, että joudun aloittamaan myös epilepsia-lääkkeiden syömisen... Että todellinen lääkkeiden suurkuluttaja olen... Noh, mutta tutkin, katselen ja kuulostelen... Thanks !!  :smitten:  :smitten:

No en nyt tiedä onko se nyt loppujen lopuksi niin arvelluttavaa popsia niitä loppuelämäänsä....Siihen vaan täytyy tottua. Niin minullekin sanottiin...heh. Eihän niissä itsessään ole mitään arvelluttavaa: aika turvallista kamaa ollakseen siinä "normaalilla" tasolla. Se taitaa olla enemmäkseen vaan se ajattelu, että kun joutuu vetämään lääkkeitä koko loppuikänsä.No, lohdutan, minä vedän kolmeen eri sairauteen loppuelämäni. Jos on maanisdepressiivinen, tai masentunut, niin en oikeastaan tiedä voiko olla ilman hoitoa koskaan...ns. normaalitasolla. En usko, että kun on kyse maanisdepressiivisyydestä, että voi olla ilman. Mutta masennuksessa, tasosta riippuen kylläkin jossain vaiheessa elämää ehkä. Mulla oli pari tuntia sitten psykiatrilla käynti ja taas nousi lääkitys. Ja kun minä sitä aloin miettimään, enhän minä oikeasti tiedä millainen ihminen minä olenkaan. ja innolla odotan, kun alan yhtä jaksoisesti olla "normaali" että mikä minusta vielä kuoriutuu...Mutta, tsemppiä sinulle, loppuelämäksesi.  :D :idiot2:

Aromaterapia, kukkaterapia... oletko kokeillut niitä?

Vastaavassa tilanteessa hakeutuisin ammattitaitoiselle aromaterapeutille, joka käyttää kukkatippoja tukihoitona.  :)

Energiahoidothan ovat sitten luku sinänsä, mutta tällä hetkellä sillä(kin) saralla on jos jonkinlaista viheltäjää... :-\

Juu, NIMENOMAAN tuo ajatus, että lopunikäänsä... Sekin jännä juttu, että oikeastaan KAIKKI vaivani/sairauteni liittyvät jollakin tapaa päähän/aivoihin... Kaksisuuntainen mielialahäiriö, alkoholismi, epileptiset taipumukset, migreeni ja olipa tuossa parikymppisenä aivokalvontulehduskin ja n. 5-vuotiaana tipuin keinusta ja pää aukesi...

Oinaallahan on pää sairastumisaltis, eikö?

Niinhän tuo kuuluu olevan... Härkä kyllä olen, mutta paljon Oinas-vaikutteita...

nii-i...eikö tuolla toisaalla vasta tuumailtu että me härät olemme päästään viallisia diktaattoreita... ;D

Onhan se kieltämättä *tumaista että joutuu niitä vetämään. Mutta en usko että muukaan siihen auttaa. (siis kun noita muita...kröhöm...sieluun auttavia hoitoja on suositeltu) Ja yleensähän nuo alkoholismi ym on vähän niinkuin kierre siitä sairaudesta. Että jospa lähdet vaan liikkeelle siitä että parannat ensin aina yhden osa-alueen kerrallaan..tuo alkoholismi on kyllä...aika oleellinen kohta aloittaa, eikö? Minä en muista hoidoista välitä, kuhan vain itse päättää parantua.Muilla tuodaan hyvää oloa ja itsensä tuntemista esiin....

Mulla on munasarjoissa ongelmia mikä sitte tietenkin heijastaa masennukseen. Joten ehkä siinä mielessä samantyylinen ongelma. Mutta itsestään se lähtee...ja kandee vaan varmistaa että syöt oikeita tabuja ja jatkaa vaan...ei sille sairaudelle, toistaiseksi mahda mitään. Tsemiä. :)

Heips,

Sotken sorkkani soppaan, kun olen saanut hienoa apua migreeniin (viha). Sain kohtauksen kerran kuussa, ja se kesti aina kolme pitkää pimeää päivää. Pimeässä maaten. :crazy2:

Sain aikoinaan lääkäriltä tuomion, että joudun lopunelämääni syömään lääkkeitä (jotka eivät enää edes auttaneet).  :uglystupid2:

Sitten kävin japanilaisella enegiahoitajalla eräillä messuilla ulkomailla, enkä ole sen jälkeen migreenistä kärsinyt kuin kaksi kertaa. Hoitaja lähetti enegiaa yläselkääni.

Nyt olen huomannut, että oikean hoidon ja hoitajan löytäminen ei ole niin yksi oikoista (nyt alaselän kipuihin). Kannattaa aloittaa jostain ja kuunnella sitten miltä se tuntuu. Jos tuntuu hyvältä, niin siinä se!  :smitten:

NLP tai Psykologinen vyöhyketerapia voisi myös tulla kyseeseen. Ja onhan niitä lääkärikeskuksia, joissa suositaan luonnonmukaista/vaihtoehtohoitoa. Siis ihan lääkäreitä, jotka pystyvät arvioimaan tilanteen. Ihan joka vaihtoehtojuttuun ei kannata lähteä mukaan, sillä allalla on kaikenkarvaisia yrittäjiä (puhun kokemuksesta).

Homeopatialla pystytään kyllä hoitamaan mieltäkin. Ainakin sellaisia kuin sisarkateus ja agressiivisuus. Niistä on kokemusta lasten kanssa. Lapset tietysti reagoivat herkemmin.

Entäpä kiinalainen lääketiede ja akupunktio? Sillä on ainakin alkoholismi hoidettavissa.

Jos voisit nähdä syiden syntyyn? Siis miksi kärsit ko. oireista? Mistä se on lähtöisin? Ja itse tietää mitä haluaa. Ja löytää ne uskomukset, mitkä vievät väärään suuntaan.

Jokainen sairaushan on vain heijastus jostain sisältämme, joka vaatii huomiota.

Voimia sinulle!

Nefertari, kukaan ei pidä härkiä päästään viallisina   ;D. Pohdimme härkiä vaikuttajina ja johtajina ja yleisesti sitä että heitä löytyy paljon historiasta.
Se on mielenkiintoista. Ja eihän aurinkomerkki ketään "vinksahtaneeksi" tee.

 :)

Oletko tutustunut kryoniin??? Nyt olisi oivallinen hetki !! 
Tai jos olet muuten tietoinen vallitsevasta energiasta ja ajasta tiedät, että voit itse vaikuttaa kohtaloosi. Sitä ei kukaan muu tee puolestasi.

 

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan, näe itsesi sellaisena, millaisena haluat olla tulevaisuudessa, eli luo itsellesi tämä tapahtuma.  ;)
 

Yksi asia mikä tuli mieleen nyt, ehdottaisin energiahoitajalla käyntiä                ( vaikka cammalot seichem ) Se tasapainoittaa sinua.

