Astro Foorumi

Jaahas, sain taas kuulla, miten edellinen poikaystäväni on kihlannut seuraajani heti lyhyen seurustelun jälkeen! Ihmettelen aina samaa asiaa; kerta toisensa jälkeen on käynyt näin. Tuntuu kuin olisin joku personal trainer tähän asiaan!

Vai olisiko se joku karmallinen juttu. En haluaisi ajatella olevani niin hankala ja karmea kumppani, että heti kuka tahansa muu tuntuu taivaan lahjalta >:(

 >:( :( ??? :-[ :-\ :'( :idiot2: :crazy2: :tickedoff: :uglystupid2: :smitten:

Voipi olla karmallinen juttu. Mutta jotkut miehet, monetkin, tuntuvat olevan kykenemättömiä olemaan hetkeäkään yksin.

 :smitten:

Ja vielä, et varmasti ole karmea kumppani, usko pois  :)

Musta se on vaan miesten tyyli. Ne ei kestä yksin olemista, näin mä sen ainakin ajattelen.  :knuppel2:   :knuppel2:  :knuppel2: Me naiset ollaan niin fiksuja, että ymmärretään läpikäydä epäonnistuneen suhteen ennen kuin hyppäämme toisen miehen kelkkaan.

Asiahan on näin, että me valitsemme itsellemme tietynlaisia miehiä. Minulla on ollut 6 alussa aivan ihanaa poikäystävää, jotka kaikki päätyivät myöhemmin hakkaamaan minua jossain vaiheessa suhdetta. En siis kuitenkaan tehnyt mitään väärää, että olisin sen ansainnut. No, mietin että vika on siis kai minussa. Rakastuttuani seuraavan kerran, en rakastunut näihin samoihin piirteisiin, joita exissäni rakastin. Oli kyllä vaikeaa aloittaa taas uudestaan sen pelossa, mutta sen vaan tiesi.. Nyt kihloissa kolmatta vuotta  :) 

Outituulikki, mieti onko eksissäsi jotakin yhteisiä piirteitä, tai siis yksihän on jo paljastunut.. he eivät pärjää yksin..

Oletko sinä ollut jokaisessa tapauksessa se suhteen päättänyt osapuoli? Tulee mieleen, että ehkä miehinen itsetunto on saanut kolauksen ja on pakko näyttää mahdollisimman nopeasti, että muille kyllä kelpaa vaikkei sinulle kelvannutkaan...?! :o Tokihan tuolla perusteella hätäisesti kokoonkyhätty suhde ei kertakaikkiaan _voi_ kestää kovin kauaa - paitsi kai poikkeuksellisen hyvällä tuurilla, mutta todennäköisesti mies joutuu kuitenkin vielä yksinäisyyttäkin opettelemaan ja käymään myös päättynyttä suhdetta lävitse...

Mutta jos olette tehneet lopettamispäätökset yhdessä, niin sitten en osaa sanoa mitään.... :-[

Huomenta; minä olen muutamassa tapauksessa ollut kissan pöydällenostaja ja päätöksen lopullinen tekijä, lähtijä. Syynä on ollut millon ansaitsematon väkivalta (ei kai ansaittua väkivaltaa ole, mutta tiedätte mitä tarkoitan...), milloin kumppanin sairaanloinen mustasukkaisuus, milloin pettäminen tai itsetuhoinen käyttäytyminen ja tietysta alkoholi (pulma-alkoholi).

Yhteisiä puolia näissä veijareissa...sitä pitää miettiä ajan kanssa. Nyt aamiaiselle! ;)

Mä kanssa mietin usein samaa.Itse erosin pitkästä liitosta ja edelleen olen yksin.Mutta exä jo kihloissa paljon paljon nuoremman kanssa.Ei silti ikä ole mikään juttu mutta kummiskin se että heti kihloihin ennenkun olimme edes kokonaan eronneet.Kaksinnaimista :D Mutta myös olen enemmän ja enemmän kai sitten liikaakin jo koettan miettiä onkos tässä pakko muuttaa omaa itseään ja alkaa ns.olemaan helppo nakki ja punkaa kaikkien kanssa samoin tein,tuntuu muutes jäävän nuolemaan näppejä.Kun nykyään kaikki tunutvat aloittavan suhteet ensin annetaan ja sit katotaan tyyliin  :2funny: No katselaan ja odotellaan vai mitan sitä en tiedä,mutta täällä kanssa samaa tyyppiä....

En välttämättä edes halua vakavaa seurustelua. Minusta on hauskaa joko olla sängyssä 1 tai 2 tyypin kanssa ja keskustella henkevästi suhteista heidän kanssaan. Sen tiedän että olen edelleen haluttava miehille, ja koetan selvittää onko ne yleisesti vain elukoita, joita tarvitaan siitokseen (ja heidän omasta mielestä uran ja rahan tekemiseen)vai onko niissä jotain muutakin sisältöä. Tänään huvitti taas flirttailla, en tiedä mistä se tuli. Olen ollut Miehille tarpeex kauan kiukkuinen. Serkku muistutti että miehillä on suorituspaineita.

Ja on totta että ei ne yksin kestä, siinä niillä ei ole kovin paljon logiikkaa kun eräänkin TÄYTYI lopettaa suhteemme, ei edes seksiä ja kuitenkin se tarvii seksiä joltakulta, kuten olen huomannut. Jaa että mitä Minä sitten tarvitsen..  ::)

Moi.

Yhteisiä piirteitä kuudessa exässäsi on reppanuus. Mainitsithan jo neljä piirrettä minkä takia olet pistänyt suhteen poikki (tulkitsin näistä neljästä piirteestä kasaantuvan neljä eri tapausta/eroa). Ei ole täten yllättävää, että kaikki exäsi hankkiutuvat nopeasti seuraavaan "suojaan".

Seuraava kysymys kuuluneekin sitten, että miksi niin on käynyt. Yhden syyn olen havainnut sopivan moneen naiseen (olen itse mies): Naiset eivät tunne miehiä. Mies saattaa nopealla vilkaisulla havaita toisen miehen olevan surkimus. Onhan miehet eläneet koko ikänsä miesten keskuudessa ja täten oppineet erottamaan jyvät akanoista. Sama tietty toisinkin päin (naiset tuntee naiset). Eli mitä tästä opimme... Kandee näyttää ehdokasta isukille/äipälle (tai vastakkaista sukupuolta olevalle kaverille) ja odottaa kommentteja. Hauskaa tässä on se, kuinka järkyttävän laajassa mitassa tuntemani naiset ovat haksahtaneet täysiin surkimuksiin (eli ette ole yksin). Suhde hyvien ja surkimusten välillä on järisyttävä surkimusten hyväksi.

Tosiäijäthän on kaiken kummastuksen lisäksi olleet kokoajan ilman naista! Ihmeellistä... Okei, ihan viime aikoina on kaveripiirini (kunnon miehiä) alkanut varautua  ;D (sähkötekniikkaa u know). Naikkosia on alkanut löytyä kainalosta tai mistä nyt milloinkin, mutta vuosikausia meni niin, ettei meillä kellään ollut naista. Aikansa kun punnersi, alkoi tapahtua.

Voisikohan tässä tehdä varovasti rajun yleistyksen... Miehiä on kolmea sorttia:
luusereita, gigoloita (kuuluvat surkimusten pääryhmään) ja sanotaan nyt äijät. Luuserit ei pärjää ilman naista, gigoloita ei huvita olla ilman naista ja äijille ei kelpaa mikä vaan nainen. Viimeinen ryhmä taitaa olla se hiljaisin.... en tiä miks.

Kyl niillä miehilläkin järkee on, ne ei vaan puhu siitä (paitsi minä ;D). Tosin en minäkään aina saa puheenvuoroa, ku toiselta puolelta tekstiä tulee tarpeeks tunteella. Silloin sitä helposti menee aivot vastaanotto- ja kuuntelulinjalle. Sitten kun toinen osapuoli lopettaa, niin eipä siinä enää olekaan mitään sanottavaa, kunnes aivot palautuu... ja on saanut pureskeltua saamansa tiedon.  :o

Tulipahan vuodatettua...  ;) Mahtavia hymiöitä täällä...  :uglystupid2: :2funny:

Hmmm... Minulla on oikeastaan vähän sama juttu. Yhdellä oli uusi jo ennen kuin erottiin, yhdellä oli uusi seuraavana viikonloppuna eron jälkeen ja tällä viimesellä meni peräti 2kk kunnes "se oikea" astui kuvioihin.