Ympärilläsi on varmasti nytkin paljon " porkkanoita" joista olisi hyötyä tähän tilanteeseen ! :smitten:  varmasti sen löydät kun on oikea aika !!

pidän peukkuja sinulle pystyssä !! Älä pidä minua kovin omituisena...

HUOM - siis me härät olemme upeita mahtavia ja kerrassaan loistavia persoonia (kunhan vain itsekin muistaisimme sen)  :2funny: :2funny: :2funny:

ei tietenkään...minulla vaan sattuu olemaan välillä kieroutunut itsesarkasmi päällä... ;D

No hyvä  ;D Se naisen ja miehen tiellä pitää  :)

Ozzette. :smitten:

Minua kiinnostaisi tuo maaninenpuoli.Siitä ei ole pajoakaan tietoa,debressiivisestä kyllä ihan omasta takaa. :2funny:

Yhden kerran sain pidempään keskustella henkilön kanssa,jolla juuri maanisdebressiviisyys.
Siinä keskustellessamme,tokaisin että olisipa minullakin välillä tuo toinen vaihe päällä,niin tulisi edes siivottua. ;D
Sillain oli onneksi samalla aaltopituudella,että osasi myös ajoittain ottaa huumorilla nämä jutut.

Tokaisi että,älä veikkonen toivo!!Että siinä vaiheessa hän saa koko kaupungin sekaisin.
Törmäsin häneen ennen joulua pikaisesti.Vuosia oli kulunut ja hänellekin kuului hyvää.
Emme ehtineet paljon jouluruuhkassa keskustella,mutta se kyllä näkyikin hänestä.

Kertoisitko jotain näistä oireista?En tarkoita edes omakohtaisia,vaan mitä yleisesti tiedät.Kaavioista en ymmärrä mitään.Että ihan suomeksi vaan. ;)

TERKUIN:Chandra :smitten:

Tässäpä jotakin tietoa maanisesta puolesta...
Maniassa mieliala on epänormaalisti kohonnut (käy ns. kierroksilla ja kohkaa kuin Duracell-pupu) tai potilas on poikkeuksellisen ärtyisä ja aggressiivinen. Huomionarvoista on, että mielialan kohoaminen ei ole välttämätöntä, vaan mania voi esiintyä myös lisääntyneenä ärtyvyytenä, jopa aggressiivisuutena. Erityisesti nuorten mania on usein ärtyisää ja aggressiivistakin. Kun potilas tuntee mielialansa kohonneen, ei se välttämättä ennusta lähestyvää maniaa. Silloin kun hän yhtäkkiä huomaakin käsittelevänsä perhe- ja työelämän vaikeita asioita kuin nero ja yksinvaltias, vaikka aikaisemmin oli melko realistinen ja neuvottelukykyinen, on kyseessä jo melko varmaan mania. Ylipäätään maanisessa vaiheessa tehdään (ja halutaan tehdä) sellaisia asioita, joita terveenä ei tehtäisi. Tähän antaa tukea kohonnut itsetunto sekä kadonnut seuraustenpelko ja itsesuojeluvaisto. Manian kestoksi riittää viikko.
Sitten kiteytys:
a) YLIKOROSTUNUT ITSELUOTTAMUS (ajatukset omasta kaikkivoipaisuudesta ja voimistunut käsitys omista kyvyistä)
b) UNENTARPEEN VÄHENEMINEN (potilas kokee tarvitsevansa vähemmän unta)
c) LISÄÄNTYNYT PUHELIAISUUS
d) AJATUKSEN RIENTO (Tunne, että ajatukset kulkevat nopeasti.Keskustelu voi siirtyä nopeasti aiheesta toiseen.Joskus potilaat kuvaavat tilannetta seuraavasti:on kuin katsoisi useampaa televisiota yhtäaikaa.)
e) HÄIRIÖHERKKYYS (potilas ei jaksa oikein keskittyä riittävästi mihinkään ja hänen toiminnassaan on havaittavissa alituisia muutoksia)
f) LISÄÄNTYNYT TOIMELIAISUUS (Ihminen aloittaa monia samanaikaisia tehtäviä ja yrittää enemmän kuin on reaalisesti mahdollista.Hän ärtyy helposti ja hänen on vaikea pysyä aloillaan.)
g) SOSIAALINEN ESTOTTOMUUS (potilaan käyttäytyminen on usein sosiaalisesti poikkeavaa)
h) LIIALLINEN TUKEUTUMINEN RISKIALTTIISIIN TOIMIIN (Esim.tuhlailu,hurjat seikkailut ja vastuuton ajotapa)
i) LISÄÄNTYNYT SEKSUAALINEN HALUKKUUS JA/TAI HOLTITTOMUUS

Maniaan kuuluu, että siitä on potilaalle merkittävää haittaa ammatillisissa tai sosiaalisissa toiminnoissa. Haitta voi ilmetä myös pelkästään sosiaalisissa toiminnoissa, esim. parisuhteessa, ei välttämättä ammatissa.
Potilaat eivät koe maniaa yleensä sairaudeksi, eivätkä tämän vuoksi hakeudu hoitoon. Usein maniapotilas on ainakin pääosin sairaudentunnoton uskoen olevansa elämänsä kunnossa. Maniapotilaat tekevät omaisilleen ja ystävilleen vaikeita ja hankalia asioita, koska eivät tajua olevansa sairaita. Samat potilaat, jotka kärsivät syvästä masennuksesta, sotkevat asiansa maniassa luullen olevansa hyväkuntoisia. Nk. Hypomania on muuten sama,mutta lievempi muoto, eli lievä mania.

KAIKKI TÄMÄ VIHKOSESTA: JUHANI AER,LKT,PSYKIATRIAN ERIKOISLÄÄKÄRI: KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ Ohje potilaalle ja omaisille  :smitten:

Kiitos infosta Ozzette! Itse olen ailahtelevainen luonne ja minulla noita manioita ja masennuksia tulee ja menee, tietenkään ei samassa mittakaavassa kuin niillä jotka kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavat. Itsekin tunnen välillä olevani maailman voimissani ja hetken päästä taas olen syvällä maansisässä maanmatosena...