No mutta... En pidä sitä ongelmana. Omapa on jokaisen asia haluaako heti uuteen suhteeseen vai ei. Toiset kykenee siihen ihan oikeesti, useimmat vie edellisen suhteen ongelmavyyhdit seuraavaan suhteeseen.

Kannattaisi löytää mies, jolla on hyvä itsetunto. Ei reppanaa eikä egoistia, vaan tervejärkinen ja tasapainoinen, ilman päihdetaustaa. Mistä sen löydät? Ne on kotona telkkarin ääressä, juoksulenkillä tai viereisessä lähi-Siwassa.  ::)

Mä ajattelin oikeasti repästä ja pyytää joskus jotain ihan random-miestä treffeille. Selvin päin. Vaikka kaupassa.  ;) Kerron sitten miten kävi!

Tai mitä merkitystä sillä on mitä suhteen toinen osapuoli tekee suhteen päättymisen jälkeen??????

Totta, on se niinkin....

Hmmm.. ??? Mutta..? ???
Mitä sillä on väliä, löytääkö se ex uuden rakkauden heti
vai hetken päästä eronne jälkeen? :idiot2:

Eikö se ole pääasia ja hienoa, että hän on tyytyväinen oloonsa
ja päässyt yli eronne?

Eikö exälleen voi toivoa mitään hyvää? ??? :idiot2:

Kun on halunnut Parasta Maailmankaikkeudessa exälle/exille, ja ne on silti törppöjä/itsekkäitä/kaksinaamaisia tms, sitä välillä Mieli menee siihen jamaan, ettei haluakaan Parasta sille.. sen jälkeen se jo muuttuu yhdentekeväksi.. hyvähän se on huomata että kaikki kelpaa jollekulle jossain vaiheessa (itsekin ties kenelle).. täydellinen olentohan meille on vain se kaksoisliekki ja muut leikkii piirileikkiä.. :-*

Luuserit, gigolot ja äijät?

Jaa-a, eikös kaikki miehet ole noiden risteymiä?

Ekani oli ehkä luuseri-gigolo, toka luuseri-sielukas, kolmas luuseri-äijä ja neljäs ja viides gigolo ja luuseri.. hmm.. toi äijä kuulostaa aika pahalta jos se oli näistä paras!  :angel:

Mä voin täysin liittyä tähän kerhoon siinä, kuinka ex on löytänyt ja kihlannut uuden tosi nopeasti eromme jälkeen. Kyllä se minustakin pahalta/ihmeelliseltä tuntui, kun oma prosessi koko eron työstämisessä ei ollut edes kunnolla alkanut.

Mun mielestä tai ainakaan mun kohdalla kyse ei ole siitä, etteikö eksälleen voisi toivoa mitään hyvää. Tottakai voi. Tuskin monen muunkaan tähän topiccin kirjoittaneilla asia on ihan niin. Meillä minä olin se, joka lähti ja eksä jäi itkemään, uhkailemaan, roikkumaan, ties mitä. Joten hänen, ja kavereidensa ja perheensä silmissä minä olin se kusipää jolle ei voi toivoa mitään hyvää, kun tuosta vain lähdin "ilman hyvää syytä". 

Sitten kun uusi tyttö löytyi, niin sen jälkeen hän oli kuin napin painalluksesta valmis päästämään minusta irti. Lähinnä siis omalla kohdallani kyse on ihmetyksestä. Miten tuo ihminen voi aloittaa uuden suhteen noin nopeasti, kun vielä viime viikolla on itkenyt silmät päästää puhelmisessa mulle, ja uhannut kuolevansa katuojaan. Ja on kyllä totta, että kai siinä on mukana myös silkkaa egon pullistelua, että miten tuo voi MINUN jälkeeni noin nopeasti siirtyä seuraavaan?? ;)

Olin vilpittömästi onnellinen, että uusi löytyi, koska en varmaan olisi enää jaksanut kauaa sitä puhelinterrorismia, kun mikään ei mennyt perille. Mutta myös ihmeissäni.