Juuh, olkaa hyvät vaan ! Hyvä, jos selvensi asiaa ja oli avuksi. Sepä tuossa maniassa onkin niin petollista, kun tuo todellisuudentaju hämärtyy. Ei itsekään välttämättä huomaa tai oivalla omaa holtitonta ja "epänormaalia" käytöstään... Luulee tosiaan, että on elämänsä kunnossa ja pystyy about mihin vaan. Itselläni ylikorostunut ego/minäkuva (luulee olevansa joku yli-ihminen), olen joskus esim. luullut parvekkeella tupakoidessani, että osaan lentää, mutta ONNEKSI ns. terve järki sanoi, etten osaa ! Holtittomuus melkeinpä kaikessa (etenkin rahankäytössä), hirveä "kohkaaminen" sinne tänne ja puhun kuin papupata, lisäksi en pysty kunnolla keskittymään, vaan en pysty pysymään paikoillani ja olen hyvin levoton. Saattaa levottomuuden takia myös tulla ns. pakkoliikkeitä, eli saatan hermostuneesti koko ajan nousta sohvalta ylös-alas, edestakaisin. Taikka muuten kuljeksia ympäri asuntoa ihan päättömästi, välillä ihan hengästymiseenkin asti. Taikka esim. heijaan itseäni, tai vaikka sätkyttelen jalkojani taukoamatta. Että tuollaista minulla...

Kaikki reseptilääkkeet ovat tutkittuja ja testattuja. siis ne on jo koekäytetty vapaaehtoisilla koe henkilöillä... Ja tutkimustulokset selvästi osoittavat että kyseiset lääkkeet vaikuttavat juuri siihen sairauteen, mihin ne on tarkoitettu, muuten niitä ei myytäisi kyseiselle vaivalle lääkkeeksi. Ja yhteisvaikutuksiakin tunnetaan ja lääkkeiden päällekkäisyyksiä tulisikin välttää mutta valitettavasti joissakin tapauksissa tämä ei ole mahdollista(en erittele sen enempää).

Mielestäni lääkkeet eivät ole se suurin ongelma, vaan luontaistuotteet joita käytetään lääkityksen kanssa yhtä aikaa (luontaistuotteita ja niiden vaikutuksia ei ole kattavasti tutkittu) eikä mainita/myönnetä tätä lääkärille. Useat luontaistuotteet tehostavat lääkeaineiden imeytymistä ja estävät maksassa ja munuaisissa tapahtuvaa metaboliaa (lääkeaineen poistumista), mikä taas aiheuttaa lääkkeen vaikuttavan aineen pitoisuuden nousun elimistössä korkeammaksi, kuin on tarkoitettu. Tämä taas aiheuttaa sivuvaikutuksia ja vakaviakin vaurioita sisäelimiin ja muita vaarallisia oireita (tajunnan lasku, kouristukset hengityslama). En toki väitä että luontaistuotteet olisivat pahasta. Joitakin ne auttavat, varsinkin asiantuntevissa käsissä ne ovat täysin turvallisia... Mutta luontaistuotteiden myyjät eivät ole koulutettuja alan asiantuntijoita (lääkäri, farmaseutti), tämän vuoksi on järkevää keskustella oman lääkärin kanssa tai apteekin henkilökunnan kanssa ennen kuin alkaa nauttimaan luontaistuotteita sisäisesti oman lääkityksen rinnalla tai itsenäisesti poistaa tai vähentää lääkitystään.
...Asiasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkälti mutta tässä on alku.

... Juu huomatkaa, puhuin sisäisetä lääkityksestä, joka vaikuttaa aineenvaihduntaan. Aromaterapia ja energiahoidot eivät ole mikään huono juttu.

Ehkä. Muista että puhuin sisäisestä vaihtoehtolääkinnästä... Eikös se vyöhyketerapia käytä hermopisteitä? Tällöin eivät varmaan kaikki lääkkeet vähennä sen vaikutusta, vaan ehkä ne jotka ovat suoraan suunnattu tähän hermorata järjestelmään..

Niiden hoitomuotojen, joiden on tarkoitus nopeuttaa elimistön aineenvaihduntaa ja poistaa kuona-aineita (myrkkyjä) elimistöstä tehokkaammin varmasti tehostavat myös lääkkeiden poistumista . Tämähän on vallan loogista. Kiihtynyt aineenvaihdunta poistaa tasapuolisesti kaikkia aineita. Tämä taasen voi aiheuttaa lääkeainepitoisuuden laskemisen niin alas ettei lääkkeellä ole enää tarkoitettua hoitovaikutusta ja sairausoireet palaavat... mikä ei tietääkseni ole toivottavaa. Tämä aiheuttaa lääkärillä käynnin joka titenkin nostaa lääkeannostusta. Jos vaihtoehtoiset hoitomuodot tämänjälkeen lopetetaan, palaa aineenvaihdunta hiljalleen ennalleen ja tällöin elimistössä oleva lääkeainepitoisuus nousee liian korkealle, mikä taas aiheuttaa sivuvaikutuksia enemmän.. Huomaatteko ongelman? Tämän vuoksi pitäisi hoitavan lääkärin tietää muista mahdollisista käytössä olevista hoitomuodoista ja näin lääkitys pystytään muokkaamaan sopivaksi.

Lääkkeitä ei olisi keksitty ellei niistä olisi mitään hyötyä. Mutta ei olisi keksitty akupunktiotakaan.

Jokainen voi  käyttää vaihtoehtohoitoja lääkehoidon tukena, sijasta tai muuuten vain tarpeeseen. Loppujen lopuksi jokainen on itse vastuussa itsestään.

Omasta kokemuksestani sanoisin, että tämän sairauden hoidossa/hallinnassa ratkaisevinta ja tehokkainta on opetella tuntemaan itsensä ja sairautensa/vajavaisuutensa. Ajan myötä, hyvän terapeutin ja rakastavien lähimmäisten avulla ja tuella voit oppia hallitsemaan ja hillitsemään mielialanvaihteluita. Kuinka paljon ja miten tehokkaasti riippuu tietenkin monesta tekijästä, mm sairautesi/tilasi vakavuudesta, saamastasi tuesta ja ymmärryksestä ja omasta kyvystäsi ymmärtää ja tunnustaa tilanteen vakavuus ja sen vaikutukset elämääsi ja ihmissuhteisiisi.

Ensimmäinen askel tällä tiellä on tietenkin se, että ylipäätään pystyt tunnustamaan sairauden olemassaolon ja myönnät sen vaikeuttavan elämääsi. Täytyy myös oppia hyväksymään se, että mahdollisesti, tai oikeastaa todennäköisesti tarvitset ulkopuolista apua selvitäksesi sen kanssa, oli tuo apu sitten terapia tai lääkehoito tai mikä muu tahansa. Vaikka lääkärit usein antavatkin ymmärtää, että esim lääkehoitoa on jatkettava läpi koko elämän ja että se on ainoa todellinen keino hallita tätä sairautta, näin ei välttämättä tarvitse olla! Kannattaa uskoa ja luottaa siihen, että jonakin päivänä voit mahdollisesti pärjätä myös ilman niitä, mutta ei epärealistisesti kuvitella, että se päivä olisi juuri nyt tai edes huomenna. Siihen voi mennä aikaa ja sen eteen täytyy nähdä vaivaa, mutta mahdollista se on.