Niin tuolloin, kun edelleenkin toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta kyllä mielessä on edelleen sellainen ajatus, että kestääkö se nopeasti solmittu kihlaus, joka on tätä nykyä muuttunut avioliitoksi, kovin kauaa.

Se ei tietenkään ole enää minun asiani eikä ongelmani, mutta onhan hän yhä jollakin tavalla rakas ihminen.

Ja sen kyllä allekirjoitan täysin kokemusteni pohjalta, että hyvin monille miehille tuntuu olevan todella vaikeaa olla yksin eron jälkeen, ja käydä läpi tietyt tunteet ja toipuminen. Ja tässä EN NYT tarkoita sitä, etteikö monien naisten kohdalla olisi sama homma...puhun vain omista kokemuksistani. Mutta jotenkin tuntuu, että miehillä on suurempi tarve hypätä heti uuteen valkavaan suhteeseen. (ja älkää nyt kaikki foorumin miehet lynkatko minua  ;))

Nopeasti eron jälkeen alkaneet suhteet ovat yleensä sellaisia "siltasuhteita", joiden tarkoituksena on säilyttää jätetyn minäkuva ja identiteetti kumppanina ja   #miehenä# muiden silmissä.

Ei siinä mitään pahaa ole, todellakaan. Jossain vaiheessa ne käsittelemättömät pettymykset kuitenkin eteen tulevat fyysisinä tai psyykkisinä ongelmina.

Täytyy vain yrittää ymmärtää....

 :smitten:

Hrm olinkohan Itse laastarisuhde, kun exä oli 4v edellisen kanssa, 4 kk minun kanssa, 9 kk seuraavan kanssa.. tuli vaan mieleen että toimiikohan tämäkään matematiikka, kun kuittasi suhteensa "se on sellanen kaukosuhde" eli kuulosti suhteelta, jonka voi taas poikkaista kun HÄNELLE sopii..

Kun kerta erotaan, sama se miten toimii sen jälkeen  ::) ei minua ainakaan kiinnosta pätkääkään toisen uudet onnet ja valloitukset :coolsmiley: pääasia kuhan on onnellinen ja on löytänyt vertaisensa, koska itse en ole siihen pystynyt olemaan omalla persoonallani  :smitten: olen ex:lle aina sanonut että elä etsi huonompaa eläkä parempaa vaan tasavertaistasi :angel:
Huvittaa kun kumpikin ex miehistä sanoivat ennen suhteen loppumista''Mähän en ikinä sun jälkeen edes katso naisia :coolsmiley:
 ;D siis se on kyllä hölynpölyä  :2funny: eikä mennyt aikaakaan kun oli uusi :) mut silti toivon sille onnea :smitten:

Luulen että miehet saattavat jopa uskoa moniin sanoihinsa ja tunteisiinsa, mutta kuten Shere Hite osuvasti sanoi tutkimuksessaan, hyvin yleinen tila näkyy olevan "olen sekaisin tunteistani". jne ymv.

Monia vaihtoehtoja, monia ärsykkeitä meillä kaikilla, aina saattaa löytyä  uusi. Tai siis löytyy- ::)

Mulla on juuri eroprosessi meneillään, eikä ole taaskaan ollut helppoa... Olen se jättäjä, kuten viimeksikin vuosia sitten. Suhde ei yksinkertaisesti toiminut, mua masensi ja olin ahdistunut aina. Oltiin vain niin erilaisia, enkä kai sitten saanut suhteesta sitä mitä tarvitsin, vaikka olikin niitä mukavia leffankatselu-hetkiä. Tätä on ollut äärettömän vaikea selittää miehelle, joka yhä rakastaa ja toivoo ja lupaa muuttuvansa ja ymmärtävänsä vasta nyt mistä kiikasti. Minusta kukaan ei voi muuttua niin paljon, että se parantaisi suhdetta joka ei vain arjessa toimi. Yritän selittää etten nyt tarvitse muutoksia vaan omaa aikaa, eikä hänessä ole vikaa vaan ei vain sovi mun kanssa. Yhtä paha olo tällä kundillakin oli suhteessamme, mutta jotenkin se ei häntä haitannut muka. Ja ollaan nyt kolmisen viikkoa juteltu asioita läpi ja itketty. Rankempaahan se mullekin on kun toisella on niin paha olla.

Mutta eilen kävi sitten jo treffeillä ja tuhlasi yli satasen tähän tyttöön ja ilmeisesti näkevät taas tänään. Mutta samalla sanoo rakastavansa yhä mua eikä parempaa voi koskaan löytää. Joten ei hän vain pysty olemaan yksin ja onhan se helpompaa olla käsittelemättä sitä asiaa. Toinen tyttö vie ajatukset pois vähäksi aikaa. Mulle tämä ero on silti vaikeaa, vaikka sen itse lopetin enkä voisi kuvitellakaan vielä tapailevani ketään ventovierasta...
 
En suostu uskomaan että minussa on enemmän vikaa kuin muissa... tai että olisin hankalampi, vaikka vaikea olenkin  ;) Eiköhän se mies ole sitten se oikea, joka mua jaksaa valittamatta ja jota mä osaan sen takia kunnioitaa  :smitten:

Itselläni oli ainakin pitkään eron jälkeen sellainen ihme tyhjyyden tunne. Aluksi sitä metsästi miestä rinnalleen ikäänkuin vaan täyttääkseen vierellä olevan paikan, mutta sitten tuli aika jolloin ei napannut kukaan.
Aina vertaili siihen exään. Pitkä yksinolo aiheutti sen, että asetin aivan älyttömiä vaatimuksia miehelle. Silloin tuli mietittyä paljon sitä miksi ylipäätään jätin hyvän miehen... Niin, siinä vain loppui rakkaus. Olen aina ollut sitä mieltä, etten ole ihmisen kanssa vain siksi, että se on ns. hyvä tapa.

Tuli kuitenkin päivä, jolloin kuulin, että exäni oli löytänyt uuden. En kuitenkaan saanut mitään primitiivi reaktiota, vaan olin jopa onnellinen hänen puolestaan.... Eipä hänen elämänsä ole minun ohjailtavissa  :)

Ehkä se oma sokeus tai sitten jos tipahtaa illuusiosta tähän hetkeen ja huomaa, että ei se ollutkaan se mitä halus  ::)
Itse ainakin ihastuin edelliseen ex:ään kun hän oli raitis, ja eka ex:ään ihastuin ulkokuoreen, mutta tuli radikaalinen muutos vuodessa...viina ja vieraat vei :coolsmiley: ja tyyli on sama edelleen hällä.
Viime ex on totaallisen levoton persoona liikkeissä ja puheissa jne jne ehkä se oma sokeus valinnoissa ällöttää..mut silt en kadu pätkääkään, koska niiltä sai just sen opin mikä pitikin :smitten:

Oletkos elephanti mies? Oliko vika minussa vai siinä, että eräät hlöt olivat kaksi- naamaisia? Hetken rakastavia, toisena hetkenä kylmiä? Ovathan he kelvanneet muillekin, kun muita heille kerran löytyy. Ja olihan eräs nainenkin erotilanteessamme aika ikävä.  :tickedoff:

Kyllähän mies voi olla aikansa mukava, mutta eikös erotilanteessa yleensä joku tee jotain noloa? Muistaakseni en itse ole pettänyt ketään? Mutta ei nyt tästä enempää. Sama se mitä tekevät. Se vain aiheutti sen, ettei miehiä pysty ottamaan todesta enää tai "oikeita suhteita", ja hyvä niin. Melkein on seksisuhteet parempia, jos nekään. Myön- teistä kai sentäs että joku voi minusta olla vielä viehättävä, synkkaa tms. kemioita.

Jaahas vai että raittius, ulkokuori ja levottomuus. No minulla meni siten että levot- tomuus, raittius+henkisyys ja ulkokuori hahaha.   :D   >  harjoittelua, parempaan päin menossa. :o :angel: :-* Olishan sitä ehkä voinut muutakin oppia suhteista, mutta pääasia että hengissä ollaan ja voi valita paremmin, kun kerran tarjontaa on. Opin keskittymään sisäiseen rakkauteen ja pitämään hieman jarruja päällä.