Oman kokemukseni mukaan vaikeinta on juuri oppia realistisesti ja riittävän kriittisesti arvioimaan omia voimavarojaan ja henkisiä valmiuksiaan selviytyä tietyistä asioista. Etenkin manioissahan tunne on lähinnä kaikkivoipa jumaluus, joka ei tietenkään vastaa lähimainkaan totuutta. Maniat ovatkin usein mielestäni kohtalokkaampia, kuin masennukset, jolloin arviointikyky on usein sentään vähän parempi ja toisaalta lamaantuneisuus usein estää saattamasta älyttömiä tai vaarallisia suunnitelmia loppuun. Mania-tilassa taas on liian helppo tehdä kaikkea arvaamatonta ja harkitsematonta. Silloin herkästi yliarvoi oman kykeneväisyytensä, koska olo ihan oikeasti tuntuu hyvältä, jopa loistavalta. Manian aikana on liiankin helppoa lopettaa kerrasta lääkitys, terapiat ja muut omaa hyvinvointia ja pärjäämistä ylläpitämään rakennetut järjestelmät. Muiden ihmisten suojelemis ja hillitsemis yritykset saattavat jopa raivostuttaa, koska itse ei edes välttämättä halua siitä olosta pois. Melko traagista sinänsä, koska juuri silloin sitä eniten todella tarvitsisi apua ja rajoja. Masennuksen aikana taas on usein paljon vastaanottavaisempi kaikenlaiselle avulle, mutta toisaalta taas itsellä ei silloin välttämättä ole voimia sitä lähteä hakemaan. Kun osuu taas kerran huikean vuorenhuipun jälkeen rysäyksellä rotkon pohjaan on jälleen hyvinkin altis myöntämään, ettei kaikki ehkä olekaan niin loistavasti ja oma päänuppi kunnossa.

En usko, että kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä on koskaan mahdollista täysin parantua, eikä käsittääkseni myöskään länsimainen lääketiede tällaista mahdollisuutta näe. Kuitenkin uskon sen sijaan täysin siihen, että sen kanssa voi oppia elämään ja sitä voi oppia hallitsemaan niin, että elämästä on jopa mahdollisuus nauttia ja että sitä voisi jopa jossain määrin kutsua "tasapainoiseksi" ja "normaaliksikin". Asiaan kannattaa tarttua kokonaisvaltaisesti, eikä vain koittaa hoitaa joitain tiettyjä täsmällisiä oireita tietyillä ja täsmällisillä menetelmillä (kuten esim lääkehoidossa yleensä tehdään). Vaihtoehtohoidoista voit saada montakin mukavasti hyvinvointiasi ja henkistä tasapainoasi tukevaa apukeinoa. Terveet ja tasapainoiset elintavat ylipäätään ovat tärkeässä asemassa myös tämän sairauden hoidossa. Kiinnitä huomiota ravitsemukseen ja riittävään rasvahappojen, vitamiinien ja kivennäisaineiden saantiin. Liiku, harrasta ja NUKU säännöllisesti.

Kun tarkastelet itseäsi ja toimiasi mahdollisimman objektiivisesti huomaat varmaan, että tietyt asiat, tilanteet ja ihmiset tukevat henkistä tasapainoasi ja hyvinvointiasi. Toisilla taas on päinvastainen vaikutus. Koita mahdollisuuksien mukaan välttää kaikkea sellaista, joka horjuttaa tuota äärimmäisen herkkää ja särkyväistä tasapainoasi ja ajaa sinut äärimmäisyydest toiseen, masennuksesta maniaan. Yksinkertainen, sopivasti rutinoitunut arki on paras ja turvallisin ystäväsi, niin tylsältä ja harmaalta kuin se kuulostaakin. Tasapainoilu kuilun ja korkeuksien välillä on meille äärimmäisen haastavaa ja avuksi kannattaa valjastaa ihan mitä tahansa, millä vain voisi olla vaikutusta -siis positiivista sellaista. Esimerkiksi tietyillä väreillä on maadoittava ja rauhoittava vaikutus; ruskea luo turvallisuutta, vihreä rauhoittaa ja sininen viilentää, koitapa kahlita niillä alkava maniasi. Masentuneena taas voit löytää ilon pilkahduksia ja energian purskahduksia keltaisesta, oranssista ja voimakkaasta punaisesta. Aromaterapiasta voit löytää myös omat, itsellesi sopivat "upperit" ja "downerit", joita vaihtelet tarpeen mukaan. Musiikillakin on suuri vaikutus mieleen ja sieluun. Jopa ihmisistä ympäriltäsi löydät nämä dualistiset ominaisuudet! Jotkut saavat levottoman mielesi tyyntymään ja palauttavat sinut maan pinnalle, toiset taas osaavat nostattaa ylös syvimmästäkin suosta. Muista vain, että äärimmäisyydestä toiseen osaat vähän liiankin hyvin poukkoilla ilman sitäkin, että käyttäisit näitä kaikkia apukeinoja korostamaan ja vahvistamaan vallalla olevaa tunnetilaasi ;). Sinä tarvitset niitä päinvastoin hillitsemään ja tasoittamaan itseäsi.

Jos jotain positiivista koittaa tässä tilanteessa nähdä, niin ainakin sen, että maanisdepressiivisyyteen on sidottu valtava määrä luovaa energiaa -se täytyy vain oppia kanavoimaan oikealla tavalla! Mikä se sinun tapasi sitten onkin: taiteet, käsityöt, ruuanlaitto, liikunta, puutarhanhoito...Me olemme myös taatusti tunneihmisiä, niin hyvässä kuin pahassakin. Ei meistä koskaan tule tasaista harmaata massaa, eikä tarvitsekaan. Pitää vain oppia karsimaan ne vahingollisimmat ääripäät pois ja liihotella sitten sillä välillä ylös ja alas loivempaa ja seesteisempää polkua  ;)

Ainakin hän on hengissä. Ja ehkä annostus tai lääkeaine on väärä. Joskus menee tovi ennen kuin löytyy oikea taspaino. Sinun tehtäväsi on olla tukena. Pahinta mitä voit tehdä on kertoa "miten hauskaa seuraa" ystäväsi oli ennen. Arvaa vain miltä hänestä silloin tuntuisi! Lähetä hänelle positiivisia energioita ja enkeli turvaksi suojelemaan ja antamaan voimia.