Voi kuule, mun "tärkeimmillä" exillä oli uusi jo ennen kuin erottiin  :D Ihan vaan siltä varalta ettei tarttis olla hetkeäkään yksin. Silloin voisi juolahtaa mieleen ettei eron syy ole aina siinä toisessa  :angel:
 

Tuntuu etten koskaan ole seurustellutkaan.. like a virgin.. paljon parempi vain miettiä rahaa, työtä ja pintajuttuja.. kaksoisliekeistäkin meni fiilarit.. voi voi.. ehkä tuo vikan exän tärkeily vaan oli liikaa. :smiley6600: :police: :police:

HFC niin anteeksi kenessä olikaan mikä syy? Ainoa vika tässä tämänhetkisessä tilassani on, että kukaan ei tunnu enää tärkeältä, oli rikas ja kuuluisa, asemaa ja valtaa, tai ei. Se on outoa. Ja kun seksistä oli puhe, niin onkohan sen vikan exänkään suhteessa muusta kyse. Ihmettelisin jos hän "rakastaa" jotakuta! Eräs otti yhteyttä minuun, en todella tiedä miksi minun on niin vaikea koskea miehiin, tai häneen. No siis ei ole. Toiseen on, toiseen ei.

September 11, 2006
Sudden positive changes in your romantic situation can have you walking on air. Do try to keep a firm grip on reality, though. The Moon-Jupiter opposition might cause you to see such changes through rose-colored glasses; all may not be as it appears. Enjoy the day without setting yourself up for future disillusionment. In the home: avoid quarrels with family members - stay out of their way if you have to. Tonight you need to relax!

Tarkoitan, että kun siirtyy vanhasta suhteesta suoraan uuteen, ei tarvitse käydä läpi esim. eroon johtaneita syitä,vaan(HUOM! minun tapauksessani) exät ovat jatkaneet samaan tyyliin kuin ennenkin. Jokainen tietty tallustaa omalla tyylillään.

Saitko vastauksen kysymykseesi, Sphinx?

Heh

niin, loppujen lopuksi teen ja koen mitä teen, eihän minun tarvitsisi siitä kellekään täällä selitellä. Ethän sinä elephanti tiedä, miten paljon kaksinaamainenkin henkilö, jolla on muuten psykologista kuormaa, saattaa RAKASTAA minua (monia vuosia). Se oli silloin, ei se minua enää haittaa. Silloin teetin yhteistähtikartat ja koin sitä sielunkumppanuutta ja se oli voimakasta se. Tosin en kiinnittänyt paljon huomiota siihen että eräs oli kuukaksonen, mutta myöhemminhän vasta kuumerkkeihin tutustuinkin.

Ja jos jotakuta sielukasta tyyppiä sattuu kiinnostamaan seksi, onko se jotenkin paha asia? Ei sekään minua haittaa - kiva että itsekin löysin jonkun uuden muutaman kk sen jälkeen kun exäkin. Uusi tapaus ei ainakaan ole onnistunut loukkaamaan, ei edes verbaalisesti, kun molemmilla on Merkurius Skorpparissa. Ei minun ole silti tarve sanoa hänelle että kuule nyt sitten seurustelet meikän sielun  kanssa etkä saa katsoa yhtään ympärillesi. Sitten se vasta minua inhoaisi. Ei näissä ole kyse tyhjyyden täyttämisestä vaan siitä, että aina välillä löytää jonkun ja sitten pitäis päätellä mitä tehdä. En ollut itsekään nuorena niin pitkällä henkisesti kuin nyt, joten voin ymmärtää nuorempia veljiä. Nimenomaan kokeilemalla näkee mihin jutut menee. Minua huvittaa se että eräskin kaikkea henkistä jutellut tyyppi ei kiinnostanut yhtään, vaikka oli jopa exän kanssa samana pv määränä syntynyt. Sen sijaan aivan toinen, joka on ihan alussa henkisen puolensa ymmärtämisessä!