Niin - ikävä kyllä olen nähnyt myös näitä puuroutuneita ihmisiä - mutta voisiko lääkitys olla väärä, kun sehän on ammattitaidolla räätälöity kunkin yksilöllisen tarpeen mukaan  ::)

Hieman lisää pohdintoja...

Esim. päänsärkylääkkeiksi lääkärit määräävät lääkkeitä, joiden sivuvaikutuksena mainitaan mm. päänsärky...

Nykytrendi on että keksitään lääke, jolle pitää keksiä asiakaskunta... mielenkiintoisia syndroomia hoidetaan nykyään  ;)

Täydentävät hoitomuodot saattavat tosiaankin vahvistaa ja vähentää lääkkeen vaikutusta. Siksi omahoito siinä vaiheessa kun ollaan valittu kemiallinen lääkitys, ei ole oikein suotavaa. Ammattitaitoiset terapeutit voivat kuitenkin selvittää mahdollisen lisäavun ja yhteistyössä lääkärin kanssa saattavat saada purettua liikaa lääkitystä ja löytää oikean tason elimistön tasapainottamiseen.

Aromaterapiassa jotkut öljyt käyttävät samoja solureseptoreita kuin jotkut kemialliset lääkkeet - tämän vuoksi on tärkeää käydä ammattitaitoisella hoitajalla.

Fytoterapiassa jotkut yrtit kumoavat joidenkin kemiallisten lääkkeiden vaikutuksen - mutta jotkut yrtit saattavat myöskin voimistaa niitä... ammattitaito...

Kukkaterapialla ei ole vastaavia kontraindikaatioita. Se on energiahoito...

 :smiley6600:  :)  :)

 :2funny:

...anteeksi, en voinut mitään ::)

Siis ihastuttavan optimistinen asenne, mutta tässä nyt taas peräänkuulutan sitä realistisuutta, joka kaksisuuntaiselta pääsee muutoinkin ihan tarpeeksi helposti karkaamaan, ilman että sitä niin kamalasti rohkaistaisiinkaan.

Ymmärrän kyllä tavallaan pointtisi hyvin. Lääkehoitoon ja länsimaisen koululääketieteen tarjoamiin ratkaisuihin yleensäkin on järkevää suhtautua kriittisesti, kun on kyseessä sairaus tai tila, joka kumpuaa pikemminkin sielusta ja psyykestä kuin silkasta fysiikasta ja kemiasta. Silti lääkehoidollakin voi, ja usein onkin, paikkansa ja aikansa ja ainakaan itse en varmasti olisi pärjännyt edes hengissä tietyn elämän vaiheen yli ilman niitä.

Enkeleistä ja henkioppaista voi joku saada apua myöskin, mutta yskinomaisena pelastajana ja "vapauttajana" ne tuskin toimivat.

En nyt osoita tätä pelkästään sinulle, vaan myös muille ketjuun vastaileville, että jos ei sairaudesta (tai miksi ikinä tätä tahtookaan kutsua) ole omakohtaista kokemusta tai laajempaa tietoa, niin kannattaa muistaa että maniassa tuo arvostelu- ja ohjeiden suodatus kyky ei tosiaan aina ole maan mahtavin. Siksi hyvääkin tarkoittavat neuvot saatetaan tulkita liian kirjaimellisesti ja yksioikoisesti.

Täältä omalta koneelta käsin voi olla vähän vaikeaa tulkita ja arvioida toisen ihmisen vointia ja henkistä tilaa. Siksi haluan ainakin omalta osaltani muistuttaa, että kuka kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai mistä tahansa muustakaan mielenterveysongelmasta kärsivä tätä ketjua lukeekaan, pitäisi mielessä sen, että täällä olemme neuvoja antamassa vain me yksityiset, anonyymit ihmiset, joilla ei välttämättä ole lääketieteellistä koulutusta tai pätevyyttä todella vastata näihin kysymyksiin. Kaikista ratkaisuista ja päätöksistä oman tilanteen ja sairauden/ongelman hoidon suhteen kannattaa ensin keskustella sinua hoitavan lääkärin ja/tai terapeutin kanssa ja myös sellaisten läheisten, jotka parhaiten tuntevat sinut ja tilanteesi ja osaavat parhaiten arvioida sitä silloinkin, kun oma arviontikykysi on syystä tai toisesta mahdollisesti alentunut tai hämärtynyt.

 :)

Näin on näreet.

Hienoa keskustelua herättänyt tämä !  :smitten: Omasta puolestani voin sanoa sen, että olen tämänkin sairauteni kanssa jo täysin "sinut". Ja ERITTÄIN hyvin olen itse oppinut havaitsemaan, milloin mihinkin suuntaan ollaan menossa. AINA kyseenalaistan kaikkea, enkä "sokeasti" usko mitä puhutaan tai kirjoitetaan. Eli MINUN kohdallani oma tämänhetkinen lääkitykseni & terapiani toimii vallan mainiosti !! Lähinnä tahdoin vain saada tietoutta/kokemuksia yms. mitä muilla ehkä on tai on ollut kokemuksia erilaisista hoidoista tai lääkkeistä. Joku sopii toiselle, toiselle taas ei. Minulle esim. Risperdal ei sopinut LAINKAAN ! Se sai minut juuri tuollaiseksi jähmeäksi, tahdottomaksi, ilmeettömäksi, sammaltelevaksi, väsyneeksi zombieksi. Ja kuukautisenikin loppuivat täysin ja KOKO AJAN oli täysin kummallinen olo. Sen sijaan taas Seroquel sopinut minulle todella hyvin ! Minulla on myös onneksi todella hyvä huumorintaju ja sopivasti itseironiaa, joiden myötä olen myös hyvin pärjännyt. Sillä pärjää melkoisen pitkälle, kuten yleensäkin positiivisella ajattelulla, jota etenkin rakkaat SISKONI minulle opettaneet. Suurkiitos heille !!  :smitten: VAIKKAKIN  minulla siis todettuna 3 sairautta, kaksisuuntainen mielialahäiriö, alkoholismi ja paniikkihäiriö (johon juuri tänään sain varmistuksen) Luultiin ensiksi epilepsiaa... En ole "seinähullu"... ! Lähipiirini voi todistaa !  ;) Heh, hee...  :smitten:  :uglystupid2:  ;D

Kiitos infosta Ozzette. :smitten:

Tuota noin,oireet ovat siis lähes samat kuin amfetamiinin käyttäjilläkin.
Nyt ymmärrän kyllä tämän"älä veikkonen toivo"tokaisun.