Ja nyt jos puhutaan siitä että kaikki löytävät uuden, niin miksi ei kun kaikki ovat saman Luojan luomia. Eri asia kuinka raadollinen ero on ja mitä siinä tapahtuu, mutta eipä ole ihmisen psykologiassa minulle ainakaan paljon uutta. Olisi pikemmin ihme jos kaikki eivät löytäisi kaikista jotain viehättävää? Voidaanko ajatella että kaikki ovat osia Minusta, jopa exien uudet naiset? Se oli kaikkein pisimmälle viety ajatus, mihin pääsin aikanaan asiaa miettiessä.

Joo HFC ymmärsin mitä tarkoitat.

Totta varmasti on useimpien antama vastaus, etteivät miehet osaa olla yksin, sitähän suurin osa heistä pelkää. Sen lisäksi että pelkäävät vapautensa menettämistä jne. Mutta olen lukenut "Mars ja Venus"-kirjoja, ja niistä olen saanut hyviä vihjeitä miesten ajatusmaailmasta. Jokainen ihminen etsii sitä Oikeaa, ja jokainen seurustelusuhde vie hänet lähemmäs sitä. Kun huomaa että puoliso ei olekaan sitä mitä etsii, on helpompi suunnata "tähtäintä" parempaan suuntaan. Ymmärrättekö mitä koetan selittää..? Yksi mahdollisuus on se, että ex:äsi on kauttasi saanut tähtäimen parempaan asentoon, ja osunut lähelle "oikeaa", siksi kihlaus.

Suosittelen siis teille kaikille sinkuille kirjaa Mars ja Venus - seurustelun taito ja parisuhteessa eläville Miehet ovat Marsista - naiset Venuksesta.

Onnea etsintään ja suhteisiin..!  :smitten:

Miksei se exä voi vain myöntää että muuttui täysin alun jälkeen? Oli jo niin erilainen että aikana kun aloitti uuden suhteen, en halunnut häntä kumppaniksi. Tai sitten se osaa piilottaa kylmyytensä alussa. Jotenkin tuntuu että se ei edes käsitä millainen on.. Sellainenko ystävä hän olisi ollut loppuelämän, yhtä tyhjän kanssa?  ??? Annoin exälle Marsvenus kirjoja luettavaksi, eipä tainnut lukea - aiemmat oli toisenlaisia, lainattiin toisillemme henkisiä kirjoja ja luettiin yhdessä ja kommentoitiin  8). Enkä ole koskaan kirjoittanut niin ilkeästi kenellekään että muistokin lähtisi.  :(

Mitä järkeä siinä todella on ettei osaa olla yksin eikä osaa sitoutua. Tästä on kirjoitettu kirjoja, miten suloista menettää kylmä vapaus rakkaudelle.  :smitten: "Yksin on kylmää, kanssasi on ihanaa".. tarkoittaa matemaattisesti kovin monta surua ihmisille ja kyynistymistä aina uudelleen alkaessa. Vai. Voiko se joskus pamahtaa 99% täydellisenä?

Itselle ollut selkeää ettei pakota nyt yhtään mitään suhdetta. Elämässä on muuta. Kihlauksesta puheen ollen, eka mies halusi eniten kihloihin ja mentiin naimisiinkin, muiden kanssa ei ole toistaseks haluttanut > tosiaan itseäkin kiinnostaa sitoutua yhä vähemmän...  ::) Olisihan se romanttista..  

Olen Savottaren kanssa samaa mieltä siitä, ettei eron jälkeen ole väliä siitä, mitä toinen tekee eron jälkeen. Erohan on sitä varten, että toinen saa toteuttaa omaa vapaata tahtoaan, eikä tarvitse enää kohteliaisuussyistä kysellä, jotta häiritseekö miestä tai vaimoa, kenen kanssa menee leffaan tai sänkyyn tms... Mielestäni oli oikeastaan paljon rankempaa se, että exät eivät ottaneet uusia doriksia jälkeeni. Olisin suonut heille molemmille jonkun paremman ihmissuhteen (kuin mitä olen ollut) -mutta ikävä kyllä näin ei käynyt.

Olisikin ollut mukavaa tarinoida uusioperheiden kanssa elämänmenosta, mutta eihän sitä voi kaikkea saada. Ei edes joka päivä  :D

Merkitystähän on silloin, kun on yhteinen projekti - ja jos se on ollut niin eihän sitä sen päätyttyäkään muutu merkityksettömäksi?