Tästä on puhuttu paljon vähemmän kuin masennuksesta,joten olipa valaiseva ketju.Ymmärrys kasvaa taas siihenkin suuntaan.Kiitos! :angel:

Juups, melko samansuuntaiset Chandra... Varmaankin jotkut välillä saattavat luulla, että on huumeissaan... Ainakin olen joskus huomannut, kun katsotaan pitkään...  ;)  Tai noh, lääkkeissähän minä koko ajan olen ja joskus lisäksi kännissäkin, mutta... :buck2:  :2funny: Huumorinkukkani se kukkii jälleen... !!  :D

Sepä se on tärkein ja kaunein kukka!

Aina ei naurata,mutta jälkeenpäin vaikeistakin asioista löytyy kummasti huumoria,ken sen puolen taitaa,,

Sinulla tuntuu sitä olevan!Zemppiiiiiii  ;D  :smitten:

Mun vanhimmalla tyttärelläni on kanssa diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja harmittaa niin vietävästi kun se ei huoli minkäänlaista apua :'( vaikeaa nähdä kun lapsi kärsii, tai no hän onkin 19v mutta minulle aina lapsi :smitten: hän ei huoli mitään psyykelääkkeitä, mielummin vetää lärvit ja panikoi kun ottas mitään...eli ei hyväksy sairautta..mieletön kapina päällä :knuppel2: mutta minkäs teet kun katsoa sivusta ja yrittää ymmärtää sano sille niin tai näin aina sen mie teen väärin päin siksi olenkin antanut sille omaa rauhaa :coolsmiley:

Kovin on tuttua tekstiä täällä :smitten:
Aivan ihana ketju muutenkin.Kiitos aloittajalle rohkeudesta. :angel:

Tuo suhtautuminen aikuisen lapsen ongelmiin on perin vaikea ja pitkä tie.
Olen sitä opetellut vuosia esikoisen kanssa,jonka hyvin nuorena sain.

Silottelin tietä pitkän aikaa ja vein väkisin milloin minnekin apua saamaan.
Eihän se sillä tavalla voi toimia,mutta kun oma huoli ja suru esti näkemästä. :'(

Yksi keino,minkä oivalsin,oli mennä pitkälle  ;D ajassa taaksepäin,omaan nuoruuteeni.Mitä itse otin vanhemmiltani vastaan?Miten noudatin heidän neuvojaan?Miten yleensä suhtaudun pakottamiseen?

Eli lastemmekin on itse tiensä kuljettava,itse itsensä löydettävä.
Ollaan läsnä kun kuuntelijaa tarvitsevat.Autetaan kun sitä tosissaan pyytävät.
Ja keskitytään myös hoitamaan omaa jaksamista ja hyvinvointia.

Iloa ja jaksamista meille kaikille! :smitten:

Kiitokset vaan myös kaikille teille itsellennekin !! Rohkea rokan syö...  ;)  :smitten:  :smitten:  :smitten:

Voisikohan eräs läheiseni käsriä myös tästä? Hänellä voi mennä viikko kausia lujaa, alkoholia, holtittomia suhteita, energiaa riittää ja ei pysy paikallaan. Sen jälkeen masennusta. Ei kestä oikein olla selvinpäin.

Voisipa olla hyvinkin mahdollista ! Kannattaa mennä psykiatrin tms. pakeille ja kartoittaa asia... Nykyään on hyvä ja turvallinen lääkitys, joka ainakin minun kohdallani tosiaan toiminut, terapian lisäksi.

Kiitos vastauksesta jälleen Ozzette!

Voi olla epävakaa persoonallisuushäiriökin, se voi tietyissä elämänvaiheissa ja tilanteissa naamioitua hyvinkin maanisdepressiivisyydeksi. Minulla itseasiassa ovatkin nämä kaksi rinnakkaisdiagnooseina ja aika ajoin olenkin taipuvainen uskomaan, että tämä persoonallisuushäiriö onkin itseasiassa pääasiallinen ongelmani. Myös eräs ihana, matkan varrella minua hoitanut lääkäri oli sitä mieltä, ettei minulla välttämättä siis kaksisuuntaista mielialahäiriötä olisikaan, mutta ei osannut/uskaltanut varmuudella aikaisempaa diagnoosia kumotakaan.

Tuo persoonallisuushäiriöhän on siinä mielessä "helpompi" ja "parempi", että siihen ei välttämättä tarvita lääkehoitoa (eikä sen yleisesti ottaen uskota tähän tehoavankaan) ja se voi myös jonkin verran helpottaa ja rauhoittua iän myötä. Toisaalta taas riittävä sitoutuminen ja reagoiminen hoitoon (esim. terapia) on erittäin vaikeaa ja vääristynyt maailmankuva, sekä syvälle juurtuneet "virheelliset" toimintamallit voivat merkittävästi hankaloittaa pärjäämistä opiskeluissa, työelämässä ja ihmissuhteissa.

Parhaassa lykyssä tuo kaikki voi johtua vain siitä, että ystävälläsi on vain hankala elämäntilanne meneillään, ehkä jonkinlainen sisäinen kriisin ja/tai kasvun paikka...

Oli miten oli, varsinaisten diagnoosien laatiminen kannattaa jättää ammattilaisten tehtäväksi. Ehkä voit kuitenkin hienovaraisesti koittaa ilmaista läheisellesi, että olet hänestä huolissasi ja kertoa hänelle, jos olet sitä mieltä, että ulkopuolinen keskusteluapu voisi olla hänelle hyväksi.

Hei
Miten on auringon valon vaikutus mielialaan?
Yleensa valon pitaisi piristaa ja antaa elanvoimaa, vai olenko vaarassa?
Aurinkoa Diamond

Auringon vaikutus,,hmm

Onhan sillä suuri vaikutus ainakin masentuneelle.
Tosin siinä pahimmassa vaiheessa,sekin tuntuu kuin pilkkaavan kurjaa oloa läsnäolollaan. :tickedoff:
"Pilaa"hyvän harmauden.  :knuppel2: ;D

Mutta toipumisen puolelle siirryttäessä ,antaa kyllä potkua siihen.
Toki on myös ihmisiä,jotka masentuvat nimenomaan kesällä,mutta lienevät kuitenkin vähemmistö.

Tämä meidän pitkä,kylmä ja pimeä aika on jokseenkin kuluttavaa. :-[

Minulle on aina kevät ja syksy tupannut olemaan vaikeinta aikaa... Eli minua ei ainakaan auta kevään lisääntynyt valo... Nytkin matalapainetta... Mitenhän kauan tätä ahdinkoa enää jaksaa... Minut on liikakuormitettu kaikenlaisilla huolilla ja vastoinkäymisillä. Jossain tulee VÄKISINKIN se raja vastaan. En oikein nyt osaa olla iloinen ja positiivinen, vaikka tiedän, että pitäisi...  :'(  :idiot2: :idiot2:

Älä ota paineita positiivisuudesta Ozzette! ;)

Katsos,vaikka siitä paljon puhutaan,niin tuskinpa me muutkaan jatkuvassa positiivisuuden tilassa"lillumme".

Ei pidä olla,jos ei siltä tunnu.Parempi itkeä,jos itkettää ja suuttuakin saa. :'(  :tickedoff: :tickedoff:

Parempi on purata nuo tunteet vain suosiolla,kuin yrittää hampaat irveessä hymyillä.
Kyllä se ilo ja positiivinen asennekin taas päätään nostavat.

Välillä kun itsellä noita päiviä ettei jaksaisi nousta ylös,jään yksinkertaisesti sänkyyn.
Oikein siellä kierin ja möyrin harmaissa aatoksissa.Annan periksi ja käyn ne tunteet läpi.Kyllä sieltä sitten taas,,joskus menee nopeasti ohi,välillä vaatii pitempää selvitystä.

Toivotaan,että helppaa sullakin taas! :smitten:

Juuh, kyllä kai se taas jossain vaiheessa... NYT en vain enää yksinkertaisesti JAKSA ! Energiat ihan nollissa... Täysin puhki/rikki... Olen särkynyt saviruukku... En ota paineita, päinvastoin ! Teen TODELLAKIN tuon, että VAIN ja AINOASTAAN lepään, nukun tms. Tulkoon sitten vaikka kuka ovelle kolkuttelemaan !  :buck2:

Kiitokset vain !  :smitten: Nyt oloni onkin hiukan parempi... Ei niin synkkä ja negatiivinen. Yritän nyt vain todellakin levätä ja rentoutua kunnolla, jotta taas jaksan paremmin. Ja ENNENKAIKKEA yritän olla huolehtimatta, murehtimatta ja ajattelematta LIIKAA näitä "maallisia" arkipäivän asioita... Se ei mitään auta, päinvastoin. Sillä saan itseni vain huonompi vointiseksi, nimenomaan herkän psyykkeeni osalta. Nyt vain ikäänkuin "heittäydyn" ja katselen, kuulostelen, odottelen, mitä tuleman pitää. Kaikki paineet/huolet yritän totaalisesti unohtaa.  :angel:

Minulle eräs neurologi ainakin sanoi, että auringolla on suora vaikutus serotoniinin erittymiselle. itse kärsin paniikkikohtauksista joihin vaikuttaa suurelta osin vähäinen serotoniinimäärä kehossa. Kohtaukset ovat pahimpia ja tulevat useammin synkkiin vuodenaikoihin, kun taas kesällä on paljon parempi olla kun saa nauttia auringosta ja sen "parantavista" voimista =) Korjatkaa jos olen väärässä, mutta serotoniini on juuri se välittäjäaina joka liittyy läheisesti mm.masennukseen, alakuloisuuteen etc.

Ozette voimia sinulle!!!!! Et tiedäkään kuinka paljon rehellisyydelläsi ja rohkeudellasi saatat toisia auttaa!! jatka samaan tahtiin! Olet hieno ihminen!

Kiitos kauniista sanoistasi zanah !  :smitten: Näin toivonkin sydämestäni, että voisin niin hyvin kuin mahdollista auttaa, tukea, opastaa muita ! Ja sama toisinpäin... Eli itsekin hyvin kiitollisena otan kaiken muiden sanoman vastaan ! Love is in the air !!  :smitten:  :angel:  :D

Hei! Minulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö non puolitoista vuotta sitten. Jouduin sairaalaan pskoosin vuoksi.Nyt sitten olen popsinut eri määriä lääkeitä vaivaani, aluksi lääkeitä oli niin paljon, että en ollut tässä maailmassa ollenkaan...Nyt sitten on pikku hiljaa lääkeitä vähennetty ja on joutunut kohtaamaan tämän kovan maailman.Ja nyt yritän selvitä välillä masennuksesta ja välillä yli meno kaudesta.Tosin on hyvä terapeutti jolle voin huoleni heittää, aina välillä. Kiitos rohkeasta aiheesta ja voimia kaikille jotka on samassa veneessä!! Kirjoitelkaa kokemuksi ja kömmähdyksiä joita tulee vastaan! Tämähän on tuttua niille jotka tätä sairastavat( Elämä on yhtä kaaosta :uglystupid2:) Terveisin  Ponkka! :D :D

Juuri sitähän se Ponkka on, oli sitten sairas tai ei. Omasta kokemuksestani voisin sinulle sanoa, että mitä kauemmin on sairastanut, sen helpommaksikin se tavallaan tulee. Eli oppii tuntemaan itseään, sairauttaan, oireitaan paremmin ja tulee koko ajan enemmän "sinuiksi" sairautensa kanssa. Minulle ainakin on käynyt niin... Pystyn elelemään ihan täysipainoista ja hyvää, ihanaa elämää !!  :smitten: Ja minulla hirmuisesti hurttia huumoria mukana ! Osaan vitsailla ja nauraa itsellenikin sekä yksin, että muiden kanssa ! Vaikka vakava sairaus olisikin, ei se tarkoita, että pitäisi vajota synkkyyteen, huumorittomuuteen ! Elämä on ihanaa ! Aina välillä...  ;)  :smitten:  :angel:

No niin... Jälleen kerran ! Eli juuri kun LUULIN olevani taas hiukan positiivisemmassa mielentilassa, niin ei !  :tickedoff: Eli olen superonnellinen siitä asiasta, että minulla olisi nyt mahdollisuus saada ja jakaa uusi asunto kahden ihanan ihmisen kanssa... Huomenna menemme sitä katsomaan ja se on meidän, mikäli vain otamme sen. Mutta... Liekö tosiaan syy hormoneissani vai depressiossani, kun hetkessä suistuin taas raiteiltani kohti synkkyyttä... Vai olenko sitten "lataamoa" vailla "HULLU" tai VAINOHARHAINEN !!! ??? Olin tuosta asiasta tosi iloinen ja onnellinen & tohkeissani, mutta suorastaan RAIVOSTUIN ja petyin suuresti siitä, kun erään ihmisen moralisointi alkoi asiasta ilmoittaessani. Sinne katosi tuo riemu... Tuli vaan niin mieleen, että olen TYHMÄ, YKSINKERTAINEN... Vaikka olenkin tietyllä lailla "hullu" kun maanis-depressiivinen, niin EI kai se minusta kuitenkaan TYHMÄÄ tee ! Tuntuu, että minua kohdellaan välillä kuin jotain idioottia, joka ei tajua, mitä tekee... Ja voin VAKUUTTAA nämä FAKTAT ! Eli: 1. TÄMÄ ASUNNONHAKU OLI KAIKKIEN MEIDÄN MUUTTAJIEN YHTEINEN TOIVE/IDEA, ELI EI KENENKÄÄN MEISTÄ MÄÄRÄÄMÄ/PAINOSTAMA. 2. EMME MUUTTAISI, ELLEMME KOKISI ASIAA HYVÄKSI, EMMEKÄ MUUTAKAAN, MIKÄLI ASUNTO EI TYYDYTÄ. 3. EN OLE MENOSSA NS. KENENKÄÄN "ELÄTETTÄVÄKSI/SIIVELLÄ-ELÄJÄKSI" VAIKKA KÖYHÄ OLENKIN JA JOTKUT NIIN TUNTUVATKIN AJATTELEVAN... Eli kiteytettynä voisin sanoa, että matto vedettiin jälleen alta ja puukkoa tuli selkään, JUURI, kun olin jälleen saamassa kiinni yhdestä onnen ja toivon asiasta elämässäni ! Eli KENEEN voi ylipäätään enää tässä maailmassa luottaa, kun ei edes tuttuihin... !?  :tickedoff: Koko ajan löytyy moralisoijia, neuvojia, kyseenalaistajia, kritisoijia, tuomitsijoita yms. yms. Osaan kyllä ITSEKIN ajatella ja tehdä JÄRKEVIÄ ratkaisuja ! Aina tuntuu löytyvän sillekin kyseenalaistajia... MITEN ONNELLISUUTENI, ITSETUNTONI, POSITIIVISUUTENI, VOIKAAN KOSKAAN KUNNOLLA KASVAA JA KUKOISTAA, KUN AINA JOKU, JOLLEN MINÄ ITSE SEN RUNTTAA MAAN RAKOON JA LATISTAA... Lisää vaan paskaa niskaani, kiitoksia vaan ! Ja haukkukaa vaan ihan vapaasti... Kaiken senhän kai ansaitsenkin...  :'(  :'(  :uglystupid2: Tuntuu, että luotto menee ihan kaikkeen ja kaikkiin...

Sinä olet johonkin asti päätöksesi tehnyt, pysy siinä!

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että läheisesi voivat 'tarvita sairauttasi'?
Jos alat tehdä omia itsenäisiä erilaisia päätöksiä, vaikka he haluaisivat sinua omalla tavallaan tukea, he eivät kykene, koska silloin he 'ovat omillaan'...
Et ole se, mihin he ovat tottuneet...
He joutuvat muuttamaan kuvaansa sinusta ja heidän maailmansa muuttuu...
Se on heidän tuskaansa..tuskaa siitä, että he joutuvat samalla muuttumaan sisäisesti itsessään, kun sinä muutut.
Älä suostu ottamaan sitä vastaan!
Kerro, että et halua kuulla moista, älä anna tilaisuutta puhua sinulle tuollaisia! Ole luja sen suhteen, jos voit ja jaksat!

Nämä vain oli hetken ajatuksia...mitä tuli mieleeni, kun kuin kirjoituksesi!
Tsemppiä ja rohkeutta ja voimia Sinulle!  :smitten:

Kiitos, Mi-Olea !  :smitten: Juuri siltä minusta tuntuu, että muut tuntuvat tietävän aina pahaiten, mitä minun tulisi/pitäisi tehdä... Tai jättää tekemättä... Tuollainen loukkaa minua syvästi, eikä herätä luottamusta mihinkään. Enkä kertakaikkiaan VOI sille mitään, jos mieleni on maassa ja herkässä tilassa. Tuollainen ei ainakaan asiaa paranna... Ja VAIKKA olen vielä alkoholistikin kaiken lisäksi, niin voin VAKUUTTAA, että humalassa EN OLE ! Vaikkakin silloinkin käytökseni muuttuu aggressiiviseksi... No, niin, tuossahan tuokin taas tuli... Eli siitäkin pitää muita koko ajan vakuuttaa, todistella...  :'(  :'(  :uglystupid2:

Vielä "jaarittelen"... Eli tuo kaikki kertomani ennenkaikkea siis loukkaa älyäni, kun tulee olo, että olen joku idiootti, joka ei itse osaa ajatella ja toimia. En koskaan ole pitänyt siitä, että asioihini liiaksi puututaan... Kyllä aina kyselen neuvoja ja pyydän apua, kun tarvetta on. Ja koska elämäni ei todellakaan ole ollut helppoa, vaan olen joutunut tosissaan kestämään hirmumäärän kaikenlaista "paskaa" ja vastoinkäymisiä, niin EN TODELLAKAAN kaipaa niitä lisää ! Eli minua EI enää poljeta, latisteta yms. ! Monilta tahoilta sitä on tullut jo ihan tarpeeksi... Tämä on MINUN elämääni ja elän sitä aina juuri siten, kuin parhaaksi koen !  :smitten:  :angel: Kiitos kaikille ymmärryksestä ja kannustamisesta !  :smitten: Ja siitä, että jaksatte lukea "höyryämisiäni"...  ;)

No hei taasen! Taas on yksi päivä taasen melkin takana , ilman se kummempi kaaoksia!  : :uglystupid2::Ja voi taas onnittella itseäni, että selvisin tästäkin päivästä kunnialla! ;) Elämä on kuitenkin yhtä vuoristorataa, tunteet tulee ja menee sellaisella vauhdilla ettei mukana meinaa pysyä. :o Ehkä lääkitä on liian vähän, mutta kun kuitenkin haluaisin tuntea edes jotain ...Enkä olla vain tunteeton mohkäle. :buck2: Kiitos kaikille jotka tänne on kirjoitellut asiasta!  : ;D:Kaikille kaikkea hyvää ja hyvää mieltä edes hiukan! Terveisin Ponkka ::)

Juu, eräänlaista vuoristorataapa tosiaan... Varmasti uusimmista negatiivis-sävytteisistä kirjoituksistanikin huomaa, että depressiovaihe menossa... Mutta, mutta... Kyllä sekin aikanaan helpottaa !  :smitten: Nyt täytyy vain keskittyä ihan itsensä hoitamiseen ja voimien keräämiseen. Tämä olotila on kyllä äärimmäisen ärsyttävä... Kun mieli ja kroppa niin rikki ja puhki. Mitään ei jaksa ja mikään ei oikein huvita... Inhottavaa synkkyyttä !  :tickedoff: Ja kun kaikenlaista tulee laiminlyötyäkin... Peruu kaikki tapaamiset, ei käy yhtään missään, paitsi juuri ja juuri kaupassa. Eikä tee mitään muuta kuin löysäilee, nukkuu, syö. Yleistä super-löysäilyä...  :buck2: Ja kun ei jaksa huolehtia EDES hygieniasta. Noh, aikansa kutakin. Löysäillään nyt sitten täysin rinnoin... Kovassa paineessa ja puristuksessa olenkin pitkään ollut.