Kun antaa toiselle täyden vapauden, tai sanotaan nyt sitten, että toinen ottaa täyden vapautensa, niin eihän se muuta merkityksettömäksi?

Tai oikeastaan - onko paremmin sanoa, kuten isossa kirjassa sanotaan,  että millään, mitä sinä tällä hetkellä näet, ei ole merkitystä. Vain sinä annat sille merkityksen. Asioilla on todellakin se merkitys minkä me sille annamme. Kun en hyväksy jotain asiaa, niin alan pohtimaan, miksi.

Minulle exänix3 on tänä vuonna muuttuneet merkityksettömiksi. Olis kiva jos seuraava juttu ei menis samaa liukuhihnaa.  :o Jos oli kyse rakkaudesta tai sydämestä, ei sitä merkitystä eikä muutakaan heissä enää ole. Mutta opettihan tämä miettimään sitä, miten ITSE luo merkityksiä toisille. Sitten alkaakin miettiä miksi ei rakastu kaikkiin, tai kehenkään.
Jokin siihen on syynä.  :coolsmiley: Mutta that´s that. (Saturnus vitosessa)

Niinpä. Hyviä pohdintoja.

Jokaisella omansa...(Kheiron seiskassa)

Chiron vitosessa.

Olisko ollut kätevämpää heittää vaan joku.. Venus sinne vitoseen, eikä Saturnus ja Chiron veivaamaan yhtaikaa eri suuntiin.  ;)

Mutta ajatteles - veivi toimii...sinä olet sentään löytänyt parantajasi, teethän luovaa työtä (mikäli oikein muistan) ja siinä kohdannut myöskin Saturniaalisen haasteesi - moni meistä joutuu sähläämään niiden kanssa enemmänkin eikä vähemmän. :smitten:

Olisikin hauska ajatus Venus vitosessa - minulla on kasissa, joten...

Pitää vain muuttaa kokonaan luovan työn saraa mikäli tästä jotenkin HYÖTYÄ aikoo hahah  :2funny: mutta Venus ykkösessä on toivoton samalla kuin Saturnus vitosessa.  :coolsmiley: Jos Chiron toimii sitten näin.. nythän AP kartallani on Saturnus samassa huoneessa kuin radixilla.  ::) Tosin radixilla S. kolmio Aurinko Kuu ja sekstiili Mars.

Hyötyä? Sinähän todennäköisesti hyödyt siitä jatkuvasti, jos sitä teet? Kaikki hyöty kun ei ole mitattavissa näillä 4d mittareilla - hyvä jos 85D mittareillakaan  ;D

AP on minulle vähän retoromaniaa, mutta voisiko se olla jonkinlainen 'testi' sinulle siitä, oletko osannut ottaa Saturnuksen haasteen vastaan ja toteuttaa sitä?  ???

Ja Venus parhaassa ykkösluokassa kuulostaa upealta  ;D

Hetkonen.. aijaa! Niin vitonenhan on myös luovuutta nyt ymmärrän. Assosioin sen aina lapsiin ja rakkauteen ensin sorry..  ::) Juu.. AP on antanut selvennystä menneeseen ja tulevaan. Koen Saturnuksen hidastajana ja suojelijana, se on välillä vain tuntunut jäädyttävän kaiken, tunnepuolella. Mutta sehän aikoopi liikahtaa.  8) Tutki oma AP.

Ja :knuppel2: kukkuu noille x-ille.  :P

Minullahan on viitoshuone tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna  ;D

Silti on luovuutta ja riittävästi lapsiakin - olenkin ajatellut, että tyhjät huoneet eivät vaadi haasteellisia kokemuksia tai oppitunteja tässä elämässä. ???

AP-kartalla Saturnus on 11 huoneessa yhtymässä Vertexin kanssa, joten vielä tässä muutaman kuukauden ajan pohditaan tällaisia teemoja - syntymäkartallakin se on Vertexin kanssa yhtymässä, joten näköjään kaverukset viihtyvät hyvin yhdessä ;)

Kuten minulla 4 ja 7.. niinpä.. :-* no mutta hyvää työviikkoa.  8)

Jesh - minulla siis 4. ja 5... ;)

Iloisaa työviikkoa myös sinulle :-*